24.5.2017

Mitä haluaisin ehtiä lukemaan kesällä





Olin tyystin unohtanut mun tavan lueskella kesälomalla kirjoja, joten kävin pikaisesti tutkailemassa Suomalaisen kirjakaupan nettikaupan sivuja ja tällaiset kiinnostivat. Vielä en ole näitä laittanut kirjastoon lainaukseen, enkä edes tiedä kuinka nopeasti ne saisin - onko siis kuinka suurta jonoa. Lisäksi otin listoille myös tpari Merja Jalon, Nummelan Ponitalli -sarjan kirjaa joita en ole (mielestäni) vielä lukenut: Salaperäinen huuto ja Arvoitusten jäljillä. 

Mä en vaan pysty olemaan lukematin noita Jalon kirjoja, niihin oon jäänyt täysin koukkuun. Oma lukumakuni on selvästi nuorisoon suuntautuva, mutta myös muutamat aikuisten puolelle laskettavat kirjat on olleet kiinnostavia. En ajattele että kun olen näin vanha (hahahah) että saisin lukea vain tietyn tyyppistä kirjallisuutta. Luen sitä, mikä itseäni kiinnostaa ja pakko sanoa, että noissa nuorten kirjoissa on ihan hyviäkin. Luulenpa että luen Jalon kirjoja siihen saakka kunnes vain loppuvat.

Jos teillä on mielessä joku kiva kirja, jota haluaisitte suositella, niin kertokaa se ihmeessä tuonne kommenttilaatikon puolelle. Mulle uskaltaa suositella vaikka mitä, makuni on kuitenkin suht rennossa lukemisessa, sellainen aivot narikkaan tyyliin kuin kovin aivotyöskentelyä vaativaa.

Kuvat: Suomalainen.com

23.5.2017

Tänään on #lupanäkyä


Ja myös muinakin päivinä, mutta tänään varsinkin on jokaisella lupa näkyä. Tänään on Vaakakapinan #Lupanäkyä -päivä johon itsekin ajattelin ottaa osaa, vaikka mua ei esiintyminen ja esillä oleminen pelota millään tavalla, enkä pelkää olla arvostelun kohteena. Minussakin on vikoja mutta mä rakastan itseäni niistäkin huolimatta, varsinkn kun vikani eivät haittaa mua juurikaan. Omassa tapauksessani virheeni tuntuvat aiheuttavan muille närkästystä. 

En ole mikään supernainen, mullakin on huonot päiväni. Mulla on ollut vuosia sitten aika, jolloin olin hyvin epävarma itsestäni, enkä tykännyt kropastani, joten niiltä ajoilta musta ei juurikaan ole otettu valokuvia. Mun tapauksessa pieni muutos alkoi pikkuhiljaa vuoden 2007 aikana, kun ostin ensimmäisen värikkään tunikani ja sen kanssa itsevarmuuteni kasvoi. Siitä lähtien mä oon rakastanut itseäni, virheineen kaikkineen, päivä päivältä enemmän. 

Mitkä ovat mun virheitäni? Niitähän kuulemani mukaan riittää, mutta kerrottakoon nyt ne parit isointa - Allit, polvet, etureppu (alamaha) ja turvotuksen vaivaamat nilkat. Näistä pahimpia ärsykkeitä muille ovat alamahani ja nuo turvonneet nilkat. Nilkat toki ovat rajunnäköiset, mutta niistä ei ole mitään vaivaa ja olen niistä käynyt lääkärilläkin.

Jos itseltä tuntuu että haluaa mennä allit heiluen, polvet paljaana ja nilkat esillä - varsinkin kesäkuumalla, niin annan sen neuvon kaikille, että menkää ihmeessä. Älkää antako kenenkään sanella miten voi pukeutua, mitä saa näyttää ja mitä ei saa. Jos itse kuuntelisin tuikituntemattomien neuvoja, pukeutuisin burkhaan mistä ei näkyisi kuin silmät. Antakaa siis itsenne näkyä, jos teistä itsestänne siltä tuntuu!