17.12.2014

Lämmintä ja maistuvaa teetä illan hämärään


Mulla on nyt ollut pari päivää todella kiireistä, etten ole sitten millään ehtinyt keskittymään mihinkään muuhun, mutta on mulla ollut kuulkaas niinkin hauskaa etten meinaa millään pysyä legginsseissäni kun pitäisi teille päästä kertomaan tästä.

Tänään aamusti oli mulla pienoinen äimistys, kun ulkona odotti valkoinen maa. Ihan muutama milli mutta valkoinen kuitenkin. Hetken siinä kerkesin ilostelemaan, että saadaankohan me sittenkin valkea joulu, mutta sitten kun tajusin että siellä on myöskin liukasta ja mulla kipeä koipi, ei siis hyvä yhdistelmä.

Töiden jälkeen kerkesikin tapahtumaan vaikka ja mitä, mutta kerrottakoon se että kävin morjestamassa Siirin ja Sevin isomummua (kyllä, hän on kissa), sen jälkeen raahauduin KappAhliin ostamaan uudet legginssit, ja koska oikea koko oli loppu, eikä tiedetty milloin niitä tulisi, oli mun pakko ottaa isompi koko. No eivätköhän nämä jalassa pysy, vaikka ovat kyllä paljon löysemmät.

Sitten kun olin sitten menossa jo kotiinpäin, niin tulikin soitto että pääsisinkö työhaastatteluun ja minähän menin - siltä seisomalta. Piti vain miehelle ilmoittaa ettei lähtisikään ihan heti hakemaan. Taustaselvennykseksi kerrottakoon, että olin pistänyt hakemuksen erääseen oman alani työpaikkaan ja siitä nyt sitten kävin haastattelussa, joka meni hienosti - uskaltaisinko jopa sanoa, että upeasti. Mähän olen laittanut oman alani avoimiin työpaikkoihin hakemuksia, käynyt haastatteluissa mutta harvemmin mulle on tullut näin vahvaa onnistumisen tunnetta. Nyt kun muistelen mun ensimmäisiä haastatteluita ja tämänpäiväistä, niin siinä on yksi ero - itsevarmuus. Sitä mulla on nyt rutkasti enemmän ja olen haastatteluissa aidosti oma itseni. Se on hyvä. Jos hyvin käy, niin saatan saada hienon joululahjan.


Kävin hakemassa oman joululahjani sekä samalla ostin ystävälle joululahjan, kun bongasin näyteikkunasta niin hänen näköisensä korun. Nyt tarttis pyöritellä muutama päivä tätä pakettia, ennenkuin sen saa avata - miten mä kestän? Mähän en siis tiedä, mitä tuolla on - olen kolmesta korusta vinkannut, ja siitä mies on saanut päättää omasta mielestään parhaimman. Pitäisi ehkä paketoida tuo miehenkin lahja, koska jos laitan sen liikkeen joulupakettin, arvaa se mitä olen ostanut.


Olen tässä jo hetken aikaa juonut teetä, mutta nyt ajattelin aloittaa sen suurkuluttamisen. Varsinkin, kun sain vihdoin ja viimeinen kulutettua yhden irtoteepussin loppuun, siis voitteko kuvitella. Se on uutisen paikka, koska tuo samainen pussi on ollut käytössäni jo kaksi vuotta. Senpä takia uskalsin ostaa yhden uuden irtopussin ja koska on joulunaika, niin mikäs sen parempaa kuin joulutee! Sitten siellä kaupassa ollessa silmiini iski Clipperin mustaherukan ja mustikan makuinen tee, ja olihan sekin pakko ostaa. Olisihan tuolta löytynyt vaikka mitä ihania makuja, mitä en ole maistanut mutta tällä kertaa järki pysyi päänupissa ja kiikutin kassalle vain nämä kaksi. Bongatkaa myös taustan linssilude, joka normaalisti lähtee kameraa karkuun.


Mä oon joskus aikoja sitten maistanut tuota jouluteetä, kun kirjeystäväni lähetti joulunalla kirjeen mukana maistiaisia. Mieheni tykkää myös juoda teetä, joten tämä tulee varmasti juotua melko nopeasti - pitää vain ladata Moccamasteriin täyspannullinen tätä. Eikä muuten maussa ole ollut mitään eroa, tosin en ole mikään teehifisti. Clipperiä on taas moni ystävä kehunut mutta vasta nyt sain ostetuksi itselleni ensimmäisen paketin - tämän maistelua odottelen innolla ja ehkäpä nautiskelen illalla kupillisen, ehkä kaksikin.


Piti laittaa valotorniinkin valot, oon ihan unohtanut sen olemassaolon kun se tuolla nurkassa vaan kököttää ja nyt kun siinä ei ole ajastinta kiinni, se ei ole edes päällä. Mut on tuo vaan ihana, tommosta oon siis itselleni halunnut, mutta en ole halunnut maksaa maltaita - enkä maksanut nytkään, yhtikäsmitään. No ei tämä kuitenkaan ole mikään blogilahja, mutta lahja kuitenkin. Harmikseni siinä ei voi olla mitään kimallehärpäkettä, tai mitään sillä kissat jostain syystä silloin luulee että se on heidän leikkikalunsa, mutta kun torni on tuollainen pelkistetty, niin kissat jättävät sen rauhaan. Weird, or what!


Olin eilen koko päivän ystävän luona touhuamassa vähän kaikenlaista hauskaa, että oli sitten koko tiistai-illan pää ihan pyörällään. Mutta kerrotaan nyt vaikka siitä, että meillä oli hauskat askarteluhetket kun tehtiin tähtiä (tällä ohjeella) ja ystävät niitä sitten laitteili keittiön ja makuuhuoneen verhoihin - näytti todella upealta, varsinkin makkarissa! Oli kyllä niin ihana päivä, ja tommosen askarteluhetken vois ottaa uusiks. Ihana mieheni heitti mut tuonne ja kaveri sitten heitti mut takaisin kotiin, kun tuo jalka edelleen prenkkaa ja mulla onkin seuraavana edessä fysioterapeutin morjestaminen. Kaveri kävi samalla poikiensa kanssa morjestamassa meidän katteja, harmi vaan että yhtä pääsivät kunnolla näkemään kun nuo kakarat teki katoamistempun (Silla ja Sevi, siis) mutta onneks lauman pomo sentään uskalsi, sillä eihän pomo saa olla pelkuri, eihän?


Ps. Haluaisiko joku jonka sisällä myllää sellainen pikkustylisti, kertoa mulle perjantaiksi päivän asun? Pieni vieno pyyntöni olisi, että yrittäisit(te) tehdä asukokonaisuuden jostain uudesta vaatteesta - saa toki olla vanhempikin. Täältä löytyy korut, laukut ja kengät, jos tykkää näitä ottaa kokonaisuuteen mukaan. Koruista ja kengistä on huomenna tulossa uusi postaus, koska mulla on niitä enemmänkin enkä ole niitä vielä päivittänyt blogiin.




16.12.2014

Paljon onnea Sevi!


Meidän ihana pikkuhöpö täytti tänään 1 vuotta! Niin nopsaan se aika vaan menee. Muistan vielä sen päivän, kun käytiin tätä pientä karvapalloa katsomassa ja se mennä nukahti miehen syliin. <3 Myös kaksi vanhempaa kissaa ovat ottaneet Sevin loistavasti laumansa jäseneksi. Niin täällä mennään aamuin ja illoin korvatupsut vipattaen toisen perässä.

15.12.2014

Silla tuli häiritsemään



No kukas se sieltä tuli mamman muotinäytökseen kuokkimaan. Silla!

Silla on aina tuollainen, kaikkeen osallistuva. Mamman muru <3


Sain kasvattajalta Sillan pentukuvia, ja onhan ne pakko jakaa teillekin. Katsokaa nyt mikä pikkurääpäle se on ollut. Vähän on karvaa (ja painoa) tullu lisää.