30.11.2016

Vihdoin(kin) olen oma iloinen itseni ja elämä voi palata takaisin raiteilleen


Huh, miten liukasta tuolla ulkona onkaan. Varovasti sai askeltaa jos ei halunnut löytää itseään maata halaamasta. Onneksi se oli vain kotimatka joka piti mennä kieli keskellä suuta keskittyneesti askeltaen. Meillä oli tänään ensimmäinen kerta kirjallista englantia ja meinasinkin aluksi että tämä on ihan iisipiisi ja kyllähän se sitä olikin koska ymmärrän tekstiä, osaan tuottaa sitä ja lukeakin suht selvästi, mutta kotiläksyiksi saatiin sellaiset jotka vaatii vähän keskittymistä. Mulla on nyt viikko aikaa tehdä noita, koska tässä on viikon tauko koululta koska nyt on sellaisia tunteja jotka on hyväksiluetut. Ja ens vuoden puolella alkaa suullinen englanti mitä odotan innolla! Mä oon aina tykännyt englannista, ihan siitä lähtien kun sitä alettiin ala-asteella opettamaan. Oon vieläkin ihmeissäni miten paljon makeammalta opiskelu maistuukaan näin aikuisena, kun vertaa teini-ikäiseen opiskeluun.

Koulupäivän aikana seurasin Sulon toimia livefeedinä kännykän kautta kun oltiin jätetty valvontakamera kuvaamaan olohuonetta jossa Sulo (ja muut kisut) olivat. Laitettiin se varotoimenpiteenä sekä siksi että on hauska katsella mitä kisut tekee silloin kun ei itse olla paikalla. Tuo kamera on seisova mallinen joka on tv-tason päällä eli mahdollisimman keskeisellä paikalla, sen voi tarkistaa siten että menee kohtaan seisomaan ja katsoo mitä kohtia itse näkee kun kääntää päätään. Kamerassa on pallomainen "pää" joka kääntyy 180 asteen verran eli saman verran kuin ihmisenkin pääsekä ylös ja alas. Samainen kamera oli kuvaamassa kissoja sillon kun olimme reissussa Norjan puolella, helpotti ikävää kun näki kissat tuolla tavalla. 


Sulosta puheenollen, te kun varmasti haluatte kuulla päivityksiä että mitä pojalle kuuluu ja someen toki laitankin nopeammin nuo mutta toki kerron tänneki kun kaikilla ei ole facebookia tai instagramia. Poika voi paljon paremmin ja se on syypää hymyyni näissä kuvissa. Pojalta irtosi eilen sidetuppo jalasta ja siinä konsultoitiin ELL että mitäs nyt tehdään, niin siihen ei tarvinnut tehdä mitään eli ei tarvinnut uutta sidetuppoa mutta pitää seurata että alkaako haava ärsyttämään. Ei onneksi ole, niin poika on saanut olla ilman kauluria. Siistin näköinen haavakin on joten ei ongelmaa siinäkään. Tuo sidetuppo taisi olla se suurin syy liikkumattomuuteen koska Sulo on heti poiston jälkeen alkanut liikkumaan vaikka vähän huteraa se vielä on. Eilen illalla iloitsin sitäkin että poika meni ihan omatoimisesti vessaan tekemään kakkat ja tämä piti ilmoittaa facebookiin - jota sitten naureskelin että sorruin sitten itse siihen samaan mihin niin monet muut äiditkin, eli informoidaan pienokaisen kakkaamisista. Poika paranee!

Mä muuten ymmärsin maanantaina jollakin tapaa mun kiusaajia (ja kiusaajia ylipäänsä) koska meinasin mennä sanomaan toiselle pahasti koska hän ärsytti sillä hetkellä niin pahasti ja joka oli täysin viaton pahaan olooni jonka olisin hänelle purkanut. Mulla oli maanantaina todella synkkä hetki enkä yleensä tee tuollaisia, en edes silloin kun ärsyynnyn - mä vaan skippaan sen asian tai henkilön joka sillon ärsyttää, eikä mua loppupeleissä kauhean paljoa (normaalisti) ärsytäkään mutta tuolla hetkellä järki sumeni kun oli Sulon takia niin paha mieli. Onneksi tajusin viime hetkellä mitä olin tekemässä joten sain itseni olemaan tekemättä pahaa virhettä. Samalla myös tajusin miksi kiusaajat kiusaa - koska heillä on paha olla eikä osaa purkaa sitä muulla tavoin kuin purkamalla toiseen se paha olo. Onneksi näihin on olemassa kivempiakin menettelytapoja - mä aloin kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan paperille nuo tuntemukset.


Huomenna on joulukuu! Pääsen vihdoin ja viimein avaamaan noita joulukalenterin luukkuja/pussukoita. Kisutkin sai yllärinä DeluxePrimacatilta oman joulukalenterin, oli todella ihana piristys. Moni teistä on kysellyt että näytänkö tänne blogiin mitä tuotteita mistäkin luukusta tulee, niin en tiedä laitanko tänne blogiin joka päivältä mutta varmasti jonkin kokonaiskollaasin saatan tehdä. Joka päivältä kuvaan kyllä luukun sisällön ja laitan ne instagramiin (sekä mahdollisesti blogin FB-sivuille) eli jos et vielä seuraa mua noissa kanavissa, niin kannattaa pistää seurantaan. Päivitän niitä aika ahkeraan. Jokos te odottelette yhtä innolla huomisia joulukalenterin luukun availua? Kuinka monella teistä on joulukalenteri? Suunnittelen muuten perjantaille taas höpinäporinoita joten jos haluatte toivoa jotain tiettyä aihetta, mistä höpöttelisn niin antakaan kuulua kommenttiboxin puolelle niitä aiheita, kiitos!

Tässähän pitää alkaa pikkuhiljaa paketoimaan noita joululahjoja, mulla kun niitä on vähän enemmänkin paketoitavana koska ajattelin yllättää muutamat muutkin(enkä viitti paljastaa tämän enempää koska tiedän että jotkut heistä lukee blogiani) noiden kummipoikien lisäksi. Mulla on kovat suunnitelmat tehtynä tuon yllätyksen kanssa. Most evil plan ever, muhahhahha! Lisäksi blogin FB-sivuille tulee arvonta jossa palkinto on muutaman vaihtoehdon takana, sekä blogiin tule jouluarvonta. Vink vink! Kannattaa siis pysyä kuulolla. Olen iloisella tuulella, sen varmaan huomaa kilometrien päähän.


Tunika // S.t.i // Ratsula
Neuletakki // Cubus
Legginssit // Ellos
Takki // Yours Clothing
Kaulahuivi & Käsineet // Marja Kurki
Kengät // Marco Tozzi // Zalando
Laukku // Furla

Tänään on jo iloisempi ja hymyileväisempi päivä joten innostuin ottamaan asukuvat tältä päivältä ja tällä tavoin minä olen tänään mennyt. Tästä asusta on tullut jonkinlainen suosikki, tykkään tuosta tunikasta niin paljon - jos sitä olisi muissakin väreissä, niin olisin ostanut kaappiin roikkumaan (ja tietty myös käyttöön!) Tuo neuletakki mulla oli koulussa mukana mutta en tarvinnutkaan sitä, joten se sai lepäillä laukun pohjalla. Tuo Furlan laukku on osottautunut hyväksi koululaukuksi mutta yksi vika siinäkin on - se on liian pieni silloin kun tarvitsen puoli elämää mukaan. Olenkin tässä katsellut isompia laukkuja ja tällä hetkellä olen kovan valinnan edessä - vaihtoehtoina olisi joko Chanelin iso tote tai Givenchy järkyttävän suuri tote. Myin tuossa äsken yhden pikkusen laukun pois koska tajusin ettei sille tule käyttöä, mutta onneksi laukku menee hyvään paikkaan joten ei harmita.  

28.11.2016

Kun ei vaan jaksa (olla se hymyilyvä ja iloinen itsensä)



Mulla on ollut tänään vapaapäivä ja olen sen viettänyt sisar hento valkoisena, kokoajan Suloa paimentaen. Mä oon jotenkin ihan poikki ja mieli tekisikin kaivautua peiton alle ja nukkua koko tämän ikävän ajankohdan ylitse. Oon nukkunut ihan riittävästi vaikka oonkin yöllä heräillyt jokaiseen Sulon liikahdukseen, koska pitää seurata ettei poju vain loukkaa itseään lisää kun alkaakin tuntemaan olonsa paremmaksi. Pientä alakuloisuutta on siis huomattavissa musta koska en jaksa hymyillä tai edes ilahtua miehen ihanasta ylläristä - hän oli ostanut mulle pinkin kylpypyyhkeen. Meillä yllätellään arkisilla ja käytännöllisillä asioilla. Musta tuntuukin että tulette nyt näkemään sitä Piiaa, mitä ei kovinkaan usein blogissa nähdä. Enkä halua ottaa blogiin kuvia joissa hymyilen tekohymyä ja että elämä olisi sillä hetkellä ytä hymyä, koska musta ei siltä tunnu. Tämä varmasti helpottaa ja elämäkin alkaa taas hymyilyttämään. Mulla vain on periaate että mitään feikkiä en tänne blogiin laita vaan täällä näkyy kaikki elämän meno - mitään kaunistelematta.


Meidän "pieni" toipilas on ollut jo parina päivänä pirteämpi ja tänään mulla onkin ollut aikamoinen homma pitää poika aloillaan. Nyt kun kirjoitan tätä, niin Sulo vetelee itseään etutassujen voimin kohti kissapuuta ja tämä on jo kolmas kerta kun pitää viedä poika kauemmas. Viime yönä herättiin siihen kun reppana yritti kiivenä kissanpuuhun nukkumaan, mutta ei siinä kuitenkaan onnistunut kun takajalat ei toimi. Olemme osanneet odottaa tätä piristymistä ja sen takia teimmekin Sulolle oman häkin jossa on reilusti liikkumatilaa ja lisäksi laitoimme valvontakameran kuvaamaan häkkiä, jotta voimme poissaollessamme seurata että kaikki on kunnossa. Häkki sen takia ettei loukkaisi itseään enempää. Voimme silti huokaista helpotuksesta koska Sulo alkaa olemaan oma itsensä, vaikka siitä tosin on enemmän meille tekemistä. Tällä hetkellä Siiri ja Silla ovat ottaneet häkin leikkipaikakseen ja kuskanneet sinne kaikenlaisia leluja joita sitten heittelevät häkin sisällä. Siiri on muista kissoista ollut se joka on ollut Sulon vieressä nukkumassa.

Ps. Te jotka ette vielä tienneet, niin Sulolta löytyi lonkan kehityshäiriö eli lonkkadysplasia (kyllä, kasvattaja on tietoinen) ja se siis leikattiin perjantaina pois ja poika on nyt siitä toipumassa. Jossain vaiheessa ensi viikolla on tikkienpoisto.



Kuten teistä jo osa saattaakin tietää, niin musta ja rempastani oli Aamulehdessä (+ parissa muussa saman konsernin lehtien nettisivuilla) pieni juttu. Viime viikolla oli haastattelu joka oli todella mukava kun haastattelija oli niin rento että siinä tilanteessa pystyi rentoutumaan - toki mä oon niin pro näiden haastatteluiden kanssa ettei ne silleen enää jaksa jännittää. Harmillista vain että haastattelun jälkeen loppui meikäläisen iloisuus kuin seinään, koska sillon selvisi tämä Sulon tilanne ja sen vakavuus. Kaikkien näiden takia on siis jäänyt vähän myöhäisemmäksi tämän haastattelun kertominen. → Jutun voit lukea tästä

Laitoin tähän kuvan jossa näkyy minkälainen tilanne oli alussa ja mitä se on nyt, sivuprofiilia katsomalla. Harmittaa kun en tajunnut alussa ottaa parempia kuvia ja luulenkin syyksi sen etten edes uskonut että tällä tavalla saattaisi käydä, mutta näillä kuvilla mennään! Kyllähän noista silti näkee miten paljon oon kaventunut vaikka peffassa on edelleen hommaa! *nauraa*



Selvisi muuten ettei mun tarvitse tehdä luokan edessä esitelmää, joka liittyy esiintymistaitoihin, koska olen tuon samaisen kurssin tehnyt jo kauppiksen aikana ja vähän laajempana opetuksena. Jee, pääsin siis pälkähästä! Olin suunnitellut että tekisin esitelmäni Maine cooneista kun se on aiheena sellainen mistä on omasta takaa tietoa. Tuo esitelmähän on sellainen että luokan edessä pitää pystyä olemaan 5-10 min ajan esittelemässä ja havainnoillistamassa. Ja te tiedättekin että tuo 10 min on mulle pieni aika, varsinkin jos innostun. Voi, monet kerrat olen yrittänyt tehdä lyhyitä videoita mutta kuin maagisesti ne menee aina tuon 10 min yli. En usko että tämän esitelmän teko olisi ollut kovin vaativaa multa vaikka terveen jännityksen se olisi tuonut.



Kävin Lidlissä kun bongasin tarjouslehtisestä joulutarroja mutta paikan päällä ne eivät olleetkaan sellaisia joita etsin. Onneksi bongasin sieltä näitä "timangeja" jotka sopivat vallan mainiosti kirjeiden koristeluun. Oon etsimässä jouluaiheisia tarroja kirjeitä varten mutta niitä on tosi vähän tarjolla juuri niitä mitä itse haluan, joten pitää varmaankin lähteä netin ihmeellisestä maailmasta etsimään koska sieltä löytää paremmin. Teen varmaan illan aikana tutkimusmatkan huuto.netin ihmeelliseen maailmaan koska sieltä olen ennenkin löytänyt kivoja tarroja. Mulle on niin tärkeätä että tarroja löytyy koska kirjoitan toisellekin puolelle paperia joka on yleensä valkoinen, niin tarrat tuovat koristusta sille tyhjälle puolelle.