27.3.2017

Neljä takana - Kahdeksan edessä


Neljäs harjotteluviikko alkoi taas, enää siis jäljellä kahdeksan. Mä oon kyllä ylpeä itsestäni miten nopeasti olen oppinut suht omatoimiseksi, mutta samalla harmittelen miten mun ohjaajalla on varmaan aika tylsää. Ehkä mun pitää antaa hommat hetkeksi aikaa hänelle ja seurata sivusta. Kohta palataan muutaman päivän ajaksi koulun penkille tekemään näyttösuunnitelmaa, vai työsuunnitelmako se nyt oli. Joka tapauksessa niinä päivinä saakin aamusti nukkua muutaman tunnin pidempään ja olo on varmaan tasaisempi. Olen taas tehnyt kouluhommia eteenpäin. Oli tämä kouluttajamme siinä oikeassa että muutaman viikon kuluttua alkaa hommat selkiintymään, mun silmät on täysin auki. Nytkin on tuo kehitystehtävän hommat aikalailla tehty, kouluttajan pitää vain hyväksyä se että voin alkaa tekemään siitä sen PP-esityksen koulupäivää varten. 

Mä oon selvästi ottanut tämän maanantain sellaiseksi että käyn äitini luona. Meillä olikin mukava kolme tuntinen, siinä vaan höpöteltiin ja sitten katseltiin Kaunareita. Hieman siinä kyllä mennessäni mietein josko olisin käynyt Ratsulassa kurkkaamassa, mutta päätin että jätän sen ensi viikkoon. Kovin nuo vaatekaupat on alkaneet vetää puoleensa vaikka en mitään kaipaisikaan. Yleensä tuo on aika varma kesän merkki kun alkaa taas vaatteet kiinnostamaan. Talvisin olen vähän kuin laput silmillä. Mulla on kaapissa yksi valkoinen neulepusero jonka suhteen nyt mietin että mitä tekisin.    

Oon huomannut että mulle on aika tärkeää saada itselleni pienen pieni hetki illassa, vaikka vain kirjettä kirjottelisin sen ajan. Musta se helpottaa harjottelupäivän uupumista ja piristää jollakin tapaa. pientä aikaa illassa, ihan vain puolisenkin tuntia kirjeen kirjoittelua. Se helpottaa selvästi tuota harjottelupäivän jälkeistä aivouupumaa kun on tullut liikaa tietoa. Tänään oli onneksi lepposampi pöivä joten en ole sillä tavalla uupunut kuin yleensä, tai ehkä se on vihdoin helpottamassa. Oon tuolla harjottelupaikassa naureskellutkin miten oon selvästi tullut vanhaksi. Muistan sellaisen huumorikuvan jossa on lehmä ja siinä esitetään miten nuori ja vanha kokevat eri tavalla viikon päivät. Vanha on pirteänä alkuviikosta mutta väsähtää loppuviikkoa kohden, kuten taas nuorella se on päinvastoin. 


Tiiättekö muuten mikä mua ärsyttää todella paljon? Nyt tulee siis Pipsan suurin ärsytyksen aihe. Mä inhoon yli kaiken perunaa kuoriessani kun siitä irtoaa sitä tärkkelystä. Varsinkin jos on joku musta pusero päällä, niin sen rintamus on kuorimisen jälkeen aivan täynnä tärkkelyshippusta. Kivat sitten pestä sitä pois, vaikka sen kyllä saa lähtemään tosi hyvin irti. Tämä tämmöinen ärsyttää Pipsaa. 

Ai että miten helpottavaa olikaan tulla kotiin kun jääkaapissa oli ahvenkeittoa. Muuta kuin lautanen puntarin päälle ja katsomaan sopiva annos määrä ja eikun mikroon lämpiämään. Nyt on aikalailla viimeiset kalat käytetty eli kesää odotellessa että pääsee nostamaan lisää ahvenia. Mies saa sitten keskittyä nostamaan niitä isompia kaloja. 

Tässä on muuten mun viimeisimmän tähtikuvausreissun saldoa. Siitäkin on jo liian paljon aikaa. Haluaisin kovasti taas kuvailemaan mutta harkkapäivien jälkeen ei vain jaksa ja viikonloppuisinkin iskee lorvikatari. No ei vaiskaan, vaan usein viikonloppuisin on niin pilvistä ettei kannata lähteä tähtiä kuvaamaan. Mulla on vielä haaveissa yrittää kuvata linnunrata. Hommasin puhelimeeni oikein sovelluksen jolla pystyn katsomaan että missäs suunnassa se rata mahtaa olla. Jospa sitä jossain vaiheessa saisi napattua itselle tuota kuvausaikaa. 


Olimme viikonloppuna kummityttömme nimiäisissä ja saatiin pitää pikkuista sylissä. Mä jännitän aina noin pienen pitämistä sylissä koska ovat vielä niin hauraita. Tämäkin pikkuprinsessa on vasta 1kk ikäinen. En tosin kieltäydykään jos pikkuvauva nostetaan syliini. Ystäväni onneksi tietää tämän kaiken joten hänen lapsien kanssa on ollut mukava päästä harjottelemaan. Olin arvellut nimenkin melko oikein, ainoastaan yksi kirjain oli oma arviossani väärin, mutta kyllä prinsessa sai oikein kauniin nimen. Oli siinä itkussa pitelemistä kun häntä sylissäni pidin. Kun teimme lähtöä niin vanhempi kummipoika olisi halunnut tulla mukaani, eikä olisi millään halunnut päästää mua lähtemään. Muuttui takiaiseksi jalkaani kiinni. No täytyy tässä kevään aikana mennä käymään, että saadaan taas leikkiä. 

Valitsin päälleni lopulta sen kolmosvaihtoehdon vaikka mustien sukkiksien kanssa meninkin, eikä niistä kyllä haittakaan ollut koska muutkin vieraat näyttivät olevan mustissa sukkiksissa joten sulauduin hyvin porukkaan. Ja tuo oli muutenkin ihan nappi koska ei ollut liian juhlava mutta ei silti liian arkinenkaan. Ihonväristen sukkahousujen kanssa olisi kyllä ollut parempi mutta ensi kerralla sitten. Aamusti myös pähkäilin että minkä laukun ottaisin johon kamerani mahtuisi, mutta sitten lamppu syttyi pääni päälle että enhän minä mitään laukkua tarvitse vaan nappaan crossbodysta pitkän hihan ja kuljetan kameraa sen avulla.  

Ennen nimiäisiä kävimme tosiaan muualla Tampereella asioilla josta sitten kurvattiin auto Koskikeskukselle parkkiin ja käytiin Thai&Laos nimisessä ravintolassa syömässä, kiitoksia lukijoiden vinkkauksen. Siellä oli buffet jotka saatoimme maistella kaikista ruuista pienet määrät, erityisen kiinnostuneita olimme sushin maistelusta. Totesinkin instassa että sushi oli ihan jees, ei mitenkään pahaa mutta ei sitä kyllä lemppariksikaan voi kutsua. Maut olivat kyllä todella miellyttäviä joten olin positiivisella tavalla yllättynyt. Sitten meillä oli hetki aikaa, hyvin tiukka sellainen, joten kipaisin pikaisesti parit kahvipussit Koskilinnan Kahvikaupasta - toisen vein harjottelupaikalleni. Siitä kurvattiin vielä Lorellan kautta josta tarkoituksena olisi ollut ostaa ne ihonväriset sukkahousut, mutta eipäs siellä ollut tätä mun kokoa jäljellä joten aivan turha reissu. Pitää siis tilata netin kautta että olisi ne ihonvärisetkin tuolla kaapissa varalla. 

24.3.2017

Perjantain dilemma - Valinnan vaikeutta "kummitusasun" kanssa

 
Vaihtoehto 1
Mekko - Ralph Lauren // Sukkahousut - Yours Clothing // Kaulakoru - Kalevala koru

Kolme viikkoa harjottelua takana ja loistavasti menee edelleen, mutta vieläkin olen ihan uuvuksissa päivän päätteeksi. Musta tuntuukin siltä että tuo uupuminen menee ohi siinä sitten kun jo pitää lopetella, enkä haluaisi millään lopettaa. Olen viihtynyt niin hyvin tuolla harjottelupaikassani koska kaikki siellä ovat olleet todella ystävällisiä. Hymyssä suin aamusti menen ja hymyssä suin sieltä lähden. Mulle selvisi myös se että mut on tuolla sairaalassa tunnistettu eli se siitä low profilesta. En ole siis mitenkään kailottanut olevani bloggaaja tuolla harjottelupaikassani, mutta ei mua myöskään mitenkään haittaa jos joku on tunnistanut vaan ihan kiva kun rohkeasti kertoivat tunnistamisesta.

Sain tuossa eilen tietää tästä tapahtuman tai tilaisuuden järjestämisestä, että mikä mun pitää tehdä. Nyt sekin on siis tehty valmiiksi eikä tarvitse enää stressata. Ei ollut onneksi paha homma, vaan hyvinkin tuttu joten sen tekemisessä ei kauaa nokka tuhissut ja olen äärimmäisen tyytyväinen tekemääni. Harmi ettei sitä voi näyttää blogissa. Sain harjottelussa jo tehtyä kehittämistehtävän ja siitä ajattelin nyt viikonloppuna tehdä sen raportin + PP-esityksen joka pitää koulussa esittää. Selvästi on alkanut asiat jotenkin loksahtamaan paikoilleen tämän kolmannen viikon aikana. Sitten saankin keskittyä vain itsearviointiin ja näyttösuunnitelman täyttämiseen. 

Vaihtoehto 2
Pusero - Ratsula // Hame - Lindy Bop
Sukkahousut - Yours Clothing // Kaulakoru - House of Simone

Kävin pikaisesti kaupungilla asioilla ennenkuin suuntasin kotia kohden. Kävin hakemassa Poste Restanten puolelle tulleet postit, kiitoksia vaan kaikille lähettäneille. Samalla bongasin Postilla ihania postikortteja joissa Tommy Tabermannin mietelause, oli pakko ostaa neljät kappaleet. Pikkuisen teki mieli mennä tuolta vielä vaatekauppoihin kiertelemään mutta oli pakko tulla kotiin tekemään blogia ja kouluhommia. Juttelin myös itselleni etten nyt kaipaisi mitään ihmeempään ennen kesää, enkä välttämättä silloinkaan mutta kyllä te mut tunnette, että silloin varmasti tulee ostettua joku ihana mekko. 

Postissa tuli muuten Lumingerielta paketti, josta paljastui nudet rintaliivit, alusmekko sekä lahkeelliset alushousut. Katselin jo että nuo alushousut sopii aika kivasti mekkojen kanssa, reisiä suojaamaan. Näistä tulee joskus myöhemmin esittelyä kunhan saan repästyä itselleni sen verran aikaa. Hivenen kortilla tämä aika kun en haluaisi kuvata noita keinovalon avulla, vaan luonnonvaloa hyödyntäen.   

Katselin tuossa että kelit olisi sellaisia että voisi uskaltaa pyörän selkään. Kaupungilla katukuvassa näkyi jo jonkin verran pyöräilijöitä, mutta siellä nyt onkin kuiva asfaltti niin etten ihmettele. Se pyöräretki on alkanut kummittelemaan enemmän ja enemmän päässäni, tosin se kaipaa lämpimän kesäkelin että sinne lähtee. Luulen kyllä että hyppään pyörän selkään vielä joku päivä, paitsi että sitä ennen pitäisi keväthuoltaa tuo pyörä. Nyt mietinnässä että menenkö reippaan reippailulenkin vai teenkö vain kotitreenin. 

Vaihtoehto 3
Mekko - Klingel // Sukkahousut - Yours Clothing // Kaulakoru - Kirppislöytö

Sain vihdoinkin aikaiseksi alkaa miettimään "kummitusasuani" eli millä mahdollisella asulla menen ystäväni pikkutytön nimiäisiin. Kyselin kyllä ystävältäni vähän että millaisella pukeutumisella kannttaisi tulla, joten nämä omani alkavat vaikuttamaan vähän turhan ylipuetuilta. Kyllähän sitä nyt pikkuprinsessan takia haluaa pukeutuakin. Tässä siis kolme vaihtoehtoa joista mietiskelen vielä että mihin päädyn. Mustaa mekkoakin mietein mutta totesin sen olevan ehkä turhan tumma nimiäisiin, mielestäni se kaipaa iloisempaa väriä. 

Mun pitää huomioida pukeutumisessa myös se, että menemme Tampereelle aikaisin aamusti mutta nimeämiset alkaa vasta myöhemmin iltapäivällä. Pitää siis olla sellainen asu jolla pystyy menemään tuolla muuallakin. Kengiksi valikoituu mustat tennarit, koska luvassa on menoa siellä jossan muualla ja koska nimiäisissä ollaan ihan vain ystäväni kotona, niin siellä kengillä ei ole väliä. Mukavuus voittaa kenkävalinnassa tällä kertaa. Mitä tulee pukeutumiseen, epäilisin että ykkönen ja kolmonen olisi asuina sellaiset jotka ei kiinnittäisi niin suuresti huomiota tuolla muualla liikkuessamme. Voitte halutessanne kertoa minkä asuista valitsisitte näillä perustein mitä kerroin ja tiedokis myös se, etten tarvitse parannusehdotuksia asuihin, koska näin kuitenkin mennään, mutta voitte halutessanne kertoa minkä asuista valitsisitte näillä perustein mitä kerroin. Kiitos myös kaikille ruokapaikkaa vinkanneille, alamme käymään niitä tässä läpi että mikä paikoista olisi sitten se, jonne suuntaamme syömään. 

22.3.2017

Bongaatko sinäkin kuvasta hymynaaman?


Olipas kiva tulla harjottelusta kotiin kun aurinko paistoi ja linnut lauloi. Lisäksi ilahdutti se kun pääsin kotiin nopeammin, muutenhan mulla kestää tuon kotiinpääsyn kanssa. Tuo lisäaika on aina tervetullutta koska muuten sitä joutuu miettimään, että minkä asian jättää tänään tekemättä. Nyt on nimittäin alkanut näkymään tuo ettei blogille (tai kirjeille) tahdo jäädä aikaa samalla tavalla kuin ennen. Jos haluan tänään käydä lenkillä ja kirjoittaa kirjeitä, niin blogin on väistyttävä. Jonkun on väistyttävä toisen tieltä. Nostan hattua työssäkäyville äideille jotka pomppii paikoista toiseen. Myös tuo henkinen väsymys on aivan kamalaa, kun jokaisen päivän jälkeen on ihan veto poissa, mutta oon kuullut että sen pitäisi vielä väistyä. Positiivista silti on, että joka päivä päähän jää vähän enemmän tietoa. Osaanhan nytkin jo tehdä aamutoimet aikalailla itsenäisesti. 

Ettei mulla vaan olisi vapaata aikaa, niin tässä pitäisi vielä järjestää tuollainen tapahtuma tai tilaisuus, mutta emme ole vielä päässeet asiasta yhteisymmärrykseen kouluttajan kanssa. Tuohan piti tehdä ryhmätyötä jo koululla, mutta olin kipeänä silloin. Kaikenlaisia ideoita siis löytyy mutta eivät taida olla oikein sopivia, vaikka musta ne menisi ihan pienestä tapahtumasta. Haluaisin vain saada tuon tehtyä pois päiväjärjestyksestä ennenkuin alan alan vielä isommin tekemään näitä näyttösuunnitelman kohtia. 

Voitte siis uskoa että päänuppini on tänään ollut niin täynnä, joten päätin venyttää päivääni sen verran (menkööt siis yöunista sitten se 30min) että kävisin nollaamassa tuolla ulkona ajatukseni. Kerkesin olemaan hetken kotona kunnes lähdin puolen tunnin reippaalle lenkille jossa mutisin itseni kanssa. Tiesittekö muuten, että itsensä kanssa keskustelu on aika palkitsevaa. En kuitenkaan suosittele puhumaan ääneen, ettei saa kummeksuvia katseita. Ps. Ei tuo kävelylenkki mitenkään isossa määrissä piristänyt kun niin aina kaikkialla väitetään, mutta oli se silti kiva tehdä.  



Oli muuten viikonloppuna kiva herätä keskellä yötä siihen kun kissa (Pirpana) tippuu päälleni ja kaikki pelästyy mun älähdystäni sekä lähtee karkuun. Eikä ihme kun nukuimme kaikki ihan rauhassa, kunnes Pirpana tosiaan päätti lähteä leikkimään. Pirpana päätti vetää pelästyessään mun käden ja miehen pään kautta karkuun. Meille molemmille tuli kivat pienet pisteet kun kynnet uppos nahan läpi. Auts! Siitä tuli mieleen että edesmennyt Silla rakasti tuota touhua mutta ei ihan noin yllättävästi. Btw. emme ole vieläkään kuulleet mitään Sillan kuolinsyystä, tulee pieni epäilys että kuullaanko koskaan. 

Sitten me saatiin viikonloppuna aikaiseksi vihdoin ja viimeinkin tehdä kissoille ulkohäkki. Ensiksi mie siistein tuon terassin ja sitten alettiin tekemään. Mies oli tässä niin hyvä kun oli piirtänyt suunnitelmat valmiiksi, niin ei muuta kuin tekemään. Tuolla ne tälläkin hetkellä orrella keikkuu, paitsi Pirpana, hän ei mene ulos keikkumaan. Mies asensi sinne lautapaloista tasoja, jotka pehmustettiin vanhalla maton palalla ja lisäksi veimme yhden kiipeilypuunkin sinne. Siitä kisut on tykänneet, makaisivat siinä vain auringon lämmittäessä.  

Luulin tuossa viikonloppuna että mulla on mennyt uudet silmälasit rikki koska tuon alakehyksen kohtaan oli tullut kauhea rako, mutta kun kävin liikkeessä asiasta kysymässä niin ei se ollut mitenkään erikoista. Näihin tällaisiin laseihin kuulemma saattaa tulla sellaisia, enkä muista enää mitä nimitystä myyjä kertoi. No olisihan se ollut ikävää että 3kk ikäiset lasit on jo rikki, mutta aion kyllä seurata ettei se lähde tuosta leviämään. 


Mekko - Gap // Takki - Yours Clothing // Legginssit - Ellos
Kaulahuivi - Becksöndergaard // Laukku - Furla // Kengät - Rieker

Nämä asukuvat on otettu jo pari kuukautta takaperin mutta unohtunut taas koneelle, onneksi. Nyt kun tuota aikaa valokuvaukselle ei vain riitä. Musta nämä on silti todella kivat kuvat ja hei, ulkona otettu! Nyt kun mieskin oppi käyttämään kameraani, niin kenties nämä ulkona otetut asukuvat tulee lisääntymään. Oli se silti aikamoista kun piti olla ilman takkiakin, ulkona taisi silloin olla joku -10 astetta mutta se ei tuntunut niin pahalta. En silti suosittele menemään ilman takkia talvipakkasella. 

Tähän loppuun voisi ottaa vähän huumoria, se tekee meille kaikille hyvää. Bongaako kukaan kuvista hymynaaman, jos bongasit, kerro vain bonganneesi mutta älä sen tarkemmin. Mä bongasin sen kun kuvia pienensin ja siinä sitten repesin nauramaan. Ihan loistava paikka hymynaamalle!  Kuvat on kyllä täyttä huumoria ja pieniä virheitäkin, mutta se tekeekin niistä spesiaaleja, ainakin minulle.