18.1.2011

Let’s mennään – tuu mun kaa!

Olen tässä törmäillyt taas monessa blogissa paksuihin kalentereihin ja heti nosti päätään suuri kateus… No okei, ehkei nyt suuri mutta kuitenkin pieni haikeus kun itselläni ei ole niin kiirusta että tarvitsisin kalenteria. Muistan kun olen aina pohtinut, että pitäisiköhän sitä alkaa tekemään itselleni kaikenlaista menoa että saisin kerrankin kokea tuollaisen paksun kalenterin täyttämisen. Mutta siinäpä se ongelma, kun ei mulla ole mitään monia menoja….

No tosta nyt vois aatella, että elämä on tylsää ja tasapaksua… muttei suinkaan. Mun touhuamiset nyt ei vaan tarvitse mitään kalenteria. Ehkä kouluaikoina olisikin voinut kirjata tuollaiseen paksuun kalenteriin kaikkea, mutta sillon mä olin yksinkertaisesti laiska. Ei vaan kiinnostanut. Nyt kun lähenen kolmeakymmentä, ni alkaa kiinnostaa sellaiset asiat mitkä ei nuorempana kiinnostanut. Ja tästä tuleekin mieleen, et ONNEKS oon nuoruuteni viettänyt bilettäen ni eipähän sitä aikaa kaipaa takaisin. Been there, done that! Baareissa ja yökerhoissa notkuminen ei vaan ollu…. mitään kovin ihastuttavaa. No myönnän, ettei vaan ollut minun paikkani. Millonkohan sitä on viimeks käyny baarissa? Apua! Pitkä aika! Mut on mulla PALJON hyviä ja hauskoja muistoja. Pistää erittäin leveen hymyn aikaiseksi kun muistelen niitä aikoja kun parhaan ystäväni kanssa touhuiltiin kaikkea kivaa. Noita aikoja on sitten vanhana mummona hauska muistella.

Jotenkin tässä pohtii, miten paljon on nuorempana jääny kokematta koska olin se samperin arka seinäruusu. Jos mää oisin ollu tämmönen ku nyt sillo 10-12v. sitten ni ei ois ollu mitään ongelmaa minkää kanssa. Miksi siis tämä ”kukkaan puhkeeminen” tapahtui vasta näin myöhäsellä iällä?!? Ku oisin kaivannu sitä just sillo teini-ikäsenä! Vaikka toisaaltaan, kyllä mää sisimmässäni jo silloinkin olin tämmönen samperin räväkkä ämmä.

No todetaan vain, että ehkä kaikella tälläkin on oma tarkoituksensa MIKSI.

2 kommenttia:

  1. Voi mä olen miettiny välil tota ihan samaa, et jos oisin teininä ollu jo näin vahva. Mutta toisaalta ne jutut on just kasvattanu mut hemmetin vahvaks. Se kuuluu siihen ikään, että on epävarma ja hurjan itsekriittinen.

    VastaaPoista
  2. Annamanna,
    Siis nimenomaan, nuoruuteen kuuluu se epävarmuus, itsensäetsiminen ja itsekriittisyys. Mut sillon sitä ei osannut aatella noin.

    VastaaPoista