4.2.2011

YOU ARE BEAUTIFUL

Akonin Beautiful biisiä kuunnellessani tuli mieleen tuollainen asia, että me kaikki ollaan kauniita.
Omalla tavallamme.

En voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka tulevat kertomaan että ”sä oot ruma, läski” jne.
Okei, onhan se heidän mielipiteensä mutta eiköhän tuollaiset voisi pitää omana tietonaan jos noin aattelee kyseisestä ihmisestä?

Mie oon ite kiusattu.
No ollut ainakin, kun nykysin en enää suostu kiusattavaksi.
Elämä on hauskempaa ku antaa mennä yhdellä olankohautuksella tuollaiset ohitse.

Nuorempanakin lopetutin kiusaamisen sillä, että menin ja annoin turpaa!! (hehehe)
No ei vaiskaan, minä en ole väkivallan puolella mutta sanotaanko että joskus tilanne vaatii yksinkertaisesti sitä että voi ”lyödä luun kurkkuun” vastustajalle. Ja kyllä, tuon enempää minua ei kiusattu siellä. Toisessa paikassa kyllä ja sillon olin jo niin tylsistynyt puolustamaan itseäni – ajattelin vain, että siinäpä teette itsestänne tyhmän kun tuolla tavalla apinoitte.

Eikä se kiusaus mene mihinkään iän mukana. Josset sä itse sitten muutu niin…
Tiedän sellaisia vanhempiakin ihmisiä jotka kiusaavat, nuorempiaan ja omaikäisiään.
Kaippa se on vaan joillain isompana osana luonnetta, että on IHAN PAKKO päästä kiusaamaan toista.

Tekis mieli oikeen kysyä joskus kiusaajalta, että tuleeko siitä IHAN OIKEASTI olo paremmaksi kun saa lytätä jonkun harmaalintusen maahan? No ehkäpä se pönkittääkin omaa egoaan mutta voiko silti sanoa tuntevansa siitä olonsa paremmaksi? No ehkä, jos on joku sosiopaatti niin sitten.

Mut tosiaan, mun pointti on se että vaikka kuinka kiusaamista esiintyisi ni nouskaa te harmaavarpuset sieltä maasta ylös! Mä itte tein sen virheen, et annoin olla kiusattu ja hyväksyin sen. Ja olin kauan se harmaavarpunen kunnes sitten eräänä vuonna mä vaan…. no, kasvoin kukkaan. Vanhempana kylläkin, että toivoa saisi että joku tulevaisuuden harmaavarpunen pääsisi kukoistamaan paljon ennenku meikäläinen. Oon varmaan jääny monista hauskoista jutuista paitsit kun en uskaltanut olla oma itseni ja tuoda itseäni esiin rohkeammin.
Uskaltakaa pukeutua miten haluatte, ei ne muut voi sun pukeutumistasi päättää!
Jos sä tykkäät vaikka BSB:stä ja muut ryhmän likat Boyzonesta (huomatkaa vanhat poikabändi vertaukset) ja ne alkaa sua kiusaamaan siitä, ni antaapa kiusata – Eikö kukaan tajua et se on makuasia? Mää en ainakaan tykkää mennä aina sen saamarin massan mukana, se on niin KASVOTONTA! Mä tahdon elää ja räväyttää, just semmosena ku mie itte oon! Ja sama pätee kaikille muillekki! Olkaa semmosia ku ootte, älkääkä menkö sen massan mukana (ellette sitte itte tykkää….)
Ja ja….. oishan mulla paljon muutakin, mutta tämä postaus kertoo enemmän ja paremmin, mitä mäkin haluaisin sanoa. Lukaiskaapa siis se.

No, he ovat sen osanneet sanoa paremmin: *KLIK KLIK*

11 kommenttia:

  1. Korjaatko vähän sitä osoitetta?

    VastaaPoista
  2. Loukkaavaa että haukut kiusattuja harmaavarpusiksi.

    VastaaPoista
  3. Siis puhutko tossa harmaavarpusina kiusattuja vai kiusaajia? Ku käsitin tekstistä että meinasit niillä kiusattuja, mutta tossa ylempänä sun kommentistas ymmärsin että meinaat sillä sanalla kiusaajia. Menin sekasin jo :D.

    -Kiia

    VastaaPoista
  4. Anonyymi1,
    Korjattu on.

    Anonyymi2,
    Harmaavarpunen ei itseasiassa ole mikään loukkaava sana. Ainakin itse miellän itseni kun kiusattu olin, niin harmaavarpuseksi ja seinäruusuksi. Ihan siis sen takia, ettei kukaan huomioisi minua ja kiusaisi lisää. Harmaavarpunen on vähän sama kuin näkymätön. Ja kai mulla oli tuossa lauseessa myös sekin pointti, että kuin saaliseläinkin lyö linnun maahan ja leikkii sillä.

    Ja valitettava tosiasia on, et moni kiusattu on harmaavarpunen. Luultavasti siitä syystä, että haluaa olla näkymätön ettei kiusattaisi enempää.

    Mut se harmaavarpunenkin voi kuule puhjeta kauniiseen kukoistukseen, kun vaan uskaltaa päättää, että MINÄHÄN VOIN pukeutua ja harrastaa mitä lystään. Koulukiusaajakin vaan pönkittää egoaan ja yleensähän heikointa aletaan kiusaamaan (tai näennäisesti heikointa).

    Anonyymi3,
    Kyllä se kiusattuja tarkottaa. Otinkin pois tuon toisen kommenttini kun sekoittaa pakkaa vähän liikaa.

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä harmaavarpunen on tosi kuvaava sana moniin kiusaustilanteisiin, koska usein uhri on juuri se luokan hiljaisin tyttö tai poika, koska hän on ehdottomasti helpoin kohde. Niin törkeää kuin se onkin.
    Piia hyvä ja kannustava teksti. Toivottavasti moni saa tästä voimaa olla oma itsensä, eikä tarkerru moisiin juttuihin kuin sanavalinnat.

    VastaaPoista
  6. Siis nimenomaan!
    Itse sain voimaa vasta vuosia kiusaamisen jälkeen. Voimaa olla oma itseni, sanokoot muut mitä sanoo. Ja no, peruskoulussahan kiusaaminen loppu ku seinään ku ilmoitin erittäin huonolla tavalla etten todellakaan ole se heikoin lenkki.

    VastaaPoista
  7. Toisia kiusataan kun eivät suostu olemaan harmaavarpusia. Kuka nyt näkymätöntä kiusaa, kun ei kukaan sellaista ihmistä huomaa.

    VastaaPoista
  8. taas tätä koulussakiusattujen itkemistä, ottakaa itteänne niskasta kiinni älkääkä valittako, jos ei ite arvosta itteää ni tottakai sellasta kiusataan! vahvat selviytyy, on ihan luonnonlaki

    VastaaPoista
  9. Anonyymi1,
    No kyllä se usein on, että heikointa kiusataan mut vissiin tänä päivänä kiusataan niin monista eri syistä. Mut aiemmin ne näkymättömät/harmaavarpuset olivat ne joita kiusattiin.

    Anonyymi2,
    No joskus se menee kyl niin, et myös heikoin voi olla vahvin. Se että kiusaa, ei tee kiusaajasta mitenkään vahvempaa vaan itseasiassa heikon. Se on heikkoutta, kun pitää mukaheikompaa kiusata.

    Ei täällä kukaan kiusaamisesta itke. En mä itke sitä, että mua kiusattiin koulussa mutta eikö ne kiusaajatkin vois hetken miettiä, et kuinka tukalaksi se toisen olon tekee kun ei voi opiskella rauhassa? Määhän en aikoinani välittänyt silleen vaikka mua kiusattiinkin, mut se teki opiskeluista epämiellyttävää. Ja saatoin vain ihmetellä, että MIKSI. Enhän minä edes tuntenut koko kiusaajaporukkaa enkä varmasti ollut heille tehnyt mitään, enkä taatusti ollut se heikoin lenkki siinä luokassa.

    No nämä on niitä outoja juttuja, jotka ei koskaan tule selviämään.

    VastaaPoista
  10. Itse olin koko ala- ja yläasteen kiusattu samojen ihmisten toimesta. Ala-asteella kiusaaminen tuntui pahalta, mutta yläasteella sitä tuli jo hieman "kovetettua" itseään, eli en enää jaksanut välittää ja toisinaan myös annoin takaisin.

    "Kukkaan puhkeaminen" tapahtui itselläni ammattikoulussa. En siis mitenkään ulkoisesti muuttunut, mutta henkisesti kehityin avoimemmaksi ja opin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen - tämä myös teki minusta amiksessa sen hyvän tyypin, joka tuli kaikkien kanssa toimeen ja jonka ympärillä "poijjat" pyöri.

    Itsetuntoni tipahti taas amiksen jälkeen, kun aloitin seurustelun narsistin kanssa. Sain jatkuvasti kuulla olevani huono ihminen, enkä saanut olla ja mennä kuten halusin ja jos erehdyin vastaan sanomaan, niin nyrkistä tuli.
    Tämän vaikean ja pitkän (5 vuoden) suhteen jälkeen sairastuin lievähköön bulimiaan, joka vielä lisää pahensi oloani - laihduin melkein 20kg, mutten siltikään tuntenut oloani onnelliseksi tai muutenkaan hyväksi.

    Uuden suhteen ja kuluneiden vuosien myötä kuitenkin olen saanut itsetuntoni hyvinkin samoihin lukemiin, kuin ammattikoulun aikoihin ja ehkäpä myös paremmaksikkin ja kannan ylpeänä myös nämä takaisin tulleet 20 kiloa. :)

    Kiitos ja anteeksi tämä "avautumiseni", mutta bloggauksen luettuani oli pakko tulla kommentoimaan. :)
    Vasta tänään löysin blogisi ja hyvin vahvasti näyttää siltä, että sait minusta uuden lukijan. :)

    VastaaPoista
  11. Ninnu,
    Älä nyt mitään avautumisestasi anteeksi pyydä. Mukavaa vain, että uskalsit kertoa. Ja tervetuloa myöskin lukemaan blogia!

    Olisimpa itsekin puhjennut kukkaan amiksessa vaan ei. Mullahan se alkoi tapahtumaan vasta 2007 kun muutin Tampereelle. Jotenkin tuo irtiotto kotikaupungista ilmeisesti laukaisi sen.

    VastaaPoista