31.3.2011

Meikkaushauskuuttelua

Nyt kun alan olemaan vähän pirteempi ja mulla on selkeesti tylsää, niin hauskuutin itseäni meikkaamalla. Tosin ainoastaan kulmat, luomet ja huulet. Tässä likassa ei meikkivoidetta tulla näkemään! (muhahahahaha)

Pakko sanoa, mutta itse tykkään kyllä tuosta luomiväriyhdisteestä.
Huomenna voisi sitten kokeilla jotain pinkimpää versiota.










Hei muuten, miten nuo luomivärit saa pois ilman siihen tarkoitettuja poistoaineita? Riitääkö vesi ja saippua.
Jep, en oo viel ees pessy naamalta pois. Ni-iiiiin paljon tykkään, mutta ei tämä silti tarkoita sitä että tästä tulisi joka päiväinen. Mut ainakin juhliin ja biletykseen voi sitten vähän panostaa, mut arkena mennään nudena. Varsinkin kun työni on sen verran hikistä, ni valuis meikit vaan poskia pitkin pois työpäivän aikana. Ja harvemmin mulla on aikaa töiden jälkeen alkaa ees meikkaamaan.

Mut hauskaa on ehdottomasti kun saa miettiä, et mitäs lähtis sitten testailemaan. Pitääkin vähän tutkailla meikkiblogeja, jos sais niistä jotain ideaa ja innostusta huomiselle. :)

Päivä 6 – Minun päiväni

Mun pitäisi joskus tehdä päiväni kuvina postatus, mutta se nyt vaan on pitkittynyt ja pitkittynyt. Mutta aion kuitenkin tehdä, luultavasti kesällä kun on niin kaunista. Mutta nyt aion sanoin kuvailla hieman päiväni eri vaiheista, joten tästä ei tule kovinkaan pitkää sillä en arkisin kovinkaan paljoa touhuile.

06:30 kello herättää töihin ja sängystä kuuluu muminaa, et viis minuuttia vielä.
06:50 ollaan sitten jo aamupesulla ja aamupala on valmistumassa.
07:30 kaikki on jo valmista, sitten vaan odotellaan että kello kävisi. Ajankuluksi selaillaan nettiä.
08:00 bussi lähtee keskustorille, josta hypätään jatkobussiin joka sitten vie perille saakka.
09:00 aloitellaan työpäivää.
12:00 lopetellaan työpäivä ja mennään odottelemaan bussia.
13:15 myöhästyminen kotibussista johti puolen tunnin odotteluun keskustorilla ennenkuin seuraava lähti.
13:45 kaukan kautta käyteenä vihdoinkin kotona!
14:00 pikalounas ennen päikkärien ottoa.
15:30 heräilyä päikkäreiltä, jonka jälkeen kaikenlaisia kotiaskareita yms yms.
18:55 mies saapuu töistä&salilta kotiin, syödää päivällinen(illallinen?)
 
Loppuilta pelaillaan, kirjotellaan, katsellaan telkkua ja lueskellaan ennenkuin mennään nukkumaan n. kello 23.00 maissa.

30.3.2011

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Kukaan ei varsinaisesti voi kertoa, mitä rakkaus varsinaisesti on mutta rakkaus on tunne jota tunnetaan. 

Tykkään erityisesti tästä uskonnollisesta käsityksestä, mitä rakkaus on.

Rakkaus on kärsivällinen
Rakkaus on lempeä
Rakkaus ei kadehdi
Rakkaus ei kersku
Rakkaus ei pöyhkeile
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
Rakkaus ei etsi omaa etuaan
Rakkaus ei katkeroidu
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus!

29.3.2011

Jep, kyl sitä huomaa olevansa kipeä

Kun ensinnäkin pystyn viettämään tuntikausia ilman että tunnen nälkää. Lähinnä vain janottaa.
Ja kun ajatus karkaa korvan kautta turhankin usein eikä sitä ajatusta saa kovin helpolla kiinni.
Sekä kun pää tuntuu erittäin kamalalta (ei päänsärkyä vaan jotain muuta)

Huomenna uusiksi lääkäriin ja luojan kiitos sain sentään eri lääkärin kuin eilen. Harmin paikka, et tuo eka lääkäri on mun ns. työterveyslääkäri eli sille pääsee ensisijaisesti, fuck! Nyt kyl meinaan pyytää kaikenmaailman tropit sillä mä en tykkää ensinnäkään tästä vetämättömästä olosta joka johtuu tuosta pään tukkoisuudesta ja oudosta olosta (luultavasti on tuo nenän sivuontelotulehdus, jee ....NOT) ja haluun tän olon vittuun musta, mä en tykkää olla kipee. On ensinnäkin veemäistä olla nin vetämätön ettei mitään jaksa tehdä, just jaksan lukea ja kattoo elokuvia kun se pahin olo iskee. Aamupäivät sentään jaksan datailla ja kirjotella, mut iltapäivästä alkaa olemaan kädenvääntöä et jaksaako vai eikö.

Onneksi huominen lääkäri on sama kuin viime kerralla sairastaessani, se sentään antoi heti tropit ja tsekkas nuo nenäontelotkin. Luultavammin tää tietää koko loppuviikon saikulla oloa, no toisaalta hyväkin ettei tuu puolikuntosena mentyä töihin et vois sit parin viikon päästä tulla taas kipeeks. Et parempi tervehtyä kunnolla, et saa taas viettää monta kuukautta ilman sairastelua. Millonkohan on seuraava joukkosairastelutapaus?

Mut nyt kattoo Kyttiä ja sit vois hetken raapustella kirjettä eteenpäin (jee, oon muuten nyt 2pvä kirjottanu tota yhtä ja samaa, enkä oo eteenpäin oikein päässy, pläääh!) kuuman mustaherukkahunajajuoman voimalla. Vai tekiskö sittenkin kuumaa vaniljakaakaota? Vai vedetäänkö elä risaseks ja maistellaan molempia? ;)

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Mun piti niin ottaa kuvia näistä, mutta laiskuus yllätti ja saatte tyytyä kirjalliseen versioon.

Aamupala
Kaurapuuroa (sis. 1dl hiutaleita, 150g sokeritonta mustikkakeittoa makeutukseen sekä 125g Ehrmannin rasvatonta maitorahkaa)

Välipala (n. 11-12.00 välillä)
Banaani

Lounas
Hemapa+tonnikala (tää vaihtelee aina sillon tällöin)

Välipala
Ehrmannia ja mustikkakeittoa sekoitettuna

Päivällinen

Mitä kulloinkin tekee mieli.
Viimepäivinä on syöty kanaa, wokkivihanneksia sekä riisiä/perunaa.

Iltapala
Tässä kuuntelen itseäni ja tuijottelen usein kauankin jääkaappiin, että mitäs sitä sitten tekisi. Joskus leipää, joskus pelkkää porkkanaa/banaania yms yms. Joskus saatan tehdä maitorahkasta, mustikkeitosta ja vehnäleseestä semmosen mukavan iltapalan - tuolla tosin on aikamoinen suolistontyhjenemisplussansa, kiitos kuidun.

Sekä pitkin päivää tulee lipiteltyä vettä n. 1-2l väliltä.

Nämä siis vaihtelevat välillä, mutta useimmiten sapuskani on ylläolevan kaltainen. Aamun sapuskat + iltapala yleensä pysyvät aina samoina, mutta lounas, välipala ja päivällinen muuttuvat päivien ja tilanteiden mukaan - Tämä ei ole siis ehdoton ruokalista jota noudatan. Tämä nyt sattuu olemaan TIISTAIN ruokalista.

28.3.2011

Päivä 3 – Minun vanhempani

Minun vanhempani erosivat ennenkuin synnyin. Hyvä niin.
Äitini on -45 syntynyt ja isäni -44, joten kun laskutoimituksen suorittaa niin vanhempani ovat melko vanhoja mutta olinhan minä iltatähti ja mulla on päälle nelikymppiset sisaruksetkin.

Äitini on ammatiltaan ompelija, mutta ei sitä työtä ole moniin vuosikymmeniin enää tehnyt. Eläkkeellä on jo tällä hetkellä, kun syöpä aiheutti sellaiset invaliteetit että eläke oli parhain vaihtoehto. Äiti tosiaan käynyt läpitse rankan syöpähoidon mutta ollut jo 5v. terveenä - terveen paperit pitäisi saada tämän vuoden syksyllä. Kaikki alkoi kasvaimesta reisiluun päässä josta lähti etäispesäkkeet keuhkoihin. Ja koska reisiluu oli syöpynyt niin sinne piti asentaa sellainen titaaninen proteesi ja jonka takia äidin jalassa on ns. kauneushaitta kun jalka polven ja reiden väliltä on kaluttu aika mukavasti, puuttuu iso pala ihoa/lihaa (?)

En tule kovinkaan usein toimeen äitini kanssa, en tiedä miksi. Tai tiedän, se johtuu siitä kun äiti laukoilee omia totuuksiaan vähän liian kärkkäästi ja minä en siitä pidä. Kuka pitäisikään? Onhan meillä aikoja, jolloin on mukavempaa ja aikoja, jolloin kolmas maailmansota on syttymässä.

Isäni taas on kaivinkonekuski, mutta ollut sairaseläkkeellä myöskin monia vuosikymmeniä jo. Ensin sai burn outin kun teki liikaa töitä ja kun olisi töihin palannut, niin sairastuikin rasitusastmaan jonka vuoksi lääkäri sitten kirjoitti sairaseläkkeen.

Hän on melko boheemi, jäyhä tyyppi joka ei puhu eikä pussaa.
Mut aina on apuna jos sitä tarvitsen. Ja jos sanotaan, niin isä pitää minua edelleen pikkuisena joka ei osaa tehdä mitään ja tämä ärsyttää suuresti, sillä olenhan kohtapuolin jo kolmekymppinen maailmaakin nähnyt. Isälläni on seuranaan tuollainen kuutisen vuotias rotikkapoika, jonka kanssa se vääntää kättä. Isäni asustelee maaseudulla mökinkaltaisessa rinnetalossa. Tontti on hyvä, mutta talon voisi mielestäni purkaa ja rakentaa paremman. Mut isä kun on tämmönen erakkomainen savolainen, ni sehän sitkeesti siellä pysyttelee vaikka on väläytellyt kerrostaloon muuttamista ja paikan myyntiä mutta ei isä pärjäisi tuolla kun on omaan rauhaansa tottunut.

Hate these sickdays

Yritän täällä päästä Mehiläiseen, siis saada sinne aikaa jo ennen yhtä kun olo on ku katujyrän alle jääneenä.
Mua ei yhtään sitten naurata tää olotila.

Nyt on sentään kello vasta kahdeksan ja mulla kuumetta jo 37.4 - odotan vaan kauhulla paljonko se on 6-12h päästä, kun mulla yleensä kuume alkaa nousemaan vasta puolen päivän jälkeen. Aamusin ollu parempi olo ja sillo voinu jotain touhutakin (ei mitään rasittavaa kuitenkaan)

No katseltiin eilen miehen kans ehtoommalla Jackass 3D ja naurettiin ittemme kipeiks, jonka jälkeen telkusta tuli sopivasti Spiderman 3 jota jäin katselemaan. Sohva/vuodepotilaanahan sitä nyt suurimmaksiosaksi tulee oltua ja kiitän mielessäni, että mulla on koneella loistavat kasat elokuvia joita voin katsella olohuoneen puolella isolta screeniltä. Ja et meillä on sohva, jossa voi oikeastikin löhöillä (levee kulmasohva)

26.3.2011

Pikapäivitys

Nyt on tuo haaste pienellä holdilla, kun kirjottaja sairastui eikä jaksa pahemmin koneella pyöriä.

Juuri kun kehuskelin esimiehelleni, että mun sairastumista ei tartte pelätä ku oon niin tarkka ollu käsihygieniasta ja muutenkin olo ollut ihan jees vaikka moni muu valitellut sairastumistaan. Ja kas kas, pari päivää meni ja nyt on neiti kipeenä. Kurkku turvonnut ettei juurikaan oo mukavat fiilarit ja sitten se on täynnä nestettä, jota saa köhiä ja oksennella pois. Ja maanantaina vasta pääsee lääkäriin, ellei tää sitte oo jotain 24h pikakipeys jälleen, oiskin!

No joka tapauksessa mulla on maanantaina lääkäri. Jouduin menee sittenkin näyttää koipeani jonka töissä loukkasin, niin terveydenhoitajalle joka sitten määräsi että on viisaampi että lääkäri vielä katsoo kun ylläri ylläri, polvesta löytyi turvotusta. Mitä taas terveemmästä polvesta ei löytynyt. Oon vedelly kauhuskenarioita, et eikai tosta polvesta nyt sitten mennyt joku kuitenkin. Pystyn siis astumaan ihan normaalisti sillä, mutta välillä siihen tulee sellaisia kipuaaltoja ja ne tulee ihan levossakin.

Ni jos oon edelleen kuumeinen ja kurkkukipuinen, niin pyydän sairaslomaa ja laitan itteni jälleen kuntoon. Nii ja jotain semmosta troppia, joka avais tota kurkkua. Ei oo kiva olla limasen ja turvonneen kurkun kans. Yritä siinä sitten nukkua. Ei paljoo naurata 5h yöunilla, jotka pätkissä nukuttu.

24.3.2011

Päivä 2 – Eka rakkaus

Ensirakkaus, sen sanotaan olevan jotain niin ihanaa kuin myös jotain hyvin kamalaa. Ja kamalalla tarkoitan sitä, kun tulee se eron hetki.

Itse en osaa sanoa, milloin olen varsinaisesti kokenut ensirakkauteni. Oliko se S:n kanssa silloin kun olin 12vuotias ja samalla sain ensisuudelmani? Vaiko oliko se kenties J:n kanssa nelisen vuotta myöhemmin. Vaiko kenties nykyisen J:n kanssa? Haluaisin itse, että se olisi S:n taikka nykyisen J:n kanssa koska vaikka ensimmäisen J:n kanssa seurustelinkin kauan ja rakastinkin, niin en tiedä voiko sanoa ensirakkaudeksi kun ei saanut itse rakkautta takaisin?

Olkoot ensirakkauteni S, ensisuhteeni J ja loppuelämäni nykyisen J:n kanssa.

Mieluummin jätän nämä ensirakkaudet sinne menneisyyteen ja muistelen hymyllä. Sen verran kuin vain voin muistella, sillä olen kokenut sen parisuhteen ikävätkin puolet tuon ensimmäisen J:n kanssa ja mulla on ikuinen muistuttaja siitä. Mutta totean, että kaiken tuon piti sattua jotta törmäsin tähän nykyiseen mieheeni sillä en usko että häntä olisin välttämättä muutoin tavannut jos asiat olisivat menneet toisin.

23.3.2011

Päivä 1 – Esittele itsesi

Sain tämmösen sisällönedistamishaasteen, jossa on jokaiselle 31 päivälle omat aiheensa. Kiitoksia vaan Maribellalle haasteen heittämisestä. Yleensähän en näihin ole lähtenyt, mutta tässä kun on mielenkiintoisia aiheita joten miksei nyt tämän kerran.

Joten tästä lähtee Sisällönedistämishaaste!

Joo
tota noin niin, moro vaan kaikille! Täällä ruudun toisella puolella kirjottelee tämmönen XL-kokoinen PipSa niminen tyttö nainen Porista, joka ei tykkää meikata (varmaan tullu jo monelle selväksi?)

Vaan eipä tuo minusta paljoakaan kerro.

Kesän lapsi mä oon, sillä olen syntynyt kesäkuun alussa vuonna 1983. Eli alan lähestymään tuota maagista kolmenkympin rajaa. Aihurjaa! Koko pienen teini-ikäni olen aika vaatimaton hissukka ja aikalailla varmaankin ennalta-arvattavissa. Mun olkapäätäni vasten itkettiin, vaan auta armias kun itse olisin kaivannut sitä olkapäätä - luotani kaikottiin. Ja senkin hyväksyin koska olin se hiljainen hissukka, vaan kaikki muuttui kun aloin kasvaa aikuiseksi ja erkaantua siitä kaveripiiristä joka peruskoulussa oli.

Olen pahemman luokan räpätäti. Sen tietää jokainen joka mun kanssani on naamatusten päässyt. Mutta omistan myös kuuntelemisen jalon taidon. Sekä edelleen tarjoan olkapäätäni, jota vasten voi itkeä. Mutta olen oppinut huomaamaan, kelle sitä olkapäätä kannattaa tarjota. Nykyään kyllä kaikille ystävilleni! Kun muistelen oikein, niin mulle muistuu mieleen miten eräs ex-kaverini kertoi että olen porukan terapeutti sekä hauskuuttaja - joskus tuota viimeistä toteamista ihmettelen sillä en koe itseäni varsinaiseksi hauskuuttajaksi vaikka en mikään tosikkokaan ole ja osaan nauraakin nykyään itselleni!

Jos mun pitäisi kertoa, mimmonen olen luonteeltani niin siihen osaisi parhaiten vastata mun ystäväni. Mutta koetetaampa itse sanoa nyt jotain. Olen avoin, puhelias, ystävällinen, symppis ja varmaan kaikkea muutakin mut tässä vaiheessa mun aivot sanoo tyhjyyttä.

tykkään kirjotella nopeasti ja vasta jälkikäteen tajuan, että kuinka paljon kaikenlaisia virheitä tulikaan. Oon vähän niinku ELÄN TÄSSÄ HETKESSÄ enkä murehdi mitään pikkuvirheitä.

Mottoni kuuluu näin. ELÄMÄ: TÄSSÄ JA NYT
Tarkoittaen että elä tätä päivää, joka on edessä tässä ja nyt. Äläkä murehdi liikaa niitä menneitä vaan suuntaa katseesi toiveikkaana eteenpäin. Tuo mottoni sopii minulle loistavasti, sillä menneessäni on tapahtunut paljon asioita joiden luulisi tehneen minusta vielä aremman ja epävarmemman yksilön, joka ei uskalla enää edes toivoa parempaan. Vaan vielä mitä! Minähän jaksan uskoa ja toivoa siihen parempaan niin kauan kun usko ja toivo on olemassa!

Harrastan pääsääntöisesti pitkäaikaista kirjeenvaihtoa (ja kyllä, ihan perinteisesti kynän kanssa raapustettuna) sekä kasan jotain muuta ei niin kovinkaan suuripätöistä asiaa. Mutta tämä on se kaikista rakkain, jota olen harrastanut nyt kohtapuolin 12v. ajan.

RAKASTAN vaniljakaakota kuumana.

Asustelen mieheni kanssa kerrostalokaksiossa, lähellä Porin keskustaan - todella rauhallisella alueella, nykyisin. Mehän olemme joutuneet tappelemaan tästä rauhaisuudesta sillä tässä rapussa on ongelmanaapureitakin ollut, joista ollaan nyt päästy -luojan kiitos- eroon. Kotimme on omamme. Lainaa lyhennetään, mutta se on hoidettu noin kolmessa vuodessa loppuun. Mieheni kanssa olen tallustanut yhteistä taivalta 8v. ajan. 

Työssäkäyvä olen, siivoan tällä hetkellä vaikka olenkin oikealta ammatiltani liiketalouden merkonomi, suuntautuneena toimistotyöhön. (+asiakaspalvelu, markkinointi jne jne) Ja sanottakoon, että nautin työstäni siivoojana, koska kohteet joita siivoan osaavat arvostaa työtäni. Ja kuulen aika ajoin kiitostakin.

Aijuu, tätä ei moni tiedäkkään mutta seuraan isot kasat elokuvia ja tv-sarjoja tietokoneeltani (en tartte moraalisaarjaa, on ihan laillista) ja samalla kun katselen niitä, tykkään kirjoitella kirjeitä. Eli jotain taustamelua pitää olla kun kirjoittelee syvällisiä ystävälle. Ja pystyn loistavasti keskittymään kolmeenkin eri asiaan samanaikaisesti.

22.3.2011

The One That Got Away

Mun ei pitänyt ostaa itselleni enää yhtäkään kynsilakkaa, mutta kuinkas ollakkaan kun Sokoksen myyjän kanssa alettiin juttelemaan kynsilakoista ja hän siinä samalla esittely OPIn Katy Perry Collectionia niin en voinut muutakuin napata sen viimeisen ihanan pullon itselleni. Harmi, ettei tuota erästä toista ollut sillä sekin vaikutti sellaiselta mistä tykkäisin. No ehkä jos tarpeeksi kiltisti pyydän, niin mies tilaa PayPal accounttinsa avulla mulle ameriikoista (vai missä tuo sivusto sitten mahtaakin olla, mistä löysin koko Katy Perry Collectionin myytävänä - en siis osta koko sarjaa vaan sen yhden kutkuttavan lakan)

OPI Nail Lacquer - Katy Perry - The One That Got Away (NL KO8)

Mä muuten tykkään todella paljon tämän kynsilakan nimestäkin. "Yksi joka pääsi karkuun" Sopii nimittäin meikäläiseen monellakin tapaa. ;)

21.3.2011

Siivousvimma

Innostuin eilen siivoamaan kaapistoani ja löytyihän sieltä muutamia, mitä päätin poistattaa paitavalikoimastani.
Onneksi ne paidat sitten sai uuden ja paremman kodin, joten ei tarvinnut heittää poiskaan (tai viedä vaatekeräykseen)

Ja tästähän se siis lähti. Eikun koko vaatekaapin sisältö sängylle ja siitä alettiin kokeilemaan sekä miettimään, että heitetäänkö vai säästetäänkö.


Nämä paidat sitten lähtee uudelle omistajalle. Joista kahta en ole ehtinyt edes käyttämään. Jotenkin ei vaan sittenkään makuni riittänyt heille. Tai viimeinen on, no ehkä vähän turhan kireä minulle. Pidän kyllä tiukoista vaatteista, mutta kireästä en. Ja on tuon topin heivaamiselle muukin syy. ;)

Nämä sitten jäävät, vaikka tuon sinisen mekon kyllä vielä myyn pois. Kiinnostuneita? Sydäntopin pidin, koska mies sanoi että tykkää siitä eikä se mustakaan nyt hullumpi olekkaan joten säästin sen sittenkin.

Että tosiaan vielä on tuo mekko jonka myyn pois.

20.3.2011

New Shoes (again!)

Siis enhän mää enää mitään kenkiä enää välttämättä tarttisi mutta kuinka ollekkaan kiinnitti huomiota nuo kengät Anttilassa, kun kävin perjantaina tutkailemassa heidän kengännauhavalikoimaa (uudet kengät kun tarttee pidemmät kengännauhat)

Ja kuten vihreästä tarrasta voikin arvata, niin alennuksessahan nuo olivat ja miettikää hintaa, 10€!!! (ovh 29,90€)

Sekä ihaninta on se, että meikäläisen kokoa oli jäljellä. Koko laarihan ui lähemmäs vaan 37 ja 38 koon popoja. Ja mullahan nuo jalankoko vähän vaihtelee, mutta 36-37-38 akselilla kun mennään. Nytkään en siis noita edes testaillut kun oli sen verran kiire muualle (ylläri) joten vaan nappasin ja painelin makselemaan yhdessä neljän kengännauhapakkauksen kanssa.

Kotona sitten oonkin kyseisiä popoja testaillut ja erittäin miellyttäviltä tuntuukin. Mulla on nyt siis kolmet kävelykengät + vanhat räsäset. Sekä noita korollisia nilkkureitakin, sitten kesälle. Jaksaisi odottaa, että nuo jalkakäytävät sulaa... En siis aiemmin lähde korollisilla tallustelemaan kun mää nyt tunnun olevan semmonen kompurajalka ettei oo tosikaan.

Kuten jo aiemmin taisin kirjoitella, niin olen töissä TAAS loukannut jalkani. Ei siinä siis hullummin käyny, mutta mustelma tuli mutta nyt tänään sekä eilen on tuntunut polvessa pientä kipuilua. Joten nyt pähkäilen, että pitäisikö sittenkin konsultoida lääkäriä. Kun pahannäköinen mustelma-alue on ihan polven vieressä joten ei olisi yhtään mahdotonta, etteikö polvikin olisi saanut sitä osumaa.

17.3.2011

That soooo weird nose














Oon saanut nyt pari mailia yhdeltä lukijalta, joka ihmetellyt, että mikäs mulla nenässä oikein on.
Joten aattelin tehdä tästä oman postatuksen sitten ja kertoa, että mikäs outo siinä on. :)

Ja pitää myös varoittaa, yksi kuva on aika rajuhko.

Mulla on siis nenänpäässä ollut luomi, sellainen joka on vuosien saatossa vain kasvanut sellaiseksi kohonneeksi luomeksi joka sitten loppupeleissä alkoi ärsyttää mua niin paljon, että varasin lääkärille ajan joka sitten laittoi lähetteen suu ja korvapolille, jossa sitten tuo luomi poistettiin.

Ja kuten kuvasta voi nyt päätellä, kaikki ei mennyt kovinkaan hyvin. Itse leikkauksen jälkeen mulle tuli kauhea tutinaolo joka niiden lääkärien mukaan johtui adrenaliinista ja siitä puudutteesta. Sama tutina on todettu myös viisaudenhampaanpoiston yhteydessä, joten ehkä siinä on jotain perää.

Mutta tosiaan, ongelmat alkoi melko nopeasti leikkauksesta. Itse luomi saatiin nätisti pois eikä siinä ollut mitään vakavaa, peruslöydös.

Haava tulehtui, jota ei ensin meinattu uskoa. Mutta minä tiesin ettei ole kovinkaan kivaa kun nenä näyttää nimenomaan tuolta, kuin tuossa kuvassa. Kuvassa tosin tuo punaisuus on puhditusainetta. Ja antiobiootti jonka sain, teki mut niin huonovointiseksi että kokoajan sai olla antamassa ylen vessassa. No se sitten vaihdettiin ja sitten alkoi menemään tulehdukset ohitse ja minä tietenkin hermoilin koko viikon ajan. Sitten kun tikit saatiin pois, ni mä meinasin purskahtaa itkuun kun tajusin että mikä samperin kraateri tuohon nenänpäähän jää.

En muista kuinka pitkä aika tuossa on kun tikit otettu pois, mutta koska punoitusta on niin tuskin on kovinkaan vanha. Eli maksimissaan ehkä kuukauden-kahden ikäinen. Ja kuten näkee, ikävä kuoppahan siinä on. Ja sillon sitä mietti, että oliko se sen arvosta ottaa pois se luomi. Ja kuten kuvasta voi näkeä, nenässäni on luomia ja kauhulla odottelen millonko ne alkaa nostamaan päätään eli täytyy raahautua poistoon. Kauhumuistot kun on niin tuoreet vielä.

Mutta kun nyt katsoo tätä viimeistä kuvaa, niin eikähän sitä kraateria enää näe. Ne ihmiset, jotka multa on uskaltaneet suoraan IRL:ssä kysyä, ni oon todennut sen olevan vain sota-arpi. Hyvin tuota pitää pumpulitopsin kanssa puhdistaa, ku sinne tulee kauheen helpolla tota tötinää. Mut aika usein on asia kuitenkin niin, ettei kovinkaan moni huomaa koko sota-arpeani. Ja hyvä niin. :)

16.3.2011

When u don't know what to say

Joko te ootte kuulleet kevään kutsun?
Mä meinaan ainakin olen!

Aamuisin on vielä valitettavan kylmä, mutta iltapäivällä saakin sitten jo heittää korvalaput, hanskat ja kaulahuivit hut hempuuttiin! Ja siltikin tuntuu, et tulee kuuma jos vaan siis aurinkoisessa tuulettomassa kohdassa seisoskelee...

SPRING COME OVER!

Mä tässä istuskelen ja kiristelen hampaitani, kun sattuu jonkin verran tuo jalka kun menin sen eilen töissä satuttamaan. Ja josta piti sitten ilmoittaa esimiehelle, kun meillä on töissä tämmönen läheltä piti käytäntö josta pitää ilmoittaa - tai oikeaoppisesti se pitäisi siis kirjata johonkin lomakkeelle jota mulle ei sitten tietenkään ole. Mut tuli taas todistettua, et oon aika tapaturmaaltis tapaus. Ainakin mitä tulee portaiden kanssa eli Pipsa vs. Portaat tapahtuu melko usein 0-3! No onneks toi ei nyt mun työkykyä heikennä mitenkään mut onpahan mun esimies sen verran mukava, et tuo ens viikolla lisävarusteita, jotka jätetään sinne paikkaan jonne olin menossa. Ku siis portaita pitkin menin kauheen kimpsusäkkini kanssa, joten esimiehen mielestä on parempi et sinne tilaan hommataan erikseen ne tavarat joita tarvitsen sen siivouksessa eli ei tartte kantaa mitään muutaku rätit. Esimiehen mukaan oli onnea mukana, sillä ois voinu tapahtua niinkin pahasti et oisin rikkonu polveni kun se siihen ihan viereen kuitenkin tärähti. Et sit ois voinu olla luvassa sairaslomahetki, tosin työtapaturmaksi se ois laskettu joten plusmiinusnolla kuitenkin.

Mulla on kyl maailman paras työpaikka ja esimies!

15.3.2011

Back in business, brain is melting

Näin aamusin kun ei oo vielä nuo aivonystyrät heräilleet, on erittäin mukavaa yrittää kirjoittaa blogiin. Blogiin joka on ollut nyt aika hiljainen koska en vain ole saanut itseäni raahatuksi tänne sivustolle ja kirjoittamaan liibalaabaa.

Oli ihanaa katsoa muuten Sinkkuelämää elokuva televisiosta. Tähän mennessä kun oon siis tuijotellut sitä tietokoneen kautta, vaikka eipä tuo näyttö mitenkään pahaksi kakkoseksi jää katselussa. :) Mutta enihau... miehen kanssa sitä tuijoteltiin ja niiskuteltiin (no siis minä niiskuttelin) ja jotenkin ihanaa että mies suostui sen mun kanssa tuijottelemaan. Olin tehnyt jopa ihanan raikasta hedelmäsalaattia. Joka kyllä katosi jälleen kerran parempiin suihin, kun mies sen söi. Se on aina niin perso makealle, kun mulle riittää pienempikin määrä. Suolainen on mun heikkous.

Mä oon jääny totaalisen koukkuun noihin Facebookin peleihin, tai paremminkin Zyngan peleihin. No onhan mulla aikaa mitä niihin kuluttaa, eikä niihin koskaan kovin paljoa aikaa edes mene. Jonkun mielestä varmaan tyhmää, mutta musta se on mukavaa "heitä aivot narikkaan" toimintaa.

Höh, juuri kun viime viikko oli lämpimämpi niin nyt tulee taas viileämpää. Ei kovinkaan pahasti, mutta näin aamusin siis on kylmää. Tuntuu jotenkin tyhmältä pukeutua tooosi lämpimästi kun sitten puolenpäivän pintaan tuntuu, että sulaa niiden lämpökerrosten alle. Joten mä pukeudun nyt silleen hilkulle, eli ei oo kylmä muttei lämminkään.

11.3.2011

New shoes (laav them!)






Mulla veteli viimeisiä nuo ihanat ecco kengät, jotka ovat palvelleet mua jo kuutisen vuotta. Huomasin siis viime marraskuussa, että pohjat irvisti oikein mukavasti mutta silloin sain suutarin suosittelemana ne korjattua. Mutta tyhmänä, en sitten alkanut katselemaan sillä silmällä uusia kenkiä.

Joo ei, mä jätän näköjään kaikki aina viime tinkaan. Tällä viikolla kun on ollut on edelleen ihanat floskakelit, niin on sitten mukava tepastella ulkona kun toinen kenkä sanoo litsläts ja kotiintullessa onkin sukka ihan märkä. Joten aika sanoa hei hei niille vanhoille uskollisille ja ottaa niskasta kiinni sekä katsoa uudet.

No mun mies ei kyllä vielä anna periksi vaan se aikoo kokeilla pientä korjausmenetelmää noille vanhoille ja koska se ei nyt ole menetyskään, jos pieleen menee niin annoin luvan kokeilla. Eli aikoo töissä jollain ihmeliimalla kursia kokoon tuota pohjaa.

Mutta tosiaan, mun piti ostaa siis vain YHDET kengät, mutta yllättäen löysinkin kaksi muutakin ihanaa. Eli nuo keskimmäiset kengät ovat ne, joita alunperin lähdin hakemaan eli tuollaiset vähän lenkkikengät näköiset, koska kaipaan nimenomaan kävelyä varten tuollaiset rennommat enkä mitään monen sentin nilkkureita. En vaan osaa nauttia niiden kanssa monen kilometrin kävelystä.

No nämä mustat Eccot olivat juuri sopivasti alennuksessa tarjouksessa 69€ (ovh 115€) ja näissä on vedenpitävyys! Toisissa kalliimmissa ei ollukkaan. Ja sitten samalla huomasin nuo ruskeat ylinnä olevat Eccot, tarjouksessa nekin 39€ (ovh. 115€) ja kun tuntuivat jalkaan niin mukavilta, niin tottahan toki mie nappasin. Ja varsinkin kun luulen että näillä voisi mennä mahdollisesti jopa vuoden ympäri, mutta sitä en tiedä varmaksi ennenkuin olen kokeillut vuoden ajan.

Ja sitten nuo mustat kiilakorkonilkkurit. Ne nyt vaan sattuivat pomppasemaan kätösiini kun kävin CipCapin liikkeessä tutkailemassa heidän tarjontaansa. Heillä kun on meneillään tämmönen tarjous kuin että "Yksi pari 19,90€ kaksi paria 29,90€" joten kuumeisesti etsin kahta paria ja löytyikin ihan miellyttäviä mutta eipä sitten oikein ollut kokoa enää. Just kun ois tarvinnu koon 36 taikka 38, niin eikös ne koot ollut sitten jo loppu. Kokoa 37 taas oli yllinkyllin mutta olivat taas varpaista niin ahtaat että ei kiitos. Mä kuitenkin valitsen kenkäni käyttömukavuutta ajatellen enkä siis kärvistele tuskaisena kun varpaisiin sattuu.

No, luulempa että tässä oli mun kengät. En varmaan muuta taidakkaan tarvita ellei kesäksi sitten käy katsomassa jotain sandaaleja. Eccolla oli kyllä kivoja malleja, mutta silti jäin epäröimään. No ainahan mä olen halunnu koluta kaupat läpitse paremman varalta ja sitten vasta tehdä se päätös. Nahkasandaalit ois kyl hyvät, meinaan kestää aika kauan. Tai miksei muutkin... Mut ens kesän missio on, että saisin käytettyä vihdoinkin noita mun avokkaitani/ballerinoita.

8.3.2011

Meikkaus ei vain ole kaikkien juttu, mut kengät on!

Okei eli mä menin ostamaan itselleni tommosen halvan peruspaketin H&M:ltä, koska mulla oli omat epäilyt jo sillon. Eli ei mitään kalliita tai ees ok-hintaisia tavaroita kovasti vaan ensin ihan halvalla muutama testiin.

Huulikiillosta kyllä tykkäsin ja tuosta kulmageelistä, joten ne kyllä jää normaaliin käyttööni. Mutta siis ripsiväri ja luomiväri saa jäädä. Puuterointia en edes vielä kokeillut, sen aika olisi tullut jo nuo kaksi ensimmäistä ois päässeet testistä läpi. Ja sanomattakin on selvää, etteivät siis päässeet.

Mun silmät ei vaan tykkää ripsiväristä.
En sitten tiedä, olisihan varmaan tänä päivänä sellaistakin että sopisi silmään ettei silmä kokoajan vuoda ja kutise.
Mut tähän sen sillon teini-ikäisenäkin jäi.

Ja luomiväri... No mä itseasiassa tykkäsin kovastikin tuosta värien kans leikkimisestä, mutta tää taas tyssäsi sellaiseen ongelmaan että ei mussa näkynyt ollenkaan sitä luomiväriä vaikka oli siis laittanut. Mulla kun ongelmana on roikkuvat luomet. Tää on ihan sukuvika siis. Oisko kellään vinkkiä, että miten tommosille luomille pitäisi laittaa tota luomiväriä että se näkyisi?

Että se siitä koko meikkauksen alottamisesta. Se ei vaan ole minua.
Ja kuinka sopivasti, nyt tuli muitakin rahareikiä niille rahoille, jotka aattelin laittaa (vielä eilen) meikkivälineisiin.
Eli tarvitsen kipeesti uudet ECCO kengät ja olen sellaiset jo löytänyt, nyt pitäisi vaan saada tuo palkkapussi että vois käydä hakemassa. Musta kun ei oo siihen, enkä todellakaan tykkää että mennä ostamaan tavaraa LASKULLA kun ei ole muuten varaa. Siis puhun just jostain kenkien ostosta yms. Kun nythän tuli joku tämmönen uusi, että laskulla voi mennä ostamaan.

Mut tosiaan, tarvitsen uudet eccokengät, kun vanhat sano itsensä irti. Siis ei ollu kiva, kun toinen kenkä vuotaa niin ihanasti ja näillä keleillä se ei olisi kovin toivottavaa. Ja syy vuotamiseen johtuu siitä, että kengänpohja on päässyt murtumaan mutta minä fiksuna likkana aion kokeilla sikaflexin kanssa laittaa sen kiinni ja käyttää sellaisiana "paskakenkinä".  Ja ettei se rahanmeno tähän loppuisi, niin CipCapilla näkyi eilen olevan että kun ostaa yhden parin, niin se maksaa vaan 19€ ja kaksi paria vissiin 38€. En ole tuosta kahden parin hinnasta varma, mutta tuota luokkaa varmaankin. Joten sinnekin suuntaan matkani sillä löysin viidet ihanat kengät, jotka täytyy sovittaa ja katsoa et mitkä niistä on sitten mun uudet kengät.

6.3.2011

Kulmat, ne ikuisen ongelman lähde

Kuten kuvasta näkee, niin toinen puoli ei suostunut yhteistyöhön sitten ollenkaan. Mutta tuohon kokeilen vielä joskos geeli tasottaisi niitä vieläkin paremmin. Kuvassa on siis kulmia nypitty sekä käytetty Lumenen ruskeaa muotoiluvahaa.

Ja kyllä, mulla on silmän alaluomessa tommonen ihmeen luomipatti jota en ole ehtinyt otattamaan pois. Pitäisi kyllä. Ja kyllä, mun silmät on eriväriset. :)

Mut hei, nyt mulle saa suositella kulmageelejä. Aion huomenna töiden jälkeen jäädä kaupungille pyörimään ja tutkailemaan. Eli mihin kauppaan ja minkämerkkistä suosittelette?

Netin kautta mainintoja H&M:n kulmageelistä, Maybelinen, The Bodyshopin sekä Yves Rocherin. Mutta onko muita? Aijuu ja joku Diorinkin oli, mutta löysin vain vaaleata muotoilugeeliä enkä väritöntä.

5.3.2011

Epäpari

Ihan ensiksi haluan korostaa, ettei noista kulmista kommentointi saanut mua mitenkään hermostumaan mutta tulipahan vietettyä hetki aikaa peilin edessä ja pohdittua, et miksi ne niinku on rehottavat. En edelleenkään täysin ymmärrä kun ne on saaneet olla luojan suomassa rauhassa melkeen kolmisenkymmentä vuotta.

No vastaustahan tuli sen jälkeen, kun kokeilin tuota kulmien muotoiluvahaa.
Siis ainakin ne näyttää siistimmiltä ja tasaisemmilta.
Ainoa mutta on vaan se, että tuo mun vasemmanpuoleinen kulma on jotenkin epäpari. Siinä on outo kohta, jossa ei kasva karvaa ja sen tulin huomanneeksi nyt vasta - mulla kun niin tuuhea tuo karvoitus kulmissa, ni muut ovat yksinkertaisesti peittäneet sen alleen.

No jatkamme tätä ihmeellistä kulmien siisteilyä ja muutenkin.
Aijuu, voisko joku kaveri tulla ja kalauttaa mua sillä kaulimella, kun mä ihan vakavissani harkitsen meikkailun testailua. (minä, joka vannonut ikuisesti ettei koskaan ikinä meikkaa) No uteliaisuus vie yleensä pidemmän korren, ennenpitkää.

Juuh, kyllä mulla on jopa kuviakin tästä testailusta mutta saas nähä jääkö ne vaan meikäläisen koneelle.

4.3.2011

Miksi pitäisi olla?


















Tuo lause on jotenkin niin ihana, kun tuntuu että porukat liikkuu niin kovin massojen mukana. Vaikka olen kyllä törmännyt ihmisiin jotka siitä massasta myös erottuvat. Pisteet heille! Musta se, että joku uskaltaa mennä just silleen ku ite haluaa, on rohkeutta ja semmonen ihminen on voittaja sellaisenaan. Ja miinuspisteet sellaisille, jotka kovin yrittää lätkiä semmosia ihmisiä maahan. Epäilemään itseään.


Siis eihän me mitään voida, jos me tykätään mennä just silleen kun huvittaa. Ja jotain se sitten tuntuu ärsyttävän. Ja sitten kun tuntuu, et monia ihmisiä ärsyttää niin pienetkin asiat. Siis turhankin pienet. Hyvinä päivinä huvittaa sellaiset, joita kovin tuntuu ärsyttävän mikä tahansakin mut huonoina päivinä sitä tulee vain huonolle tuulelle.

Mut valitettavasti meissä ihmisissä on tota arvostelijan verta. Myös itsekin tuohon arvosteluun olen alentunut mutta sen olen sentään tehnyt kaikessa hiljaisuudessa, omassa päänupissani. Mut tuntuu tosiaan, et ei me ihmiset tehdä juurikaan muuta, kuin arvostellaan toisiamme. Muistan eräänkin jutun ex-poikakaverin kaverista, joka ei voinut seurustella tytön kanssa joka muuten oli aivan ihana mutta hänellä oli jostain kolarista tullut arpi. Silloin jo ihmettelin, että miten pikkutarkkaa sitä voikaan ihminen olla...

Siis kyllähän sitä ihmisestä vikoja saa esiin, kun niitä aletaan oikein suurennuslasin kanssa etsimään. Mää voin sanoa aika montakin asiaa, mistä ihmiset on mulle tullu valittamaan - netissä ja ihan päin naamaankin (viimeistä kyllä melko harvoin mutta kuitenkin) Mutta siis mikä saa ihmiset kaivamaan näitä vikoja toisistaan? Pönkitetäänkö sillä jotain omia tuntemuksiaan kun tuntee itsensä jotenkin mitättömäksi vai miksi siis? Itse voin myöntää, että olen ajatellut joskus julkisuuden henkilöstä että voi kauhea kun sillä on noin kamala meikki (esimerkiksi) ja sanoipas se tyhmästi,  mutta kun sitä pysähdyin miettimään, että miksi noin aattelin - niin syyhän oli se, että olin loppupeleissä kateellinen. En siitä hänen julkisuudestaan vaan siitä, että oli rahaa ja ulkonäköä mitä itsellä ei ollut. Eli tulin jonkinlaiseen päätökseen että sillon helposti aletaan arvostelemaan, kun jostain on kateellinen (tai sitten vaan omaksi huvikseen ärsyttääkseen, syitä on loppupeleissä monia mutta tuon kateuden melkein sanoisin olevan se päälimmäinen)

Maailma olisi ihanampi elää, jos tuollaisesta päästäisi pois vaan kun ei.
Itse oon melko sinut sen kanssa jos joku tulee mulle urpoilemaan jostain mun viastani yms, koska jopa ymmärrän jollain tasolla tuollaisia ihmisiä. Olenhan itsekin syyllistynyt sellaiseen (tosin vain hiljaisuudessa) ja syyt niihin tekoihin, no ovat melko hankalia sanoa täysin että miksi, mutta aina siellä on joku syy. (ja joo, onhan netissä helppo ihan vain huvikseensakin tulla vittuilemaan tuntemattomille ihmisille mut se taas kertoo jotain siitä anonyymista ihmisestä - teot ja sanat kertoo aina jotain)

Mut onneksi me ihmiset voimme aina muuttua.

3.3.2011

Vallila














Olen rakastunut ja muuta ei oikeastaan tarvitse näistä edes sanoa.
Harmi vaan, että mää en todellakaan aio laittaa yhteen sivuverhoon 50€ kiinni.
(eikä kyse ole siitä, etteikö olisi varaa vaan en siis halua)

Mut tuo sininen kappa ja nuo tyynynpääliset kiehtovat, koska sopivat enemmän meikäläisen budjettiin.
Joten eikun tilausta tekemään. Tuollaista siniväristä kappaa olenkin metsästänyt, muttei ole mieleistä tullut esiin. Mutta nyt vihdoinkin!


Tunti aamustani

Aamu valkenee.... n. 06.55
Sitte käydää läpi kaikki uutiset, blogilista, sähköposti yms yms sekä syödään
ravitseva aamupala eli puuroa.


































Sitten tehtiin eväät - hemapa+tonnikala+raejuusto (mmmm... ravitsevaa)
Sit kello käykin jo, on aika laittaa peti ja naama kuntoon
Ja tämmönen sikkurasimmu aamusin peiliin katselee...
Ja tämmösenä lähtee maailmalle. Eiku ensin siis petintekoon!

2.3.2011

Viikon puoliväli

Nämä viikot menee kyllä aina niin nopeaa, ettei voi ku hämmästellä. Huomenna jo torstai ja sitten taas viikonloppu. Ja viikonloput tietää valvomista.
Menin sitten itekki vähän hössähtämään tuon Nora Robertsin kirjallisuuteen.
Mä nyt oon aina tykännyt vähän tommosesta romantiikasta yms. niin tämä uusi sarja (morsiussarja) kiinnosti sen verran että menin lainaamaan ensimmäisen kirjan. Ja jos se on hyvä, niin jatkan sarjan lukemista.

Oon jopa alkanu pohtimaan, että pitäskö kurkistaa tota äidin laatikostoa kun se tykkää lukea noita Harlekiinipokkareita. Siinä ois oikein loistavaa ajankulua bussimatkoille, eikä tartte aivoja turhan paljon kuormitta niitä lukemalla. Siis joskus nuo harlekiinipokkarit on hyviä, mut useimmiten eivät.

Kyseessä siis tosiaan Nora Robertsin Morsiussarjan ensimmäinen osa, Jotain Uutta.
Huomenna aloittelen sen lukemista, kun bussissa istuskelen. Menee aika nopeammin.


Häävalokuvaaja Mackensie ”Mac” Elliot on tottunut työssään ikuistamaan onnellisia hetkiä, joista hän itse on jäänyt paitsi niin perhe-elämässä kuin rakkaudessa. Isänsä hylkäämä Mac on joutunut nuoresta asti huolehtimaan vastuuttomasta, miehiä liukuhihnalla kuluttavasta äidistään. Mac onkin oppinut turvautumaan ystäviinsä, joiden kanssa hän pyörittää hää- ja juhlapalveluyritys Kartanohäitä upeassa Brownien kartanossa, josta on tullut myös hänen kotinsa.

Hääprojekti heittää Macin tähtäimeen Carter Maguiren, morsiamen veljen. Tasapainoinen, joskin vetovoimainen lukion opettaja ei vastaa Macin miesmakua. Yllätyksekseen Mac huomaa, että tähän epätodennäköiseen suhteeseen heittäytymisessä on riskinsä – myös se riski, että löytää onnen. Mutta onko Mac valmis suomaan sen itselleen?

Jotain uutta käynnistää neliosaisen morsiussarjan, jossa seurataan Macia ja hänen kolmea lapsuudenystäväänsä. Heitä yhdistää Kartanohäät-yrityksen lisäksi määrätietoisuus ja kauneudentaju. Sarjan toinen osa, Jotain vanhaa, ilmestyy keväällä 2011 ja siinä seurataan romanttista floristi-Emmaa, jonka elämän mies on lähempänä kuin hän arvaakaan.

1.3.2011

Ei väkisin sitten - en ois muuten halunnutkaan!

Olipa muuten harvinaisen tylsää sapuskaa, kun keitettyjä perunoita ei sitten voinutkaan syödä. Tai olisi, mutta kuka nyt syö kovaa ja pahalta maistuvaa perunaa (oli vissii peruna vähän vanhaa, vaikka juuri viikonloppuna olin ne ostanut)

Meijän kokkikolmonen vauhdissa tuossa kuvassa. Tehdään mun lempparia eli kanawokkia.

Mulla on tälläkin hetkellä vähän huonot oltavat, mutta menettelee kuitenkin... Eilen jonkin sortin mahatauti (pikasellainen) ja tänään on sitten selkä jonkin verran jumissa, eikä suostu aukeemaan vaikka kuinka oon jumppaillu ja venytelly. No ei väkisin sitten, pysykää lukossa! Ei silti, ois se parempi saada auki ku kerran mitään ei voi oikein kunnolla tehdä, edes yskiä - kun sattuu niin penteleesti.

Sitte kohta pitäs siirtyä suihkuun, mut sitä ennen mä lättään itelleni savinaamiot naamalle ja meen tiskaamaan. Sen jälkee sit huuhtelee pois samalla ku pesaisen hiukset. Oon joutunut muuttamaan tuota hiustenpesuuta 3xvko, kun likastuu niin nopeasti ja mää en tykkää likaisista&lättänöistä hiuksista.

Nii ja tajusin mää taas senkin, et huomenna on keskiviikko!
Vähänkö nää viikot menee nopeasti, miksiköhän?