28.3.2011

Päivä 3 – Minun vanhempani

Minun vanhempani erosivat ennenkuin synnyin. Hyvä niin.
Äitini on -45 syntynyt ja isäni -44, joten kun laskutoimituksen suorittaa niin vanhempani ovat melko vanhoja mutta olinhan minä iltatähti ja mulla on päälle nelikymppiset sisaruksetkin.

Äitini on ammatiltaan ompelija, mutta ei sitä työtä ole moniin vuosikymmeniin enää tehnyt. Eläkkeellä on jo tällä hetkellä, kun syöpä aiheutti sellaiset invaliteetit että eläke oli parhain vaihtoehto. Äiti tosiaan käynyt läpitse rankan syöpähoidon mutta ollut jo 5v. terveenä - terveen paperit pitäisi saada tämän vuoden syksyllä. Kaikki alkoi kasvaimesta reisiluun päässä josta lähti etäispesäkkeet keuhkoihin. Ja koska reisiluu oli syöpynyt niin sinne piti asentaa sellainen titaaninen proteesi ja jonka takia äidin jalassa on ns. kauneushaitta kun jalka polven ja reiden väliltä on kaluttu aika mukavasti, puuttuu iso pala ihoa/lihaa (?)

En tule kovinkaan usein toimeen äitini kanssa, en tiedä miksi. Tai tiedän, se johtuu siitä kun äiti laukoilee omia totuuksiaan vähän liian kärkkäästi ja minä en siitä pidä. Kuka pitäisikään? Onhan meillä aikoja, jolloin on mukavempaa ja aikoja, jolloin kolmas maailmansota on syttymässä.

Isäni taas on kaivinkonekuski, mutta ollut sairaseläkkeellä myöskin monia vuosikymmeniä jo. Ensin sai burn outin kun teki liikaa töitä ja kun olisi töihin palannut, niin sairastuikin rasitusastmaan jonka vuoksi lääkäri sitten kirjoitti sairaseläkkeen.

Hän on melko boheemi, jäyhä tyyppi joka ei puhu eikä pussaa.
Mut aina on apuna jos sitä tarvitsen. Ja jos sanotaan, niin isä pitää minua edelleen pikkuisena joka ei osaa tehdä mitään ja tämä ärsyttää suuresti, sillä olenhan kohtapuolin jo kolmekymppinen maailmaakin nähnyt. Isälläni on seuranaan tuollainen kuutisen vuotias rotikkapoika, jonka kanssa se vääntää kättä. Isäni asustelee maaseudulla mökinkaltaisessa rinnetalossa. Tontti on hyvä, mutta talon voisi mielestäni purkaa ja rakentaa paremman. Mut isä kun on tämmönen erakkomainen savolainen, ni sehän sitkeesti siellä pysyttelee vaikka on väläytellyt kerrostaloon muuttamista ja paikan myyntiä mutta ei isä pärjäisi tuolla kun on omaan rauhaansa tottunut.

6 kommenttia:

  1. "vanhempani erosivat jo kauan ennenkuin synnyin." :)))

    VastaaPoista
  2. Anonyymi,
    No niin, korjattu on et kaikki ymmärtää paremmin moisen lauseen. Mut tosiaan, ne eros ennenkuin synnyin.

    VastaaPoista
  3. Kumman luona olet asunut lapsuutesi ja nuoruutesi? Mielenkiintoisesti kirjoitit vanhemmistasi, kiitos tästä! Aiemmin et ole heistä juurikaan kirjoittanut :)

    VastaaPoista
  4. Bleu,
    Äitini kanssa olen asunut, isääni näin joka toinen viikonloppu + lomilla aina välillä. Oli kyllä aika, jolloin isä halusi minut luokseen asumaan mutta eipä siitä oikein tullut mitään. :) Kokeiltiin asiaa siis viikon verran.

    VastaaPoista
  5. Moi, Olen lukenut tätä sinun blogia nyt tähän asti tuolta tuoreemmasta päästä ja nyt oli pakko pysähtyä ja kommentoida :) Ensinnäkin, ihana blogi ja sie olet mahtavan ihana ihminen.

    Mutta sitten, jotenkin tuntuu että kerrankin tunnen etten ole yksin, ja mitä tällä tarkoitan: no sitä että minun äitini on syntynyt -40 ja isä -43, asuvat erillään mutta ovat edelleen naimisissa, minulla on 18 vuotta vanhempi sisko jonka kanssa emme ole kunnolla väleissä ja sitten edesmennyt isoveljeni joka kuoli syöpään 2000 vuonna oli minua 17 vuotta vanhempi ja maailman rakkain minulle. Olen siis myös iltatähti. Olisikin nyt kiva jutella kanssasi lisää :)

    VastaaPoista
  6. Laitahan Suvi-Tuuli vaan sähkistä, jos tykkäät jutella lisää. :)

    VastaaPoista