29.4.2011

Kuninkaalliset häät

No ni, käsi ylös kuka meinaa kattoo?
Mää myännän perin nolona, että katson mutta en kylläkään omasta tahdostani. Tai joo, voinhan mää aina livistää ennenku koko seremonia alkaa. Victorian häät kattoki ihan mielenkiinnolla, muttei kyl tätä tämänpäiväistä. Äitini kun on höösännyt näistä häistä enemmän ku koko media. Se on jotenkin oudon innostunut mut ehkä se on joku vanhuusjuttu et tämmösistä sit innostuu? Mut joka tapauksessa, äitini luokse kun matkani töiden jälkeen käy (siivoamaan!!!) ni siinä tulen saamaan annoksen Kate&William häähumusta. No ei mittää, kippis heille!

Aijai, pitäskö korkata kesä? Ku on nuo jätskikiskat auenneet (no ei kyl kaikki) ni käyä nappaamassa itelle töttöröllinen. Tai pallollinen? Ku tääl on joku erikoinen jätskikioski joka myy ittetehtyä jätskiä ja eilen kävin kattelees vähän hintoi ja makui. Erikoisuutena oli puolukan ja mustikkabanaanin maut. Tai musta se oli mustikkabanaani, en oo satavarma enää tostakaan.

Aarrggh! Tänne huoneeseen paistuu. Samperin aamuaurinko ku alat porottamaan niin saakelin aikaisin, et mä paistun tänne. No en oo kyl onneks ainut. Pitää vissii alkaa pitää ikkunaa hieman raollaan.

Saiskohan tänään leikittyy enemmänkin kameralla? Nyt kun se siis kulkee mukanani...  Katsotaan, jos viikonloppuna tekis niistä sit jotain postatusta.

Jaha, mut kello käy ja mun pitää alkaa hivuttautumaan bussipysäkille ja keskustorille odottelemaan 20min ajaks jatkobussia. Pläääh!

22.4.2011

Päivä 29 – Tähän pyrin

AAARGGGH!
Onneksi nää alkaa olemaan lopussa, sillä mun aivokoppani sanoo yksinkertaisesti KABUT!

Mä en siis yksinkertaisesti keksi mihin mä pyrkisin. Olemaan parempi ihminen?
Hmm... okei, ehkä tässä tulee jotain ajatusta...


1. pyrin olemaan... asiallinen ja työni hyvin tekevä (sopimuksen mukaan, ei mitään nuohoomista siis kuitenkaan) työkohteessani vaikka vastakaiku olikin tyyliin paskan heittämistä tuulettimeen.

2. pyrin olemaan... positiivisempi mitä yleensä (oon ollu ainakin puolet elämästäni melko pessimisti, mut sit tossa 20v. paikkeilla koin jonkinlaisen ulostulemisen ja oon koettanu siitä lähtien aatella asiat positiivisemmassa/realistisemmassa valossa, kuin että aina negatiivisessa/pessimistisessä)

3. pyrin olemaan... oma itseni ja meen oman pääni mukaan, olkoot muut mitä mieltä vain. :)

20.4.2011

Päivä 27 – Suosikkipaikkani

Suosikkipaikkani

1. Joentörmällä yksi sellainen kohta, jonne on mukava istahtaa ja tuijotella joenvirtausta ja katsella kun perhoset lentelee kilvan. Kesäisin tämä paikka on ihan POP!

2. Tietokoneeni äärellä, jossa voin rauhassa kuunnella musiikkia ja tehdä mitä lystää.

3 Sohvannurkassa, jossa on ihana lueskella. + Tämä on asuntomme lämpimin kohta, joten se on talvisin melko suosittu.

19.4.2011

Toss or Save?


   


Sain vihdoinkin haettua Elloksen pakettini ja heti meikäläinen nyrpistelee nenäänsä.
Leggarit ei todellakaan ollu hyvät, en tykännyt joten eipä niistä ole edes kuvaa. Ei tullut se mielikuva täyteen kuin kuvittelin. Toinen noista takeista tarttee muokkausta, jotta voisin aatella itselleni.
Vaan mitäpä sanoo lukijat?

Onneksi Shopninkaan on tulossa housuja, joten taidan housuvarastojani täytentää silloin. Nää on värikkäitä malleja, joita en yleensä käytä mutta nyt on jotenkin tullut semmonen olo et tykkään olla värikkäämpi! Tarttisin kyllä niitä leggareita, mutten ole löytänyt nyt ollenkaan miellyttäviä kun kaikki tarjoaa jotain Caprimalleja niistä. No ehkä tyydyn sellaiseen koska ne on mulle kuitenkin melko normaalinkokoiset. :) Sen saa kun on tämmönen tumppi pituudeltaan.

Siniset vai pinkit?

Päivä 26 – Pelkään

NÄITÄ!
(Tartteeko mun enempää edes asiaa selventää?)
Eikä tartte sanoa, että ne pelkää mua enemmän kun mä niitä - ihan sama! Mä pelkään taatusti tuhatkertaisesti enemmän!

Kuva

18.4.2011

Päivä 25 – Ensimmäinen

Ensimmäinen oma koti
Ostettiin miehen kanssa pari vuotta sitten tämä asunto.
Asunto sijaitsee 3km päässä keskustasta, ihanan luonnon keskellä oleva kerrostalo jonka neljännessä kerroksessa asustelemme. Neliöitä tässä on 60, joten on siis kaksio. Parveke on lasitettu ja jonka ikkunoihin laitettiin puiset sälekaihtimet. Asuntomme saimme melko halvalla, kun vertaa alueen hintatasoa. Ja ei, kyllä tämä asunto on ihan laitettu ettei mitään jouduttu tekemään.

Naapurien kanssa on toki ollut ongelmaa, mutta nekin saatiin loppumaan tämän vuoden tammikuussa kun viimeinenkin meluapina sai häädön. Kunnei kerran sääntöjen noudattaminen kiinnostanut, niin parempi näin. Taustatiedoksi tietoa, että meidän rapussa oli pesiytynyt yksi meluapina jonka luoksi tultiin kun baarit/yökerhot meni kiinni ja jatkettiin biletystä. Sanokoon kuka vaan, et oltiin liian herkkiä yms. mutta kyllä silloin saa ollakkin liian herkkä kun aamuyöllä herää sellaiseen meteliin ettei unta yksinkertaisesti pysty jatkamaan ja jos menit asiallisesti pyytämään hiljennystä niin näytettiin keskisormea ja lämäytettiin ovi kiinni. Kaikesta melusta ei suinkaan nokkiimme otettu mutta kyllä pitäisi hieman naapureitakin ajatella jos kämpillä aiotaan bilettää yömyöhään.

17.4.2011

Kansalaisuusvelvollisuus täytetty

Tänään on sitten sekin homma tehty eli äänestetty. Illalla sitten (noin nelisen tunnin kuluttua) aletaan jänskäämään, että pääsikö oma ehdokas läpi.

Tämännäköisenä lähdin antamaan omaa ääntäni. Lämmin kelikin on, kun mittari näyttää 13 astetta plussaa, jeee!! Hiukset on kiinni, ku ne on niin paskaset kjäh kjäh.... ;)



Sitten on taas viikonlopun aikana tullu leikittyä meikkien kanssa, kun ostelin tuossa itselleni lisää luomivärejä ja huulikiiltoja. Ja ja... hajuvettä! Oon alkanu siinä määrin niitä käyttämään, et oon vieny yhden pullon töihinkin.







Oon maistellu tämmöstä uutuuslonkeromakua. Ihan jees, vaikka ei kyl sit yhtään maistu siltä iteltään. Tiedän jopa paremman mojitolonkeron, mut se on sen verran matkan takana ettei sitä ihan joka viikonloppu voi maistella. No, hyvä toisaalta ni ei kerkee kyllästymään. Tykkään maistella erilaisia uutuusmakuja. Nii ja maisteltiin me oikein punaviiniäkin. Oon kyl yllättynyt, sillä yleensä viinit ei oo ollu mun mieleeni mut tää on ollu. Kaks kertaa kyseistä punaviiniä maistellut.



Pelaillutkin olen taas pitkästä aikaa pokeria ja huomannu, et oon melkosen aggressiivinen pelaaja. ;) No hyvä vaan, kaik folatkoon Pipsan alla. ;) Ja tietty myös Facebookin pelejä on pelattu ja pari on koukuttanut aikalaillakin.

Äh, mulla ois taas kasa sarjojakin katsottavana mut ei vaan jotenkin jaksais keskittyä niiden katseluun.... No ehkä mä tästä meen kattomaan pari uutukaista ja sit taas PELAAMAAN. ;) No ei vaan, ulkoilemaan lähdetään tossa hetken kuluttua ja sit tehdään sapuskaa.



Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin

MUSIIKKI
Oli mulla sitten huono taikka hyvä päivä, niin se saa mut aina voimaan paremmin.
En tiedä mistä tuo johtuu, mutta musiikki ja se että saan purkaa itseni paperille auttavan todella paljon.

Swedish House Mafia - Miami 2 Ibiza (Instrumental)

16.4.2011

Päivä 22 – Tämä järkyttää minua

Minua järkyttää itseasiassa maailmanmeno tällä hetkellä eniten. Se kaikki sota ja nälänhätä. Sairaudet.
Eniten kuitenkin ehkä sota, koska musta se on niin turhaa. Tapetaan vaan toisiaan.

Tosin en ole oikein ymmärtänyt kunnolla, että mistä nuo ihmiset taas oikein sotii. Luen kyllä uutisia mutta en siltikään ymmärrä. Ja sitten jotain niin järkyttävääkin, että tapetaan parisenkymmentätuhattasiiviiliä, jotta saadaan muutama muu tyyppi tapettua. Örh?

Eijei, en mä ymmärrä joten en tahdo nyt jatkaa asiasta pohdintaa edes.

15.4.2011

Päivä 21 – Toinen hetki

Hmmm... Tällä toisella hetkellä varmaan viitataan Se hetkeen, joten en aio tämän enempää asiasta pohtia. Sillä ei ole noita toisia hetkiä. Sori, että olen tylsä mutta tähän on vaikea vastata kun tuolla aiemmassa hetki aiheessa jo kerroin muutamiakin hetkiä. Joten katsokaa sieltä. :)

14.4.2011

Päivä 20 – Tässä kuussa

Hei, tää on nyt vähän tyhmää koska mää en osaa sanoa tähän nyt juuri yhtikäs mitään.... Ei mulla ole mitään ihmeellisiä menoja, niinkuin joillain ihmisillä.

No, tässä kuussa on pääsiäinen ja sitä odotan innolla, sillä nuo ovat ainoita vapaapäiviä meikäläisellä. En nimittäin ole vielä oikeutettu lomiin tänä vuonna. Joten joko noilla vapaapäivillä vapaata taikka sitten palkatonta sellaista.

Nii juu ja onhan tässä kuussa taas kuukausipäiväkin tuolla loppukuussa.

Ja jos oikein aletaan miettimään, niin tässä kuussa varmaan suurinosa lumistakin jo sulaa. :)

13.4.2011

Kun tökkii, ni tökkii..

Mä aattelin, et tänään mä en ota mitään helskutin päikkäreitä mut joo pakko sanoa et ois kyl viisaampi ku jumitan niin pahasti ettei ole tosikaan. Ja toisekseen, mulla on sääressä jotain ongelmaa kun se on ollut nyt viikon kipeä ja tuntuu menevän vaan kipeemmäksi. Ja kipu tuntuu LUUSSA eikä varsinaiselta lihaskivulta. Siis voi ny perseen perse! >:(

Yritä tässä nyt sitten kirjotella huomiseksi kolme kirjettä (mitäs menin lupailemaan, d'oh!) kun siis ei aivot suostu tuottamaan mitään järkevää.

Oon vihdoin kuunnellut vähän musiikkikanavaa ja löytänyt sieltä muutaman omaa musiikkikorvaani miellyttäviä kappaleita.

Britney - Hold it against me
Jennifer Lopez ft. Pitbull - On the Floor
Lauri - Heavy
Sunrise Avenue - Hollywood Hills
Katy Perry - E.T

Aivan ihania kappaleita! Niitä oonkin kuunnellu nonstoppina.

Päivä 19 – Kaduttaa

Tämä on melko helppo, sillä jokainenhan katuu aina jotain.
Itse kadun paria asiaa lähinnä, vaikka koetan ajatella asiaa siltä kantilta että jos näin ei ois käynyt niin tuskin olisin tässä tilanteessa missä nyt olen. Joten .....

1. katumus = Ex-kundikaverin kanssa deittailu, koska siinä sain kokea kaikenlaista paskaa niskaani. Oli pettämistä ja pahoinpitelyä (henkistä enemmän)

2. katumus = Tampereella helvetin hyvän siivouskohteen lopettaminen ja siirtyminen isommalle siivousfirmalle töihin. Olisi nimittäin pitänyt pysyä siinä hyvässä, vaikkaki vähätuntisessa siivouskohteessa koska he pitivät työntekijän puolia. + Esimies ei ollut kuin helvetistä tullut.

12.4.2011

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Kuva

Tästä ei mitään isoa kertomusta nyt tule, sillä en pahemmin ole enää moneen vuoteen viettänyt sen ihmeellisempiä syntymäpäiviä. Viimeisin jonka muistan, että olen juhlistanut tapahtui vuonna 2003, kun muutin omaan asuntoon ja siellä pidin yhteisbiletyksenä niin tuparit kuin 20v. synttäribileet.

Nämä yhteisbileet eivät menneet kovinkaan hyvin, kun muutama vieras alkoi tappelemaan keskenään ja sitten yksi vieraista kutsui sinne jotain omia alaikäisiä kavereitaan että täältä saa viinaa. Ja minähän en moisesta tykännyt! Olen aina ollut sitä vastaan, että jos ei oo ikää ni ei sitten ryypiskelläkkään - ainakaan minun kustannuksella. En ole edes suostunut alaikäiselle hakemaan alkoholia vaikka tätäkin on aikoinaan pyydetty kun olin porukassamme se, joka ensimmäisenä tuli täysi-ikäiseksi.

Mutta noiden katastrofibileiden jälkeen en ole viettänyt yhtäkään synttäriä taikka tuparia. Ja joo, piti kertoa mieleisimmästä ja tuo oli mieleisin synttäripäiväni kunnes tappelut ja kuokkavieraat pilasivat kaiken.

11.4.2011

Päivä 17 – Mieleisin muistoni

Siis apua... Mistä mä nyt teille repäisen mun mieleisimmän muistoni? Nää alkaa menemään vaikeemmaks ja vaikeemmaks, että tekis mieli lopettaa haaste kesken kunnen yksinkertaisesti tiedä mitä teille kyseisestä aiheesta avautuisi. Ainakaan kovin syvällisesti.

On vuoden 2002 kesä.
Kaksi 19v. tyttöä päättää repäistä oikein kunnolla ja aloittaa sen päiväisen bilettämisen.
Ehei, kyseessä ei ole mitkään kotibileet eikä edes yökerhoilut.
Nämä kaksi tyttöä haluavat nauttia alkoholia kahdestaan, musiikkia kuunnellen ja treffaillen.

Oi mä niin muistelen, kun tosiaan kaverini kanssa vietettiin levotonta kesää tuolloin. Joskus testailtiin, et montako Dark siideriä saadaan juotua, ennenku ollaan ihan kanttuvei. Yleensä se oli kaveri, koska mulla varmaan jo pelkästään ylipaino teki sen, etten humaltunut niin nopeasti. Tai sitten mulla on vaan geenien takia helvetin hyvä viinapää.

Mutta ei siinä kauaa kestänyt, kun sitten aloin treffailemaan netissä tuon nykyisen kultani kanssa. Siihen lopahti viikonloppubiletykset, kun tykkäs vaan nörtteillä koneella kullan kanssa. Josta päästäänkin toiseen mieleiseen muistooni, nimittäin miehen kanssa datailuun.

Mulla on vieläkin tallessa meidän keskustelut - niistä tuli niinkin monta word asiakirjasivua kuin 2411.... Joten ymmärrettäväähän on, etten koskaan ole nivaskaa alkanut tulostamaan. Mut oli sekin, kun ei voitu olla erossa toisistamme päivääkään. Aina piti päästä päivän kuulumiset vaihtamaan ja kaikkea. Ja miettikää, meni 4kk ennenku myönnettiin toisillemme, tai ehkä enemmän minä itselleni, että meidän välillämme kipinöi. Jo pelkästään netin välityksellä sen tunteen huomasi ja sitten kun vihdoin tavattiin, niin sen huomasi vielä paremmin.... Ja voin sanoa, ensisuudelmamme oli pelkkää sähköä! On edelleen!Siinä oli kundi, joka pystyi kirjaimellisesti viemään multa jalat alta!

10.4.2011

Ei ollenkaan hyvä viikonloppu

Kun on joutu makselemaan kusisakon (julkisella paikalla virtsaamisesta tullutta sakkoa, jos joku ei tiennyt mitä kusisakko on) ja muutenkin joutunut olemaan huolissaan eräästä perheenjäsenestä. Harmittaa, että viikonloppu on silleen mennyt pieleen mutta ei voi mitään. Joskus se elämä näyttää tota synkempääkin puoltaan.

Meidän piti niin mennä isännän kans lenkille, kun on noi tiet sulaa ja aurinko paistaa, mut vielä mitä kun pitää istua netissä tutkimassa kaikenlaisia eri vaihtoehtoja.

No hyvä kun edes eilen illalla parisen tunnin ajan sai olla murehtimatta ja sillon nautittiinkin isännän kans kahdenkeskisestä oleilusta. Pelailtiin, syötiin hyvää sapuskaa ja nautittiin lasilliset jotain uutta mustaherukkasiideriä. Nii ja sain tehtyä ruokabravuurini eli jauhelihakeiton (ennen se oli perunamuussi ja lihapullat + salaattia)

Huomenna sitten töiden jälkeen täytyy käväistä kirjaston kautta, viemässä tuo Yön talo kirja takaisin. Kuten viimeksi veikkasin, niin tulihan se viikon aikana luettua kun sen verran mukaansa tempaiseva kirja. Nyt odottelemaan seuraavaa sarjaa, vaikka englanniksi voisikin lukaista nuo seuraavat.

Päivä 16 – Eka suudelmani

Kuva


















My first kiss went a little like this....


S-nimisen pojan kanssa, koulun vessassa. Ah kuinka romanttista. NOT! Mutta tilanne oli niin suloisen söpö. Mitäpä sitä nyt tyttö ajattelee, kun poika pyytää häntä vessaan kanssaan (no ei nyt tarpeilleen!!) ja alkaa sitten taakeltelemaan sanoissaan. Ja eikun moiskis!

And twist....

Siitä alkoi sitten muutaman viikon deittailu joka kylläkin loppui nopeasti kun poika siirrettiin toiseen kouluun, toiseen kaupunkiin. Mut ikuisesti on mieleen jäänyt. <3

Tosin ei siitä ole kuin muutama vuosi kun keskustorilla odottelin bussia ja kuinkas ollakkaan eräs jätkä kiinnitti sen verran huomiota, kun se niin intensiivisesti tuijotteli meikäläistä. Siinä sitten molemmat töllötellään toisiamme, muttei tehdä mitään sen eteen et lähettäs kysymään et mistäs oot tuttu. Vasta myöhemmin oon yhdistellyt, että kyseisen tyypin täytyi olla S koska hän muistutti niin paljon häntä. Vaikka enhän mä varma voi koskaan asiasta olla. Sen verran kuitenkin salapoliisityötä olen tehnyt, että tiedän hänen asuvan samassa kaupungissa kuin minä. Nykyäänkin! :)

9.4.2011

Päivä 15 – Unelmani

olen nyt erittäin tylsä ja sanon, ettei mulla oikeastaan ole unelmia.
Ei siis ainakaan mitään todella erikoisia. 

Listaan tähän muutaman unelmani: 

- Vakituinen työpaikka (check)
- Perhe/Parisuhde (check)
- Ulkomaanmatka jonnekin turkoosin meren luokse (puuttuu)
- Eräs haave, josta en tänne nyt valitettavasti kerro koska se voisi aiheuttaa sen verran harmaita hiuksia allekirjottaneelle, niin jätetään kertomatta. (keskeneräinen)
- Lemmikkieläin (tuskin koskaan tulee, allergian takia)
- Tavata joku ulkomaan julkkis vaikka Johnny Depp *kuol* (puuttuu, tuskin koskaan tapahtuu)
- Voittaa lottopotti ja vetää loppuelämä lunkisti jossain saarella (tapahtuisikin!)

Jos mä oikeasti joskus voittaisin lottopotin, sellaiset 10miljoonaa vaikkapa niin mä antaisin jonkin verran hyväntekeväisyyteen mutten tiedä mihin varsinaisesti. Se pitäisi sitten tarkemmin tutkia jos sen aika tulisi. Olenhan nykyisinkin hyväntekeväisyyttä harrastanut mutta en niin isossa mittakaavassa että siitä nyt kannattaa huudella kylillä. Ostaisin itselleni sen mökin järven/meren rannalta - nimenomaan mökin, ei sen tarvitse olla mikään järjetön lukaali. Sit oon miettiny, et vois ulkomailta hommata sellaisen osakkeen mutta tässäkin oon hieman epävarma että kannattaisiko sellainen kuitenkaan. Sitten mä varmaankin maksaisin vähän perheen velkoja pois. Sit pistäisin pankkiin tilit noille sisaruksieni muksuille, jotka saavat sitten käyttöönsä kun 30v. täyttävät - ihan siitä syystä, että jos 18v. saisi sellaiset 30.000e käteensä niin nehän pistää sen ihan tyhmiin asioihin. Luultavasti. Itse olisin laittanut. Joten 30v. siitä syystä, että sillon tietää vähän mitä elämältään haluaa ja noin. Eli haluan että se raha menisi sitten järkevään käyttöön. Sit ostaisin varmaankin äidille ja isälle loppuikänsä huoneiston, molemmille siis omansa. Siskolle pitää keksiä miten sille vois rahan antaa, ettei sen tyhmä ex-aviomies/miesystävä saa sitä käyttöönsä ja muutenkin sisko ja raha ei tuu hyvin toimeen, joten ei se silleen onnistu. Veljelle on omat aatokset, mitä rahaa sille antaisin. Ja tokihan mä itseenikin sitä rahaa käyttäisin, mutta nyt on hankala unelmoida. Vaatetta, kenkiä yms. ainakin! 

Ja sit se mietityttää jo nyt, että pystyisikö sitä olemaan kertomatta kellekkään? Paitsi perheelle...

7.4.2011

Päivä 13 – Tällä viikolla

Äsh, tämä onkin nyt vähän vaikeampi sillä eipä tällä viikolla paljoa tapahdu. No mut yritetään nyt jotain...

Tiistaina on kauppapäivä. Jee! Jonne kylläkään en oo menossa. Mä vihaan kaupassa pyörimistä kun meillä tulee isännän kans niin usein erimielisyyksiä. Joten kirjoitan yleensä maanantai-iltaisin lapulle ja mies hakee.

Keskiviikkona onkin menoa, kun veljeni ex-vaimo tulee kyläilemään ja meillä on tarkoitus yllättää mun äitini. Tätä exää ei ollakkaan vissiin viiteen vuoteen nähty, ainakaan! Joten on ihanaa nähdä hänet pitkästä aikaa. Siellä saakin sitten viettää sen keskiviikko iltapäivän. :) Ensin siis töihin ja sieltä kiireellä keskustaan sekä soittamaan, et misä menee. Ku exä ei osaa oikein täällä suunnistella.

Torstaina ollaankin sitten jo viikonloppuintoa piukassa. Mutta eipä tähän sen ihmeempää kans kuulu. Tosin saatan spontaanistikin muuttaa päiväaikataulujani. :)

Perjantaina sitten mennäänkin töiden jälkeen äidille ja kuunnella sitä joka kertaista valitusta. Mun on pakko nyt avautua teillekki tästä, että kun mie oon siis sisaruksistani lähes ainoa joka käy kerran-kaks viikossa äitinsä luona. Eihän tuossa mitään ongelmaa ole, muutakuin se että saan joka samperin kerta kuunnella sitä valitusta - joko aiheena on minä taikka joku muu. Äh! Ja toinen ongelma siellä on, et mun tulee aika nopeesti tylsät oltavat siellä kunnei oo tekemistä, sillä tiskaamisessa ja ruuanlaitossa ei kovinkaan kauaa aikaa mene. Ja tiiättekös, parasta on se että mun pitäs siellä periaatteessa istua hissukseen ja katsoa hänen kans 17-19 niitä ohjelmia mitä maikkarilta tulee hänen kanssaan. Ja mua taas ei voi yhtään kiinnostaa. Ja uskokaa, oon sanonut mutta äiti on siihen vaan todennut että voit sä siinä hiljaakin istua. Öööm.... enköhän mä sit mieluummin menis kotiin ja touhuis siel jotain vähän mielekkäämpää. Nyt vissii joku vois kommentoida, et miks sitten meet jos on niin kamalaa... No ainahan se ei noin ole, mutta aina sillon tällön ja useimmiten silloin sitten lähden aikasemmin ja saan kuulla tosta seuraavat pari viikkoa kun lähden nini aikaisin jne jne... Eipä se äiti oikein taida nyt käsittää asioita, koska tuskin se itsekään noin olisi. Mäkin vaan koetan kestää, koska en jaksa mitään sotatilannetta ja marttyyriasennetta äidiltäni.

No sitten onkin viikonloppu ja saa vaan olla kotona. Ehkäpä mennään asuntonäyttöihin, kun niissä tykätään käydä sillon tällön, kun siis katsellaan sitä omakotitaloa miehen kanssa. Mut koska meidän rakkaat meluapinat on saatu talosta pois, niin ei ookkaa mikää kiire loppujenlopuks lähdöllä. Nii ja jos on nätti ilma, ni ehdottomasti mä meinaan tunkee nenäni tonne ulos!

6.4.2011

Jälleennäkeminen

näin monen vuoden jälkeen veljeni ex-vaimon. Ja äitini näki ex-miniänsä.
Voin sanoa, että oli se kyllä sen arvosta että pidettiin yllätyksenä tuon ex-miniän tuleminen eli siis yllätettiin äitini täysin. 

Siellä sitten tuli oltua lähemmäs neljä tuntia ja höpöteltyä niitä näitä. Ja vieläkin se naurattaa, kun meillä on samat nimet, niin meitä aina kutsuttiin iso**** ja pikku****... :) Minähän siis olin se pikkuinen vaikken todellakaan mikään pikkuinen enää ole, mutta sillon aikoinaan olin! :)

Kyllä mä niin mieluusti useamminkin tapaisin häntä. Kuinkakohan moni pystyy jäämään noin hyviin väleihin eron jälkeen? Eipä silti, varmaan veljenikin olisi ex-vaimoonsa yhteydessä tai jonkinlaisissa väleissä, mutta kun tämä nykyinen vaimo on sen verran mustasukkainen ettei siitä tulisi mitään joten parempi olla tyystin erossa.

Mutta tuon tapaamisen takia en ole mitään päikkäreitä saatikka kunnon lounasta saanut otetuksi ja sen kyllä huomaa. Silmät lurpsahtelee hieman kiinni mutta enää ei päikkäreitä, edes hetkellisiäkään kannata ottaa ja sitten päätä särkee koska en ole syönyt riittävästi. Yksi voileipä ei kyllä ihan riitä. Nyt kun kotiin tulin, niin otin itelleni tuollaisen pikarahkavälipalan ja odottelen että kello kävisi sen verran et vois alkaa tekemään sitä ruokaa.

No oon mä sen verran kuitenkin voimissani, että aion paketoida pari pakettia sekä laitoin pesukoneenkin pyörimään. Ja suunnittelen vähän huomista työpäivää. (hehehe, niinku se nyt paljon suunnittelua kaipaisi)

Niijuu, kävin mä ostelees ihania perhostarrojakin. Ja mut tuntien tiedän etten tule niitä helpolla käyttäneeksi. Mä ostelen mut sit kituuttelen hyvin pitkälle, kunnes on ihan pakko alkaa käyttämään. Aamusti tuli käytettyä aika hyvin hyödyksi, kun eksyin Youtuben sivuille tuijottelemaan tulevia elokuvauutuuksia. Tiesittekö, että Scream 4 on tulossa? Mä kyl luulin, et se loppui siihen kolmanteen... No, ihan mielenkiinnolla sitä odottelen! Mut tämän paremmitta puheitta, musiikki päälle ja paketoimaan!

Päivä 12 – Käsilaukussani

Olen ehkä siitä vähän hassu nainen, sillä omistan kyllä käsilaukun mutta harvemmin sitä käytän. Mulla on käytössä reppu (koska sinne mahtuu enemmän, siitä yksinkertaisesta syystä) ja sen sisältö näyttää tältä:

*Amppari
*Kampa
*Nenäliinapaketti
*Purkkapaketti
*Työpaikan avaimet
*Kännykkä
*Lompakko
*Kurkkupastilleja
*Deodorantti
*Pari hiuslenkkiä
*Laastaripaketti
*Kuulokkeet (kännykän)
*Kirjastokirja + kuitti


Mutta jos mä saisin itseni käyttämään käsilaukkua ni se olisi tämmönen:
(jep, löytyy kyllä mutta mä vain säästelen ja säästelen - sisältö ei muutu miksikään)

5.4.2011

Päivä 11 – Sisarukseni

Olen nuorin sisaruksistani, sillä isoveljeni on minua 13 vuotta vanhempi kun taas siskoni on 16 vuotta vanhempi.
Mulla on lämpimät välit veljeeni, mutta ei siskooni - syitä tähän on moni, joita en ala blogissa kertomaan.
Joskus harmittaa, kunnei ole suht samanikäistä sisarusta.
Siskoni on ammatiltaan välinehuoltaja (tosin eläkkeellä oleva) ja veljeni on yrittäjä. Molemmilta löytyy perheet. Veli asuu pohjoisemmassa, kun taas sisko asuu samassa kaupungissa.

Veli on parasta mitä tiedän. Lapsuudestakin löytyy muistoja joissa veli on hakenut mut perhepäivähoidosta ja koska molemmat oltiin heppahulluja (veli enemmän kyl ravihullu) niin hän yleensä kantoi mua olkapäillään ja sain "ohjastaa" heppaani. Se oli hauskaa.

4.4.2011

Ankean harmaata maanantaista vaan


Tämmönen näkymä aamusti (ja edelleen) avautui kun ikkunasta katsoi ulos. Todella masentavaa! Ärsyttävää kun joka kulman takana tulvii... Toivottavasti avaavat nopeasti.

Näin todella ikävän näkymän bussinikkunasta. Kun ei ollut lukemista, niin katselin maisemia ja näin kun joku söpö kisuli oli jääny auton alle. Voih! :´( Onneksi ei mitään muhennosta kuitenkaan, mutta siinä se makasi tienpenkalla. Onneks olivat tajunneet siirtää sivuun. Muistakaahan katsoa tänään Neloselta Eläinpelastuspartiota, alkaa uuden kauden jaksot. Allekirjoittanut ainakin lataa leveen peffansa telkun eteen, luultavammin vesipullollisen kanssa.

Tajusimpa tänään, etten ole viikkoon kuunnellut musiikkia. Onkohan noin, että kun on kipeä niin koko musiikki unohtuu? No tänään otetaan viikon annos täyteen eli stereot soi täällä samalla kun tätä naputtelen ja mikäs muukaan soi, kuin Gagan Pokerface. Josta tuli mieleen, että voisikin tänään mennä pelailemaan. Musiikki on kyl kan semmonen henkireikä ettei oo tosikaan. Ja menee paljon mielialan mukaan mitkä biisit sinne soittolistaan pääsee. Jaha, nyt se heitti tommosen kuin Die Antwoord - Enter the Ninja. Ihan helmi biisi!

"Been cut so deep feel no pain"

No käväisin sitten vihdoin kirjastossa kun oli tullut uus Yön talo -sarjan kirja. Nyt sitä sitten mielenkiinnolla lukemaan, luultavasti ei kestä viikkoakaan kun on luettu. On se sen verran mielenkiintoinen kirja, mielenkiintoisine juonineen.

Sit pitää muistaa, et keskiviikkona soittaa veljen ex-vaimolle kun se haluaa yllättää mun äitini eli ex-anoppinsa. :) Siinä oli kyl paras vaimo veljelleni, mut minkäs teet kun elämä meni miten meni. Yhteydessä ollaan edelleen! <3 Tuosta tulee kyl mielenkiintoinen päivä!!!

Päivä 10 – Päivän asu

3.4.2011

Sunnuntaista oleskelua, uuteen työviikkoon totuttelua

Alkaa pikkuhiljaa muuten ketuttamaan tuo lääke, joka saa liman liikenteeseen - ei oo nimittäin hauskaa pomppia joka kymmenes minuutti vessaan räkimään sitä pois. Yäääks! No eikai sais valittaa, sillä se on nopeasti parantanut mut tästä pöpöstä. Ja tuota vielä jäi yks viikon laattaa talteen, et jos tulee uusiks kipeeks ni ei muutaku tota nappia naamariin ni ei tartte ku kaks sairaspäivää ni on jo kunnos!

Tänään ollaankin otettu erityisen rennosti miehen kans. Ollaan nimittäin molemmat oltu nenä tietokoneen ruudussa kiinni ja pelattu pokeria taas oikeen sydämen kyllyydestä. Miehellä ollu pieni downswing jota nyt ollaan tiukalla pelaamisella nostettu. Ja kun mies pelaa pokeria, niin minä pelaan facebookin pelejä läpitse.

Ulkonakin on ihana vesikeli. Mut kyl siel vaa näkyy sitkeesti tallaavan jotkut sunnuntailenkkeilijät. Nostan hattua, sillä itse oon sen verran sokerista että en mielelläni ulos sateella mene. (joo, ei tartte tulla mitään saarnaa tulla pitämään - diilatkaa nyt vaa sen asian kans, et tää emäntä ei tykkää vesisadekeleillä nenuunsa ulos pistää)

On sitten eilen illalla saanu oikeen tapella siskon miehen kanssa. Se kun kuvittelee oikeesti olevansa joku saatanan jumala ja kaikkien pitää totella häntä. Ja että hänen sanansa ovat ainoa totuus. Pah! Kuka nyt tommosen ihmisen sanaa vois ees pitää ainoana totuutena? No mutta, tappelu tuli siis nimenomaan siitä kun minä en suostunut uskomaan hänen näkökantaansa ja totesin sen samantien, että turha yrittää kääntää mun päätäni. Ni siitäkös se herra riemastu ku ei ollukkaa hänen emäntäsä pikkusisko samanlainen lauhkea myötäilevä lammas.

Eikä ollu sitten kovinkaan kaukana, että allekirjottanu ois todistanu liikenneonnettomuuden kun joku tyhmä BMW-kuski tulee autollaan liian lujaa ja kun tuo tie on nyt sateesta+jäästä liukas, niin pyörähti sitten oikein mukavasti ympäri. Ja hauskinta, että ajoi sitten kaiken tuon jälkeen tähän meidän pihaan ja kas kas, kyseessä on vihreä BMW. Teillehän tuo ei sano mitään, mutta lehdessä oli juttua että täältä päin on tuollainen vihreä bemari viime yönä varastettu. Mielenkiintoista olisi tietää, oliko kyseessä sama auto. No ehkäpä ei. Mutta saisivat nuo autoilijat olla hieman varovaisempia nyt tuolla liikenteessä. Tuossakin onni onnettomuudessa, kun ei tullut vastaan muuta liikennettä.

Päivä 9 – Uskoni

Minulla ei ole uskoa, sillä totean olevani ateisti/agnostikko.
Vaikka olenkin kumpaakin, niin olen edelleen kirkkoon kuuluva enkä ole pohtinut eroamista sen ihmeemmin. Onhan se kieltämättä hieman huvittavaa kuulua kirkkoon, kunnei usko siihen isoon ylisetään.

Ylisetää en varsinaisesti kiellä, mutta koska mitään ei ole mun mielestäni pystytty todistamaan niin en voi yksinkertaisesti uskoa sellaiseen. En silti millään tavalla pilkkaa niitä, jotka uskoo. Tuo uskonasia kun ei ole niin yksinkertainen asia.

Olen sinut uskonihmisten kanssa - ainakin niin kauan kunnes ne alkaa tuputtamaan uskoaan minulle. Minä kun oon vastarannankiiski, eli jos mulle väkisin aletaan jotain tuputtamaan (oli se mitä tahansa) niin kahta enemmän pyristelen vastaan.

Joten uskon itseeni ja siihen mikä on.

2.4.2011

Se siitä lauantaista...

Ajattelin että tämä päivä olisi ihanan rentouttava, kun sain pitkästä aikaa nukkua melkosen myöhäseen (9.30). Nimittäin tuosta valosuudesta johtuen ollaan yleensä pompattua pystyyn siinä seiskan pintoihin, oli sitten viikonloppu tai ei. Ja tämmöstä hyväunista se pistää hieman nakerruttamaan.

Olen tänään jynssännyt koko asunnon läpitse ja vienyt paperiroskia paperikeräykseen (jep, kyllä täällä kierrätetään) jonka jälkeen olen pistänyt pesukoneen pyörimään. Mieskin siinä sivussa hieman auttoi, mutta tällä kertaa suurimman osan tein kuitenkin minä.

Sitten ruuan piti olla suhtkoht helppo tekoinen (pastaa pastakastikkeella) mutta onnistuin sitten polttamaan pastan pohjaan. Tätä ei kyllä yleensä tapahdu mutta tällä kertaa, kun oli monta rautaa taas tulessa niin en ollut tajunnut laittaa vettä niin paljoa. No sen nyt tietää mitä seuraavaksi tapahtui... piti pestä kattila oikein kunnon jynssäysmeiningillä ja sen jälkeen kokeilla uudemman kerran - ja onnistuikin!

Oon myös koneeni kanssa joutunut tappelemaan, kun menin asentamaan uuden selainversion jonka jälkeen feissarin yksi peli ei ole toiminut kunnolla - se vaan lataa ja jurnuttaa konetta ihan helskutisti. Saa odottaa 15min että jotain tapahtuu ja taas sama odotus kun saa jotain tehtyä. No mutta, sitten pienen etsivätyön jälkeen löysin pienen selityksen asialle, jota en pysty valitettavasti ratkaisemaan koska en voi selaimeen itsessään tehdä muutoksia. Eli pitää odotella uutta selainpäivitystä. Tai näin ajattelin. Käväisin kuitenkin mieheni koneella testaamassa, miten sen uuden IE:n kanssa tuo kaatuileva peli toimisi ja arvatkaapas - sehän toimi kuin unelma. Joten eikun omalle koneelle IE:tä päivittelemään. Ja voin toteta, nyt toimii ku unelma!

Jospa nyt sitten loppuillan voisin rentoutua hetken aikaa kirjoittelemalla, sitten voisikin hetken pelata pokeria kun sellainen fiilis olisi taas pitkästä aikaa. :) Ja vielä vähän myöhemmin voisin tehdä itselleni lasillisen jota maistella samalla kun joko luen taikka katson elokuvaa - riippuen täysin siitä saanko elokuvaseuraa miehestäni.

Päivä 8 – Se hetki

Mun on hankala alkaa määrittelemään yhtä tiettyä hetkeä, sillä mieleeni tulee heti montakin erilaista hetkeä kun alan oikein miettimään - joten listaan tähän muutamankin hetken.

Se hetki... kun nähtiin ensimmäistä kertaa mieheni kanssa. Se oli vielä niin hassuakin, kun emme olleet mitään sopineet - täysin spontaanisti siis päätettiin että tavataan. Muistan kun hän soitti, että missä olet, olen nyt tässä kohdilla. Ja itse seisoin sillä hetkellä porttikongissa hänen selän takanaan. Eipä tuossa sen ihmeempiä, naurettiin moista hauskuutta taas ja jatkettiin juttua. Sitten alkoi miehen puhelin käymään kuumana kun kaverit alko ihmettelemään toisen katoamista baarista. Itse suostuttelin hänet sinne baariin ja itse läksin kotiin. Mutta ikuisesti muistan sen, kun molemmat katsoo taakseen toisen perään - Se hetki on jäänyt mieleeni. Molempien mieleen.

Se hetki... milloin oivaltaa jonkin asian. Otetaan vaikka esimerkkinä, tämä Eniron mainos. Mulla nimittäin kesti aika montakin mainoskertaa, ennenkuin ymmärsin että tuossa sanotaan ENIROMAISTA eikä erinomaista. Jep, kestää aikansa ymmärtää. Ja näitähän riittää....

Se hetki... jolloin vietin ystäväni kanssa todella rentoutunutta hellepäivää. Tämä hetki on jäänyt erityisen hyvin mieleeni, sillä se oli kerta jolloin pystyi olemaan yllättävän rentoutunut ja nauttimaan vain kiireettömästä päivästä. Se kun naurettiin kaikelle pöllöimmillekin jutuille. Ja suunniteltiin jo seuraavan kesän piknikpäivää. (+ tähän lisään mukaan sen ajan jolloin vietin villiä aikaa parhaan ystäväni kanssa, ne hetket eivät unohdu koskaan)

Se hetki.... joka pysäytti oli kun äitini jalasta löydettiin erittäin harvinainen ja pahalaatuinen kasvain jonka ennuste oli huono. Ja joka myöhemmissä tutkimuksissa oli lähettänyt keuhkoihin etäispesäkkeitä. Silloin aika pysähtyi, silloin mun sydän pysähtyi. Enkä miettinyt juurikaan muuta, kuin että äiti paranisi. Ja asiaa huononsi vielä sekin, että äitini veli oli kuollut vuosia aiemmin samaan syöpään joka lähti -ylläriylläri- samanpuolisesta jalasta, samasta kohtaa mutta lähettikin ne etäispesäkkeet aivoihin saakka jolloin mitään ei ollut enää tehtävissä. Silloin se elämä vaikutti erittäin synkältä.



Siinäpä minun elämäni hetkiä, jotka ovat jääneet mieleeni erityisen hyvin kun niitä alkoi muistelemaan. Niin hyvässä kuin huonossakin. Toivottavasti nyt olin ymmärtänyt haasteen tarkoituksen paremmin.

1.4.2011

Päivä 7 – Paras ystäväni

Mulla ei tällaista enää tänä päivänä ole kuin paras ystävä. Mutta mulla on kuitenkin liuta ystäviä, joita voin kutsua YSTÄVIKSI isolla Y:llä! (Anna Anselmi on yksi heistä)

Silloin teini-iässähän tällainen paras ystävä olikin, mutta meidän ystävyytemme alkoi kuihtumaan kun hän muutti toiselle paikkakunnalla ja yhteydenotto muuttui sellaiseksi, että minä vain pidin yhteyttä yllä. Tätä kesti muutaman vuoden ajan, kunnes sitten itsekin kyllästyin sillä mielestäni ystävyys on molemminpuolista eli vuoroinvieraissa soitellaan ja käydään kylässä. Harmittaa kyllä vietävästi, että näin on päässyt käymään sillä muistoissani on kuitenkin ne todella hauskat ajat, mitä mekin vietimme kesä/syksy 2002. Samanlaista teinipelleilyä ei nyt enää voi viettää, kun kumpikin tahoiltamme olemme tukevasti kiinni parisuhteessa mutta parempi yhteydenpito olisi hienoa. Onneksi on muistot. Tämän ystäväni kanssa kun olemme tunteneet ihan 5-vuotiaasta saakka, joten eihän se mukavaa ole noin pitkää ystävyyssuhdetta katkaista.

Ystäväiseni, jos luet tätä - otahan yhteyttä!