2.4.2011

Päivä 8 – Se hetki

Mun on hankala alkaa määrittelemään yhtä tiettyä hetkeä, sillä mieleeni tulee heti montakin erilaista hetkeä kun alan oikein miettimään - joten listaan tähän muutamankin hetken.

Se hetki... kun nähtiin ensimmäistä kertaa mieheni kanssa. Se oli vielä niin hassuakin, kun emme olleet mitään sopineet - täysin spontaanisti siis päätettiin että tavataan. Muistan kun hän soitti, että missä olet, olen nyt tässä kohdilla. Ja itse seisoin sillä hetkellä porttikongissa hänen selän takanaan. Eipä tuossa sen ihmeempiä, naurettiin moista hauskuutta taas ja jatkettiin juttua. Sitten alkoi miehen puhelin käymään kuumana kun kaverit alko ihmettelemään toisen katoamista baarista. Itse suostuttelin hänet sinne baariin ja itse läksin kotiin. Mutta ikuisesti muistan sen, kun molemmat katsoo taakseen toisen perään - Se hetki on jäänyt mieleeni. Molempien mieleen.

Se hetki... milloin oivaltaa jonkin asian. Otetaan vaikka esimerkkinä, tämä Eniron mainos. Mulla nimittäin kesti aika montakin mainoskertaa, ennenkuin ymmärsin että tuossa sanotaan ENIROMAISTA eikä erinomaista. Jep, kestää aikansa ymmärtää. Ja näitähän riittää....

Se hetki... jolloin vietin ystäväni kanssa todella rentoutunutta hellepäivää. Tämä hetki on jäänyt erityisen hyvin mieleeni, sillä se oli kerta jolloin pystyi olemaan yllättävän rentoutunut ja nauttimaan vain kiireettömästä päivästä. Se kun naurettiin kaikelle pöllöimmillekin jutuille. Ja suunniteltiin jo seuraavan kesän piknikpäivää. (+ tähän lisään mukaan sen ajan jolloin vietin villiä aikaa parhaan ystäväni kanssa, ne hetket eivät unohdu koskaan)

Se hetki.... joka pysäytti oli kun äitini jalasta löydettiin erittäin harvinainen ja pahalaatuinen kasvain jonka ennuste oli huono. Ja joka myöhemmissä tutkimuksissa oli lähettänyt keuhkoihin etäispesäkkeitä. Silloin aika pysähtyi, silloin mun sydän pysähtyi. Enkä miettinyt juurikaan muuta, kuin että äiti paranisi. Ja asiaa huononsi vielä sekin, että äitini veli oli kuollut vuosia aiemmin samaan syöpään joka lähti -ylläriylläri- samanpuolisesta jalasta, samasta kohtaa mutta lähettikin ne etäispesäkkeet aivoihin saakka jolloin mitään ei ollut enää tehtävissä. Silloin se elämä vaikutti erittäin synkältä.



Siinäpä minun elämäni hetkiä, jotka ovat jääneet mieleeni erityisen hyvin kun niitä alkoi muistelemaan. Niin hyvässä kuin huonossakin. Toivottavasti nyt olin ymmärtänyt haasteen tarkoituksen paremmin.

2 kommenttia:

  1. Turhaan vaihdoit tämän postauksen, olisi siitä edellisestäkin ymmärtänyt, mikä on sulla ollut SE HETKI...

    VastaaPoista
  2. Anonyymi,
    Ehkäpä, mutta tässä on nyt vähän tarkemmin laitettuna. Jospa tästä muut ymmärtää paremmin. Edellisessähän se hetki oli kun ystävän kanssa vietin aikaa. :)

    VastaaPoista