31.1.2012

Let me tell you, what i think of this...

Heippa kaikki!

Mä nyt halusin sanoa teille ihan asiallisesti, että kun moni teistä on ihmetellyt, miksen puhu tietyistä asioista tässä blogissa. Asiahan on, niin etten puhu tosiaankaan tässä blogissa mitään aiheista liikunta taikka laihdutus (tai sen yritys edes) koska olen saanut kuulla aiheista niin paljon hermoja raastavaa jankutusta enkä todellakaan välittäisi niistä kuulla.

Miten se tuntuu olevan joillekin teistä niin kovin vaikeaa olla iloisia asiasta, että lihava ihminen kuten minä, edes liikun ja vielä pidän siitä. Itse koen, että jos joku ihminen tietyistä rajotteista huolimatta jaksaa yrittää ja tehdä asioita mistä niin kovin pitää, haluaisin häntä riemukkaasti kannustaa ja näin saada itsellekin hyvän fiiliksen toisen onnistumisesta! Miksi teillä (tietyillä) on kova hinku aina yrittää lannistaa ihmispolo, kun hän iloisena kertoo suoriutumisestaan liikunnan saralla?

No minnuupa ei mikä tahansa pieni negailu lannista mutta teette vain hallaa toisille lukijoille jotka voisivat aiheesta tykätä lukea – ehkä jopa intoutua ja inspiroitua itsekin liikkumaan! Ette siis tee hallaa minulle vaan monelle muullekin.

Ja nyt te jotka jo mielessänne mietitte, että yritätte vaan auttaa olemalla rehellisiä. On turha tulla nurisemaan, että sanotte vain asiat suoraan. JA PÖH! Asiat voi sanoa niin monella tapaa kauniimmin ja terve kritiikkikin on aina paikallaan, mutta tuo viime aikainen nyt on ollut taas iha silkkaa ilkeilyä.

Onhan se tietysti anonyymin naamarilla niin helppo ollakki ilkeä, vaan itte koen hemmetisti coolimmaksi kulkea ihan omin kasvoin ja mielipitein - joiden takana uskallan seistä, juosta ja liikkua!  *hymyilee* Miettikääpäs sitä siis ensi kerralla, pienet negatiiviset ystävä rakkaat, kun sitä pahaa sanaa ootte pikku sormillanne naputtelemassa :)

Vielä lopuksi haluaisin sanoa myös VALTAVAN SUUREN kiitoksen niille ihanille ihmisille, jotka täällä aina jaksaa sanoa kivoja kannustuksia (ja kommentteja yleensäkin)!
Saan niistä ihan hirmu paljon piristystä päiviini.  Itseni lisäksi juuri TEITÄ varten mä pidän tätä blogia, eli KIITOS !!!


Ps. Tähän loppuun siis se viho viimeinen valitusvirsi kiitos. Omalta osaltani olen kantani kertonut joten Case Closed


PMMP - Viimeinen valitusvirsi

30.1.2012

Don't you try to catch me


Terveiset vaan täältä Porin pakkasista.
No ei vaan, ei täällä kovin pahat pakkaset oo vaikka mittari näyttääkin -14 astetta. Nyt se vaan ei tunnu niin purevalta, kuin viime viikolla - miksiköhän noin? No ehkä sitä sitten kerkes tottumaan.

Kuvassa näkyykin aika hyvin miten mie ulkosalle lähden. Repussa on aina lämmittämässä korvaläpät, niitä en useinkaan tarvitse kun on nuo paksut hiukset. Voitte varmaan huomata, että kiharassa on hiukset taas. Musta tuntuu, et toi pakkasilma saa ne menemään tolleen kiharaan - perjantaina ne oli oikeen korkkiruuvilla! 

Punainen tuubihuivi / Äiti <3
Punaiset hanskat / Sokos
Duffelitakki / Ellos
Punainen pitkkähihainen neulepaita / Ellos
Roaman's housut / Ellos (housujen alla legginssit jotka ostettu Anttilasta)
Kengät / Ecco

Isäntä hommas itelleen tuossa muutama viikko sitten Scooterin kaikki ilmestyneet albumit ja on niitä nyt soitellut. Ja onkos se sitten ihmekkään, että muutama kappale on tarttunut omaankin soittolistaan. :) Muhun vaan tietynkaltaiset melodiat uppoo täysin - kuuntelen enemmän sitä musiikkia kuin niitä sanoja.

Tuli muuten todella pirteä ja iloinen olo, kun näki auringon paistavan kun kotiin tulin. Teki mieli napata teille kuva, mut eihän se nyt tietenkään onnistunut kun ei ollut edes puhelinta mukana. Onneks sitä tarvitsen harvoin, niin ei niinkään väliä. Mut pitäisi kyllä hommata se suojakotelo tuolle kameralle, kun vähän meinaa pokka pettää vetäessäni kameran pois jostain villasukasta. No on se ainakin pehmee, ettei tuu kolahduksia kameralle. Oon näissä asioissa todella tarkkana, kun haluan että laite kestää kauan käytössäni. :)

Mutta nyt mä taidan hakea litran vettä, katsoa seuraavan kirjeen vastattavaksi ja laittaa elokuvan pyörimään (uusin Sherlock Holmes) joten se on tältä erää taas hei hei. :)

29.1.2012

Vilukissa-PipSa EI tykkää


Tämmösiä pakkasia ne on luvannut nyt tänne Porin suunnalle, toivon suuresti kyllä ettei nuo seuraavan viikon lämpötilat (pakkastilat?) toteudu, on liian kovaa pakkasta luvassa kyllä muutaman päivän ajan. Minä, tö vilukissa, en tykkää!

Täytyy yrittää ajottaa pysäkille meneminen niin, ettei tarvisisi odottaa kuin pari minuuttia maksimissaan sitä bussia. Oikeesti, mä vihaan noin kylmiä kelejä! Just tommonen -10 astetta on just passeli ja siihen pikkusen lunta. Ei mitään siperia olosuhteita tänne, kitoooos!

Ja kun noin rajut yöpakkasetkin, niin varmasti meidän ikkunat joka puolella paukkuu ja natisee. No melkeempä paukkuvat ainoastaan, se on aika häjyn kuulosta!

Olisipa se kesä jo oventakana kolkuttamassa, mut ehei - vielä pitää muutama kuukausi odotella. Onneks silti ollaan menossa lämpimämpää kohden. Vaikka taitaa vissiin tää helmikuu olla usein se kylmin kuukausi jos oikein muistelen.

Saas nähä lähteekö toi meidän kauppakassi ees aamusti liikkeelle kunnei oo sähkötolppapaikkaa. On se kyllä pakkasilla lähteny käyntiin, ettei siinä mut aina sitä pohtii että oisko nää lukemat semmosii et autoki sanoo ei kiitos.

28.1.2012

Lauantai-illan huumaa



Hui kamala, millainen yö mulla onkaan ollut. Untahan tuo on ollut, mutta kamalan todentuntuista! Heräsin siis jossain vaiheessa yötä tunteeseen, että asunnossamme hiippailee joku ja heti ihmettelin miten se on sinne päässyt kun asutaan kuitenkin niin korkealla ettei parvekkeen kautta voi tulla ja ulko-ovikin on lukossa. Ja vaikka kuinka siinä järkeilin, ettei siellä kukaan voi olla - menin paniikkiin ja herätin raukkaparka mieheni sen makeimmista unista. Mieheni sitten kävi asunnon läpi ja totesi, ettei siellä tosiaankaan ollut ketään että nyt meni kyllä uni ja todellisuus sekaisin.

Ja vielä näin hereillä ollessani voin muistaa niitä ääniä mitä kuulin kun yöllä säpsähdin hereille. Edelleen nousee niskavillat pystyyn kun ajattelenkin. Hassua miten todentuntuiselta se silloin tuntuikin. Vaikka onhan mulla taipumusta puhuakin unissani jotain siansaksaa...

Jaha, hiireni alkaa taas tekemään kuolemaa. Tekee tyhmiä tuplaklikkauksia vaikka vain kerran painaisin ja toisinaan pitää klikata monta kertaa, että se rekisteröi sen liikkeen. Sama vika kuin vanhassa hiiressäni oli. Pitää ilmeisesti hakea oikein liikkeestä tuo hiiri, niin saahan niihin sen vuoden takuun. Nämä nykyiset hiireni kun ovat kestäneet sen puolisen vuotta. Ai miten niin, käytän liikaa? No joo, mahdollisesti. Mutta oletan silti, että se hiiri kestäisi edes sitten sen vuoden. Tuollaisen kanssa on todella ihana nimittäin muokkailla valokuvia ja videoita, kun se tekee niitä omia klikkauksiaan. Jeee! NOT!

Kunhan tässä pari tuntia vielä menee, lähden tekemään oman lenkkikierrokseni. Katsotaan nyt saanko mieheni mukaani. Hän ei siis useinkaan ole seuranani vaan ihan yksikseni menen.

Pahoittelen mun kovinkin ristiriitaisesta pohdinnasta tämän liikunnansaralla, mutta lähempänä totuutta taidetaan olla (mieheni mukaan) että vaihtelen aikapaljonkin kuulemma vauhtejani. Aloin kovinkin miettimään tuota omaa vauhtiani ja todettava on, että mun on löydettävä itselleni sellainen sopiva vauhti jossa pystyn hyvin pohtimaan, menemättä siis liian rauhallisesti taikka liian höyryveturina. Eikä mun tarvitse edes päästä jonkun gepardin vauhtiin, sillä liikunta kuin liikunta on vain hyvästä! No omaa hengästymistään kun seuraa, niin päästään varmaan sopivaan vauhtiin. Mutta tämän enempää en suostu pohtimaan liikkumisestani, ettei se mene pakkomielteiseksi. Haluan vain liikkua - koska se on kivaa, en siksi että se olisi suorittamista!

Sitten sen jälkeen saakin rentoutua taas. Minä kirjeiden parissa ja mieheni pelejensä. Jep, emme ole kylki kyljessä kiinni enää. ;) Sitten myöhemmin katsotaankin yhdessä nuo Putous ja Spartacus -sarjat. Ja maistellaan varmaankin lasilliset jotakin ja mahdollisesti herkutellaan jollain ihanalla ruualla.

26.1.2012

I Heart Jeggins

Tänään sitten kävin hakemassa sen Anttilan paketin joka siellä tavaratalossa oli odottamassa. Mut taas sain karmeasti pettyä sillä yksikään paidoista ei ollut miellyttävä - päälle meni ja hyvin istuikin, mutta ei sitten kuitenkaan miellyttänyt. Tuo harmaa paita olisi ollut ehkä siinä ja siinä, mutta kun siinä oli joku rusettihärpäke EDESSÄ, ni ei kiitos. Haluan rusettini taakse, enkä eteen tuomaan voluumia lisää isolle mahalleni.

No mutta, oli siellä parit jegginssitkin joista täällä oltiin mulle huudeltu että pitäisi sellaisia käyttää. Kiitos vaan vinkkauksesta siis heille, jotka sitä ehdotti. Tosin yhtä asiaa mie en ymmärrä, että kun ne jegginssitkin on kuminauhavyötäröisiä ni millä ajatuksella ne sitten olisi paremmat, kun vertaa noihin mun nykyisiin? Molemmissa siis on kuminauhavyötärö. Kumpikaan ei silti näy koskaan, ettei siitä tiedä kuin minä ja... no tietty te! :) No mutta, toiset noista jegginsseistä oli hyvät. Tosin pohdituttaa vain, että kuuluuko niiden olla niiiiiin ihonmyötäiset? No jos, ni se selittää miks niiden kans voi mennä talvella - tuli nimittäin sisällä ihan hemputin kuuma niiden kanssa!! Joten olen siis yksien mustien jegginssien omistaja. Täytyy katsoo kokeilisiko huomenna niitä jo. :)

Sitten tuli ostettua tänään vähän erikoista lisää noihin mun "juomiini" (en pysty sanomaan niitä smoothieiksi, siis ainakaan kaikkia) - Ostin nimittäin Goji marjoja, ootte varmaan kuulleet? Mää en nyt tiedä mitään, onko niiden "luvattu" terveysvaikutus sellaista mutta ajattelin kokeilla kun siinä sanottiin että kourallinen jo edistää eikä se pussi ollut kovinkaan kallis (hieman alle 6EUR) ja tuosta kun laittaa joka päivä yhteen juomaan sen kourallisen, ni pysysköhän flunssa loitolla? ;)

Tuli myöskin shopattua seuraava palkinto noihin arvointoihin. Tai kaikki mie meinaan sitten voittajalle antaa palkinnoksi. Kunhan saisi keksittyä jonkin kivan arvonnan. :)

Nyt voisikin loppuehtoon rentoutua kirjeiden parissa, kunnen ole niille saanut antaa aikaa kunnolla pariin päivään - vaikka siis kova kirjoitteluinnostus olisikin ollut. (onneks on edelleen!)

24.1.2012

Voi harmin paikka!


Saavuin juuri
äsken kotiin ja eteisen lattialla mua odotti Anttilasta lasku. No ei siinä mitään, nauratti vaan kunnei ole vielä niitä vaatteitakaan saanu kotiin asti. Torstaina sitten pääsen niitä tutkailemaan paremmin eli hei, ihan parin päivän kuluttua!

No mutta asia joka mua kovasti alkoi harmittamaan, oli se että mun tilauksestani muuttuu kaksi vaatetta. Se mun hartaasti odottama neulemekko (se sininen!) ja sitten tuo yksi pinkki tunika. Taitaa olla peräti se Finnwearin paita joka jäi tulematta. Mut eniten tuo neulemekko siis harmittaa - olisin halunnut sellaisen. Ei mulla oo yhtäkään neulemekkoa, enkä ole oikein tuontyyppisiä nähnyt myytävänä.

Nyt täytyy liidellä tuonne vessan puolelle pikasuihkuun. Oon ihan kohmeessa eikä edes nuo villatillukkaat ole saaneet varpaitani lämpenemään. Pakko siis lämmetä, ettei vaa mikää pöpö pääse tuomaa flunssaa mulle. Tällaisina hetkinä mä kiroan noita bussivuoroja kun ovat tehneet ne niin tiukoiksi. Kesäisin siis pysyttiin hyvin aikatauluissa ja ehdittiin siihen kotibussiinkin, mut nyt ollaan auttamattomasti 3min myöhässä ja sit joudutaankin seisoskelee keskustorilla odottelees seuraavaa kotibussia.

23.1.2012

Helemat heilumahan! Videoesittely violetista mekosta



Sain vihdoinkin otettua tämän käyttööni, kun oon kokeillu sillee vuorotellen näitä mekkojani.
Tykkään kyllä todella paljon noista taskuista, vaikka en mä aio niissä mitään kanniskella.

Hitusen kyllä tuli silti kylmä tämän mekon kanssa tuolla ulkona, vaikka oli mulla tähän
pitkähihainen bolero lämmittämään. Että huomenna kokeilen paksumman villatakin kanssa.
Ei todellakaan ollut kiva olla ulkosalla vaikkei nyt kovaa pakkastakaan ollut. Paras käyttöaika on varmaankin kevät-kesä-syksy.

Mekko on siis ostettu Yoursilta. Ja tätä näkyisi olevan saatavilla mustana, punaisena ja turkoosina.



Pahoitteluni, mutten pystynyt vastustamaan tämän elefanttisipsutuksen tekemistä teille.

22.1.2012

Vaalipäivä

Äänestyspäivän asuvalikoima

Jälleen kerran on äänioikeus käytetty.
Käväistiin tuolla tien toisella puolella äänestämässä. Tosin meillä kesti melkein tunti tajuta, et tänään on se äänestyspäivä. Sitten illalla jänskätään, et miten kävi äänien. (uskon silti, et kakkoskierros tulee)

Olin sitten äidinkin saanut huolestumaan kun en ollut tajunnut sitä et mun kännykkä oli jääny repun sivutaskuun. Yleensä otan sen sieltä siis pois, kunnei sitä muutoin kuule jos joku soittaa. Äitini soitti siis mieheni puhelimeen, että onks Piialle jotain sattunu ku se ei oo koko viikonloppuna vastannu puhelimeen. Oli varmaa siis huojentavaa äidin kuulla, et kaikki on hyvin - olin vaan ollu niin lahopää tuon puhelimen kanssa.

Samalla oon tässä viikonloppuna koettanu pohtia taas uutta ilmettä blogille. Oon semmonen, et saatan joskus kyllästyä nopeastikin vanhaan - tai en tiedä olenko kyllästynyt varsinaisesti mutta jotenkin kaipaan pientä piristävää muutosta. Että älkää ihmetelkö jos blogi näyttää värillisesti erilaisesti jopa joka päivä. Koetan kyllä päättää mieleni nopeasti, mihin sitten päädyn.

21.1.2012

Lukijan Toive: Catwalk video



Ensimmäinen yritys meni vähän huumoriks PipSan tyyliin.
(sori, mä repeilen täällä itselleni parastaikaa)



Eikä toinenkaan yritys tanssimatta mennyt.
(Mut tämmönen mä oon, huumorilla vedetään kaikki vaik kuinka koettasin olla vakava)

20.1.2012

Kikkarapään kiharat ja vähän perjantaimutinoita


Siis voe jumakekka sentään! On mulla ollu tänään semmonen aamu ettei oo tosikaan.  Selkeesti toi perjantai ja 13.pvä tuli viikon myöhään meikäläisen kohalla!

Aamusti kun seisoin pysäkillä hyvin näkyvissä ja heilautin kättänikin, mut arvatkaapa vaan pysähtykö bussi? No ei tietenkään... En antanut sen pilata kuitenkaan aamuani vaikka aikamoiset jupinat ja kirosanat kuitenkin ilmoille päästin. Laannuin siitä kuitenkin kun tiesin että sieltä tulee 15min myöhemmin toinen bussilinja joka menee työpaikkani ohitse - kiertäen vain eri reittiä. Kello kävi ja kävi, mutta autoa ei näkynyt missään... kello kävi vielä vähän enemmän ja mä aloin osottamaan hermostumisen merkkejä. Sitten näköpiiriini ilmestyikin bussi... vaan eipä ollutkaan se mun bussini. Kiltti kuski kuitenkin sanoi, että se tulee myöhässä joten jatkoin odottelua. Ja odotin ja odotin, odotin ja odotin.... Vaan eipä näkynyt myöhästynyttä bussia, ei todellakaan! Seuraava bussi joka tuli, oli sama linja jonka aiempi vuoro meni siis nokkani ohitse. Sillä sitten pääsin töihin mutta tunnin myöhässä. Eli tunnin seisoskelin tuolla ulkosalla ja odottelin bussia. Olisi pitänyt vaan soittaa miehelle että lähtee viemään sinne töihin kun selkeesti tämän kaupungin bussivuorot kusee ja pahasti! Eipä tuolla myöhästymisellä muutoin mitään väliä kun on joustava työaika, mutta kun mulla oli tapaaminen ysiltä työpaikallani jonne siis saavuin reippaasti myöhässä! Asiasta lähti kyllä pienimuotoinen valitus.

Anttilassakin olisi sitten mun vaatepakettini. Ajattelin odotuttaa ihan ensi viikkoon ja kokeilla niitä äitini luona - helpompi palauttaa ne vaatteet takaisin sinne Anttilaan tällä tavoin. Malttaisi vaan odotella ensi torstaihin.

Huomaattekos nuo hiukset tuossa kuvassa? Eiks oo hauskat kikkarat? Eikä oo muuten tasan sekunttiakaan niiden laittamiseen nähty vaivaa, ne nimittäin vaan ilmestyi tuossa yhtenä päivänä. Ja ovat kokoajan. Mutta siis toisaaltas, miksipäs ei kun tuota luonnonkiharaa on hiuksissa. Pienenähän mulla oli kunnon korkkiruuvit (kuulemma!) Pitäisi ne hiuksetkin värjätä mut mä jotenkin tykkään tuosta väristä mikä mun hiuksissani nyt on. Niissä on siis kolmea eri väriä, jotain hunajamaisen vaaleaanruskeeta, jotain punertavaa ja sit viel jotain pikkusen tummempaa punasta. Mut siistii jos tolleen saa hiukset kikkaralle ;)

Käykäähän muuten ehdottelees mulle jutteluaihetta noihin videopostatuksiin. Heittäkää vaikka vinopino kysymyksiä, joihin vastailen videomuodossa. Tänne postatuksen kommenttiboxiin vaan ehdotuksia.

19.1.2012

Kävi melkehen hassust tännähän

Meinas tänään käydä vähän hassusti tehosekottimen oston kanssa. Mut onneks oli onni mukana eikä virhettä ehtinyt tapahtua. Jaa mistä mää ny höpäjän? No siittä, kun oon jo pitkän aikaa himoinnut itselleni tehosekoitinta mutten vain ole ostanut kun ajatellut että kyllä sillä sauvasekottimellakin tullee toimehen. (juu, ei tullu toimehen) Ja nyt kun on alennukset niin silmiini hompahti Anttilan kuvastosta, että OBH Nordica sekottimet ois nyt halvemmalla. Äidillekin olin asiasta mainnut päivää aiemmin, puhelimessa puhuessamme.

Ja notta kun kotibussi oli jo ehtinyt lähtemään niin et perävalot vaa näky, niin päätin sitten lompsia paikalliseen Anttilaan tsekkaamaan et mimmosia ne nää tehosekottimet sitte onkaan. Siellä sitten hyllyjen välissä pällistelin niitä mitä ihmeellisempiä tehosekottimia - tosin yhtä asiaa en ymmärrä. Kaikissa niissä oli SAMAT ominaisuudet sun muut, mutta hinnat oli KAIKILLA erit. Oon aina luullu, et hinta plompsahtaa ku tulee kaikenlaisia vinks vonks ominaisuuksia jolla saa aikaseen vaikka mitä ihanaa. Mut ei, ei näissä. Kaikissa samat nopeudet, samat takuut, sama ulkonäkökin mut eih - hinta on silti eri!

No päätin sitten että tahdon myyjän siihen kertomaan et mikä ois hyvä. Ku en nyt kuitenkaan mitään Jamie Oliver OBH Nordicaa halunnut vaan ihan perussotkijan. Ni siinä ku sitte käännyin tutkailemasta niitä laatikoita ja otin askeleen tiskiä kohden, katsoin että mikäs se sieltä tulloo toiselta puolelta hyllyä. NO MUN ÄITINI! Se ei edes heti tajunnut, että kukas se siinä seisoo (no siis minä!) et vasta ku avasin suuni ja kailotin normaaliin tapaani notta ÄITEEEE! Ni se tajus.

Ai nii mikä onni onnettomuudessa tälläki? Ekkö sie yhistänynnä et 1+1 = 3...  Siis äiti oli tullut sinne ostamaan sellaista jotain alehintaista sotkijaa kans. Ja nimenomaan mulle, kun oon siitä ny paasannu (ilmeisestikki) riittämiin. Sitte ois ollu PipSalle kaks sotkijaa (toise oes voonu vaik lahojottaa johki)

18.1.2012

In this videopost - You'll see me talking... A lot!



Vihdoinkin sain aikaiseksi tekaista teille kunnon höpinä videopostatuksen. Ja asiaa ei toki helpottanut se, että mulla on tuo kolmijalka apuna. Ei sitten yhtään, ehei.

Siinä siis meikäläinen ihan omana ittenäni. Sen verran haluan tietää, että ystäväiseni, kuulostanko mä tuolta vai onks tossa kamerassa joku ihmeen siirappiasetus? Ja oonks mää tosiaankin tommonen?
Nii, et ette oo ainoita jotka ihmettelee tota videolla näkyvää naamaa. :)

Jotenkin hauskaa katsella itseänsä tuolleen videolta. Odottakaahan vaan, kunhan mä tästä innostun vielä oikeen kunnolla ni saatte PITKIÄ videopostauksia. No ehkä koetan vähän hillitä siinä ajankäytössä. Ja kunhan saan jonkin järjen tuon elokuvatyökalun käyttöön, niin kattokaa vaa - musta tullee viel joku tosi pro ohjaaja.(hahahah, sen ku näkis)

17.1.2012

Kolmijalkainen


Vihdoinkin sain tuohon kameraan pienen lisälaitteen, nimittäin kolmijalan. Jahka huominen tulee, niin pääsen testailemaan sitä kaikessa rauhassa.

Tuo ei kylläkään ole vielä omani, mieheni sen toi minulle töistänsä testaukseen. Että oman käyn ostamassa kunhan päätän onko jalasta hyötyä vai ei. Päänupissani kyllä ajattelen että siitä on paljonkin hyötyä kun voin:

A. ottaa asukuvia missä vain kodin kolkassa,
B. ottaa niitä kovin pyydettyjä videopostatuksia.

Mutta tosiaan, vaikkei tuo jalka olekkaan omani - ei miehelläni ole mikään kiire sen palauttamisen kanssa. Sitten kun tarvitsee ottaa tuotekuvia taas. Eli saan leikkiä tällä varmaan rauhassa muutaman kuukauden. Isännällä kun on töissä oikein järjestelmäkamera kunnollisia tuotekuvia varten. Mut tämä pikkupokkari on minun omani <3 (tai melkeen ku yhteinen, ku isäntä tykkää sen kanssa kuvata muutamia juttuja mieluummin kuin sillä järkkärillään, ihme juttu kyl)

Jaa miks meillä on pokkari ku on kerta järkkärikin? No kun mä en tykkää käsitellä semmosta isoa klohmoa mimmoiseksi miellän järkkärin vaikka saa sillä piirun verran parempia kuvia (no okei, aikalaillakin!) mutta koska en nyt tarvitse mitään järkkäriä mun tylsien asukuvien sun muiden ottamiseen, niin tää Canon pokkari on ollu oikein hyvä. Ja kyllä ne kuvat on silti ihan OK-laatuista. (ainaki ku vertaa meidän ekaan kameraan)

Vielä kaipaan itselleni siihen jotain suojakoteloa. Tai olisin halunnut sellaista persoonallisempaa pehmustettua suojakoteloa, kuin mitä normaalisti. Mut en oo mistään löytänyt, joten kaipa sitä pitää tuollainen peruskotelo hommata. On mulla silti ollu hyvä varakotelo tähän asti, nimittäin pariton villasukka (juu juu, luit oikein - VILLASUKKA) että löytyi sillekki sitte vielä tarkoitus kun jostain syystä toinen pari on kadonnu jäljettömiin, kai se pelästy niin paljo mun jalkahikeäni.

16.1.2012

Say hello to my little furry friends


Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa Postista odottamani kenkäparin. Vihdoinkin mulla on toiset varrelliset talvikengät ja ovat muuten todella lämpimät! Hieman mulla on vielä opettelemista noiden nauhojen laiton kanssa, että menee nätisti. Niinku kuvassakin näkyy, ni toinen varsi on onnistunut ja toinen vähän lerpahtanut.

Hieman epäröin että mahtuukohan koipeeni sittenkään, kun vaikutti niin kapoiselta mutta hyvinhän se sinne luiskahti. Ja jopa villasukankin kanssa mahtuu - tosin täällä etelämmässä harvoin täytyy villasukkaa käyttää. Tai itse en ole käyttänyt vaikka varmaan hyvästä olisi kun nuo koivet muutenkin on kylmät.

Täältä meijän kylältä kun tuonkaltaisia kenkiä ei oikein pakkaa löytymään tai jos löytyy, niin niissä on sitten liian korkea varsi tai ettei varsi anna yhtään myöden - mullakin ku on tämmöset puutukit jalkoina.

Ja ihan siis käytettynä ostin, parisen kymppiä maksoin joten tää on mun mielestäni ihan hyvä löytö. Sen siitä saa, kun kovin monella muulla ei oo samanlaista pientä jalkaa. Kengänkokonihan kun vaihtelee 36-38 välillä. Ballerinoissa ja avokkaissa yleensäkin tuntuu paras koko olevan 36 - mitä ei sitten löydy kun se yks koko ja nekin yleensä on loppuneet kun havahdun tarvisemaan kyseisenkaltaisia kenkiä. Ja aika monissa kengissä taitaa tuo 37 on normaali koko mulla. En kyllä yhtään muista, mitkä kengät mulla olisi koossa 38. No ehkei niitä sitten olekkaan niin paljoa. Hassua silti, miten tuo koko voi vaihdella eri kenkien kanssa.

15.1.2012

On sinun aikasi toivoa...

Nyt saisitte te lukijat ehdotella jotain postatustoivetta. Postaisin aina kerran viikossa siis yhden lukijan toiveen. Mitään aikarajaa ei ole, joten toiveita voi esittää aina.

Ja nimenomaan tämän postatuksen kommenttiboxiin voi heitellä ehdotuksia, mistä juuri sinä haluaisit minun kirjoittavan postatuksen. Jos ei halua kommenttiboxiin ehdotella, niin aina minua voi lähestyä myös sähköpostitse joka löytyy tuolta sivupalkista.

Eli rohkeasti vain ehdottamaan mitä haluaisit lukea mutta mitä en ole vielä aiemmin kirjoittanut.

14.1.2012

Minä rakastan shoppailua sekä vaatteita

Oon tässä nyt pyöritelly muutamaa vaatetta tuolla Anttilan ostoskorissa, josta muuten kuvatkin on lainattu. Ja nuo housut on jegginssit - sieltä kun löytyi MUSTAT ja vielä mun koossakin. Tiedän, että lupasin olla ostamatta yläosia mutta kaipaisin oikeasti YHDEN pitkähihaisen joten katsotaan sitten sovitusvaiheessa mikä noista nostaa nokkaansa ultimate parhaana.



Eniten mua itseäni kiehtoo kuitenkin tuossa keskellä oleva SININEN neulemekko. Sieltä oli kaikki muut värit jo menneet, joka pistää harmittamaan. Onneksi tuo kuvassa ainakin näyttää tummansiniseltä, niin pistetään tilaukseen. Ja tuosta ihan ylimmäisestä olen ihastunut eniten tuohon liilahkoon mekkoon. Tai siis tunikaan.

Mua kyl jotenkin naurattaa tää mun shoppaus ja vaatevimma yleensäkin. Ku en vielä 10v. sitten ollut mitenkään tarkka vaatteitteni suhteen. Sillon mentiin farkuissa ja flanellipaidoissa. Kyllä, flanellipaidoissa! Ja t-paidoissa kesäisin. Nykyään kumpiakaan ei löydy mun vaatekomerostani. Toisaaltas harmittaa, kunnen uskaltanut silloin teininä pukeudua siten kuin halusin vaan koetin olla mahdollisimman paljon taustaan hukkuva. Ei siis liikaa huomiota nätillä pukeutumisella. No mut hyvä kuitenkin, et oon alkanu kuuntelemaan itteeni ja uskaltamaan näyttäytymään nättinä.

13.1.2012

Torstaillista extemporelenkkeilyä

Kuten jo eilen lupasin, niin tänään kerron tarkemmin eilisestä päähänpistostani. Tätä tapahtumaa ei useinkaan tapahdu tuossa suunnassa, mutta mä vähä oonki tämmönen extemporetytsy. (ainaki jossai tapauksissa) Pahoittelen jo etukäteen huonoa kuvalaatua, kun ei edelleenkään pysy tuo oma kamera laukussa mukana niin...  Lahjottasko joku mulle kameran suojapussukan ni uskaltas sitäkin liikuttaa kokoajan mukana?


Keski-Porin kirkko

Gallerian ikkunasta bongattua taidetta

Porin Puuvilla

Mihin suuntaan sitten?


Pohjoisranta - Porin Puuvilla näkyy tuossa oikealla


Raatihuoneenkellari näkyy kauempana


Kirjurinluotoa. Jokikin on aikalailla jäässä


Kuvassa nyt ei kunnolla näy, mutta kahdessa ekassa valaisimessa on VIHREÄT valot
kun taas kaksissa seuraavissa todella kirkkaat valot

Kirjurinluoto ja Kaarisilta

Eli kun lähdin äitini luota pois ja pääsin niinkin sopivasti keskustorille - vain nähdäkseni kun bussi lähtee nokkani edestä eikä edes hidasta. No pakko todeta, että kuskina olikin sellainen jonka kanssa olen kahinoinut ennenkin joten eihän se ihmekään ole ettei pysähtynyt. No mutta, minähän en alkanut odottelemaan joten suuntasin nokan kohti Puuvillaa ja kotinurkkaa. Aivan niin, lähdin sitten tallustelemaan kotiinpäin - reppu täynnä kaikkea tavaraa. Olin nimittäin ostanut vähän kaikenlaista kivaa taas viikonlopuksi - paras niistä varmaankin eräs alkosta ostama pullo ja xbox-peli jota olen metsästänyt miehelleni.

Loppumatkasta kyllä huomasin, että korvaläpykät olis ollu kova sana. Alkoi meinaten korvat hieman jäätyä, vaikka mullaki tuo pitkä ja paksu tukka on joka jonkin verran suojaa. Hieman siinä koetin jotain hiuksien sitomista leuan alle mut eihän siittä ny tullu mittää ku on viel sen verra lyhyet nuo ettei mee kiinni. Mut on joskus siis menny kuitenkin! ;)

Mut hitto että oli voittajafiilis kun sinne kotiin vaan pääsi. Siis eihän tuo matka ole mikään mulle, kun muutoinkin tulee lenkiteltyä mutta kuitenkin se otti voimille - ehkäpä sen takia kun olin ollut töissä jonka jälkeen juoksennellut kaupungilla jonka jälkeen taas touhunnut kaikkea äidillä (se taas keksi mulle tekemistä) ja sitten tosiaan käpyttelin extempore kotiin. Mutta siis kuitenkin väsyneestä olotilasta, olin hemputin tyytyväinen. Tosin siis väsynyt olotila näkyi vasta myöhemmin illalla. Itse käveltäessä mä  puh-puh-puhkuin energiaa.

11.1.2012

Vakosamettihousut - tykätäkö vaiko eikö tykätä?


Sovituksessa on siis Ellokselta vakosamettihousut (?) enkä nyt oikein tiedä tykkäänkö vai enkö. Takamuksesta istuu hyvin, mutta sitten noihin reisiin jää kauheet muhkurat kun ei mee silleen kivasti myötäillen. Ku tykkään sellaisista housuista, siks kai mää noista mustista oonkin tykänny et ku ne istuu joka puolelta hyvin - kiitos elastaanin. Oli mulla kokoa pienemmätkin näistä housuista mut sit ei menny vetskari kiinni - mut muutoin oli perseestä ja reisistä yms ni oikein passeli. Tää on just tätä kun on vähän hassunmuotoinen. Pitäskö harmita rasvaimua tosta alavatsasta? Ni vois alkaa housutki istuu paremmin...

Ja myöskin rintaliivit jotka sieltä tuli, ovat niin kamalat että petyin. Tai yhdet oli hyvät, mutta eivät sitten istuneetkaan kupeista yhtään vaikka oli mun kuppikoko ja kaikki. Päällä ne näytti ku olisivat olleet peräti kolme kuppikokoa pienemmät. WTF?! Ei oo aiemmin ollu tommosta..  Nyt pitäisi tilata Lumingerieltä kahdet rintaliivit mutta ongelmaksi muodostuu taas se, etten tiedä mikä koko olisi passeli vaan pitää tilata kolmetkin eri kuppikoot sovitukseen. Ja se taas maksaa... Katsoinkohan oikein että 250eur tulisi maksamaan jos haluan kaksista liiveistä kolmet kuppikoot sovitukseen, kunnei voi olla täysin varma onko se oma koko tuolla sitten sopiva. No onneks multa löytyy kyllä kotoa ihan viidet rintaliivit, ettei hätä ole suinkaan sen näköinen. Ihmettelen vain Elloksen käytäntöä kun yhdestä uudesta rintaliivistä oli mun kokoni loppu vaikkei sitä sillon tilatessa sanottu että loppuunmyyty, niin olivat mulle laittaneet sen tilalle jotkut 95C kokoiset rintaliivit - mitä helvettiä Ellos? Kyllä ne varmaan mun tilaushistoriasta näkee että mun liivit on paljon isommat, ei kylläkään ympärysmitalta mutta kuppikooltansa.

Mutta nyt mun pitää valmistautua antamaan IT-tukea isälleni jonka kannettava taas präknää. Oon sille sanonu nyt vuoden ajan, et hommaa uus kannettava ku tuo on varmaan 10v. vanha ja muistelisin jossain lukeneeni, että kannettavat koneet menevät pöytäkonetta nopeammin huonommiksi. En tiedä asian totuudenperää kun olen itse ollut pöytäkoneen käyttäjä. Mutta kun ei noiden peruskannettavien hinnatkaan ole mitkään pahat, etteikö isä voisi pistää 400-500EUR uuteen koneeseen. No kai se menee sille siihen saakka kun kone sanoo kesken jonkun tärkeän että piuuuuh.... eikä siitä enää tokeennu.

10.1.2012

10.1.2012 (haaste joka aiheuttaa pohdintaa)

Ellokselta tuli taas vaatepaketti, tällä kertaa täynnä housuja sekä muutamat rintaliivit sovitukseen. Vielä kun innostuisi avaamaan tuon paketin ja sovittelemaan - onneksi on päiviä aikaa tehdä tuo asia kun vasta perjantaina pistän palautukseen. Erityistä mielenkiintoa mussa herättää nuo vakosamettiset (ruskeat) housut jotka otin testaukseen. Saapa nähdä millaiset ovat. Kun farkkuja mun jalassani ei tulla valitettavasti näkemään, niin olenkin pohtinut josko olisi jotain muita housuvaihtoehtoja.

Hitsit muuten et olin hyvällä tuulella töissä vaikka ensimmäistä kertaa (taas pitkään aikaan) oli aamulla semmonen olo, et ois voinu heittää kännykän seinään ja kääntää vaa kylkee... (nii, mulla siis kännykässä herätys) Mun työkaverit on ihania, vaikka emme silleen virallisesti työkavereita olekkaan. ;) Tuli myöskin yllättävältä taholta kiitosta sekä pieni haaste - en ole vielä päättänyt otanko haasteen vastaan vaiko antasko olla. Toisaaltas se kyllä kiinnostaisi. Harmi vaan, ettei kyseisestä haasteesta voi oikein kertoa mihinkään, et melko salassa pitäisi sitten tehdä. No ei sekään ongelma oo!

ens vuonna pistän pyörät pyörii, 
mä aion nauttii, aion elää täysi.

9.1.2012

Kaikki muuttuu jos jaksaa uskoo...

Kuutamo

Hellurei, olen täällä taas!
Tuli pidettyä tuo pidennetty viikonloppu niin, etten kirjoitellut juurikaan tänne mitään. Miksikö? No joskus loma kirjoitteluunkin on tarpeen. Samalla tuossa lomalla innostuin lukemaan joskus '93 aloitettua päivääkirjaa - tosin kesti muutaman vuoden ennenkuin päiviin alkoin tulla muutakin kuin mitä söin, miten koulussa oli mennyt jne. Alkoi tulla enemmän omaa mielipidettä milloin mihinkin. Ja sitten niitä sydäntä riipaisevia rakkaustarinoita eli aluksi kun kirjoteltiin, oli niin ihanaa (vaikka saatan lukea rivien välistä, etten aina ollut samaa mieltä asioista) ja kun erottiin niin sivut täytty paskiaisella. Mutta pakko sanoa, oli hyvinkin terapeuttista kun sai purkaa sen kiukun tuohon sivuille. Pitäisi taas kirjoitella sitä eteenpäin, viimeinen merkintä on siltä ajalta kun muutimme nykyisen puolisoni kanssa virallisesti samankaton alle ja sehän tapahtui vuonna 2004! Olen koettanut kirjoitella tuonne lähinnä jotain hyvin tärkeitä tapahtumia tai kun ottaa päähän - ilmeisesti ei oo ainakaan päähän ottanut ja tärkeät tapahtumat muistaa onneksi vielä vuosien päähän, että voi kirjottaa vaikka hieman myöhässäkin.

Ohoh! Empä muistanutkaan että mulla on postikortti Salattujen Elämien Aki Nikkisestä ja vielä nimmarin kera. Ei kyllä mitenkään käy mieleen, miten olen sen itselleni saanut. Ja onpahan jotain runoakin koetettu väsätä jostain... Maybe some women aren't meant to be tamed. Maybe they need to run free, until they find someone - just as wild to run with.

Täytyy ottaa niskasta kiinni ja raapustella sinne noita tärkeimpiä asioita, joita tahdon sitten muistella vanhana mummona. Onneks tuli sillon ostettua paksu, tosin vihreä, päiväkirja niin se varmaan kestää mulla loppuiän. Ellei sitten tapahdu jotain niin mullistavaa, mistä tulisi kirjoteltua monen monta sivua. Puolisoni on sanonu, että jos tuon saan täyteen jossain vaiheessa ni hän ostaa uuden - yhtä paksun mutta paljon tyylikkäämmän. Oli vissii jossain Suomalaisessa nähnyt sellaisia.

Mut viikonloppu.. oltiin sitten neljän seinän sisällä melkein kokonaan. Tai siis mies kyllä oli, mutta mun oli pakko päästä käymään ulkona. Uhmasin jopa tuota pakkasta, toppasin vaan reippaasti vaatetta niskaan ja lähdin kattelemaan maisemia. Mä en yksinkertaisesti pysty olemaan sisällä kovinkaan kauaa, kyllä ehkä yhden päivän mutta seuraavana onkin jo sitten päästävä ulos. Haukkaamaan happea, ihmisten ilmoille. Mut ollaan miehen kanssa katseltu elokuvia (Jim Carrey) sekä pelaltu pelejä (Tanks ja pokerii...) Jos meitä näkis joku, ni luulis meidän olevan vastarakastuneita kun pysy sormet kurissa ja muutenkin semmosta vastarakastuneen lurituksia. Ni menis vähän pieleen jos joku tuon käytöksen perusteella luulisi että ollaan vasta muutama kuukausi tunnettu kun siis loppukuusta pläjähtää 9v. täyteen (+2v.) Siis kun moni kuvittelee että kun vuosia tulee lisää, niin loppuu ne luritukset mutta ei täällä. Eikä kyllä varmaan muuallakaan, sillä en suostu uskomaan etteikö muuallakin vois olla samanlaista.

Siellä on ihana kuutamo. Harmittaa kunnei siitä saa kuvaa täältä sisätiloista, pitää siis lähteä ulos sen verran että saan tuosta isosta keltaisesta juustosta napattua kuvan. ;) SOON MORO!

8.1.2012

Jane by Design

Mun on aivan pakko kehua teille tätä uutta sarjaa, joka alkoi nyt vuoden vaihteessa. Se on muotiin sijoittuva joten siitä tulee tuplapisteet. Toivonkin että tää sarja saapuis Suomen televisioon aika nopeasti, vaikka yleensä taitaa mennä niin että tulee vasta joskus muutaman vuoden päästä jos silloinkaan.

No teille jotka kiinnostuitte tuosta sarjasta, ni voisin melkeen vinkata että youtuben kautta saa katsottua sarjan jaksoja. Tosin yksihän niitä vasta on tullut.


JANE BY DESIGN

Jane on teini, jota luullaan vahingossa aikuiseksi kun hän hakee harjottelijan paikkaa trendikkäästä jälleenmyyntiyrityksestä. Jane saa siis harjottelijan paikan sijaan oikean työpaikan. Ongelma vain on, että hänen pitää tasapainotella työnsä ja koulunsa välillä sekä pitää henkilöllisyytensä salassa.

5.1.2012

Onks pakko jos ei halua?


Mietintämyssyni alla pohdin tätä kysymystä. Ai miksi? No kun pitäisi siivota tuo mun nurkkaukseni kun oon vaan ollu laiska ja jättäny kaiken lattialle. (hyihyi) Pitäs myös heitättää nuo yhdet lehdet pois ku ei tähän taloon ole järkevää järjestää mitään lehtipistettä vaikka aluekin sille löytyisi. Eikä niistä saa mitään jos veisi lehtidivariin joten järkevintä on viedä lehtiroskikseen, noukkikoot sieltä jos jotain kiinnostaa.

Ihanaa kun saa pidennetyn viikonlopun. Sitten pitääki mennä pari kuukautta ennenku on seuraavat vapaapäivät, varmaankin. Ellen sitten tule kipeäksi (ei onneksi oo semmosta tunnetta) muttei sitä voi laskea vapaaksi kun on kuolleena sängyssä.

Mulla on kauhea hinku lähteä ulos, mutta mene nyt sinne kun on niin loskasta joka puolella eikä niistä valokuvistakaan tule nyt kivoja kun on vaan loskaa eikä lunta. No ehkä se tästä muuttuu, kun tänne lupaillaan niitä pakkasia. Tosin siitä en (taaskaan) tykkää että tuo loska jäätyy nyt tuohon. Sais tulla iso kerros lunta sitten päälle, ni ei ois niin liukasta sitten.

Mun uteliaisuuteni on hieman jäänyt näin vanhemmaksi tultuani, kun lapsena olin siis aina uudessa paikassa tutkailemassa aluetta ja sain siitä joskus vanhemmat hermostumaan. Tai ei sen paikan pitänyt edes olla uusi, mutta joku kuitenkin joka veti puoleensa. Otetaan nyt esimerkkinä tämän alueen jokiranta, se veti niin paljon puoleensa sillon pentuna ja vetää edelleenkin kun siellä tulee käytyä (paitsi nyt, kun on tuo tulvauhka) ja sillon lapsena ei edes kotiarestit saaneet jättämään sitä aluetta rauhaan. Nyt vanhana mummona muistelen hymyillen niitä seikkailuita mitä siellä on saanut ISOLLA mielikuvituksella tehdä. (eikä se mielikuvitus ole muuten minnekkään menny)

Now Playing..
Sean Paul - Got 2 Luv U Ft. Alexis Jordan
Lord Est - Vuosi vaihtuu
Mohombi - In Your Head

4.1.2012

ensvuonna se muuttuu, kaikki paremmaks taittuu

Miehen syömien suklaakonvehtien suojakääreitä joulun ajalta

Ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään. Tällaiset kotipäivät on harvassa. No eipä se ihme oo, kun eilen olin niin energinen että touhusin kaikenmaailman asiat pois että sit saan tänään oleilla vaan. Ja hyväkin, kun mulle tipahti postiluukusta luettavaa. Ni aattelin tehdä itselleni teetä isoon puolen litran mukiin ja lipitellä sitä samalla, kun lueskelen noita lehtiä. Siis mikä oikeesti ihanampaa ku ottaa sohvalta semmonen oikein hyvä paikka ja jumittua siihen lukemaan. Ja samalla olla miehen seurana.

Huomenna vielä töihin ja sen jälkeen pidennetty viikonloppuvapaus! Olen suunnitellut, että jos vaan on huonot yöunet taas ens yönä, ni nousen aikasemmin ja painun tekemään työni jo aamutuimaan.

Ellokseltakin oli tullut viesti, et nyt ois kevätuutuuksia kaupassa. Toki kävin ne tsekkaamassa, muttei tällä(kään) kerralla ollut mitään sellaisia, joista ois tullu fiilis että wautsi ku ihana...  Vaateasioista puhteenollen, mun pitäisi tehdä varmaan joku inventaario vaatekaappiini ku oon alkanu pohtimaan et pitäisiköhän myydä tuossa Vuosi 2011 vaatekuvin - Best outfit award goes to... postatuksessa pari näkyvää paitaa pois. Lähinnä pohdin näiden välillä 1, 8, 9, 11 sekä 26:n oranssi tunika. Nyt kun oon saanu itsekin mietiskellä rauhassa noita vaatteita ni oon jotenkin päätynyt, ettei nuo välttämättä olekkaan mieleeni enää. Tosin oranssi tunika ei ole vielä varma, kun tykkään piristävän värisistä vaatteista - lähinnä sen ohuen kangasmateriaalin takia mietin. No ehkä sitten jos mä löydän Yoursilta jotain erilaisemmalla kankaalla olevan oranssin tunikan tilalle. :)

3.1.2012

Presidentinvaalit 2012

Sellainenkin olisi sitten taas.
Minähän en ole kovinkaan innostunut tuosta poliitiikasta, varsinkin kun tuntuu et takinkääntäjiä ollaan vaan. Musta on tyhmää luvata ummet ja lammet, mut sit ku sinne eduskuntaan pääsevät niin eivät teekkään niille lupaamilleen asioille mitään. Edes sitä vähääkään. Tuollaisen kuvan saanut vaan muutamasta edustajasta ja olen ollut pettynyt.

Mutta nyt ei olekkaan kyseessä mitkään eduskuntavaalit vaan oikeen pressanvaalit!

Pitäisi varmaankin hieman virittäytyä enemmän aiheesta kuulolle, jotta tietäisin ketä äänestäisin. 
Joskus vaan tuntuu, ettei lehtiinkään uskalla uskoa kun niin monista haastatteluista oon kuullu et toimittaja vääntelee sanoja. (saako ne tehdä niin?) Ni oon alkanu olemaan niin kriittinen sitä mediaakin kohtaan. Just tyyliin onko tuo totta vai eikö se ole. Todella hankalaa tehdä siis MISTÄÄN mitään päätelmiä, ellei itse oo omakohtaisesti käyny toteamassa jotain. Pitäsköhän lähteä tsekkaamaan noiden ehdokkaiden vaalikampanjapaikkoja, ni vois saada sitä omaa mielipidettäänkin asioihin. Tosin parasta olisi jos pääsisi oikeen itse ehdokkaan kanssa juttelemaan, mut se nyt varmaan on haaveajattelua.

No mutta, varmaan pitää taas turvutua johonkin vaalikoneeseen että sais edes jotain selvyyttä mikä noista menis lähempänä omia arvojani (?)

Ehdokkaat
2 Pekka Haavisto
3 Timo Soini
4 Paavo Väyrynen
5 Paavo Lipponen
6 Sauli Niinistö
7 Sari Essayah
8 Eva Biaudet
9 Paavo Arhinmäki

Ylen vaalikone

HS vaalikone

MTV3 vaalikone

Selkeästi pitää paremmin perehtyä muutamiin kysymyksiin mitä vaalikoneessa kysytään. Ehdokas jonka sain, ei ole silti hullumpi vaihtoehto. Joskaan en silti tiedä onko se paraskaan. Pitää siis EHDOTTOMASTI tutkailla vielä vaihtoehtoja vaikka mulla on kyllä muutama ehdokas joille sanon jo heti ehdottoman EIn. Ja vaikka vaalikoneet ehdottaisivat että olisivat parhaat vaihtoehdot, niin silti sanon ei. (jäivät kyllä sinne aika alimmas tällä ekalla kokeilulla)

2.1.2012

My stereo don't play lovesongs at all

Uuden vuoden drinkki

Mä en tajua mikä mulla mahtoi olla aamuyöstä, kun olisin jo neljän maissa ollu niin pirteenä ja valmis lähtemään töihin - isäntäpä ei. Eipä silti, tää tuntuu olevan erityisesti noin sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Ehkä mä oon sit nukkunu vaa unta sen verran varastoon, et pienempikin riittäisi. Ainakin sinä yhtenä yönä.

Oli hauska aamusti lähtee kahlaamaan tuonne lumeen. Ei siinä mitään, ei se haitannut. On jotenkin piristävää, kun on lunta. Vaikka poishan tuo kyllä varmasti vielä sulaa, mikä on harmi. Tommonen lumimäärä ja pieni pakkanen, vaikken olekkaan pakkasten ystävä niin pieni pakkanen ei koskaan ole pahasta. Töissä tuli hetki pelleiltyä sen lumen ja lymimyräkän kanssa ennenkuin tokeennuin jatkamaan matkaani. Tosin leikkini oltiin sisällä huomattu ja sainkin asiasta hyväntuulista sanomista. No hei, vaikka läheneekin ne kolmeakymppiset ja pitäs olla mukamas niin aikuinen, ni välillä on hyvä olla lapsenmielinen. Se piristää!

Näin päikkäreilläni muuten unta, jossa esimies antoi loppuviikon lomaa ja mun piti pikaisesti perehdyttää tuuraaja käyttämään yhdistelmäkonetta. No ensinnäkin, mihin se mun pirteys katos ja toisekseen, miksi mä aattelen jotain lomaa?

Myin muuten taas pari vaatetta itseltäni pois. Ku tajusin, ettei niitä tule käytettyä. Mitäpä siis pitää viemästä tilaa mun tulevilta mekoiltani. Just ku totesin et nyt saa riittää mekkojen ostot, ni jo tekkee emäntä kovaa vauhtia tilaa uusille, voi jeesus! Oon saanu kuulla, et mitä enemmän itsevarmemmaksi (Wait, what?) oon tullu, ni sitä enemmän mää himoitsen vaatteita ja oon todella kriittinen mitä laitan päälleni. Mä tulin oikeesti toimeen parilla asulla joskus 10v. sitten ja en paljoo katsonu mitä oli päällä ja istuko se hyvin (ööömm.. mahtaakohan mennä noin viel tänä päivänäkään) Vuodessa meni vaatteisiin rahaa ehkä maksimissaan joku 150eur kun laskettiin mukaan kaikki mitä tarvitseekaan. Housuja käytin niin kauan kunnes ne meni rikki ja sit pohdittiin et mistä sais uudet, siinä vaiheessa ku ei vielä ollu oikein noita plusmallistoja ni oli aika onnea jos satuit löytämään omaa kokoa olevia vaatteita - niitä siis oli mut ne kerkes aina yleensä loppumaan ku mää oisin niitä tarvinnu.  Sillo elin vaan flanellipaita, t-paita ja joku pitkähihanen aikakautta. Ei löytyny mun kaapista tunikoita ja mekkoja. No luulempa, ettei tunikoita ees viel tuohon aikaan ollu tai en muista ees nähneeni.  No mut, jos katselen jotain vanhoja kuvia 10v. sitten (ei taida montaa ees olla, ku lähdin aina karkuun kameran nähdessäni, nykyään sille jopa keikistellään, OMG!) ja vertaan niitä tämän päivän kuviin, vaatekuviin nimenomaan, nin huomaan miten paljon on tosiaan se vaatetus muuttunut siitä flanellipaitaa ja farkkuja pitävästä hy-yyyvin epävarmasti ja aina näkymättömissä haluavasta tytöstä. No, aikahan tunnetusti muuttaa asioita.