13.3.2012

Iloitaan niistä pienistäkin asioista



Kunnei voi juurikaan muuta ihmeempää tehdä, niin valokuvaus ja videointi onnistuu aina.Yritän tässä pysyä iloisena itsenäni vaikka tuota polvea kovasti juiliikin. (kyllä kyllä, lepoakin se saa ja kylmägeeliä) Mutta yritän silti iloita noista pienistä asioista, mitä pystyy tekemään.

Minulle joka olen tällainen sosiaalinen persoona (aijaa?) on kidutusta istua neljän seinän sisällä. YKSIN! Onneksi torstaina saan ihan luvan kanssa raahautua toimistolle kokoukseen. Ja samalla näen viimeinkin arvioinnin itsestäni. Kovin on salamyhkästä senkin kanssa.

Leipomistakin mietein kun sitä voisi tehdä, vaikka polvivaivainen onkin.  Harmi vaan, että tämä kuningasajatus kuoli samantien, kun isäntä on ollut kovin äksyllä tuulella ja minähän en moisesta käytöksestä ala palkitsemaan! Ja koska en itse niinkään välitä leivonnaisista (edes itsetehdyistä) niin en niitä itseäni varten tee. Aina kun teen - teen ne miehelleni (tai jos on jotain vieraita tulossa yms.) Mieheni usein haluamia leivonnaisia ovat puolukkamuffinit, tiikerikakku taikka ihan perinteiset letut.

Pssst! Myöhemmälle ehtoolle luvassa pientä höpinävideota taas kerran. Tosin tällä kertaa ilman mun nassuani. ;)

6 kommenttia:

  1. Leivo nyt vaan miehellesi, ehkä se äksy tuuli häipyy saman tien! Etkö itse pidä ollenkaan mistään leivonnaisista?

    VastaaPoista
  2. No en taatusti leivo! Mokomakin äksyreeri! Voin leipoa, kunhan tuosta rauhottuu ja pyytää pentele soikoon vielä anteeksikin! Kuten jo sanoin, en palkitse moisesta käytöksestä!

    Siis tokihan minä leivonnaisia maistelen jos tarjotaan. Mutten itse varsinaisesti halua leivonnaisia. Pystyn hyvin olemaan ilmankin. En tiedä, vaikuttaako se asiaan etten ole makuri vaan pidän enemmän suolaisesta. Esim. kermakakkua en pysty syömään ollenkaan - pakonedessä voin maistaa toki muutaman lusikallisen mutten yhtään enempää.

    VastaaPoista
  3. Arjen pienissä eleissä se rakkauden määrä näkyy (minun mielestä). Siis pieniä "palveluksia" puolin ja toisin:)

    Minttu

    VastaaPoista
  4. Minttu,
    Ihan totta! :)

    VastaaPoista
  5. ihan kuin olisit miehes äiti kun sitä tuollein koulit palkinnoilla ja epäpalkitsemisilla. noloa.

    VastaaPoista
  6. Hmmm... En näe siinä mitään noloa, etten tahdo palkita mieheni äksyilyä tekemällä sille leivonnaisia. Eikä se musta tee mieheni äitiä jos noin teen.

    Ku me ihmiset (sekä eläimet) ollaan niin yksinkertaisia loppujenlopuksi. Et jos niitä kerran menee palkitsemaan huonosta teosta, ni ne tulee aina tekemään niitä huonoja tekoja - sen palkitsemisen toivossa.

    Ni mie oon sen verran kyl tomera emäntä, et tommosta mie en hyväksy. Mutta ihan mielenkiinnosta, miten sinä Anonyymi hyvä, sitten tekisit? Tekisitkö sinä puolisollesi leivonnaisia, kun hän olisi juuri hetki sitten vaikkapa huoritellut sut maanrakoon? (Huom! Itselläni ei siis tapahtunut mitään huorittelua, tämä vain karkea esimerkki)

    VastaaPoista