21.3.2012

Stop talk, talk, talking that, blah blah blah (Kesha)


Meikäläinen sitten kärähti tänään tuolla yhdessä kerhossa jossa äitini käy, eräälle naiselle. Ilmeisesti joidenkin on vaikea uskoa, että se huoneen läski ei välttämättä välitä niistä sisukset pursuavista unelmatortuista. Aivan niin. En siis mennyt tuonne kerhoon siinä toivossa, että saisin jotain tommosta möhnömunkkia, ei minä vaan menin saattamaan äitini sinne ja odotin että kello kävi sen verran, et saatoin itse lähteä lompsimaan bussille päin. Mutta siis... kun mulle tarjottiin sitä torttua, niin ihan asiallisesti kiitin mutta torjuin palasen kuitenkin. Niin siitäkös se mummeli suutahti että on se nyt ihme kun ei läskille ihmiselle kelpaa hänen tekemänsä unelmatorttu. Koetin siinä sitten ensin mantrata itselleni että 1...2...3... mutta kun toinen käy noin törkeästi päälle eikä lopettanut paasaustaan tuohon toteamukseensa edes, ni sitten mie kärähdin että en minä suinkaan mikään sika ole vaikka lihava satunkin olemaan. Että voisiko rouva itse ajatella, että täällä läskien alla on kuitenkin ihminen joka ei nyt välttämättä välitä tommoisesta makeis ja sokeriannoksesta. (Jos et vielä tiennyt - niin viimeistään nyt tiedät, että makeat leivonnaiset yms. saavat mut voimaan pahoin joten tästäkään syystä en pahemmin leivonnaisia yms. syö)   Siis AARRGGH! Jos et syö, ni saat kuulla olevasi läski ja jos satutkin maistamaan, ni saat kulla olevasi läski. Siis meniks nyt joku pikkaisen ohitte multa? Ei ne kaikki läskit kuulkaas mee kuola valuen kun haistavat jonkun makean herkun, ehei. Ärsyttää vain tuollaiset stereotypiset ajattelut, et kaikki on sit samanlaisia herkkujen perässä meneviä läskizombeja. 

Nyt kun on päivän negatiiviset ajatukset purettu, voidaan ne sitten jättääkin taakseen. Nimittäin kun turha negatiivisten asioiden märehtiminen aiheuttaa vaan lisää negatiivista ajatusta itselleen. Ajatellaan mieluummin jotain positiivista... ajatellaan tulevaa kesää! Joko teillä on siellä ruudun toisella puolella kesäsuunnitelmat selvillä taikka kenties menossa? Itselläni ne ovat vielä vähän jäissä, kunnen tiedä milloin kesälomani pitäisin mutta ystäviä haluaisin ja aionkin mennä tapaamaan.  Hei te ystäväiseni siellä pääkaupunkiseudun alueella - millos teille päin soppii tulla kyläilemään?

16 kommenttia:

  1. möhnömunkki! :DDD
    vaikka sanomasi oli tärkeä ja täyttä totta, nauratti silti sun kirjoitus.ihan kuin jostain juoppohullun päiväkirjasta.. :D
    mahtava avautuminen! :)

    VastaaPoista
  2. Mukavaa, et löysit huumoria miun kiukkutekstistä. :) Eipä silti, näin jälkikätteen ossoon jo itekki nauraa tapahtuneelle. Mie oon vaan aika kauan semmonen, et otan osumaa poskeen mut sit ku alkaa poski tarpeeks punottammaa ni kyl määki sen sanaisen arkkuni avoimeksi saan. :)

    Kiukkusena kun kirjottaa, taitaa teksti olla kun juoppohullun kynästä. ;) Ps. oon muuten lukenut kyseisest päikkärit ja odotan nyt tätä uutta joka on PARIKIN vuotta myöhässä. :(

    Ai niin, joskus avautuminen tekee hyvää. :)

    VastaaPoista
  3. Etkö ole koskaan ollut makeiden herkkujen ystävä?

    VastaaPoista
  4. No kyllä mää nuorempana pidin makeista mutta silloinkin tykkäsi jaella niitä makeisia kavereilleni. Nytkin jos meillä on joku karkkipussi kotona, ni siinä ajassa ku mie maistelen muutamat karkit - on mieheni syönyt koko pussin.

    Makeiset yms. eivät ole koskaan olleet mulle se kompastuskivi. Suolainen taas on, tosin tässäkin oon oppinu hyvän kohtuuden. :)

    VastaaPoista
  5. Etkös jossakin vaiheessa tykännyt berliininmunkeista?

    VastaaPoista
  6. Ahaaa! Vanha lukija! :)
    Kyllä tykkäsin, mutten niitäkään voinut oksentamatta syödä. Mutta kun hullu kun olin... Nykyään pystyn jättämään berliininmunkit rauhaan. ;)

    VastaaPoista
  7. asiasta toiseen.. voitko joskus tehdä postauksen lempiruuistasi ja tai bravuurikokkauksistasi ja lempiresepteistä. tykkään lukea paljon kokkailublogeja ja normiblogeissakin mielenkiintoisinta melkein on ruoka-aiheiset postaukset. mukavaa kevään alkua :)

    VastaaPoista
  8. Jos et syö makeaa, ja suolaistakin herkkuu vaan kohtuudel niin miten sit oot ton kokone? En tajuu. Pakkohan sun on jotain herkkua mässyä syödä, jos perus kotsaruokaa ja terveellistä eli siis kotiruokaa syöt nii ei se kyl lihota, ja jos oot joku siivooja nii siinä työssä kuluu kyllä kaloritkii.......... Ja siis itteppä kilosi kannat ei oo mun asia ollenkaan mutta silti ihmettelen. Ja kai saanki ihmetellä jos kerta julkist blogii kirjottelet nii. Nojoo, ei mulla muuta.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi1,
    Ehkäpä joskus voin tehdä. :)


    Anonyymi2,
    No kyllähän minä aiemmin olen syönyt makeisia ja suolaisia sekä vähän muutakin, jonka johdosta on tullu lihottua. Nykyään makeisia syön aika harvoin ja sitä suolasta tulee syötyä kohtuudella.

    Niimpä! Kerroppa mullekki miks oon tän kokonen vaikka syön suht tervellisesti, enkä vetele joka päivä herkkuja naamariin sekä siivoankin vielä! Siis tokihan minä herkuttelenkin, mutta osaan tänä päivänä pysyä kohtuudessa. Ja huom! Mä en ole enää muutamaan vuoteen lihonnut eli se kamelinselkä on katkastu. Vielä kun loputkin kropasta ymmärtäis antaa sitä laardia pois. ;)

    Aivan! Itsepähän ne kiloni kannan. Oon oppinu sen että vaikka olenkin lihava, ni voin silti nauttia elämästä. Ainut huolenaiheeni onkin terveys, mikä ainakin tällä hetkellä on aivan hyvä. :) Ja saahan sitä ihmetellä, eri asia vastailenko aina koska blogin aiheena ei varsinaisesti ole laihdutus ja kiloni. Vanhasta blogista opein sen verran, että noista asioista kannattaa olla melkoisen hiljaista näin yleisesti.

    VastaaPoista
  10. Siis ihan oikeasti eukko kehtasi kajauttaa torjuntaasi, että ihme kun ei LIHAVALLE kelpaa?! Olen itse todella ylipainoinen ja joskus noissa tilanteissa kyllä huomaa tarjoajan naamasta että kieltäytymiseni ihmetyttää, mutta ikinä ei kukaan ole onneksi alkanut vänistä päin naamaa. Todella törkeää käytöstä. Onneksi uskalsit ja osasit pitää puolesi!

    VastaaPoista
  11. Heli,
    Siis ihan aikusten oikeasti kehtasi sanoa noin. Kyllä mie tänä päivänä uskallan sanoa - kestää vaan tovi silti ennenkuin hermostun ja avaan sen suuni. Suosin enemmän rauhaa. Että jos toi mummu ois jättänyt vaan tohon yhteen lauseeseen, olisin voinut hymähtäen unohtaa koko jutun. Ja ei oo eka kerta, kun joku tuntematon mummo tulee mulle narisemaan painostani - niillekki oon hyvin ystävällisesti todennut sen olevan minun ongelmani, ei hänen. Katsokoot toiseen suuntaan jos mun katsominen ällöttää, niin simppeliä :)


    Musta toi on hieman huvittavaa, että jos otat ni saat kuulla olevasi lihava etkä saisikaan ottaa ja jos kieltäydyt, ni saat kuulla olevasi lihava - kyllähän sinun kuuluisi ottaa kuola valuen tätä ihanaa möhnömunkkia. Päättäisivät ihmiset joskus ihan oikeasti, et kumpi pitäs valita. Ja sit on näitä kauhistelijoita, jotka antaa vaikkapa suklaakonvehtirasian ja samaan syssyyn sanoo, ettei saisi oikeastaan syödä noita. No perkelettäkö niitä sitten tuputatte, tuokaa vaikka niitä heviosaston tuotteita - kyllä mie ne otan iloisemmin vastaan kun nuo suklaakonvehdit. Ja niin, miksi porukka ajattelee että jos antaa tommosen rasian että se läski sitten vetelee kaksin käsin niitä konvehteja sieltä. Kaikista parasta on mun tapauksessa, et oon saattanu pari eri makusta maistaa ja loput on saanu kyl isäntä imuroida napaansa. :)

    VastaaPoista
  12. Olipas törkeä tapaus, kai sitä nyt saa kieltäytyä jos ei halua jotain syödä! Uskomatonta että tuollaisia ihmisiä on... o_O

    VastaaPoista
  13. Eve,
    No niimpä! En tiedä sitten mikä noilla joillakin mummeleilla on. Ei oo eka kerta, kun mulle suututaan kun en ota kahvia taikka pullaa. (kumpaakaan en siis käytä)

    VastaaPoista
  14. No ihan hullu akka :/ Voi elämä...

    VastaaPoista
  15. Kirjoitit ylempänä ettei berliininmunkkeja voinut oksentamatta syödä, ja ilmeisesti oot silti syönyt niitä paljon.

    Miten pääsit bulimiasta eroon? Vai onko sinun yhä oksennettava osa ruoasta?

    T, buliimikko itsekin

    VastaaPoista
  16. Darling,
    No osa mummeleista on tommosia. Haluaisin kyllä törmätä niihin herttaisiinkin. :)

    Anonyymi,
    Hmmm... Selvennetäämpä yksi asia nyt. En ole bulimikko, en oksentanut berliininmunkkeja sen takia että ne olisi pitänyt saada pois mahasta - oksensin koska jostain syystä maha (tai joku?) ei siedä sit yhtään tommosia kermahöttöleivonnaisia (ja yltiömakeita leivonnaisia) ja minä tyhmä en suostunu välittämään tuosta. Eli söin ja oksensin, söin ja oksensin. Kunnes myönsin tappioni enkä ole berliininmunkkeihin sen jälkeen kunnolla koskenut.

    Ja toisekseen, jos olisin bulimikko - en varmaankaan olisi näin lihava. ;)

    VastaaPoista