31.10.2012

Vuoden se nuha pysyikin poissa... katsotaas kauanko seuraavaks!


Kuten jo viime postauksessa totesin, että nyt se nuhakuumepöpömörkönen (huh mikä sanahirviö) taltutti meikäläisenkin. Koko sunnuntain ja osittain vielä maanantainkin toivoin, että tää olisi mennyt vuorokaudessa ohitse mutta ei - tuntuu vain pahenevan. Kaikista inhottavimman tästä tekee tuo kamala päänsärky, joka kyllä helpottaa pillerillä ja torkkumisella. Mut on tästä jotain kivaakin, nimittäin se että isäntä hoivailee mua <3 Se on tuonu mulle lämmintä teetä/hunajamehua ja pitänyt seuraa - se on jopa suostunut katsomaan mun kanssa muutamia tv-sarjoja joita tiedän sen inhoavan. Musta tuo on jotain niin ihanaa. <3

Pitäisi muutamat postipaketit laittaa valmiiksi mutta ajattelin tehdä sen seuraavana aamuna, kun vointi on silloin parempi. Mitä myöhemmäksi iltaa mennään, sitä huonommaksi oloni tulee.

Mut hei, jotain iloisempaakin asiaa! Tilasin Lumingeriesta itselleni urheiluliivit, Enellit itseasiassa. Olen ollut niistä nyt tämän päivän todella iloinen kun vihdoinkin näihin megadaisuihin löytyi hyvät - olen aiemminkin testaillut mutta aina on joku ollut pielessä. Nyt sitten odotellaan vaan parannusta ja että tuo pääkallokeli lähtis pois. Mut noista Enelleistä ja mun löytämistä täydellistäkin täydellisimmistä kaariliiveistä on tulossa oma postauksensa, jahka jaksan keskittyä niihin kunnolla (eikä vain näin pätkitellen pitkin päivää)

Meillä ei tosiaankaan oo enää lunta, lumi on sulanut pois. Pikkuisen harmittaa kun on nastat kulumassa ja kuluttamassa tienpintaa, mutta ei niitä kannata poiskaan vaihtaa. Tämän takia täällä etelässä on mun mielestä vähän arpapeliä tuo renkaidenvaihto.

Oon tässä pohdiskellut vaikka mitä kivaa teidän lukijoiden päänmenoks. Niitä alkaa tipahtelemaan blogiin pitkin marraskuuta. Itse jänskäilen et mitä kaikkea mä oikeesti teille keksin, kun ajatuksia on paljon sellaisessa lähtökuopassa. Mutta teidän ilahduttaminen on pääasiana siinä. <3

30.10.2012

Lempiteeni ja höpinää teenjuonnista


Nyt kun ilmat viileni (sekä kun kipeänä olen) niin lämmin tee on alkanut taas maistumaan. Joku lukija siellä joskus kysyikin, että mikä on mun lempiteeni mutten osannut sitä silloin nimeltä sanoa mutta siis tosiaankin tämä Russia Samovar Blend - Kultainen omena on minun mieleeni todella paljon ja kulutus on sen mukaista. Ja kuten kuvista voi huomata, niin kyseessä on irtoteetä.

Yleisesti ottaen juon teetä syys-huhtikuu välillä ja kyllä, olen asiaan oikein perehtynyt että millon teetä tulee juotua eniten.

Mulla on paljon irtoteetä nykyisin, se muuttui kun eräs kirjekaveri tutustutti mut tuohon "palloon" (joku viisaampi taas siellä ruudun toisella puolella voikin vinkkasta, mikskä ne tuota kutsuu, siis tuota palloa mihin irtotee sirotellaan ja joka sitten upotetaan tonne veteen) Huomaa taas ettei Piian aivot oikein suostu toimimaan, kyl mä ton nimen oon tiennyt mut kui se nyt lähti aivoista livohkaan ku koetin jotain muistinystyrää saada toimimaan.

Valitettavan paljon oon joutunut myöskin heittämään teetä pois vaikka en kyllä sellaisia joissa on just mennyt se parasta ennen päivä - oon juonut vielä 2kk vanhaakin teetä eikä ole maussa näkynyt. Mutta sellaisia vuoden vanhoja oon heittänyt roskiin (onneks ovat olleet sillee lopussa kuitenkin ni ei paljoo oo sydämestä ottanu)

Sillon pahimman teevillityksen aikaan mulla oli kieltämättä varmaan 30 erilaista teelajiketta joista muistaakseni viis jouduin heittää samantien roskiin koska en tykännyt mausta (joo, ihanaa kulutusjuhlaa) mutta tuon jälkeen opettelin itseni hyvin realistiseksi vaikkakin annoin itseni ostaa parikin pussillista kerrallaan (näin jälkikäteen aatellen se ykskin riittäisi kun mää pakkaan juomaan yhtä ja samaa, mihin sitten vaan tykästynkin)

Teenjuojat - paljastakaa lempiteenne!

29.10.2012

Vaaleilua ja kuumeilua sekä siinä sivussa vähän videohöpöttelyitäkin

                           Vaalipäivän asua                              
Tunika / Yours (26-28)
Jegginssit / NetAnttila (56)
Saappaat / CipCap (37)
Tuubihuivi / Äitee <3
Teddytakki (myöskin pörrötakkina tunnettu) / Ellos (56)

Viikonloppu taas oli ja meni, mun tulee ikävä - onneks parin päivän kuluttua seuraava on taas lähempänä. Mun sunnuntai meni vähän koomaillessa kun pieni nuha koetti kovasti taltuttaa mua vuoteeseen - onneks oli ihana murunen joka teki mulle lämmintä teetä ja pisti töppökät jalkaan (ne videollakin nähdyt varrettoman villasukat)

Käytiin myös äänestämässä, jonka jälkeen paineltiin pitkästä aikaa lennättelemään. Mulla tietenkin oli oma lehmä ojassa ja painuin vähin äänin lentopaikalle saavuttuamme kuvailemaan omaa videotani. Ja kun isäntä ajoi koneensa peltoon niin että lumi oikee pöllähti, ni päätettiin et nyt ois sopiva aika lähteä (mikä oli hyvä ku mulla alko korvat jäätyy) mut ennenku lähdettiiin ni muru nappas musta muutamia kuvia. Helpottaa kyl suuresti tota vaatekuvausta ku joku toinen tekee sen kuvauksen - normaalisti käytän jalustaa ja laukaisijaa.

Joku joskus kysyi, et puhunko itsekseni ääneen. Ni nyt voin tähän todeta että ei, en ääneen mutta päänsisällä käy kyllä semmonen huutokonsertti et hyvä ku yhdestä ajatuksesta saa kiinni.

Mahtaakohan kukaan muistaa, mutta olen tosiaankin ollut vuoden verran flunssavapaa. Jotain pientä ehkä on ollut, mutta ei siis sellaista että olisi tarvinnut sairaslomaa hakea. No nyt se penteleen pöpö tuli ja iski - oonkin osannut odottaa että jossain vaiheessa taatusti iskee, sillä en vaan yksinkertaisesti voi olla niin onnekas että pääsisin mörkäsiä karkuun toista vuotta. Olihan tuo vuoden sairasteluvapaa aika hyvä saavutus multa, kun yleensä kaikki maailmalla liikkuvat pöpömörköset iskee meikäläiseen. Mulla alkoi siis eilen illalla kuume, voimaton olo ja jonkin verran paikkoja kolotti, tänä aamuna nappasin kuitenkin finrexiä ja buranaa naamariin kun töihin oli väkipakollakin mentävä. Ja tällä hetkellä kun raapustelen tätä, niin kuumemittari piipittää 37.4 asteen lukemia. Viisainta siis raahautua sänkyyn maaten.

Tässä vähän videomaistiaisiakin, tällä kertaa vähän lyhemmällä pätkällä (vihdoinkin!)
   

26.10.2012

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää


Tulihan se perjantai - mä aloin jo keskiviikkona tuntemaan epätoivoa, että tuleeko se viikonloppu koskaan. Jostain syystä tämä viikko on tuntunut pitkältä. Johtuen kaiketi siitä, että on tullut tehtyä työtä riittävän paljon.

Satoipa se ensilumikin tänne Poriin. Tällaisesta ilmasta tykkään todella paljon, kunnei ole liian kylmä ja voi kaikessa rauhassa nauttia lumesta. Tälläkin hetkellä kun kirjoittelet, niin ulkona sataa lunta ja melkoisen paljonkin.

Postisetä oli tuonut mulle ihanan paketin Lumingerieltä. Sieltä tuli ihanat Valentinan kaarituetut liivit, joihin rakastuin heti kun koetin. Näette näistä myöhemmin paremmat ihkutuskuvat. Muuten, käykäähän ihmeessä osallistumassa Kupista asiaa -blogin blogiarvontaan!

Isäntä tuossa skypetteli mun kanssa ja tuli siihen tulokseen, että tulee tänään todella aikaisin kotiin. Mä ootan niin innoissani, me ollaan oltu niin höpösöpöhömpsöjä tämän viikon ajan (vaikka molemmat ollaankin oltu melko väsyneitä) Vähän kyl jänskättää et miten se pääsee kotiin kun ulkona pyryttää niin reippaasti ja autossamme on alla vielä kesärenkaat, O'ou! Saas nähä uskaltaako sitä ees huomenna lähtee vaihtamaan niitä talvirenkaita.

Sain jo eilen tehtyä teille huomisen videon. Yleisön toiveesta, se on tällä kertaa lyhyempi mutta silti vaan kuvauksen loputtua mulle tuli kauhee tarve alkaa kuvaamaan lisää kun ajatuksia josta halusin puhua, ni tuntui pulppuavan aivojenpinnalle tuon tuosta.


25.10.2012

Vienan Karjala

Lähde

Päätin nyt hieman valoittaa teille sukunimeäni, kun olen saanut monia yhteydenottoja sähköpostitse liittyen tuohon. Ja kun vihdoinkin sain aikaiseksi kysellä isältäni tätä pientä historiaa.

Sukunimeni on tosiaankin Viena.

Aina se ei ole ollut meidän sukunimemme vaan kun isosetäni (+ muutama muu sukulainen) aikoinaan muuttivat tuolta Vienan Karjalasta Sulkavan seudulle, niin he vaihtoivat sukunimensä Vienaksi. Vaihto tapahtui siksi, että siihen aikaan Suomessa ei katsottu hyvällä jos oli venäjänkielinen sukunimi.

Miks sitten just Viena? No ihan siksi, että halusivat tällä kunnioittaa ja muistaa synnyinpaikkaansa. Sitä en tiedä kuinka kauan meidän suku tuolla Vienan Karjalassa on asustellut ja kovin hankala on lähteä tutkimaan, kun kaikki tiedot on venäjäksi ja mun venäjänkielentaitoni on... erittäin heikko.

Meidän sukunimi on aikoinaan kuulemma ollut Sergejeff (mielestäni todella kaunis nimi!) ja ollaan oltu joskus ortodoksejakin (no eiks kaikki Venäjällä oo?) mut tosiaan kun Suomeen pomppasivat niin muuttuivat evankelisluterilaiksiksi (meniköhän oikein?)

Mut hitsin vitsit, miten jänskää kuulla sukunsa olevan tuolta suunnilta ja vielä jotain osaa venäläistä verivirtaakin. Suosittelen tutkimaan sukua, kun siihen on vielä mahdollisuus!

24.10.2012

Nauhoja mä metsästän... tahdon saada leveät


Muistaako kukaan kun hehkuttelin näistä ihanuuksista?

Ostin kyseiset kengät nettikirppikseltä ja se oli aivan ihana diili. Normaalisti välttelen kenkien ostamista, kun niissä yleensä tarvitsen testaamisen. Mut tällä kertaa uskalsin eikä kaduta!

Ainoa mikä ongelma kengissä on, niin nuo ohkaset nauhat eivät oikein sovi mulle. Tarvitsen siis leveämmät ja PIDEMMÄT nauhat, joten matkani käy jossain vaiheessa sellaiseen liikkeeseen kuin Nauha ja Nappi. Sieltä kun löytyy kaikenlaista kivaa, esimerkiksi värikkään mekon kiristysnauhat olen hommannut tuolta.

Oon piristänyt itseäni pohtimalla, minkäväriset nauhat tuohon oikein sopisikaan. No siis tottakai samanväriset eli vaaleanruskeat mutta pitäähän sitä nyt vähän leikitellä ajatuksella vihreistä, sinisistä, mustista taikka keltaisista nauhoista. Hehehehe!

23.10.2012

Viikonloppu tuli ja meni


Mulla on nykyään niin vetämätön olo maanantaisin, olo on kuin Karvisella konsanaan. Mut hyvä siitä tulee, kun itseään hieman lyö aamusti pepulle ja viimeistään työnteossa ne viimeisetkin unirippeet tipahtaa pois.

Itse olen todella tyytyväinen viikonlopun kirjepinoon. Vastaamattomia on enää vain 10. Isona toiveena on, että mä saisin tuon kasan tuosta jossain vaiheessa sellaiseenkin malliin ettei olisi yhtään vastattavana. No toiveajatteltua. Mutta sain mie tehtyä kirjeen joka oli pituudeltaan vain 18sivua pitkä. Vain?VAIN? Ennätys tämäkin.

Meidän viikonloppu oli vain täynnä lepoa ja yhteistä oleilua. Ai niin, sekä kirjeitä! <3 Juurikin tällaisestä tykkään. Katsottiin tällä kertaa Alice in Wonderland elokuva, itse olin sen jo aiemmin nähnyt mutta koska isäntä ei, niin en pistänyt toista katselukertaa pahana. Sekä mussutettiin irtokarkkejamme, mä muuten huomasin et tykkään niistä karkkituteista ja niissä nimenomaan siksi, kun niitä saa kaikessa rauhassa imeskellä, kuin tuttia. Hiihihih!

22.10.2012

Talvi tekee tuloaan ja mä tajusin omistavani liian vähän pitkähihaisia!

Kuva viime talvelta

Melkein yhtä samanlaiset tunnelmat olisi voinut olla tänään aamusti, mutta ei nyt ihan sentään. Valitettavasti vaan kokoajan lähestytään lähemmäs kuvan olosuhteita. Kuten jo aiemmasta postauksesta saitte selville, niin täällä oli ensimmäiset pakkasasteet mutta onneksi aamuaurinko teki siitä hyvin siedettävän.

Odottelen tässä isäntää salilta kotiin, sen jälkeen ihanaa sapuskaa (kananrintafilettä thaiwokkivihanneksilla sekä perunalla, aijaijai!) naamariin ja uusinta Walking Dead -sarjan jaksoa katsomaan. Normaalisti mua ei tällainen sarja kiinnostaisi, mutta koska tää kuitenkin menettelee ja on kiva kun on yhteistä katsottavaa ni tulee seurattua.

Tein myöskin päivän aikana huomion, että hihattomat erittäin lyhyillä hihoilla olevat mekot saa kyllä mennä nyt talvitelakalle ja tilalle otetaan noita pitkähihaisia sekä 3/4 hihoilla olevia tunikoita käyttöön. Suunnittelenkin ottavani täksi viikoksi käyttöön ihanan kukkatunikani jota en olekkaan ehtinyt kunnolla käyttämään.

Nyt kun oikein mietin, niin mulla ei kovinkaan montaa pitkähihaista paitaa olekkaan joten se Yoursin tilaus tulee olemaan melko pian ajankohtainen. Onneksi on noita neuletakkeja, niiden kanssa sitten saa alkaa leikittelemään kun pakkasasteet tuosta vielä kiristyvät. Mutta tässä väliajassa pitää nyt pärjätä noilla muutamalla pitkähihasella. Huomaa, etten todellakaan ollut ottanut huomioon tätä väliaikaa - ajatellut vain, että lämpimälle ilmalle on tarpeeksi viileitä mekkoja ja kylmälle ilmalle mekkojen päälle neuletakkeja.

Hrrrr.... aamupakkaset ei oo kivoi


Aamu alkoi skrapaamisella.

Nyt oli Porissakin ensimmäiset pakkasasteet aamulla, jos tuon olisin tiennyt - olisin käätänyt kylkeäni ja mennyt töihin vähän myöhemmin, kun olisi ollut lämpimämpi.

Onneksi se tästä taas lämpenee vaikka se kovasti ennustaa et seuraavat pakkaset on perjantaiaamulla.

Autossa on kuitenkin takaikkunan ja apuikkunoiden lämmittimet, niin helpottaa jo kovasti. Meillä on selkeä työnjako - mies skrapaa (koska sillä on piiiiiitkät kädet, ni ylettyy pidemmälle) ja minä harjaan lumet pois.

21.10.2012

Lukijan toive: Lempimusiikki & Elokuvat

Lähde
Lähde
Lähde

MUSIIKKI


Musiikissa mulla ei ole varsinaisesti mitään lempiartistia vaikka tietyistä pidänkin. Kuuntelen enemmänkin musiikkia ja jos tykkään siitä, niin kuuntelen sitä. Monia kappaleita oon löytänyt ihan sillä tavalla kun mieheni tykkää Youtuben kautta kuunnella erilaisia kappaleita, niin joskus oon sieltä bongannut jotain hyviä mitä ei välttämättä ole vielä ollut radiossa.

Tässä kuitenkin artisteja joiden kappaleita mulla on paljon:

- Lady Gaga       
- Petri Nygård
- Pitbull
- Nightwish
- Lindsey Stirling
- Katy Perry
- Laura Närhi
- Chisu
- Anna Abreu
- E-type
- PMMP
- Sash!
- Scooter
- Infernal
- Gigi D'Agostino


ELOKUVAT

Sitten mun lempielokuvat, joita voisin katsoa uudelleen ja uudelleen... Mähän seuraan aika paljonkin elokuvia ja niitä hyviä olisi vaikka millä mitalla mutta koetan pysyä TOP20 rajamailla kuitenkin. :) Ps. Elokuvat eivät ole paremmuusjärjestyksessä vaan ihan sitä mukaan kun muistan.

1. Terminator 2
2. Avatar
3. The Curiuous Case of Benjamin Button
4. Sex And The City 1 ja 2
5. Pretty Woman
6. Thor
7. House Bunny
8. Chronicles of Riddick
9. Little Prinsess
10. Alice in Wonderland
11. Pirates of the Carribean (kaikki)
12. Beethoven
13. Home Alone
14. Back to the Future
15. Gremlins
16. Lion King
17. Neverending Story
18. Predator / Aliens -elokuvat
19. Romeo&Juliet
20. Titanic

Mä näin tuon Terminator 2 kun olin pieni, en muista tarkalleen minkä ikäinen mutta alle 10v. Ja muistan kun eläydyin siihen niin valtavasti kun Arska ihan lopussa sulatti ittensä ja vollotin ja pidin peukkua yllä. Jostain kumman syystä en muista nähneeni ainakaan painajaisia mistään mua jahtaavista terminaattoreista mutta voisin kyllä aatella että JOTAIN painajaista oon nähnyt. Tuosta kesti sitten kauan kunnes katsoin seuraavan kerran, taisin olla silloin jo lähemmäs täysikäinen kun etsin käsiin ja katsoin uudelleen.

Lähde
Lähde
Lähde

Lukijan toive: Haaveitteni PipSa

   

Mä ihan oikeesti koetin antaa haaveiden lentää, mut se on hieman vaikeaa mutta tuossa nyt tosiaankin jotain haaveilua. Sori muuten, kun kuvailin niin tuli kuvattua sen verran paljon et meni muistikortti täyteen (toi kamera tarttee kyl sen 32Gt muistikortin, sanokoo isäntä mitä sanoo) ja sieltä lopusta jäi mun haaveilut isosta rahasummasta joten teen sen nyt tähän tekstiversiona.

Jos mä voittaisin ison lottovoiton...

- Ostaisin sillä mökin, jostain veden läheltä - ei sillä väliä oliko meri taikka järvi (no ehkä mieluummin järvi kun ne lämpenee nopeemmin) ja sen mökin ei tartte olla mikään hulpea kartano vaan joku kaksio saunalla ja siistikuntoinen.

- Seuraavaksi olisi vuorossa joku hulppea auto isännälle.

- Sitten käyttäisin jonkin verran rahoista hyväntekeväisyyteen (lapsi ja eläimet kovin lähellä sydäntä, mutta onhan niitä paljon kaikenlaisia muitakin joihin haluaisin antaa rahaa joten kun se raha on kädessä.... tai no siis pankkitilillä... niin sittenhän se hankala osuus alkaa kun pitää alkaa käymään kaikenlaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä läpitte... kumpa sitä vois antaa kaikille rahaa!) ja ostaisin sijoitusasuntoja.

- Viimeiseksi ostaisin meille isomman asunnon. Mietin kyllä omakotitaloa, mutta en tiedä ollaanko me ihan sellaiisa asujia sittenkään mutta jos ollaan niin sellainen hommataan. Jos ei olla, niin sitten jostain uudesta kerrostalosta kolmio taikka pieni neliö. Johonka varmaan palkkaisin sisustussuunnitelijan mut ite kyl sisustasin mut tää sais niinku vähän vinkkejä antaa siis.


Ps. Nyt kun tuosta tekstin kirjoittamisesta ja videoinnista on viikkoa aikaa + oon saanu rauhassa aatella. Ni tällä hetkellä mä oisin joku supersuosittu toimittaja (taikka radiojuontaja/kirjailija) Näin ne mielet muuttuu ja mulla ne voi tosiaankin muuttua nopeassakin vauhdissa.

Liikunta on kivaa silloin, kun sen tekee mielellään



Tänään teinkin ihanan hölkkä ja kävelylenkin kun tuo aurinko niin piristi. En ottanut edes aamupalaa vaan painuin tunnin ajaksi urheilemaan. Ja voi pojjaat miten intoo piukassa oonkaan nyt, kun lenkiltäni kotiin saavuin. Kokeilin tällä kertaa tuota fleecetakkiani, josko se olisi kiva lenkkitakiksikin ja olihan se - tosin tällä kertaa vähän turhan lämmin, mutta kun ilmat tuosta viilenee, niin ihan täydellinen. Luin nimittäin jostain että fleecetakkia voisi käyttää urheilussakin, niin siksi lähdin kokeilemaan - mun on nimittäin todella vaikea löytää itselleni uutta lenkkitakkia. Housut ja kengät ei oo niin iso ongelma, mutta takki - en vain ole löytänyt hyvää. Jaksan jo pidemmän aikaa hölkätä ennenkuin tarvitsee tasata sykettä, vähänkö tuosta huomiosta tulin hyvälle tuulelle (myöskin)

Kuvat on otettu kesältä (keväältä?) jo - Onhan nämä kivempaa katsottavaa kuin syksyn paljaat puut.


Nii, määhän en seuraile mitään aikaa taikka liikuttua määrää - mää vain liikun koska se on kivaa. Ja liikun sen verran kun hyvältä tuntuu (joskus tykkään kokeilla rajojani) Mä tykkään tästä tavastani, se on psyykkeellekin parhainta. Ja tiedän koska olen itse kokenut sen pakkomielteisen liikkumisen kun päivässä oli saatava se kolme tuntia liikuntaa täyteen taikka joku tietty kalorivaje. Kyllä, aluksi tuo suuri liikkuminen tiputti painoa nopeastikin mutta ykskaks siinäkin tapahtui se, että mitään ei enää tapahtunutkaan (ja ei, en ollut alkanut syömään enempää kuten yleensä tapahtuu kun aletaan liikkumaan enempi) Niin että nykyään koetan pitää määrät tarkoituksellakin vähäisinä että siitä liikkumisesta ei lähtisi se ilo pois eli väkipakolla en lähde itseäni pakottamaan mihinkään. Nykyisin liikun 4xvko + siivoustyöni + kotitamppaamiset tuolla laudalla.

Täällä missä asun, on ihanan paljon mahdollisuuksia. Siis että aina ei tarvitse mennä samaa reittiä. Luontoa on silmänkantamattomiin! Ja jos oikein haluaa reippailla, niin Kirjurista löytyy noita pidempiäkin lenkkeilyreittejä - olen muutaman kerran mennyt, aina miehen kanssa kun nuo pidemmät reitit käy nopeasti tylsäksi jos ei ole puhekumppania.



19.10.2012

Keltaoranssin väreissä menee luonto.... ja PipSakin hiihtää takana punaoranssin tukkansa kanssa

Oon jo pidemmän aikaa tuijotellu tuota "puuta" kun se on ollut väreiltään niin ihana.
Oli enemmän punertavampi vielä viikko sitten, mutta nyt vasta sain
aikaiseksi napata kuvan. Tällaisia hauskoja väripilkkuja näkyy nyt aika mukavasti!

Ihana perjantai jälleen kerran, tätä aina odotetaan kun maanantai iskee. Kuka muu odottelee maanantaisin, että olisi perjantai?

Katsellaan illalla leffa (en nyt kerro mikä, koska en itsekään tiedä vielä elokuvan nimeä - mitä sitten nettivuokraamosta löytyy ja molemmat tykkää nähä) ja sen takia käväisinkin Sokoksella hakemassa irtokarkkeja. Olisin toki voinut raahautua Filmtowniinkin mutta koska mie halusin vain kolmea tiettyä irtokarkkia, niin ajattelin Sokoksen makeisten riittävän. Tein sellaisen 3,50EUR pussukan itelleni. Isäntä lupaili ostella itselleen oman pussukan. 

Samalla kun tuossa kaupungilla olin, niin tutkailin myöskin hajuvesiä. Muutaman erittäin miellyttävän löysinkin, se oli näitä DKNY -tuoksuja. Ja Marc Jacobsin joku tuoksu, sellainen missä on hauskat kukkaset siinä korkissa. Mut nyt ei lähdetä ostelemaan mitään kun vielä vanhojakin on jäljellä. Hamsteri näyttää taas kasvojaan...

Yritin myöskin tsekkailla mahdollisista kaupoista punaisia hanskoja mutta ainoastaan Anttilasta löytyi sellaiset mokkaiset hanskat, mutta jostain syystä nyrpistin nenääni sille 16EUR hinnalle vaikkei varsinaisesti paha ollutkaan. Kaipa se pitää netistä vaan pistää tilaten, kun parempi valikoima täällä kuin varsinaisessa kaupassa.

Muistakaahan tykkäillä Värikkäästä elämästä myös Facebookissa. Päivittelen sinne aina kaikkea pientä kivaa ja vähän turhaakin. *nauraa* Nyt sitä pi-iiiitkää höpinävideota tekemään.

Oranssipää iskee! :)

18.10.2012

Tiiättekö sen tunteen, kun sydän meinaa pompata rinnasta ulos ku on niin onnellinen?

Piia lähettää nääääääin paljon halauksia

Siis apua! Tänään on jo keskiviikko! Miten onkaan viikko mennyt nopeasti, kohta on taas viikonloppu. Saiskohan tänä lauantaina olla päivän yksikseen? Ja jokohan nyt ois pilveetön taivas, että vois pakata termariin kaakaoo ja mennä kattelee niitä tähtii?

oon tullu siihen tulokseen, et mä myyn tuon mun kukkaismekkoni. Oon sitä nyt pyöritelly käsissäni ja miettinyt, et pidänkö vai myynkö. Ja mähän myyn! Tarttis tuolta Yoursista pikkuhiljaa tilailla jottain, oon tehnyt itelleni listaa mistä tykkään ja se eläinkuviollinen paitakin on ostolistalla. Mä haluun sen takas!

Jahka tuo palkka saapuu tililleni, ni aion mennä ja ostaa jonkun uuden hajuveden - mun Magnetismi sanoo ittes ihan piakotellen irti eli loppuu... On se kyllä aika kauan kestänytkin vaikka joka päivä käyttänyt. Tosin nykyään haju ei oo ihan täysin mun mieleeni, et tykkään enemmän tuosta Diorin hajusta, jonka mieheni mulle toi Itävallan reissultansa. Mut mä oon tämmönen hamsteri, et kun ostan/saan jotain oikke ihanaa, ni en sit kulumallakaa sitä haluais käyttää - en tiedä mistä moinen. Ku sitähän pitäs ilolla vaa alkaa kuluttamaan. Eihän siinä muuten oo järkee!?

Mut siis mä oon niin ilonen ja onnellinen, et tekis mieli karjuu se koko maailmalle. No siinä vois kyllä olla tekemistä, mut ehkä tää alue missä asustelen, ni kuulisi sen.

Muistatteko tuon Axe Anarchy for Her -dödön? Mä ainaki muistan ku se tököttää mun pöydälläni ja mä en voi ees käyttää sitä. En ainakaan kainaloihin. :( Oon ihan murrr asiasta, mutta onneks sitä voi käyttää toisellakin tyylillä. Just sillä miten ne miehetkin aina mainoksissa laittaa tota dödöö itteensä. Jostain siis kumman syystä mun kainalot ei tykkää sit yhtään tosta dödöstä, en tiedä mikä on mutta kainalot on kun tulessa sen jälkeen. Joten tuon käyttö on jäänyt vähäiselle.

17.10.2012

Lukijan toive: Tatuoinnit ja lävistykset

Piti tehdä tällainen hyyyvin huono esitekuva tatskasta
kunnen halunnut lähteä käyttämään netistä
löydettyä tatskakuvaa, ettei vaan astu kenenkään
varpaan päälle....

Mulla ei ole oikeastaan mitään mielipidettä tatuoinneista, en ole niitä vastaan kuitenkaan. Voisin itsekin ottaa sellaisen, jossei mulla olisi niin kauheaa piikkikammoa (tai mikä se sitten onkaan millä ne tatskat tehdäänkin) Mulla on ollut pienestä pitäen kauhea piikkikammo, vanhemmiten olen saanut sen kuriin että nyt kaikenlaiset rokotteet ja verikokeet onnistuu. Mut mihinkään muuhun en suostu jossei oo pakko.

Jos nyt voisin haaveilla että millaisen tatskan ottaisin ja mihin. Niin joko ranteeseen taikka tuohon allihabakohtiin. Lintu, kukka, tähti, tribaali... siinä jotain mitä voisi ajatella.

Tatskat on tänä päivänä mielenkiintoisia, kun jokaisessa on aina jokin tarina. Ne tarinat mua kiinnostaisivat. Kertokaa mulle tatskatarinanne? Että tatskat ja lävitykset eivät ole tänään enää vain niiden rikollisten merkintä.

Ei muutaku Currya päähän!

"Hei hei"

Leikittelin eilen Colormaskilla, oon sitä jo pidemmän aikaa suunnitellut että täytyisi ostaa mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Iha hyvä vain, vaikka en mä kyllä todellakaan oo mikää hyvä värinlaittaja että ei tämä kyllä tasaisesti päähän tullut mutta menettelee taas hetken aikaa - kokeillaan ens kerralla sit vähän tarkemmin ja jos vaikka saan miehestä hieman apua tuonne takatukka-alueelle. :)

Täytyy kyllä mennä kun palkkapäivä tulee, niin ostamaan kympin tarjouksella kolme putelia itelleni. Kävin myöskin ostamassa apteekista noita suojakäsineitä, kunnen tiennyt miten hyvin tuo väri ois ottanu kiinni ihoon, ni olin kaukaa viisas - oishan se toki ollu vähän huvittava näky ku menisin punasten käsien kans. Kuinkakohan kauan tuo väri kestää et saa taas laittaa uudelleen, onkos kellään kokemusta?

"Jos mä ihan vaa tällee vilautan"

Asiasta viidenteen, meillä oli miehen kanssa kyllä oikee kunnon rallit eilen. Me joskus tykätään touhottaa ku pikkulapset. Juostii siis pitkin kämppää toisiamme karkuun, vuoroteltiin siis kumpi jahtas ja kumpi juoks karkuun. Ja ku meilläki on tuo sohvapöytä tollanen et sen voi asettaa keskelle olkkaria ni siihen pääsee sillee hauskasti et toinen toisella puolella ja toinen toisella. Ja sit kaadutaa sohvalle ja kutitetaan toisiamme - mun mies on niin herkkä kutiamaan.

Porilaiset! Oottekos käyneet tutkimassa sen Anttilan alelaarin? Katsoin siellä eilen, että Isadoran graffitilakat oli mukavasti vähentyneet (ettei vaa ois joku ottanu vinkistäni vaarin, vink vink) ja samaten hajuvedet eli paipai vaan hajuvedet, en mää taidakkaan teitä saada - No mutta, löysin mää sieltä hyllystä uuden kiintoisan, nimittäin Christina Aguileran joku Sin niminen hajuvesi, tuoksui niin ihanalta et meen varmaan ostamaan. Nii ja miehellekin nappasin pari Axen dödöpurkkia, saan taas haistella ihania tuoksuja.

Mut nyt siivoskelemaan koti taas puhtaaksi ja sen jälkeen sitten jos istahtaisi raapustelemaan kirjeitä. Oon jo aikasemmin maininnutkin, niin mullahan oli 16 vastattavaa kirjettä mutta nyt niitä ei enää ole kuin 10kpl. Olen siis ollut ahkeralla tuulella. Ja kun nyt jonkin verran sähköpostiin tulee kyselyitä kirjoittelun aloittamisesta, niin valitettavasti mun on kieltäydyttävä kun sitä aikaa ei oo vuorokaudessa niin paljoo ku haluaisin.

"Eipäs ku tsädäää!!"

Lukijan toive: PipSa ja simmulasit


Mulla on ollut lapsesta saakka lasit, en nyt muista tarkalleen millä luokalla olin mutta itse veikkaisin kolmatta - sellainen hämärä muistikuva nimittäin on. Ja muistan sen todella selvästi kun koetin vielä peitellä sitä tosiasiaa etten nähnyt kunnolla mutta nopeastikos sekin huomattiin kun siristelin menemään.

Ihan ekat lasit oli muistaakseni sellaiset paksusankaiset ja vaaleanpunaiset. Inhosin niitä ekasta päivästä lähtien, sillä mähän en niitä loppupeleissä valinnut. Mutta sitten kun seuraavan kerran näköni huononi joskus yläasteella, niin sain itse valita lasini ja valintana oli metallisankaiset ja hitusen soikeat (vai manteliksiko ne noita nyt kutsuu?) Seuraavan kerran tästä uusein lasini vuonna 2006 (alimmassa kuvassa) ja näistä tykkäsit todella paljon. Uusimmat lasit hommasin tänä syksynä (ylimmässä kuvassa)

Meidän suvussa on kaikilla silmälasit joten sukurasite. Mutta minä ja edesmennyt tätini oltiin ainoat joilla oli todella isot miinukset. Omani on tällä hetkellä -6 ja -6.25 (hajataittoa on sit senkin edestä, no en tarkalleen tiedä paljonko) ja tädilläni oli muistaakseni -8. Hän kyllä sitten kävi siinä laserleikkauksessa ja sai kahdella käynnillä miinukset tippumaan -4 hujakoille, että sinällään ihan hyvä juttu. Itse olen yleisesti kaikenlaisia leikkauksia vastaan (kiitos kauhean hermoiluni) joten menen leikkaukseen kun se on ainoa vaihtoehto.

Lasit ollaan ostettu vaihtelevasti näistä paikoista: Silmäasema, Instrumentrium ja Nissen.

Omistan myös voimakkuuksilla olevat aurinkolasit.

16.10.2012

"Kurria" ja pohdintaa kommentoinnista


Mulla on Colormaskin Curry nyt päässä ja jännityksellä odottelen, et mitähän tästäkin mahtaa tulla. Jos tulee hyvä, ni käyn ostamassa noita lisääkin. Nyt en uskaltanut ostaa kuin yhden vain. Mandariiniakin mulle suositeltiin mutta pidin itse väriä kovin pliisuna - mahdoinkohan tehdä pienen arviointivirheen, sen näkee 20min kuluttua.

Käykäähän muuten klikkaamassa tossa sivupalkissa et mimmosen kommentoinnin te haluatte. Vaikka onhan se hyväksyntä kiva, kun sillä saadaan pois ne ihan älyttömimmät. Pysyy kommenttiboxi siistinä niinikään. Eli klikakkaa tuohon taikka vaikka kertokaa tähän ales jos uskallatte.

Mutta kun te ootte nyt toivoneet enemmän mielipiteitä asioihin, niin minähän kerron nyt mielipiteeni tähän. Kommentointihyväksyntä on mielestäni hyvä olla olemassa kun eräät anonyymit kuvittelivat -ilmeisestikin- että tää on vapaa huutelupaikka, VÄÄRIN! Mä kyllä tykkään että keskustelua on laidasta laitaan mutta ihmiset, mihin ihmeeseen te kadotatte käytöstapanne? Monikin on aloittanut kommentoinnin mukavasti mutta viimeiset pari lausetta on niin ilkeämielistä että on ollut pakko roskapostittaa - tällaiset siis kyllä harmittaa ihan vietävästi kun sen alun takia olisin halunnutkin julkaista. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, mä oon tiukka täti nyt. Eihän tämä hyväksyntä välttämättä ikuinen ole, ehkä mä joskus kaikessa hiljaisuudessa vaihdan avoimelle - ainakin kokeeksi. Mä itte sanoisin että kannattaa katsoa peiliin jos ihmettelette miksi ei joku kommentti tullut julkaissuksi. Mä en halua olla tiukka, mutta kun ei anneta vaihtoehtoa niin pakko se on. Ja koska mähän voin tehdä näin. En nyt yleistä tällä seuraavalla mutta te itse aiheutitte tämän - blogini oli avoin pitkän aikaa, kunnes eräät nillittäjät keksi että tänne voi ilkeilläkin. Pysykää nillittäjät vaan omana ryhmänänne siellä palstoillanne, siellä saatte nillittää kaikessa rauhassa.

vaan halua että täällä voidaan keskustella asiallisesti aiheesta ku aiheesta, ilman et joku nillitäjä tulee sinne väliin haukkumaan jostain ihan olemattomasta asiasta, jonka oikeen kaivamalla on saanu esiin. Onks se siis niin vaikea asia, saada keskustella blogissa asiallisesti? Jos ette oo saanu opetusta käytöstavoista, ni nyt ois hyvä aika kaivaa se kirjanen sieltä kirjahyllystä pölyttymästä ja kerrata niitä.

Kun aurinko ei tuu Piian luokse, menee Piia auringon luokse (katsotaan siis aurinkoisia kuvia)

Mä laitan nyt tällaisia vanhoja AURINKOISIA kuvia piristämään

Viikonloppu oli ja meni. Aina se menee niin nopeasti. Höh!
No mutta ihanan mukavaa meillä kyllä oli viikonloppu, vaikkei se nyt mennytkään miten oltiin suunniteltu. Me siis meinattiin mennä katsomaan tähtiä jompanakumpana iltana, mutta ei sitten menty kun typerä taivas oli pilvessä. No eihän ne tähdet sieltä mihinkään karkaa, mennään kun huomataan että on pilveetön. Vaikka musta vähän tuntuukin että saadaan varmaan odottaa jonnekin talveen saakka ennenkuin päästään näkemään - eiks se niin oo et pakkasella ei oo pilvii?

Mutta voih, ette arvaakkaan miten poikki olen. Nyt on maanantai mutta aika myöhäinen ilta, melkeinpä yö jo kun raapustelen tätä teille. Siis ihan pakko raapustella, onneksi tämä sentään onnistuu jotenkuten näin aivoväsynä eli kirjeistä ei taatusti tulisi mitään. Oon taas pitkästä aikaa tehnyt pitkän päivän, yllättävän sellaisen. No mutta, ainakin uni tulee kalloon kun tonne sänkyyn menee pötkölleen. Oonkin tässä koettanu pitää itteeni väkisin pystyssä kirjottamalla tätä, kuuntelemalla musiikkia ja pelaamalla Farmvilleä.

Oon samalla intoillut (edelleenkin) siitä että saan nykyään ladata Youtubeen yli 15min pitkiä videoita. Vielä en tiedä mikä on kattona, vai onko loppupeleissä mikään. Kattokaa vaa, mä teen vielä teille täyspitkän 45min höpötysohjelman. No viitsi viiitsi vaikka en pidä sitä ollenkaan mahdottomana. Täytyy ehkä keräillä aiheita, niin sitten se 45min voisi onnistuakin.

Tää oli miehen ottama yllärikuva, vaikka katsoinkin kameraan niin en tiennyt kuvan olemassaolosta
ennenkuin katsoin puhelintani. Otettu siis Lumialla.

Näin tänään bussissa söpöjä lapsia, siis ihan koululaisia. En tiedä miksi, mutta mua alkaa kauheesti hymyilyttämään kun kuuntelen sitä niiden kinastelua että kuka saa painaa pysähdysnappulaa. Ja aloin miettimään, että missä vaiheessa tuo lähtee pois sillä en ole samanlaista nähnyt enää vanhemmissa lapsissa.

Oon muuten vähän odotellut sairastumista, kun tuossa viime viikolla oli sellaisia tuntemuksia että taasko se flunssa koettaa päästä niskan päälle. No ei päässy! Oon nyt ollut sitten vuoden niin, etten ole flunssan takia joutunut sairaslomalle. Tää on mun oma henk.kohtainen ennätykseni ja saa luvan jatkua! Ainoa et mä pelkään kohtalon puuttuvan peliin ja tekevän musta taas jonkun ramman (eli kunnei tuu flunssa, ni jollain muulla tavalla se universumi saa Piian sinne vuodepotilaaks) Ai niin tähän voiski kertoo semmosen et mä en oo koskaan eläessäni murtanu ittestäni mitään, en kättä enkä jalkaa. *kop kop kop vaan puulle*

Tuli tuossa viikonloppuna tutkittua vähän isänpuolen sukuakin. Isäni on kertonu mulle vaikka mitä juttuja mut enhän mä niitä nyt enää muista - vai kuka muistaa juttuja joita sille on kerrottu 20v. sitten? Lapsena? Mä en muista, en ainakaan kunnolla. Sain tässä mun etsinnässä apuakin eräältä lukijalta, kiitoksia vaan sinne suunnille. Mun isänpuolen sukuhan on siis kotoisin Vienan Karjalasta, tarkemmin otettuna jostain Uhtualta (?) Tuolta on siis kotoisin myöskin sukunimeni tarina (siitä ehkä sitten joskus myöhemmin, kun saan kysyttyä vielä tarkempia tietoja)

Peikkotyttö iskee....

15.10.2012

Lukijan toive: Idolini



Isoveljeni on mun idolini.

Hän auttoi mua aina matematiikanlaskuissa kun itse oli ja on edelleen tässä hommassa todella haka!

Veljeni haki mut aina hoidosta ja matka mentiin niinkin mukavasti kun molemmat tykättiin hevosista, ni sain "ratsastaa" aina kotiinpäin hänen olkapäillään.

Veljeni on pysäyttänyt varkaan. Tarina menee niin, että me olimme kaikki kolme (minä, äiti ja veljeni) katsomassa keittiön ikkunasta kun siskoni tulee baarista ja ihan kotioven nurkalla sitä vastaan kävelee joku poika joka nappasee siskoni käsilaukun jolloin veljeni lähtee kiireenvilkkaasti varkaan perään ja löytääkin sen läheisen kaupan takaa penkomasta laukkua (sori varas, ei mitään varastettavaa) - veljeni sai varkaan kiinni ja tämä osottautuukin tutuksi pojaksi. No ei kun poliisit vaan paikalle. Mut tämä oli se hetki, kun minä 5vuotiaana katsoin isoveljeä kuin sankaria.

Veljeni on menestynyt elämässään hyvin.

Veljeni on positiivisuuden perikuva ja nuorempana harmittelinkin kunnen itse ollut samanlainen - No enää ei tarvitse murehtia, nimittäin nykyään olen samanlainen positiivisuuden perikuva ja samanlainen höpöttäjä.

Veljeni on myöskin kaksonen (ehkä se selittää osittain höpötyksen) ja sitten on niinkin hauska juttu, että veljeni synttärit on 8.6. kun taas omani ovat 9.6. - veljeni on vain minua 13vuotta vanhempi.

Veljeni muistuttaa pienellä tavalla (ulkonäöllisesti) Eddie Murphya ja Alexander Stubbia.

14.10.2012

Mikäs sen ihanampaa kuin höpistä niitä näitä taas ja tällä kertaa EI PÄTKISSÄ!

   

Siis aivan ihanaa! Huomaattekos että nyt tulee yhtenä pätkänä video. Sain nimittäin youtubelta ilmoituksen muutama päivä sitten, että "sulla on nyt paljon videokatseluita joten saat ladata yli 15min mittaisia videoita" No siis halleluujaa! Täähän on aivan mahtavaa.

Lukijan toive: Kauneimmat sormukset ja rannekorut

Kihlasormus (ja kyllä, siinä on KARVAA - Deal with it!)

Mulla
nyt ei ole kuin yksi ja ainoa sormus, kihlasormukseni. Joten se on ainoa kaunein sormukseni jonka omistan, mutta kuka sitä tietää vaikka se saisi vielä seurakseen toisen - vieläkin kauniimman sormuksen. ;) Elämä kun on mysteerejä täynnä.

Listaan tähän myöskin vain muutaman rannekorun, vaikka mulla siis niitä on aika paljonkin.
Nuo kolme pinkkiä toimivat joko erikseen taikka yhdessä, ostettu Glitteristä. Kukkarannekoru on taas ostettu tänä vuonna Jazzeilta, mieheni sen mulle osti. Turkoosin rannekorun ostin joltain XL-nettikirppikseltä. Ja tuon punaisenkin rannekorun olen saanut mieheltäni.

En tiedä kumpia tykkäisin käyttää enemmän, rannekoruja vai kaulakoruja. Ehkä kaulakoruja koska ne eivät ole siivoustyössä koskaan tiellä, kun taas rannekorujen kanssa on hankala siivoskella.




13.10.2012

Lukijan toive: Tärkeimmät valokuvat

Valitettavasti en muista kuvan tapahtumahetkeä, mutta selkeästi isän luona ollaan

Vesipeto iskee!!!
Uimaranta iskän kodin lähettyvillä
Mä olin semmonen, et ku veteen pääsin ni ei sieltä kyl hevillä pois tuoltu

Joku talvi Sulkavalla ja todiste, että kyllä - olen luistellutkin
(mut iskän mukaan aika pian kuvanoton jälkeen olin että mun on kylmä, mä en tykkää jne)

Mie ja Iskä
<3

Tällä kuvalla on niin tärkeä mulle, kun se on kuvattu täällä erään puun
vieressä - vielä tänäkin päivänä kun menen sen ohitse, niin muistan
tuon kuvanottohetken. Joo, oon kyl mutruna tuossa (syytä en osaa sanoa) mutta
erittäin mukava tilanne kuitenkin oli

Mie oikeen pienenä ja kattokaa nyt tota silmää, siinä näkee aika hyvin miten toinen silmä
on vaaleampi kuin toinen. Saman effektin voitte nähdä tässä kuvassa.

Joku joulukuva vuodelta.... ei harmainta aavistustakaan mutta veikkaisin joulua 84-85.

Kuka sä oikee oot? Mää en tykkää susta
Sanoo Piia 2-3v. kun pukki niin epäilyttää

Kiusataan jonkun serkun (?) kanssa siskon sillosta poikaystävää.
Mä oon siis tuo kikkarapää vasemmalla

Mie ja mun pupu

Mitä? Onks mulla ollu tommoset ripset lapsena, kattokaa ny!
Mut synttärisankari se siinä kaataa maitoo tai kermaa hyvin fiinisti ja tarkasti

Synttärisankarin on helppo hymyillä
Ja kattokaa ny noita kikkaroita (voi jeesus sentään!)

Sit ollaankin vähän vanhempana... mitähän mä tässä oon tehnyt ku on tommonen hymy päällä

I wanna be Prima Ballerina (vai miten se ny menikää)

Eka kosketus naisten korkokenkiin (no korollisiin saapikkaisiin)
Ai nii, tää on muuten sitä aikaa kun lukitsin itseni tonne takana olevaan vessaan. En todellakaan muista miten tää tapahtu
mut huoltomieshän se piti paikalle soittaa mut kokoaikana itse olin rauhallinen kun äiti oli melkeinpä hysteerinen.

Vissii vähän väärä asu... enhän mää enkeli oo vaa itte pääpiru. No ehkä tänään mutta tuolloin oltiin niin viattomia.
Joku tarhan joulutarina tai joku....

Haaremi-Piia

Ja eihän tätäkään herraa voi unohtaa <3