17.1.2013

Eikö ihmiset osaa antaa arvoa erilaisuudelle? Mä oon mieluummin erilainen kuin samaa määkivä lammas


Oli ihan pakko ostaa tämän päivän Iltalehti, kun huomasin että siinä on tuosta kiusaamisesta pieni juttu (jos siellä on joku uus lukija, niin selvennän että asia on itselleni tärkeä koska olin itsekin monta vuotta koulukiusattu) Mä en osaa käsittää, kun kiusaamisen syyksi sanotaan "koska olet erilainen". Siis mitä helvettiä? Mä ainakin rohkaisen ihmisiä olemaan omia itsejään vaikka olisivatkin erilaisia - mimmonen tää maailma ees ois jos kaikki ois samanlaisia lampaita?  Mulla on tekeillä tästä kiusaamisesta oma isompi postaus joten en tämän isommin asiasta kommentoi, mutta paha mieli tuli kun noita tarinoita tuossa luki. Ai juu, mulla meinas käydä samalla tavalla kuin tuolla yhdellä kiusatulla eli multa meinattiin kans ottaa uus hieno penaali, mutta silloin Piia 8wee päästikin senpäiväsen kipakan huudon et varmaan koko Pori raikui. Tällä mie haluankin sanoa, et pistäkää hanttiin jos omaisuuteesi tai suhun kosketaan. (mielipiteeni ei ole minkäänlainen henkilökohtainen hyökkäys ketään kohtaan)

Mut mennääs nyt vähän iloisempiin asioihin. Se ois sitten viikon kuluttua meidän kymppipäivä, jeij! <3 <3 Meillä tulee siis 10 vuotta täyteen ensi viikon perjantaina ja mää vähän kyl odottelen jottain kun isäntä on ollu niin kauhean salamyhkäinen kun oon ottanu koko vuosipäivän puhheeks. Jos oikeen kivasti tässä vielä käy, niin mulla ois tiedossa jotain kivaa myöskin teille murusille <3 <3

Nyt on sitten vanhan asunnon lappuset ja avaimet vaihtaneet omistajaa. Ja nyt se haikea olo vasta iski, kun tajus et sinne men. Oli sekin.. neljä vuotta melkein ehdittiin siinä asustella ja koettiin kyllä kaikenlaista.

Oon jääny koukkuu tuohon Varjojen kaupungit -kirjasarjaan, oon tuota ekaa kirjaa nimeltä Luukaupunki, oikein ahmimalla lukenut eteenpäin. Aluksi se vaikutti vähän tylsältä mutta kun sitkeästi luki eteenpäin, niin sitä enemmän tarina nappas mukaansa. Puolet oon jo lukenut tuosta n. 450 -sivuisesta kirjasta, joten voinen olettaa että viikonloppuna se on luettu. Ja voinen varata sarjan toisen kirjan. Itse siis innostuin tuosta kirjasta, kun bongasin täältä kyseisen kirjan elokuvaversion joka tulee siis elokuvateattereihin elokuun lopussa.

Eilen innostuttiin illalla tekemään pytti... eiku pannukakkua (mää totesin koko illan aikana, et me tehdään pyttipannua... jepjep...) ja voi pojjaat ku oli hyvvää! Isäntä taas tapansa mukaisesti veti napansa ihan täyteen ja sitten koko illan valitteli ku oli masu pipi. Mut oli se hyvvää! Me ei yleensä olla onnistuttu näin hyvin pytti... siis pannukakun teossa mut nyt onnistu ku löydettiin hyvä ohje (jota en nyt voi jakaa kunnen itse tiedä mikä se ohje oli, isäntä sen löysi mutta googlen avulla)



96 kommenttia:

  1. Itse kävin kaksi vuotta psykoterapiassa kiusaamisen takia ja nyt alkaa elämä voittaa!

    Kai söitte pannukakun hillon ja kermavaahdon kera?
    Oma lemppa ehdottomasti VADELMAhillo nams nams nams!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että elämä alkaa voittamaan! Tsemppiä!
      Ja hillon kanssa söin itse, isännällä oli vaniljajätskiäkin. :)

      Poista
    2. Niin joo en oo koskaan syöny pannukakkua tai lättyjä jäätelön kans! Voiskin ens kerralla, kiitos vinkistä!

      Poista
    3. Kokeile ihmeessä. :)

      Poista
  2. Tuo kiusaaminen muuttaa ihmistä tai ainakin itse olin kiusattuna ihan erilainen kuin nykyään ja yritin kovasti olla niin kuin kaikki muutkin, jotta mut jätettäisiin rauhaan. Vasta reilu vuosi sitten sain itsetuntoni takaisin ja se romutettu hauras Emma sai väistyä. Täytyypä itsekin käydä hakemassa tuo päivän iltalehti ja lukaista toi juttu.

    Pytti.. eikun pannukakku näyttää luvattoman hyvältä :) Ohjetta kehiin, jos sen vielä jostain löydätte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla että olet saanut itsetuntosi takaisin ja voit olla oma itsesi. :) Minusta tuollainen kiusaaminen on niin pelkurimaistakin, pelkääkö kiusaaja erilaisuutta? Vai sitä, ettei itse uskalla olla erilainen? Mene ja tiedä.

      Koetan etsiä sulle sen ohjeen. :)

      Poista
  3. - Mie tiän miltä kiusatun arvet näyttää... Mie, kun oon koko kouluaikani kärsinyt kiusaamisesta. Ja ihan vaan sen takia, että en ollut niin hyvä koulussa enkä kokoa nolla. Kyllä ne arvet on ja pysyy koko elämän ajan. Kiitos siitä te kiusaajat! Kyllä mä toivon, että lapset / nuoret ois toisiaan kohtaan ystävällisiä ni ei ois syrjäytymistä eikä kauheempia kohtaloita.

    Mutta onneksi olkoon teille! Kymmenen vuotta on pitkä aika ja kaikkea kerkee kokemaan. Viettäkää mukava ja romanttinen vuosipäivä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvet todellakin on ja pysyy, mutta se ettei anna niiden vaikuttaa tulevaisuuteen huonolla - on jo suuri voitto! Musta tuntuu et tämmönen kiusaaminenkin voi olla kotoaopittua, ollaan kuultu miten vanhemmat arvostelee jotain erilaisempaa ihmistä, niin nopeastikos se lapsikin sen omaksuu. Tosin mulla ei ole tästä varmaa tietoa ja tuo kiusaamisen syytkin on kyllä niin salatiedettä. :(

      Mut näytähän sie, että sie et oo nolla ja meet nokka pystyssä eteenpäin!

      Poista
  4. onpas hassua että ihan uusi uuni paistaa noin epätasaisesti.. ja pannarihan on maailman helpoin tehdä? ei siihen mitään erikoisia ohjeita tartte :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No no, syyttäkää nyt paistajia älkääkä uunia. :) Tossa oli nimittäin niin monta vaihtoehtoa ja kun eka kerta kyseessä, ni tuli käytettyä väärää vaihtoehtoa. :) Kokeillaan joskus toisella. :)

      Poista
  5. Minä olen myös kärsinyt kiusaamisesta koko kouluiän. Olihan se "kiva" elää nuoruus muiden eristämänä. Mutta onneksi on nyt melkein 13 vuotta ollut ihana puoliso rinnalla ja lapset saatu. Uskon että sinullakin on miehesi kanssa vielä pitkä tulevaisuus edessä. Täytyyhän elämässä jotain oikeudenmukaisuutta olla :)

    VastaaPoista
  6. Ei näytä hyvältä kun on palanut :D Mutta joo, ehkä nää joita tosissaan on kiusattu lopuksi antautuu sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mitää palanu oo!

      Poista
    2. No ei tuo vielä palanut ole, mutta lähellä. Ja voin sanoa, että maistui todella hyvältä tuo tummahko alue! :)

      Poista
  7. Koulukiusaustausta mullakin, ja vaikka peruskoulusta on kauan aikaa (oon saman ikäinen kun sinäkin) niin sen aiheuttamat jutut on edelleen olemassa.

    Meillä oli kans eilen pannari-ilta :) Eikä ikinä tehä mitenkään muuten kun "Maailman paras pannukakku" -ohjeella, se on ihan nimensämukaista. Rasvainen sokeripommi, mutta ah niin hyvää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hö! :( Mä niin toivon, että sieki pääset ylitse siitä kiusaamisesta, siis toki se jättää arvet sieluun mutta se on jo voitto kun ei anna sen vaikuttaa lopunelämää. :)

      Joo, rasvainen sokeripommi mut kyl sitä nyt toisinaan saa herkutella. :)

      Poista
    2. Meillä tehdään myös sillä ohjeella ja hyvää on , aina :)

      Poista
    3. Kiusaamisesta pitäisi puhua enemmän, kukaan ei saisi jäädä murehtimaan yksin asiaa vaan aikuisten tehtävä on hoitaa asiaa eteenpäin, itse entisenä koulu kiusattuna olen todella tarkka tyttäreni koulu ja kaveri kuvioista , ja yritän kuulostella sekä aina kysyn että miten menee, kiusattuhan ei aina kehtaa kertoa kiusaamisesta joten pitää olla tunto sarvet terävinä kuuntelemaan myös hiljaisempia eleitä/viestejä .

      Poista
    4. Olen samaa mieltä, kiusaamisesta pitäisi puhua enemmän. Ja opettajillekin vois järjestää koulutusta tämmösen varalle. Ikävän usein myös kuulee, ettei koulussa tehdä mitään vaikka nähtäiskin.

      Oma kiusaamiseni oli vain lähinnä huutelua, mut nykypäivänä se on saanu jo väkivaltaisia piirteitä.

      Poista
  8. Maailman paras pannukakku on kyllä sellainen ohje, että sitä ku kerran kokeilee ei ehkä enää etsi uutta ohjetta. Jos tykkää sokerisesta ja rasvaisesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. Kyllä sitä nyt joskus voi tuollaisella kaloripommilla herkutella. :)

      Poista
  9. Minua kiusattiin kanssa yläasteella ja siitä on nyt kymmenen vuotta aikaa mutta yhä kärsin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. :( Jos yhtään helpottaa, niin vei se itsellänikin vuosia mutta ennenpitkään pääsin asian ylitse. Kiusaajat eivät saa hallita elämää koulun jälkeen!

      Poista
  10. Katsoin kans et taitaa olla jotain vikaa uunissa... Kannattaa ilmoittaa tosta, et saisitte toimivan... Voi olla joku kiva maanantai-kappale :)

    Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhihihi, kyllä se on nyt käyttäjien oma vika. Ku siinä noita vaihtoehtoja oli monia eikä laitettu sitä "perinteistä" uunikäyttöä. Toki me sitten valitetaan jos se tuossa perinteisessäkin uunikäytössä paistaa vaan toiselta puolelta. :)

      Poista
    2. Onko teillä keraaminen tuo liesitaso vai induktio?

      Poista
    3. Mistä mä sen saan selville? :)

      Poista
    4. Keraaminen liesitaso ilmeisestikin.

      Poista
    5. Ei satu käyttöohjetta sitten olemaan siitä? Tiedät kai, että jos on induktio, niin siihen käy vain tietynlaiset kattilat/paistinpannut.

      Poista
  11. Söikö isäntä kaiken vai jäikö sullekkin pannaria? ;) Söitkö ihan pienen palan vain, pinta-alatietoja kaivataan!!

    VastaaPoista
  12. Oma kokemus: ala-asteella kiusattiin kevyemmin ("lällätilällää LÄSKI, kuka syömään KÄSKI!"), yläasteella rankemmin (heiteltiin kivillä, puhuttiin tahallaan päälle, kampitettiin portaissa jne, jne) ja lukiossa olinkin sitten jo niin ahdistunut ja sosiaalisten taitojeni osalta muita huimasti jäljessä, että jäin täysin yksin. Nykyään kolmikymppisenä alkaa helpottaa, mutta tietyillä tavoilla olen täysin yksin edelleen ja kipuilen sosiaalisissa tilanteissa. Toisaalta antaisin mitä vain Ystävästä, ja toisaalta haluaisin vain olla omissa oloissani, aina ja kaikkialla vain itseni seurassa, ettei tarvitsisi sietää pilkkaa, silmien pyörittelyä, luottamuksen pettämistä...

    Pannari näyttää herkulliselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Heli, mä niin toivon et sie löydät itsellesi sen luottoystävän. Mut muista, kaikki lähtee pienistä askeleista. Sie oot arvokas ihminen just tuollaisena ku sie oot, uskalla puhjeta kukkaan! :) Uskalla elää! :)

      Poista
  13. Älyttömän kiva juttu et oot päässy kiusaamisesta yli! Sä voit antaa anteeks mut et koskaan unohda, näin hän se menee. Erilaisuus on rikkautta ja elämä arvokasta kaikissa väreissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olen kanssasi samaa mieltä. Olen päässyt ylitse, mutta aikaa sekin vei.

      Poista
  14. Poika 7v kehui pannaria makean näköiseksi..varmasti hyvää onkin :) Uuni tosiaan paistaa näköjään epätasaisesti, että ehdottomasti valitatte! Johan asunnosta on saanut maksaa "pitkän pennin" niin saa siihen rahaan olla kunnolla paistava uuni! Itsellä työpaikan uuni paistaa juurikin noin..ja paistaapa siinä sitten kakkuja tai mitään muutakaan. tavallista pullapeltiäkin pitää pyöritellä kesken paiston, että saa tasaisia :/
    Kiusaaminen on peffasta ja syvältä sieltä. Itseäni ei ole kisattu sen isommin, mutta omassa luokassa sitä näki paljonkin. Vihaan näitä idiootteja edelleen, vaikka nyt aikuisena olen pyrkinytkin käyttäytymään asiallistei heitä kohtaan.
    Toivon sydämestäni, etti omia lapsiani kiusata ja olen teroittanut mieliin, ettei hekään sortuisi moiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitähän poikaasi kehuista. :) Ja kuten ylempänä sanoin, niin kyllä oli paistajien vika ja eka kerta. Monta erilaista vaihtoehtoa ja molemmille ihan uus uuni. Katsotaan nyt vielä yks kerta sillä perinteisellä uunivaihtoehdolla, ennenkuin valitamme. :) Se on hyvä, että olet teroittanut lapsillesi ettei aleta kiusaamaan. Jos mulla olisi lapsia, niin mä varmaan vielä tähdentäisin että menisivät puolustamaan. Mäki olin ihan yksin, mulla ei ollu ketään puolustamassa.

      Poista
  15. Ei pahalla, mutta itseäni ainakin ahdistaa jatkuva koulukiusaamisesta kirjoittaminen. Koittaisit päästä sen yli vaikka on varmasti vaikeata.

    Itselläni ei ole kiusaajan tai kiusatun taakkaa, mutta tietenkin ymmärrän, että se on varmasti iso vastoinkäyminen ihmiselle. Silti on vain niin, että tässä blogissa kiinnostaa sinun iloisuutesi eikä näiden kiusaamisten muistelu. Minusta olet kirjoittanut niistä jo ihan riittävästi. Ehkä olisi omallekin itsetunnollesi hyväksi jo päästää irti ja aloittaa elämä, johon kiusaaminen ei kuulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehän olen päässyt ylitse omasta kiusaamisestani, mutta haluan toitottaa asiasta koska se on mulle tärkeä ja maailmassa on monia jotka ovat yksin tässä asiassa. Mä haluan valaa toivoa, että pikkuhiljaa sen ylitse pääsee - mä ainakin toivon niin, koska itse pääsin. Aikaa se vei mutta tämmöiseksi mää tulin. :) Ja kiusaamisesta en ole blogissa kirjoittanut kovinkaan useasti, ehkä kerran tai kaksi. Ja aion jatkossakin kirjoittaa. :)

      Poista
  16. katoin kans jotta kylläpä uuni paistaa epätasasesti ;D

    VastaaPoista
  17. Minä en ole sitten vielä ikinä saanut muita kuin huonoissa uuneissa paistettuja pannareita, koska ne kaikki ovat olleet juuri tuonnäköisiä....ja hyviä ovat olleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tuo ulkonäkö kyllä makuun vaikuttanut. Paremman makusta tuo tummempi oli ku vaalea - eikä vaaleakaan siis raakaa ollut. :)

      Poista
  18. Kuvan perusteella (missä pannari on uunissa) niin nupikka näyttäis ihan olevan sillä perinteisellä "uuniohjelmalla". Eli vika on uunissa, ei käyttäjissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan meillä eri perinteinen uuniohjelma? Mulla se o siis tuo mikä on tuosta hehkulampusta seuraava,missä on ylhäällä ja alhaalla viivat. Voin vielä käydä ohjekirjasta kurkistamassa mikä ohjelma meillä oli mut ei kyl mikään perinteinen pitänyt olla...

      Poista
    2. Kyllä Pipsa tuo merkki on kaikissa uuneissa sama eli perinteinen ohjelma, jossa on ylä- ja alalämpö.

      Poista
    3. Juu, mää asiaa tutkailin kirjasta ja isännältäkin kysyin ni joo, meillä oli se perinteinen vaihtoehto. Isäntä meinas et oisko tossa tarvinnu käyttää sitä jotain kiertoilmaa, et ois tullu tasaseks. No pitää varmaa viikonloppuna tehdä uus pannari ni nähään et oliko meissä vaiko uunissa vika. :)

      Poista
    4. Enpä ole vielä uuniin törmännyt mikä tasaisesti paistaisi.
      Jos haluaa tasaisemman tuloksen voi pellin kääntää puolivälissä paistoa.
      Kiertoilmalla voi sitten paistaa useamman pellillisen kerralla,jolloin yleensä joutuu vaihtamaan peltien paikkaa puolivälissä jos haluaa sen tasaisen paiston
      Mutta aina paistoksissa jokin kulma on muuten tummempi.

      T:leipuri

      Poista
    5. kyllä meidän uunissa ainakin tulee tasainen ja kaunis pannari ilman kiertoilmaakin

      Poista
    6. Niin meidänkin uunissa tulee tasaista paistojälkeä.

      Ja leipuri hyvä, kiertoilman juttuhan on se ettei tarvi vaihtaa niiden peltien paikkaa...

      Poista
  19. Anonyymi 20.44... pakko kommentoida, että voivoi, jos sua ahdistaa koulukiusaamisesta kirjoittaminen, mitenkähän paljon mahtaa tälläkin hetkellä ahdistaa niitä satoja ellei tuhansia lapsia ja nuoria, joita kiusataan. Siitä ahdistuksesta olen huolissani.
    Millainenkohan resepti mulla on aikanaan ollut pannarissa, kun en ole koskaan laittanut siihen sokeria =D Täytyykin kokeilla ensi kerralla sokerin kanssa! Vaahtoutuva vaniljakastike sopii myös pannarin päälle =o)

    VastaaPoista
  20. Minua koulukiusattiin läpi peruskoulun ja vieläpä ammattikoulussakin, eli yhteensä 12 vuotta. Syy kiusaamiseen oli juurikin lihavuus. Otin kaiken vastaan, tunsin itseni vahvaksi, en muka välittänyt. Jossain vaiheessa kyllästyin ja laihdutin 40 kiloa (ollessani 16-vuotias). Olin ensimmäistä kertaa elämässäni hoikka ja kaunis, muidenkin mielestä. Silti se oli sääli huomata, että ihmiset olivat kiinnostuneita minusta ihmisenä vasta nyt, kun olin normaalipainoinen. Sama ihminenhän minä olin lihavanakin... Noh, kiusaamiset loppuivat, mutta nyt monen vuoden jälkeen aikuisena kaikki se kiusaamisen kestäminen ja ns. ingnooraaminen kostautuu. Olen nyt 25-vuotias ja tosiaan vasta nyt se oirehtiminen on alkanut. Minulle on iskenyt kaikki ne haukut takaraivooni kummittelemaan, itsetuntoni on nykyään nollassa, olen saanut paniikkikohtauksia, olen masentunut. Kaikki tämä vain sen takia, kun en ikinä nuorempana puhunut kiusaamisesta kenellekään, pidin kaiken vain omana tietonani. Nyt se kaikki paine kasaantui tähän hetkeen. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie toivon että siulla on joku jonka kanssa voisit käydä läpi tuota kiusaamisesta. Mulla on ihanat ystävät, jotka on jaksaneet kuunnella mua ja sitten tietenkin perhe. Se helpottaa kun voi jakaa toisen kanssa nuo tuntemukset.

      Poista
  21. Sanna: Mitä tuollainen minun ahdistuksen tunteeni mitätöiminen sitten on ellei jonkunlaista kiusaamista sekin?

    Vai onko se niin, että Sanna saa sanoa mitä Sanna tahtoo, eikä se ole kiusaamista. Jokainen voisikin miettiä, mitä netissä kirjoittaa ja miten ihmisiä kohtaa livenä, ja kirjoitella vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry, ei ollut tarkoitus mitätöidä sun ahdistusta tai tunteitasi. Ei ole kiva, jos ahdistaa. Tarkoitin vaan, että varmaan niitä, jotka pelkää huomenna mennä kouluun, ahdistaa vielä enemmän. Vaikka enhän voi tietää sun ahdistuksen määrää =o)

      Poista
  22. Samaa mieltä Sannan kanssa, että on se surullista jos koulukiusaamisesta kirjoittaminen ahdistaa, minua ahdistaa, ettei asiasta puhuta vieläkin enemmän jotta se saataisiin joskus loppumaankin. Samoin minua ahdistaa kaikki ne lapset, nuoret, aikuiset joita tälläkin hetkellä kiusataan ilman mitään syytä. Mutta niinhän se kyllä menee, että ne koulukiusaajat ovat sitten niitä työpaikkakiusaajia ja netin alatyylisiä kommentoijia jotka yrittää jotain hyvää mieltä kait itselleen saada toisten kiusaamisesta.

    Hienoa Pipsa, että olet eheytynyt tuosta kiusaamisesta ja tsemppiä vain kaikille muillekin joita on joskus kiusattu! Siitä ahdistuksesta ja tuskasta on mahdollista päästä eroon vaikka se töitä teettääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaamista tuskin saadaan koskaan pois. Se vaatis niin paljon resursseja kaikilta, et tuskin. :( Ja toinen mikä mua inhottaa, et kuinka moni kiusattu joutuu lähtemään koulusta/työpaikasta. Näistäkin oon kuullu. :(

      Poista
  23. Minusta tämän blogisi parasta antia on se, että puhut avoimesti asioista kuten kiusaamisesta. Kiitos siitä. Meitä on paljon, paljon, jotka nuolemme menneisyyden haavoja kaikessa yksinäisyydessä. Niille, jotka ei kestä asiasta puhua kerron, että kiusaamisen kohteeksi joutuminen on noin tuhat kertaa pahempaa kuin siitä lukemaan "joutuminen", joten ... no, taakkansa kullakin. Mutta kiitos Pipsa <3

    VastaaPoista
  24. Kiertoilma on aina hyvä!

    Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en osaa tähän sanoa viel mitää, ku en oo testannu koskaa. :) Mut oon kuullu et se ois hyvä. :)

      Poista
  25. Täällä myös entinen koulukiusattu. Mua kiusattiin melkein koko peruskoulu ja vielä amiksessakin, varmaan just sen takia et olin erilainen. Mua ei huvittanut mennä mukaan mihinkään nuorten kotkotuksiin ja muutenkin olin vähän arka ja hiljainen. Vasta nyt lähivuosina oon päässyt yli asiasta ja oon taas se oma normaali itseni. :)

    Mitä nyt oon jälkeenpäin seurannut niin nää kiusaajat tais vaan purkaa omaa pahaa oloaan muhun, muutaman tiedän vetävän nykyisin huumeita. Et ei niillä mitenkään hyvin mene.

    Nam! Näyttää hyvältä. Mun on varmaan pakko kans tehdä tänään pannaria, tai sit lettuja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla muuten tuntui pahemmalta se ekan luokan ja sitten kauppiksen aikaiset kiusaamiset. Se mitä tapahtui yläasteella, ni se oli jotenkin toisenlaisempaa kiusaamista. Ikävä juttu niille kiusaajillesi että ovat huumeisiin sitten retkahtaneet mutta se kertoo ikävää tosiasiaa että ei ne asiat sielläkään kovin hyvin mene. Et mä koetan ymmärtää myös niitä kiusaajia koska siellä on tausta aina jotain muutakin.

      Kumpaa muuten teit. :)

      Poista
  26. Sinun innoittamana tein tänään pannukakkua, hyvvää oli! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kiva. :)
      Ehkä meilläki tehdää ny enimmäkseen pannaria koska A. nopea, B. helppo, C. yhtä hyvä ku lätyt ja D. löytyi se parhain ohjekin. :)

      Poista
  27. Ihailen sitä, että jaksat olla oma itsesi näistä itsepintaisista netin paremmintietäjistä huolimatta. Itse koulukiusattuna muistan, kuinka kiusaajat itse muotoilivat oikeutuksensa touhulleen siten, että "eikö se hyvä ole, että tuotakin joku jaksaa vähän neuvoa, miten oikein kuuluis olla". Näitä neuvoja sitten riitti vääränlaisesta pukeutumisesta, väärästä painosta tai pituudesta tai tukan mallista, silmälaseista, liian hyvästä tai huonosta koulumenestyksestä tai mistä tahansa.

    Tämä sama ajatus taitaa ajaa monia täällä kommentoivia...kyllä maailmaan melua mahtuu ja monin eri tavoin pukeutuvia ja asuntonsa sisustavia ihmisiä:)

    Tsemppiä siis Pipsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Minua ärsyttää nämä Pipsan "neuvojat", jotka ihan hyvää hyvyyttään muka jakavat neuvojaan, ihan kuin Pipsa olisi täysin uusavuton ja aivoton. Hah!

      Olen seurannut, Pipsa, blogiasi epäsäännöllisen säännöllisesti ja pakko kyllä arvostaa asennettasi. Moni saisi ottaa oppia :) Olet rohkea!

      Poista
    2. No no, joskus nää paremmintietäjät auttavat joten en mie siitä suutu. :) Mä voin myöntää, etten mä tiedä kaikkea eikä mun kuulukkaan tietää. Siksipä on kiva ku täällä on niin laaja lukijakunta et joku varmasti tietää ja varmasti selventelee. :)

      Miettikääpähän asiaa muuten siten, että jos erilaisuutta ei olisi, niin ei olisi mitään mullistavia muotiluomuksia, kenkiä, laukkuja yms yms. Joten mää sanoisin että erilaisuus on parhautta.

      Ja hei, kyllä mä välillä vähän aivoton olenkin mutta uusavuttomaks minnuu ei kyllä saa. Ainakaan ny suurimmassaosassa asioita. ;)

      Poista
  28. Menee nyt ohi koulukiusaamisaiheen, mutta yhdenlaista kiusaamista tämäkin: http://sivusilmailya.blogspot.fi/2013/01/neekerin-kanssa-vessassa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh, ei se ihonväri tarttuvaa ole.

      Poista
    2. Mitä sitten vaikka olisikin tarttuvaa...

      Poista
    3. No juu, mutta tässä tapauksessa tuli lähinnä semmonen mieleen et rouva kuvitteli värin tarttuvan. Ihmisiä ne tummaihoisetkin on!

      Poista
  29. Oliko pakko pistää vielä kuvia tuosta pannukakusta...vesi kielellä sitä tuijottelin ja nyt on meilläkin pannari uunissa paistumassa, lounas jäi työkiireiden vuoksi väliin, joten olkoon sitten oikein herkkuillallinen :)
    -hss

    VastaaPoista
  30. Tiedoksesi vauva.fi-palstalla julkaistu kirjoitus:

    http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1765332/hahahaei_se_pipsa_missaan_uudessa_talossa_asu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tästä, voinen sanoa että ei ole totta. :) Hö, miksei kukaa pistä mua mihinkään miljoonalukaaliin asumaan. ;)

      Poista
    2. Älä Pipsa julkase tollasia vauvafoorumin juttuja täällä.

      Poista
    3. Ole huoleti, en mä normaalisti julkaisekaan mut tää oli taas niin paras repäsy tolta keskustelunaloittajalta, et pakko. :) :)

      Poista
  31. Äh, mulla ei nyt jostain syystä toimi tää kommenttiboksi niinkuin pitäis. En saa vastattua suoraan tohon sun kommentin alle. Mut pistetään sit tähän :D

    Mulla oli pahinta se kiusaaminen yläasteella ja amiksessa. Yläasteella varsinkin, amiksessa sit uskaltauduin jo itse sanomaan vastaan. Hiljensi nää kiusaajat onneks.

    On se ikävää et on huumeisiin retkahtaneet ja et heilläkin on jotain isompaa ongelmaa siellä taustalla. Silti koen et tähän kiusaamis asiaan olis pitäny puuttua kunnolla ja saada nää ymmärtään kuinka idioottia touhua se on. Ja tietenkin hoitaa niiden asiat kuntoon myös. Jotenkin on myös vaikeeta tuntea mitään hirveetä sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan. Pilas melkein mun elämän vaikken ikinä ollut pahaa tehnyt enkä ollut edes tekemisissä heidän kanssaan. Oon aina ajatellut että jos toisia kohtelee huonosti niin sen löytää kyllä edestään ennepitkään. Tavalla tai toisella.

    No en tehnyt loppujenlopuks kumpaakaan, unohdin ostaa kananmunia kaupasta. :D Mut tarvii yrittää joku päivä uusiks, on muutenkin pitänyt jo kauan tehdä lettuja poikaystävälle ja mulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jos tykkäät kokeilla tota pannariohjetta, ni se löytyy tuolta FB:n puolelta. :) Mulla se kiusaaminen meni ihan päinvastoin, yläasteella mun annettin olla rauhassa ku osasin pistää pahastikin vastaan mutta uudessa koulussa (ammattikoulu) niin tykkäs mieluummin olla vaan rauhassa. Olihan siellä muunkinlaista kiusaamista kuin vain sitä läskittelyä. Jopa julmempaa, tietyllä tavalla.

      Mää tykkään kans aatella asiaa tuolla tavalla, et edestään löytää. Anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa.

      Poista
    2. Se on kyllä totta, unohtaa ei voi vaikka anteeks oon antanutkin.

      Juu kattelinkin et laitoit sen ohjeen tonne faboon. Pitää kokeilla joku kerta. :)

      Poista
  32. Luetko muunlaisia kirjoja kuin noita fantasia/nuortenkirjoja ja Harlekiini-pokkareita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan luen muunkinlaista. Onhan mulla tuossa jo kiva nippu nimiä kirjoista, mitä voisi lainailla.

      Poista
    2. Mitä aiot lainailla seuraavaksi?

      Poista
    3. Vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa, mut helmikuun alussa pitäs tulla uus Yön talo -sarjan kirja jossa oon ekana vai tokana jonossa. Et se varmaa seuraavaks. :)

      Poista
    4. Kuinka monta kirjaa luet vuoden aikana?

      Poista
    5. Jaa, en ole koskaan laskenut. Varmaan jotain 5-15 väliltä.

      Poista
    6. Itsekkin luoen Yön Talo-sarjaa!:) semmonen himolukija ko oon, päivässä luen VÄHINTÄÄN 1 kirjan,joskus kaksikin:)

      Poista
  33. Tein sillä vinkkaamallasi ohjeella pannaria, tosin puolitin sokerin ja rasvan määrän. Kohta päästään maistamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uijui, kerrohan sitten minkälaista tuli. Vois kokeilla itekki puolittamista. :)

      Poista
  34. Tuli tosi hyvää! Ihan liikaa olisikin rasvaa ja sokeria, jos tekisi alkuperäisen ohjeen mukaan - ainakin kun meillä syötiin pannaria omatekoisen omppusoseen kera. Taikina oli kyllä niin suuri, että juuri ja juuri mahtui meillä uunipannulle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä aion seuraavaks kokeilla tuota aiemman anonyymin neuvoa että puolittaa sokeri ja rasva. :) Aijai, omppusose on parasta - lainaakko? ;)

      Poista
  35. Yksi maailman typerimmistä määritelmistä, massa. Koittakaa vaan kaikki hyväksyä, että te kaikki kuulutte tähän samaan massaan, erilaisuus on vain illuusiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah! Tämä oli kyllä parasta. Erilaisuus ei ole illuusiota ja se on rikkautta!

      Poista
    2. Kyllähän jokainen ihminen on erilainen, eli musta ihmisiä ei voi jakaa niihin, jotka ovat kaikki samaa massaa ja niihin, jotka ovat muka jotenkin tosi erilaisia kuin muut. Kaikki me ollaan joissain asioissa samanlaisia (terveys ja rakkaus tärkeitä asioita monille) ja joissain erilaisia, ja kaikki yhtä arvokkaita.

      Munkin piti tehdä pannaria sun innoittamana. Tein gluteenittomalla ohjeella, joka oli jauhoja lukuun ottamatta muuten vissiin ihan samanlainen kuin sunkin ohje. Hyvää tuli!

      Poista
    3. Oon kans sitä mieltä että massa ja erilaisuus on hyvin pitkälti sama asia. Kaikki ovat erilaisia, kaikki ovat massaa.

      Pipsa, vaikka susta näyttäiskin että esim. joku tyttöporukka on kokonaan yhtä massaa, niin jokaisella heistä on omia mielipiteitä ja erilaisia tykkäyksen kohteita.

      Poista