Viikonlopun ihanuutta

Viikonloppu oli ja meni - nyt lähdin innolla uuteen työviikkoon ja ihan oikeasti toivon ettei mun tarvitse enää olla sairaslomalla. Alkaa nimittäin jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Töissä naureskelinkin että jos mut vielä keskiviikkona bongaa siivoomasta, niin sitten voi jo melkein sanoa että pöpö on voitettu! Mut ennenkaikkea oli ihanaa olla IHMISTEN ILMOILLA - sitä vain huomaa piristyvänsä kun seurailee ihmisten menemisiä.

Saatte nyt nautiskella Siirin kuvista, kun siitä innostuin napsimaan isot määrät kuvia (mää en oo vielä kuvauskelpoinen) Siiri täytti muuten viime viikon maanataina 8kk! Katsokaa nyt mikä kaunotar meidän pikkusesta on tullutkaan! Oon tykännyt ottaa Siiristä paljon kuvia että näkee miten toinen kehittyy aikuiseksi. Maine Coonithan on täysikasvuisia vasta noin 3-vuotiaina. Siiri on vissiin unohtanut miten kivaa ulkona onkaan sillä se ei tykkää lähteä tuolta terassilta mihinkään ja katselee vartiokissan lailla ympärilleen. Isänikin on ihan myytyä Siirin edessä - Isäni kutsuu Siiriä Siigriksi. Kaunis nimi.

Oltiin viikonloppuna suurimmaksiosaksi kaksistaan Siirin kanssa kun mies liitoi omissa menoissaan. Oli kyllä ihan kivaa pitkästä aikaa saada vähän omaakin aikaa ja olinkin hyvin ahkerana kun kirjoittelin peräti seitsemät kirjeet tuosta noin vain. Ehkä mä oon saamassa sitä intoa takaisin! No kyllähän me kaikkea kivaa ehdittiin miehenkin kanssa tekemään kuten mm. käytiin taas kuutamokävelyllä ja ihasteltiin takkatulen loimuamista.  

Mulle on sattunut kaikenlaista kivaa ja oon saanut mukavia yhteistyöjuttuja joista kerron kyllä sitten aikanaan. Mä vaan oon niin ihastunut näihin kaikkiin etten vaan voi olla mainitsematta niistä.  Esimerkiksi postilaatikossa odotti tänään niin ihana paketti että jopa munkin väsynyt mieleni piristyi tuhatkertaisesti siitä! Ja jottei ihanat asiat vain loppuisi siihen, niin meillä kävi perjantaina Oulun suunnilta vieraita ja mua kyllä ihan kamalasti jännitti kunnei oltu aiemmin nähty. Oli kyllä niin kivaa että kävivät (tui tui vaan sinne Oulun suunnille) ja nyt jään jännittyneenä odottamaan että mitäs kivaa siitä seuraakaan.

Kipeänä ollessa oonkin ehtinyt kaikessa rauhassa käymään läpi syysvaatetarjontaa ja vaikka esimerkiksi New Lookillakin olisi kaikenlaisia mielenkiintoisia vaatteita, niin jälleen kerran Yoursin liike vetää pidemmän korren. Takkia en välttämättä edes tarvitsisi mutta tuo kuvan takki on vaan iskeytynyt niin pahasti mun kallooni että se on saatava! Ei ole vielä tullut myyntiin mutta kunhan tulee niin ostan itselleni - varsinkin kun hintakaan ei ole paha. Sitten oon ihastunut niin valtavasti noihin kahteen punamustaan tunikaan, vielä en ole päättänyt kumman ostan joten te voisittekin ehkä avustaa mua päätöksenteossa. Kumpi siis noista punamustista tunikoista olisi parempi? Oon myös hetken aikaa tuijotellut noita "wet look" tyylisiä vaatteita ja mietein pitkän aikaa että ostaisinko hameen vaiko tunikan suoraan. Laitoin tähän kuvaan nyt tuon tunikan koska jotenkin vielä kartan ajatusta hameesta. Älkää kysykö miksi, en osaa vastata.

Mikä oli mielestäsi viimeisimmän Yoursin paketin parhain vaate?

Mikä sinun mielestäsi oli parhain vaate
viimeisestä vaate-esittelykierroksesta
(voit kertoa parhaimman tai laittaa ne paremmuusjärjestykseen tai vaikka kertoa mielestäsi se ihan kamalin vaate - sana on vapaa!)

Liehuvahihainen paita

Pinkki huppari

Mintunvärinen toppi

Musta trikootakki

Turkoosi tunika

Tummahko kukallinen tunikamekko

Valkoviolettinen tunika

Valkomusta GG-tunika

PipSan Porinat 26

Siirin Päiväkirjat - Entry 3 (26.9.2013)

Oon tässä yrittänyt piristää mammaan kaikinkeinoin kun mun mielestä se ei oo ollu oikee oma itsensä. Se vaan makaa sängyssä tai sohvalla. Se ei enää leiki mun kanssa tai on se välillä yrittänyt leikkiä mutta sitten se alkaa kovasti yskimään ja juoksee vessaan. Ainakin mamma tuntuu tykkäävän kun änkeeen sen viereen makaamaan ja välillä koetan nuolla mamman nenääkin - se ilmeisesti piristää koska mamma alkaa yleensä silloin nauramaan. Sit tästä me tiedän varmaks et mamma piristyy kun alan puskemaan päätäni sen päätä vasten. Yleensä mamma jopa puskee takaisin. Tykkään!

Mamma oli viime viikolla mulle kiukkuinen kun löysi mut keittiökaappien ylähyllyltä. Mutku siellä oli vaan niin kiva olla ja hyppiä. Jouduin sen jälkeen pesulle mamman kanssa. Ei mua oikeastaan se pesu haittaa kun saan olla mamman sylissä ja mamma osaa jutella mulle niin että rauhoitun. Sit tykkään tosi paljon siitä kun mamma ottaa mut syliin niin että oon selälläni. Siinä voisin lötkötellä vaikka kuinka kauan. Yleensä mä sanonkin vastalauseen kun mamma laskee mut alas. Mut onneks mä saan Papan sylissä olla niin kauan kuin haluan, Pappa tykkää kanniskella.

Mä en tykkää yhdestäkään märkäruuasta jossa on kalaa tai yleensäkin mitään mereneläviä. Siis aivan kamalaa! Vaadin silakkaa. Sainkin sellaista silloin kun tulin Mamman ja Papan luokse asumaan. Ja jos multa kysyttäisi niin söisin aina lihaa enkä mitään pussiruokaa vaikka on ne jotkut ihan hyviä. Mamma mua aina sanoo nirsoks mut mä oonkin hieno neiti ja tiedän arvoni.

Meillä on ihan selvästi lämpötila sisällä laskenut kun öisin varsinkin on niin kylmä, että on pakko ängetä Mamman ja Papan viereen nukkumaan. Ne onkin siihen jättäneet sellaisen sopivan raon mua varten. Siinä on lämmin nukkua siihen saakka kunnes se ärsyttävä melu alkaa aamulla. Se tulee sellaisesta pienestä punaisesta laitteesta. Mä yritän aina hiljentää sen mutta se ei hiljene vaikka kuinka löisin sitä. Yks kertakin tiputin sen lattialle eikä se hiljentynyt.

Tuikkivien tähtien alla

Ohops! Huomasin äsken etten olekkaan kertonut viikonlopusta vaikka mitään kovin ihmeellistä kerrottavaa ei ole, mitä nyt hommattiin fatboy ja ollaan lojuttu siinä. Aivan ihana! Hommattiin se siis ihan vain sitä varten että sen saa takan eteen raahattua kun takassa valkee. Lämmin!

Äitini kävi meillä vierailemassa ja ihan kivakin kunnen ollut häntä päässyt näkemään kun tässä ollut kipeänä. Sitten kun äiti lähti niin me miehen kanssa innostuttiin romanttisesta kävelyhetkestä tässä meidän naapurustossa ja samalla ihasteltiin tähtiä. Omakotitaloja katseltiin kun ollaan vähän sitä mieltä että halutaan tästä naapurustosta se omakotitalo meille - suurinosa taitaa kyllä olla 4h ja isompiakin mutta mie näen yhdellä ylimääräisessä huoneessa vain positiivisen suuntauksen - saadaanpahan molemmat omat työhuoneet. Tällä hetkellä täällä on vaan kolme vaiko neljä taloa tarjolla mutta niissä on kaikissa turhan isot neliöt - puhutaan siis meille turhan isoista huonemääristä.

Joskus te lukijat olettekin kysyneet että mistä haaveilen niin nyt mä haaveilen siitä omakotitalosta. Harmi vaan että niin moni muukin haaveilee ja tältä samaiselta alueelta, meillä toki nyt on se ettei ole mikään kiire lähteä tästä rivarista pois.

Meidän piti mennä Pirunpesällä käymään mutta koska oloni oli edelleen sellainen puolikuntoinen niin katsottiin että on viisaampi mennä sitten vasta kun olen täysin tervehtynyt. Onko kukaan käynyt koskaan Pirunpesällä?

Rennon värikäs kotiasu ja nollakelin saapuminen

Mulla oli tähän jo valmiiksi kirjoitettu miten innolla odottelen uuden työviikon alkamista ja että tällä kertaa vuorossa on kokonainen työviikko - VÄÄRIN! Täällä mä makailen sängyssä ja yritän tabletin kanssa surffailla netissä. Olo on siis puolimaaten ihan siedettävä mutta heti kun nousen ylös, alkaa huimaaminen (kuuluu uuden antibiootin haittavaikutuksiin) Mutta pientä selvitystä: Olen siis edelleen kipeä, aiempi antibiootti ei auttanut mitään paitsi vei kuumeen pois. Nyt oon kahta pillerikuuria rikkaampi eli on uusi ja ilmeisen voimakkaampi antibiootti päällä sekä vielä lisäksi Duactia otan tarpeen vaatiessa eli lähinnä yötä vasten.

Oli kyllä niin sairaan huono olo eilen illalla, tärisin niin valtavasti vaikka takassa oli valkee ja olin peiton alla. Ja kun yritit lähteä liikenteeseen ni huone alko pyörii silmissä. Mut kaikista inhottavinta oli tuollaisen paksun verisen rään yskiminen - vaikka toisaalta se on vain hyvä asia että toi räkä lähtee liikenteeseen. Jesss! Jos vaikka ENS VIIKOSTA lähtien sais olla taas töissä täysinäisiä viikkoja ja nyt kun on sairastelu kestänyt näin kauan ni saa sitten luvan olla pari vuotta terveenä.

Nappasin tähän vanhempia kuvia mitä en ainakaan mielestäni ole vielä blogin puolelle saanut laitettua. Eli tää on aikaslailla kotiasua. Väriä väriä väriä! Takana näkyykin miehen tekemä penkki <3 Jos ihmettelette mille hymyilen niin syy siihen löytyy tuon fleksin päästä eli Siirille hymyilen.

Siirrettiin jo hetki sitten Siirin kiipeilyteline tuohon kuvassa näkyvään kohtaan, hieman oli ihmeissään että mikäs tämä on mutta nyt se vetelee tuossa sohvan ja kiipeilytelineen välillä + välillä käy keittiökaappien päällä.

Me ollaan miehen kanssa katseltu Pulmusia, niitä kun pystyy katsomaan Youtuben kautta. Joka päivä menee sellaiset pari jaksoa ja varsinkin ennenkuin mennään nukkumaan ni on ihanaa katsella yks jakso. Siinä 20min aikana kerkee mukavasti rauhottumaan joten unikin tulee nopeammin - uskokaa pois! Minä joka olen uniexpertti niin huomaan tällaiset asiat. Tykätäänkö/tykättiinkö siellä Pulmusista?

Viime yönä oli sitten mukavat nollat lämpömittarissa. Ja ens yöseeksi lupaa jopa pientä pakkasta. Huijui! Niin se vaan talvi tekee tuloaan. En kyllä millään haluaisi lopettaa mekkojen käyttöä - enkä muuten lopeta, pitää vain alkaa laittamaan takkia siihen päälle ja talvella ottaa neuletakki kans mukaan. Joko siellä on laitettu lämmitykset päälle?

Angry Birds postimerkit

Mieheni oli ihana ja yllätti mut totaalisesti Angry Birds -merkeillä. Yks noista postiarkeista pitää laittaa säästöön - laitetaan aina yks arkki säästöön vaikkei suinkaan jokaista postimerkkiarkkia osteta. :) Mut ihana mies kun tuolleen yllätti - aina se yllättelee mua, ei millään isoilla jutuilla mutta yhtälailla ne pienetkin jutut ilahduttaa ja yllättää. <3 Mut eikös oo ihanan pirteät postimerkit?

Mä oon yleensä ostellut postimerkit isossa kasassa kerrallaan, mut nykyisin tykkään ostella aina sillo tällö kun on jotain hienonnäköstä merkkiä tarjolla. Ja nykyään kun oon niin hidas kirjottelemaan niin ei postimerkkien tarve ole niin iso kuin aikoinaan. Sillon kun olin työtön niin mulla oli enemmän aikaa kirjoittelulle että melkein voisi sanoa kirjottelun olleen työtä silloin vaikkei se siis suinkaan sitä ollut. Silloin sain itseni uppoutumaan kirjeen pariin moneksi tunneksi kerrallaan, nykyään se ei enää onnistu. Mut ihana rakas harrastus on että ikinä en tätä lopeta. ^_^

Kerrottakoon nyt vielä kun niitä uusiakin lukijoita on saapunut blogia lukemaan, tervetuloa tervetuloa! Minä siis harrastan kirjeenvaihtoa ja mulla on n. 30 kirjeenvaihtokaveria suurimmaksi osaksi Suomesta mutta muutama Suomalainenkin löytyy jotka asustelevat ulkomailla. Kirjeenvaihdon aloittamisesta mulla ei ole tarkkaa aikaa mutta joskus vuoden '99 aikana, tosin silloin kirjekavereita oli vain 3kpl - kun taas nykyään heitä on 30! Vuoden 2003 syksyllä innostuin ideasta saada tutustua uusiin ihmisiin joten laitoin ilmoituksen teksti tv:lle ja sain sieltä yli 80 vastausta  - siitä se sitten lähti. Monien kirjeystävien kanssa olen ihan naamatustenkin nähnyt ja ehkä vielä muutamien kanssa tulen vielä näkemään. Vaikka kirjeenvaihto on harrastus, niin se on myös ihana tapa pitää yhteyttä ystäviin. ^_^

OOTD 23.9.2013

Reppu - Katoko
Huivi - Anttila
Tunika - Yours
Neuleliivi - Yours
Legginssit - Anttila
Kengät - KooKenkä

Mä sitten niin tykkään punavoittoisesta pukeutumisesta, ihan pakko sanoa sillä eihän se suinkaan tule selville kuvia katsomalla. ;)

Oon odottanu kuin kuuta nousevaa, että saan taas laittaa tuon neuleliivin päälle. Vihdoinkin sen aika on tullut! Pakko ottaa asukuvat ulkosalla kun sisällä niistä tulee niin kamalan tummia. Ulkona kun ottaa kuvat, niin lähes kaikki onnistuu - kunhan vain muistaa hymyillä.

Tunikasta mulla on lilakin versio ja on jäänyt harmittamaan etten silloin aikanaan ostanut muitakin värejä. No ehkä mä vielä ostan jotain pitkähihaisia jotka eivät kyllä ihan täysin samoja ole. Jos Yoursille tulisi myyntiin neuletakki, hupullinen - ostaisin heti!

FatBoy

Saatiin perjantai-illalla pienimuotoinen innostus säkkituolista - ihan vaan siksi kun haluttiin joku missä voi sitten ihastella takkatulen loimua. Säkkituoli siksi koska sitä on helppo liikutella. Tuossa ollaan nyt sitten löhöilty. <3

Lauantaina me sitten lähdettiin heti kaupoille kun kaupat vaan aukesi. Ihan ekana kävimme Jyskissä kun niiden nettisivujen kautta bongattiin sieltä sopivan kokoinen säkkituoli mutta joka ei sitten yhtään ollutkaan sellainen mitä haluttiin. Toki sinne olisi voinut hommata sitä täytettä lisää ja se olisi ollut sitten ihan hyvä mutta kuitenkaan EI. Jotenkin se materiaali oli sellaista ihmeellistä eikä sitä saanut pestä - mulla kun oli ehdoton vaatimus että sitä päälikangasta voisi pestä.

Katsottiin myös sellaista pinkinväristä 60cm x 60cm x 60cm kokoista säkkituolia kun olin miehelle sanonut että se voisi olla ihan hyvänkokoinen - mies jo nuo mitat tiedettyään sanoi että no ei! No kun pääsin itsekin paikanpäälle katsomaan niin no ei! Ihan liian pienet - lapsille siis kyllä!







Suunnattiin tuolta sitten Vepsäläiseen koska olin lukenut että heillä olisi myynnissä tällaisia säkkituoleja kuin FatBoy. Ja mitä netistä myöskin katselin, niin tämän päälisen voi pestä! Hinta kyllä vähän kauhistutti. Hieman kuitenkin jännitin että olisiko täällä Porin Vepsäläisellä noita koska niiden omilla nettisivuilla (siis FatBoyn) ei ollut mainintaa että juuri Porin Vepsäläisestä olisi saatavilla vaikka muissa kaupungeissa oli. Mut onneks otettiin riski ja mentiin katsomaan, sillä sieltähän niitä löytyi ja musta me napattiin meille!

Samalla bongasin ihanan puna-musta-valkoisen maton jonka perään jäi vähän poraamaan mutta vain vähän koska siitä löytyi sitten muutama pieni ongelma - oli ensinnäkin LIIAN ISO ja kuviointi/väritys ei mennyt yksiin koko matossa, vain toisella puolella.

FatBoy on IHANA! Meillä jo kinastellaan kumpi saakaan istuskella (no siis löhötä) siinä! Mahtuu siihen kaksistaankin jos sen laittaa toisella tavalla. Siirikin on siinä jo muutaman kerran ollut mutta ei vielä oo tykännyt omia sitä kuten miehen työtuolille on käynyt. 

Vanhoi kuvii sielt täält

Sitä aikaa kun innostuttiin lasimaljakoista eikä kissaakaan vielä ollut, saatikka takkaa..

Omat lempparimaljakot auringonvalossa. Ovat tällä hetkellä ainoat jotka Siiri jättää rauhaan.

Ilmekin sen jo kertoo - hyvää on! Kaakaon maistelua onko sopivan makuinen ja lämpöinen meidän kevätpiknikille.

Se kuva jolloin tajusin että mun on aika ostaa uus kamera eikä oo kaduttanut minijärkkärin osto. Kuvissa on niin suuri ero, kuin yö ja päivä!

Äidille joskus tekemäni äitienpäiväkortti - siis sitä aikaa kun vielä ehti keskittymään korttien tekoon. Nykyisin moinen ahertelu on harvinaista.

Pian saa katsella moisia maisemia kun talvi sieltä vaan saapuu.

Kortti Roomasta.

Siiri ihan ältsin pienenä - kokoeroa taitaa olla sellaiset 1,5kg! Olkaa huoleti, Siiri leikki muovipussin kanssa valvovan silmäni alla.

Kukkien kuvailua, vähän oli kyllä kärsineitä.

Siiri ikkunalaudalla (on sillä valjaat vaikkei kunnolla kuvassa näy) ja takana näkyy sopivasti meidän takapiha joka kyllä nykyisin vihertää oikein nätisti.

Kiva kuvailureissu Meri-Porin suuntaan.

Paaaljon viinirypäleitä, näitä on kiva popsia aina välillä. Itse tykkään napostella kun katselen televisiota.

Vähän on tarkennus ollut hakusessa mutta en vaan voinut vastustaa. Katsokaa nyt! Selvä tassunkuva!

Parhain rahka ikinä! Vadelma-Mansikka-Mustikkarahka!

Kesällä tuli syötyä iso määrä mustikoita - mustikat ovat tänä vuonna kiilanneet vadelmien ohitse.

Tykkään kuvata pilviä, varsinkin jos niissä on jotain värien leikkiä.

PipSan Porinat 25

Höpinää + Kuvia + Elomi Rita + Arvonta suoritettu + Musiikkia

Meikäläisen sairastelu onkin nyt kestänyt pitkään, yleensä tulen kuntoon viikossa mutta nyt pitkittyi koska lääkäri ei ensin ottanut kuuleviin korviinsa pientä valitusta oikeasta poskestani mutta kun maanantaina hakeuduin uudelleen lääkäriin niin johan alkoi tutkimaan kun poski oli alkanut enemmän särkemään ja ihan syystä - Poskiontelotulehdushan se siellä. (hiemanko harmittaa, olisin nimittäin ollut häissä terveenä jos kyseinen lääkäri olisi tutkinut mut kunnolla jo viime viikolla ja määrännyt antibioottia) Nyt kun toinen päivä takana antibioottikuuria niin voin sanoa että olen jo paljon virkeämpi ja nenäkin alkaa olemaan tukoton. Torstaina siis pitkästä aikaa takaisin töihin. Onneksi nämä sairasteluni ovat kertaluontoisia eli vuodessa yleensä yhden kerran sairastele sen verran ikävästi että pitää sairaslomalle mennä - mitkään pienen nuhat ja köhät nyt ei menoa haittaa mikäli ei kuume nouse (ei noissa yleensä kyllä nouse, pitää olla tosi tukkonen että nousee) Mut jeeee, nyt oon kunnossa ja meno senkun paranee!

Tuossa kipeänä ollessani näin aika huvittavan unen. Olin Mungolife-Annan kanssa jossain ulkomailla juhlimassa ja shoppailemassa. En muista unesta kuin välähdyksiä sieltä täältä, mutta sen muistan vieläkin elävästi miten vertailtiin LV:n ja Chanelin laukkuja - väiteltiin siinä että kumpi onkaan parempi. Annallahan noista laukuista on kokemusta, mutta meikäläisellä ei - ihmettelenkin unen tyyliä.

Siirillä on ollut halvat huvit, nappas mun kaapistani tuollaisen Anttilan postipussukan ja sen kanssa on mennyt pitkin asuntoa. Vieläkin pussukasta saadaan iloa vaikka aika rikki se on jo revitty. Täytyy varmaa muovipussista fixata sille uus pussukka ja vähän kestävämpi - pitää vain leikata ne kahvat pois ettei itteensä saa niihin kiinni ja pelästy.

Ollaan jo aloitettu takanpoltto, ei sitä vaan pysty vastustamaan. Siiri ei jotenkin ole moksiskaan lämmöstä mutta ehkä sitten talvella on enempi kun sisälämpötila tipahtaa tuonne 20-22 välille. Utelias se on kyllä takan suhteen ollut, jopa niin paljon että mun pitää aina pitää sitä sylissä ettei vaan mene ja pomppaa pesään. Siis ei siellä silloin tulta ole mutta sitä tuhkaa kuitenkin. Mies sitten muokkasi hieman olohuoneen järjestystä niin että iso laiskanlinna on suoraan takan edessä - siinä sitten tapellaan et kumpi saa istua ja nauttia takan lämmöstä. ;)

Ystäväni joka on siis kummipoikani äiti, kutsui meitä kyläilemään jonakin viikonloppuna. Vielä tänä tulevana en uskaltanut luvata että tulisimme kun juuri ollaan oltu kipeänä. Mutta siis ihanaa, varmasti ollaan menossa - näen sitten ystävääni ja ihanaa söpöä hurmuri-kummipoikaani joka on ihan valtavasti kasvanut. <3

Ostin laatumerkkien flea market ryhmästä tällaisen ihanan Coach silkkihuivin. Oon just tuon väristä huivia etsinyt itselleni joten arvatkaapa vaan huviksenne kuinka paljon hihkuin kun löysin tämän ja vielä Coach merkkisenä! Mullahan on siis Coachin laukkukin.

MayLash arvonnan onnetar suosi tällä kertaa Merviä ja Anniinaa, onneksi olkoon! Voittajille on laitettu sähköpostia. Jos onnetar ei suosinut mutta kiinnostusta MayLash seerumiin on, niin alennuskoodilla "varikaspipsa" saa -10% alennuksen ja tuo alennuskoodi on voimassa 19.11.2013 saakka!

Kuulin äsken että Tiimari meni konkurssiin. Arvatkaapa mun ensireaktio. No sehän oli että mistä ihmeestä mä saan niitä ihania tarroja mitä Tiimari aina myi? No on mulla hyvät varastot muutenkin, ettei nyt ihan heti lopu mutta kieltämättä sitä miettii että mistä tarroja seuraavaksi. Sitten tietysti tulee mieleen työntekijät ja se että olisiko tää ollu estettävissä. Porissa esimerkiksi on oli kolme myymälää ja mun mielestä sillä olisi jo säästänyt kun olisi lopettanut turhat myymälät. Tarvitsiko Pori oikeasti kolmea myymälää? Ei mun mielestäni. Siinä olisi pitänyt vain katsoa tarpeeks asiakasvirtainen myymäläpaikka. Oon kyllä vähän surullinen tuosta uutisesta, mää suuntasin aina Tiimariin kun kaipasin jotain sellaista tarviketta mitä Tiimari myi. Ehkä Tiimari on mulle muutenkin ns. "läheinen" koska tein parin kuukauden työharjottelun siellä.

Kipeänä ollessa oon kuunnellu paljon musiikkia ja Youtubesta oonkin löytänyt paljon kappaleita joilla on tietynlaista muistoarvoa. Kiva kun löysin. Löysin myöskin tuon Alin laulaman Wrecking Ball -kappaleen, musta tämän Alin laulamana tää on ihanampi - kyseistä kappaletta on myöskin tullu hoilotettua nyt kun kurkku on suhteellisen selvä.




Ihanaakin ihanampi yhteistyökumppanini Lumingerie yllätti mut kyllä niin ihanasti tänään. Postilaatikossa odotti nimittäin ihanan kirkkaanpunaiset rintaliivit, Elomin Ritat. Nyt alkoi kyllä harmittamaan sillä oisin kyllä niin halunnut ostaa myös pinkit versiot Ritasta. No aina ei voi voittaa, mutta vinkkaampa silti tännekin noista pinkeistä - niistä kun on enää vain hajakokoja tarjolla joten Lumingerie on alentanut niiden hintaakin pikkuisen. Josko jollekulle onnekkaalle ois vielä kokoa tarjolla.

Näissä on hauskat koukut takana eli nuo olkaimet saa takaa X asentoon ja tuossa asennossa sain keskikohdan rintakehään kiinni. JEIJ! Myöskin kiristämällä olkaimia ja laittamalla ympärysmittaa kireemmälle sain keskikohdan rintakehään kiinni. Ihanaa ihanaa ihanaa!

Ritat tuntui ylläni aivan upeilta, väri on ihanan kirkkaanpunainen (kuvassa ihan luonnollisessa valaistuksessa ja värissä eli ovat tuollaiset) ja sitten tykkäsin tuosta materiaalista. Ihanan sileän silkkinen. Eikä tuntunut edes siltä että ois rintaliivit ollu päällä. Huomaamattomat! Seuraavaksi esittelyssä Elomi Amelia.

Lumingerie - Elomi Rita