31.10.2013

999.


Lähdin tänään töihin todella aikaisin koska halusin olla aikaisin kotonakin. Ja koska piristyn mitä lähemmäs viikonloppua päästään. Sainpa samalla nähdä kauniin auringonnousun ja kuunsirpin. Mä kyllä niin tykkään työstäni - toisinaan vain harmittaa miten paljon siivoustyötä pidetään ala-arvoisena vaikka oikeasti tämä on melkoisen arvokasta työtä. Muuten työpaikat hukkuis roskiin ja likaan.

Tämä on muuten 999. blogitekstini mikä tarkoittaa sitä että huomenna ilmestyvä PipSan Porinat 30 on 1000.! Wohoooo!

Moniko muistaa elokuvan nimeltä SE, jossa eräs Pennywise klovni terrorisoi? Mä.... tai me muistamme! Juteltiin tuosta miehen kanssa ja todettiin että se oli kyllä melkoisen karmiva elokuva ja kun molemmat näki sen silloin mukulana. Voin sanoa että painajaisia se ainakin toi tullessaan. Totesimme myös molemmat että nykyiset kauhuleffat eivät ole enää samanlaisia kuin ennen. Eivät pelota yhtään. Karmivin elokuva jonka olet nähnyt?

Pikkuset oli tänään leikkauksessa ja nyt odottelenkin milloin saapuvat kotiin. Mies lähti niitä hakemaan kun kolmelta sai hakea. Tuolla töissä ollessa jo vetistelinkin että nyt tähän aikaa jompaakumpaa ollaan alettu leikkaamaan. Mä oon tämmönen kamala vetistelijä. Tähän loppuun sopiva kuva kaksikosta joka haaveilee lintupaistista.  (ps. kisut ovat saapuneet kotiin ja ovat erittäin pirteitä vaikkakin askel on vähän hutera)


30.10.2013

Jeee, aurinkokin näyttäytyi sekä PipSa tiukan paikan edessä: Lumia vai Galaxy?


Mulla oli taas puolta lyhyempi työpäivä joten päätin töiden jälkeen jäädä kaupungille. Pyörein kaikessa rauhassa kävelykadun kaupoissa ja yritin etsiä sopivaa yläosaa hameelle. En löytänyt. Löysin kyllä muutaman kivan vaatteen mutten vielä tehnyt ostopäätöstä. Kappahlista löysin tämän tunikan jonka kuosi on aika kiva. Ei, en ostanut vielä. Pitkästä aikaa oli myös kaunis päivä ja sain napsittua kuvan (surkeaa Lumia 610 kuvanlaatua. No ei voi mitään) Mä en kyl ymmärrä miks mun pitää aina huokailla ja ihastella miten auringon ilmaantuessa se omakin mieli piristyy, sillä eihän siinä ole mitään ihmeteltävää. Oikeasti. Se vain on koodattuna meidän geeneihin.

Voihan hitsiläinen mää sanon. Mulla on tullut pari oikein mukavaa naarmua puhelimeni näyttöön enkä yhtään keksi mistä olisivat voineet tulla. Huomasin eilen illalla kun pistin herätyksen puhelimeeni että joitain ihme viiruja. Oon nyt pohtinut tässä Nokia Lumian ja Samsung Galaxyn välillä (+ onko se S4, S4 mini vaiko S3) kun niin kamalasti on taas vaihtoehtoja. Mulle kyllä varmaan tärkeintä että kännykässä olisi hyvä kamera, kun tuo mun Olympukseni ei mahdu reppuuni kun se on täynnä työtavaroita. Okei, kyllähän mä pystyn elämään noiden parin viirun kanssa mutta koska olen tässä jo hetken aikaa pohtinut uudemman luurin hommaamista niin sanotaanko että nuo viirut oli viimeinen naula arkkuun.



Huomenna olisi mielenkiintoinen valo-show Varvinkadun ja Säveltäjänkadun kulmatalossa. En vain yhtään tiedä ehdinkö sinne käymään. No toivotaan että ehtisin. Riippuu ihan siitä miten nämä kaks heräilevät nukutuksesta, kun menevät huomenna steriloitaviksi. Lauantaina taas olisi kummituskävelyn vuoro. Viime vuonna luin asiasta päivää liian myöhään joten olisi kyllä kiinnostavaa tänä vuonna mennä, mutta kuinkas ollakkaan meillä on taas tuolle päivälle menoa. En kuitenkaan ole menettänyt toivoa. Onko joku teistä osallistunut tuohon kummituskävelyyn, millainen se oli?

Täällä tapeltiin nukkumapaikasta. Kissat on kukkuneet aamu seiskasta lähtien ja tuossa kolmen maissa alkoivat tekemään uniliikkeitänsä. Zilla tapansa mukaan kiipesi tuonne tornin pesään, eikä mennyt kovin pitkä aika kun Siiri tulikin ärhentelemään että pois pois mun paikalta. Zillahan tietenkin perääntyi mutta tietenkin ensiksi piti jonkin verran murista ja nyrkkeillä ennenkuin oli sopivaa antaa periksi. Nyt tornissa nukkuu Siiri ja Zilla on mennyt koppaan nukkumaan, joka on siis makuuhuoneessa. Tuolla ne möllöttään kunnes kello kilahtaa 19.30. Sitten aletaan pikkuhiljaa heräilemään.



Minullako vuoden inspiroivin Lifestyle blogi?

Kiitoksia teille kaikille jotka olette ehdottaneet blogini mukaan Inspiration Blog Awardseihin. Arvatkaapa vain mimmosen sydänjumputuksen sain kun lukaisin blogini mukanaolosta. Se lämmittää sydäntä ja mieltä, kuulla että jotkut teistä lukijoista ajattelevat mua inspiroivana. Mutta suurin kunnia siitä kuuluu kuitenkin teille lukijoille. Ilman teitä mä en olisi tässä. Kiitoksia!


Jos siis koet että Värikäs elämäni ja nimenomaan tämä hullunkurinen hömpänpömppä meikäläinen inspiroi sua niin tästä klikkaamalla äänestämään. Blogini löytyy Lifestyle kategorian loppupäästä ja äänestämällä voit voittaa itsellesi liput Klaus K Living Roomissa 16.11. järjestettäviin Inspiration Blog Awardseihin, jossa eniten ääniä keränneet ja inspiroivimmat blogit palkitaan.

Aikas suurien blogien kanssa sitä tässä nyt kisaillaan mutta eihän sitä koskaan tiedä, vai mitä? Uteliaana kohti tuntematonta! Mutta pistäkäähän äänestäen vain - antakaa äänenne sille omalle suosikillenne. Mää tässä vielä pähkäilen parin blogin välillä. Inspiroivin voittakoon!

29.10.2013

Tiistai-illan asua ja vaateaatteita (+ mä oon ihan satavarma että noi kissat suunnittelee jotain meidän päänmenoks)

 

Tänään onkin melkoinen koti-ilta kun on kaikenlaista kotona puuhattavaa juttua kuten mm. minun tiskivuoroni ja ruuanlaitto. Emme sitten eilen saaneetkaan aikaiseksi sitä makaroonilaatikkoa mutta nyt se on tuolla uunissa valmistumassa. Kaiken noiden puuhien jälkeen aion napata itselleni ruhtinaallisen suihkuhetken. Mä muuten kaipaan niitä aikoja kun meillä oli amme. Nyt tekis nimittäin pikkaisen mieli sellaiseen. Kynttilät tuomaan tunnelmaa, musiikkia ja hyvä lehti. Aijai!

Käväistiin me tuossa kirjastossa hakemassa jotain kirjaa, mitä ei sitten löydettykään. Itse siinä ihastelin lähinnä pimenevää iltaa.

niin aikoinaan vannoin (silloin joskus kamalassa teini-iässä) etten koskaan ikinä laita mekkoa tai hametta päälleni. Ja mitäs muutakaan mä tänä päivänä käytän kuin mekkoja (no okei, tunikamekkoja) Niin se mielet vaan muuttuu. Jos ei muuttuisi niin mä kuuntelisin vielä tänäkin päivänä XL5 ja BSB. Jaiks! Ai miks mä mietin tämmösiä? No koska menin taas askeleen eteenpäin vai oletteko nähneet mulla hameita? No ette tosiaan ole, mutta tuutte ehkä vielä näkemään kunhan keksin jonkun sopivan yläosan tuon hameen kanssa. Ostin itselleni tällaisen mustan hameen kultaisilla ruusuprinteillä. Näette sitten myöhemmin esittelyä, jahka löydän sen sopivan yläosan.

Meidän Zillastakin on kovaa vauhtia tulossa mammantyttö. Oon nimittäin hetken ajan jo kiinnittänyt huomiota siihen että neiti tykkää nukkua paitani päällä, jos sellainen vaan sattuu sängyllä lojumaan. Nyt sitten tein testin ja heitin tahallani yhden mekon sängylle ja kävin puolen tunnin kuluttua tästä katsomassa olisiko Zilla siirtynyt mammalta tuoksuvan vaatteen päälle. No olihan se.  Siirsin mekon paikkaa toiseen kohtaan ja pistin vanhaan kohtaan mieheni paidan. Taas odotin puoli tuntia kunnes kävin kurkistamassa ja sinne mun mekkonihan päälle tyty oli mennyt ja vielä pitkin pituuttaan. Mitä mä sanoin - tuleva mammantyttö.

28.10.2013

Miksi aina maanantaisin on niin vetämätön olo?


Oli kyllä kiva aamusti herätä kun ulkona oli valoisampaa. Ei siis tarvinnut olla kuin mikäkin zombie heti aamutuimaan. Siivoustyössä on kyllä se hyvä puoli että siinä kyllä herää, ainakin viimestään sitten kun alat touhuilemaan. Muistan kun tein toimistoduunia, miten vaikeaa aamuisin välillä oli. Väsytti niin paljon eikä se helpottanut kuin vasta iltapäivällä. Onneks huomenna on töiden suhteen vähän lepposampi päivä. Hyvä mulle!


Kuvat on viikonlopulta kun kävimme kaupoilla. Asu pysyi aikalailla samana paitsi että kengät läks pois kun kotiin tultiin takas, mutta jaloissa oli yhtä kirkkaanpinkit sukat joten eiköhän se ole melkein sama asia kuin kengät. Piristävä vaatetus! Kissoilla on muuten joku ihmeen mielenkiinto noihin mun Vanseihin, niitä ne käy molemmat nuuskuttamassa ja varovaisesti tassun kanssa tökkimässä.

Odottelen tässä tuota uutisoitua myrskyä vaikka tiedän että se kiertää Porin. Saamme kuitenkin rankkasateet joten sitä tulee varmasti tuijoteltua. Tosin kyllä täällä jonkin verran tuulee kun tuossa kävin pitkästä aikaa pyörähtämässä pyörän kanssa. Tuntui että polki paikallaan vaikka kuinka äkäsesti polkikin. No kohta tulee aika laittaa pyörä talvitelakalle sillä liukkaalla en pyöräile. Oon liian monta kertaa kokenut ties millaiset nyrjähdykset ja kolotukset kun kaatunut pyörällä.


Mulla
on tässä ihan pieni hetki aikaa olla yksikseni ja aion käyttää sen niinkin hienosti, että laulan sydämen pohjasta saakka. Se piristää! Bongasin Youtubesta Sarah Brightmanin kappaleita ja tykästyin pariinkin kappaleeseen (Time to say Goodbye / The Phantom of the Opera) Ps. en tiennytkään että Banderas laulaa noin hyvin. Mutta siis aivan mahtava ääni tuolla Sarahilla. Ja kyllä, tykkään tällaisestakin musiikista. Nyt otetaan vastaan kappaleita eli linkkaa mulle tuonne kommenttiboksiin (soon tuolla alempana) sun lempikappale.

Tänään meillä on vuorossa makaroonilaatikon tekeminen. Ihanaa tehdä tuollainen yksinkertainen ruoka jota pystyy seuraavana päivänä lämmittämään mikrossa. Mitäs teillä on tänään ruokana?


27.10.2013

Vadelmanmakuinen viikonloppu


Sirpa on tullut takaisin! Ollaan jo hetken aikaa kuultu kaikenlaisia kolahduksia ja myös kissat on sen huomanneet. Ollaankin ihmetelty, että mihis se Sirpa on oikein mennyt kun monta kuukautta ollut hiljaista. (uusille lukijoille tiedoksi että Sirpa on nimeämämme kotikummitus eli kun täällä kuuluu välillä ääniä niin alettin sanomaan että Sirpa se taas näyttää mieltään. Todellisuushan on se että tämä on uusi talo ja se elää noiden lämpötilojen mukaan eli narahdukset tulee siitä - tosin on täällä muutamia selittämättömiäkin juttuja sattunut) Mukavaahan se on että Sirpakin itsestään ilmoittelee, viettää varmaan talven meillä ja kevään tullen katoaa taas muihin maisemiin. 

Käytiin lauantaina vähän kauppoja kiertämässä. Miehellekin tarttui mukaan muutama vaate ja itsekin innostuin yksistä legginsseistä. Oli kyllä kivaa palloilla kaupungilla vaikka aikamoisen huono keli on tänä viikonloppuna kyllä ollut. Mä oon myös alkanu miettimään toisenlaista mattoa tuohon olohuoneeseen kun tuo meidän nykyinen kerää niin paljon roskaa itseensä. Sitä saisi olla parin tunnin välein imuroimassa. Myönnän, mää en jaksa sitä tehdä!



Kissat on kyllä niin hassuja eläimiä, tänä viikonloppuna on molemmat käyneet samanaikaisesti aamuyöstä sängyssä kurisemassa ja kehräämässä.  Minä tiedän kyllä mitä molemmat ovat vailla - Ruokaa! Vaikka ihan tasan tarkkaan tietävät etteivät vielä siihen aikaa saa ruokaa. Mieskin sanoi että ihan kuin olisivat yhdessä punoneet juonen et "Hei, mennään herättämään mamma ja pappa et saadaan ruokaa". Siirikin joka ei ole enää moniin kuukausiin tullut aamulla herättämään että saisi ruokaa. Mä voin ihan oikeasti välillä nähdä kun ne oikeen punoo juoniaan meidän pään menoks.

Ihana viikonloppu, on saanut taas rentoutua että jaksaa huomenna aloittaa uuden työviikon. Ens viikolla onkin jos jonkinmoista menemistä. Pitkästä aikaa tuli valvottua ihan aamupuolelle yötä mutta syytä siitä vain innostunutta kirjoittamista. Silloin ei kelloja tarkkailla. Sieltä lupailee jotain kunnon syysmyrskyä tiistaille, sitä odotellessa. Ulkonakin niin tyhmä ilma, ettei paljon ole innostanut lähteä sunnuntailliselle kävelylle (joo, siis määhän oon sokerista ni sulan ku meen sateella käppäilemään)



Kun sain tällaisen kivan vadelmalikööripullon Indiedaysin ja Chambordin yhteistyön kautta, niin ajattelin että tämäpä kiva tapa juhlistaa meidän yhteistaipaleen 129. kuukautta. Ollaan aina pienesti muistettu meidän kuukausipäiväämme. Joten me tehtiin pari kivaa drinkkiä (eivät ole kylläkään oikeanlaisiin laseihin laitettuna mutta minkäs teet kun ei vieläkään ole kaapissa niitä monenlaisia laseja kunnei meillä tuon alkoholin kanssa useinkaan läträillä) sekä kokeiltiin Chambordin vadelmalikööriä vaniljajäätelön kanssa ja nyt en yhtään valehtele (enhän mä koskaan..), oli nannaa! Kunhan likööriä ei vain laittanut liikaa.

Maistelimme kahta erilaista drinkkimakua jotka sisälsivät:
- Korkeammissa laseissa on kuohuviiniä ja Chambordin likööriä.
- Matalimmissa laseissa taas on Ginger alea ja Chambordia. Tästä tykkäsin!




25.10.2013

Vaate-esittelyssä: Black bird mekko (vilautus myös White bird mekosta)


Eilen saapui tänä kauan odottamani Yoursin mekko, tällä kertaa mustassa värissä. Pientä fiksausta kaipaavat molemmat (valkoinen että musta) kun molemmat ovat tuosta kainalon kohdilta mulle liian isot, onneks on äiti joka osaa muutaman niksitaidon miten tuollaiset saadaan pikkuvaivalla kuntoon. Tällä kertaa ei siis tule Porinoita vaan tulee tämä vaate-esittely, pitkästä aikaa.

Jostain syystä mulla on ihan pasmat sekaisin tuossa videolla enkä muistanut sanoa kaikkea mitä piti. Mekot tosiaankin oli Yoursilla Alessa, 26EUR/kpl (ennen alea 39EUR) ja miehän nappasin molemmat kun niin teki mieli. Tosin odotin niin kauan kunnes alkoi koot menemään loppuunmyydyiksi ja hinta tosiaan aleni.

Black bird print lace trim dress Yoursilla
(nähtävästi vain isointa kokoa enää jäljellä)







Mekossa on tuossa rintojen alapuolella tuollainen joustava kumilenkki joka venyy ja paikkuu todella paljon. Tykkään tästä koska nuo yläosat saa muutenkin olla sellaisia myötäileviä.

Myönnän myöskin että kyllähän tämä musta versio on parempi kuin se valkoinen, mutten siltikään aio valkoisesta luopua (sori)

PipSa tykkää, annan mekolle arvosanaksi 9- (miinus noista kainalolörpsyistä) Mitäpä sanoo lukijaraati: Jeij vaiko Eij?



HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!


24.10.2013

Torstaina voi jo hymyillä sillä viikonloppu on ihan käden ulottuvilla



Vaikka tänään olinkin työpäivän päätteeksi väsähtänyt, niin yllättävän kivasti sitä piristyy kun seurailee 8-vuotiaan temmellyksiä. Ja onpahan meidän Tabletista jotain muutakin hyötyä, nimittäin pelejä tälle pirpanalle! Jota mekin ollaan miehen kanssa pelattu - ihan vaan sen verran että ruokittii tuo joku olio kun se kokoajan huusi ruokaa ja pesemistä. Muistuu mieleen tamagotchi -aika, mulla oli oma lemmikki. Oliko sulla?

Tässähän tulee vallan mukavat kodinleikkimistunnelmat kun kohta alan tiskaamaan. Mä tykkään tiskaamisesta vaikkakaan tuo meidän tiskipöytä ei ole tuolle tarkoitukselle tehty, ei sitten yhtään emmekä tiedä kauanko tiskikone on pois käytöstä. Sitten kun tiskit on tehty, niin aletaan tekemään sapuskaa, perunamuussia kanasuikaleella ja salaatilla. NAMS!



Mitä lähemmäs viikonloppua mennään, sitä enemmän inspiraatiota omaan pukeutumiseeni, nyt se inspiraatio lähti pinkeistä Vansin kengistä. Sekä eräänä iltana hattuhyllyä siivotessani bongasin tuon Lindexin alesta löytämäni huivin. Ajattelin siis yhdistää nämä kaksi väriläikkää muuten tummahkoon asuun.

Töiden jälkeen kävin nopeasti Alkossa hakemassa pari pulloa ja samalla törmäsin vanhaan ystävääni. Kaksosia kun molemmat ollaan niin jäätiin aika mukavaksi ajaksi suustamme kiinni. Ei haitannut ees kauhea tuuli mikä tuolla ulkona tuivertaa. Koko bussimatkan muistelin menneitä, oli nekin aikamoiset ajat.

Tähän loppuun vielä, olkaapa hyvä - ILMEELLÄ! (sori, oli ihan pakko!)


23.10.2013

Voehan nenä! Ei mennyt niinku piti (sisältää pa-aaaljon kissakuvia)


Eipä ole kovin mieltäylentävä päivä. Harmaa ku mikäkin! Koko työpäivän mä vaan haaveilin pääseväni sänkyyn, lämpöisen peiton alle ja kissat siihen viel lisäpattereiks. No eipä käyny ihan niinku suunnittelin. Torkkua sain peräti puolisen tuntia (joka tässä tapauksessa ei kyllä piristänyt, ei sitten millään) kun alkoi puhelin pirisemään monta kertaa putkeen (miks just tällaisissa tilanteissa se puhelin pirisee kun muulloin on melko rauhallista) Sitten mies saapui töistä ja kaatui väsyneenä sänkyyn - suunnittelin meneväni myöskin mutta taas oli universumi ajatellu kiusaavan mua kun mies nukkui poikittain sängyssä ja kissat oli vallannu paikkansa sieltä täältä, että eipä sinne meikäläistä enää mahduteta. Joten tuhahdin vain tuossa vaiheessa ja totesin että pitäkää tunkkinne. Ja nyt mä kirjoitan blogiin. (loistava tapa purkaa vähän omaa närkästymistä) Oon kyllä huomannu näiden harmaiden päivien ja epäonnen välisen yhteyden.

Kissoista puheenollen, sillon kun oon saanu pidettyä ne hereillä niin me kaikki nukutaan todella nätisti siihen saakka kunnes kello aamusti herättää. Tänään taas oli niitä aamuja kun joudut heräämään klo 05.28 - Ja se on ihan minuutilleen. Mä en tajua noiden kissojen sisäistä kelloa mutta oon nyt tässä seurannu noita aamuherätyksiä niin se on aina tuo sama kellonaika kun nää tulee kuristen herättämään. Kaipa ne kuvittelee saavansa ruokaa. Tai no, Siirin ei pitäisi kuvitella sillä se tietää talon tavat. Mutta pikkuisen on vielä yritettävä. Jospa ensi yönä saisi nukkua tai sitten mä vaan nostan kädet pystyyn ja meen jo klo 21.00 nukkumaan.

Pitkästä aikaa piti poiketa Ärrällä. Hain Cokista. Että pysyisin pystyssä koko päivän. Harmillista vain että olivat mammat siellä pelaamassa Kenojansa joten aika nippanappa meni että olisin nähnyt bussini perävalot. Onneks bussilaturi oli ihan Ärrän vieressä. Mut tuossa syy miksen useinkaan tykkää käydä Ärrällä eikä varsinkaan kiireellä - okei nyt mulla oli kuitenkin vartin verran aikaa mutta haloo, voiko jollakin mennä vartin verran aikaa kun lätkäsee Kenon myyjälle ja miettii vielä jotain raha-arpoja. Näköjään voi.



Okei eiköhän sitä saatu jo valitettua joten mennään vähän kivempiin aiheisiin. Kuten tiedättekin mulla oli viime viikko vähän löysempi koska mun toiseen uuteen kohteeseen tehtiin peruspesu (mä en osallistu tällaisiin) joten tällä viikolla oonkin saanut sitten ihastella erittäin puhdasta lattiaa ja saanut kuulla asiakkailtakin kehuja lattiasta (kyllä, olen törkeästi ottanut itselleni kehut, vitsi vitsi) Tykkään siivoskella (eikä kissojenkaan aamuherätys haittane kun voin lähteä ihan milloin vain haluan sinne työpaikalleni) ja katsella työpäivän päätteeksi kätteni jälkeä. Siis kun lakaisen likaiset kengän jäljet, kilon hiekkaa ja pussillisen irtolehtiä huspois.

Meillä oli oikein rauhallinen tiistai-ilta, kaikki neljä löhöiltiin takkatulen ääressä. Voin sanoa että siinä kyllä mieli lepäsi. Katseli vaan liekkien tanssia ja kissojen selvää lämmön nauttimista.

Tiskikonekin sitten otti ja lähti. No ei se sentään jalkoja allensa saanut, mustapukuiset huoltomiehet sen hakivat pois. Veivät johonkin Area 51:n kaltaiseen salaiseen laitokseen lisätutkimuksiin. Josko vihdoinkin selviäisi miksei poistoputki toiminut. Oli mies joutunut siivoushommiin heti aamutuimaan kun alusastiassa olikin vielä vettä ihan mukavanlaisesti + agenttimiesten viedessä konetta hautoonsa, päästi se (tietenkin!) allensa. Ja jos ei selviä, niin sitten saadaan kokonaan uus laite vaikka kyllähän tässä on mietitty josko hommattaisi ihan kokonaan uusi ja erimerkkinen laite.

(varoitus, tästä eteenpäin vain kissakuvia - lopeta siis katselu tähän mikäli tällaiset kuvat ei nappase)  Tätä mieltä Siiri on kuvauksesta kesken pesujen. Mä voisin tuijotella ikuisuuden noiden kahden karvakorvan pesu- ja unihetkiä.








22.10.2013

Työpäivän asu

 TYÖPÄIVÄN ASUA 
Tunika Yours Pörrötakki Ellos Urheiluliivit Lumingerie Legginssit Anttila Kengät Lidl

Multa on usein pyydetty työpäivän asusta kuvaa joten tässä tulee. (selvennys: nimenomaan siis työpäivän asusta, ei ISS:n työasusta)

Mahdollisimman rennot vaatteet, ei mitään hienouksia - vaikka kesällä tulee sorruttua siihenkin. Luojan kiitos mulla on noita rentojakin vaatteita. Enellin urheiluliiveistä on ollut kyllä suuri helpotus - aiemminhan mä menin kaarituettomien rintaliivien kanssa eivätkä ne kestäneet mun kyydissä kuin 2-3kk. Enellit on olleet mulla nyt vissin vuoden verran käytössä, vaihtelen mustien ja violettien välillä. Miettikää myös mikä säästö, kun nuo kaarituettomat maksoi jotain ainakin 30-60EUR väliltä ja niitä sai kolmekin kertaa vuodessa uusia. Enellit maksoi 63EUR (violetit saatu, mustat itse ostetut) ja ovat edelleen kuin uudet, kunhan muistaa pitää huolta.


Lidlistä ostetut kengät on olleet aivan ihanat. Melkein kuin Eccojen kanssa kävelisi. Olen siis yllättynyt että näinkin halvat voi olla hyvät. Nyt tosin seuraan kauanko kestävät kun ovat mulla työpäivän ajan käytössä. Ihan ekoilla Eccoillani kävelin 6,5v., seuraavilla eli niillä Eccoilla jotka blogissakin on näkyneet niin käpyttelin 2,5v. joten sanotaanko että olen positiivisesti yllättynyt jos kestävät yli vuoden. Mulla kun on noita siivouskohteita ympäri kaupunkia niin ei ole mahdollista hommata jokaiseen kohteeseen omia työkenkiä vaan ne jotka aamulla jalkaansa laittaa, niillä mennään. Ekassa kohteessanihan mulla oli työkengät ja omat kengät erikseen mutta nykyisin menen yksillä ja samoilla.

Oli muuten virhe kuvata etupihalla nuo vaatteet. Aurinko häiki ja muutenkin kuvat eivät ole ihan parasta mahdollista mutta onneksi näkyy kuitenkin se mitä esitetäänkin.



21.10.2013

Puolet elämän iloista on löydettävissä pikkuasioista, ohimennen siepatuista. - O.S. Marden


Aamusti ei paljon naurattanut kun lämpömittari näytti -8.3 asteen pakkaslukemia ja kun niitä piti ennustuksen mukaan olla vain kolme. Mä en sitten yhtään ole kylmien kelien ystävä mutta onneksi hienot maisemat piristävät. Bussissa olikin hiljaista kun kouluissa taitaa olla tällä viikolla syysloma. Heti oli bussitkin aikataulussa. 

Meillä on kyläilemässä taas pikkupirpana, jonka kanssa pelailin shakkia. Juu, myönnän - hävisin! En oo koskaan ymmärtänyt tuon shakin perään mutta kiva se on kuitenkin pirpanan kanssa pelailla. Sitten muistin että meillähän on tabletti ja siellä vaikka mitä kivoja pelejä, joten sen kanssa innostuttiin pelaamaan kahta enemmän. Kyllä nuo lapset vaan niin paljon piristävät. Pitääkin alkaa neuvottelemaan jotain lauantaita siten että voisimme mennä Tampereella käymään ja katsomaan mun kummipoikaani sekä tietenkin rakasta ystävääni (tui tui vaan sinne, mää tiedän että sää luet tätä)

Mukava ja levätty viikonloppu takana. Me ollaan otettu traditioksi käydä aina sunnuntaisin tekemässä pieni lenkki. Tosin tällä kertaa mulla oli oma pikku agenda tässä ulkoilussa - testasin nimittäin uusia kenkiäni. Oon jopa niin tyytyväinen että ostan toiset, voipahan sitten vaihdella. Mut myöskin tuntien tiedän etten saa itseäni käyttämään noita Vansin pinkkejä missään työssä mutta kiva kun on tuollaiset hienot ja mukavatkin kengät jotka voi sitten laittaa jalkaan kun menee johonkin. Ettei nyt suinkaan noilla lenkkareilla ihan joka paikkaan vaikka ovat kyllä aika päheet!



Postilaatikossa odotti mukava paketti Postcard Gardenilta. Uutta kirjepaperia jota en olisi kylläkään tarvinnut mutta en vain voinut vastustaa kiusausta. Tälläkin hetkellä siellä on pari lehtiötä jotka oikein kiusaa mua ostelemaan. Yritän vastustaa. Tuossa yhdessä isossa lehtiössä (näkyy tuossa yhdessä kuvassa noiden kahden lehtiön alla) on ihania sateenkaarenvärisiä sivuja.

Taisin Porinoissa mainita että tiskikoneemme tuli kuntoon ja se oli hyvä asia, koska mieheni ei oikein ole innostunut käsintiskauksesta (olimme sopineet että aikana jolloin tiskikonetta ei voi käyttää, niin tiskaamme vuorotellen) No olin väärässä - tiskikoneemme EI OLE kunnossa. Jossain vaiheessa korjaaja tulee uudelleen katsomaan mutta mitä nyt mietin niin tuntuu kone menevän vain huonompaan kuntoon. Mies jo tuossa katseli netistä Mielen tiskikoneiden hintoja. Tiskikoneiden vesivahinkomahdollisuus on se suurin syy miksi en ole itse ollut kovin innokas tiskikoneen käyttäjä. Myönnän että kyllähän tuo on paljon helpottanutkin mutta ei paljon mieltä ylennä kun kone vain kokoajan on rikki. Mä tiskaan ihan mielelläni käsinkin mutta tuo tiskialtaamme on kyllä melkoisen ahdas tiskaamiseen, varsinkin on jos hitusenkin isompaa tiskattavaa.

Sain napattua kaksikosta kivan edustuskuvankin. Muuten meno on liian vauhdikasta mun kameralleni, ei pysy näiden kahden vauhdissa. Menoa ja meininkiä! Saatiin tytöille sterilointiaika ensi viikon torstaille. Kyllä, molemmat samalla kerralla. Onpahan vihdoinkin tehty.



20.10.2013

Uudet kengät


Aika paljastaa totuus. Mun varakengät oli.... aikamoiset maanantaikengät. Tiesin että hilseilyä on luvassa koska olivat olleet kaapissa niin kauan enkä ollut huoltanut mitenkään. Keinonahka se vaan niin helpolla lähtee kävelemään kun pikkaisenkin puhaltaa oikeasta suunnasta. Sitten kun siihen lisätään vielä vesikelit niin mun hymy hyyty lopullisesti. Ei oo kiva mennä märissä sukissa.  No kun tuon huomasin niin menin ja ostin itselleni "uudet" kengät. Kahdet.

Mitäkö maksoin? Molemmat sain 50EUR hinnalla, sisältäen postarit. Ei hassumpi diili kun miettii että kaupasta haettaessa olisi saanut pulittaa sen 70EUR/kpl. Vähintäänkin.


Ihanat neonpinkit Vansit joita ei oltu käytetty ollenkaan mutta jotka osottautuivat pikkuisen liian isoiksi mutta onneksi on nuo hauskat jutskat (puolipohjalliset?) jotka voi laittaa kantapäähän. Tykästyin ja kovaa Vanseihin - mietinkin josko uskaltaisi netistä tilata jotkut... ei yhtä näkyvät kengät.

Nämä toiset kengät on tarkoitettu ihan suoraan töihin, Skecherin tennarit. Nämäkin on kirppikseltä ostettu mutta näitä on käytetty pari kertaa. Itselleni nämä ovat just sopivan kokoiset. Mulla kävi siis tuuri, sillä näitä nimenomaisia kenkiä olin tuijotellut KooKengän sivuilla että olisivat passelit Eccojen jatkajiksi. Metsästän tässä edelleen toisia työkenkiä, jotta voin vaihdella (kiitoksia siis vaan lukijoille jotka sanoivat että vaihtele kenkien välillä, älä käytä samoja kokoajan) Jos jollakulla lukijalla on tuollaisia tennarityylisiä kenkiä, jotka pölyttyvät siellä kaapissa niin mulle saa tarjota. Koko 37-38, sisämittana 23,5-24. Ei saisi olla muotoontunut. Sähköpostitse saa kiinni.



Mies bongasi Lidlin uusimmasta mainoksesta naisten juoksukengät, 19.90EUR. Ehdotti että nämä voisivat olla mulle kivat. No eikun Lidliin tutkimaan ja tämmöset sitten läks mun matkaani. Juoksukengiksihän en näitä ottanut vaan ulkoilu- ja työkengiksi. Pohdinpa tässä että pitäisikö ostaa varakappale kaappiin. Nyt kun mun Skillsin varakengät joutaa kaatopaikalle.

Oon ihan vasta tässä kotosalla kokeillut ja tuntuvat todella mukaviltaan jalkaan. Ovat jämäkät mutta samaan aikaan mukavantuntuiset jalkaan. Piian jalkapohjat kiittää.

18.10.2013

PipSan Porinat 29



Kävikö pahasti?




Oottekos te jo kuulleet Kävikö Pahasti -kampanjasta? No jos ette, niin nyt viimeistään kuulette. ^_^

Itse kuulin asiasta eilen ja päätinpä lähteä mukaan koska mielestäni ei ole ollenkaan hassumpi idea muistutella teille kanssaihmisille että välitetään toisistamme. Jos näemme että toinen kaatui, niin rohkeasti vain kysymään, että kävikö pahasti eikä vain kävellä kiireen vilkkaan poispäin. Jos joku on tielläsi, niin sanotaan kohteliaasti anteeksi, pääsisinkö tästä eikä mitään tuhahtelua kuten eräs tuttuni tekee.

Ei oo mitenkään nolostuttavaa auttaa toista. Voin taata, siitä tulee hyvälle mielelle.

Tässä omia, ihan arkisin tapoja välittää - edes pikkuisen.

* Tervehdin bussikuskia astuessani bussiin ja lähtiessäni muistan kiittää.
* Muistan tervehtiä kaupankassaa ja naapuria.
* Jos näen äidin vaunujen kanssa, tai jonkun monen kauppakassin kautta - autan avaamalla oven.

Olen myöskin yrittänyt piristää kanssaihmisten päivää hymyilemällä. Usein olen saanut hymyn takaisin. Välillä hieman hämmentyneen ilmeen - Suomessa (ja ainakin Porissa) tuo on melkoisen harvinainen juttu, että hymyillään tuikituntemattomille.

Itse autoin erään kerran bussissa vanhempaa naista joka ei ollut tietoinen että bussimatkan hinta oli noussut eikä kuski tietenkään päästänyt vanhalla hinnalla, niin menin ja tarjosin puuttuvaa summaa. Myönnän, tulin hyvälle mielelle ja hyvään mieleen jää koukkuun.

Nyt mä haastankin jokaisen siellä ruudun toisella puolella tekemään jotain hyvää toiselle. Avaa ovi, hymyile tai tervehdi. Jos näet jonkun maassa, pysähdy ja kysy: "Kävikö pahasti?".

(Kuva lainattu kampanjan FB-sivuilta)

17.10.2013

Kolmet rintaliivit: Elomi - Amelia, Goddess - Kayla ja Sculptresse by Panache - May

Elomi Amelia

Jälleen kerran ihanaakin ihanampi yhteistyökumppanini Lumingerie lähetti mulle upeat rintaliivit sovitukseen. Ihan ekana nappasin sovitukseen Amelian ja tykkään kyllä tästä liivimallista, vaikka toinen kuppi onkin ihan pienen inahduksen verran liian pieni. Sitä ei huomaa muuten kuin että pikkuisen pullottaa tuosta edestä. Käytössä nämä ovat olleet todella mukavat ja tykkään että kannattavat suuria rintojani pienellä olkainten kiristyksellä - enää ei siis tarvitse kiristää melkein loppuun saakka että rinnat olisivat mukavasti. Huomatkaa ihana pitsi tuossa sivussa.

Harmikseni nuo ihanat pinkit leopardikuvioidut liivit eivät sitten sopineetkaan, kiitos liian pienen kuppikoon. Näitä saa kuitenkin H-kuppiin ja 130cm ympärysmittaan saakka. Jos siis jollakulla muulla käy parempi tuuri näiden kanssa. Pirtsakat ovat!

Goddess - Kayla

Kolmannet liivit ovat Panachen Sculptresse mallistoa ja nimeltä May.  Nämä ovat hieman erilaisemmat kuin edelliset Sculptressen liivini ja istuivatkin paljon paremmin. Vähän tuo kangas jää ryppyyn mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Mukavaa löytää toinenkin merkki jonka liivit sopivat rinnoilleni, kun aiemmin luulin että vain Elomin liivit ovat sopivat. Jos olkaimet pisti kireämmäksi ja ympärystäkin laittoi erittäin tiukalle, niin näissä myöskin keskiosa menee rintakehään kiinni. Mayssa ja Ameliassa tykkään siitä että molemmat ovat sinisiä - mulla kun ei ole aiemmin tämänvärisiä ollut vaikka olihan Bettyt turkoosin väriset. Plussaa myöskin siitä, että näitä liivejä ei selkämaggarat häirinneet joten kummassakaan ei tuo liivi lähtenyt rullaantumaan, kuten siis yleensä. Rullaantuminen ei ole kuitenkaan koskaan haitannut käyttöä.

Muistanette varmaankin mun projektin, jossa etsein liivejä joissa keskiosa menee rintakehään kiinni? No sen saa kyllä, kaikissa liiveissä mutta joihinkin joutuu ostamaan sellaisen klipsin millä saa olkaimet tuolta takaa kiinni. Aiemmissa Ritassahan tuollaiset klipsit olivat valmiiksi olkaimissa.

Sculptresse by Panache - May