15.11.2013

Lehdessä! ("XL-bloggaaja oppi rakastamaan itseään")


Kuva: Harri Joensuu

Nyt onkin sopiva aika paljastella mitäs sitä ollaankaan puuhailtu. Kuten tiedättekin, niin luonani kävi ammattikuvaaja tuossa jokin aika sitten ja se oli kyllä mahtava kokemus!

Harri Joensuu kävi tosiaankin kuvaamassa mut Kodin Kuvalehden juttua varten ja vaikka olin ajatellut että se on niin piece of cake koska onhan mua nyt tutut kuvailleet mutta eihän se nyt niks naks poks mennytkään. Mutta hauskaa meillä kuitenkin oli (eikä muuten helpottanu kuvaajan tehtäviä kun mukana oli yks yli-innokas kissa, onneks sillon oli vaan tuo yks) Sisällä kuvauksen kanssa oli aika haasteellista mutta kun mentiin ulos, Kirjuriin, ei mennyt kuin muutama minuutti kun täydellinen kuva saatiin. Mä ainakin tykkään äärettömän paljon tuon Kirjurissa otetusta kuvasta.

Eilen sitten tuo kauan odotettu ja jännitetty lehti ilmestyi kauppojen lehtitelineeseen. Kodin Kuvalehti nro 23. Ja nyt mä jaan tuon artikkelin teidän kanssanne. Huom! Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.





109 kommenttia:

  1. Kaunis ja värikäs kuva susta, tykkään myös! :) Ajattelin lehden ostaa kyllä, jos ei mies tänään muista tuoda niin huomenna viimestään! Haluan siitä sitten lukea jutun, säästelen enkä lue vielä tuosta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. No muistikos se mies tuoda sulle lehden? Täällä on ainakin puhelimet soineet + vanhemmilla kans, et sää/tyttäres oli lehdessä!

      Poista
    2. Muisti tuoda jo eilen! <3 Luin jutun ja oli todella hieno, hyvin kirjotettu ja mielenkiintosta asiaa. Erittäin tyytyväinen olin, hyvä PipSa! :) :) :)

      Poista
  2. - Ihanan rehellinen artikkeli! Ite painin joidenkin samojen asioiden kanssa edelleen, ja esim. koulukiusaamisen arvet tuntuu vieläkin. Itsekkin olen isompi tyttönen ja tiedän tasan mitä oot käyny läpi. Nyt kuitenkin niinkuin siekii voin huimasti paremmin ja se on rakkauden ansiota. Oma poikaystävä rakastaa mua juuri sellaisena ku olen, kehuu ja näyttää, että tahtoo olla mun kanssa. Sun blogi on just loistava, joten jatka samaan malliin, äläkä todellakaan välitä niistä haukuista ja arvosteluista! :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulukiusaaminen on kyllä semmonen et se voi jättää syvätkin arvet. Mä oon joskus miettinyt, että jos menisin opiskelemaan niin millainen olisin. Olisinko tällainen oma itseni vai käpertyisinkö sinne nurkkaan seuraamaan tilanteita.

      Poista
  3. Mitenkähän KK suhtautuu siihen, että julkaiset lehtijutun noin? Nythän ei juuri kukaan viitsi enää ostaa lehteä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on KK:n lupa julkaista lehtijuttu.

      Poista
    2. Aika kapeasti ajateltu. Kai sitä lehteä ostaa muutkin kuin Pipsan blogin lukijat ja toisaalta - nämä lukijat eivät muuten olisi lehteä ostaneetkaan. Eli ei ole keneltäkään pois.

      Poista
    3. Onhan se noinkin, mutta itse tosiaan kysyin KK:lta lupaa. He olisivat laittaneet mulle oikein PDF:nä jutun mutta koska olen kärsimätön niin nappasin kuvat. Ehkä laitan sen PDF:n tänne jahka saan. :)

      Poista
  4. ´Hyvin tehty juttu, kivat kuvat!
    Sanot aina ja myös haastattelussa,että muiden mielipiteet eivät vaikuta sinuun, mutta silti kulmakarvoistasi esim. joku huomauttanut sai sinut tarkkailemaan ja nyppimään niitä, eikö tämä nyt tarkoita sitä että muiden mielipiteet sinusta vaikuttavat sinuun kuitenkin vaikka väität muuta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se, ettei välitä muiden mielipiteistä, tarkoittaa sitä, ettei välitä niistä tärkeissä ja merkittävissä asioissa. Pikkuasioissa välittäminen taas on eri asia. Jos joku huomauttaa minulle, että vaikka että tietyt värit ei sovi minulle, niin jos en nyt suorastaan rakasta sitä väriä, ainakin harkitsen, että käytänkö ja missä tilanteissa. Jos taas joku sanoisi, että minun pitäisi muuttaa jotain radikaalia ja merkittävää elämässäni, niin se ei vaikuttaisi tekemisiini mitenkään. Ja jossain asioissa on kyse ihan kohteliaisuudestakin, että ottaa muut huomioon.

      Poista
    2. Mikset Pipsa halua vastata tähän?

      Poista
    3. Ei ole kyse siitä ettenkö haluaisi, en vain ehtinyt eilen vastaamaan ihan kaikille.

      Kuten artikkelissakin sanoin, niin sitä havahduin kuitenkin tajuamaan et hei, ei tää oo minua. On siis päiviä jolloin muiden mielipiteet vaikuttaa mutta onneks niitä päiviä on alkanu olemaan todella vähän. Tuo kulmakarvajuttukin taisi olla blogin alkupäässä jo.

      Poista
  5. Hymyilyttävä juttu, pidin!

    VastaaPoista
  6. Hienoa Pipsa! Tosi hyvä lehtijuttu ja kauniit kuvat:) Olet rohkea nainen kertoessasi elämäsi karikoista. Elämässäsi on ollut ilkeitä ihmisiä, mutta onneksi ne eivät ole saaneet sinua nitistettyä, vaikka ehkä hetkellisesti ovatkin siinä joskus onnistuneet. Elämänasennetta ja positiivisuuttasi ei voi kuin ihailla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka ne ilkeät ihmiset ovat joskus heikolla hetkellä onnistuneet, niin ei se onneksi mua ole pysyvää.

      Poista
  7. Olipa ihana lehtijuttu, kivan positiivisesti kirjoitettu ja tulin tosi hyvälle tuulelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Jaana oli hyvin osannu tuoda minuakin kirjoitukseen. :)

      Poista
  8. tosi hyvä juttu:) sää oot roolimalli meille isokokoisille naisille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooo, en mä nyt roolimalliudesta tiedä mutta kiva kun tykkäsit jutusta. :)

      Poista
  9. Miten päädyit lehteen?

    VastaaPoista
  10. Hei, ihana juttu ja pointsit rohkeudesta :)

    VastaaPoista
  11. Kaunis kuva susta ja todella hyvä juttu! Harmi vain, että näin huono näköiselle kuin minulle oli vähän vaikeasti luettava joten taidan napata lehden mukaan illan kauppareissulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi hitsit, mä kun koetin niin jättää sen jutun mahdollisimman isoksi että varmasti näkee lukea. No toivottavasti sait kurkattua kauppareissulla juttua. :)

      Poista
  12. Se että uskaltaa olla oma ittensä on parasta ja kuitenki loppupelissä se ainoa ja oikia tie ja jokaisella meistä on oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään, sen kun ymmärtää niin ymmärtää paljon muutakin. Ei saa pelätä erinlaisuutta sehän rikkaus! :)
    Ja artikkelin lopusta voi lukea asian joka sai kyyneleen silmäkulmaan, rakkaus on ihana asia :)

    T.Poronpurija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen tosiaankin pitäisi rakastaa itseään, kiloista huolimatta. Sain jonkun viestin sähköpostiini jossa sanottiin vain että lihavan ei kuuluisi rakastaa itseään, ettei muuten voi laihtua. Itse olen asiassa eri mieltä. Kun on armollisempi, eikä suhtaudu laihduttamiseen pakkomielteisesti, voi se laihduttaminen olla mukavaakin ja toisaalta, se mikä hitaasti lähtee niin pysyy kauemmin myös poiskin.

      Poista
  13. Ihana juttu ja upeat kuvat! :) Sä olet kyllä sitkeä ja rohkea nainen. Kiitos kun olet jaksanut ja jaksat pitää tätä joistakin lieveilmiöistä huolimatta!

    VastaaPoista
  14. Ihana teksti ja kaunis kuva. Ihana että jaksat kaiken jälkeen pitää blogia ja ilostuttaa meitä.

    Minulla on samanlainen mies kuin sinulla, hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Ei näe minua painon kautta olleskaan, sillä ei ole käytännössä arjessa mitään merkitystä :).Silmät kostuivat lopputekstissäsi täälläkin...

    VastaaPoista
  15. Kyllä piristi tämän vakavaa masennusta sairastavan päivää tuo lehtijuttu, hyvä mieli tuli :) Muutenkin tämä blogi on monesti ollut minulle päivän piristäjä, sinusta oikein huokuu semmonen pirteä ja mukava fiilis. Porinoista tykkään myös todella paljon ja kissajututkin mieleisiä, itselläkin kun yksi maatiaistyty kotoa löytyy. Kaiken kaikkiaan olen tykännyt tästä blogista koko sen ajan kun lukijana olen ollut, eikä minulla ole pahaa sanottavaa :) Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun piristit mun aamuani. :) On kiva kuulla piristävänsä toisen päiviä. :)

      Poista
  16. Rakastan värikkäitä vaatteita15.11.2013 19.52

    Oli kyllä mahtava juttu. Avoin ja kuitenkin asiallinen. Puhut asioista niiden oikeilla nimillä ja olet oma itsesi sillä puhut samanlailla myös porinoissa ja blogissa.

    Olen sinua isompi ja olen myös tunnesyöjä. Ja se on totta, että jos kieltää itseltänsä ruokaa niin silloin ruoka on ainoa mielessä oleva asia. Jos syö sitä mitä sillä hetkellä haluaa, niin ruoka ei ole päällimmäisenä mielessä. Jos minulla on suklaata, niin ei mun tee sitä mieli. Mutta jos päätän että nyt ei suklaata osteta, niin voit arvata mikä asia kummittelee mielessäni seuraavat päivät ja kokoajan!

    Kiitos hyvästä blogista. Luen blogiasi päivittäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, mutta kantsii opetella siihen että vaikka sitä suklaata ostaa niin ei sitä tarvitse levykaupalla syödä. Sillo ku aloin opetella kohtuullistamista niin ruoka ja herkut varsinkin pyöri mielessä mutta kun sitä alkoi tekemään niin ettei mitään kieltänyt, vähensi vain määriä, niin jossan vaiheessa se ruoka ei enää hallinnut.

      Poista
  17. Hienoa, jatka samaa rataa olet päivän piristys :)

    VastaaPoista
  18. Aivan loistava juttu! Täälä sinunkokoisesi lukija luki jutun tippa silmäkulmassa, hyvin kirjoitettu ja kaikin puolin kuvineen kaikkineen nappisuoritus. Varo vaan, pian sinut löytää bloggaamasta jostakin lehdestä ;) Mielestäni KK olisi loistovalinta! Mukavaa joulunodotusaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai lehteen bloggaamaan. No eihän sitä koskaan tiedä - niin lehdet, tarjouksia vaan pöytää ni kattellaan. ;) Mukavaa joulunodotusta myös sinne! :)

      Poista
  19. Aivan ihana juttu! Hyvä Pipsa! Ihailen kovasti rohkeuttasi ja avoimuuttasi!

    VastaaPoista
  20. Tosi hyvä lehtijuttu ja kirvatsikuva on hyvin onnistunut! Ihanan pirteät värit. :)

    Se on niin upea tunne, kun tajuaa miten uskaltaa olla taas oma itsensä ja ei välitä muiden ilkeyksistä enää! :) Mulla tää sama juttu kuin sulla. Muistaakseni oon siitä täällä joskus maininnut et mua on myös kiusattu, en oo ihan varma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä me siitä keskusteltiin. :) Mä en tajua kyl tota kiusaamista.

      Poista
  21. Tosi hyvä teksti ja olet ollut todella avoimena haastattelussa mikä on todella rohkeaa ja hienoa! Tuo jutun etusivun kuva on myös tosi nätti ja ihan sinun näköisesi, kuin on koko kirjoituskin :)
    Hienoa, että olet uskaltanut lähteä moiseen! Aivan mahtavaa, että nykyään isommat naiset ovat alkaneet peräänkuuluttaa kunnioitusta myös lihaville ihmisille ja etenkin naisille. Se on todella tärkeää, eihän kukaan halua, että kaikki maailman ihmiset ovat samasta muotista väännettyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, vaikka liputan kyllä se normaalipainon puolesta. Ettei nyt päästäisi itseään lihoamaan näin paljon. On nimittäin perkeleellinen juttu saada tuota painoa alas, vaikka mitä tekisi mutta kyllä se onneksi aina välillä nytkähtelee. :) Lehteen oli laitettu muuten päiväkaloreiksi 1500 mutta kyllä mä nykyisin syön enemmän. Oiskohan jotain 1700-1800kcal väliltä. Se muuttu kun tuli lisää töitä. :)

      Poista
  22. Hyvä juttu! Rehellistä puhetta! Mukavaa lauantaita Poriin! :)

    VastaaPoista
  23. Shoppatko ikinä isossa karhussa, esim zizzissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän mä Isossakarhussa shoppailen, mutta harvakseltaan löydän miellyttäviä vaatteita. Topit ostin sillon keväästä vai millonkas se nyt olikaan.

      Poista
    2. Olisit esitellyt tämän ostoksen. Sulla on vain noista kahdesta samasta nettikaupasta noita esittelyjä. Ois kiva jos vähän laajentaisit tota aluetta...

      -eri ano

      Poista
  24. Olen varma, että ko. lehtijuttu saa paljon positiivista palautetta!! Oli parempi kuin osasin odottaakaan.. erittäin elämänmyönteinen ja viisaita sanoja sisältävä kokonaisuus.. kiitos :)

    - Tilda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on tuonut paljon positiivista palautetta ja onpahan yks jopa pysäyttänytkin kaupassa ja kysyny et oonko mää tuo lehtijutun nainen. Joo, olinhan minä., :)

      Poista
  25. Tosi kiva lehtijuttu:)! Olet varmasti todella sydämellinen ihminen! Ja olet saanut kokea kaikkea inhottavaa elämässäsi. Kuten olen itsekin ollut koulukiusattu. Se on todella syvältä.
    On mahtavaa, että olet löytänyt noin ihanan ihmisen vierellesi. Ja uskon, että miehesikin tukee laihduttamista ihan pelkästään terveydellisistä syistä. Jos ylipaino olisi pelkästään esteettinen "haitta" niin eihän sillä olisi silloin mitään väliä. Itselläni on kaksi pientä lasta niin pakko on ajatella heitä, jotta äiti pysyisi kunnossa. Ja miestäni myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtijuttu oli kyllä kiva. Ja no, kaipa mä oon sit sydämellinen ihminen. Mä koetan vaan olla mä. :)

      Poista
  26. Pipsa - hieno juttu! Voimia jatkaa samaan malliin! Iloa ja valoa elämääsi!

    VastaaPoista
  27. Olen KK:n tilaaja. Pidin jutusta ja toivon sinulle kaikkea hyvää.
    Tosi kurjia juttuja olet joutunut kokemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen kyllä kokenut vaan ei ne mua oo nujertaneet. Sillon tietty ei ajatellu näin valoisasti.

      Poista
  28. Hienoa pipsa.
    mut pakko kommentoida paria asiaa.. "Se mikä hitaammin lähtee pysyy kauemmin poiskin" ei kannata yskoyella itselleen tollasta, koska Se on ITSESTÄ kiinni mitä moskaa suuhunsa tunkee. Itse olen nyt 5kk ollut Cambridge ohjelmalla ja miinus 40kg pois. Laihdutus ja siinä onnistuminen on omasta itsestä kiinni sekä päätöksestä aloittaa\viedä kunnialla loppuun ja pysyä saavutetuissa mitoissa. Tämä on loppuelämän projekti, ei normaalipainon saavuttaminen poista sitä tosiasiaa että sairaalloisen lihavan bmi lle pääsee liiankin helposti takaisin. Tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti olet saanut painoa pois. :) Ja mitä tulee näihin laihdutusasioihin niin jokaiselle on omanlaisensa ohjelmansa jotka sopivat. Että se mikä sulle sopii, niin ei sovi välttämättä toiselle. Siksipä onkin kuunneltava itseään ja etsittävä se itselle sopiva tapa.

      Poista
  29. Saitko jutun luettavaksi ennen julkaisemista? Ihan jees juttu, mutta ei mitään uutta blogisi lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain. No kyllä mä luulen että siellä jotkut asiat olivat uusia, mutta eipä tuota lehteä nyt vain lukijat lue. :)

      Poista
  30. Pipsa sinä rokkaat! Ei voi kun ihastella asennettasi elämään, siinä on monille meistä opittavaa :)

    VastaaPoista
  31. marsipaanipossu16.11.2013 21.33

    Samaa mieltä Anonyymin klo 20.10 kanssa. Itse tiputin alkuvuodesta -25 kg samalla ohjelmalla (4 kuukaudessa) ja puolisen vuotta nyt samassa pysytellyt, ja aion pysyä vastakin. Ja siis en syö mitään "pussiruokia" enää vaan terveellisesti ihan perusruokaa. Siitä se on kiinni mitä syö, jos syö enemmän kuin kuluttaa niin tulee kai ne takaisin, olipa pudottanut kilot hitaasti tai nopeasti... Mutta lehtijuttu oli tosi hyvä! Oot rohkea ja ihanan positiivinen ihminen. Tsemppiä. :)

    VastaaPoista
  32. Minä kannatan hissuksiin laihduttelua. Tulee opeteltua se uusi elämä siinä samalla (toisin kuin pussikuurilaisilla tasapainotteluharjoittelu alkaa usein vasta tiukan pussittelun jälkeen). Pysyy korvienvälikin mukana projektissa. Tunnen pari entistä teholaihduttajaa, jotka masentuivat hurjasta pudotuksesta huolimatta kun "pää ei laihtunutkaan" samaa tahtia.

    Toisekseen, miksi kiusata itseään kuukausia mauttomilla/pahan makuisilla ruuankorvikkeilla (kyllä, testailtu on) kun samaan tulokseen pääsee (hitaammin tosin, mutta mihinkäs on kiire valmiissa maailmassa?) sillä perusruuallakin?

    Mutta makuasioita, tosiaan. T. -5kg 4kk

    -AI

    VastaaPoista
  33. Täällä myös yksi hitaamman, ja ennen kaikkea normi ruualla laihduttamisen kannattaja. Olin Jutan dieeteillä, yksi dieetti toisensa jälkeen ja laihduin huikeasti. Mutta yhtä huikeasti se loppui siihen kun en enää vain jaksanut sitä niin entisestä poikkeavaa ruokavaliota. Otin nimittäin senkin liian tiukasti, ei mitään hiilareita, pelkkää proteiinia lähestulkoon. Ehkä jos olisin ollut armollisempi itselleni, lopputulos voisi olla toinen.

    Myönnän kyllä, että se ratkaisee mitä suuhunsa pistää, mutta helpompi se on tehdä vähän hitaammin ja lähellä sitä ruokavaliota mistä tykkää :D. Kohtuullistamalla. Pääkoppa on se joka ratkaisee, ja sen täytyy pysyä menossa mukana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös ollut Jutan dieetillä. Se toimi hyvin ekat 3vko mutta sitten alkoi tökkimään eli ei paino laskenut eikä voinut todellakaan sanoa että olisi lipsunut ohjelmasta. Oon kokeillut niin monia eri tapoja ja kaikista stressivapain mutta myös kiloja vähentävä on ollut tämä etten edes ajattele laihduttavani, mutta seuraan silti mitä syön. Herkutellakin saa ja oon huomannu että kun itselleen antaa luvan ottaa herkkua niin jossain vaiheessa se menee siihen, ettei sitä enää himoa kokoaikaa. Suklaa oli mulle aikoinaan isokin pahe mutta nykyisin syön sitä harvemmin. Jääkaapissa on tälläkin hetkellä 2 Fazerin sinistä (sellaista 5palan patukkaa) ja ovat siellä tainneet olla jo kuukauden päivät. Otan kun tekee mieli. Ja kun menee hitaammin niin asiat sisäistää paremmin, pääkoppa tulee menossa mukana, eikä jää sinne jonnekin kun mennään niin nopeaa. :)

      Poista
    2. Kirjoititkin juuri sen miksi monen painonpudotus tyssää. Kun ei joka viikko paino putoa niin hanskat tiskiin. Jutan dieetistä en tiedä kuin pääpiirteitä, mutta jos kolmen viikon jälkeen tulee elimistön tasaus vaihe ja lyöt pillit pussiin kun paino ei putoa koko ajan vaikka ohjelman mukaan olet tehnyt niin ei se tuolla tavoin tehden putoa millään muullakaan tavoin. Mulla itsellä paino tippui kahtena ekana kuukautena -10kg ja seuraavat 2 kuukautta YHTEENSÄ 1.2kg. Voin sanoa, että pääkoppaa kiristi ja teki mieli antautua. Mutta eteenpäin on mentävä. Ei kannata harmitella (yleisesti ottaen, en puhu vain sinusta) sitten 60 vuotiaana ylipainoisena kun ei nuorempana ollut vahvuutta jatkaa.

      Poista
    3. No enhän minä nyt hanskoja tiskiin lyönytkään vaikka ohjelma alkoi tökkimään kohdallani eikä voi puhua viikon taikka parin tökkimisestä. Mä nimittäin jatkoin tuolla Jutan ruokavaliolla pitkänkin aikaa, mutta ei laskenut paino ei - kapenin kyllä mutta paino piti tiukasti kiinni. Oliko se nyt 3kk kun se jumitteli aika kivasti kunnes rysäytti 3kg pudotuksen seuraavalla kerralla.

      Moni todellakin lyö hanskat tiskiin kun tulee jumitus.Ajatellaan että kyllä se paino laskee kilo per viikko vauhdilla. Voin kokemuksesta sanoa että ei todellakaan mene näin.

      Poista
    4. Kapenit eli menetit senttejä mutta vaaka ei antanut tuloksia!? Tuohan on mahtava tilanne! Olet laihduttanut läskiä etkä vain nesteitä. Jos paino putoaa joka viikko niin ne ovat usein nestetasapainon vaihteluita. Mulla on mennyt juuri noin että paino on pysynyt samoissa lukemissa kuukaudenkin ja sitten rytinällä-4kg ja tasapainovaihe taas. Kapenemista on se sehän on just se mahtava juttu! Vaatteet solahtelee paremmin päälle ja olo on hyvä. Miksi ihmeessä naiset aina vahtaavat noita vaakoja?

      Poista
    5. No nykyisin mää en vaakaa pahemmin seuraa vaan mittanauhaa. :) Kuten eräs kaveri mulle aikoinaan sano, että sen vaa'an voi huoletta heittää komeron pimeimpään nurkkaan. :) Juu, kapenin mutta en menettänyt kiloja - sillon sitä tuijotti nimittäin vain niitä kiloja. Katsoohan ne kaikkialla aina vaa'an lukeman. Ja vaikka kuinka koetti sanoa että on kaventunut niin eihän se ole sitä oikeaa laihtumista.

      Poista
  34. Hei! Olet kertakaikkisen valoisa tyyppi! On hienoa, että kirjoitat tavallisista asioista ja elämästä liimaamatta mitään kiiltoa niiden päälle vain näyttämisen halun takia. Se tekeekin fiiliksen, että nautit elämästäsi juuri sellaisena kuin se on. :) On varmaan rasittavaa lukea aina painoon liittyviä kommentteja, vaikka suhtaudutkin aiheeseen avoimesti. Itse olen kokoa 36 ja saan silti jatkuvasti kuulla napinaa painostani. Välillä se tuntuu todella pahalta. Yleensä kuitenkin ajattelen, että arvostelijan elämästä puuttuu todella jotain sisältöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :) No tavallistahan tuo arki on kaikilla. Mua itseänikin kiinnostaa lukea enemmän blogeja joissa on tuota arkea. Ehkä siksi ettei mua niin nuo menot kiinnosta. Oon niin muumuioitunut. ;)

      Poista
  35. Ihana ,valtavan ihana juttu oli! Olen 40v perheenäiti ja joutunut "silmätikuksi" aikuisella iällä, jotkut tunteet niin jaan kanssasi.On se niin inhottavaa kun jotkut todellakin harrastavat vallan kiusaamista juuri ulkonäön, pukeutumisen, tai jopa huumorintajun takia.Nyt vasta ymmärrän kun olen asiasta keskustellut monen ihmisen kanssa ,että se on vaan niin että joillakin vaan on liikaa aikaa pohtia muiden asioita,ja aivan turhanpäiväisiä asioita(siis sille puhujalle). Voi heitä, heiltä jää se oma ,ainutlaatuinen elämä elämättä ! Minä ainakin nautin nykyään joka päivästä, ilkeät ihmiset osaan nyt kiertää kaukaa. Mukavaa joulunodotusta sinulle ,ja kiitos vielä hyvästä ,piristävästä lehtijutusta !! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muuten joskus ajattelin kun olin kiusattuna, että kohta tää loppuu. Kohta pääsen aikuisten maailmaan vaan kuinkas kävikään, koin kiusaamista myös siellä. Eräs kyllä mulle sanoi että häntä vituttaa kun olen aina niin iloinen ja kaikille ystävällinen. Loppujenlopuksi sitä vain alkoi tajuamaan et kaikki ei voi miellyttää ja että aina löytyy joku joka ei susta tykkää.

      Poista
    2. Oletko koskaan miettinyt, että olisiko sun kiusaaminen loppunut jos joku kerta et olisikaan ollut ystävällinen ja kaikille ihana?
      Jos olisitkin sanonut päin naamaa, että jokin asia satuttaa, vituttaa ja noin ei voi toista kohdella. Olisit pannut kampoihin, ollut itsestäsi ylpeä ja näyttänyt sen?

      Poista
    3. Heh, oon kyllä sanonut että satuttaa, vituttaa ja vaikka mitä mutta ei - siitähän saatiin syy ottaa hernuli nenään ja kahta kauheammin kiusata. Usko pois vain, mä oon koettanut olla etten kuulekkaan, oon sanonut asiasta, ollut vähän tylykin mutta ei. Mikään ei auta. Mutta sepä se kun oon todennutkin että vaikka mitä tekisinkin niin se tyyppi ei koskaan tule tykkäämään susta.

      Poista
    4. Jos kyse on vain yhdestä tyypistä niin anna olla :) Yks ihminen on kärpäsen pieru täs elämässä! Mä käsitin et sua on kiusattu monen ihmisen toimesta elämän eri vaiheissa ja iässä.

      Poista
    5. Siis monesta eri henkilöstä on kyse ja eri vaiheissa. Tuo jonka tuohon ylös nyt otin, oli yksi esimerkki. Että on kokeiltu kaikenlaista kun tuli ajateltua että vika on minussa mutta kyllä se taitaa mennä niin, että vika on kiusaajassa joka ei vaan pysty antaa sen kiukkunsa olla. Ja muutama kiusaaja on ollu mua reippaasti vanhempiakin joten ei voi edes sanoa kiusaajien olevan vain lapsellisia pikkumuksuja. Kiusaamista tapahtuu kaikenikäisissä.

      Poista
  36. Olen itse ammatiltani toimittaja, ja hyvin oli kollega saanut tarinasi paperille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toimittaja, ja mielestäni teksti taas oli hyvinkin töksähteleväistä. Päälauseita päälauseiden perään. Aikakauslehdessä teksti saisi olla eläväisempää. Sähketyyppinen ilmaisu sopii ennemmin sanomalehteen.

      Jutussa oli hassu kohta tuo, ettei kymmenen kiloa liikaa ole maailmanloppu. Pipsalla kun on moninkertaisesti sitä ylipainoa, niin vaikka tuossa varmasti viitattiin blogin lukijoihin jotka ehkä pitävät 10 kg ylipainoa maailmanloppuna, niin se kuulosti enemmän siltä että Pipsa luulisi itse että hänellä on vain 10 kg ylipainoa.

      Poista
    2. Tuo 10kg ylipaino juttu taitaa vissiin olla vähän väärässä kohdassa. Jos nyt oikein muistan niin sen piti olla tuossa kohdin missä tekstissä lukee miten 50kg/160cm pitää itseään lihavana ja ettei se 10kg ylipainokaan vielä ole paha, mutta kunhan se ei tuosta moninkertaistu.

      Poista
  37. Mitä tahtia siis "laihdutat", mitä tahtia painosi sitten putoaa? Kun puhut "hitaasta laihduttamisesta". Mitä se siis sinun kohdallasi on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä laihduta millään tahdilla. Se menee kun menee.

      Poista
  38. Pakko vielä vähän puuttua tuohon laihdutus-keskusteluun. Itse olen kaikista kiinnostunein pysyvistä tuloksista! Lehdet, telkkari ja netti on täynnä upeita onnistumistarinoita, monta kymmentä kiloa pudotettu jne. Mutta onko pudotus pysyvää? Itsekin sain 20 kg pudotettua karppaamalla, mutta korkojen kera tulivat takaisin, kun hiljalleen palasin entiseen. Ja tuossa KK:ssakin oli juttu, missä 40 kg pudottanut oli lihonut kilot takaisin. Telkkarissakaan ei juuri näytetä painonpudotuksessa onnistuneita myöhemmin, onko kilot pysyneet. Tästä syystä nuo kuurit ja dieetit itseäni epäilyttävät. Tuloksia ehkä tulee, mutta onko se pysyvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään laihdutus ei ole pysyvää jos palaa entiseen kuten tuossa kerroit. On se sitten joku muotidieetti tai hiljaa laihdutus. Jos palaat entisiin tapoihin jolla olet lihonnut niin mikään laihistyyli ei tätä ratkaise.

      Poista
    2. Näinhän se on, mutta oon ite huomannu just näissä pussidieeteissä että kun ne lopetetaankin niin moni lihoaa vaikka alentaisikin aiempaa ruokailua. Siksipä mä suosin laihduttamista normaalilla ruokavaliolla mutta vähentää määrää eli ns. kohtuullistaa.

      Poista
  39. Siis aivan ihana lehti juttu! Ihan mahtavaa Pipsa!! Tää sun blogi on aina muutenkin ollu ihanan energinen ja positiivinen, ja huikenta on se että et todellakaan piiloudu mustiin ja hoikentaviin vaatteisiin vaikka onkin muutama ylimääränen kilo vyötäröllä! :)

    VastaaPoista
  40. Ihana lehtijuttu, ihana sinä, ja (ainakin tällee maallikon korviin) hyvin kirjoitettu! :)

    Ainoa mikä jäi häiritsemään on tuo Kate Perry-virhe! :D...!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, määki huomasin tuon virheen mutta varmasti moni kuitenkin tunnistaa ketä laulajaa tarkoitettiin. :)

      Poista
  41. Tosi hyvin sopii sulle toi hiusmalli tossa pikkukuvassa ja koko tyyli. Tsemppiä !!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  42. Kiva ja piristävä lehtijuttu, varmasti kannustaa monia hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on :) Tässä maailmassa kun on niin paljon paineita, että millainen pitäisi olla ja millainen ei ainakaan saisi olla. Ihanaa, että jotkut uskaltavat olla juuri sellaisia kuin itsestä tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis näin nimenomaan! Kun rakastaa itseään, niin maailmakin näyttää vähän valosammalta paikalta. :)

      Poista
  43. Kannattaisi oikeasti tutustua cambridgeen ennenkuin tuomitsee. Kyllä se pipsa niin on ettet voi kuulopuheiden perusteella sanoa että kun "aterian korvikkeet loppuu niin lihoo..." what? Cb on 6 tasoinen ohjelma jota toteutetaan yhdessä valmentajan kanssa
    Tutustuppa, ei tee pahaa. Tuntuu ettämsun selittely on sitä lihavien puolustuskantaa mutta se on sun asias painatko 150kg vai oletko normaalissa bmi.ssä
    Mutta tuomita et voi ennenkun itte kokeilet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis enhän minä Cambridgeä tai mitään muutakaan tuomitse - eikä kommenttini tosiaan ollut mitenkään tuohon cambridgeen suunnattu vaan ihan yleisesti sanon mitä olen itse toki kuullut muilta käyttäjiltä ja lehtijutuista. Monilla siis juttu oli alkanut tökkiä siinä vaiheessa kun pääsi takaisin normaaliin ruokaan. Ja tähän kuuluu siis KAIKKI mahdolliset pussittelut, cambridget, karppaukset jne jne. Olen itse kokeillut ateriankorvikkeita, 10pvä ajan enkä koe niitä omaksi jutukseni. Kyllähän niillä painon saa lähtemään mutta ei ne kyllä mulla ainakaan pysyneet. ;) Paremmin on pysynyt pudotettu paino poissa, nyt kun ihan normi ruualla laihdutan enkä stressaa koko laihdutuksesta.

      Poista
  44. Mä löysin tänne juurikin tuon haastattelusi kautta. Mikä onnenpotku! :) Suvikki74

    VastaaPoista
  45. Luin nyt juuri lehtijutin aamukahvilla ja heti tulin katsomaan blogiasi. Tallensin sen kirjanmerkkeihin eli tarkoittaa, että käyn toistekin. Itse sopisin jo äidiksesi iän puolesta, mutta siitä huolimatta kannustan sinua jatkamaan samaan tyyliin. :)

    VastaaPoista