Ilahduta toista (Joulu - Osa 2)

Sain nämä kyseiset Jacob's Creekin Shiraz Cabernet viinit joka aika päivää sitten Pernod Richard Finland yritykseltä. Ja ideana olikin ilahduttaa jotakin itselle tärkeää ihmistä tällä toisella viinipullolla joka oli muuten pakattu tuohon ihanaan Paola Suhosen suunnittelemaan lahjapussukkaan.

Valitsin täksi tärkeäksi ihmiseksi naisen johon olen tutustunut bussipysäkillä kun matkaamme samoille työkulmille. Ollaan tituleerattu toisiamme Pysäkkikavereiksi. Hassuinta on että ollaan juteltu ummet ja lammat kaikenlaista mutta ei olla aiemmin huomattu ollenkaan esittäytyä. Joten siitä tämä Pysäkkikaveriksi kutsuminen. Nykyään tiedetään jo nimet. Pysäkkikaverini on kuitenkin itseäni hieman vanhempi nainen joten ajattelin että hän varmasti osaa antaa hyvälle punaviinille arvoa ja oikein olinkin arvellut. Pysäkkikaveri yllättyi ja ilahtui ylläristäni.

Tämän postauksen julkaisu on vain kestänyt kun olen säästänyt tätä punaviiniä nimenomaan joulua varten. Olen kyllä huono viininmaistaja mutta tämä oli omaan makuuni todella hyvänmakuista, joko sellaisenaan tai glögin kanssa. Oli jouluna kiva avata tuo pullo ja muistaa, että on ilahduttanut toisella pullolla Pysäkkikaveria.

Yks pieni lasillinen tosin nous hattuun aika nopsaan joten varovainen saa olla. (huomatkaa nyt toki ihkauudet viinilasit kun allekirjottanut on vanhoista saanut kahdet rikottua, uuuups)

Eka joulu uudessa kodissa (Joulu - Osa 1)

Täällä otettiin joulun vapaat niin kiitollisena vastaan vaikka onhan mulla vielä viikon mittainen talviloma mutta koska sen ajankohdasta ei ole mitään tietoa, niin oli ihanaa kun sai joulun vapaalla sitten ladata akkuja.

En ollut tajunnutkaan että mulla voisi olla univelkaa. No tämän tajusin melko nopeasti kun yhtenä päivänä vain nukuin. Sitten piristyinkin ja sain meidän molempien unirytmin ihan sekaisin mutta kerrankos sitä nyt vapaalla.

Zillakin haluaa yhden konvehdin

Tämä joulu meni erittäin rattoisasti vaikka nyt musta maa olikin. Höh! Meillähän ei laitettu joulua juurikaan mutta tokihan kuitenkin perinteiset rosollit, lanttulaatikot sun muut maisteltiin läpi. Äitini luona kävimme nautiskelemassa puurot ja luumu&rusinasopat. Kotona sitten nautiskeltiinkin kasoittain konvehteja - tai no omat konvehtini rajoittuivat Julioihin. Muunlaisista en oikein välitä. Onneks on mies joka tykkää syödä konvehteja.

Töistä saadusta lahjakassista paljastui joulukahvia (juotu) joulupipareita (ei iiiihan vielä syöty) ja konvehtirasia (meni parempiin suihin) Meillähän ei lahjoja tänä vuonna vaihdettu kun oltiin ajoissa sovittu että nyt ei ostella mitään. Vanhemmat tietenkin antoi noita konvehteja ja rahaa.

Tuli myös tajuttua että oli ensimmäinen joulu tässä meidän uudessa kodissa. Mehän muutimme viime vuonna tapaninpäivänä tänne. Voi että miten mä muistankaan kun se eka yö uudessa kodissa oli KYLMÄ.



Sain (blogin kautta) Urtekramilta jokin aika sitten tällaisen kivan kasan vähän kaikkea. Meidän PITI tehdä joulupuuro näistä aineksista mutta emmepä sitten tehneetkään kun äiti kerkes ensin. Mut oonpahan saanu maistaa saksanpähkinää, rusinaa ja aurinkokuivattuja viikunoita ihan sellaisenaa ja hyvää oli. Mulla oli kauheat ennakkoluulot noihin kuivattuihin hedelmiin mutta ehkäpä olen ollut vähän turhan jyrkkä - eihän ne kaikki nyt samoilta maistu. Olen syönyt jotain kuivattua hedelmää ja se oli kamalinta mitä olen koskaan maistanut - kesäkeiton lisäksi.

Tulipahan katsottua Saksikäsi Edward ties monennenko kerran. Se kun tulee aina jouluna ja se tulee aina katsottua. Mä niin tykkään elokuvan musiikista ja kuuntelinkin koko yön (no okei, aamuyöhön saakka) elokuvan musiikkia youtuben kautta. Samalla kun mies pelasi pelejään.



Zilla ihmetteli kovasti kukkakimppua jonka sain yllättävältä taholta (siitä myöhemmin lisää) mutta onneksi molemmat jättivät kukan rauhaan ensihaisteluiden jälkeen.

En nyt muista olenko tästä koskaan kertonut mutta koska teemana on nyt tämä joulu, niin sopii hyvin kertoa. Mähän en ole juurikaan koskaan uskonut joulupukkiin, paitsi ehkä ihan muksuna. Meillä aina kävi tonttu tuomassa sellaisen säkin oven taakse josta se sitten johonkin aikaa huomattiin. Isä kyllä piti joulupukin tarinasta kiinni enkä yhtään ihmettele - on osannut nallittaa mua niin loistavasti. Olisinkohan ollut joku 8-9 -vuotias ja vietin sen joulun isäni kanssa (olin joka toinen joulu isällä) Meillä oli tapana käydä joulusaunassa ja tuona vuonna iso kasa lahjoja odotti tuvassa kun saunalta tulimme pois. En tiedä miten isä oli ne lahjat sinne saanut vietyä, etten mitään huomannut koska olihan se mun kanssani siellä saunassa. Eikä tuo piruulainen vielä tänäkään päivänä oo keppostansa kertonut. Ja tiedän, ettei lumessa ollut mitään jalanjälkiä että voisi syyttää jotain isän tuttavaa asiasta. Mutta jos kysyn siltä että kuka ne lahjat oikeasti sinne toi, niin vastaus on joka kerta: Joulupukki.



Punaviiniäkin tuli nautittua. Kyseinen punaviini saatu blogin kautta ja kyseisestä pullosta tulee vielä oma pikkupostaus, jonka teemana on ilahduttaminen. 

Siiri ja Zillakin saivat "uuden" unialustan meidän Fatboysta. Arvatkaapa vaan millainen nahistelu tuossa aina on kun kumpikin haluaisi nukkua mutta vain yksi saa nukkua. Kuvassa näyttävät ehkäpä rauhallisilta mutta nahistelu siinä on meneillään. Juu ei, missään nimessä tuo ei ole tarpeeksi iso molemmille - ainakaan kissojen mielestä.





Tällainen söpöläinen kävi tätiä ilahduttamassa joulun jälkeen ja kuten kuvasta huomaa, niin tädin villasukat oli aika kuumaa kamaa - piti huijata pojua omilla leluilla. Nyt jo tehdään hienoja konttausasentoja mutta liikkeelle ei olla vielä ymmärretty lähteä.

Kummipojan äitee toi tämmösen ihanan huivin, oli blogista lukenut että allekirjottanut kaipailee jotain punasävyisiä kaulahuiveja. Ja tietää myös että allekirjottanut on harakka joten oli tuollaiseen kimaltavaan lahjapussukkaankin vielä laittanut että varmasti kiinnitän huomioni siihen. Iso kiitos sinne koko Tampereen porukalle *haliii*

Outfits 2013 / Asukatsaus 2013

Oon katsellut nyt muutamiin blogeihin ilmestyneitä "Vuoden 2013 asut" kokoelmia ja tällaista mietin että olisin jo viime vuonna tehnyt mutta laiska kun olin ja kun siinä tuo muuttokin vei enimmät energiar, niin ei tullut tehtyä mutta nyt..... nyt mä sen tein!

Nimittäin Asukatsauksen vuoteen 2013 ja nyt on ihan kaikki (juu, kaikki kaikki) tervetulleita kertomaan sen omasta mielestä lemppareimman asun.

Iiik! Enää muutama päivä ja sitten.... UUSI VUOSI! Sitten kuunnellaankin Estin Vuosi vaihtuu kappaletta repeatilla ja maistellaan mötikkää.

Vaate-esittelyssä: Punainen Onesie

Yoursin paketti
Punainen Onesie
32.50EUR
Pehmeää microfleeceä

         

Vaate-esittelyssä: Mustavalkoinen mekko

Yoursin paketti
Mustavalkoinen mekko
45.50EUR nyt alessa 25.00EUR
Polyesteria

Vaate-esittelyssä: Värikäs mekko ja musta takki

Yoursin paketti
Värikäs mekko ja musta takki
Mekko: 45.50EUR
Takki: 58.50EUR nyt alessa 39.00EUR

Mekko: 95% polyesteri 5% elastaani
Takki: Polyesteria ja akryylia (karva akryylia)

           

Vaate-esittelyssä: Punainen samettimekko

Yoursin paketti
Punainen samettimekko
(huom! vain mustat kuviot samettia, muuten mekko jotain vahvaa kangasta)
39.00EUR nyt alessa 26.00EUR
95% viskoosia, 5% elastaania

          

Vaate-esittelyssä: Harmaa hupullinen neuletakki

Yoursin paketti
Harmaa hupullinen neuletakki
45.50EUR
Akryylia

             

Vaate-esittelyssä: Sininen ja Punainen - The Pitkähihaiset paidat

Yoursin paketti
Sininen ja punainen pitkähihainen paita
18.50EUR nyt alessa 12.00EUR
Viskoosia

          

Hyvää Joulua sekä Joulurauhaa kaikille!

 Hyvää Joulua 
 Ja 
 Onnellista Uutta Vuotta 2014 

 Sekä 
 Joulurauhaa kaikille 

Lumingerie arvonnan voittaja - Onneksi olkoon!

Mieheni joka toimi onnettarena valitsi 1 ja 114 väliltä numeron 15 joka osui Tiinalle. Onneksi olkoon! Siulle on laitettu sähköpostia.

Arvontamuistutus ja pieni viikonloppukatsaus

Muistuttelisin teitä ihanaisia että vielä ehtii osallistumaan Lumingerien lahjakortin arvontaan ja arvonnan voittajan ilmoitan heti huomisen puolella. Ja arvonnan onnettarena saa toimia rakas puolisoni tällä kertaa.

Mutta siis tästä klikkaamalla pääset itse arvontapostaukseen heittämään oman osallistumiskommenttisi. Arvonta sulkeutuu tänään klo 22.00!

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Me ollaan eletty risasesti ja saatu unirytmi vähän sekaisin kun ollaan heräilty aikalailla puolen päivän maissa. Mutta kerrankos sitä nyt lomalla... Muutenkin on ollut ihanaa kun on saanut nukkua pienen univelan pois - mitä en muuten tajunnut että mulla ees oli. Eikä mulla muuten ole nyt pariin päivään ollut huonoa olo, että olisikohan vaan johtunut pienestä stressistä mitä joku lukija taisikin ehdottaa. Hassua etten itse ole moista huomannut - mulla jos on stressiä niin sen huomaan siitä että saan noita mun epilepsiakohtauksia useammin. Minuutin aikana voi tulla vaikka parikin. Tai sitten tuo vatsaystävällinen piimä on auttanut mitä oon nyt aamuisin ottanut lasillisen. No niin tai näin mutta en valita kun kerrankin saa olla ilman huonoa oloa. 

Vietimme myöskin pitkän ajan siivoillessa. Kunnon joulusiivous jos siksi nyt voi tässä taloudessa sanoa. Tykkään kyllä kun mieskin osallistuu siivoukseen. Vielä meillä on edessä mikron ja uunin putsaus, mutta pidetään pieni hengähdystauko jonka aikana itse käyn tekemässä pienen pyörälenkin kun nyt ilmat vielä sallii. Oon myös tykännyt kun oon saanut askarrella, lueskella, kirjotella ja muutenkin vain olla ja nähdä ystäviä.

Joko siellä on otettu rennosti ja mieli on iloinen? Toivottavasti.

PipSan Porinat 34

Porin Joulutori

Tänään tuli käväistyä Porin joulutoria ihmettelemässä ja kun oli vähän pilvisempi päivä, niin sai ihasteltua ihania jouluvaloja siellä täällä. No siis ankeahan tuo on, eihän siitä mihinkään pääse. Luntahan se tarvitsisi piristämään vaan emmepä me taida mitään lumeksi kutsuttua saada ainakaan jouluksi.

On silti kiva että tuollaisia piristyksiä järjestävät. Joulutoria ei siis ole aiemmin ollut. Jospa ens vuodeksi saadaan sitä luntakin. Yhdessä putiikissa oli mitä ilmeisemmin lammastalja ja heti mä näin silmissäni miten Siiri omisi sen itselleen jos meille tulisi.

Seisoskelin ihan hetken aikaa paikoillani ja katselin vaan kun ihmiset mennä liihottelivat. Aamuisin keskusta on ihan hiljainen mutta jo parissa tunnissa se alkaa vilkastumaan. Näin joulun alla en edes haaveilekaan meneväni mihinkään kauppoihin, ellei ole ihan pakko. Olen ostokseni tehnyt jo hyvissä ajoin. Inhoan jonottamista ja ennenkaikkea niitä jotka yrittää etuilla.

Käykääpä muuten kurkistamassa Instagramin (@pipsa83) puolelta pieni pätkä Joulutorin joululauluista.

Olen myöskin innostellut sitä että enää huominen työpäivä jonka jälkeen saan ladata akkujani. Oon ollut nyt väsyneempi mutta syy kyllä tiedetään. Jos joku on mut aamubussissa bongannut niin on varmaan ihmetelleet kun pää nuokkuu, mut ei hätää mää siinä vaan torkkuilen. Ainoo mitä toivon etten kovasti ainakaan tuhisisi, koska nyt on saatu ihan videolle että mä tuhisen ja melkose lujaa (tuh-tuh-tuuuuuuh) Mut tosiaan, tuhisen - silleen hienon naisen lailla, eikä mitään kunnon karsia äijäkuorsausta. Myöskään se omituinen aamupahoinvointi (joo, ei ole sitä miltä kuulostaa) ei ole lähtenyt pois ja jonkin verran vie energiaa aamuilta. Saisi jo loppua.

Nyt olen vain nauttinut saunan jälkeisistä lämpöfiiliksistä ja samalla miettinyt huomisia Porinoita. Vaate-esittelyiden tekeminen taas innosti niin paljon videointiin. Olen myös innostunut askartelemaan pi-iiitkästä aikaa ja tekaisin sitten teille ihanille lukijoilleni joulukortin kunnen nyt kaikille voi ihan oikeata joulukorttia lähettää, mutta onneksi on tämä blogi ja sen kautta voi lähettää kortin jokaiselle. 

Keskiviikko, tuo vakavien mietteiden päivä

Oon huomannut yhden ikävän puolen tuossa työmäärän lisääntymisessä. En ehdi ihan samalla tavalla bloggaamaan kuin aiemmin ja varsinkin sellaisina päivinä kun käyn äitini luona, niin en ehdi edes ajattelemaan koko bloggausta. Mutta asiat pitää vain asettaa tärkeysjärjestykseen eikä bloggaus suinkaan ole siellä kärkisijoilla.

Voi että miten mä olin eilen väsynyt, että ihan bussiin nukahdin mutta onneks en nuku siellä niin sikeästi että voisin mennä pysäkin ohitse. Huvittavinta tässä on se että olin itse maanantai-iltana päättänyt että tiistaina herään todella hyvissä ajoin että ehdin tekemään kaikki suunnitellut jutut. Ainoa vain että se tosiaan puraisi kannikkaasta palasen kun iski sitten illalla niin kamalalla väsyllä että olin kiukkuinen kuin ampiainen. Eikä sitten mikään onnistunut.

Tänään kun sitten sainkin nukkua tunnin verran pidempään, niin enkös mää vaan nähnytkin unta töistä. Sellaista unta miten kello kävi 16.00 enkä ollut ehtinyt puoliakaan töistäni tekemään. Ja muistan sen tunteen vieläkin miten hermostuin ja ahdistuin kun tämän tajusin. Ja tuli muuten kiire! Mä siis muistan helposti uneni kun herään, mutta kyllä ne jonkin ajan kuluttua haalistuu tuolta nupista (koputtaa kalloaan) Jotenkin siis vain huvittaa nähdä tällaisia unia ja just sillon kun on pitkästä aikaa vapaapäivä.

Kuten moni teistä tietääkin niin ensi viikolla on JOULU! Ja koska aion itse pitää blogista pientä vapaata (enköhän mää kuitenkin kommentteihin välillä ehdi vastailemaan jos sellaisia nyt tulee) niin en aio kuitenkaan koko viikoksi blogia unohtaa eli tänne tulee vaate-esittelyt noista Yoursin uusimmista vaatteista. Joka päivä tulee siis yksi esittelyvideo, joten te jotka ette tykkää katsoa videoita niin kannattaa skipata koko ensi viikko.

Mut voiha pojjaat ku meillä oli hauskat videoinnit kun sai hätyytellä kissoja kokoajan pois kun yrittivät hölmöt kiivetä tuon kamerajalustan päälle ja vaikka mitä. Piti sitten sulkea ne kylpyhuoneeseen mikä osottautui aika huonoksi vaihtoehdoksi koska siellä ne keksi leikkiä pyykkikorin ja kiulun kanssa. No ei muuta kuin molemmat kissat eri huoneisiin ja lelut perään, niin johan rauhottui. On tuo riehuminen vain hyvä asia kun Siirillä on pitkään ollut masun kanssa ongelmaa ja syykin selvisi mutta nyt pitää antaa sille vauvojen Rela tippoja että saa varmasti niitä kunnon maitohappobakteereja sinne masua rauhottumaan. Noiden tippojen antamisesta ei mene kuin tunti niin Siiri on kuin virtapiikin saaneena eikä myöskään noiden syöttäminen ole ongelma, kun jopa nuorempi yrittää saada "namia".

Samalla kun noita videoita tein, niin siivoskelin taas vaatekaappejani. En tajua miten mä saan ne aina näyttämään siltä et joku pyörremyrsky ois käyny vähän pyörähtämässä. En vaan tajua vaikka syyllisen itse tässä kirjotteleekin.

Oon myös kovin miettinyt tätä bloggaamista. Lähinnä sitä millaista se oli vuosia sitten, kun kukaan ei vielä tiennyt kuka olen. Nykyään ei ole semmosta päivää etteikö joku kadulla tunnistaisi. Asia ei silti aina ahdista, mutta huonoimpina päivinä sitä tykkäisi vain vetää isot arskalasit päähän ja hupparin tiukasti kiinni. Aikoinaanhan uskalsin kirjoittaa aikalailla mistä vain, mutta nykyään sitä miettii mitä kirjoittaa. Olen myös miettinyt sitä että jos asuisin jossain isommassa kaupungissa, olisiko blogissa enemmän kaikenlaista yhteistöitä ja kaikenlaisissa kissanristiäisissä pomppimista. No ehkei sentään.

Myönnettäköön että aina välillä tuskastun kun ensin innolla huomaan että jee kommentti ja kun sen lukee läpi, niin on se kokonaan valitusta. Milloin on väärän värinen tai -kokoinen vaate päällä, milloin kissat on kamalan värisiä (ööö... mitä väliä sillä ensinnäkin on jollekin toiselle minkä värisiä meidän kissat on) ja niin pois päin mutta toisaalta taas tämä kamala valittaminen saa mut vaan kahta enemmän iloitsemaan. Ja tottakai myös toivon että valittajatkin löytävät sinne elämään joskus sen verran iloa ettei tarvitse kiukutella toisille. Tokikin onhan minullakin känkkäränkkiä mutta en mä silti koskaan pura niitä keneenkään vaan mulla on siihenkin terveelliset purkamistavat. Sillon siivotaan ja lauletaan! Tiesittekö muuten että laulaminen itseasiassa vähentää stressiä? Kokeilaapa!

Summa sumarum, kaikesta huolimatta rakastan kirjoittaa blogia. RAKASTAN! Rakastan huomiota jota blogi saa. Rakastan sen värikkäitä lukijoita. Rakastan tiettyyn pisteeseen saakka niitä väittelyitäkin. Rakastan näitä mukavia yhteistyökuvioitakin. Rakastan että blogi tuo iloa niin monelle. RAKASTAN teitä kaikkia vaikka osa osaakin olla joskus vähän känkkäränkkiä mutta oh wells, kuka nyt ei joskus olisi - opetelkaa vaan purkamaan ne känkkikset vaikka laulamiseen.

Mitäs siihen viikonloppuun mahtuikaan...

* Olen nukkunut pi-iiiitkään. Ja vielä heräämisenkin jälkeen jäänyt sänkyyn lötköttämään ja tuijottamaan kattoon.

* Olen kuunnellut musiikkia ja laulanut sydämen pohjasta saakka. Ja nauttinut kiireettömästä ajasta.

* Kirjoittanut kirjeitä (No tietty, määhän kirjotan niitä joka päivä - aina se vaan ei tuota sanoja siihen paperille)

* Paketoinut paketteja. Iso kasa vaatteita lähtee taas parempiin koteihin. Koteihin missä niitä mahdollisesti käytetäänkin.

* Leikkinyt kissojen kanssa. (Zilla varsinkin on melkoinen noutaja. Heitän sen leluhiiren eteiseen, se hakee sen ja tiputtaa jalkojen juureen ja naukaisee.)

* Olen käynyt leffassa. Kävimme katsomassa tuon uusimman Hobitti elokuvan ja tykkäsimme!

* Olen nauttinut takan lämmöstä vaikka Onesie päällä tuleekin nopsaan liian kuuma.

* Olen viikonloppuna erään yön tunteina lueskellut kaverin kanssa hymyssä suin eräällä sivustolla tapahtunutta tappelua meikäläisestä. (En tiennytkään että se yksi juurikasvu voi aiheuttaa noin isot kränät - se on hei vaan juurikasvu) 

* Olen tehnyt pannukakkua. Ja saanut siitä vain pari palasta, nyyh. (Mitäs oon niin hidas syöjä)