Täällä otettiin joulun vapaat niin kiitollisena vastaan vaikka onhan mulla vielä viikon mittainen talviloma mutta koska sen ajankohdasta ei ole mitään tietoa, niin oli ihanaa kun sai joulun vapaalla sitten ladata akkuja.
En ollut tajunnutkaan että mulla voisi olla univelkaa. No tämän tajusin melko nopeasti kun yhtenä päivänä vain nukuin. Sitten piristyinkin ja sain meidän molempien unirytmin ihan sekaisin mutta kerrankos sitä nyt vapaalla.
 |
Zillakin haluaa yhden konvehdin |
Tämä joulu meni erittäin rattoisasti vaikka nyt musta maa olikin. Höh! Meillähän ei laitettu joulua juurikaan mutta tokihan kuitenkin perinteiset rosollit, lanttulaatikot sun muut maisteltiin läpi. Äitini luona kävimme nautiskelemassa puurot ja luumu&rusinasopat. Kotona sitten nautiskeltiinkin kasoittain konvehteja - tai no omat konvehtini rajoittuivat Julioihin. Muunlaisista en oikein välitä. Onneks on mies joka tykkää syödä konvehteja.
Töistä saadusta lahjakassista paljastui joulukahvia (juotu) joulupipareita (ei iiiihan vielä syöty) ja konvehtirasia (meni parempiin suihin) Meillähän ei lahjoja tänä vuonna vaihdettu kun oltiin ajoissa sovittu että nyt ei ostella mitään. Vanhemmat tietenkin antoi noita konvehteja ja rahaa.
Tuli myös tajuttua että oli ensimmäinen joulu tässä meidän uudessa kodissa. Mehän muutimme viime vuonna tapaninpäivänä tänne. Voi että miten mä muistankaan kun se eka yö uudessa kodissa oli KYLMÄ.
Sain (blogin kautta) Urtekramilta jokin aika sitten tällaisen kivan kasan vähän kaikkea. Meidän PITI tehdä joulupuuro näistä aineksista mutta emmepä sitten tehneetkään kun äiti kerkes ensin. Mut oonpahan saanu maistaa saksanpähkinää, rusinaa ja aurinkokuivattuja viikunoita ihan sellaisenaa ja hyvää oli. Mulla oli kauheat ennakkoluulot noihin kuivattuihin hedelmiin mutta ehkäpä olen ollut vähän turhan jyrkkä - eihän ne kaikki nyt samoilta maistu. Olen syönyt jotain kuivattua hedelmää ja se oli kamalinta mitä olen koskaan maistanut - kesäkeiton lisäksi.
Tulipahan katsottua Saksikäsi Edward ties monennenko kerran. Se kun tulee aina jouluna ja se tulee aina katsottua. Mä niin tykkään elokuvan musiikista ja kuuntelinkin koko yön (no okei, aamuyöhön saakka) elokuvan musiikkia youtuben kautta. Samalla kun mies pelasi pelejään.
Zilla ihmetteli kovasti kukkakimppua jonka sain yllättävältä taholta (siitä myöhemmin lisää) mutta onneksi molemmat jättivät kukan rauhaan ensihaisteluiden jälkeen.
En nyt muista olenko tästä koskaan kertonut mutta koska teemana on nyt tämä joulu, niin sopii hyvin kertoa. Mähän en ole juurikaan koskaan uskonut joulupukkiin, paitsi ehkä ihan muksuna. Meillä aina kävi tonttu tuomassa sellaisen säkin oven taakse josta se sitten johonkin aikaa huomattiin. Isä kyllä piti joulupukin tarinasta kiinni enkä yhtään ihmettele - on osannut nallittaa mua niin loistavasti. Olisinkohan ollut joku 8-9 -vuotias ja vietin sen joulun isäni kanssa (olin joka toinen joulu isällä) Meillä oli tapana käydä joulusaunassa ja tuona vuonna iso kasa lahjoja odotti tuvassa kun saunalta tulimme pois. En tiedä miten isä oli ne lahjat sinne saanut vietyä, etten mitään huomannut koska olihan se mun kanssani siellä saunassa. Eikä tuo piruulainen vielä tänäkään päivänä oo keppostansa kertonut. Ja tiedän, ettei lumessa ollut mitään jalanjälkiä että voisi syyttää jotain isän tuttavaa asiasta. Mutta jos kysyn siltä että kuka ne lahjat oikeasti sinne toi, niin vastaus on joka kerta: Joulupukki.
Punaviiniäkin tuli nautittua. Kyseinen punaviini saatu blogin kautta ja kyseisestä pullosta tulee vielä oma pikkupostaus, jonka teemana on ilahduttaminen.
Siiri ja Zillakin saivat "uuden" unialustan meidän Fatboysta. Arvatkaapa
vaan millainen nahistelu tuossa aina on kun kumpikin haluaisi nukkua
mutta vain yksi saa nukkua. Kuvassa näyttävät ehkäpä rauhallisilta mutta
nahistelu siinä on meneillään. Juu ei, missään nimessä tuo ei ole tarpeeksi iso molemmille - ainakaan kissojen mielestä.
Tällainen söpöläinen kävi tätiä ilahduttamassa joulun jälkeen ja kuten kuvasta huomaa, niin tädin villasukat oli aika kuumaa kamaa - piti huijata pojua omilla leluilla. Nyt jo tehdään hienoja konttausasentoja mutta liikkeelle ei olla vielä ymmärretty lähteä.
Kummipojan äitee toi tämmösen ihanan huivin, oli blogista lukenut että allekirjottanut kaipailee jotain punasävyisiä kaulahuiveja. Ja tietää myös että allekirjottanut on harakka joten oli tuollaiseen kimaltavaan lahjapussukkaankin vielä laittanut että varmasti kiinnitän huomioni siihen. Iso kiitos sinne koko Tampereen porukalle *haliii*