30.1.2014

Otteita Pipsan päiväkirjasta (vastaus lukijan kysymykseen)


Jos olet pitänyt päiväkirjaa joskus lapsena tai nuorena, jaa meidän kanssa jokin tekstipätkä? Mulla ei ihan sitä vanhempaa päiväkirjaa ole tässä, mutta uudempi kyllä löytyy ja tässä vähän tekstinpätkiä sieltä täältä. Nimet olet peittänyt ettei asianomaiset ala mutkuttamaan. Oon tässä lueskellut tuota päiväkirjaa hymyssä suin. On täynnä "perkeleen kusipäitä" mutta onneks lopputekstit ovat vain ruusunpunaisten lasien takaa kirjoitettua eli tätä nykyisempää elämistä.



Tällainen tiilikivi multa löytyy päiväkirjana ja siinä on lähinnä vuosista 1999 eteenpäin kirjoitettua tekstiä, viime vuosina vähän hitaammassa tahdissa mutta siis pääpiirteittäin tärkeimmät asiat. Kuvassa ei nyt näy mutta tuo päiväkirja on PAKSUKAINEN.



Tuo ylläoleva teksti on sellaisesta kerrasta kun menin sillosen jätkäkaverin kanssa sen kämpille ja satuin kaatumaan todella lennokkaan näköisesti mutta onneksi viinat säilyi ehjänä - se oli siis jätkäkaverin huolenaihe.



Päiviksen sisäkannet on päällystetty runoin. Ja minkälaisin!



Tätä sivua mä nauroin niin makeasti. "Jotain salaperäistä". Olisi kiva tietää mikä niin salaperäistä oli. Tai no siis, ex-kundikaverin käytös mua kohtaan oli niin salaperäistä. Kunnei sen syistä oikein osannut ottaa selvää.



Tuon ajan lempparisiideri. Voi ku tulis joskus takas, vaikka limited editiona. Muistaako joku tuon siiderin? Entäs muita, minkä nimisiä? Mä muistan LOVE siiderin.



Eka pusukerta on ihanin pusukerta <3 (Tää on jo nykyhetkeä, tosin 11v. takaa)



Tämä taas on pätkää jolloin treffailin yhtä jätkää ja sen kanssa oli mukava ollakin. Mutta vaan kaverina. Mä tykkään suukotella. Oon aina tykännyt. Tuon kanssa ongelma vaan oli etten mä tuntenut mitään. Se vähän pettykin kunnen pystynyt antamaan samoja tunteita takaisinpäin.



Vanhoja postimerkkejä löytyi sivujen välistä.

Tämä alla oleva tapaus taas oli viimeinen jätkä kenen kanssa oli..... no jotain.... Tuosta pari kuukautta eteenpäin, niin aloin ihastua todenteolla nykyiseen mieheeni. Jonka kanssa piti vaan olla kaveripohjalla kun miehet oli niin sikoja. Joopa joo.

Tuo päikky on siis täynnä sellaista Pipsan miesraivoa ettei todellista. Paljon ois ollu ihailijoita ja halukkaita mutta kun "jääkuningatar on jääkuningatar". Kunnes sitten "the isäntä" tuli ja vei jalat alta. Aikalailla kirjaimellisesti.


14 kommenttia:

  1. Pakko vaan kommentoida, että sulla on tosi kaunis käsiala!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa katsoin minäkin. Miulla on käsiala ihan harakanvarpaita, vaikka kuinka yrittää :D

      Poista
    2. Kiitos, vaikka omasta mielestäni toi on kyllä harakanvarvasta....

      Poista
  2. Saako kuvalla lähettää vai kirjottaa osan jostain päiväkirjan tekstistä? :)

    VastaaPoista
  3. Jee, Pipsa! Kiva postaus! Tässä annat itsestäsi jotain uutta :) Nuo sydämenmuotoiset ystävänpäiväpostimerkit oli muuten tosi kivoja, tulisipa vastaavia yksinkertaisia symboleja joskus lisääkin merkeiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli kyl kivoja. Ehkä Postille vois ehdottaa. :)

      Poista
  4. Osaatpa olla avoin :-) Ihana lukea, niin samaa mitä omista nuoruusajan päiväkirjoista löytyy, tai löytyi :-)
    Itsellä menossa jonkinlainen elämän ja pään siivous, laitoin kaikki vanhat päiväkirjat polttoon. Luulin sen olevan vaikeaa ja menettäväni näin osan elämästäni, jopa tärkeitä muistoja. Mutta ei, olo on vain helpottunut ja nyt pääsen asioissa eteenpäin. En tarkoita että sinun Pipsa pitäis tuhota omat kirjasi, ei! Jokainen tavallaan, ja itselle oli hyvä päästää menemään ne vanhat ajatukset. Totta puhuen, en oikein tunnistanut edes itseäni niistä vanhoista teksteistä :-) Minulle päiväkirja tekee tehtävänsä siinä vaiheessa, kun saan purkaa ajatukseni sen sivuille. Kaikkea elämässä ei tarvitse säilyttää, ja jos siellä päiväkirjan sivuilla on ikäviä asioita, niin eiväthän ne asiat katoa päiväkirjoja tuhoamalla, mutta kyllä ne siinä menettää osan vaikuttavuudestaan.
    Onko muilla Pipsan lukijoilla tällaisia kokemuksia? Ihan keittiöpsykologina kyselen :-) Oli tuo siivous itselle niin mullistava kokemus :-)
    Kiitos vielä Pipsa kun asiat joita kerrot itsestäsi ovat niin rehellisen todellisia, ei mitään siloteltua kuvaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit. :) Mietin mä tota hetken aikaa, että uskaltaako noita tänne laittaa mutta yllättävän hyvin on otettu tekstit vastaan. :) Jotenkin rauhallisempaa tää blogi taas...

      Poista
  5. Kiva postaus munkin mielestäni!

    Nuoruusiän päiväkirjat on ihan kamalaa luettavaa, sitä on ollut niin, hmm., nuori:)
    Oikeastaan mä en vieläkään pysty niitä lukemaan, ihan sillain että lukemalla lukisin. Yhtä tietoa, että milloin tein yhden jutun, hain tässä hiljan päiväkirjoista, (ja löysinkin sen), ja taas muistin, kuinka kamalaa tekstiä ne on. Just kauheeta vuodatusta milloin mistäkin, ja kuinka joku poika katto vai kattoko se jne. jne. Huokaus.

    En tiedä mikä siinä on, etten itse pysty niitä lukemaan? Vaikkei siellä mitään sen kummempaa ole, ei mitään traumaattisia kokemuksia tms. Ehkä se kirjoittaminen on tosiaan tärkeintä, asian purkaminen siinä vaiheessa. Ehkei niitä ole tarkoitettukaan koskaan luettavaksi.
    Mutta en osaa vielä kyllä ajatella polttamistakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit. Mulla ei yllättävää kyllä ole sellaista tekstiä päikyssä ettenkö voisi lukea. On siellä vanhemmassa noista kiusaamisista muttei ne silleen ahdista. En vois ajatella polttavani.

      Poista
  6. Hei, mulla oli teininä samanlainen päiväkirja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiva juttu. Saitko sä sitä koskaan täyteen? Muistelisin et toi ois Tiimarista ostettu.

      Poista
  7. Ootko ikinä polttanu tupakkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo polttanut, maistanut nuorempana mut todennut ettei mun juttuni.

      Poista