3.1.2014

PipSan Porinat 35







74 kommenttia:

  1. Voi Pipsa , kun tuntui pahalta puolestasi, kun kyynelehdit & itkit! :( Ymmärrän todella hyvin pointtisi... Jaksamisia!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä kohtaa itki? en mä huomannut :O

      Poista
    2. Joo, toi itku vaan tuli. Vähä äimistyin sitä itsekin. En nyt muista missä kohdin tuo itkukohta on. Jossain 15min tienoolla ehkä oli.

      Poista
  2. Mä antaisin mitä vain jos voisin viettää aikaa äitini kanssa. Kuoli syöpään kun olin 30-v. Sairaus voi myös tehdä ihmisen kärttyisäksi tai omituiseksi, meilläkin oli usein vääntöä. Nyt ymmärrän äitiäni paremmin, sairaus näkyi käytöksessä ja väsymyksenä viimeiset 10 vuotta. Meillä oli enemmän välimatkaa kuin sulla äitiisi, joten ei nähty viikottain. Puhuttiin päivittäin ja viimeiset 3vkoa sain onneksi hoitaa äitiäni, vaikka ei sitä kuoleman lähestymiseen missään vaiheessa oikein uskonut. Toivoin parasta viimeiseen saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mä oon niin pahoillani. :( Mun äiti on syöpähoidot käynyt läpi. Oma äitini on aina toki ollut tuollainen mutta ei ole katkonut napanuoraa kun muutin pois kotoa.

      Poista
  3. Ja lisäisin vielä, että tajusin että äitini muuttui sairauden myötä vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hän eli vain 1,5 vuotta sairauden toteamisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä ihan oikeassa tuossa. Kyllä munkin äitini muuttui tuon syövän jälkeen mutta ei silti tässä asiassa.

      Poista
  4. Tuli vähän äitiä ikävä, kun eri kaupungeissa asutaan, ja ymmärrän taysin ton tunteen. Uusivuosi sujui oikein mukavasti. Raketteja ei ammuttu, kerran käytiin ulkona kurkkimassa, koira vaan kovin pelkäsi joten sen seurana oltiin sisällä. Telkkua katsottiin ja nakkeja syötiin. Uudenvuoden lupauksena aloitin blogin kirjottamisen. On ollut niin inspiroiva tämä sun blogi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, harmillista että koira noin pelkäsi. :( Ai teilläkin syötiin nakkeja. :) Samoin ja perunasalaatin kanssa. :) Kiva kun aloitit blogin, kävinkin vilkaisemassa. :)

      Poista
  5. Heiii, olit tässä videossa tosi eduksesi, sillai terveellä tavalla itsevarman tuntuinen ja mukavan humoristinen. Tavallista luontevammin eteni juttukin eteenpäin! :) Harmi juttu toi äitisi temppuilu, turha kantaa siitä syyllisyyttä kun kuitenkin häneen panostat. Mukavaa vuoden alkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aina harmillista, kun uusiutuu aina tietyin väliajoin. Vaikka kuinka käytäs asiat läpi. Ja toisaalta mä ymmärrän kyllä äitiä mutta en sitä että sitten aletaan syyllistämään.

      Poista
  6. Mä taas olisin niin tyly, etten juuri kävisi äidin luona - tai en ainakaan mihinkään kerta viikossa-tyyliin. Onneksi asun äitini kanssa eri puolilla maata. Tavataan nelisen kertaa vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä taas oon sen verran rauhaa rakastava että enemmän mua stressaisi ainainen kiukuttelu. Haluan aina selvittää riidat. Toki joissain tilanteissa olen pitkävihainen.

      Poista
    2. Minulla on oma elämäni ja äidilläni oma elämänsä. En ole koskaan ollut ns. äidin tyttö, sillä ollaan niin eriluonteisia ja muutenkin.

      Poista
    3. Juu, näinhän se on mutta tulee välillä näitä aikoja jolloin eräs ei oikein tahdo tätä muistaa. Siis näin omalta osaltani.

      Poista
  7. Voimia. Yritä olla välittämättä äitisi kommenteista, syyllistämisestä ja mökötyksestä, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yritä ajatella, että itse tiedät, mitä teet.

    Käyt kun käyt, ja lähdet pois kun lähdet.

    Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Itselläni ollut aikoinaan sama tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi opetella tekemään noin, mutta kuten ylempänä sanoin niin se ei onnistu just siksi että en halua stressiä enkä halua olla riidoissa. Mut tämä et on saanu purkaa mieltä täällä ja ystäville, niin on saanu mut tekemään hyvän argumentoinnin äidille. :)

      Poista
  8. Pohdin, voisitko lähteä äitisi kanssa katsomaan vaikka Porin ikäpisteen toimintaa? En tunne lainkaan Porin ikäihmisten palveluverkostoa, mutta nopealla googlettelulla törmäsin ainakin tuohon ikäpisteeseen, joka näyttää olevan osa KASTE-ohjelmaa. Äitisi voisi sieltä saada mieleistä sisältöä päivään ja sitä seuraakin, mikä toivottavasti vähentäisi äitisi asettamia paineita sinua kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan sanonut videolla, mutta olen monet kerrat koettanut sanoa äidille että menisi tuollaiseen ja jos se meno sinne on vaikeaa ekalla kerralla ni voin tulla seuraks. Mä oon yrittänyt ehdotella kaikkea mutta ei häntä kiinnosta.

      Poista
  9. http://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/yksinaisyyteen

    tästä voisi olla myös apua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä. Oon tätäkin äidille yrittänyt mutta ei.

      Poista
  10. Onko sulla tai miehelläsi kaveriporukkaa, jonka kanssa tehdä jotain? Ei muakaan näin kolmikymppisenä uudenvuoden baareilu kiinnosta, mutta esim. Mökkireissu hyvällä porukalla on mahtavaa.

    Kiinnostaako sua mikään tällainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi mökkireissut ei oo yleensä onnistuneet vaikka on kyllä yritetty. Mutta siis baareilu ei enää silleen kiinnosta. Käyntimäärät voi olla 1-3x vuodessa. :)

      Poista
  11. Minä ymmärrän äitisi kannan. Yksinäiselle äidillesi tapaamisenne voi olla viikon kohokohta, jota hän on odottanut edellisestä käynnistäsi asti. Itsekin loukkaannun, jopa naurettavan paljon, jos joku peruu tapaamisen, oli syy mikä tahansa. Ja yksinäiselle ihmiselle riittää se, että toinen vain "istuu hiljaa", riittää kun vain on siinä lähellä. Mutta toisaalta tuo sopimuksenne viikottaisista käynneistä ei kuulosta hyvältä, sinun tulisi saada käydä äitisi luona silloin kun haluat, ei sopimuksen mukaan.

    Minäkin antaisin melkein mitä vain, jos saisin olla, vaikka ihan hiljaa äitini kanssa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin ymmärrän äitiä, tiedän että on yksinäinen mutta ei se silti voi vaatia että me lapset sitten istutaan siellä 24/7. Kun oon sille koettanut järjestää kaikenlaisia toimintoja mutta kun ei mene ja ei kiinnosta. Kuulemma. Musta tuo on vähän epäreilua. Tok mä nyt äitiäni autan ja oon seurana mutta ei voi vaatia liiallisuuksia. Meidän kerran viikossa sopimus on just yhden tällaisen yhteenoton tulos. Kun todettiin että jos käyn joka päivä niin riita on tuleva. joten sovittiin että kerran kaks viikossa ois sopiva. Ja jos tarvitsee asiointiapua niin ilman muuta tuun töiden jälkeen auttamaan. Mitään tällaista en oo kieltänyt häneltä vain sen että ei hän voi vaatia multa sellaisia että istuisin hänen luonaa sormiani pyöritellen monia tunteja, siis tyyliin 6-8h. Tosin ajattelin että sanon äidille että jos hän haluaa että olen vaikkapa tiistaina jonnekin 20.00 saakka illalla, niin OK se sopii mutta kotona pitää sopia miehen kanssa että hän tekee sitten ne kotitouhut ettei mun tartte niitä tehdä ja sinä päivänä se äiti ei katso televisiota vaan laittaa mun seurani sit sitten tärkeysjärjestykseen mistä mulle kans mutisee, että mun pitäisi laittaa. Eli jos yhtenä päivänä annan sen 8h hänelle jolloin laitan hänet ekaksi niin silloin myös hänen pitää laittaa mut ekaksi eikä alkaa kattomaan televisiota. Samat säännöt kun menee vierailulle, niin ei sillon aleta televisiota tuijottamaan kun vieraita tulee. Äiti on mulle tärkeä mutta joskus nuo sen vaateet menee liiallisuuksiin.

      Poista
  12. Voi PipSa! Virtuaalihalit ja jaksamista tän tilanteen kanssa! Mä itse vaalin äidin kanssa vietettyjä hetkiä, mutta meillä onkin yli 100 km välimatkaa eikä nähdä kun ehkä kerran kuussa max. Mutta tykkään tästä tilanteesta, koska voi olla et menis hermo jos asuttas lähempänä... :) Tiedä sitä sitten kun ei oo teinivuosien jälkeen asuttu lähekkäin. Mut tuota telkkarin kattelua en tajua ollenkaan, varsinkin kun kerta ohjelmat ei sua ollenkaan kiinnosta. Sit ehkä menis, jos molemmat tykkäis ohjelmasta. Toivottavasti saatte tilanteen sumplittua parhain päin! Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sillon kans ku asuin Tampereella ja pääsin vissiin kerran kuussa käymään ja olinkin siis aina viikonlopun hänen seuranaan niin silloin kans vaalin niitä äidin kans vietettyjä hetkiä ja sillon äiti vihdoin myönsi että ehkä hänen ois aika katkoa se napanuora. Mut nyt taas kun asun Porissa ni se on alkanu menee siihen että äiti vaatii ihan liikoja. Että mun pitäs yks päivä periaatteessa antaa hänelle. Mikä kyl onnistuu jos hän ei sinä päivänä kattele sitä penteleen televisiota. Että on sitten mun kanssani! Kun sitä niin itse vaatii. :) Että ei tulisi mitään että asuisin likeellä äitiä.

      Poista
  13. Mun mielestä tollanen "kerran viikossa"-sääntö on hullua. Ja samoin äitisi mököttäminen. Toki ymmärrän äitiäsikin ja yksinäisyyttä, mutta et voi elää elämääsi hänen tahtonsa mukaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla, mutta me ollaan viime tappelukerralla se todettu että tällainen on viisaampi olla. Eli 1-2x viikossa. Jos käyn useammin, aletaan me tappelemaan ja sitten ollaan kuukausitolkulla mökötyksessä. Eli kun me ollaan tällaisia samanlaisia asioita käyty läpi monet monet kerrat eikä siltikään äiti ole tajunnut niistä mitään. Siis ihan samat tärkeysjärjestykset ja liian vähäiset käynnit. Tää sama mökötyskuvio toistuu muutaman vuoden välein. Nytkin mun täytyy äidille sanoa että kyllä mä siellä hänellä käyn, mutta tosiasia on että kun on enemmän työtä niin tottakai se vähentää sitä aikaa jonka hänen luonaan olen. Ja sitten kun se valitti just sitä kun lähdin aina sillon pois kun hän alkoi katsomaan televisiota klo 17.00. Mä en tätä taas itse suostu ymmärtämään että miksen sillon voi lähteä piois kun hänen kiinnostus on siinä ohjelmassa mitä seuraa. Että jos hän haluaa et oon hänen luona kauemmin niin hänen pitää kans pistää asiat tärkeysjärjestykseen, ei sitten katso sinä päivänä niitä ohjelmia. Että jos mun pitää pistää tärkeysjärjestykseen SEN PÄIVÄN aikana niin myös äidin pitää. Ja myös ketuttaa toi miten vähättelee esim. mun kotihommia ja kirjeenvaihtoharrastusta. En mäkään tee tuollaista hänen jutuillensa.

      Poista
  14. Rohkeaa ja aitoa... toivottavasti saatte äidin kanssa tilanteen viilattua sellaiseksi, että se sopii kummankin elämäntilanteeseen <3

    - Tilda

    VastaaPoista
  15. Voimia Pipsa!

    VastaaPoista
  16. Tuun nyt tännekin kertomaan uusimmat uutiset. Eli äiti itse pyyteli anteeksi lapsellista mökötystään. Joten asia on sitten taas kunnossa. Kaikki tuli kuntoon kun vähän vollotettiin puhelimessa. :)


    Sitten pyys kysymään josko joku teistä lukijoista tietäisi että onko normaalia olla kokoajan todella väsynyt kun syö kilpparilääkettä? Äidillä siis todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja syö puolikkaan pillerin päivässä. Kun sillon kun alotti tuon lääkityksen, niin oli varmaan viikon ajan virkeä kuin mikäkin ja nyt pari viikkoa ollut niin että hyvä kun pystyssä pysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka kauan äitisi on syönyt lääkkeitä? Itselläni kesti lähes vuoden ja viisi annosnostoa ennen kuin tilanne normalisoitui.

      Poista
    2. Jos on lääkitys kohillaan ei pitäisi olla väsymystä. Kenties annostusta tulisi nostaa... Siinähän menee oma aikansa, että saa annostuksen kohilleen ja sitä myöten olotilat normaaleiksi. Itsellä ollut vajaatoiminta 4 vuotta ja nykyään lääkitys oikea eikä mitään oireita.

      Poista
    3. En oo ihan varma kuinka kauan on syönyt, kuukauden ainakin ehkä vähän enemmänkin. Kun äiti alotti niiden syömisen niin väsyminen katosi mutta nyt on ollut jo pari viikkoa kuulemma tällainen tosi väsy. Siis väsyneempi mitä ennen lääkityksen aloitusta. Ilmeisesti annosmäärää pitää nostaa? Ei nyt vielä nosteta, kun hänellä on kuun lopussa aika verikokeisiin ja lääkärille. Että katsotaan tuota annostusta silloin mutta aika pepusta tuollainen että nukkuu melkein 15h päivästä.

      Poista
    4. Heippa, itselläni on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosi vuodesta 1999. Omalla kohdalla hoitotasapainon löytämiseen meni vajaa kolmisen vuotta, tuosta ajasta tosin vuoden söin kortisonia, koska aluksi luultiin vaivojen johtuvan tulehduksesta. Täysin ns. normaaliksi/oireettomaksi en ole tullut koskaan.

      Minulle tulee väsymyskausia, vaikka arvot olisivat kohdillaan. Kausittain tulee muitakin oireita mm. masennusta/ vaihtelevia mielialoja, lihas- ja nivelkipuja sekä "sumuaivo"-kohtauksia :D.. Pahimmat oireet ovat kuitenkin loppuneet, itelläni inhottavimpina vaivoina olivat nielemisvaikeudet ja tykytyskohtaukset. Tällä hetkellä vaivana on unettomuus. Nice.

      Mutta onneksi monet vajaatoimintaiset pääset hyvään hoitotasapainoon, ja varmasti äitisikin tilanne kohenee kunhan arvot on kohdillaan. Kestää muuten noin kuusi viikkoa, että lääkkeen tehon näkee veriarvoissa. Tuli mieleen, että "kilpirauhasruokavaliosta" voisi myös olla apua. Omalla kohdalla olen pohtinut, josko apua toisi thyroxinin vaihto armouriniin...

      Hyviä vointeja äidilles ja mukava kun saitte sovittua :)

      Poista
    5. Kuulostaa näin vajaatoimintaa sairastavan korviin aika normaalilta tuo nukkumisen määrä. Noin minullakin meni, että ensin pari viikkoa hyvää, mutta sitten olo pahen pitkäksi aikaa, kunnes annoskoko oli lopulta suunnilleen kohdillaan. Vajaatoiminta osaa olla kurja vaiva, sitä kokonaisvaltaista väsymystä ja tunteiden vaihtelua on usein tosi vaikea selittää "terveille". Kyllä se siitä vielä. :)

      t. Ano 22.14

      Poista
  17. Tosi hankala toi sun ja äitis tilanne. :/ Mä ymmärrän ihan teitä molempia. Kyllä äitiski varmasti ymmärtää ettet sä ehdi ja jaksa olla sielä aina mut yksinäisyys on varmaan aika ikävää. Eikö sielä kukaa muu käy? Eikö sille vois järjestää jotai ohjelmaa? Eikö se ite pysty käymään missään?
    T. Virpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on nyt jo OK. Mutta siis oon mä koettanu äidille sanoa että tuolla ois tommosta ohjelmaa mutta ei se suostu menemään. Pystyy siis käymään - ei vaan halua. Ja kyllä siellä minä ja siskoni käydään. Ei oikei muita. Kaverit on yllättäen kaikonneet muualla. Sitte on tietty nuo talolaiset ja niiden viikkokerho. Se on äidille aika iso juttu.

      Poista
    2. Hyvä että ootte saanu sovittua. :)
      T. Virpi

      Poista
    3. On se hyvä. Itekki pystyy olemaan rennommin.

      Poista
  18. Kerro äidillesi että ottaa yhteyttä lääkäriin, alkuun vajaatoimintaan on vaikea hakea oikea annostus. Lääkäri tsekkaa verikokeet ja niiden perusteella muuttaa tai ei lääkitystä. Sairauden alussa oireet hankalat, mutta kyllä tosiaan oma olo kertoo että arvot päin mäntyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis äiti on ollu jo ja lääkitys on aloitettu. Loppukuusta on aika verikokeisiin ja lääkärille. Mutta aika paha siis kun nyt yhtäkkiä on todella väsynyt. Ei ollut edes noi väsy ennen lääkitystä.

      Poista
    2. Joo, mutta usein vajaatoiminnan lääkitystä joudutaan säätelemään että on kohdillaan. Että vaikka on lääkitys menossa ei tarkoita sitä että määrä olis sopiva, koska kulostaa ainakin siltä jos äitisi kovin väsynyt. Ei kannata odotella loppukuuhun.

      Poista
  19. Hei jos päädyt poste restante-palveluun niin täältä löytyisi yksi vapaaehtoinen ehdokas uudeksi kirjekaveriksi, jos sua siis kiinnostaisi ikäerosta yms huolimatta :) Itsellä on hakusessa kirjekaveri ja nyt tuli spontaanisti mieleen ehdottaa tällaista, koska silloin tällöin olen lueskellut sun blogia ja etenkin seurannut näitä videoita, koska sun höpinät on tosi mukavia ja piristäviä. Olen saanut susta vaikutelman, että olet oikein huumorintajuinen, aito ja kiva ihminen, jonka kanssa voisi olla mukava kirjoitella :) Kuulostaako ihan hullulta idealta?

    Kaikkea hyvää vuodelle 2014 ja tsemppiä tuohon ikävään tilanteeseen äitisi kanssa :) Ymmärrän kyllä äitiäsikin, mutta ehdottomasti sun kantasikin on ymmärrettävä eikä sun pitäisi joutua potemaan huonoa omaatuntoa kyseisestä asiasta. Toivottavasti saatte asian pian selvitettyä ja sovittua niin tulee molemmille parempi mieli :)

    - Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytys mennä kyselee Postilta tosta, mutta ehkä sen voisi ottaa. :) Kyllähän tuo kiinnostaa itseänikin ja ikä on vaan numeroita. :) Eihän se estä etteikö voisi jotain yhteistäkin olla. :) Eli ei kuulosta ollenkaan hullulta idealta. Pistähän mulle sähköpostiin viestiä, niin jatketaan sitä kautta vähän tätä pohdintaa. :)

      Äidin kanssa on saatu jo asiat setvittyä. :) Ja hyvää uutta vuotta!

      Poista
    2. Laitoin sähköpostia :)

      - Erika

      Poista
  20. Mitähän äitisi tuumaa tämän aiheen käsittelystä täällä blogissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mitä se nyt tuumaisi. Ei tämmönen ole niin salaista etteikö voisi avautua.

      Poista
    2. Onneksi saitte tuon kriisin selvitettyä... Ihan oikeesti ihmettelen, kun nostat noinkin pienestä asiasta metelin!

      Poista
    3. Ja tää on yks syy miksi en kauhean usein tällaisistä asioista tänne kirjoita. Kun joku joskus on tämmöisiä pyydellyt. Koska heti sanotaan että nostan metelin. Nää on mun mietteitä ja mielipahan purkamista. Jos tämä on meteliä niin mitä se oikea meteli sitten olisi?

      Poista
    4. Niin että ilmeisesti sun elämässä ei ole mitään isompia tragedioita ollut, kun tuostakin tuli draamaa.

      Poista
    5. No eipä noita tragedioita pahemmin ole.

      Poista
  21. Hienoa että tilanne äitisi kanssa on selvinnyt. :) Porinoita on hauska kuunnella siivouksen lomassa,sujuu työt sukkelaan.Mukavaa alkanutta vuotta Poriin.
    -TanjaP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei onpas kiva tapa kuunnella Porinoita. Pitäsköhän tehdä joku siivous workout video jolla on joku semmonen treenimusa jossa kuuluu tasasin väliajoin että tonne kulmaan jäi vielä pölyä. ;)

      Poista
  22. Moikka moi! Mun uusi vuosi meni täällä Dubaissa ilotulitusta katsellen. Voisin melkein kun pääsen takaisin kotisuomeen, niin laittaa sulle a.postina kuvaamani ennätys ilotulitus-videon. Tuli aika hieno siitä :) Uuden vuoden yö meni shoppaillen, ainenkin Dubai mall oli auki ihan koko yön.. nyt 2.pvä täällä alkoi shopping festivaalit, on kyllä todellinen taivas tämä kaupunki. Tampereella on ainenkin viimeisen kolmen vuoden (niin pitkään olen asunut siellä)ajan kaupunki järjestänyt uuden vuoden tulitukset.
    Porinat kuuntelin altaalla kuulokkeilla, joten kirjoitusvirheitä varmasti löytyy, toivottavasti selvää saa :) Hyvää alkanutta vuotta sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, pistä ihmeessä tuo video. Tahtoo nähä! Vai ootsä noin kauas lähtenyt. Onko kuuma?

      Poista
  23. Tulipa itsellekin paha mieli kun kerroit tosta teidän riidasta. Mut oli kiva sit lukea kommenteista että olitta sopineet jo asiat :)
    Repesin kyllä ihan totaalisesti kun sanoit: "meikäläinenhän on alkoholisti, kyllä!", ja vielä jälkeenpäinkin kun ajattelin asiaa itsekseni naurahdin :D Mun käsityksen mukaan et juo alkoholia että saisit pääs ihan sekasi, joten hauska tulkinta tuo "alkoholisti-Pipsa" :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo riitelyt ei oo koskaan kivoja. Onneks noita ei nyt äidin kanssa usein ole, mutta osasin silti odottaa tällaista. Siis mä en oo juonut alkoholia "pää sekaisin" periaatteella koskaan. Et mä oon ollu ihan tillintallin kaks kertaa koko elämäni aikana. Muutoin oon aina juonut silleen etten oo missään tosi pahassa kunnossa vaikka juu, on silloinkin nyt enemmän juotu ku pari tölkkiä. :) Mut nykyään otan vain rentoutuakseni, yhtenä iltana. Ja tietty hyvässä seurassa. :) Alkoholistia musta ei saa kirveelläkään.

      Poista
  24. Kaikkihan me olemme erilaisia, mutta minusta kerran viikossa vierailut on hirmu vähän. Varsinkin kun asutte lähekkäin...
    Kun äitini vielä eli, kävin hänen luonaan päivittäin tai hän kävi meillä. Minusta ihan itsestäänselvyys, että loppuvaiheessa äidin sairastaessa kävin hänen kauppa-asiansa, hoidin apteekkiasiat, maksoin laskut, olin avussa siivouksessa ym...Minusta kuulostaa vähintäänkin oudolta että sinä, reilu kolmekymppinen lapseton ihminen olet niin kiireinen ettet useammin ehdi äitisi seuraksi.

    Raskas, todella raskas oli aika, jonka äitini sairasti, hoidin 2 kotia, lapset, työn jne, mutta päivääkään en pois antaisi. Äiti hoisi aikanaan minut, nyt oli minun vuoroni hoitaa äiti.

    Teillä on tilanne eri ja kuten jo aiemmin totesinkin, ihmiset ovat erilaisia. Minusta kuulostaa vaan niin omituiselta että kerrot, miten et tietenkään nyt viikonloppuna ainakaan mene äitisi luokse??! Miksi ihmeessä? Käsittääkseni miehelläsi on auto. Kun käytte asioilla kaupassa tmv viikonloppuna, onko liikaa vaadittu, että piipahtaisit äitisi luona?

    En halua syyllistää tai syyttää...toivoisin vain että miettisit ihan todella näitä juttuja. Sinulla sentään on äiti, jonka luona käydä Eihän me täältä ikäjärjestyksessä lähdetä, mutta toivon sydämestäni, että kun äitisi makaa mullan alla, et voivottele tai tunne huonoa omaatuntoa kun et käynyt tai auttanut kun äitisi vielä elossa oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää olen mielestäni tuon sanonut etten mä VOI käydä montaa kertaa viikossa koska me aletaan sitten niin helposti riitelemään. Tää on nähty monta kertaa ja itse olemme todenneet äidin kanssa että käyn 1-2x viikossa. Ja tämä on toiminut jo monen vuoden ajan.

      Juu, samoin itsekin tein nuo samat asiat äitini sairastaessa ja osittain teen edelleenkin.

      Ei ole kyse siitä ettenkö siis voisi vaikka joka päivä mennä tunniksi mutta kun äiti ei taas tykkää näistä pikakäynneistä. Ja kuten myös sanoin,jos käyn liian usein - alamme tappelemaan. Joten tää 1-2x viikossa on meidän ihan sopimamme asia joka toimii.

      En vain käy viikonloppuisin äitini luona, syytä tähän en kerro julkisesti blogissa. Ja kuten sanoin niin äitini luona ei vain piipahdeta. Siellä pitää olla monta tuntia. Ei mitään puolen tunnin tai tunnin käyntejä siis. Tosin asiaan tulee kyllä muutos kun mun pitää tässä kohta alkaa käymään äidille kaupassa, kun liukkailla hän ei kauppaan mene. Ettei satu mitään. Tiedän, tätä on vaikea kenenkään ymmärtää jos ei ole itse samanlaisessa tilanteessa.

      Sillon kun mun äitini sairasti niin mäkin hoisin kahta kotia, lapsia ei onneksi ollut mutta kokopäivätyötä kuitenkin. En mäkään päivää antaisi pois. Mut voin sanoa että kyllä siinä oli omatkin voimat vähissä mutta en valittanut. Enkä valita varsinaisesti vieläkään mutta olin ainut sisaruksistani joka äitiä sillon hoisi.

      Mulla ei ole syytä potea huonoa omaatuntoa kun äidistäni aika jättää. Mä olen auttanut ja autan edelleenkin. Tämäkin mistä nyt kerroin oli äidiltä epäreilua mua kohtaan. Ja kyllähän hän tämän itse myönsikin ja sanoi olevansa lapsellinen. Ettei mitään oikeata syytä kiukustumiselle edes ollut. Hänellä vain sattui olemaan huono päivä ja mä satuin siinä lähimmäisimpänä kokemaan sen. Mä varmaan jopa kävisin siellä joka päivä jossen tietäisi että siitä seuraa vaan tappelua tietyn ajan kuluttua. Ja nyt kun kohta tulee liukkaat kelit, niin määhän käyn äidille joka päivä kaupassa koska hän ei ulos silloin mene. Ja tuosta ollaan jouduttu puhumaan että silloin mä tosiaan vain piipahdan käymässä.

      Poista
  25. Niin, aika kuluu ja elämäntilanteet muuttuvat. Enemmän huolehtimista tarvitaan...meillä on jo aikuiset lapset, mutta huollettavana molempien isovanhemmat. Se merkitsee käyntejä/asiointeja n. 5 x viikossa. Muut sisarukset asuvat kaukana. Omat työt pitää hoitaa, molemmilla myös ilta- ja viikonlopputöitä. Ainut mistä voi verottaa, ovat omat harrastukset. Siivouspalvelut ostetaan ulkopuolelta. Silti on tunne, että ei tee tarpeeksi. Jos vanhuksilta kysyy, siellä ei käy koskaan ketään ja aina odotetaan vierailuja. Jos mahdollista, juttele äitisi kanssa mitä hän toivoo ja haluaisi. Vaihtelua tuo, jos voisit käyttää häntä omassa kodissasi esimerkiksi syömässä? Tai kävisitte ajelulla kaupungilla? Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, noin se taitaa olla että jos vanhuksilta kysytään niin kukaan ei koskaan käy vaikka asia olisi täysin päinvastainen.

      Siis asiat on jo vuosia sitten sovittu niin minun toiveita että äidin toiveita kuunnellen. Ja kuten ylempänä jo sanoinkin, niin ei tässä ollut äidin puolelta oikeasti mitään valitettavaa. Se vaan halusi purkaa jotain pahaa oloansa ja mä nyt satun tässä lähimpänä olemaan.

      Äiti pystyy kyllä tekemään itse ruokansa eikä se ole tullut meille syömään vaikka olen muutamaan otteeseenkin pyytänyt. Enkä jaksa kokoajan pyydellä syömään kun tiedän vastauksen. Ja ajelut ei onnistu äidin jalan takia. Ei se uskalla tulla meidän auton kyytiin.

      Poista
  26. Ymmärrän teidän molempien näkökulmat asiaan. Sinuna miettisin sitä, että elät äitisi kanssa nyt sillä lailla että sitten kun hänestä aika jättää niin ei tarvitse murehtia että tuli oltua liian vähän hänen kanssaan. Itse monta läheistä menettäneenä olen kokenut niin kipeästi sen kuinka kuoleman jälkeen aina tuntuu että enemmän olisi pitänyt antaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllähän minäkin ymmärrän äitiä mutta ei sitä silti pidä ripustautua. Tuolla olisi vaikka mitä toimintaa ikäihmisille, mutta kun ei niin ei. En mä murehdi tuollaisista kun äidistä aika jättää. Olen ollut äitini kanssa paljon. Ja tämän takia mä tahdonkin olla äitini kanssa koska hän ei ole mikään nuori enää vaikka kyllä mä nyt odotan että hän vielä ikänsä puolesta voisi tuollaiset 20v. elää. Mutta että ei hän voi ripustautua muhun kuitenkaan ja elää elämää mun kauttani. Tarttis saada sen pää käännettyä että menis noihin toimintajuttuihin. Vois piristää!

      Poista
  27. Ei uskalla tulla autonne kyytiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei uskalla koska automme on matala. Tai siis normaali se on mutta äidille liian matala sen jalan takia. Menee polvi pois paikoiltaan. Aina kun taksilla tulee, niin pitää olla sellainen korkea auto.

      Poista
  28. Voi kuinka tuttuja asioita täältä lukeekaan... Tuo, kuinka vanhukset valittavat, että kukaan ei koskaan käy. Ja tuo haluttomuus osallistua järjestettyyn toimintaan.

    Vaikka äitini oli vireä vanhus, hänellä oli paljon ystäviä, joita tapasi kaupungilla ihan kuolemaansa asti ja hän myös matkusteli, tulivat nuo valitukset yksinäisyydestä ja siitä kuinka "kukaan ei käy". tutuiksi meille lapsille (4 kpl).

    Ymmärrän myös tuon ettei voi vaan poiketa, meilläkään siitä ei tullut mitään. Jos yritti vain pikaisesti poiketa esim. työmatkan varrella, istahtaa ehkä tunniksi kahvikupilliselle, niin sitten ainakin sai kuulla siitä, kuinka ei ehditä hänen kanssaan olla, kuinka "Kati" on aina niin kiireinen, ettei äidistään välitä, jne. Tämähän johti siihen, ettei tehnyt mieli edes poiketa. Myös soittelu oli usein hankalaa, kun puhelimessa sitten valitettiin, kuinka on yksinäistä ja syyllistettiin.

    Ja minun äitini kanssa ei onnistunut keskustelu, jos sitä yritti, niin äiti otti marttyyrinasenteen, ja pauhasi elämänarvoista.

    Otin sen linjan, että kävin siellä kaksi kertaa viikossa (minulla oli tuohon aikaan kaksi pientä lasta), tarvittaessa useammin. Sen lisäksi käytiin esim. konserteissa, ja käytin meillä, juurikin esim. syömässä, ja kuljetin lääkärissä ja kauppa-asioilla.

    Ajattelin, että itse tiedän/tiesin, mitä teen. Ja ei, en ole kuolemansa jälkeen kokenut, että olisi pitänyt viettää aikaa enemmän hänen kanssaan.

    VastaaPoista
  29. Kyllä varmasti jokainen itse tuntee parhaiten läheisensä ja (mikä on myös tärkeää) omat voimavaransa. Joillekin sopii vierailu päivittäin, joillekin kerran kuussa!

    Itse hoidan läheiseni pankki/kauppa- ym juoksevat asiat, käyn hänen luonaan 1-2 kertaa viikossa. Aluksi kävin useammin, mutta totesin, että se on molemmille liikaa. Läheiseni ei oikein tykännyt että "siellä koko ajan rampataan".
    Niin, tämä monelta unohtuu, että tällaisiakin ihmisiä on, jotka kaipaavat rauhaa ja yksinoloa. Tiedän, että minuakin selkäni takana arvioidaan, käynkö läheiseni luona tarpeeksi, mutta omatuntoni on puhdas; tämä on hyvä tahti.

    Lisäksi läheiseni sairastaa alzheimerintautia, joten joinakin aikoina vierailut ovat aika raskaita. Taudin vuoksi hän on kuitenkin kotisairaanhoidon piirissä, joten voin olla huoletta, että esim lääkkeet tulevat otetuiksi. Nehän ovat tärkeimmät, minulle jää vain siivoukset, pyykit, kauppareissut ym.

    Voimia sinulle Pipsa ja mukava että riita on sovittu:)
    Halusin vaan tsempata, että varmasti itse tiedät parhaat tavat ja rytmit toimia, arvosteluista huolimatta.

    VastaaPoista
  30. Heippa :) Tee vain se minne saa kortteja lähetellä ja paketteja, minulla on heti jo inspiraatiota sulle pieneen yllätykseen jos sellaisen väsäilet :)

    VastaaPoista
  31. Voi Pipsa liikkis <3. Halaus ja voimia, äidit osaa olla välillä melko päällepäsmäreitä, niin se on.

    VastaaPoista
  32. Lapsellisen oloinen äiti. Kannattaa jättää tollanen temppuilu ihan omaan arvoonsa.

    VastaaPoista