31.3.2014

Viikonloppu kissojen parissa


Meilläpäs onkin aikamoisen touhukas viikonloppu takana kun tuli oltua kissojen esittelynäyttelyssä. Siitä on juttua paremmin alempana eli jos ei kissajutut kiinnosta niin kannattaa jättää lukematta.

Lauantaina me innostuttiin tekemään reipas pyörälenkki täällä Länsi-Porissa. Syynä tähän oli nin kaunis ja lämmin aurinkoinen pyöräkeli. Ennen kuin lähdettiin polkemaan niin mies teki pikaisen pyörähuollon eli öljysi ja pisti ilmaa - mun takakumi olikin jo aikas lättänä että ihmekkös kun tuntuikin viime viikolla ettei kunnolla rullannut. UPS!



Tuli otettua pienestä purostakin kuva ja ihasteltua sitä hetken aikaa, kun niin kivasti ääntä piti. Mä niin nautein tuosta ilmasta kun tosiaan aurinko paistoi ja linnut lauloi. Kun kotiin päästiin niin mä sammahdin tunnin ajaksi torkuille ja kun heräsin niin Zilla oli tullut mun viekkuun nukkumaan. Oooiii...

Tuo mun pyöräni on monien vuosien vanha, en oikeasti edes tiedä kuinka vanha sillä tein siitä vaihtokaupat isäni kanssa - isäni sai silloisen uuden pyöräni ja minä tämän vanhemman koska tämä kesti paremmin painoa. Viimeksi kun isä kävi niin se oikein tarkisti että montako pinnaa on katki - NOLLA! Kovin se meinas että ottaa itselleen tuon pyörän. Ei tasan tarkkaan käy kun on niin hyvä menopeli. Sitä mä oon kyl miettiny et voisi "uudistaa" tuon pyörän maalaamalla sen eriväriseksi sillä en ole koskaan oikein kunnolla tykännyt tuosta väristä mutta taitaa nämäkin jäädä mappi ööhön eli projekteja jotka ei koskaan valmistu.


Sunnuntaina me suunnattiin tyttöjen kanssa aikaisin aamusti Toejoen seurojentalolle jossa Satakissa järjesti kissojen esittelynäyttelyn.

Paljon oli erirotuisia kissoja ja voi että miten tuo eräs American Curli varasti sydämeni (löytyy tuosta alakuvasta häkkiä puskemasta ja joka oli niin nopsa ettei siitä oikein saanut terävää ja tarkkaa kuvaa) mut tämän häkin kohdalla tuli aina pysähdettyä. Myöskin Siirin kasvattajan uutta kissaneitiä tuli ihasteltua joka löytyy tuosta siniseen verhoillun häkin nurkkauksesta. Kaunis Viivi <3


Löytyipä paikalta tällainen mahtava Maine coon uroskin, Samu nimeltään. Samulla oli yhtä pitkät viikset kun meidän Zilla neidilläkin. Jotenkin hassua kun toinen kuitenkin pa-aaaljon pienempi.

Siinä oli kyllä niin näyttelykonkari kuin olla ja voi. Otti siis niin rennosti koko päivän.



Meillä oli kyllä todella mukavaa tuolla vaikka illalla jalat alkoi jo väsähtämään. Tulipahan syötyä masaliisaakin pitkästä aikaa kun joku oli sitä leiponut myyntiin.

Meidän Siiri kyllä yllätti totaalisesti tuolla näyttelyssä olemalla niin yrmyilmeellä. Ollaankin naureskeltu tuolle ilmeelle koska Siiri ei oikeasti ole noin yrmeä. Mulla alkoi sit yhtäkkiä pyörimään päässä se "En tykkää" -mainos ja saatoin kuvitella Siirin siihen tilalle.



Kaksi kertaa pidettiin tuollaiset esittelyt yleisölle jossa käytiin kaikki paikalla olleet kissarodut ja ominaisuudet läpi. Jos mä olisin tiennyt tällaisista silloin kun kissoja alettiin miettimään niin olisimme ilman muuta menneet - mun mielestä tällaiset on siitä hyvät että kuulee kissojen roduista ja pääsee paikan päällä näkemään vähän sitä rotua mitä on ajatellut, jos nyt kyseessä ei ole kovin harvinainen kissarotu. Siinä taas kissanäyttelyt on parhaimmat päästä katsomaan kissoja.

Paikallaolleet kissarotut: Exotic, Persialainen, American Curl, Manx, Ragdoll, Brittiläinen, Maine coon, Norjalainen Metsäkissa, Burma, Cornish Rex, Sfinx, Itämainen lyhytkarvainen, Siperiankissa ja Kotikissa.


Tilaisuuden päätteeksi jaettiin vielä palkintoja eli pokaali+ruusuke+muutama lelu. Mä olin ihan varma että me ei saada mitään koska Siiri oli niin yrmeä ja Zillakin vähän pelokas mutta ei niin pahasti vaan sai välillä sellaisia tomeruuspiikkejä. Molempia kissoja kuitenkin pidettiin välillä sylissä eli häkin ulkopuolella. Eivätkä ne halunneet sylistä pois mutta nätisti silti olivat kun ihmiset silittelivät ja juttelivat kanssamme.

Mutta en olisi uskonut että meidän Zilla saisi pokaalin. Zilla oli siis tuon tuomarinaisen suosikki joka on kaikkien rotujen tuomari (?) eli vähän niinkuin Tuomarin paras. Zilla ja sen mahtiviikset voitti. Niitä porukka kovasti ihasteli ja kehui. Myös turkin väritys ja silkkisyys oli monen mieleen. Siiri sai viisi hassua ääntä kun taas Zilla sai 15 ääntä eli aikalailla samoissa pisteissä kuin muutkin pokaalin saaneet.


Samalla tuli osteltua Tassucatista kaikenlaista kivaa pikkutavaraa.... ja vähän isompaakin. Tassucatilla oli tosiaan oma kulmauksensa tuolla näyttelyssä ja me ostettiin siis noita leluhiiriä tytöille jotka ei paikan päällä hittoakaan niistä välittäneet mutta kun tultiin kotiin....

Isoin ostos kuitenkin oli iso musta peti tytöille. Kun ne on niin isoja ettei mitkään pienet markettipedit ole oikein niiden pieleen - meidän likat kun ei tykkää nukkua pahemmin kerällä vaan pitkin pituuttaa röhnöttää. Ja musta on just sopiva - pääseepähän kissa naamioitumaan täydellisesti kunnes avaa silmänsä.


Oli kyllä kiva nähdä näyttelyssä miten tytöt haki toisistaan turvaa - ei ne kotona tuolleen vieretysten makoile. No eipä ole kotona tarvis hakea turvaa.

Hauska vaan että kun Siiri oli niin EN TYKKÄÄ -ilmeellä näyttelyssä mutta samantien kun se kotona pääsi kantoboxista pois niin mentiin niin häntä pystystä kuristen ja vauhti päällä. Alla olevista kuvista näkyy hyvin Siirin riemu kun kotiin päästiin. Reppana vallan sekos kun kotiin pääs.

30.3.2014

Esittelynäyttelyssä



Tytskyjen kanssa esittelynäyttelyssä Porissa. Toejoen seurojentalolla.

Zilla ottaa rennosti kaiken tämän hälinän mutta Siiristä on tullut kovin myrtsi. Hämmentävää koska yleensä Siiri on se sosiaalisempi.

Veipä yks American curlikin taas mun sydämen.

Tulkaahan tänne vaan moikkaamaan ja silittämään tytskyjä ( ja muita kissoja)
Tää on yleisölle avoinna klo 11-17. Hyveläntie 12 sijaitsee Seurojentalo.


28.3.2014

PipSan Porinat 41



* ~ * ~ ** ~ * ~ ** ~ * ~ ** ~ * ~ *

PERJANTAI-ILLAN CHAT
  28.3. klo 22-00

Kaikki TAAS paikalle!)
Klikkaa itsesi TÄSTÄ chatin puolelle

* ~ * ~ ** ~ * ~ ** ~ * ~ ** ~ * ~ *

Porinoissa tällä viikolla mm. :
- Sirpan paluu
- Miksi sitä yhtä mekkoa ei ole vieläkään käynyt blogissa
- Kissojen pituuden esittely (vihdoinkin osaan jotenkin sen kannon)
- Smoothiefruitien tekonen (tulipahan kuvattua pieni mokakin)




27.3.2014

Aurinkoisella kelillä nautitaan tietenkin Aurinkofruitie


Aamusti mittari näytti pakkasasteita peräti kuuden asteen verran mutta kun töistä pääsin, olikin pakkasasteet muuttuneet plussa-asteiksi ja piti alkaa vähentämään vaatetusta. Fiuuu... sinne män kaulahuivi ja nipsnapsnops aukesi takin nepparit - kohta viiletinkin takki auki ja helmat hulmuten.

Kuten viime viikkoina on voinut huomata, aurinko on pistänyt Pipsan ihan sekaisin. On tullut intoa enemmän liikuskeluun. Tänään en hypännytkään pyörän selkään niinkuin ensin vähän suunnittelin vaan kävin tekemässä tunnin mittaisen, reippaan lenkin. Sen jälkeen olikin kiva tekaista itselle (tuli sen verran reipas annos, että sain tehtyä toisenkin lasillisen jonka mies sitten nautiskeli) kunnon Aurinkofruitien. Tuosta sai mukavaa lisäpiristystä päivään - ihan kuin se aurinko ei jo riittäisi.



Aurinkofruitieen tuli mangoa ja aprikoosia - valitettavasti säilykeversioina mutta koska sokeriliemessä (suurinosa tuli valutettua viemäriin) niin ei tarvinnut lisätä yhtään makeutusta. Sekä kivennäisvettä (voi käyttää pelkkää vettäkin) ettei smoothiesta tule turhan paksua sosessa.

Tykkäätkö fruitiesta?
Minkämakuinen on lempifruitiesi?


Kuvauksen kanssa mulle tulikin pieni tenkkapoo kun nti linssilude halusi aina vaan kuvaan ja pahinta vielä - viedä mun imupillini. Oli sitten pakko päästää kuvaan ja juonnin jälkeen antaa imupilli leikittäväksi. Voi sitä riemua kun nti linssilude tajus saaneensa uuden leikkikalun. Sen kanssa mentiin huoneesta toiseen eikä Siirille tietenkään voitu tätä ihmepilliä antaa. Kissat ja niiden hupsut tohinat.

26.3.2014

Keskiviikko


En ollutkaan hetkeen aikaan ladannut kännykältä noita kuvia koneelle kun heti löytyi kivoja. Tämänkin kuvan otosta on jo hetki aikaa kun katsoo että meri on noin hileessä. Yks mun lempikohtia joita tykkään kuvata. Löysin tuolta vielä kivan kohdan että sinne sitten kesällä nauttimaan auringosta jonkun hyvän kirjan kanssa. Vaikka kuvassa on pilvistä niin aurinko täällä kuitenkin on koko päivän paistanut. Joko muuten siellä alkaa olemaan kevättä rinnassa?

On tämäkin - mies ilmoittaa kovalla kiireellä että pitäs pestä hänen työhousut huomiseksi. Onneks on tuo kuivuri niin ei hätää kuivumisen kanssa. Mä inhoan kun jotain pitää tehdä kovalla kiireellä kun sillon menee kaikki aina pieleen.

oon vihdoin alkanut ajattelemaan että tarttis vissiin muuttaa Helsinkiin. Mulle tulee tuon tuosta sähköpostiin upeita mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, mutta kun asun täällä Porissa eikä töistä voi olla silleen vain olla pois, niin menee paljon kivoja juttuja sivu suun.


Kävin pitkästä aikaa äidin luona (äiti ollut kipeänä enkä mä oo ollu halukas tulemaan kipeäksi) ja päätin kauniin päiväks kunniaksi "korkata" kevään ensimmäisen jätskinkin. Valitsin tällä kertaa Eskimojätskin - olisin kyllä mieluummin halunnut mansikkaversion mutta kun ei ollut niin piti vaniljaversioon sitten tyytyä.


Siinä sitten kun lähdin kotiin ja olo oli melkoisen heikohko koska nälkä murahteli masussa - eikä pelkällä jätskillä ja banaanilla pitkälle pärjää. Onneks muistin että Cafe Steineristä saa maistuvia smoothieita joten eikun sinne!

Bussimatkan aikana jo siemailin Mango-Passion smoothietani ja olo helpottui nopeasti. Hintaa tuolla pienellä Coca-Cola mukillisella oli 3,90EUR joten ei ollenkaan pahanhintaista. Tuosta sitten innostuin kunnolla ja huomenna kun käyn kaupassa, niin aion ostella hedelmiä ja tekaista itse noita smoothieita. 


Miehellä oli eilen vähän ongelmia sipsipussin kanssa. Meni siis katselemaan televisiota ja halusi siinä sitten herkutella juustonaksujen kanssa. Ei raukkaparka vaan ymmärtänyt että kissat seuraa perässä. Varsinkin kun on kyse juustonaksuista. Noista tullut kauheita kerjääjiä vaikkei olla opetettu moiseen tapaan. Yritä siinä nyt pitää pokka kun molemmat kissat änkee suuhun.

Oli ihanaa istuskella taas takkatulen ääressä ja vaan tuijottaa liekkejä. Antaa ajatuksen lähteä lentoon. Itse haaveilin tällä kertaa millaista se olisi asua isossa (siis järkevänkokoisessa mutta meille kuitenkin isossa) omakotitalossa. Saisi oman työhuoneen - jos talo kahdessa kerroksessa, niin ihan varmasti mut löytää sieltä ylhäältä.

24.3.2014

Sisustusmietteinen viikonloppu


Aamusti sen jo huomasi että tästä tulee kaunis päivä ja aamusti oli jotenkin kovin tyynen rauhallinen olotila. Mikä on hassua koska en aamusin mikään kovin rauhallinen ole vaan säntäilen paikasta toiseen yrittäen saada pienessä ajassa tehtyä niin paljon. Mut tuo tyynyn rauhallinen olotila on ihana asia tällä hetkellä kun koko viikonlopun olin enemmän ja vähemmän ärtyisä (naisten vaivat vs. niagaran putous) mutta ihan syystä kuitenkin.

Viikonloppuna harjottelin myöskin kissojen näyttelyasentoa ja se alkaa jo pikkuhiljaa luonistumaan. Jeee! Löyty multa sitä habaa nostamaan nuo pikkulikat. On niistä monen kilon kauppakassien nostelusta jotain hyötyä ollut. Käytiin myös napsimassa kuvia Meri-Porin suunnalla ja taas kerran mitäs muutakaan kuin tuota ihanaa meri- ja aurinkomaisemaa. Tämän postauksen kaikki kuvat on otettu mun Olympus E-PM1 kamerallani. Tuli myös syötyä ja herkuteltua viikonlopun aikana oikein maukkailla ruuilla. Hirvenkäristystä perunamuussin ja puolukkahillon kera sekä jälkkäriksi pannaria. Sekä vähän paheherkuttelua eli perunakirteitä tacodipin kanssa.



Mahtaakohan tuolta pilkistää meidän uusi kotimme? No varmaksi ei vielä voi tietää mutta suunta taitaa olla tämä.

Olimme taas sunnuntaina parilla asunto... eiku... talonäytöllä mutta ei näistäkään kumpikaan miellyttänyt täysin vaan ongelmia löytyi ihan riittävästi. Melkein helpommalla varmaan pääsisi kun hommaisi itse sen tontin ja rakennuttaisi sen omakotitalon avaimet käteen periaatteella. Mä en voi ensinnäkään ymmärtää että miksei omakotitaloissa oteta huomioon pesutornin paikkaa? No en nyt yleistä sillä eihän tuo ole tullut vastaan kuin parissa omakotitalossa. Tuossa toisessa omakotitalossa jota kävimme katsomassa oli kodinhoitohuone ennemminkin käytävä johon ei mahtuisi edes pyykkitelinettä. Ainakaan kovin järkevästi laitettuna.


Näytöistä kun tultiin niin alettiin siinä sitten siivoskelemaan ja heitettiin noita kissoille liian pieniä petejä varastoon kun lahjoitetaan ne jossain vaiheessa eteenpäin. Siinä siivotessa sitten alettiin miettimään että jos nyt vaan laitettas tuon työhuone kuntoon.

Etsittiin sitten kissojen kanssa ja taidettiin ehkä löytääkin idea millaiseksi tämän työhuoneen teemme. Mä oikeasti toivon että saadaan tuo aikaiseksi eikä vaan jossittella. Pitää vielä laskiskella mittanauhan kanssa se nuo yksi visiomme varmasti onnistuu. Se ongelma tässä työhuoneessa on että kun tämä on niin piruun pieni - jos tuota kaappia ei olisi niin saatettaisiin pärjätä paremmin nykyisten pöytienkin kanssa. Mut jos tämän visiomme saamme toteutettua niin se tarkoittaa hei hei vanhat työpöydät. Mieskin tuossa heittää ehdotti että kysyin josko joku teistä tykkäisi heittää jotain idean juurta miten sisustaisitte tämän työhuoneen. Pituus 240cm, Leveys 325cm josta voi oikeasti käyttää vain n. 200cm kaappien ja oven takia.


Eräältä lukijalta oli tullut ihana lahja mulle, nimittäin teetä ja kissakukkaro! Sekä kissateemaan sopiva Pekka Töpöhäntä kortti - joka muuten oli lapsena mun lemppari.

Piti heti katsoa olisiko Youtubessa Pekasta videopätkiä ja löytyihän sieltä. Kuka muu tykkäsi aikoinaan Pekka Töpöhännästä?


21.3.2014

Huomaamattomat rintaliivit aurinkoisiin kevätkeleihin


Sain ihanaakin ihanammalta yhteistyökumppaniltani Lumingerielta uudet rintaliivit. Tällä kertaa ihonväriset. Lumingerie oli kuullut kun olin pohdiskellut mistäkö ihmeestä saisin kivat ihonväriset rintaliivit sillä moisia ei mun vaatekaapista löytynyt. Varsinkin kun eräs uusi mekko tulee tarvitsemaan alleen mieluusti tuollaiset "huomaamattomat" rintaliivit.

Nämä ihonväriset rintaliivit ovat tietenkin Elomin Ritat - hunajabeiget (eli ihonväriset) väriltään.

Noita rintaliivejä kun hetken aikaa pyörittelin käsissäni ja mietin että miten esittelisin ne teille, niin siinä se sitten välähti että tietenkin esittelemällä miten mahtavan huomaamattomat ihonväriset rintaliivit oikeastaan ovatkaan. Eikö vain toimikin paremmin nuo ihonväriset? Vaikka pakko sanoa ettei nuo alemman kuvan punaiset Elomi Rita rintaliivitkään hassummilta näytä.


* ~ * ~ ** ~ * ~ ** ~ * ~ ** ~ * ~ *

PERJANTAIYÖN CHAT
  21.3. klo 22-00

Kaikki TAAS paikalle!
Klikkaa itsesi TÄSTÄ chatin puolelle

* ~ * ~ ** ~ * ~ ** ~ * ~ ** ~ * ~ *


Se on jälleen perjantai ja luulempa kun on ollut näin kaunis ilma, niin monikaan ei varmaan ole istuskellut kotona vaan nautiskellut näistä uusista lämmöistä. Itse ainakin nautiskelin, kun hyppäsin pyörän selkään ja poljin päämäärättömästi ympäri Länsi-Poria. Jos siis minäkin hullaannuin tästä ilmasta, niin ihan takuulla muutkin. Onneksi se takatalvi ei kauaa kestänyt.

Olen myöskin tässä käynyt kuvailemassa tuolla Meri-Porin alueella mihin nyt bussilla mukavasti on päässyt. Yhteen kuvausreissuun saa menemään järjettömästi aikaa mutta ei haittaa kun on termarissa lämmintä teetä/kaakaota mukana. Löytääköhän kukaan noista kuvista "ufoa"? Nautin kyllä niin paljon noista kuvailuista. Pitäs kattoo jos saisin tuon miehen joku kerta innostumaan niin menen oikein Reposaareen kuvailemaan.

Ystäviin olen törmännyt - yhden kanssa kävin lounastamassa yhtenä päivänä ja sitten olen törmännyt bussissa pariinkin kaveriin, tänään just viimeksi. Oli kyllä mukava tuolla tavalla pikaisestikin vaihtaa kuulumisia. Ja on se hyvä että ystävillä on silmät auki kun tämä neiti se vaan näpyttelee kännykkäänsä eikä oo tietonen ympäristöstään.



Tällä viikolla jäikin väliin äidin luona käyminen kun hän on kipeänä enkä todellakaan kaipaa mitään sairastelua. Sovittiinkin että soittelen joka päivä ja juttelen maratoonipuheluita. Tämä sopimus tuntui helpottavan äitiä, ettei tyystin yksikseen joudu olemaan. Melkein jo ehdotin että laitetaan skypet päälle ja pidetään linjaa auki.

Tiedättekö mistä tietää että kesä on tulossa? Siitä kun meidän pakastimeen ilmestyi mystisesti jäätelöpaketti. No ei vaan, ei se mitään mystisesti sinne tietenkään ilmestynyt vaan kävimme kaupassa ja se vaan mystisesti ilmestyi koriimme. Ihan totta!

Kuten ehkä tiedättekin niin mä tykkään maistella kaikkia uusia siideri- ja lonkeromakuja joten ei varmaankaan yllätä että nappasin kätösiini Olvin uuden Sambalonkeron kun sen kaupan hyllyllä huomasin. Tuota tölkkiä ei vaan voinut olla huomaamatta, sen verran kirkkaat värit. Mut hei, muistakaas tänään tulla höpöttelemään taas chattiin!


Käytiin hakemassa iso paketti joka sisälsi Pauligin kahveja jotka sain palkkioksi yhteistyöstä ja siinä kun kuvailtiin noita, niin huomattiin että Zillastahan kuoriutui aikamoinen mannekkiini - oikea kahvimannekiinikissa. Itsehän en siis kahvia juo mutta onneksi on mies joka juo.

20.3.2014

Kissapostaus


Kovasti olette taas toivoneet kissoista omaa postausta joten tässä tulee. (Ja te joita ei kissat kiinnosta, niin voitte lopettaa lukemisen tähän ja jatkaa muita hommia) Erityisen kiinnostuneita ollaan Siirin pituudesta mutta sitä ei oikein voi kuvissa näyttää ellei ota sitä tuohon näyttelyasentoon ja multa se ei valitettavasti onnistu.

Nyt onkin sopivasti kissoista taas söppiskuvia kun viime viikonloppuna aurinko paistoi makkariin koko päivän ajalta ja tietenkin molemmat kissat änkesivät siihen paikkaan. Aina kun aurinko läks karkuun niin piti mennä perässä.


Meillä ollaan yleensä katseltu ulkomaailmaa tuon kaiuttimen päältä mutta nyt kun tää edustan pikkutirppakin on kasvanut niin eivätpä molemmat enää mahdu, mutta onneks on fatboy minkä päälle tämä fiksu pikkutirppakin tajusi hypätä kun isommankin ikkunan sälekaihtimet avataan. (Hih, bongatkaapa kuvasta itte paparazzikin)

Zilla on kyllä niin kovasti taas mun perään, kun taas Siiri on alkanut ottamaan etäisyyttä. Kyllä se nyt aina kerran päivässä tulee pusku-purinat heittämään. Mutta ei siis ole samanlainen kuin Zilla, kun sen pitää päästä puskemaan ja juttelemaan ihan joka tilanteessa - vessassa, vaatteita laittaessa tai muuten vaan kun liikuskelenkin niin jutellen tullaan perässä. Ihaninta on kyllä se miten pikkutirppa tulee yöllä mun onesien päälle nukkumaan ja nukkuu siinä kuulkaas ihan siihen saakka kun ulkona alkaa valaistumaan.


Punnittiin tuossa muutama päivä sitten nämä meidän tirpat. Siiri painoi mukavat 5,5kg ja Zillakin 4,8kg. Tosin en voi kuin ihmetellä tuon Zillan painoa kun se on niin pieni. En siis uskoisi toista noin painavaksi.

Meidän tytöt osaa kerjäämisen taidon. Siiri on sipsivaras - jos selkäsi käännät etkä ole muistanut sanoa EI, niin olet ihan varmasti yhtä sipsiä köyhempi. Siiri on sipsivaras ja erityisen koukkuuntunut on juustoraksuihin. Vaikka miten äänettömästi yrittäisinkin laittaa sipsiannosta kuppiin, on Siiri kolmessa sekunnissa vieressä katsomassa mitä olen hänelle laittamassa. Zilla ei taas ymmärrä niinkään sipsien perään mutta tulee kyllä katsomaan onko se jotain hyvää ja voisiko hänkin saada mutta tekee sen paljon hienostuneemmin kuin Siiri. Zillan pahe tuntuu olevan enemmänkin se mitä isäntäväki syö. Sitä tullaan ihan lautaseen kiinni katsomaan ja vienosti tassua nostamalla yritetään sanoa että mulle kans. Yritä siinä nyt sitten syödä rauhassa ja nauramatta.


19.3.2014

Perhosmarssi vanhusten puolesta


Kävin tänään Postilla katsomassa oliko mitään blogipostia ja olihan siellä, mutta nyt ei keskitytä niihin vaan johonkin vallan muuhun. Näin nimittäin matkallani tuonne Postiin ison ihmisjoukon ja ajattelin että jos ovat siinä vielä kun Postilta tulen, niin menen tutkimaan.


Mulle annettiin kääritty paperilappu josta selvisi että vanhuuksiin liittyvää tässä performanssitaiteestahan oli kyse. Tarkemmin sanottuna esitys otti kantaa miten vanhuksia hoidetaan tänä päivänä. Useinhan saa kuulla tai lukea noista vanhuksien hoidoista ja ongelmista siinä. Miten voisikaan jokainen vanhus saada ansaitsemaansa hoitoa kun kokoajan nipistetään hoitohenkilökunnassa?

Paremman selvyyden sain silti kun huomasin Satakunnan Kansan nettisivuilla uutisen tästä. [tästä SK:n uutiseen] Pakko myöntää mutta vähän pelästyin että enkai vain löydy tuolta videolta hiihtämässä ohitse - yritin valppaana katsoa mihin päin kamera kuvaa...


Itse jäin tätä kiinnostuneena katselemaan sillä onhan mullakin tämä joskus elämässä edessä mutta koskettaa silti aikaisemmin omien vanhempien osalta. No me ollaan kyllä sovittu että niin kauan kun äiti pärjää kotona niin että me lapset autamme, tähän pyritään.

18.3.2014

I S O


Mulla oli lukemistossa tämä Pekka Hiltusen kirjoittama ISO -kirja ja tämä kirja kyllä vei mukanaan. Kirjaa oli miltein pakko lukea joka päivä eteenpäin. Tykkään kun kirja saa tuollaisen otteen. Huom! Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia, älä lue tästä eteenpäin jos et halua tietää mitään etukäteen.

Ihan ekana on todettava että oli se mielenkiintoinen kirja. Pystyin jotenkin samaistumaan kirjan päähenkilöön, Anniin. Ehkäpä siksi kirja vetikin mukaansa aika rajullakin otteella. Itse en suinkaan ole yhtä sanavalmis kuin Anni tuntui olevan mutta samoja asioita itsekin olen mietiskellyt, lähinnä laihdutuksesta ja kaikesta tästä.

Itse huomasin reagoivani kovin tunteella tuon kirjan teksteihin, esimerkiksi siinä kohtaa suutahdin kunnolla kun joku poikaporukka huuteli Annin perään. Fiktiotahan tuo kirja on mutta tuntui niin todenperäiseltä. Siksi varmaankin reagoin miten reagoin.

Painonhallintaryhmä jossa Anni oli, niin toi mulle kaikenlaisia ajatuksia. Lähinnä juuri sellaisia että sinne vaan veitsen alle ja kaikki helpottuu mutta mun mielestäni asia ei ole niin yksiselitteinen ja samoin myös Annikin kirjassa ajatteli. Tuossakaan ei siis ryhmän lääkäri tuonut esiin mitään leikkauksesta tulevia mahdollisia ongelmia ja kun Anni yritti niitä tuoda julki - potkittiin se pois ryhmästä. Musta vähän hullunkurista. Oon itse ottanut puheeksi oman lääkärini kanssa nuo leikkaukset mutta voin myös suoraan sanoa että musta ei niihin olisi. Liian paljon epävarmuustekijöitä.

Kirjassa tuli hyvin esiin tuo miten automaattisesti lihavista ajatellaan että se on sairas. Mä voin itse todeta samoin kuten Annikin. Mä olen terve. Mulla on erinomaiset kolesteroliarvot (meinas hoitajankin leuka tipahtaa lattiaan kun luki nuo) Hyvä kolesteroli 1.25 ja huono kolesteroli 2.10. Samoin kilpirauhasarvot normaalit, verensokeri normaali, verenkuva muutenkin normaali. Kaikki oli normaaleja, paitsi BMI.



inhoan jos jotain asiaa yritetään tuputtaa. Mä muutun vastarannankiiskeksi. Kirjassa kun kovasti painonhallintaryhmän tyypeille suositeltiin leikkausta, niin tuossa se mun mielestä meni vähän tuputtamiseksi. Mun mielestä se leikkaus ei ole vaan kaikille sopiva tapa.

Mut oli tuossa kirjassa hymynkin aihetta. Nimittäin se Annin Suuri vaakojen tuhoamispäivä. Tekis kyllä terää itsekullekin tuhoata aina sillon tällöin vaaka eikä antaa sen hallita. Mä tiedän mimmosta on kun vaaka hallitsee. Siellä on pompittava joka päivä ja tuskastua kunnei paino laske. Eikai se nyt päivässä laske. Myös viikottaisissa punnituksissa on heittelehtimisiä ja myöhemmin olenkin kuullut, että oikeaoppinen (?) punnitustapa olisikin kuukauden välein.

Kirjan oudoin kohta oli mun mielestä se kun saunan lauteet oli yhden painonhallintaryhmän jäsenen alla räsähtäneet rikki. Kyseinen jäsenen painoksi oli ilmoitettu 180kg - tämä piti oikein jälkikäteen tarkistaa oliko se noin. Oli se. Niin mietiskelin siinä sitten että miten se on mahdollista sillä olen nähnyt kolmenkin karskin äijän istuneen saunan lauteilla eikä mitään ole tapahtunut ja karskilla tarkoitan sellaisia reippaasti päälle 100kg painavia. Itse en nyt noin paljoa paina mutta ei ole kyllä kertaakaan tarvinnut pelätä että löytäisin itseni saunanlauteiden alapuolelta. Hölmistynyt ilme kasvoillani.

Kirjassa Anni meni tanssitunnille ja tunnin päätteeksi ohjaaja tuli sanomaan että ensin salille nostamaan kuntoa ja sitten vasta ryhmätunnille. Tuossa kohdin äimistelin sillä en tiennytkään että salilla pitää ensin käydä ennenkuin voi tanssitunnille mennä. Ja tässä kohdin mun tunteet sai taas vallan ja totesin että on se nyt jo perkele että kun oot iso niin sun pitäs mennä johonkin pimeimpään nurkkaan treenaamaan ettei vain aiheuta kanssaliikkujille pahaa mieltä. Paskanmarjat! Musta tässä on jotain hauskaa ristiriitaisuutta kun ensin motkotetaan ettei lihavat liiku mutta auta armias kun ne sitten tykkääkin liikkua niin okei, jossain pimennossa ettei vain muita haittaa. Onneks on silti niitäkin lihavia jotka menee ja treenaa.

Tulipas vähän pitkä pohdinta yhdestä kirjasta, toivottavasti tykkäsitte. Ja nämä ovat siis omia mielipiteitäni tuosta kirjasta, ne eivät ole kohdistettu henkilökohtaisesti kenellekään joten toivon ettei kukaan näistä tunnekuohuisista teksteistäni ota itseensä. Asiallista keskustelua aiheesta toivoisin, mutta ei kiitos mitään ihmettelyä minun lihavuudestani. Mä olen lihava mutta en aio toisten takia pudottaa painoani. Mä oon Piia Viena. Mä oon toisineläjä. Lihava joka ei aio pudottaa painoa väkisin.

" Olen ISO. Tähän asti olen pyydellyt sitä anteeksi mutta se on loppu nyt. Olen ISO. Olen ihan hyvä näin. "



17.3.2014

Takapihan harakat


No nyt se kamala takatalvi sitten iski - tänne ei onneksi tullut lunta, pakkasta vain. (lisäys: Kovin ne kyllä meinaa että lunta saataisiin tännekin tällä viikolla, d'oh!)

Sain mieheni viikonloppuna takaisin kotiin, emmekä olleet kumpikaan nukkuneet kunnolla kun erossa olimme joten viikonloppuna sitten väsähdettiin aikasin mutta myös herättiin aikasemmin. On sekin kun on totuttanut itsensä toisen läsnäoloon. Mikäs sille siis voi kunnei uni tule ilman unikaveria. Sain tuliaisiksi Miss Diorin hajuvettä sekä yhteisen shampanjapullon - Piper jotakin tällä kertaa. Jospa se poksautetaan joskus kesällä - samalla voisi tehdä kesäisen marjakakunkin. Oon täällä jo ollut vesi kielellä muistellessani meidän edellistä ja samalla ensimmäistä täytekakkua.

Lauantaina pidettiin pitkästä aikaa leffailta ja katsottin tuo Leijonasydän, sekä herkuteltiin itsetehdyllä pizzalla. Mitäs meillä olikaan täytteinä... jauhelihaa, kebablihaa, katkarapuja (joista jouduttiin vääntämään kättä kisujen kans - saivat kans!) sekä tietenkin ananasta ja juustoa. Nam! Meillä on vielä täksi päiväksi tuota itsetehtyä pizzaa mutta huomenna saadaankin sitten jo tehdä perunamuussia hirvenkäristyksellä (Vai mikä metsästäjän käristys se nyt olikaan...) ja siihen vielä puolukkahilloa. Oijoi kun kuola alkaa taas valumaan.

Tänään olen viettänyt ihan kotipäivää. Olen ehtinyt siivoskelemaan, kirjottelemaan, blogitekstejäkin olen taas kirjoitellut eteenpäin - josko tällä viikolla saisin tuon ISO -kirjan mielipidetekstini blogiinkin saakka ja sitten leikkinyt kissojen kanssa - ollaan kaikki kolme pällistelty ikkunan takaa takapihalla pomppivia harakoita.