18.3.2014

I S O


Mulla oli lukemistossa tämä Pekka Hiltusen kirjoittama ISO -kirja ja tämä kirja kyllä vei mukanaan. Kirjaa oli miltein pakko lukea joka päivä eteenpäin. Tykkään kun kirja saa tuollaisen otteen. Huom! Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia, älä lue tästä eteenpäin jos et halua tietää mitään etukäteen.

Ihan ekana on todettava että oli se mielenkiintoinen kirja. Pystyin jotenkin samaistumaan kirjan päähenkilöön, Anniin. Ehkäpä siksi kirja vetikin mukaansa aika rajullakin otteella. Itse en suinkaan ole yhtä sanavalmis kuin Anni tuntui olevan mutta samoja asioita itsekin olen mietiskellyt, lähinnä laihdutuksesta ja kaikesta tästä.

Itse huomasin reagoivani kovin tunteella tuon kirjan teksteihin, esimerkiksi siinä kohtaa suutahdin kunnolla kun joku poikaporukka huuteli Annin perään. Fiktiotahan tuo kirja on mutta tuntui niin todenperäiseltä. Siksi varmaankin reagoin miten reagoin.

Painonhallintaryhmä jossa Anni oli, niin toi mulle kaikenlaisia ajatuksia. Lähinnä juuri sellaisia että sinne vaan veitsen alle ja kaikki helpottuu mutta mun mielestäni asia ei ole niin yksiselitteinen ja samoin myös Annikin kirjassa ajatteli. Tuossakaan ei siis ryhmän lääkäri tuonut esiin mitään leikkauksesta tulevia mahdollisia ongelmia ja kun Anni yritti niitä tuoda julki - potkittiin se pois ryhmästä. Musta vähän hullunkurista. Oon itse ottanut puheeksi oman lääkärini kanssa nuo leikkaukset mutta voin myös suoraan sanoa että musta ei niihin olisi. Liian paljon epävarmuustekijöitä.

Kirjassa tuli hyvin esiin tuo miten automaattisesti lihavista ajatellaan että se on sairas. Mä voin itse todeta samoin kuten Annikin. Mä olen terve. Mulla on erinomaiset kolesteroliarvot (meinas hoitajankin leuka tipahtaa lattiaan kun luki nuo) Hyvä kolesteroli 1.25 ja huono kolesteroli 2.10. Samoin kilpirauhasarvot normaalit, verensokeri normaali, verenkuva muutenkin normaali. Kaikki oli normaaleja, paitsi BMI.



inhoan jos jotain asiaa yritetään tuputtaa. Mä muutun vastarannankiiskeksi. Kirjassa kun kovasti painonhallintaryhmän tyypeille suositeltiin leikkausta, niin tuossa se mun mielestä meni vähän tuputtamiseksi. Mun mielestä se leikkaus ei ole vaan kaikille sopiva tapa.

Mut oli tuossa kirjassa hymynkin aihetta. Nimittäin se Annin Suuri vaakojen tuhoamispäivä. Tekis kyllä terää itsekullekin tuhoata aina sillon tällöin vaaka eikä antaa sen hallita. Mä tiedän mimmosta on kun vaaka hallitsee. Siellä on pompittava joka päivä ja tuskastua kunnei paino laske. Eikai se nyt päivässä laske. Myös viikottaisissa punnituksissa on heittelehtimisiä ja myöhemmin olenkin kuullut, että oikeaoppinen (?) punnitustapa olisikin kuukauden välein.

Kirjan oudoin kohta oli mun mielestä se kun saunan lauteet oli yhden painonhallintaryhmän jäsenen alla räsähtäneet rikki. Kyseinen jäsenen painoksi oli ilmoitettu 180kg - tämä piti oikein jälkikäteen tarkistaa oliko se noin. Oli se. Niin mietiskelin siinä sitten että miten se on mahdollista sillä olen nähnyt kolmenkin karskin äijän istuneen saunan lauteilla eikä mitään ole tapahtunut ja karskilla tarkoitan sellaisia reippaasti päälle 100kg painavia. Itse en nyt noin paljoa paina mutta ei ole kyllä kertaakaan tarvinnut pelätä että löytäisin itseni saunanlauteiden alapuolelta. Hölmistynyt ilme kasvoillani.

Kirjassa Anni meni tanssitunnille ja tunnin päätteeksi ohjaaja tuli sanomaan että ensin salille nostamaan kuntoa ja sitten vasta ryhmätunnille. Tuossa kohdin äimistelin sillä en tiennytkään että salilla pitää ensin käydä ennenkuin voi tanssitunnille mennä. Ja tässä kohdin mun tunteet sai taas vallan ja totesin että on se nyt jo perkele että kun oot iso niin sun pitäs mennä johonkin pimeimpään nurkkaan treenaamaan ettei vain aiheuta kanssaliikkujille pahaa mieltä. Paskanmarjat! Musta tässä on jotain hauskaa ristiriitaisuutta kun ensin motkotetaan ettei lihavat liiku mutta auta armias kun ne sitten tykkääkin liikkua niin okei, jossain pimennossa ettei vain muita haittaa. Onneks on silti niitäkin lihavia jotka menee ja treenaa.

Tulipas vähän pitkä pohdinta yhdestä kirjasta, toivottavasti tykkäsitte. Ja nämä ovat siis omia mielipiteitäni tuosta kirjasta, ne eivät ole kohdistettu henkilökohtaisesti kenellekään joten toivon ettei kukaan näistä tunnekuohuisista teksteistäni ota itseensä. Asiallista keskustelua aiheesta toivoisin, mutta ei kiitos mitään ihmettelyä minun lihavuudestani. Mä olen lihava mutta en aio toisten takia pudottaa painoani. Mä oon Piia Viena. Mä oon toisineläjä. Lihava joka ei aio pudottaa painoa väkisin.

" Olen ISO. Tähän asti olen pyydellyt sitä anteeksi mutta se on loppu nyt. Olen ISO. Olen ihan hyvä näin. "



115 kommenttia:

  1. Pitääpä lukea kirja, mielenkiintoni heräsi :) Ja tuo saunan laude juttu, itse 150-180kg( paino heitellyt) ja mies 150kg, eikä kyllä ikinä ole saunan lauteet rämähtäneet vaikka useasti yhdessä saunottu, vielä :P

    VastaaPoista
  2. Missä on pullan alus lautanen ? Kissat hyppii kuitenkin pöydillä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kylläkin sämpylä - pullan näköinen mutta kuitenkin sämpylä. Ja pöydät saa aina pyyhittyä. :)

      Poista
  3. Jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Jos jonku mielestä en oo hyvä tämmösenä, se joku saa mennä kattoon peiliin, mun ei tarvi sitä tehä. Mää oon sitä mieltä, että jos en kelpaa tällaisena ku olen, mun seuraan ei tartte tulla.

    VastaaPoista
  4. Mulla on myös aikeena lukea toi kirja.

    Noista laihduttajan punnitustiheyksistä - tuntuu yleensäkin niin älyttömältä kun tasapäistetään ja sanotaan että vaa'alla kuuluu käydä kerran viikossa ja minusta nyt ihan kaiken huippu on, jos 1 kk pidetään sopivana välinä punnita itsensä, jos laihduttaa. Tietysti sekin varmasti jollekin sopii, mutta kun mietin omalle kohdalleni, niin varmaan söisin 3 viikkoa silleen kuin huvittaa ja sitten viikko ennen punnitusta pyrkisin pudottamaan ne kilot pois. Tälleen se on ollut, kun olen yrittänyt käydä vain kerran viikossa vaa'alla: että alkupäivät syö mitä sattuu, ja sitten vasta kun punnituspäivä lähestyy niin alan kiinnittää huomiota syömisiin. Mutta en tietenkään tarkoita että se kaikilla olisi näin.

    Käyn 2-5 kertaa päivässä vaa'alla ja niin olen tehnyt koko ajan kun olen pudottanut 34 kiloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi jos kuulostan nyt tylyltä mutta miten sä olet pysynyt selväjärkisenä kun oot noin usein pomppinut vaa'alla? Siis sanon tämän vaan hyvällä koska itse kun pompein yhdessä vaiheessa noin paljon niin meinasin seota. Meni niin pakkomielteiseksi koko touhu. Ja sillon mulle neuvottiinkin jättämään vaaka kokonaan pois ja vaikka mittaamaan. Upeasti oot muuten tiputtanut painoa. :)

      Poista
    2. No mähän en missään vaiheessa väittäny olevani selväjärkinen ;)

      Eipä mulla tohon muuta vastausta oo antaa, kuin että me ihmiset ollaan erilaisia. Ei mulle oo mitään painetta tosta tullut, päin vastoin, ja jos oon reissussa enkä pääse vaa'alle ni ei haittaa yhtään. Ja tavallisesti käyn vain aamulla ja illalla, mut joskus useammin.

      Poista
    3. Mjaa, etpä tainnutkaan ;)

      No tottahan toki me olemme erilaisia ja varsinkin laihdutuksessa huomaa miten toinen voi laihtua toisella menetelmällä mutta toinen ei millään. Yksilöllisyys. Mä en itse pystyny selventämään itselleni niitä päivittäin tapahtuvia painonmuutoksia. Esim. naisten vaivojen aikaan ois tehnyt mieli hirttää koko vaaka.

      Poista
  5. Niin joo ja minut kun on lihavuusleikattu niin ei kyllä mullekaan lääkäri tai hoitaja kertonut ollenkaan mahdollisista haittavaikutuksista ennen leikkauspäätöstä. Se ei ole ihan oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas kerrottiin ehkä mielestäni vähän liikaakin. Tai no, hyvähän se on ne riskit kertoa, mutta se sävy oli jotenkin niin uhkaava; että nyt sinulle tehdään jotakin, joka aiheuttaa ainakin joitain ongelmia ja ne vaikuttaa sinuun loppuelämäsi ajan. No, ylihuomenna tulee kaksi vuotta täyteen, eikä mitään ongelmia ole ollut ja itse asiassa koen olevani ihan normaali. En pysty syömään samalla tavoin kuin ennen, mutta se tuntuu täysin normaalilta, minusta.

      En halua tuputtaa kenellekään leikkausta(vaikka itselleni se olisi paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt ja jota en ole katunut sekuntiakaan), mutta niitä riskejä miettiessä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei ne ole mitään verrattuna ylipainon aiheuttamiin riskeihin.

      Poista
    2. Siis enhän minäkään tuota leikkausta paholaiseksi meinaa vaan sitä ettei se ole kaikille ratkaisu ongelmiin. Mulle tuo leikkaus ei tule onnistumaan.

      Poista
    3. Juuri tuota minäkin ajattelen, että leikkauksen tavanomaiset riskit eivät ole mitään verrattuna pitkäaikaisen ylipainoin riskeihin. Silloin ei harmita niin paljon ne vaivat, joita leikkauksen jälkeen on ollut (hiukset putoilee, vitamiineja pitää syödä montaa erilaista, ravintolaruokailut on jääneet kokonaan jne, eli ei kovin vakavia juttuja mutta sillon kun ottaa päähän ni ottaa päähän).

      Joillakinhan sitten on ihan oikeita ongelmia tullut, niistä mulle ei mainittu ennen leikkausta mitään (ei kyllä jälkeenkään) :/

      Poista
    4. Joo, mä tiedän aika moniakin ongelmia mitä on tullut monillekin. On kaikenlaista vatsavaivaa esimerkiksi. Ja aika monella leikkauksesta huolimatta on paino alkanut nousemaan. Mä otan ehkä turhan tarkasti nuo epäonnistumiset, mutta kun siinä on niin hyvä mahdollisuus....

      Poista
    5. No siis valitettavasti se todennäköisyys pysyvälle painonlaskulle on joka tapauksessa aika onneton... :/ Ilmeisesti vain muutama prosentti, leikatuille kuitenkin jonkin verran parempi. Mutta eihän se siis mikään ihmeratkaisu ole, se vain vähän auttaa.

      Niin tarkoititko Pipsa, ettei sitä ihan voida tehdä jostain fyysisestä syystä vai ettet vain itse koe sitä itsellesi sopivaksi?

      Minä myös kaipaan hiuksiani. :/ RIP. :D

      Poista
    6. Niin ja tuo saunanlaudeasia; jos istuu monta miestä rinnakkain, niin se paino jakautuu eri tavalla ja osuu useammalle tuelle. Tai sitten lauteet voi olla vanhat ja siksi heikot.

      Poista
    7. Mietiskelen tässä van että miksi leikkauksia sitten tehdään jos niin pieni määrä onnistuu loppuelämää ajatellen? Siis tuputetaan lähinnä...

      Siis kyllähän mulle se voitaisiin tehdä mutta en itse koe leikkausta sopivaksi mulle.

      Mitä sun hiuksille on käyny? :(

      Joo, tarinahan ei tosiaan kertonut sitä oliko kyseessä mimmoset saunalauteet. Enkä mäkään tuolla siis ketään irvaile vaan oikeasti mietin että miten mahdollista se on jos kerran kolme raavaa miestäkin kestää mutta oisko sitten toi painon jakautuminen. :)

      Poista
    8. Siis vaikka vain puolet onnistuu pääsemään ihan sinne normaalipainoon ja pysymään siellä, niin kuitenkin sitten lähtöpainoon verrattuna tilanne jää paljon paremmaksi. Onhan se ihan eri asia olla lievästi lihava, kuin sairaalloisen lihava, vaikka lihava edelleen kummassakin tapauksessa. Ainoastaan kymmenisen prosenttia lihoo samoihin mittoihin, kuin ennen leikkausta, monilla omin avuin laihduttaneillahan kilot tulee korkojen kera takaisin. Ja siitä on muitakin hyötyjä, koska se vaikuttaa aineenvaihduntaan ja esimerkiksi diabeetikot pääsevät eroon lääkityksestä heti leikkauksen jälkeen.

      Niin siis laihtumisen takia hiukset on käyneet kovin harvoiksi, mutta kyllä ne kohta taas takaisin kasvaa. :)

      Poista
    9. Mistä muutne tuo hiusten harveneminen johtuu? Siis joo, laihdutuksesta mutta miksi siitä. Sillon kun mä tiputin pienessä ajassa 25kg (muutama kuukausi, ihan tosi juttu) niin hiukset kyllä pysyi vaikka moni tuttu joka laihdutti niin pelotti et ne tipahtaa pois päästä. :)

      Poista
    10. Kai se on vain shokki elimistölle. Minulla lähti silloin leikkauksen jälkeen ihan hurjasti hiuksia, mutta nyt niitä on taas alkanut lähteä, vaikka ei ole tosiaan mitään huimia pudotuksia ollut viime aikoina... Mutta kyllä ne kasvaa takaisin. :)

      Poista
  6. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, täytyypä itsekin tuo lukea. Kerran luin jonkun ison ihmisen kirjan ja siinä ajatusmaailma ei sinänsä kohdannut. Ehkä se kohtaa sitten tässä paremmin :)

    Itse painan yli 200kg ja ei ole kyllä saunanlauteet räsähtäneet rikki. Harvoin saunassa käy, mutta viime jouluna lauteet kyllä hyvin kesti vaikka hiukan asiaa ehkä jopa jännitin :D Ja istuuhan niissä tosiaan monta miestäkin rinnakkain ja hyvin kestää.

    Ja se on kyllä totta, lihavaa haukutaan kun ei liiku mutta sit jos liikkuu niin haukutaan silloinkin ja pitää olla piilossa muiden katseilta etteivät he vain sokeudu ;) Mikään ei ole hyvä, teki lihava sitten mitä tahansa.

    Ja tosiaan sitä on helppo huudella että siitä vaan leikkaukseen. Ei se niin helppoa ole. Täydellinen elämäntapamuutos plus kiva leikkausarpi ja muut leikkauksen jälkeen ilmenevät ongelmat. Itse olen sitä joskus miettinyt, mut ei se ole mun juttu. Liian suuri asia. Ihminen voi laihtua vasta silloin kun on itse siihen valmis, ei sitä voi muiden ihmisten takia laihduttaa tai mennä leikkaukseen. Se päätös tulee lähteä itsestä ja jos omaa elämäänsä haluaa helpottaa niin silloin voi painoa pudottaa tai ainakin koittaa pudottaa. Ei se painon pudotuskaan mitään helppoa ole. Jos joku ei kestä mua katsella, niin sulkekoot silmänsä. Muutenkin käyn harvoin ulkona, joten aion todellakin nauttia ulkoilmasta silloin kun sinne pääsen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. GBP kun tehään tähystyksellä nii on todella mitättömät arvet. Toki se elämäntapamuutos siinä on sitten aivan mieletön.

      Poista
    2. Tuohon arpiasiaan sen verran, että yksivuotiskontrollissa lääkäri joutui etsimään niitä arpiani, kun kaksi oli jo niin huomaamattomiksi parantunut. :)

      Poista
    3. Juu, ilmeisesti isompia arpia ei tästä leikkauksesta tule. Enkä itse olisi noista niin huolissani. Ja kuten sanoin, en pidä leikkausta huonona vaihtoehtona mutta haluaisin tilalle leikkaamattoman vaihtoehdon.

      Poista
    4. Joo. Ehdottomasti kannattaa pitää se leikkaus aiiiivan viimeisenä vaihtoehtona.

      Poista
    5. Jep, viimeisenä. :) Mut onko tommosta leikkaamatonta vaihtoehtoa, missä joku sairaala olisi tukeana? Enkä nyt tarkoita Ravitsemusterapeuttia tai niitä ENE-dieettejä.

      Poista
    6. Minulle joskus puhuttiin jostain laihdutukseen erikoistuneesta sairaanhoitajasta. Mutta eihän sekään olisi kuin keskusteluapua.

      Oletko kokeillut kaikki ns. perinteiset keinot, esimerkiksi ruokapäiväkirjan pitämisen? Minua se joskus estää syömästä ihan jo siksi, etten jaksa laskea niitä arvoja! :D Ja se ainakin selkeyttää sitä omaa käsitystä ongelmakohdista.

      Mutta entäs hypnoosi? Kannattaisi kokeilla! Tai nythän on ollut lehdissä vatsaan laitetusta täytetystä pallosta, joka jäljittelee lihavuusleikkausta, mutta on peruutettavissa!

      Poista
    7. Mä oon kans kuullut tuosta sairaanhoitajasta mut semmosta ei vissiin oo enää? Siis oon mää joitakin kokeillut ja kyllähän ne kaikki on auttaneet, mutta aina siinä alkaa tökkimään kun yhtäkkiä ei enää tapahdukaan muutoksia. Kaikilla tavoilla on siis paino laskenut mutta tuo ihmeellinen jumivaihe saa mut aina menee takapakkia. Se syö kun kolme kuukautta kieltäydyt herkuista ja EI MITÄÄN TAPAHDU SILTIKÄÄN. Hei hypnoosista en olekaan kuullut. Vois tota kokeilla. :)

      Poista
    8. Minullahan on myös ollut tuo jumitus ongelmana. Vaikka olen leikattu, niin silti paino voi olla jumissa kuukausia ja sitten yht'äkkiä lähtee muutama kilo kerralla. En tiedä miksi se on niin, jotkut ihmiset kai vain ovat sellaisia... Se on kyllä niin raivostuttavaa, kun ihan oikeasti tekee kaikkensa ja mitään ei tapahdu!!

      Poista
    9. No siis mä tarkoitin arvella tuota jos tehdään avoleikkaus, silloinhan arpi huomattavasti isompi kuin tähystysleikkauksien arvet. Mutta ehkä nämä leikkaukset nykyään sitten tehdään vain tähystysleikkauksella eikä avoleikkauksella. Ei ne tähystysleikkauksen arvet niin pahoja olekaan :)

      Poista
    10. Jumitus on täälläkin ongelma. Nyt vain olen jotenkin pystynyt rentoutumaan sen kanssa enkä ole repsahtanut vanhoihin tapoihin. :) Pääasia on että ylöspäin ei oo suunta. :) Mut hassua silti, mistä tuollaiset jumitukset johtuu jos kirjaimellisesti (lue: orjallisesti) noudattaa annettuja ruoka-ohjeita + liikkuu.

      Poista
    11. Minua harmittaa, kun kaikki aina sanoo, että laihduttaminen on pelkkää matematiikkaa. Mutta vaikka syön suunnilleen samoin joka päivä, niin paino pysyy pitkään samana ja sitten yhtenä viikkona onkin voinut lähteä useampi kilo. Pitkällä aikavälillä tietysti lopputulos on sama, mutta se on niin kummallista!

      Tuosta leikkauksesta vielä; käsittäisin niin, että se nykyään aina pyritään tekemään tähystyksellä, mutta tietysti aina leikkauksessa on riski, että jokin menee pieleen ja joudutaankin tekemään isompi reikä.

      Poista
    12. Mielummin parin sentin arpi itelle ja hyvä olo kuin olisin 200kg kaikkine ongelmineen. Kenkien sitominen, pukeminen oli itelle 140kg todella haastavaa!

      Poista
    13. Jos laihdutus tosiaan olisi pelkkää matikkaa, niin eihän tässä maailmassa ois lihavia. :)

      Poista
  7. Aivan mahtava kirja. Eniten ketuttaa juuri tuo lihava=sairas -automaattiajattelu. On pitänyt melkein lääkärintodistusta esitellä todisteeksi terveydestä ja rankemmilla ryhmätunneilla on katsottu huolestuneena, että nytköhän tuo saa kohta sydänkohtauksen tai jotain (liikunta"natseille" tiedoksi tässä kohtaa, että hikoilun määrä ja hikoilijan koko ei välttämättä kerro mitään kyseisen henkilön kunnosta ja terveydentilasta). Enkä ole edes ISO kun bmi pyörii 30:n hujakoilla, nykyään alle.

    Vaakapolitiikasta sen verran, että punnitsen nykyään kerran päivässä. Osaan huomioida päivittäisen vaihtelun, mutta on hyvä, että ehtii tehdä korjausliikeen ajoissa ja toisaalta huomaa senkin, etteivät satunnaiset herkkupäivät vaikuta projektiin mitenkään. Mutta mikä kenellekin parhaiten sopii..

    -AI

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisivätpä mut kun mää annan palaa ja hikoilen kun mikäkin.... ;) Nii sää et kyllä oo enää ees mikää iso. ;)

      Poista
  8. Tosi hyvä loppukaneetti, ja oon ihan samoilla linjoilla!

    Ärsyttää ku tuntuu välillä et pitäis jotenkin pyydellä anteeks sitä et on ylipainoinen et sais sit muka sen ihmisten hyväksynnän. Pitäis mullaki opetella toi asenne et mä oon mä enkä mitään muuta. :) Hyväksykää tai olkaa hyväksymättä. :) Tuntuu et se on vaan niin hankalaa, mäkin oon kumminkin vielä suhteellisen nuori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin suoraa puhetta, hyväksykää tai olkaa hyväksymättä. Tosin kyllä mä kannustan laihduttamaan, laihdutanhan itsekin ja olen kyllä laihtunutkin. Mä vain inhoan noita ajatuksia mitä lihavista ajatellaan - tehtiin me miten päion vain asioita. Aina se on väärin.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen aihe. :) Se on kyllä kumma ku joistai terveysriski-asioista kaikilla on joku ihmeen oikeus olla huutelemas hyvinki asiattomasti, kuka täs maailmas ei tee jotai mikä on terveysriski??
    Se on myös totta että että lihava ei voi tehdä täs maailmas mitää oikein, jos syö rasvaista ruokaa eikä liiku on heti tietysti ällöttävä läski, jos yrittää liikkua on epätoivoinen laihduttaja ja tekee kaiken väärin, jos syö tai edes tykkää salaatista on kauhee teeskentelijä yms loputonta paskaa. Just vauvapalstalla oli yks päivä keskustelu otsikolla "ärsyttääkö teitä jos lihava syö salaattia?". :DDD
    Vaikka toi ylipainoki on toki terveysriski, mitä kukaa ei oo koskaa kieltäny (ja mulla tupakointi mistä myös saa kuulla..) niin se on varmasti suurempi terveysriski ettää stressaa asialla ittensä hengiltä ja keskittyy vain vihaamaan itteänsä.
    T. Virpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä ihmettä? Mikä tuossa nyt voi ärsyttää jos lihava syö salaattia? Voi hyvää päivää mutta onpa jollakin taas vaikea päivä jos tuollainen ärsyttää. Oikeasti. Mä oon itse sitä mieltä että kun oppii jotenkin hyväksymään itsensä, niin se laihdutuskin alkaa luonistua paremmin. Ja juu, ylipaino o terveysriski, sitä en edes minä kiellä. :) Mut on sekin kun lihava ei saa syödä salaattia, ei saa käydä liikkumassa ei sitä ja tätä, mutta kuitenkin kovasti arvostellaan.

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus, Piia!

    Kyllä todella suuresti lihavien alla joskus saunanlauteet romahtelee, varsinkin kun nykyään on paljon kevyttekoisia elementtisaunoja.
    Esimerkkejä tosielämän romahduksista löytyy täältä
    http://laihdutusleikkaus.palstani.com/t2308-noloja-kokemuksia-lihavuuden-takia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Selventäisitkö mulle mikä on elementtisauna?

      Poista
  11. Mielenkiintoinen aihe, todella! Itse en oikein tiedä, mitä ajatella lihavasta ihmisestä, joka on täysin tyytyväinen itseensä. Periaatteessa tämä koko blogi kuvastaa tällaista tilannetta, ja kuten tiedetään, Pipsa saa todella monenlaista kommenttia ja varmasti voidaan sanoa, että paljon heavympää palautetta kuin moni muu bloggari. Saako lihava olla täysin tyytyväinen itseensä? Jos on, niin ainakin se näyttää aiheuttavan suurta hämmennystä ja aika paljon negaatiota.

    Sairaalloinen ylilihavuus on itse aiheutettu (yleensä) elimistön häiriötila, joka aiheuttaa toki paljon sairauksia ja lihavan itsensä eliniän huomattavaa lyhenemistä. Esim: http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1294 . Ihmisten negatiiviset reaktiot johtuvat tulkintani mukaan siitä, että lihavuuden ongelmat ja ratkaisut ovat yleensä psyykkisiä. Eli toisin sanoen lihava itse aiheuttaa ongelmat huonolla itsesäätelyllään ja toisalta voisi korjata ne parantamalla itsekontrolliaan, noin lyhyesti sanottuna. Jos sitten lihava henkilö on "tyytyväinen" huonoon itsekontrolliinsa, se näyttää aiheuttavan ihmisissä aggressioita.

    Tässä meidän 2010-luvun maailmassa näyttäisi siltä, että ihmisiltä selkeästi vaaditaan "parhaimpaansa pyrkimistä", niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, ja kanssaihmiset arvioivat omia ja muiden suorituksia jatkuvasti. Ollaan totuttu siihen, että kaikki arvostelevat kaikkia. Kun sitten joku ei piittaa lainkaan siitä, ettei "suoriudu hyvin itsestään huolehtimisessa", se aiheuttaa ilmiselvästi ahdistusta niissä, jotka itse kovasti pyrkivät hyvään kuntoon ja ulkonäköön. Luin juuri jostain artikkelista, että etenkin Jenkeissä voidaan jo sanoa, että vakavasti otettavalta ja itseään kunnioittavalta työikäiseltä ihmiseltä vaaditaan sitä, että hänen on näytettävä pärjäämisensä myös fyysisellä kunnollaan. Noh, jenkit nyt tiedetään, mutta kyllähän tämä näkökanta näyttää täällä meilläkin vallitsevan.

    Jos ei kuitenkaan ajatella muita ihmisiä ja heidän ahdistuksiaan, niin mitä pitäisi ajatella ylilihavasta ihmisestä itsestään, ja siitä, että hän "alisuoriutuu" osasta elämästään ja hukkaa kalliita elinvuosiaan ja mahdollisuuksiaan joiltain osin? Ketään ei voida velvoittaa elämään hyvää elämää, fiksua elämää tai pitkää elämää. Jokainen voi elää käytännössä ihan miten haluaa, ja olla tyytyväinenkin siihen. Voi tehdä rikoksia ja joutua vankilaan, käyttää rahansa typerästi ja joutua vararikkoon tai olla nyt vaikka sitten ylilihava ja mahdollisesti kärsiä sen seuraukset. Mutta saako näihin valintoihinsa olla tyytyväinen ja avoimesti kertoa sen?

    Mielestäni on aika luonnollista, että moni ihminen kokee vaikeaksi suhtautua ihmiseen, joka on tyytyväinen "epäonnistumiseen", kun kaiken kaikkiaan elossa säilymisen vuoksi pyrimme lähtökohtaisesti onnistumaan ja parantamaan suorituksiamme. Tältä kannalta tuntuu jokseenkin luontevalta, että mikäli vaikkapa heroiiniaddikti on tyytyväinen olotilaansa, muut näkevät siinä kuitenkin paljonkin korjattavaa. Saman voinee liittää ruoka-addiktioihin. Moni addikti tulee pidemmän päälle myös hyvin riippuvaiseksi muista ihmisistä omien käsistä riistäytyneiden ongelmiensa vuoksi. Olisiko siis enemmän oikein, että he tuntisivat olevansa tyytymättömiä elämäänsä ja näin ikään kuin rehellisempiä tosiasioille? Hyvä itsetunto ei tarkoita, että pitäisi olla sokea ja arvostelukyvytön omille ongelmilleen.

    Ehkä lihavan olisi siis rakentavampaa sosiaalisissa ympyröissä olla toki tyytyväinen itseensä ihmisenä, mutta erottaa se omasta lihavuudestaan, joka nyt aika kiistämättä on kuitenkin enemmän rajoite kuin ansio. En tiedä. Tai ehkä joku tosiaan on tyytyväinen nimenomaan siihen, että on ylilihava?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta alkoholisteihin ja tupakoitsijoihin ei kuitenkaan suhtauduta läheskään yhtä negatiivisesti kuin ylipainoisiin, joten kyllä siinä on muutakin kuin reaktio itsekurin puutteeseen. Puhumattakaan siitä, ettei ihminen voi vain hankkia jostakin itsekuria, sitä joko on tai ei ole. Samoin kuin ihminen ei voi muuttua vaikka älykkäämmäksi tai matemaattisesti lahjakkaaksi. Jos voisi, me kaikki olisimme täydellisiä.

      Samoin alipaino aiheuttaa sairauksia ja lyhentää elinikää, mutta silti alipainoa ihannoidaan. Joten ei ole kyse riskistä sairastua, vaan minusta ongelma on puhtaasti esteettinen, joillekin ihmisille pinta on niin tärkeää, että jopa toisten ihmisten pinta on tärkeää! Jos toisen ihmisen ulkonäkö ihan aiheuttaa ahdistusta, niin... Se on jo aika sairas ajatus!

      Minä en ole koskaan ymmärtänyt itsekurin ihannointia... Minun listallani olisi noin miljoona luonteenpiirrettä itsekurin edellä; ystävällisyys, kiltteys, älykkyys, huumorintaju, rehellisyys... En vain kykene ymmärtämään, miksi itsekuri on joillekin niin tärkeää. Ehkä siksi, ettei minulla ole sitä... Ja toisinpäinkin, en minä kyllä tunne mitään erityistä kunnioitusta hyvässä kunnossa olevaa ihmistä kohtaan, se on minulle ihan täysin epäoleellinen asia. Miksi minun edes pitäisi? Eihän siitä ole mitään iloa minulle, hauskasta huumorintajuisesta seurasta sen sijaan on, noin esimerkiksi. Minulle on ihan täysin yhdentekevää, miltä joku tuntematon näyttää, ei se tuo minun elämääni mitään, eikä poista minun elämästäni mitään. En tunne tai ajattele mitään, kun näen ylipainoisen ihmisen, enkä tunne tai ajattele mitään, kun näen hyvässä kunnossa olevan ihmisen. Minulle se ajatus siitä, että toiset taas tuntee ja ajattelee paljonkin, on todella outo!

      Sitä paitsi melkein jokainen ihminen alisuoriutuu jollain tavalla... Minun mielestä kyllä tarvitaan ihan älyttömästi muutakin kuin vain laiha kroppa, että voi kutsua itseään menestyneeksi ihmisten joukossa. Ja kun verrataan kaikkea, missä voi menestyä, niin kyllä minä asettaisin sen hyvän kropan tavoittelun aika alas sillekin listalle. Ja monet menestyneistä ihmisistä on kyllä aika tuhdissa kunnossa, ainakin vähän vanhemmissa ikäluokissa. Ei se ainakaan heitä estänyt, joten onko nuoret jotenkin erilaisia?

      Miksi ei saisi olla tyytyväinen itseensä lihavana ihmisenä? Ei se tarkoita, että ihannoi ylipainoa, mutta miksi se pitäisi erottaa itsestään, aivan kuin vain poistamalla tämän kauhean ylipainon yhtälöstä, saisi olla tyytyväinen itseensä? Minä en koskaan oppinut olemaan tyytyväinen itseeni lihavana ja olen kyllä vilpittömästi iloinen aina kun kohtaan ylipainoisen, joka siihen pystyy. Koska mitä se hyödyttää, jos inhoaa itseään ja vartaloaan? Ei se ainakaan kannusta laihtumaan, jos sitä tarkoitit, sen voin kertoa kokemuksesta!

      Jokaisessa ihmisessä on vikoja ja voin vain toivoa, että minun pahin vikani olisi ylipaino! Koska pystyn kyllä valitettavasti keksimään aika monta pahempaakin!

      Poista
    2. Itseäni ärsyttää myös se, että eivät kaikki ylipainoiset automaattisesti ole itsekurittomia laiskimuksia. Itse lihoin masennusjakson aikana ~50 kiloa ja nyt kun masennus on hoidettu ja elämä muutenkin hymyilee olen myöskin laihtunut parikymmentä kiloa. Olen kuitenkin edelleen ylipainoinen, mutta varmasti syön terveellisemmin ja liikun enemmän kuin moni normaalipainoinen. Silti minuun suhtaudutaan negatiivisesti ja esimerkiksi joskus tosiaan mietityttää onko esimerkiksi työnhaussa haittaa ylipainosta.

      Poista
    3. Hyviä pointteja teillä. :)

      Ja mieluummin mä olen tyytyväinen itseeni vaikka lihava olenkin mutta en mäkään lihavuutta ihannoin. Helposti noi kilot tulee mut perkeleen hankalasti lähtee. Tosin nyt kun oon ollut rennompi laidutuksen suhteen ja joo, paino on tippunut todella hitaasti mutta eivätpähän oo ainakaan tulleet takaisin. Et mieluummin oon tyytyväinen näin kuin eläisin elämääni kauhean kiukkuisena ja onnetomana. Voin myös lihava nauttia asioista. :)

      Poista
  12. Olen ollut koko elämäni pullukka.Joskus parikymmentä vuotta taaksepäin sain mennä kuntoutukseen, jossa ohjattiin painon pudotukseen.(Olin silloin raskaassa keittiötyössä jalkojen päällä kiireellä,)Siellä käytiin monenlaiset haastattelut läpi ja annettiin ohjeita.Jo ensimmäinen haastattelu koski kovasti mieleeni, käyden todella vihaksi.Siinä oli se juttu, joka pakotti ottamaan laihdutusasian todesta.Kuntoutusta kesti pari viikon jaksoa puolen vuoden välein. Tuloksena 23 kg painosta pois. Nyt paino on melkein tullut takaisin, siin 1 kg vuodessa.Nyt eläkeläisenä pitää huolehtia itse ja helmikuun alussa aloitin vähemmällä syömisellä.Paino on tippunut n.5 kg. Nyt jo huomaan, että jaksan paremmin lenkillä, kun 10 voipaketin paino on pois repusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä, sitä jaksaa paremmin kiun on viitisenkin kiloa pois. :)

      Poista
  13. ootko leiponut itse pullaa? koska tulee äitisi murukastike-postaus? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleenkään tuo ei ole pullaa vaan sämpylää joka näyttää pullalta. Ja en tiedä tuleeko tuota postausta koskaan.

      Poista
  14. Mä olen ISO vieläkin vaikka olen nyt laihduttanut 30kg ja painan nyt 100kg, oon 19v ja tajusin etten halua pelätä että milloin viimeisen kerran sydän lyö.. Haluan lapsia, haluan elää urheillullista elämää enkä antaa painon hallita suunnitelmiani ja rajoittaa niitä, siksi laihdutan. Mutta silti en ole koskaan haukkunut toisten päätöksiä. Tuo kirja on aivan loistava =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti olet laihduttanut. :) Ja huomauttaisin etten tällä tekstillä sitä tarkoittanut että on OK olla lihava ja jatkaa lihoamista vaan että voin nauttia elämästä lihavanakin ja laihduttaa omilla ehdoillani. Ja ilman painostamista. Että tuollaisia ajatuksia tuo kirja mussa herätti. Mut kirja on kyl loistava. Vois enemmänkin lukea tämän tyyppisiä.

      Poista
  15. Nonniin, nyt juttua tästä kirjasta! :-) Mukava arvio sinulta ja olen aika lailla samoilla linjoilla.

    Itse en ole lihava, olen hyvinkin hoikka ja urheilullinen, joten voisi ajatella, että katson asiaa eri näkövinkkelistä. Kuitenkin oon erityisen paljon samaa mieltä siitä, että lihava EI tarkoita automaattisesti sairasta. Opiskelen sosiaalialaa ja tahtoisin työskennellä kehitysvammaisten kanssa tulevaisuudessa ja itselläni särähtää sielläkin korvaan kun sanotaan että kehitysvammainen on sairas. Kehitysvammainen on sairas silloin kun hänellä on flunssa tms sairaus, ei pelkän kehitysvammansa takia. Samalla laillahan se menee myös lihavilla.

    (JA jottei kukaan nyt luule väärin: EN vertaa tässä lihavia ja kehitysvammaisia toisiinsa, kunhan vertaan, että tilanne on sama kun periaatteessa tervettä ihmistä väitetään sairaaksi.)

    Uskon ja tiedän, että lihavakin ihminen voi olla onnellinen ja TERVE, miksipäs ei voisi olla, lähinnä oman hyvinvoinnin kannalta joillekin voisi KENTIES tehdä laihduttaminen hyvää. Mutta sekin on mielestäni yksilöllistä. Itse olen laihduttanut pari vuotta takaperin noin 25 kiloa ja voin kertoa, että voin nyt paremmin kuin koskaan ennen. Olen alkanut harrastaa liikuntaa ja voin niin hyvin, etten koskaan 25 kiloa painavempana tuntenut oloani omassa kehossani näin hyväksi. Mutta toisaalta taas tiedän ihmisiä, jotka tuntevat olonsa hyväksi vaikka kehossa olisikin se 25 kiloa ylimääräistä. Mielestäni laihduttamistuputtamisen sijaan pitäisi kuulostella juuri sitä, että onko tällä ihmisellä itsellään hyvä olla, koska sehän on tärkeintä! Erittäin sairaalloinen lihavuus on asia täysin erikseen, mutta siitähän nyt ei ole edes ollut kyse.

    Tällaisia ajatuksia vain, toivottavasti kukaan ei saanut väärää kuvaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos saikin väärän kuvan niin ainakin tekstissäsi totesin ettei asia ole näin. :)
      Oletko sä suuntautunut tuohon puoleen että voit tehdä kehitysvammaisten kanssa töitä?

      Poista
  16. En mä ainakaan ajattele automaattisesti, että lihavat olisivat sairaita. Enemmän oon törmännyt siihen, että ylipainoiset itse selittelevät ylipainoisuuttaan jollain sairaudella, olipa se sitten totta tai ei - milloin kyse on hormoneista, milloin jostain lääkkeistä mitkä lihottavat (lääkkeet harvemmin lihottavat, lisäävät kyllä ruokahalua, mutta ei se lääke lapa ruokaa kenenkään suuhun), ja viime vuosien trendi on ollut kilpirauhasongelmat.

    Harva sairaus näkyy päällepäin, itsekin ajattelin tänään kaupungilla liikkuessani, että eipä kukaan tiedä, millaiset leikkaushaavat mulla tihkuttaa verta vaatteiden alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ne kaikki lihavat tuollaisiakaan selittele, jotkut kyllä mutta edelleenkään eivät kaikki. :)

      Poista
    2. Mulla todettiin vuosia sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, joka silloin hoitamattomana (ennenkuin sitä todettiin siis) toki toi lyhyessä ajassa lisäkiloja entisten ylimääräisten seuraksi, tuohon kun liittyy hyvin vahvasti myös paha masennus useissa tapauksissa ja silloin en tosiaan tehnyt muuta kun nukuin ja söin kun mikään ei vaan kiinnostanut... Lääkityksen aloituksen jälkeen katosi kuin itsestään osa kiloista, en kyllä varsinaisesti mitään muuttanut mutta piristyin vaan sen verran että aloin elää normaalimmin :)
      Nyt tämänhetkinen tilanne taas on mitä on, mutta koska lääkityskin kilpparin suhteen on kohdillaan niin ihan vaan omasta itsekurista on painon tippuminen kiinni, en edes yritä syyttää siitä mitään muuta kun itteäni :D

      Pakko muuten tuota kirjaa vielä sen verran kommentoida että vaikuttaa mielenkiintoiselta ja pitää katella jos sen löytäisi kirjastosta. Mutta oon vissiin lukenut jonkun aiemman postauksen huolimattomasti jos oot tuosta maininnut jotain, kun oletin että nimi ISO viittaa kamerajuttuihin, yhdistin sen mielessäni ilmeisesti siihen kun sulla oli täällä aiemmin puhetta kuvankäsittely-aiheesta :D

      Poista
  17. Mulle myös ehdotettiin laihdutusleikkausta kuopuksen syntymän jälkeen. Mutta ei, se ei ole mun juttu. Kuulostaa varmaan typerältä, mutta haluan pitää hiukseni, haluan käydä ravintoloissa yms. Jos en muuten laihdu, niin sitten en laihdu. 30 vuotta tässä on taaperrettu reippaasti ylipainoisena eikä ylipaino minua muuten edes häiritsisi, mutta tietysti terveysasiat on välillä mielessä.
    Muutamalla ravitsemusterapeutilla olen käynyt, mutta se on kyllä ollut aikamoista jeesustelua, anteeksi vain, mutta kertoisivat joskus jotain uutta. Mulle on aina osunut kohdalle ns. lässyttäjät. Tiedän kyllä, miten pitää syödä, syön vain liikaa. Hiilarit pois jättämällä laihtuu 10 kg, mutta siihen sitten jääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans käynyt RT:lla, julkisella puolella koska muunlaiseen ei silloin ollut varaa. Mulla oli kans vähän samanlaisia kokemuksia. Enemmän oli sitä että sanottiin valehtelijaksi kun kirjoitn yhden viikon ajan ruokapäiväkirjaa. Enkä muuten taatusti valehdellut missään. Kaikki repsahduksetkin kerroin rehellisesti. Meni maku tuohon hommaan, ainakin julkisella taholla.

      Poista
  18. No mä kun en usko että yksikään yli 100kg nainen nauttii oikeasti olostaan tai olisi ylpeä kropastaan. Vaikka tunnet olosi nyt terveeksi ei se ole sitä aina jos sairaalloinen ylipaino on pysyvää. Leikkaus ei ole este ravintolassa syömiselle eikä sen takia hiuksetkaan päästä tipu (nehän tippuu kyllä kaikenlaisen laihdutuksen tiimoilta jossakin määrin kun hormoonitasapaino palautuu) Onneksi se on takaisin kasvava luonnonvara. Mä uskon että sun jatkuvat sairastelut viimeaikoina on pitkälti ylipainonkin takia heikentynyttä vastustuskykyä ja rasituksia alaraajoissa. Miksi pitää tyrmätä "vastalauseissa" ne leikkaukseen meniät tai niitä suosittelevat? Se on ollut monelle elämänsä paras päätös, jos asialla olisi enemmän haittoja kun hyötyjä tuskimpa moni niihin hakeutuisi. Itse sain elämäni takaisin, enään en huijaa itseäni että olempa tyytyväinen itseeni...nyt sitä todella olen ja kaikenlisäksi liikkuminen on mukavaa ja helppoa ja terveet ruokailutottumukset arkea. Jos kumarrat toisaalle, älä pyllistä toisaalle. Jos pystyt ilman leikkausta laihtumaan, tee se nyt äläkä selittele (tämä kaikille ylipainoisille) Leikkaus ei ole oikotie, sama elämäntapamuutos heilläkin on edessään kun kellä vaan joka haluaa olla terve ja normaalipainoinen.Terv. Onnekas leikattu -70kg ja bmi nykyään normaali \o/ ja sellasena pysykööt koska elämä vaan on helpompaa kun kaipasta kun kaupasta löytyy vaatetta joka menee päälle ja saa nauttia hyvällä omallatunnolla herkkujakin aika ajoin potematta syyllisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks olkoon sulle laihdutuksesta ja pääsystä "normaaliksi". Jotenkin hassua sanoa noin mutta niinhän se on. :)

      Siis enhän mä sitä sano etteikö joku muu voisi mennä leikkaukseen jos sopivaksi kokee. Itselleni en sitä hyväksi koe ja siksi ehkä tyrmäänkin sen suosittelijat. :) Jos mä oon päättänyt etten mene, niin tuputtamalla menen vielä vähemmän. :)

      Enkä kiellä etteikö olisi terveyden kannalta hyvä olla vähemmän painavampi mutta en mä tästä olotilastani eli lihavuudestani suuremmin silti kärsikään. Tuntuu että moni muu kärsii siitä enemmän kuin minä itse. :) Ja mitä laihdutukseen tulee, niin painoa on mennyt pikkuhiljaa alaspäin. Olisi mennyt varmaan enemmänkin mutta kärsin noista jumituksista aika ajoin eikä siihenkään ole mitään järkevää selitystä.

      Poista
  19. Hei Pipsa!
    Mainitsit aiemmissa kommenteissa että sinun on vaikea saada painoa alas ja koet että elämäntapasi ovat hyvät. Ymmärrän että harmittaa.
    Veikkaan että peruskulutuksesi on melko alhainen. Miten olisi kuntosali ja tavoitteellinen harjoittelu isoilla painoilla? Uskon että hämmästyisit sen vaikutuksista. Ole avoin uudelle ja anna tälle mahdollisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipsa tekee fyysistä työtä, en usko peruskulutuksen kovin alhainen olevan.

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, mutta kuntosali ei ole minulle. Ja oion tuonkin tiedon että kyllähän mä painoa saan alaspäin mutta menevät rykäyksillä ja sitten voi jumittua moneksikin kuukaudeksi.

      Poista
  20. Moikka, mä haluan kans pistää lusikkani soppaan. Itse oon leikattu, puolitoista vuotta sitten. Mielestäni elän ihan normaalia elämää, syön normaalia ruokaa, tukka on päässä (toki se alkuun lähti), oon laihtunut n.50 kiloa, mutta vielä olis jäljellä muutama kymppi. En oo katunu hetkeäkään! Ainut asia mikä tulee mieleen mikä hankaloittaa jollain tapaa elämää on se, että en voi juoda puolta litraa vettä kerralla jos meinaan kuolla janoon :D

    Normaalilla elämällä tarkoitan sitä, että syömiset on ITSELLENI normaaleja, nykyään kun katson esim. töissä toisten annoksia mulle tulee ähky jo siitä. Mä käyn myös ravintoloissa syömässä silloin tällöin. Mä vaan jätän sen mikä ei mahdu, enkä tunne siitä mitään pistoksia sielussani vaikka joskus siihen lautaselle jää 3/4 annoksesta, sitäpaitsi ne on aina ranskalaiset tai joku muu turha mitä siihen lautaselle jää. Mitään pahempia kipuja mulla ei oo, ainoastaan laihtuminen on saattanut aiheuttaa esim kuukautiskierron normalisoitumiseen liittyviä ongelmia.

    Itse mietin ennen leikkauspäivää, että kyllä mä laihdun ilmanki sitä leikkausta, olin jo niin hyvässä vauhdissa, mut en mä olis laihtunut, ainakaan en olis saanut pidettyä painoa poissa... Mun keino pitää mun paino tässä lukemassa on se, että hyppään vaa'alle joka aamu. Myt mulla on tavoitteena kuuden kilon pudotus kesään mennessä ja tässä vielä hion sotasuunnitelmaa, vaikka pitäis jo kovasti tarttua toimeen! Onko jollain leikatulla vinkkejä?

    Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sunkin tarinasi. :) Hyvä kuulla että on ollut onnistuneita leikkauksia. :)

      Poista
  21. Ihan ensimmäisenä voisin sen sanoa, että lihavuudella ei monesti ole mitään tekemistä itsekurin kanssa. Toki on ihmisiä, jotka syö liikaa koska ruoka on vain hyvää eikä pysty lopettamaan, mutta ainakin yhtä usein syynä voi olla masennus, syömishäiriö, tunnesyöminen, sairaus, lääkitys, hormonaaliset ongelmat jne. Pahinta minusta on se, että monet ihmiset sanovat, että lihavuus on ällöä ja kuvottavaa PAITSI jos on kyse sairaudesta tai muusta vastaavasta eikä näin ollen ole kyseisen lihavan oma syy... Ihan kiva ajatus, ja totta myöskin toki mutta mistä se kyseinen tyyppi, joka lihavia pitää ällöinä, tietää kuka lihava on lihava sairauden takia ja kuka vain huonon itsehillinnän vuoksi? Monet lihavat ovat myös laihduttaneet monia monia kertoja, joten itsehillintää kyllä löytyy. Itsekin voin olla hyvin vaikka kolmekin päivää syömättä, mutta kun syömishäiriöinen himo iskee niin se iskee ja siihen ei auta vaikka kuinka hokisi, että pitäisi omata itsehillintää.

    Olen myös huomannut, että laihduttuani 35 kiloa painon pudottaminen käy vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Eli olen lihava ihminen joka koko ajan laihduttaa, mutta sitäpä ei kukaan minusta päällepäin näe. Kuin ei myöskään sitä, että minun fyysinen kuntoni on todennäköisesti paljon parempi kuin niiden naisten, jotka nenänvarttaan pitkin katselevat lihavaa, joka vetää sitä salaattia ravintolassa :D Typerintä on tuomita joku ihminen ulkonäön takia, koska koskaan et voi tietää millainen ihminen on kyseessä ja minkälaisten asioiden kanssa hän painii.

    Kirjaa en ole muuten lukenut vielä, mutta on ehdottomasti listalla luettavaksi! Heti kun vain jostain löydän :P Tykkäsin Pipsa myös sinun kirjoittamasta tekstistä ja olen niin samaa mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi laihduttaa sen takia, että muut sitä haluavat tai katsovat tarpeelliseksi. Se on tehtävä oman itsensä vuoksi jos on tehdäkseen. Laihduttaminen ja saavutetun painon ylläpitäminen on sen verran vaikeita juttuja, ettei niihin riitä motivaatiota jos sitä tekee jonkun toisen vuoksi.

    Lihavalla ja isollakin naisella on oikeus olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä ilman, että ulkopuoliset ovat sitä koko ajan kyseenalaistamassa.

    -Möllikkä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, onnittelut upeasti tiputuksesta. :) Mulla kävi vähän samoin että kun 25kg tuli laihdutettua niin se tökkäs kun seinään. Mikähän siinäkin on? Joku ehdotti että vähentäisin kaloreita mutta sillä ei ollut vaikutusta. Joten mene ja tiedä. Mut totta turiset, että ei se ulkonäkö aina kerro kaikkea. Tyhmintä onkin tuomita joku ulkonäön takia. Eihän sitä voi tietää vaikka toisella on laihdutus menossa, on laihtunut jo 10kg mutta mikä ei isokokoisessa oikein näy.

      Ainakin kirjastosta tuon kirjan löytää ;)

      Lopputekstisi oli kyllä mahtava. :) Ja kaikki lihavat varmasti tietää olevansa lihavia ja tiedostavat terveysriskit, ei niitä tarvitse olla joka käänteessä huomauttamassa. :)

      Poista
  22. Mitä ihmettä tämä puhe täällä on, että lihavia tuomitaan joka paikassa? Miksen ole ikinä kuullut kenenkään puhuvan pahaa salilla käyvistä, tai salaattia syövistä lihavista? Päinvastoin.

    Omalla kotisalillani alkoi käydä aika reilusti ylipainoinen nainen noin puoli vuotta sitten. Hänellä oli selvästi alusta lähtien asenne kunnossa ja motivaatiota päästä tavoitteeseensa. Itse en häntä mitenkään tunne, enkä edes kovin usein ole salilla nähnyt, mutta muutos on jo puolessa vuodessa aivan valtava ja koko hänen olemuksensa on jotenkin aurinkoisempi. Välillä tekisi mieli sanoa hänelle jotakin mukavaa, mutta ei se tällaisena ujona ihmisenä onnistu :D

    En oikein tiedä mikä tämän viestin pointti oli, mutta mä olen kyllä itse rehellisesti sanoen sitä mieltä, että se laihtuminen on kiinni vain ja ainoastaan siitä, kuinka paljon sitä haluaa. ENKÄ tarkoita nyt, että kaikkien pitäisi sitä haluta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enhän itsekään ole tuosta salaattia syövistä lihavista kuullut että jotain se ärsyttää. Mut nyt oon kuullut. :) Se ettei jotain ole itse kuullut/nähnyt, tarkoita etteikö niin tapahdu. Mä olen itse kuullut pahaa puhuttavan eräästä kaveristani joka on lihava ja joka sitkeästi käy salilla. Oliko se nyt toinen vai kolmas kerta kun soitti mulle että oli kuullut miten pari timmimpää naista oli keskustelleet hänestä. Musta on surullista että ensin ollaa että läski läski läski tee jotain läskeilles, sitten kun se läski tekisi jotain niin ei käy kun toisten ihmisten silmät räjähtää kun näkevät läskin salilla. Onneks kaverini tapauksessa asialla on onnellinen loppu kun sillä on tämmönen tättäräätäti kaverina. ;)

      Totta puhut, laihtuminen on siitä kiinni miten paljon sitä haluaa. Tosin aina se laihtuminen ei vaan tapahdu niin nopeasti kuin toivoisi. :)

      Poista
  23. "Monet lihavat ovat myös laihduttaneet monia monia kertoja, joten itsehillintää kyllä löytyy. Itsekin voin olla hyvin vaikka kolmekin päivää syömättä, mutta kun syömishäiriöinen himo iskee niin se iskee ja siihen ei auta vaikka kuinka hokisi, että pitäisi omata itsehillintää."


    APUA....mitä tuohon sanoisi??!! Voiko perusasiat olla noin päin prinkkalaa. Lihavuudesta pääsemisellä ei ole MITÄÄN tekemistä itsekurin ja vielä vähemmän syömättämyden kanssa. Olen tainnut Pipsalle joskus aiemminkin kommentoida että jos ihmisen paino on kolminumeroinen, kalorimäärän päivässä täytyy olla yli 4000 kaloria. Jos siitä vähentää puolet niin silloin syö todella hyvin ja 200-prosenttisen varmasti laihtuu. KAIKKI muu hölinä on jatkuvaa tekosyyhetteikköä ja surullista itsepetosta.

    Ikinä en viisaampaa sanontaa ole tähän asiaan liittyen kuullut kuin sen että sinä päivänä kun haluat aloittaa painosi pudotuksen, syö siten miten aiot ja pystyt syömään lopun elämääsi. Eli ei mitään Jutan ääridieettejä tms. vaan sellainen tasaisen tappava tahti joka hitaasti mutta varmasti johtaa menestykseen. Tämähän tässä silti kaikkein oudointa on miten voi olla että jättilihavat lisääntyvät yhäkin vaikkei ravintotiede, kulutus versus sisäänlappo ole mitään tähtitiedettä vaan paremminkin selkokieltä, rautalankaa ja tavuviivoja. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voisiko se syy olla siinä, että aika monelle ihmiselle syöminen ei ole pelkkää rautalankaa, jossa keho tarvitsee määrän x proteiinia, y hiilareita ja lisäksi rasvaa ja jotain vitamiineja ja hivenaineita? Ihmiset saavat nautintoa syömisestä, me käsittelemme sillä tunteita, sillä on sosiaalinen merkitys, siihen liittyy opittuja pahoja tapoja, ainakin sokeri ja rasva on todella koukuttavaa ja ruokaan liittyy monia muitakin syömishäiriöirä kuin anoreksia ja bulimia.

      Ja kolminumeroisen painon ylläpitoon ei kyllä tarvita läheskään 4000 kilokaloria päivässä. Sitä paitsi ei se ole niin, että lihavat aamusta iltaan lappaa ruokaa suuhunsa, valitettavasti vain vaikka yhdestä ainoasta Mars -patukasta saa noin 500 kcal ja sen ehtii syömään ennen kuin edes kunnolla ajattelee asiaa. Kun niin tekeekin sitten joka päivä normaalin syömisen lisäksi...

      Ihmiset on heikkoja ja nautinnonhaluisia, se näkyy ihan kaikessa elämässä, muussakin kuin syömisessä. Joku ei pysty lopettamaan tupakointia, toinen ei pysty olemaan pettämättä vaimoaan, joku lintsaa koulusta ja myöhemmin töistä ja me lihavat... No, me syömme enemmän kuin pitäisi.

      Poista
    2. Pöh! Marsissa on 200kcal tai no Rainbown vastaavassa halpispatukassa on. Tiedän tän siksi, että kun laihdutin 15 kg, sallin itselleni tuollaisen patukan JOKA PÄIVÄ, mutta se sisältyi 1800 kcal päivä tasoon. En lihonut siis vaan laihduin.

      Poista
    3. Mä olen itseasiassa kuullut tuosta että joillekin sopii sellainen laihdutus että saa syödä jotain pientä herkkua vaikka joka päivä. Sillä laihtuu mutta ehkä vähän hitaammin kuin jos jättäisi ne herkut syömättä. Itsellenikin sopii sellaien että jos tulee olo että on saatava hyvää, ni se on otettava tai sitten se repsahdus on paljon isompi.

      Mistähän tuo 4000 kcal/pvä ylläpitämään kolminumeroista painoa tulee? Tietääkseni tuolla kalorimäärällä bodaajat nostattavat painoansa. :)

      Poista
  24. Miksi sun paino ei Pipsa putoa, vaikka syöt oikein? Eikö laihdutusleikkaus sovi sulle siksi, että sulla on syömishäiriö? Siis onko sulla syömishäiriö? Jos niin onko se vaikea myöntää? Monesti syömishäiriö katoaa itsestään JOS sen tunnustaa julkisesti. Ei ole enää häpeää, mikä ruokkii ahmimishimoa! Leikkaukseton vaihtoehto on esim. se Jutta dietti! Yes you can! Jos vaan haluat riittävästi! Olis upeeta jos esimerkilläsi näyttäisit meille tyttö energiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tässä mennään kyllä niin sivuraiteille. Ei tämän postauksen idea ollut että ihmetellään minun syömisiä, painoa ja ties mitä. :) Totesinhan sen jo tekstissäkin. Mutta voin kyllä sanoa ettei mulla ole minkäänlaista syömishäiriötä eikä se häiriö sitä paitsi lähde huutamalla siitä torilla - ehei todellakaan. Se vaatii aikaa ja useinmiten ammattilaisen apua. :)

      Poista
  25. Mietin, että jos sua turhauttaa se, että kilot karisee hitaasti, niin suosittelisin personal traineria. Työkaverilla oli samanlainen tilanne ja sai potkua hommaan siitä. Tosin se maksoi, mutta on sitä mieltä, että rahojaan ei olis voinut paremmin käyttää.

    Tai entä terv.huollon ryhmissä laihduttaminen?
    http://www.satakunnanviikko.fi/jutut/uutiset/laihdutukseen-ei-ole-laaketta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenhan minä sanonut että jos joku PT tarjoaa palveluitaan, niin ilomiein mä siihen lähden. Usein vaan se on sitä salitreeniä joka mua ei sitten tippaakaan kiinnosta. :)

      Eikös tuo ryhmissä laihduttaminen ole just sitä pussikeittodieettiä mutta tehdään vaan valvotusti ryhmässä? Ainakin viimeksi oli.

      Poista
    2. Porissa on monia erilaisia laihdutusryhmiä ja eri tapoja laihdutella joko ryhmässä tai ilman. Ilmeisesti sinua ei tosiaan se kiinnosta kun et ole sen paremmin selvää ottanut. Personal Trainerit tekevät paljon myös muutakin kuin olla salilla. Kun ottaa tapaamisen niin siinä kartoitetaan omat halut, vahvuudet, mitä on valmis tekemään, mitkä on tavoitteet jne. Yksilöidyt ohjeet saa jokainen. Mulla on itsellä ollut PT yhdessä elämänvaiheessa ja siitä sain elinikäiset opit, niksit, vinkit ja motivaatiohiukkasia tulevalle elämälleni.

      Jätä muutama Yoursin mekko ostamatta niin saat sillä jo pari kolme kertaa tapaamisia personal trainerin kanssa. Ei mitään häviä - voi vain voittaa!

      Turha sitä on kotona odottaa ja istua, että mahtaako joku yhteistyötaho ottaa tätä kautta yhteyttä. Ole itse myös aktiivinen!

      Poista
    3. On Porissa laihdutusryhmiä, olen muutamista ainakin tietoinen mutta olen kokenut ettei ryhmät ole mua varten. Oon ollu muutamassa nettiryhmässä ja silloin totesin etten tykkää.

      Ai miks mä oon aina ajatellut että PT:t on niitä joiden kanssa just salilla mennään. No asioista voi toki ottaa selvää joten katsellaan, katsellaan. :)

      Poista
  26. Kirja ei ollut kaksinen. Päähenkilöön ei voinut samaistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla myös tällainen mielipide. :) Miksi se ei sinun mielestäsi ollut kaksinen, mitä jäi puuttumaan?

      Poista
  27. Yksi kaverini oli lihavuusleikkauksessa, ja sen jälkeen on ollut vaikka mitä ongelmaa. Toki hän on laihtunutkin, mutta emmä tiedä, onko se sit sen väärti, kun tuli roppakaupalla terveysongelmaa...

    Hyvä, että olet painostasi huolimatta terve. Sä olet kuitenkin vielä nuori, joten ylipainosta johtuvia terveysongelmia ehtii valitettavasti tulla iän myötä.

    Mulla ei ole paljon ylipainoa, mutta siitä huolimatta korkea verenpaine vaivaa. Ei sitä vielä kolmikymppisenä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhelet, ei niitä ylipainon ongelmia nuorena ole ja siksipä sitä yritetäänkin laihtua :) Viisikin kiloa helpottaa kumman paljon. :) Tosin tiedän pari nuorempaa laihduttajaa joilla on ollut jo terveydellistäkin haittaa.

      Poista
    2. Neljäkymmentä täytettyään on mun ylipainoisilla tutuilla ollut: keuhkoveritulppia, uniapneaa, diabetestä, verenpainetta...

      Poista
  28. "Oon itse ottanut puheeksi oman lääkärini kanssa nuo leikkaukset mutta voin myös suoraan sanoa että musta ei niihin olisi. Liian paljon epävarmuustekijöitä. "

    Monessa blogitekstissä olet sanonut sekä myös Kodin Kuvalehden haastattelussa, että kukaan taho (lääkäri, terveydenhoitaja) ei ole sanonut sun painosta, pakottanut laihduttamaan jne. Eli leikkauksestakaan ei ole näin olen puhuttu. Jos painostasi ei ole puhuttu terveydenhoitohenkilökunnan osalta niin on tuo ylläoleva lainattu teksti vähän ristiriitainen mielestäsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii siis pointti tuossa oli että koskaan ei kukaan terveydenhuollon ammattilainen ottanut asiaa puheeksi, itse olen kylläkin asioista tiedustellut.

      Poista
  29. Teille kaikille lihaville (bmi yli 38) jotka puolustelevat oikeutta olla lihava ja että ylipainoisena olo on mukavaa, hyväksyy itsensä jne. Ensinnäkin Pipsa ei käy uimassa vaikka rakastaa uimista ja on ostanut monia uusia uikkareita. Miksi? Koska häpeää vartaloaan julkisella paikalla ja ylipaino estää nauttimista lajista jota rakastaa.

    Esitelkää mulle joku sairaalloisesti ylipainoinen ihminen joka laihduttuaan 30-60 kiloa on sitä mieltä että se ei kannattanut ja että oli onnellisempi ylipainoisena. Lyön pääni vetoa, että jokainen meistä ylipainoisista vaihtaisi minä hetkenä tahansa oman kokonsa M tai L kokoon. Kenenkään ylipainoisen ei tarvitse olla kokoa XS vaan ihan "normaalin" painoinen ja vähän fläskiä luiden ympärillä. Itse painan tällä hetkellä 130kg ja olen pudottanut painoa n. 20kg ja vaikka olen onnellinen elämästäni monella eri tavoin niin kyllä mä mieluusti ottaisin pois nämä kilot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle tästä kommentistasi, sain päivän parhaimmat naurut. Siis oikeasti, kiitos! :) Musta on niin virkistävää kun joku tietää todella tarkkaan miksi tai miksi en tee jotain asioita. Ja hei, kerro mullekin missä välissä mä olen ostanut isot kasat uusia uikkareita? Missä ne on? Ei ainakaan mun kaapissa! :) :) Sääkö ne veit???

      Poista
    2. Selailes huviksesi blogiasi niin voit yllättyä :) Keikuit monissa uikkareissa ja mekkouikkarit ostit. Pari kertaa taisit viime kesänä olla uimassa. Rakastat uimista ja kerrot siitä monessa postauksessa (kesäsin viimeksi). Montako kertaa olet käynyt Porin "uudessa" uimahallissa? Entä maauimalassa? Ja turha sanoa miten rakastan uimista vain luonnonvesissä katseilta piilossa kun et juuri tee sitä(kään). Moni asia rajoittaa elämääsi mutta et vain pysty sitä myöntämään. Et tosin ole ainoa. Itselläkin meni vuosia tuossa asiassa.

      Poista
    3. No kyllä mä oman blogini ja varsinkin uikkarivalikoimani tiedän mutta sitä en tiedä missä vaiheessa olen MONTA uutta uikkaria ostanut. :) Kyllä mä uimassa olen käynyt muulloinkin kuin kesäisin, silloin vain tykkään suosia luonnonvesiä. Mut oot kyllä oikeassa, mulla oli iso askel mennä uimaan muiden seurassa tai enemmänkin se alasti kulkeminen siellä pukuhuonetilassa mutta se oli ongelma jo silloin kun olin hoikempi. Mä pääsin sen asian ylitse muistaakseni vuonna 2009 ellen väärin tuota vuotta muista. Sen jälkeen mulla ei ole ollut mitään häpeiltävää. Eli ei, lihavuuteni ei rajoita elämääni millään tavalla vaikka sä nyt tunnut sitkeästi olevan sitä mieltä.

      Poista
    4. Minulla ainakin se asian ydin oli siinä, ettei siitä itsensä inhoamisesta ole mitään hyötyä! Minä olen aina inhonnut olla lihava, mutta se ei valitettavasti ole kannustanut minua laihtumaan, vaan se on pilannut elämäni. Ei ne läskit, vaan oma asenteeni niihin! Siksi olen aina iloinen, kun joku ylipainoinen osaa olla tyytyväinen elämäänsä lihavuudesta huolimatta. Totta kai kannattaa laihduttaa ja totta kai siitä on paljon hyötyä, mutta jos ei siihen syystä tai toisesta pysty, niin pahin, mitä voi tehdä, on inhota itseänsä! Minusta on aivan upeaa, että joku on elämäänsä tyytyväisenä, painoi sitten 40 kiloa tai 140 kiloa!

      Btw. Minä painoin nuorena noin 67 kiloa ja keksin kaikki maailman tekosyyt, ettei vain tarvinnut mennä uimaan tilanteessa, jossa oli paljon ihmisiä näkemässä. Vaikka rakastin uimista. Ei se ole aina niin yksinkertaista.

      Poista
    5. Mä vähän luulen että aika moni inhoaa itseään. Siis jos oikein aletaan miettimään, kun aina löydetään vikoja itsestään mutta entäs ne hyvät asiat, niistä ei koskaan sanota. Ja mitäs sitten jos lihava laihtuu 80kg mutta vihaa edelleen itseään. Mieluummin mä rakastan itteeni tämmösenäkin vaikka lyhyemmän elämän eläisinkin sen takia.

      Poista
    6. Jos joku sanoo rakastavansa uimista, niin ei se tarkoita sitä että rakastaisi uimista kloorivedessä. Se on ihan eriasia uida uimahallissa kuin luonnonvedessä. Itse rakastan tai pidän uimisesta, mutta ihoni ei kestä kloorivettä ja täällä missä asun ei ole noita luonnonvesiä lähellä. En siis pääse uimaan joka vuosi lainkaan, kun en omista autoa jonka kanssa voisin etsiä sopivan uimapaikan. Tietty en menisi rannalle jos siellä olisi kamalasti porukkaa, mutta rauhallisempaan aikaan voisin mennä vaikka joka päivä. En ole päässyt uimaan moneen vuoteen. En lihavuuteni takia, vaan sen takia etten pääse uimapaikoille ilman autoa. Ja julkisilla kulkeminen märkänä, juu ei. Vaikka ei niilläkkän uimapaikkojen lähelle pääse.

      Jos teidän mielestä siis uimisen rakastaminen on sitä että käy innolla myös uimahallissa, niin olette väärässä. Kloorivedessä uiminen on niin erijuttu!

      Poista
    7. Nii ja tuli muuten mieleen tuon anonyymin juttuun häpeämisestä niin yhtälailla siellä rannallakin on ihmisiä, enkä mä niitä pelkää. :)

      Kloorivesi on kyllä yks syy mksi en useinkaan halleissa käy uimassa, koska atooppinen ihoni ei sitten ollenkaan rakasta sitä.

      Poista
  30. Mä tiedän paljon Pipsaa laihempia naisia, jotka ei kehtaa mennä rannalle tai ylipäätään uimaan painonsa vuoksi. Pipsahan on vallan rohkea;)

    On se kyllä jännä, miten paljon jonkun ihmisen paino jaksaa kiinnostaa:-O 90 kommenttia aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä jännä, on. :) Ja näistä kommenteista huomaa miksi en asiasta tykkää enempää tässä blogissa puhua koska se on joka kerta alkaa kauhea inttäysvänkäys. :( Olisihan asiasta kiva keskustella.

      Poista
  31. Olet siis Pipsa täysin sitä mieltä, että paino ei rajoita elämääsi yhtään mitenkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei mulla ainakaan heti tule mieleen mitään rajoituksia mutta sulla ilmeisesti on joku ajatus kun tuohon malliin asian kysyit. :)

      Poista
  32. Oletko ajatellut, että ammattilaisen tekemästä ruoka ja liikunta ohjelmasta voisi olla älyttömästi apua? Ainakin blogista saaman kuvan perusteella ei olisi rahasta kiinni :) miksi et voi salilla käydä? Tosiasia on, että kuntosali on painonoudottajalle loistava kuntoilumuoto, eikä sinun ehkä kannata käyttää sitä korttia kokeilmatta pelkän ennakkoasentaan vuoksi. Itsekin käyn salilla ja minusta on normaalipainoisena ihana nähdä kun ylipainoiset kuntoilevat ja heidän työnsä palkitaan upein tuloksin. Hyvä esimerkki on yksi lihava poika joka salilla viime syksynä laahusti juoksumatolla, ja nyt varmasti 20kg kevyempänä juoksee hyvinkin kevyesti!! Mutta tsemppiä sulle,toivottavasti motivaatioita ja tsemppiä riittää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon salin käynyt kokeilemassa ja todennut sen itselleni huonoks vaihtoehdoksi. Ei siis ole kyse ennakkoasenteista vaan ihan käynyt toteamassa. Hyvä kuntoilumuotohan se on mutta ei mun juttuni. Eikä kannata sanoa että mene vaan hampaat irveessä tekemään, sillä tuollainen tyyli ei sovi mulle. Sen liikkumisen pitää olla mukavaa että sitä jaksaa ihan oikeasti tehdä.

      Oon mä ollut GFG:ssä mukana ja saanut sillä tavoin painoa pois. :)

      Poista
  33. Porilainen pt20.3.2014 16.03

    Minkälainen liikunta sinua sitten kiinnostaisi?

    VastaaPoista
  34. Sinä sanot nyt aivan kaikkiin vaihtoehtoihin, että "ei ole sinun juttu". Mikä sitten olisi? Koska et kuitenkaan nykymenetelmälläkään laihdu. En sano pahalla, mutta jos haluat laihtua, jotain sinun on kokeiltava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se mun juttuni näillä blogin kommenteilla ainakaan selviä. :) Ja edelleenkään ei tämän postauksen idea ollut tämä että ihmetellään ja mietitään mun laihdutusta, painoa jne. :)

      Poista
  35. Miksi et käy uimassa hallissa? Kun oot kuitenkin omien sanojes mukaan vesipeto. Vesijumppakinhan vois sit passata sulle tosi hyvin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesijumppa ois muuten mutta siihen tarttee kyl seuraa. Muuten aika tappavan tylsää. Oon kokeillut tämänkin. :) Jos jotain ei blogissa mainitse, niin ei se automaattisesti tarkoita etteikö niin tekisi. ;) Ja vesipeto voi olla vaikkei joka päivä hallilla hyppelisikään. ;)

      Poista
    2. Ei ohjattuun vesijumppaan kaveria tartte! Tai onhan siellä muitakin, mutta aika käytetään tehokkaaseen jumppaan, eikä jutteluun :)

      Olen niin ylpeä siskostani, joka on ollut koko aikuisikänsä reilusti ylipainoinen ja nyt vuoden vaihteen jälkeen päätti vihdoin ottaa itseään oikeesti niskasta kiinni. Rupesi katsomaan mitä suuhunsa laittaa (turhat hiilarit pois, paaaljon vettä, herkut aluksi pannaan ja nyt max. Kerran viikossa herkku päivä jne.) Lisäksi käy pari kertaa viikossa ohjatussa vesijumpassa ja välillä lisäksi vesijuoksemassa. Kiloja lähtenyt jo melkein 15 kiloa ja on upea nähdä miten iki onnellinen sisko on kun voi ostaa "tavallisen vaatekaupan tavalliselta osastolta" sen xl:n puseron ja muutenkin hehkuu jo nyt koko ihminen.

      Poista
    3. Kyl mä jotenkin koin sen kivemmaksi kun oli kaveri mukana. Ja aika monella kun tuntuu olevan joku jutustelukaveri siinä samassa. :)

      Onnittelut siskollesi, upeasti on painoa saanut pois. :)

      Poista
    4. Onhan kaikki tietenkin kaverin kanssa mukavampaa, mutta tarpeeksi kun on motivaatiota niin silläkään ei ole niin väliä.

      Minun ei ole tarvinnut oikein koskaan paino asioita (ainakaan lihavuuden kannalta) miettiä, koska olen aina ollut hoikka, mutta siskoani läheltä seuranneena täytyy sanoa, että väkisin ei kukaan laihdu, vaan kyllä se vaatii sellaisen todellisen halun ja palon tehdä täydellinen elämänmuutos. Opetella syömään oikein ja ottaa jokin liikuntamuoto säännölliseksi osaksi elämää. Täysi herkuttomuus yms. Tuskin kauas kantaa jos perso niille on, mutta jos syö niitä esim. Vain kerran viikossa on jo paremman puolella. Myös turhat hiilarit kun jättää pois, niin saattaa pian ihmetellä miksi tarvitsikaan sitä makaronia kastikkeen ja salaatin kaveriksi.

      Hölmöjä konkreettisia esimerkkejä, mutta pointtini siis on että kun on sitä motivaatiota ja halua muuttaa sen elämän suuntaa, niin kyllä se onnistuu :) sinulla sitä ei ehkä vielä ole, mutta sen aika saattaa tulla. Jokainen saa olla sen kokoinen kun haluaa mutta saattaa yllättää miten hyvältä laihduttaminen tuntuu ja miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa elämään. Mutta jos ja kun sen teet, tee se itsellesi. Mukavaa kevättä :)

      Poista
    5. Niin, totta tuokin että kun on motivaatiota ei siihen kaveria tarvita. :)

      Tuo täysi herkuttomuus ei muuten toimi kaikilla. Ja itse huomasin että vähemmän tulee repsahduksia kun on esim. kerran viikossa karkkipäivä. :) Itsekin oon nyt tässä vasta oppinut tuon oikein syömisen ja ottanut liikunnankin mukaan. Siis jos vertaa mimmosta se oli vuosia vuosia sitten. :) Muutoksetkaan kunnei heti vaan tule ja jää, muistaakseni jossain luki että uusien tapojen omaksumisessa menisi vuosi.

      Poista
  36. kodin kuvalehdessä oli sinusta hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
  37. Kommenttien määrä osoittaa, että laihduttaminen kiinnostaa ja ylipaino on ongelma. Uskaltaisin sanoa, että kaikki ylipainoiset haaveilevat laihtumisesta, vaikka yrittävät (minä myös) hyväksyä epämukavan olotilan. Tosi on, että kun tietty ylipaino on saavutettu, sen ylläpito ei edellytä valtavia kalorimääriä. Elimistö pyrkii ylläpitämään saavutetun olotilan. Laihtuminen ja aineenvaihdunnan tehostuminen edellyttää oikeanlaista syömistä, kohtuullisia annoksia ja herkuista luopumista pääsääntöisesti. Kun tähän lisää liikuntaa, ei voi muuta kuin laihtua. Tsemppiä meille kaikille laihduttajille! Ensi kesänä en aio enää olla lihava! Seuraavan uuden vaatekappaleen ostan kun olen saavuttanut tietyn välietapin. Sitten toivon mukaan jotakin uutta kesävatetta :)

    VastaaPoista