30.6.2014

Melko kiireinen viikonloppu mutta aina on aikaa pienelle lukuhetkelle


Ihana ja menorikas viikonloppu taas takana. On kivaa että välillä on näitä kiireisäkin päiviä mutta ei kivaa kun ne saa mut unohtamaan muita tärkeitä asioita - meinas käydä aamusti vähän hassusti kun työpuhelin ei ollutkaan ladattuna. Onneks ehdin tunnin aikana saamaan siihen pikkuisen virtaa niin pääsin tämän työpäivän kunnialla ohitse ja nyt puhelin on ottamassa täyttä akkulatausta.

Lauantaina sain muutaman tunnin "omaa aikaa" kun mies oli muualla joten käytin sen hyväksi nautiskelemalla hyvää marjasiideriä ja aloittamalla lukemaan uutta kirjaa. Samalla nappasin myös kissoista kuvia kun tulivat niin tuohon pyörimään kun otin asukuvia itsestäni - tällä kertaa leomekko pääsi käyttöön. Ja ettette ihmettele noita kissakuvia niin juustoa kun tarjoaa niin kissat tekee vaikka mitä.  No, Siiri nyt ainakin. Mitäs tykkäätte tästä viikonlopun leoasusta?

Illemmalla kun tuli jo vilposempaa, niin piti heittää neuletakki päälle. Tuo on mukava ottaa mukaan kunnei ole mikään paksu - saa kivasti viikattua vaikka laukkuun. Tosin ei mun lukuhetket kovin rauhallisia olleet kun sisällä Siiri yritti niin kovasti murtautua oven läpi. Se ei sitten pätkääkään tykkää olla sisällä jos tietää että ihmiset on ulkona. Hän haluu kans!


Ollaan oltu tänä vuonna jo hyvissä ajoin liikenteessä - hommattiin nimittäin polttopuut ensi talveksi. Ekan kuorman me vasta nyt isän luota haettiin ja kun saatiin ne laitettua varastoon, niin todettiin että tänne mahtuu vielä kaks kuormaa ja kun oli hyvä hinta täysin kuivasta koivuklapista niin mehän ostettiin. Yhteen kuormaa meni siis kaksi heittomotillista klapeja ja viime talvena poltettiin omien laskujemme mukaan 4 heittomotillista klapeja (viisi ostettiin mutta siitä jäi ylitse) Kyllä se takan tuoma lämpö on parempaa kuin sähkön. Sähkön lämpö on kylmempää kun taas takasta tuleva lämpö on ... no lämmintä!

Poikkesin tänään morjestamassa äitiä ja se oli pistänyt taas myrskyn lailla kotinsa sekaisin. Jos nyt keittiöpöydän vaihtaminen on myrskynlailla. Nyt se on vihdoinkin saanut sen pyöreän keittiönpöydän - on tuota etsiskellyt jo monta vuotta mutta sopivanlaista ei oo tullu eteen. No itse en voi sanoa tykkääväni pyöreästä keittiönpöydästä koska mun mielestä se on vähän ahdas. Ainakin tietyissä tilanteissa. Mitäs siellä lukijoissa, tykkäättekö te pyöreästä ruokapöydästä?

Sitten kaveri soitti ja pyys kahvilla käymään kun kuuli että oon kaupungilla. Kävin sitten pikaisesti hänenkin luonaa "kaffeella" eli mun tapauksessani se oli kaakaota. Ollaan samaisen kaverin kanssa käyty myös leffoissa. Hällä oli 4 lipun setti ja se piti käyttää, niin käytiin katsomassa Pahatar ja Lomapainajainen. Itse oon käyny katsomassa X-men ja Edge of tomorrow -elokuvat eikä ollut ollenkaan hassumpaa käydä yksikseen katsomassa. Kertokaahan minkä leffan te olette viimeksi nähneet?


27.6.2014

Dress of the Day: Yellow & Black


Tämä päivä on lähtenyt niin ihanasti käyntiin. Ulkona on ensinnäkin kaunis aurinkoinen ilma että olen oleskellut kokoajan terassilla - lueskellen uutta kirjaa ja nautiskellen jätskiä sekä kylmää jaffaa. Ja tuonne menen vielä takaisin - tällä kertaa kissojen kanssa. Ne kun niin kovasti mouruavat ulos. Ja pitäähän sitä nyt nauttia kun ensi viikoksi lupaa taas viileämpää ja sateisempaa keliä. No onneksi ei ole vielä kesälomani aika joten en valita - onpahan viileämpää töissä.

Toinen mieltä piristävä asia sattui kun aamusti kävelin pysäkille, niin erään naisen koira halusi kovasti tehdä tuttavuutta kanssani. Eikä ole ensimmäinen kerta. Koirat niin tykkää musta! (tai sitten ne haistaa kolmen kissan hajut) Töissä sitten iloissani innostuin hankaamaan kalkinpoistoaineen kanssa keittiöiden lavuaarit taas uudenkarheiksi eli kiiltäviksi - suosittelen tätä sillointällöin tehtäväksi myös kotioloissa.


Tänään mulla on ollut päällä kaksikin eri mekkoa mutta tämä keltainen saakoon nyt vuorostaan oman postauksensa. Ai mikä se toinen mekko sitten oli? No mun luottoharmaani tietenkin. Pirteänkeltainen on muutenkin niin sopiva tähän päivään. Kun olin ottamassa kuvia niin Silla mankusi syliin niin olihan sekin ikuistettava. Muutenkin noita kissoja kiinnostaa A I N A kun otan kuvia tai teen Porinoita. Sain muuten idean tämän keltaisen mekon pitämiselle jonkun lukijan vinkistä kun halusi nähdä vanhempia vaatteitani ja siinä siis samalla tajusin etten olekaan vielä tänä kesänä pitänyt keltaista päälläni.

Otin paljon kuvia kunnen osannut valita parhaimpia ja kun mekkoa tuli kokeiltua myös ilman legginssejäkin. Siis ihan vaan turvallisessa kotipiirissä - turhan lyhyt mekko ilman legginssejä pidettäväksi. Ainakaan siis julkisilla paikoilla.  Myös rusettilaukku pääsi pitkästä aikaa mukanani kaupoille. Tykkään tuosta laukusta jonka muistaakseni kirppikseltä ostin muutamalla eurolla. Mitäs tykkäätte keltamekkoasusta? Sana on vapaa.


Olette varmaan huomanneet että blogiin on tullut jonkin verran muutoksia, kuten nuo sivupalkit mutta myöskin muutama mainosbanneri. Kaikki mainokset (paitsi ylläoleva iso mainosbanneri) ovat minun itseni tarkoin valikoitujen affiliate kumppanien kautta ja joista saan itse muutamia roposia. Ja kyllä, minä hyödyn noiden bannerien kautta tehdyistä tilauksista. Vaikka olen kyllä tietoinen että moni inhoaa tällaista ja menevätkin muuta kautta kauppaan - ettei vain bloggaaja hyödy. Minusta tuo on vähän lapsellista mutta sallittakoon se heille. Itse olen klikannut ihan reippaasti blogeissa nähtyjä mainoksia jos siellä on sillä hetkellä ollut jotain kiinnostavaa enkä murehdi siitä että bloggaaja hyötyy siitä muutaman sentin verran. Kyllä bloggaajallakin on oikeus tienata - kunhan asioista kertoo niiden oikeilla nimillä eikä peittele. Itse aion pitää mainosbannerit silti vähäisinä etteivät jumita blogisivua ja vain sopivien kauppojen mainoksia aion käyttää.

Kuten jo ylempänä totesin että olen vain lueskellut ja oleillut ulkosalla. Eli suomeksi olen vain laiskotellut mutta ihan hyvällä omallatunnolla kun huomenna siivoskellaan koko aamupäivä. Kaupassakin varmaan pitäisi käydä jahka pääsemme yhteisymmärrykseen mitä ruokaa tekisimme seuraavaksi. Eilen ja keskiviikkona söimme kinkkupastaa - hieman erilaisempaa ruokaa kuin yleensä. Yleensä tykätään viikolla tehdä jokin helppo ruoka. No kinkkupasta ei ole mitenkään vaikea ruoka mutta on jotenkin vaikeaa löytää molemmille sopiva ruoka. Kinkkukiusaus oli hyvää mutta sitäkään emme ole tehneet viime kerran katastrofin jälkeen. Mutta eiköhän se sopiva ruoka sieltä hypähdä silmille kun avaa keittokirjan.



26.6.2014

Kissat




Löysin netistä hyvän kissanleluohjeen. Tarvitset vain tyhjän vessapaperirullan ja sakset. Leikkaa siitä haluamasi paksuisia rinkuloita ja heitä kissoille leikittäväksi. Meillä ainakin tykästyttiin noihin - Sevi oikein kurisi ja naukui kun sille noita esitteli. Ja no, videolla näkyykin leikkimistä - vaan kyllä se laserpiste on kaikista kiintoisin.


Vaikka ilmeestä voisi toisin kuvitella niin Siiri itse halusi jätskiä ja kiltti mamma antoi maistaa. Kohta siinä oli kaksi muutakin kerjuulla mutta eivät oikein ymmärtäneet yhtä paljon jätskin päälle kun Siiri. Siiri on hulluna kermajäätelöön mutta herkän masun kanssa sille ei voi sitä kovin paljoa antaa - joskus annetaan laktoositonta piimää ja kermaa. Mut aina kun jollakin on jätskiä, niin Siiri on ihan taatusti vieressä kieli pitkänä.


Etsi kuvasta kolme coonia. Hyvin toimii uuden linssin kanssa kuvailut, Sillakin tuli tuollaisena sumuisena taustalle. Tykkään! Vielä kun ois saanu Siirinkin tonne Sillan taakse, niin ois ollut täydellinen kuva. Mut on tää kissojen kuvaus aika vaativaa kun eivät tahdo pysyä paikoillaan. 


Kerrankin sain Siiristäkin (melkein) kokovartalokuvan - pikkusen jäi etutassuista puuttumaan. Siiri on nykyisin kovin vaikea kuvattava kunnei tahdo pysyä paikoillaan. Tässäkin mä lahjoin sitä juustopalan voimin. Nii ja bongatkaa kuvasta toki Sevin viiksikarvat. Kyllä ne sieltä löytyy. ;) Alemmassa Silla ulkosalla ja ihan ekoja päiviä uuden objektiivin kanssa - ulkokuvista tulee kyl upeita koska sillon kissat on useimmiten paikoillaan kun tuijottavat pikkulintuja. 


25.6.2014

Minä & Passi


Ugh! Pientä kirjoitusfiiliksen metsästämistä on ilmassa kun ajatukset risteilee niin paikasta toiseen - eikä niitä meinaa saada kiinni. Vaikka kesälomaankin on nyt aikalailla kuukausi aikaa niin olen jo sieltä täältä ottanut pieniä vinkkejä talteen, mistä voisin kirjoitella. Siitä syystä etten haluaisi pistää blogia suinkaan pitkälle tauolle vain kesäloman takia mutta koska varmasti on päiviä ettei vain innosta olla koneen äärellä, niin onpahan sitten jo valmiina varastossa juttuja mitä voi julkaista. Ja olen myös miettinyt että voisihan tuolta arkistoista nostaa jotain vanhoja juttuja ylös mutta kirjoittaa ne uudesta näkökulmasta. Pari isompaakin postausaihetta on kirjotteilla mutta koska ne käsittelee mielipiteitäni ja ajatuksia, niin niiden kanssa saa kulumaan kauan kun haluan kunnolla paneutua omiin ajatuksiini ja tuoda niitä esille.

Kävin eilen poliisilaitoksella viemässä passihakemuksen. Kiitoksia vielä sulle joka vinkkasit ajan varaamisesta, säästyin kolmen tunnin jonottamiselta. Naurutti kyllä ne kaikenlaiset turvakysymykset jolla määriteltiin että olen varmasti minä. Hassuin ja eniten hämmennyksiin saava kysymys oli se kun kysyttiin aikaisempaa sukunimeä. Eka ajatus tietenkin oli että en mä naimisissa ole ollut. Selvisi se kuitenkin että äitini sukunimeähän sillä haettiin kun olin ennen kastamista hänen sukunimellä. Viikon verran kuulemma pitäisi mennä että passi on mulla joten ehtii tulemaan hyvissä ajoin kesäloman alkua. Tuolta sitten lähdin käpyttelemään kotia kohden vaikka taivaalla tummat pilvet enteilikin sadetta.

Mullahan on aiemmin ollut passi - hommasin sen kun 18v. täytin. Mulla ja passilla tosin ei ollut kovinkaan hyvä alku ja näin myöhemmina ajateltuna - koko tulevaisuuskaan. Passi kun kävi jo toisena päivänä pesukoneessa. Puhdasta tuli. Ei onneksi mennyt paperimötöksi joten pystyi edelleen käyttämään. Mutta meidät erottava tapahtuma tuli sitten ekana baari-iltana kun ykskaks vaan hukkasin passini. Ja mä en koskaan hukkaa mitään. Olihan se ilmoitettava kadonneeksi ja samalla sitten hommasin henkilökortin - ajatuksella että se ei varmaankaan katoa. No ei ole kadonnut mutta passi löytyi kuukauden kuluttua kun eräs baarimikko tunnisti mut baarissa ja sanoi että hänellä ois mulle jotain. Ja mun passihan se oli - jonka btw kiikutin kiltisti poliisilaitoksella tuhottavaksi. Toivottavasti passi nro 2 kanssa on tuo yhteiselämä parempaa.


Omista ajatuksista puheenollen, olen kiinnittänyt huomiota että mun on aika vaikea kertoa mitään kovinkaan syvällisiä ajatuksia. Paitsi ihan läheisimpien ystävien kanssa. Olen kyllä joskus yrittänyt avata enemmänkin noista ajatuksista mutta ahdistunut kunnen koe sitä hyväksi - eihän kukkokaan käskien laula. Tosin blogiin en nyt haluakaan tuoda kovin syvällisiä ajatuksiani mutten sitä kiellä etteikö joskus olisi kiva jotenkin pohdiskelevamman miettiä jotain.

Eilen kun täällä Porissa ukkosti (vihdoinkin!) niin menin tuohon takaterassille ja nautein. Ei siellä kovin pahasti satanut mutta kuitenkin sen verran että kyllähän siinä kastui. Kuvaan on muuten ikuistettu muutamia sadepisaroita. Yrittäkäähän bongata. Mut oli ihanaa seisoskella tuossa terassilla ja kuunnella kun jyrisi. Yhdessä vaiheessa tuntui että ihan päällä olisi ukkonen ollut vaikka oikeasti se oli sivummalla. Seisoin niin kauan tuossa terassilla että ukkonen meni ohitse. Sitten annoin itsekin periksi. Kuten on varmasti jo monelle tullut selväksi niin mä tykkään ukkosista vaikka tiedostankin niiden tuhovoiman, mutta jotain kiehtovaa niissä vain on. Pitäisiköhän lähteä joskus Yhdysvaltoihin katsomaan niitä kunnon ukkosia. Mut nuo on hetkiä jolloin ajatukset litää ja on onnellinen. Melkein jopa tyyni olo vaikka ulkona ei olisikaan.

Ihanat muuten nuo kuvassa näkyvät apilat. Niitä tosin ei enää ole kun mies kävi leikkaamassa nurmikon sillä välin kun itse tein ruuan. Kissojen kanssa on vaan saanut hieman olla varuillaan kun noissa on muutamat ampiaiset bongattu ja Siiriä on erityisen paljon kiinnostaneet ne. En kaipaa mitään ampiaisenpistoa. Onneksi on kyypakkaus kaapissa, kaiken varalta. Kesän tullen kun näistä tulee sellaisia metsästäjiä - muutamat pikkuötökät on jo syöty.


Tämän ihanan hajuveden mies toi reissultaan. Jälkeenpäin on mutissut että olisi pitänyt tuoda kaksi 50ml mutta mä tykkään tästä isostakin pullosta. Oon huomannut että tässä on aika voimakas haju joten ei kovin paljoa kannata suihkutella ettei tule pää kipeäksi. No mä tietenkin tein heti sen virheen että suihkuttelin liikaa mutta onneks virheistään voi oppia.

Tähän loppuun vielä... kun jo tuossa alussa sanoin että kesäloman ajaksi olen napsinut ylös postausideoita ja vanhojen postauksien nostoa mutta uudelleen kirjoitettuna. Niin nyt voisitte vinkkailla mulle että jos teitä kiinnostaa joku vanha postaus jonka haluatte että otan uudelleenkäsittelyyn tai voitte myös vinkkailla ihan kunnon postausideoitakin. Aika usein mä taidan näin kesälomien saapuessa kysellä näitä mutta se on mielestäni vain kivaa koska ei sitä aina itse huomaa potentiaalisia aiheita.

Lukukärpänenkin otti ja iski. Kuvassa näkyy kirjat mitkä mulla on tällä hetkellä luettavissa. Uusimman Yön talo -sarjan kirjan luin yhden päivän aikana, juhannuksena. Ja heti seuraavana päivänä löin sen miehen käteen että käy heittämässä kirjastoon kun siitä kerran ohitse ajaisi. Ensimmäiset viisi kirjaa sain tänään työkaverilta lainaan kun meillä nyt on melko samanlainen maku kirjojen suhteen. Ja kaksi viimistä on ystävältäni lainassa. Pitää yrittää lukea ne ennen Tampereen reissua.


23.6.2014

Juhannus 2014


Meillä oli hieman erilaisempi Juhannus mitä yleensä - tällä kertaa käänsimme auton nokan kohti Tamperetta ja ystäväpariskunnan kotia. Aamusti oli jonkin verran liikennettä ja heikkohermoisia autoilijoita - muutaman kerran sai pelästyä ja kirotakin paria autoilijaa kun tekivät niin vaarallisia ohituksia. Mihinköhän ne mahtaa unohtaa aivonsa kun istuvan auton rattiin? Munkin piti niin lukea uusinta Yön talo -sarjan kirjaa mutta koko matkan ajan seurasin muutamaa törttöilijää ja lähestyessämme Tamperetta katselin enemmän vain maisemia. Varsinkin Mouhijärven ihanat maisemat kiinnosti. Se kiinnostaa aina.



Me veimme piffit ja maggarat kun taas ystäväni oli tekaissut suussasulavan salaatin lisukkeineen. Todella hyvää ja piti ottaa santsiannoskin vaikka se osottautui vähän turhaksi sillä ekasta lautasellisesta tulin jo täyteen. Onneks siinä pidettiin pieni tauko jonka jälkeen oli vuorossa kahvettelut - itse en kahvia juonut vaan keskityn nautiskelemaan ystäväni tekemää jäätelöä. Kanelijäätelöä. Kokeilkaa muuten ihmeessä, ohje löytyy täältä. Todella hyvää! Mä tykkään nautiskella ystäväni tekemistä ruuista ja jälkkäreistä. Se vaan osaa tehdä niin hyvää ruokaa. Sitten lopuksi meille tarjottiin lasilliset jääviiniä. En ollut aiemmin moista juonutkaan mutta ihan hyvää, makeaa viiniä.



Käytiin vähän käppäilemässä ja suunniteltiin mun tulevaa Tampereen reissua. Edelleen on päivät vähän hakusessa mutta selvisi ettei ystäväni voi ihan koko päivää olla kanssani joten sain hyvän mahdollisuuden ehtiä näkemään muitakin ystäviä joita Tampereella asustelee. Mä oon aina tämmönen että yritän saada mahdutettua niin paljon kaikkea yhteen päivään. Onneksi ei Tampereella mitään nähtävyyksiä tarvitse katsella kun ne on nähty jo silloin kun siellä asustelin. Ja mitään ei juurikaan tarvitse shoppailla että ihan vaan nauttia ystävien seurasta sekä päästä tapaamaan lukijoita.


Sitten alkoikin kello lähestymään pikkupojan nukkumaanmenoaikaa joten päätettiin siinä samalla sitten lähteä itsekin kotiinpäin. Oli kyllä ihanaa viettää Juhannus noin. Kummipoikaki on kovasti kasvanut mutta nyt on alettu vähän ujostelemaan - hymyillään ja sit ujostellaan. Niin söpöä! Saatiin kaikessa rauhassa ajella takaisin Poriin, ei ollut juurikaan liikennettä. Piti vähän leikkiä uuden objektiivin kanssa ja napsia kuvia - yllättävän hyvin onnistui vaikka liikkuvasta autosta kuvasin. Vanhalla kittilinssillä ei olisi tuohon onnistunut. Kotona odottelikin sitten kolme hyvin tuohtunutta kissaa jotka samantien käveli vessaan asioille kun me saavuttiin kotiin. Mitenkäs teidän Juhannuksenne meni?


18.6.2014

Riippusillalla


Mieheni yllätti mut viikonloppuna täysin kun halusi viedä mut taas ajelulle. Noita ollaan tehty nyt tässä kesän mittaan ihan kivasti mutta ei vielä tällä tavalla. En siis tiennyt lähtiessämme että minne menisimme. Joten oli kyllä ihana yllätys kun saavuttiin tuon Säpilän Riippusillan luokse.


Innostuneena kuvailin sitten maisemia minkä ehdein ja nautein. Voi pojat miten mä nauteinkaan tuosta vaikkei nyt kovin lämmin ilta ollutkaan. Kovin myös teki mieli heittäytyä tuohon jokeen uimaan. Katsokaa miten hauskasti puu on muokkautunut tuon teräsvaijerin kohdalla. Aina jännä!


Pientä faktatietoa tuosta riippusillasta. Lähteenä käytetty Wikipediaa ja sieltä voi halutessaan käydä katsomassa lisätietoja.

Säpilän riippusilta sijaitsee Kokemäen Säpilässä ja se on sinne rakennettu vuonna 1950. Silta on 164 metriä pitkä ja 2,1 metriä leveä. Silta on tarkoitettu kevyen liikenteen käyttöön. Silta myöskin huojuu ja notkuu (natisee) kannatinvaijereiden varassa.

" Silta on Riippusillantien ja Uppalantien yhdistävä kevyen liikenteen raittisilta. Säpilän niemen puolella silta on alempana, joten tullessa Kyttälän puolelta jokea on alamäkeä. Se on tarkoitettu kevyen liikenteen käyttöön. Mutkitteleva Kokemäenjoki erottaa noin seitsemän kilometriä pitkän Säpilänniemen, josta ei ole maantieyhteyttä joen yli. Sen sijaan niemen kärjen lähellä joen ylittää puukantinen kevyen liikenteen käyttöön tarkoitettu riippusilta."


Muutamassa kohdassa oli kiinnitettynä noita rakkauslukkoja. No romanttisempaa paikkaa saa kyllä -ainakin Satakunnasta- hakea. Kiva myös että noita lukkoja saa olla kun yleensähän ne leikkaavat tuollaiset pois jos johonkin sillalle ilmestyy. Mielestäni myös Porin sillassa oli näitä aikalaillakin kunnes ne leikattiin pois.



Piti ottaa ihan teitä varten videokuvaa tuolta Riippusillalta ja videolla näkyy -pienesti- miten silta huojuu ja natisee. Se oli jännää olla sillalla ja kävelläkin siinä, kun kokoajan tunsi pientä huojuntaa. Vaikka tiesihän sen ettei siinä nyt mitenkään kävisi mutta oli silti kiva jännäillä tuota tunnetta.



Kävimme myös Kolsin Voimalaitoksen luona ja mä nautein täysin rinnoin upeista maisemista. Mies ei innostunut samalla tavalla kauheasta pudotuksesta kun auton kanssa mentiin ylitse. Vielä kun pääsiis käymään Harjavallan voimalaitoksella kuvaamassa - no ehkä ens kerralla.



17.6.2014

Kissavideoita



Löysin laatikosta Primacatin lähettämän herkkupussukan (kananmakuisia namipaloja) ja ajattelin pistää näihin kahteen herkkusuuhun liikettä. Siiri ei noista niinkään välitä vaikka tuli kyllä katsomaan. Siirillehän ei siis noita saa antaa. Samalla tuossa näkyy meidän uusi peitto, joka tilattiin Ellokselta.



Meiltä löytyy vaikka mitä leluja mutta parhaimpia ovat nuo pullonkorkit. Melkein voi sanoa että mitä yksinkertaisin lelu, sitä enemmän hupia kissoille. Silla on viel semmonen et se tuo korkin mulle ja haluaa että heitän sen sille.

                  

Nämä kaksi videota saattaa ainakin instagramin (@pipsa83) seuraajat tunnistaa. Olen ne sinne alunperin ladannut mutta halusin laittaa tänne kun ovat viimeisimpiä videoita joita oon kissoista kuvannut. En siis kokoajan mene kameran kanssa niiden perässä. Sevi on kyllä yks söppänä pikkukissa. Sen piti väkisin vääntäytyä Sillan viereen nukkumaan. Tai ekana Silla pesi sen puhtaaksi (harmi etten siitä saanut videota) ja sitten pistettiin maaten. Silla muuten änkes mun syliin kun vessassa olin. Hupsu kissa - ois voinu millo vaa tulla syliin mutta ajoittaa sen sitten siihen kun toinen istuu vessassa.

                 

16.6.2014

Mansikan varastajat


Oi miten ihanaa onkaan kun on taas hyvin levännyt mieli - taas on siis yksi viikonloppu vietetty ja uusi työviikko alkanut. Vielä täytyy monta viikkoa mennä ennenkuin pääsen pi-iiiitkälle lomalle. Ai niin blogimiitistä voisin sen verran sanoa nyt kun tuo loma on selvinnyt että se on joskus 28.7- 10.8. välisenä aikana. Tarkemmin tiedottelen kun päivämäärä selvinnee mulle mutta varmaan vasta paria viikkoa ennen.

Meillä on käynyt varkaita. Nyt jo muutamana aamuna. Mitäkö meiltä on varastettu? MANSIKOITA! Ja ketkä on varkaita? No PIKKULINNUT. Tuossa oli muutama iso möhkömansikka joiden kypsymistä odottelin mutta sitten yhtenä päivänä - toinen niistä oli kadonnut ja kun aloin tutkimaan niin huomasin yhdessä toisessa nokkimisen jälkiä. No ei tarvi enää ainakaa ihmetellä et mikä saa aamuisin kissat ihan sekaisin. Koko konkkaronkka on johonkin kellonaikaa makkarin tuuletusikkunan luona kurkkimassa ulos ja syykin on selvä - ne varastelevat pikkulinnut. Tosin nyt mä oon alkanut niitä lintuja ovelammaks ja oon saanu maistella kaikessa rauhassa hyviä mehukkaita mansikoita. Just tänään maistelin yhden kun kävin postit hakemassa. Mut vastaisuuden varalta, oiskos kellään siellä ruudun toisella puolella antaa jotain sopivaa peloketta noille linnuille? Oishan se kiva oma pikkusato taata itselle. Tomaatit on muuten ottaneet aika spurtin ja nyt onkin paljon ilmestynyt sellaisia vihreitä palluroita, että jos hyvin menee niin saadaan varmaan ainakin rasiallinen kirsikkatomaatteja. 

Se olisi tällä viikolla juhannuskin. Joko teillä on juhannussuunnitelmat valmiit? Me emme tiedä omasta Juhannuksesta mitään varmaa tietoa mutta suunnitelmissa on että menisimme Tampereella sitä viettämään. Jospa vaikka siellä sitten tulisi kesän ekat grillimakkarakin syötyä ja ehdottomasti pitää pyytää ystävääni tekemään sitä suussasulavan herkullista salaattia mitä viimeksikin teki. Porinat saattaa tällä viikolla tulla jo torstaina ja muutenkin tuo loppuviikko on juhannuksen takia hiljaisempaa ainakin täällä blogin puolella.


Viikonloppuna tuli myös juhlistettua mun 31-vuotispäiviä jotka virallisesti oli jo maanantaina mutta koska en juo alkoholia työpäivinä, niin siirettiin maistelut viikonloppuun. Päädyin kovan pohdinnan jälkeen kahteen kuohuviiniin (koska en osannut valita vain yhtä) Asti Gancia ja Yellowglen Pink Dry. Kiitoksia vielä teille jotka noita kuohuviinejä ehdottelitte. Ja nyt tämän viikonlopun nautistelun jälkeen uskallan sanoa että tykkään tuosta Ganciasta enemmän - oli todella kivanmakuinen makea kuohuviini.

Pari kaveria kävi myös piipahtamassa onnitteluiden kera ja senpä takia lisäsinkin violetin mekon kavereiksi ranne- ja kaulakorun. Tällä kertaa hieman katselin että sointuvat mekkoon kun molemmat violetin värisiä - toinen vaaleampi, toinen tummempi. Oli kyllä kivaa istuskella terassilla ja nautiskella kylmää juotavaa - nautittiin itseasiassa uudet Karlensin siiderit mitkä oli yhtäkkiä ilmestyneet Lidliin. Ja jutella niitä näitä.

Kun kello tuli tarpeeks ni heitettiin kaverit keskustaan ja jatkettiin miehen kanssa matkaa Meri-Poriin ihastelemaan maisemia. Tosin miehellä varmaan tulee pian koko Meri-Pori korvista ulos - niin usein mä oon pyytänyt sinne suunnille ajelemaan.


Innostuin sunnuntaina siivoamaan vaatekaappini kun piti tehdä pieni inventaario legginssivarastooni. Joo ei montaa löytynyt joten kohta saa Anttila multa tilauksen. Anttilahan valmistaa tällä hetkellä (ainakin mun mielestä) parhaimmat legginssit. Siis suomalaisista nettikaupoista ja itse rankkaan sen siksi parhaimmaksi että nuo legginssit kestää ja kestää ja kestää ja kestää. Ei nyt ihan Duracell-pupun tavoin mutta melko kauan kuitenkin. Mitäs mä uskaltaisin sanoa kestosta, noin vuosi. Kun taas esim. Elloksen legginssit kestää pesun pari kunnes ovat rikki.

Mutta takaisin tuohon miten sain pikkulilliin laastarin. Siivosin tosiaan kaappeja, suurella raivolla ja heitin myös vanhoja mutta semirikkinäisiä housuja pois - toki nekin piti ensin kokeilla ja oli mukavaa huomata että mahdun edelleen niihin vaikka niiden käytöstä on varmaan 3-4 vuotta aikaa. Tosin yhdet raitahousut säästin kun ne oli ihan hyvässä kunnossa vaikka en keksinyt mitään käyttömahdollisuutta niille.

En tiedä miten siinä sitten kävikin mutta liian raivoisalla vimmalla kun siivoaa niin kolhuja voi tosiaankin tulla, mä nimittäin vetäisin tuon pikkulillin ja nimettömän väliaukon suoraan hyllyn reunaan ja mukavat palat nahkaakin vei mukanaan. Kyllä siinä muutama ärräpää ja kyyneleet tuli vedettyä ennenkuin rauhoituin ja pistin laastarin sormeen - sekä kerroin koko maailmalle. Mulle yleensä kyllä sattuu kaikenlaista mutta onneksi en ole vielä saanut murrettua mitään. Oh wait, oonhan mä sen kylkiluuni murtanut - se muuten voi hyvin mutta tietyissä tilanteissa se edelleen tunnahtaa.


13.6.2014

OOTD: Red&Violet


Nyt kun ulkona on kaikkea muuta kun kaunis ilma, onkin hyvä aika vetästä esiin kesän ehdottomasti parhaimmat (ja viileimmät) mekot. Ja samalla kaksi ainoata hieman pidempää mekkoa (sitä maksimekkoa ei lasketa) jotka omistan tällä hetkellä. Nämä oli mulla viime viikonloppuna päällä kun oli mukavan aurinkoista keliä.

Mähän omistan maailman karseimmat jalat mutta en antanut sen haitata mekkojen käyttöä. Kuten en ole allienkaan antanut haitata - jos mä haluun pukea mekon päälle jossa näkyy allit ja jalat, niin minähän muuten puen sellaiset päälle enkä viisveisaa jos joku menettää siitä yöunensa. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Vuosia sitten olin hyvinkin arka näyttämään käsivarsiani ja jalkojani. Muistan senkin ajan jolloin olin vielä hoikemmassa kunnossa mutta jalat olivat samanlaiset kuin nyt. Jotenkuten. Silloin tuli itkettyä useinkin että miksi mulla on tämmöset paskajalat eikä mistään nesteenpoistovippasteista ollut apua eikä lääkäri suostunut auttamaan mitenkään. Edes laihtuminen ei ole muuttanut jalkojen olomuotoa. Koskaan. Nestettä niissä on vaan ei lähde, ei sitten millään. Vasen jalka on pahin. Mutta mä oon oppinut elämään noiden kanssa. Eikä hurjasta ulkomuodosta huolimatta ole minkään näköisiä ongelmia. 

Takaisin nykyhetkeen. Oli todella ihanaa mennä ilman legginssejä - siis toki mulla oli sellaiset vanhat legginssit oli alla - olin ne lyhentänyt shortsimittaiksi ihan suojaamaan reisiä hankaantumiselta. Itse en osaa edes sanoa kumpi on suosikkini - molemmissa on omat puolensa. Ai niin, asiasta viidenteen - mä kuolaan taas yhtä skatermekkoa Yoursilta. Mutta tuo väri.. se epäilyttää.

Kumpi mekoista on sun suosikkisi, violetti vai punainen?



Normaalisti en tykkää sitten yhtään kun joudun sateeseen mutta tänään kun töistä lähdin ja alkoi tihuttamaan, niin määhän aloin melkein tanssimaan. Niin iloisella tuulella olin alkavasta viikonlopun vapaasta. Saattoi aika moni hetken aikaa katsella kun minä olin siellä sateessa, kädet levitettyinä ja vaan nauraa hymyilin. Voi kun elämä vois olla noin autuaallisen ihanaa, kaikilla ja jopa sateella.

Löysin vihdoinkin itselleni uuden objektiivin, Sigma 19mm f/2.8. Ei pahan hintainen ja mitä olen nyt jo varmaan muutaman kuukauden tutkinut ja tutkinut kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, niin kovasti kallistun tuon puoleen. Tuntuu olevan todella kehuttu linssi. Ei ole ihan valovoimaisin mutta mitä miehen "järkkärillä" oon saanu kokeilla niin kelpaa mulle. Siis oon kokeillut tuota f/2.8 valovoimaisuutta, en linssiä itsessään. Ehkä joskus myöhemmin hommaan sen f/1.8 valovoimaisen linssin. Noiden kalliimpien kanssa pitää sitten olla todella varma mitä ostaa ja oiskin mahtavaa jos pääsisi testaamaan niistä muutamaa ihan paikan päällä. Saan sopivasti vanhempien synttärirahoilla ostettua tuon Sigman ja loput pistän säästötilille odottelemaan. Mun piti ostaa muotolinssi mutta mitä juttelin myyjän kanssa, niin hänen mukaansa Sigma on soveltuva just täydellisesti mun kuvauskohteisiin eli maisemat, kissat ja asukuvat. No, ei muuta kuin ostamaan ja itse toteamaan onko näin.

Kiitoksia muuten niistä kuohuviinivinkeistä, ostin kaksi pulloa koska en osannut valita että kumman olisin ottanut. Tosin Ganciasta en uskaltanut ottaa isoa pulloa koska siinä luki että makea enkä tiedä tykkäänkö makeasta kuohuviinistä. Oon aina maistanut kuivaa tai puolikuivaa ja ne on aina olleet ihan kivoja. Kävin tänään töiden jälkeen kovalla kiireellä ostamassa rasiallisen mansikoita sillä haluan nähdä (ja maistaa) miltä se näyttää kun mansikka kelluu kuohuviinilasissa. Oon tuollaisia joskus nähnyt ja utelias kun olen, niin haluan matkia - matkia ja kokeilla.


12.6.2014

Oma maa mansikka


Meidän omat mansikat alkaa pian olemaan poimintakypsiä - ainakin mitä noita paria katselee kun siihen malliin punastelevat. Siis ihan muutamassa päivässä alkaneet tuolla tavoin punastelemaan ja viikko sitten taisin muutenkin huomata että täältähän on tulossa ihan kivasti mansikkaa. Itse kun luulin että jäisi vain muutamaan hassuun jotka vielä homehtuisivat pystyyn. Siis mun hoidossa. Oon aina saanu tapettua kaikki kukkasetkin - ehkä turhan innokkaalla hoitamisella?


Sitten meiltä löytyy myös amppelitomaatti joka kans puskee noita palluroitansa. Oon innolla tykännyt seurata näiden molempien kehitystä koska silloin kun ostimme ei esim. tomaatteja vielä ollut ja mansikoissakin taisi olla nuo punaisimmat jo esillä. Joka aamu ennenkuin lähden töihin käyn katsomassa olisiko yön aikana tapahtunut isojakin muutoksia. Onkos lukijoilla jotain maistuvaa kasvamassa?

11.6.2014

OOTD - Black on Black


rakastan tätä mun luottoasua kun se on niin helposti muunneltavissa - ihan pienillä asustelisäyksillä siitä saa mukavan rennon asun juhlaan. No meillä ei nyt mitään juhlia ollut tiedossa vaan ihan omaksi ilokseni halusin kokeilla miltä näyttäisi näillä lisäyksillä ja mun mielestä tuo clutch toimii tämän tummemman kanssa paremmin kuin sen mintunvärisen mekon kanssa - vaikka tuossa nyt onkin kahta erilaista kuosia riitelmässä mutta ei se nyt niin paha ole. Muuten oli siis sama asu kuitenkin tänään päällä - miinus vain nuo asusteet. Mitä mieltä lukijat on asusta - saako se täystyrmäyksen vaiko -ihastuksen?

Nyt kun Nomination rannekkeessa alkaa olemaan jo muutama palanen, on sitä ollut kiva pitää kädessä - koska on jotain mitä ihastella. Toinen synttärilahjapalasistakin pääsi jo rannekkeeseen. Pitää tilata lisää noita tiikerinsilmäpaloja kun ajattelin niitä laittaa noihin väleihin. Mulla on iso tiikerinsilmäkoru jonka oon aikoinaan Jazzeilta ostanut - nyt en ole sitä kaulassa juurikaan pitänyt kun pitäisi hommata pidempi ketju.

Tiikerinsilmä on (horroskooppi) Kaksosten luonnonkivi. Jos uskoo muinaisuskomuksiin niin sen mukaan tiikarinsilmä on suojeleva kivi, joka opettaa pysähtymään, katselemaan ja kuuntelemaan ennenkuin ottaa seuraavan ison askeleen eteenpäin. Kiven myös kerrotaan lisäävän itseluottamusta ja vapauttavan stressistä. Heh, no ilmankos mä oon niin stressivapaa - ainakin suurimmaksi osaksi.


Tänään aiotaan ottaa tuosta kauniista ilmasta kaikki irti sillä tämän jälkeen viilenee. Ensi yöksi on luvattu ukkosta jota minä odotan innolla. Vaikka oonkin sikeäuninen enkä yleensä helpolla herää meteliin, niin ukkoseen herään aina. Johtuisikohan siitä että sitä aina odottaa? Ollaankos siellä nautittu tästä kauniista päivästä (siis siellä, missä sellainen on ollut)?

Huomattiin muuten että ei ole enää kuin viikko juhannukseen. Apua, miten aika meneekin noin nopeasti. Meillä ei ole mitään suunnitelmia mutta täytyy katsoa menisimme vaikka Tampereella piipahtamaan silloin. Onkos lukijoilla jo juhannussuunnitelmat selvät? Eipä meillä kyllä yleensäkään taida juhannuksena mitään kovin ihmeellisempää ohjelmaa olla, kunhan nyt kaverien seurana ollaan ja grillaillaan. Isänikin luokse pitäisi joku päivä (ennen juhannusta) mennä käymään kun siellä odottaa jotain pikkupuuhastelua jossa lupasimme auttaa ja kait siinä samalla grillaillaan tämän kesän ekat grillimaggarat.

Oon nyt monena päivänä jo hehkutellut onnellisuuttani eikä se ole tuntemattomiltakaan jäänyt huomaamatta kun olen nyt kahdelta naiselta kuullut asiasta. Ihan positiivisessa mielessä. Tuo onnellisuus myös näkyy siinä että hyräilen töissä - ja saanut kuulla siitä. Ja täällä kotona teen mitään muuta kuin lauleskelen niin että naapurit on varmasti joutuneet hommaamaan ne korvatulpat. Erityisen iloiseksi tänään on tehnyt aurinkoinen ilma, kuohuviinien valokuvaus ja hyvältä maistuva kotitekoinen marjamehu (kiitoksia erään sukulaisen) Nytpä sitten haastankin jokaisen joka tähän postaukseen kommentoi, kertomaan edes yhden asian joka on tänään tehnyt iloiseksi.



10.6.2014

Lahjoja ja kukkia

 

Nyt sitä ollaan vanhennuttu yhdellä vuodella eikä muuten tunnu missään. Kiitoksia kaikille onnittelijoille ja erityiskiitos kahdelle lukijalle jotka lähetti mulle ihanat nomination palaset - kissa jo pääsikin rannekkeeseen mutta lahjapaketti odottaa vielä vuoroaan sillä väliin pitää ensin laittaa kivipala.

Lahjoja en saanut mutta vanhemmat antoivat rahana lahjansa. Ja se summa menee säästöön objektiivia varten. Ja kiitoksia muuten kuohuviiniehdotuksista - kävin tänään Alkosta hakemassa kaksikin pulloa koska en osannut valita kahden välillä. Niitä sitten maistellaan viikonloppuna - toinen on kuiva ja toinen makea. Makeaa meillä ei muistaakseni aiemmin olekaan ollut joten kiva päästä maistamaan.

Olen tänään ollut niin onnellisella ja iloisella tuulella että se on kyllä näkynyt kilometrien päähän. Eräs nainen kysyikin että onko mulle sattunut jotain erityistä kun olen niin onnellisen näköinen. Totesin siihen vain että kesäloma lähenee, ettei juurikaan muuta erityistä syytä. Lomani alkaa siis vasta 1,5kk kuluttua mutta ei oikeastaan haittaa. Sain siis vihdoinkin kuulla lomani ajankohdan joten nyt on hyvä alkaa suunnittelemaan kaikenlaisia reissuja.


9.6.2014

31 vuotta olen täällä maan päällä tallustellut


Jeij! Tänään mä täytän 31 vuotta - tosin vasta klo 17.00 jälkeen voin virallisesti sanoa olevani tuon ikäinen. Mulla on niin onnellisen kevyt olo, että melkein voisin sanoa liihottelevani yläilmoihin - melkein. Mä oon elämässäni just siinä missä oon aatellutkin ja mä oon onnellinen. Mulla on ihana mies, ihana koti, ihana työpaikka - tai siis työpaikat, ihanat kolme marakattia, ihana kummipoika johon saan pieniä kummitädillisiä tunteita purkaa sekä tietenkin ihanat ystävät, ihana blogi ja yleensäkin ihana elämä.

En aio mitenkään ihmeellisemmin juhlia näitä synttäreitäni mutta ensi viikonloppuna voisin maistella jonkun kivan viinipullon mieheni kanssa. Huomenna kun menen keskustaan taas äitiä moikkaamaan niin samalla voisin käydä tutkailemassa alkon viinivalikoimaa. Vai olisiko lukijoilla suositella joku kiva kuohuviinipullo enkä nyt tarkoita shamppanjaa?


Saatiin vihdoinkin viikonloppuna aikaiseksi viedä nuo tavarat tuolle Sällille (=siskonpoika) ja tein samalla tupatarkastuksen hänen ihan ekaan omaan kotiin. Siitä sitten lähti idea että pitää jossain vaiheessa hommata sille lahjakortti vaikka Anttilaan tai Sokokseen, niin voi sieltä käydä hakemassa jotain mitä kokee tarpeelliseksi. Samalla reissulla tapasin myös flikan jota Sälli tapailee ja todella mukava flikka olikin ja iso yllätys oli kun sain kuulla, että hän lukee blogiani. Pieni maailma tämä Pori - eikä edes ekaa kertaa todettu.

Käytiin myös viikonloppuna ihastelemassa merimaisemia ja samalla siinä tuulessa yritin kuivatella märkiä hiuksiani. Kävimme myös ennen tuota merimaiseman ihastelua yhdessä luontotornissa mutta se oli kyllä vikatikki koska sain koko matkan läiskiä itikoita irti mun kallisarvoisen hipiäni kimpusta. Enkä oo muuten hetkeen aikaa kironnut niin paljon kuin tuon tarpomisen aikana. Kun sieltä tuliin takas autolle päin niin minä sain semmosen spurtin ettei mies meinannut pysyä perässä - kyllä, se todellakin on mahdollista että Piia lähtee kuin tykinnokasta jos niikseen menee ja mä en vihaa mitään muuta kesässä niin kovasti kuin hyttysiä. Joten tuo on niitä harvinaisia hetkiä jolloin minäkin pääsen ylipainosta huolimatta LUJAA! ;)


Oon katsonut Frendien tuotantokausia nyt aikani kuluksi, samalla kun kirjoittelen. Mulle tuli niin ihana olo kun siinä katselin miten Chandler ja Monica touhusi häittensä kimpussa. On siinä niin täydellinen tv-pariskunta. Ketkä sun mielestä on paras tv-pariskunta?

Tuli myös viikonloppuna otettua aurinkoa mutta en mä kyllä itsestäni huomaa mitään ruskettumista. Se on kyl surullista kunnei tuo rusketus ota helpolla kiinni. Tosiaan, otin itse aurinkoa kun mies touhusi takapihan kimpussa. No autoin mä pikkasen kun kävin heittämässä aina täyden sangollisen rikkaruohoja roskiin. Samalla huomasin että meidän mansikat ja tomaatit on kasvaneet - yks mansikka on alkanut ottaa punaväriä itseensä. Jeeee! Onkos teillä ollut hyvä viikonloppu?