24.9.2014

OOTD - Black and Pink



Meillä alkoi aamusti pienet kamppailut flunssaa vastaan, molemmat pärskitään mutta ei tahdota antaa flunssalle periksi. Kaikenmaailman tropit on taas otettu naamariin, paitsi sitä sinkkiä - sitä en ole vieläkään päässyt testaamaan. Puolikuntoisesta olosta huolimatta raahauduin töiden jälkeen keskustaan katsomaan blogipostit (kiitoksia niistä kahdesta kirjeestä jotka sinne oli saapunut) sekä poikkesin pikaisesti äidin luona. Lopuksi piipahdin vielä kaveria moikkaamassa. Kun kotiin pääsin, niin täällä taisi Sillalla olla jo kova ikävä, kun sellaista jutustelua sain kuunnella.

Mä sain Lumingerielta taas rintaliivilähetyksen, ja nyt sieltä paljastui ne ihanat Lexit mitä olen odotellutkin. Vielä en ole ehtinyt testaamaan, kun on tässä ollut kaikenlaista murheenkryyniä joka on pitänyt ajatukset muualla ja tuon lisäksi on pitänyt tehdä ruokaa (maukasta lohta, perunamuussin ja salaatin kera) ja valmistautua tämän viikkoista Porinaa varten - muistakaahan että vielä ehditte jättämään kysymyksiä, aiheita näihin Porinoihin.

Me otettiin eilen takka käyttöön eli laitettiin lämmöt päälle. En olisi kylmenemistä varmaankaan heti huomannut, mutta kissat kertoi sen hauskasti elekielellään, että täällä on kylmä! Hakivat nimittäin noita kolopaikkoja, missä olisi lämpimintä nukkua. Siiri ja Sevi hautautuivat oikein peiton alle, ja tästä viimeistään päättelin, että on ehkä viisainta laittaa se lämpö päälle. Ja siinä me kaikki viis katseltiin liekkien leikintää ja nautittiin lämmöstä. Joko teillä on laitettu lämmöt päälle?



Pakko myöntää, mutta värikkäät housut toimii paremmin tuon pinkin topin kanssa kuin sen mustan tunikan. No ei mun silti sitä mustaa paitaa tarvitse myydä - ainakaan vielä, pitää nimittäin testata miten se toimii niiden punamustien legginssien kanssa. Voisin kuvitella, että ihan hyvin. Mitäs sanotte, toimiiko paremmin tämän pinkin topin kanssa, kuin sen mustan tunikan? Yrtitin tänään kaupungilta metsästää pinkkejä sukkia, vaan enpä löytänyt paitsi ihan lapsikoossa. Netistä niitä kyllä löytyy ja sieltä pitää varmaan tilailla.

Hieman saatan nyt huomata itsessäni, pienen kokeilunhalun. Olen yleensä välttänyt paita ja housut yhdistelmiä, koska iso etureppu, mutta nyt olen lämmennyt idealle että mitä sitten jos on iso etureppu jos se yhdistelmä vain toimii. Kuten nyt nämä värikkäät housut on antaneet mun huomata. Edestä päin tuota etureppua ei aina edes huomaa, ja mekot varsinkin peitti sen mutta sivuprofiili paljastaa kaiken. Saatan siis vähän kokeilla jotain "uutta" mutta en mä silti koskaan mekkoja tule unohtamaan. Ne vaan toimii mun kropalla!

Tykkään myös hiuksistani, niinkin paljon että taidan seuraavaksikin värjäyttää samalla värillä. Tämä on  se vaalea väri, josta tykkään. Mukavaa, että Anniina osas heti ekalla kerralla valita sopivan värin. Eikä tuo oma juurikasvu paista ihan niin pahasti, kuin tummemmassa värissä. Nyt kun jonkinlainen suosikkiväri on (taas) saavutettu, niin seuraavaksi voisi miettiä hiustyyliä. Mä kyllä tykkään kun osan hiuksista saa kiinni ja osa jää silmille. Niin, kiitoksia vaan sille lukijalle joka ehdotti tätä hieman punertavan vaaleaa hiusväriä.


22.9.2014

Tähtiin kirjoitettu



Heippa ihanaiset!

Ulkona ei kuitenkaan paista aurinko, mutta ei se mitään koska itse kuitenkin valaisen päivääni olemalla kuin naantalin aurinko. Mä oon heti niin onnellinen kun oon saanut kunnon yöunet, ja kyllähän se ihan tosikin on - levänneenä jaksaa paremmin. Toki myös pienillä asioilla on syynsä, että olen iloinen. Myös viikonlopun tapahtumat saa mut liitelemään pilvilinnoissa, kuin vastarakastunut.

Kyllähän se hyvää tekee, olla välillä erossa toisesta mutta siinä tapauksessa muutama päivä riittää. Oli iloa, niin minulle kuin kissoillekin, kun mies saapui kotiin. Ja jännittyneenä odotin, minkä hajuveden sain tuliaisiksi. Tällä kertaa kun en antanut mitään listaa, vaan mies sai ihan itse ostaa. Ja kuten kuvista voitte päätellä, niin ihan nappiin meni miehen ostos. Ei sentään kolmatta samaa Miss Dioria ollut ostanut vaan tämä on jotain ihan uutta tuoksua. Tykkään tuosta hennon kukkaisesta tuoksusta.

Perjantai-illalla mies ehdotti melko myöhään, että menisimmekö ajelemaan ja totta kai mä siitä innostuin. Varsinkin pimeällä ja hieman sumuisella tiellä on mielenkiintoista ajella, kun päästää oikein mielikuvituksenkin valloilleen. Mitään en aavistanut, koska käymme aika usein ajelemassa, joten yllätys oli melkoinen kun mies sitten yhtäkkiä käänsikin auton pimeälle metsätielle joka vei merenrantaan. Siinä meren pauhatessa mies sitten pyysi katsomaan taivaalle, joka oli täynnä tähtiä. Voi että miten kaunista se olikaan, ja ni-iiin romanttista.


Lauantaina me saatiin extempore idea, että maalataan makkarin toinen seinä. Väriksi valikoitui vaaleanharmaa, koska ajattelin tummemman olevan liian tumma ja nyt kun seinä on kuivunut, näyttää väri juuri hyvältä. Mies naureskeli, että tässähän saa hyvää harjottelua - tiedä vaikka innostuisimme enemmänkin maalailemaan. Ja tämän takia mä aikoinaan halusin nämä maalatut seinät, enkä mitään tapetteja.

Mä oon nyt aloittanut totuttamisen näihin erikoisen värikkäisiin housuihin. Tykkään näistä mutta nämä on niin uutta mun makumaailmaan, että pitää tehdä taas omat totuttautumiset eli: Käytän ensin kotona, jonka jälkeen laajennan johonkin pikapyrähdykseen julkisesti vaikkapa blogipostinhakureissulle jne. Tätä tehdään niin kauan kunnes tuntuu luonnolliselta lähteä kirkkaat pötkyt päällä kaupungille.

Olen myös päättänyt myydä tuon syysmekon, eli kiinnostuneet voi laittaa sähköpostia tai FB-viestiä. Mä vaan en saa itseäni tykkäämään tuosta, helma on niin tyhmässä paikassa mun pituuteeni nähden. Harmi, sillä värit ovat oikein ihanat. Housuista olen saanut kovasti yhteydenottoja, mutta sori, en ole myymässä. Jäävät vaikka sitten kotihousuiksi jos en ulos uskalla (koskaan) mennä.

19.9.2014

Vaatteita, vaatteita ja vielä kerran vaatteita eli saletisti vaatevideota



Unboxing - 0:00-
Aqua Skater Mekko - 12:56-
Tropical Skater Mekko - 18:11-
Syysmekko - 26:51-
Sitrusmekko - 34:53-
Asukokonaisuus (musta paita&värikkäät housut) - 41:33-

Aqua mekko / Syysmekko
No nyt se on vihdoinkin täällä - uusin vaatevideo! Sitrusmekon esittelyssä sain mukaan toisenkin mannekiinin, kantsii kattoo siis ainakin tuo esittely.

On näistä videoinneista mulle apuakin, näähän jää siis mulle talteen ja niistä on helppo katsoa, minkä mekon tykkäisi seuraavaksi laittaa päälle. Nytkin huomasin että yksi vaate ei näytä kauhean hyvältä mun päällä. Osaatteko yhtään arvata mikä näistä? No jos olette katsoneet esittelyn, niin ei ole vaikea arvata - se tulee siis videolla paremmin esiin, kuin kuvassa. Olen silti kahden vaiheilla myynnin kanssa, koska mietin tulisiko se paremmaksi jos veisi ompelijalle.

Nuo kuvat on muuten otettu sillä ajatuksella, että ekalla kertaa pitää tulla sopiva kuva ja aika hyvin ne onnistuikin. Ei mitään kiinni olevia silmiä tai muuten tyhmää ilmettä jne.

No niin, mitäs olitte mieltä?
Mikä oli suosikkinne, entäpä inhokkinne?

Asukokonaisuus: Musta paita & Värikkäät housut / Tropical Mekko / Sitrusmekko


17.9.2014

Elämme jännittäviä aikoja


Mä niin luulin, että alan vihdoinkin tottua tähän yksin nukkumiseen. Ja vielä mitä! Viime yö meni sitten pyöriessä ja unta metsästäessä, jonka jossain vaiheessa sain kyllä kiinni mutta aivan liian myöhään, kun just tänä aamuna olin päättänyt lähteä töihin vieläkin aikaisemmin. Onneksi pystyin ottamaan torkut äidin luona. Sain muuten sitä kauan kaipaamaani murukastiketta, kotiinvietäväksi. Tänään ajattelin vihdoinkin syödä sen mun Norjasta ostamani Lion patukan. Olisin sen jo eilen syönyt, mutta koska oli kiukkupäivä ja yritän aina huomioida, etten söisi tunteisiini, niin jätin syömättä.

Mulla oli siis eilen kiukkupäivä, sellaiseksi mä sitä sanon kun kaipaan vaan olla yksin. Kaikki alkoi sen jälkeen kun kaveri oli käynyt täällä meillä kylässä - hänellä ei kuitenkaan ole osaa eikä arpaa tähän olotilaan. Se tulee ja menee. No mutta kaveri kuitenkin toi sitä ihanaa omatekoista kotimehuansa, kun oli tätä kautta lueskellut sen loppuneen. Se olikin ainut ilo eilisessä päivässä, kaveri ja hänen mehunsa.

Tuo kiukkutila teki kuitenkin sen, etten saanut eilen blogattua - tai ehkä olisin voinut, mutta se olisi ollut niin äreätä, että katsoin viisaammaksi jättää kirjottamatta. En vastannut kun mulle soitettiin, pistin vain puhelimen äänettömäksi. Hain sipsipussin ja linnottauduin koko illaksi sänkyyn katsomaan Netflixistä elokuvia. Onneks tänään on ollut paljon mukavampi päivä, halusin vain kertoa näistä mun kiukkupäivistä koska usein täällä blogissa annan sen iloisen kuvan, ja mikäpäs siinä, sellainenhan mä 95% olen, mutta myös mulla on huonoja päiviä. Kiukkupäiviä.


Mua jännittää ihan kamalasti miehen tulo kotiin, tai ei niinkään se miehen kotiintulo vaan lähinnä se, että mitä se on osannut ostaa tuliaisiksi. Tällä kertaa kun en antanut mitään listaa, mistä voisi valita sen mielestään parhaimman. No luotan ajatukseen, koska osasihan se yhtenä aiempana kertana tuoda ihan hyvän hajuveden. On myös sekin vaihtoehto, ettei se tuo mitään. No, vähän ajan kuluttua saan tietää.


Huomenna pääsen vihdoin ja viimein kuvaamaan tuon vaatevideon. Aika tiukalle se vetää, kun suunnittelin tekeväni sen jo viikonloppuna mutta sattuneista syistä se sitten jäi. Vaatteet pitäisi tänään katsoa valmiiksi samaan paikkaan, ettei niitä tarvitse alkaa metsästämään. Olen myöskin odotellut noiden vaatteiden käyttöä, ainoa jonka olen siis jo pitänyt päällä, oli tuo kellertävä bilemekkoni. Mä oon itsekin odottanut tämän videon tekemistä, vaan ei tuo aika anna aina periksi.


Kävin yhtenä päivänä, milloin se nyt mahtoikaan olla, Info kirjakaupassa pyörähtämässä ja kun huomasin tämän Kas, kissa -kirjan - en voinut vastustaa. Pakkohan se oli kotiuttaa ja on kyllä ollut hauska sarjakuvakirja kissoista. Ja tulipa muutamaan strippiin todettuakin, että näinhän se on. Alhaalla yks tämmönen strippi mikä nauratti niin paljon, koska näin se on. Kun näen tommosen pikkusen maatiaiskissan ja sit tuun kotiin, niin tuntuu kun meidän kissat ois vaaaltavia.

Mies ei tuota kirjaa ole vielä päässyt lukemaan ja kyselikin siitä erään keskustelun aikana, kun laitoin skypen kautta kuvia kissoista, jossa kirja näkyi kissojen kanssa - samat mit tässäkin postauksessa nyt näkyy. Meidän Sevistä tulisi kyllä loistava kissamannekiini.

Itse voin kyllä suositella tätä kirjaa, varsinkin jos tykkää kissoista ja vielä piirretyistäkin sellaisista. Kirja on täynnä kissahuumoria, ja paljon sellaisia pätkiä missä tulee todettu että juurikin näin. Hyvä esimerkki on se, että ostat kissalle sikakalliin lelun ja mitä tekee kissasi, alkaa leikkimään pakkauksen mukana tulleen roskalapun kanssa. Vähän sama juttu, että ostat kissalle pedin jossa mielestäsi kissan pitäisi nukkua. VÄÄRIN! Kissahan ei missän nimessä nuku siinä vaan jossain muualla. Meilläkin on kolme ostettua kissanpetiä, johon nämä meidän jättikissatkin mahtuu, vaan ei ne niissä juurikaan nuku. Parhain paikka tuntuu olevan mamman legginssit - jos ne on tuolilla, niin ne tiputetaan lattialle ja otetaan hyvä asento. Mä oon aatellutkin, että kun tuosta nuo seuraavat legginssit rikkoontuu, niin käyn äitini luona ompelukoneella hurauttamassa ne haaruksista kiinni - saavat kissat kaipaamansa pedin.

15.9.2014

Kimmeltävää maanantaita


Mukavaa kun uusi työviikko alkoi, aika sumussa mutta alkoi kuitenkin. Ja nyt on ihanaa kun nämä viimeiset päivät menee nopeasti. Olihan viikonloppunakin kaikenlaista tekemistä, ettei juurikaan ehtinyt ikävöimään, paitsi kun meni nukkumaan. Kun on 12 vuotta nukkunut toisen vieressä, tuntuu se oudolta nukkua yksin. Pari ekaa yötä oli ongelmallisemmat, mutta nyt alkaa jo helpottaa.

Mun piti niin tänään tehdä tuo vaatevideo mutta tein arviointivirheen, kun menin lounaan jälkeen sänkyyn pötköttelemään. Sinne menin ja nukahdin. Pikaunet ne kuitenkin oli, ja olikin kiva herätä siihen kun pään vieressä pötköttää musta pantteri joka kehrää ja leipoo. Nyt kun vieressä on isännän kokoinen tila, niin kissat on siihen tulleet mun kans nukkumaan, tai siis lähinnä Siiri ja Sevi. Silla menee aina lattialle omaan paikkaan nukkumaan, joka on kuitenkin mun vieressä. Pitkittyy siis videon tekeminen tuonne torstaille koska huomenna tulee kaveri kylään ja keskiviikkona menen äidille + on muutakin touhua sille päivälle. Mut perjantaina se video tulee, kun on näin luvattukin!


Palatakseni hitusen verran vielä viikonloppuun, niin nyt mä kyllä heitän nuo korkkarit variksille. Eihän niillä voi kävellä kun tulos on tämä. Ai mikä? No hermopinne päkiässä ja kävely todella kivuliasta. Onneks tuolla kipu- ja kylmägeeli kombolla oon saanu sen säryn tasottumaan. Yrittihän ne saikkuakin taas, mut totesin että yritetään nyt näillä. Kysympä vaan iteltäni jälleen kerran, että miks mä meen käyttämään noita kun joka kertaa tulee tuo päkiä kipeeksi. Täytyy vissii etsii uudet, jos sellaisia edes löytyy.



Ystäväni Hennan korumyymälällä (Korustudio Linna) oli tänään 1-vuotisjuhlat, jonne minäkin sain kutsun ja jossa töiden jälkeen kävin piipahtamassa. Tosin kaikessa kiiruussa taisin unohtaa onnitella. Tämän postauksen kuvina onkin nyt kaikenlaista kimmeltävää tuolta Hennan ja Marin myymälästä, ja tulihan sitä itsellekin jotain kotiutettua.

Nimittäin ihanan kaulakorun, jonka Mari on tehnyt. Ja samalla Henna innostui, kun näki mun viikonlopun "bilemekon" että hän tekee mulle uniikin korun, jonka lasihelmet sointuu tuohon mekkoon. Henna käyttää siinä tuota Marin designia hyväksi, mutta tekee itse nuo lasihelmet.

Oli muutenkin kiva käydä morjestamassa Hennaa ja samalla kurkistaa, että mitäs ihania hän onkaan viime aikoina tehnyt, samalla kun turistiin kuulumiset läpi.


12.9.2014

PipSan Porinat 52



TUU PITÄÄ PIPSALLE SEURAA -CHAT
TÄNÄÄN klo 21.30-00.00
Kaikki siis paikalle jotka sattumoisin koneen äärellä perjantai-iltana ovat
Klikkaa itsesi TÄSTÄ chatin puolelle





10.9.2014

Mysteeripaketin paljastus


Mähän kerroin perjantaina että postilaatikossa odotti iloinen ylläri ja lupasin myös kertoa mikä se ylläri oli. Ja tässähän se: Uudet rintaliivit - ChiChi Sculptresse by Panache. Kokona mulla tässä oli 100H, vaikka Elomin liiveissä kokoni on 95HH. Elomilta odottelen innolla Lexi liivejä, upealta näyttää!

Ihana Lumingerie pääsi siis yllättämään mut ihan täysin. Olinhan minä näistä ChiChi liiveistä facebookissa tykännyt, mutta en siltikään ajatellut että mä saisin ne itselleni. Kun sitten sain liivit käteeni, olin hieman skeptinen istuvuuden kanssa, koska aiemmat Sculptresse by Panachen liivit eivät olleet istuneet kauhean hyvin, joten iloinen yllätys oli kun nämä teki rinnoista .... muhkeat!

Mutta aloitetaanpa kertomalla, mitä mieltä olen näistä nyt, kun kahtena päivänä olen testaillut. No ensinnäkin tuo ChiChin printti on AEVAN uskomaton. Tykkään pinkkipantterista! Kangaskin on iholle miellyttävän pehmeä eikä pitsikään tuntunut liian karkealta. Tämä on mulle tärkeää, koska en tykkää karkeudesta. Olkainten säädössä oli hieman ongelmaa, koska kangas oli olkainten kohdalla paksumpaa mutta pienen tappelun jälkeen sain olkaimetkin kiristettyä sopiviksi.


Aamu alkoikin kivasti, kun mies ehdotti että voisi heittää mut töihin. Sitten töissä vaan odottelin että pääsen pois ja hakemaan ompelijalta kassillisen vaatteita. Pääsen siis vihdoinkin vaatevideoiden tekoon, luultavasti viikonloppuna.

Samalla poikkesin äitini luona. Äiti oli tehnyt lounaaksi perunamuussia nakkikastikkeella, kun tiesi että tulisin töiden jälkeen piipahtamaan, ja olihan se mukava tallustella suoraan katettuun ruokapöytään. Tiedustelin samalla, josko äiti olisi innostunut tekemään mulle ens viikoksi murukastikkeen. En saanut vastausta. Osaisinhan toki itsekin tehdä, mutta ei siitä tule yhtä hyvää kuin äitin tekemänä.

Olen tässä yrittänyt miettiä, mistä tämän viikon Porinoissa jutustelisin. Se ei ole helppoa, koska kaikesta ei voi puhua ja suurimmasta osasta ehtii kirjottamaan blogiin. Välillä on vaikeaa. Jonkin verran on valitettu, kun teen niin pitkiä videoita mutta taas toisessa kädessä on isompi kasa niitä, jotka nimenomaan toivovat pitkiä Porinoita, ja kissojenkin olemassaoloa. Oon katsellut vloggaajistakin mallia mutta heillä yleensä on oikein aiheita mistä videolla puhuvat ja mä en tee sellaisia. Toki jostakin aiheesta olisi kiva kertoa mielipidettä, mutta olen niin huono keksimään noita aiheita, joten tulin siihen tulokseen että ehkäpä te ihanat murmelit tykkäisitte auttaa. Eli heittäkään boxin puolelle aiheita josta tykkäisitte kuulla meikäläisen mielipidettä.


9.9.2014

Elloksen poimintoja

The takki!

Kävin pitkästä aikaa katsomassa Elloksen valikoimaa ja löysin sieltä rakkaustakin! (kts. ylläoleva kuva) Tuo muistuttaa kyllä niin paljon mun duffelia, mutta ei se haittaa koska rakastan sitäkin! Sitä paitsit, duffeli on harmaa - tuon takin ajattelin ostaa mustana. Mitäs tykkäätte, iskeekö teihin tuo malli?

Mä oon aina ollu takkien kanssa todella tarkkana. Mikä tahansa ei kelpaa. Samoin on housujen kanssa. Siksi mulla onkin kohtuullinen määrä takkeja, että housuja. Mekoissa ja muissa lähtee sitten lapasesta.

Kävin myös uteliaisuudesta tutkimassa Elloksen Junarose valikoiman ja teinkin tähän kuvakollaasin asusta, josta tykkäisin. Tosin tuo takki olisi saanut olla musta. Onko kenelläkään teistä Junarosen vaatteita? Mitä olette tykänneet?

Mainospostaus
(sis. kaupallisia linkkejä)

Toppi / Housut / Takki

8.9.2014

Punahuulten viikon avaus


Heräsin tänään jo tuntia ennen kellonsoittoa mutta en tehnyt silti elettäkään noustakseni sängystä ylös. Silla huomasi ensimmäisenä että olin hereillä ja pisti viereeni maaten, yletyin juuri ja juuri silittämään. Kun kello sitten soitti, niin innoissani pinkaisin ylös sängystä ja aamupuuroa tekemään vaikka tällä kertaa tuo puuron tekeminen jännittikin. Ai miksi? Siksi että mulla on taas aamuisin ollut työ vatsa sekaisin - tosin vain niinä aamuina kun syön puuroa. Voiko vatsa herkistyä puurolle? Viimeksi sain piimällä vatsani rauhoittumaan ja pystyin jatkamaan puuron syömistä. Ilmeisesti pitää aloittaa sama kuuri taas eli lasillinen piimää niinä aamuina kuin ottaa puuroa.

Oon tässä miettinyt, että leikkauttaisin hiukseni lyhyemmiksi jossain vaiheessa, mua on nimittäin alkanut ärsyttämään nuo pidemmät takahiukset. Haluan lyhyemmän mutta rikotun hiustyylin. Se siitä kasvattamisesta. Mahdollista on, että vasta ensi kesänä ellen jo aikaisemmin talvella innostu. Päänahkaa ajattelin nyt hieman helliä, sekä hiuksiakin, etten hetkeen aikaan ainakaan värjäisi hiuksiani. Tykkään tästä haalistuneesta, vaaleasta väristä. Voihan sitä noilla maskeilla sitten korostaa, mutta kannattaako kun se omakin väri tuolta jo puskee, ei kuitenkaan kovin kirkkaasti. Tosin mä nyt olen tunnettu mieleni muuttamisesta.


Kävin töiden jälkeen kaupungilla pyörähtämässä ja Anttilasta käteeni tarttui tällaiset ihanuudet. Pari Natural Coden glitterlakkaa, Maybellinen helpottava lakanpoistotsydeemi sekä Rimmelin oranssiin vivahtava uusi huulipuna. Ylläolevassa kuvassa mulla on huulilla tuota uutta punaa, tykkään! Tuo kynsilakanpoistopullo tuoksui todella hyvältä, ei siltä tavanomaiselta asetonilta. Ainakin mun kynnet tuoksuu ihan kivalta. 

Kävin myös Zizzillä kiertämässä ja yhteen nahkatakkiin iskin silmäni, mutta annoin olla kun huomasin ettei siinä ole mitään nappeja tai vetoketjua. Sitten kävin pikaisesti tutkailemassa Name It:n vastasyntyneiden vaatevalikoimaa mutta en osannut valita. Kummipojalleni myös löysin jotain. Vielä en noita siis ostanut vaan mietin rauhassa että minkä haluan ystäväni pikkuvauvalle ostaa. [edit. selvennetty kenelle vauvanvaatteita ostettu - ystävän vauvalle, ei siis mun kuvitteelliselle tulevalle lapselle - meille ei tule lapsia koska me ei vaan haluta]



Hain samalla myös Postista nuo blogipostit, olin saanut seitsemän ihanaa kirjettä ja yritän tässä pian vastailla teille jotka olitte jättäneet osoitteenne. Nappasin myös uusia postimerkkejä, kun nekin oli tänään ilmestyneet. Tom of Finland jää mulla ihan keräilyyn eli en laita käyttöön.

Oma suosikkini näistä on tuo keskellä oleva, Taivaan merkit -niminen postimerkkiarkki.

7.9.2014

Kissamainen viikonloppu



Meillä oli hyvin kissantäytteinen viikonloppu, joten aloitetaan ihan alusta.

Lauantaina kävimme viemässä Porin Pieneläinrankkurille kassilliset kissanhiekkaa ja -ruokaa. Olin vielä heidän FB-sivuiltaan katsonut, että siellä oli myös kissanpentuja joten pistin mukaan isot kasat pentupateeta. Sevin kanssa kun aletaan pikkuhiljaa siirtymään aikuisten ruokaa - jota se kyllä tuntuu mielellään syövän.

Tuolla rankkurilla oli paljon kissoja, mutta sydämeni varasti pikkuruinen kissanpentu joka osoitti apinoinnin merkkejä eli oli aikamoinen häkkikiipeilijä.


Sunnuntaina suuntasimme Sastamalaan, jossa PIROK järjesti kansainvälisen kissanäyttelyn. Olihan meillä syykin mennä tänne näyttelyyn - halusimme nähdä Siirin emon ja veljen jotka tuolla kisasivat. Omat kissat jäi kotiin vetämään hirsiä.

Valtavasti oli väkeä liikkeellä ja paljon oli eri kissarotuja esillä. Edelleen se American Curl lämmittää sydäntä, noin toisena kissanrotuna vaikka olihan tuolla paljon upeita kissoja. (Abyssinialainen, Ocicat, Bengali olivat todella kiinnostavan näköisiä)


Tuomarin arvosteluita kuunneltiin kiinnostuneina, varsinkin Maine Coonien kohdalla. Ja olipa siellä muutama tuttu tuomari Hyvinkään näyttelystä, jossa Siirin kanssa olimme.

Muutama tuttukin tuli tuolla nähtyä ja ostettiin me kissoille fleeceviltti jossa lukee "Maine Coon". Saavat oikein rotuviltin päällä nukuskella. Siiri sen jo omi itselleen eikä päästä muita tutkimaan. Me ei oikein tiedetä, innostaako meitä nuo näyttelyt omien kissojen kanssa. Potentiaaliahan heissä jokaisessa olisi.  



Näiden kahden heppulin takia me ajettiin Sastamalaan eli vasemmalla Siirin emo SatuMainen Suklaa Sydän eli tuttavammin "Iines" ja oikealla Siirin veli SatuMainen Konnan Koukku eli tuttavammin "Väinö".

Kotona Siiri haisteli meidän läpikotaisin ja nyt se reppana vissiin luulee että tänne tulee neljäs kissa, kun sen verran levottomasti tuossa oven kohdilla on pyörinyt. Käyttäytyy ihan samalla tavalla kun Sillaa kävimme katsomassa ja tuotiin vieraita tuoksuja mukanamme. No nyt ei ole neljättä kissaa tulossa, kolme on maksimi. Nyt riittää kotona vauhtia vaikka ei suinkaan kokoaikaa. Suurimmaksi osaksi täällä on ihan rauhallista.


Sain kuvattua meidän kahta nuorimmaista ja olen erittäin tyytyväinen näihin kahteen kuvaan. Tuosta alimmaisesta suunnittelen teettäväni taulun. Vielä kun saisi otettua sellaisen kuvan jossa kaikki kolme ovat nätisti.

Meidän kissoista Silla ja Sevi on helpoimmat kuvattavat, kyllähän niitäkin silti pitää sulkahuiskan kanssa liikuttaa mutta eivät sentään käännä päätä pois kun kameran näkevät. Tätä on alkanut Siiri tekemään. Siiriä pitää aina juustopalan kanssa lahjoa, jos haluaa hyvän kuvan saada.



5.9.2014

Perjantain pirtsakka asu - OOTD - Black&Blue


Mä olin vallan unohtanut, että mulla on tämmöinen ihana ja lämmin neuleliivi - hupun kanssa! Löysin sen viime viikonloppuna, kun etsin itselleni vaatetta Venetsialaisiin. Viileimpinä päivinä tämä on just passeli, mutta näin aurinkoisina päivinä hitusen liian lämmin - sehän ei kuitenkaan estä tätä pitämästä. Multa löytyy pari pitkähihaista, jotka olinkin ostanut juuri tätä neuleliiviä ajatellen. Löytyy siis sininen että punainen paita, joita voi sitten vaihdella. Kaipaan kyllä muitakin värejä mutta en ole löytänyt tarpeeksi pitkiä, sillä haluan saada tuon kamalan roikkuvatsan piiloon vaikka nytkin kun kuvia katsoo, niin eihän se sieltä nyt ihan järkyttävän pahalta näytä.

Kovin ootte kyselleet, milloin vaatevideo tulee, niin valitettavasti vasta 19.9. - koska ensi viikolla tulee Porinat enkä yleensä laita montaa pitkää videoa per viikko. Ja näin se on ihan siitä syystä, että jouduin viemään muutamat vaatteet ompelijalle. Yritän muistaa videolla kertoa, mitä muutoksia niihin vaatteisiin tuli tehtyä.


Mulla oli tänään vähän pelottavat fiilikset, kun bussista astuessani pois sain kamalan huimaus&pahoinvointikohtauksen, joka ei vieläkään ole tyystin mennyt ohitse mutta on jo paljon parempi. Enkä edes heti tajunnut tuota, kun askel oli ensin vain hutera ja meni kokoajan vasempaan päin, naureskelin näyttäväni varmaan ihan pöhnäseltä kun silleen kävelin. Myöhemmin vasta iski se tajuton huimaus ja pahoinvointi, tällöin ajattelin että heittelehtiikö ne suolat taas ja ostin oikein vissyvettä mutta ei mitään. Muutama tulikin kysymään multa, että onko kaikki hyvin ja tarvitsenko ambulanssia - tuosta ajatellen olen varmasti näyttänyt aika pahalta. Kyllä siis täällä ollaan apua antamassa, olen todella kiitollinen heille, jotka tulivat apuaan tarjoamaan. Muistui samalla mieleen eräs uutinen, jossa päiviteltiin etteikö suomalaiset ole auttavaista kansaa, kun jotkut nuoret eivät olleet saaneet mitään apua omassa ahdingossaan - kyllä siis auttavaisiakin löytyy, mutta myös heitä jotka eivät suo ajatustakaan sille.

Kotiin kuitenkin pääsin omin avuin, kun ensiksi hivuttauduin kävelykadulta torille, josta pääsin kotiinpäin menevään bussiin. Kotona laitoin pikaisesti jotain ruokaa, jonka jälkeen otin tunnin päikkärit. Enää olo ei ole kovin paha, mutta pientä huimaamista on edelleen, varsinkin jos touhuan jotain pää alaspäin ja nousen sitten ylös - sen jälkeen hetkisen aikaa pyöritään. Omituista, sekä onnekasta, ettei tuo olotila iskenyt töissä. Onneksi posti toi piristävän yllätyksen - se on jotain pinkkiä, pantteria ja pitsistä. Ensi viikolla teillekin sitten selviää, mitä se oikein on vaikka epäilemättä jotkut osaavat jo arvata.


 Päivän asu 
Neuleliivi - Yours
Paita - Yours
Legginssit - Yours
Kengät - KenkäRepo

Mitäpä siis tykkäätte tämän päivän asusta?


3.9.2014

Aurinkoinen ilma innostaa reippailemaan


Ihanaa kun tänään on ollut aurinkoinen päivä, se on selvästi piristänyt. Jäin bussista jo Vähäraumalla pois ja kävelin loppumatkan kotiin, sekä nautein. Tuosta innostuneena heitin repun kotiin, vaihdoin lenkkivaatteet ja painuin pyörälenkille - tuollainen rauhallinen, vajaa 7km lenkki.

Heitin eilen muutaman vaatteenkin myyntiin, suurinosa niistä on jo mennyt. Ainoastaan tuo neuletakki on vielä vailla kotia. En vain saanut makuani tuohon farkkutakkiin, vaikka sellaista monet vuodet metsästin. Nyt tykkään enemmänkin jakuista ja neuletakeista, vaan ei niistäkään kaikki kelepaa.

Mulla on jo parin päivän ajan ollut ihan tajuton suolasen himo, ja olen ollut todella lähellä ostaa sipsipussin. Onneksi en tätä tehnyt, vaan valitsin suolakurkkuja, sellaisia kokonaisia pötköjä, josta sitten leikkasin parit palat ruisleivän päälle. Voi luoja miten hyvältä se leipä maistuikaan. Omituisia silti tällaiset himohalut ja ei, en todellakaan ole raskaana. Muita, joilla hassuja himohaluja?


Meillä kävi tänään nuohooja. Ainut ongelma siinä vaan oli se, ettei kumpikaan meistä ollut kotona silloin. Onneks kissat saattoi sulkea vesikippoineen ja pellettivessoineen kylppäriin, eikä ne siellä joutuneet olemaan kauaa. Nuohooja avasi oven ennen lähtemistään, piti vain aamusti tehdä lappu oveen että tietäisi minkä oven takana kolme karvakorvaa on.

Muistanette varmaankin kun kerroin saaneeni kaverilta sen tekemää hyvvää marjamehua, nyt se on melkein loppu. [vink vink] Harmittaa ihan vietävästi kun itse oon yrittänyt annostella, ettei loppuisi liian nopeasti, niin mitä tekeekään mies, hamstraa liikaa!

Sain muuten eilen ihastuttavan kuvaviestin puhelimeeni; ystäväni oli saanut pienen pojan. <3 Täytyy katsoa jos pääsisimme tämän kuun lopussa katsomaan uutta tulokasta.


Maanantai-illalla soi ovikello ja mikäs se sieltä tulikaan, tietenkin Yoursin paketti! Olisin heti alkanut kuvaamaan mutta yllättäen videokamerasta oli akku lopuillaan joten piti puolisen tuntia odottaa kuvaamisen aloitusta. En olisi pystynyt odottamaan myöhemmäksi sillä sormet syyhysi niin pahasti.

Vaatteet oli todella ihanat. Yhden mustan tunikan kyllä myin (näkyy ylemmässä kuvassa päälläni) koska oli liian myötäilevä. Sitten vein mekon ja muutamat housut ompelijalle - tästä syystä vaate-esittelyvideon tekeminen pitkittyy. Myös yhden mekon kanssa kävi kokokömmi, olin vahingossa ottanut liian ison koon - onneksi se ei haittaa helman kanssa sillä tykkään hulmuavasta, mutta rinnuksien kohdalla sen sitten huomaakin. Ehkä mä vien senkin vielä sinne ompelijalle ellei sitten eräs suostuisi hieman auttamaan tuon kanssa.

Unboxing video tuli sentään kaikista vaatteista tehtyä, nyt tiedustelenkin että haluaisitteko nähdä sen videon erillään vaiko sitten samassa sen vaate-esittelyn kanssa?


1.9.2014

Taikametsään mennä mä haluan...


Olipas aamulla taas kylmä, lämpömittari ilmoitti kolmen asteen lämpöä. Oli pakko heittää paksumpi neuletakki päälle, vaan virheeksihän se osottautui koska iltapäivällä olikin jo lämmin. Oh well, mulla on vielä paljon opittavaa - milloin pukeudun liian kevyesti, milloin liian paksusti.

Vaikka tietää, että syksy tekee tuloaan, niin silti se samalla myös yllättää. Kodin lämpökin on alkanut laskemaan ja kohta onkin hyvä aika napsauttaa lämmön talteenotto päälle. Villasukat on otettu jo esiin - Onesie saa odottaa kylmempiä hetkiä.

Mutta voisin hieman kertoa mitä olen tuossa viikonlopun aikana tehnyt. Se olikin eka viikonloppu, kun tuli palattua takaisin sorvin ääreen, ja taas tuo viikonloppu maistui siltä mitä aina ennenkin - vapaudelta. Lomani aikana taisin kerran, ehkä toisenkin, valittaa miten viikonloput eivät tuntuneet viikonlopuilta. No nyt ne taas tuntuu!


Täällä Porissa vietettiin lauantaina Venetsialaisia ja kun lähdimme rantaan ilotulitusta ihastelemaan, nähtiin tässä lähellä sattunut auto-onnettomuus. Ja myöhemmin sainkin lukea, että vanhempi nainen oli vakavasti loukkaantunut tuossa kolarissa. Toivottavasti tulee kuntoon. Kun päästiin ohittamaan, suunnattiin Hevosluotoon kun oltiin kuultu että siellä olisi kynttilöitä laitettuna ulos palamaan. Oli kyllä luojan lykky että kuultiin tuosta, sillä se oli ihanan näköistä. Talojen edustalle oli laitettu kynttilöitä valaisemaan kulkuteitä (ei autotietä) - harmillista ettei siitä saanut kunnollista kuvaa. Kun olimme aikamme noita teitä kävelleet ja kynttilänvaloja ihastelleet, lähdettiin rantaan katsomaan Venetsialaisten ilotulitusta, joka oli todella upea. Ne muutamat isot, viimeiset tulitukset ihan lopussa. Mahtavia!

Kun kotiuduimme, korkkasin meille uuden Karlensin siiderin jonka olin kaupasta napannut mukaani. Ja kuten tiedättekin, olen kamalan utelias kokeilemaan uusia siideri- ja lonkeromakuja joten tottahan toki mun oli pakko ottaa tämä "Taikametsä" -niminen siideri maistettavaksi. Mustikan ja karpalonmakuista omenasiideriä tällä kertaa, eikä ollenkaan hassumman makuista.



Myös minä otin osaa #kutsumua -kampanjaan, kiitos Elenan laittaman haasteen.

Mun mielestä jokaiselle pitäisi suoda opiskelurauha, ilman pelkoa että taasko sitä saa noukkia koulukirjat rapakosta. Olin itse koko kouluajan kiusattu, mutta se oli lähinnä vain nimittelyä, ei koskaan fyysistä väkivaltaa. Tuntuu että kiusaaminen on nykypäivänä ottanut vakavampia muotoja. Ei hyvä.

Mulla on kuitenkin onnea että oon vuosien saatossa päässyt kiusaamisen aiheuttamista arvista, ja nykyisin uskallankin olla täysin, aito oma itseni - vaikka tiedänkin sen aiheuttavan ärsytystä. Nykyisin olen ns. nettikiusaajien kohde mutta niin kauan kun ne ovat vain sanahelinää bittiavaruudessa kuten "läski" "säälittävä" "turhake", eivät he voi minua satuttaa - sanat eivät voi mua satuttaa, ei enää. Mie katson toiveikkaana tulevaisuuteen ja toivon, että kiusaajatkin joskus löytävät elämälleen sen rauhan, rauhan jolloin ei enää tarvitse turvautua toisen kiusaamiseen.

Näin voit sinäkin osallistua:

- Ota kuva itsestäsi ja kahdesta (miksei useammastakin) sanasta. Toinen sana kuvaa sitä, johon sinut on yritetty lokeroida ja toinen, jollaisena tahtoisist muiden itsesi näkevän.

- Vedä viiva ensimmäisen sanan yli, se ei kuvasta sinua. Voit myös jakaa oman tarinasi, jos haluat.

- Jaa kuva Instagramissa tunnisteella #kutsumua ja haasta kaverisikin mukaan.

Joten, haastankin nyt kaikki mukaan!


Viikonloppuna olin myös ahkeralla tuulella kun sain vastattua moneen kirjeeseen. Voisiko tästä päätellä, että olen saanut kirjoitusinspiksesta kiinni? Siltä se kovasti näyttää, kun laatikossa on enää vain viisi kirjettä vastattavana ja se on melkoinen ennätys se. Viime aikoina kun olen ollut hyvin hidas ja saamatonkin kirjottelija. Onneksi on ihania kirjeystäviä jotka ymmärtävät.

Myös lueskelu kuului viikonloppuuni, yhtenä yönä valvoin lähemmäs viiteen saakka koska halusin saada luettua tuon Yön talon uusimman kirjan loppuun. Oli sen verran jännittävä loppupätkä, ettei sitä voinut jättää seuraavaan päivään. Harmittaa, kun tuosta sarjasta on enää kaksi kirjaa jäljellä. Mitä mä sitten luen? Joku kirjasarja olisi hyvä. Onneksi Yön talosta ollaan tekemässä elokuvia, niitä odotellessa.


Pakko julkaista teillekin nähtäväksi tämä pelottava kuva. Kissoilla jäänyt pitkät päälle. Testailtiin uutta kameraa ja saatiin tosiaan näinkin hauska kuva kaapattua. Ja noista kameroista tulee myöhemmin oma pikkujuttunsa. Kuvassa on siis Siiri ja Silla.



Viikonloppuna oon myös kuvannut kissojakin, kun ovat olleet taas niin hupsulla tuulella. Siiri kaipasi ulos kun näki siellä tuntemattoman kissan, mutta kun pääsi sinne, niin ei halunnutkaan mennä ruohikolle. Se oli märkä ja näinollen tuntematon kissa pääsi karkuun. Tämän jälkeen ei ole Siiri ruinannut ulos, se myöskin on yksi varmoja syksyn merkkejä. Täällä ei nimittäin kissat kaipaa ulos, kun lämpötila laskee vaan käperrytään johonkin lämpimään nukkumaan.


Katselin facebookissa Sevin siskojen vesileikkejä, ja innostuin siitä niin paljon, että laitoin omalle kolmikolle vadin täyteen vettä ja tiputin pullonkorkin sinne saalistettavaksi. Siiri ja Sillahan innostuivat ihan totaalisesti tästä vesileikistä, mutta Sevi hieman arkuutteli.