17.9.2014

Elämme jännittäviä aikoja


Mä niin luulin, että alan vihdoinkin tottua tähän yksin nukkumiseen. Ja vielä mitä! Viime yö meni sitten pyöriessä ja unta metsästäessä, jonka jossain vaiheessa sain kyllä kiinni mutta aivan liian myöhään, kun just tänä aamuna olin päättänyt lähteä töihin vieläkin aikaisemmin. Onneksi pystyin ottamaan torkut äidin luona. Sain muuten sitä kauan kaipaamaani murukastiketta, kotiinvietäväksi. Tänään ajattelin vihdoinkin syödä sen mun Norjasta ostamani Lion patukan. Olisin sen jo eilen syönyt, mutta koska oli kiukkupäivä ja yritän aina huomioida, etten söisi tunteisiini, niin jätin syömättä.

Mulla oli siis eilen kiukkupäivä, sellaiseksi mä sitä sanon kun kaipaan vaan olla yksin. Kaikki alkoi sen jälkeen kun kaveri oli käynyt täällä meillä kylässä - hänellä ei kuitenkaan ole osaa eikä arpaa tähän olotilaan. Se tulee ja menee. No mutta kaveri kuitenkin toi sitä ihanaa omatekoista kotimehuansa, kun oli tätä kautta lueskellut sen loppuneen. Se olikin ainut ilo eilisessä päivässä, kaveri ja hänen mehunsa.

Tuo kiukkutila teki kuitenkin sen, etten saanut eilen blogattua - tai ehkä olisin voinut, mutta se olisi ollut niin äreätä, että katsoin viisaammaksi jättää kirjottamatta. En vastannut kun mulle soitettiin, pistin vain puhelimen äänettömäksi. Hain sipsipussin ja linnottauduin koko illaksi sänkyyn katsomaan Netflixistä elokuvia. Onneks tänään on ollut paljon mukavampi päivä, halusin vain kertoa näistä mun kiukkupäivistä koska usein täällä blogissa annan sen iloisen kuvan, ja mikäpäs siinä, sellainenhan mä 95% olen, mutta myös mulla on huonoja päiviä. Kiukkupäiviä.


Mua jännittää ihan kamalasti miehen tulo kotiin, tai ei niinkään se miehen kotiintulo vaan lähinnä se, että mitä se on osannut ostaa tuliaisiksi. Tällä kertaa kun en antanut mitään listaa, mistä voisi valita sen mielestään parhaimman. No luotan ajatukseen, koska osasihan se yhtenä aiempana kertana tuoda ihan hyvän hajuveden. On myös sekin vaihtoehto, ettei se tuo mitään. No, vähän ajan kuluttua saan tietää.


Huomenna pääsen vihdoin ja viimein kuvaamaan tuon vaatevideon. Aika tiukalle se vetää, kun suunnittelin tekeväni sen jo viikonloppuna mutta sattuneista syistä se sitten jäi. Vaatteet pitäisi tänään katsoa valmiiksi samaan paikkaan, ettei niitä tarvitse alkaa metsästämään. Olen myöskin odotellut noiden vaatteiden käyttöä, ainoa jonka olen siis jo pitänyt päällä, oli tuo kellertävä bilemekkoni. Mä oon itsekin odottanut tämän videon tekemistä, vaan ei tuo aika anna aina periksi.


Kävin yhtenä päivänä, milloin se nyt mahtoikaan olla, Info kirjakaupassa pyörähtämässä ja kun huomasin tämän Kas, kissa -kirjan - en voinut vastustaa. Pakkohan se oli kotiuttaa ja on kyllä ollut hauska sarjakuvakirja kissoista. Ja tulipa muutamaan strippiin todettuakin, että näinhän se on. Alhaalla yks tämmönen strippi mikä nauratti niin paljon, koska näin se on. Kun näen tommosen pikkusen maatiaiskissan ja sit tuun kotiin, niin tuntuu kun meidän kissat ois vaaaltavia.

Mies ei tuota kirjaa ole vielä päässyt lukemaan ja kyselikin siitä erään keskustelun aikana, kun laitoin skypen kautta kuvia kissoista, jossa kirja näkyi kissojen kanssa - samat mit tässäkin postauksessa nyt näkyy. Meidän Sevistä tulisi kyllä loistava kissamannekiini.

Itse voin kyllä suositella tätä kirjaa, varsinkin jos tykkää kissoista ja vielä piirretyistäkin sellaisista. Kirja on täynnä kissahuumoria, ja paljon sellaisia pätkiä missä tulee todettu että juurikin näin. Hyvä esimerkki on se, että ostat kissalle sikakalliin lelun ja mitä tekee kissasi, alkaa leikkimään pakkauksen mukana tulleen roskalapun kanssa. Vähän sama juttu, että ostat kissalle pedin jossa mielestäsi kissan pitäisi nukkua. VÄÄRIN! Kissahan ei missän nimessä nuku siinä vaan jossain muualla. Meilläkin on kolme ostettua kissanpetiä, johon nämä meidän jättikissatkin mahtuu, vaan ei ne niissä juurikaan nuku. Parhain paikka tuntuu olevan mamman legginssit - jos ne on tuolilla, niin ne tiputetaan lattialle ja otetaan hyvä asento. Mä oon aatellutkin, että kun tuosta nuo seuraavat legginssit rikkoontuu, niin käyn äitini luona ompelukoneella hurauttamassa ne haaruksista kiinni - saavat kissat kaipaamansa pedin.

29 kommenttia:

  1. Heh,hauska tuo kirja! :)
    Vähän muuten ristiriitainen tuo teksti, ensin kerroit, ettet syönyt lion patukkaa, koska oli kiukkupäivä ja et tahdo syödä tunteisiin, mutta kuitenkin sipsipussin kanssa linnottauduit katsomaan netflixiä..? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on hauska. Enpä muuten ajatellut sitä noin, kai mä sit vaan jotenkin ajattelen et kun Lion patukkaa tuli aikoinaan syötyä tunteisiin, niin se ois sitten sitä jos oisin eilen syönyt. Sillo aikoinaankin kun tunnesöin, oli ne melkein aina noita suklaapatukoita - luultavasti siksi et niitä sai paljon reppuun eikä ne rapisseet, kuten sipsipussi ois. Ja sipsipussin kans oon kuitenkin sinut, että sitä mä en edes pystys tunnesyömiseen käyttämään. :)

      Poista
    2. aa niin justiinsa :) mahtava itsekuri sulla, ite tuskin oisin känkkäränkkäpäivänä moisia aatellut.:D

      Poista
    3. Syömistä joka tapauksessa. Ei sillä niin väliä mitä :-)

      Poista
    4. Ei se itsekuri aina ole mahtava, mut parhaani yritän. :) Ja ihan totta, syömistä joka tapauksessa. :)

      Poista
  2. Höh, eikö tuo sipsien syöminen sitten ole tunteisiin syömistä?

    VastaaPoista
  3. Olen varmaankin tyhmä, mutta tuo otsikko, miten se liittyi tekstiin? Miksi elämme jännittäviä aikoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä kun mies tuli kotiin ja sain nähä et mitä se osas tuoda tuliaisiksi. :)

      Poista
  4. Itse kanssa en tajunnut otsikkoa, kuumeessa yritin monta kertaa sisäistää tekstiä :(

    VastaaPoista
  5. Jos ja kun kissa-aiheisista sarjakuvista tykkäät, niin suosittelen Simon's cat nimistä ohjelmaa. Laita vaikka Youtubeen toi hakusana. Ihan loistavia pätkiä ja varmaan aukeavat erityisen hyvin kissaihmisille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla onkin toi kanava tilattuna. Ne on kyl hyviä. :)

      Poista
  6. Kivoja kuvia kissoista.

    VastaaPoista
  7. Tuolta Tuuli Hypeniltä löytyy myös sarjakuva Nanna, joka saa mussa aikaan kans huutonaurua. Käsikirjoitus ja piirtojälki vaan mätsää niin mahtavasti. Mun pitää alkaa metsästää kirjastosta tuota sun löytämää kirjaa.

    Joku tuossa mainitsi kissavideot, niin itse olen seurannut tyyppiä Steve Cash, jonka kissavideot on tehty myöskin ajalla ja ajatuksella. Tämä http://www.youtube.com/watch?v=GALBaeTd_6Y taisi olla eka video jonka katsoin ja jäin ihan koukkuun, mun naurattamiseen kun ei tarvita paljoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Nanna on myös tuttu sarjakuva. :) Tykkään tyylistä kans. :)

      Pitääkin katsoa tuo Steve Cash, kiitoksia. :)

      Poista
  8. Otsikko viittaa tuliaisten odotteluun.

    VastaaPoista
  9. Jos se on yksi asia mitä syöt tunteisiin eli Lion patukka niin itse tunnnesyöjänä jättäisin sen ostamatta vallan kotiin "odottamaan pahimpia aikoja". Miksi leikkiä tulella jos ei ole vielä sinut omien tunteiden ja niiden käsittelyjen kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enhän mä tuota Lion patukkaa normaalisti mistään saa, et mä kyl koin sen ostamisen ja sit panttaamisen kivana saavutuksena. Ettei se enää hallitse mua. Et eihän mun nytkään ois sitä ollu pakko syödä mut.. tuntui siltä et otetaan nyt. :) Joskus on siis kiva vähän haastella itseään näissä asioissa. Asioissa jotka aikoinaan tuotti niin ikäviä tunteita ja ahmimista. Asioita, jotka eivät enää ole tuota.

      Poista
    2. Kyllähän niitä saa... Viime talvena ostin jostakin, mutten kyllä yhtään muista, mistä. Mutta missään kaukana en ole ollut, joten saa niitä täältäkin.

      Poista
    3. Tuosta kokoerosta piti vielä sanoa, että meillä on poikkeuksellisen pienikokoinen narttu ja poikkeuksellisen isokokoinen kolli ja se kokoero näyttää kyllä niin koomiselta! :D

      Poista
    4. Ja siis tietysti tuohon alempaan piti lisätä, ei tähän kohtaan, voi hyvänen aika taas...

      Poista
    5. Aijaa, ei ainakaan noista Supermarketeista ja K-marketeista oo löytynyt kun oon katellu. Et pitää aina mennä johonkin lemmikkieläinliikkeeseen.

      Tuo kokoero kyllä yllättää aina kun näkee esim. Siirin jonkun maatiaisen kanssa. No harvoin kyl näkee mut joskus.

      Poista
  10. Meillä on kissoilla sama juttu, leluja on vaikka kuinka, mutta parhaat lelut on jotain pudonneita roskia tai muita. Tai pahvilaatikko, se on ihan paras. Jossain tavarassa tuli joskus sellainen pitkä ja kapea pahviputki ja se oli olkkarin lattialla varmaan puoli vuotta, kun en vain raaskinut ottaa sitä kissoilta pois, niin paljon he tykkäsivät leikkiä sillä.

    Niiden kissanruokien mukana tullut lelu muuten kesti noin puoli tuntia. :D En tiedä, kuka sillä leikki, mutta kun katsoin, ei ollut paljoa jäljellä. :D Mutta ruoat on kelvanneet hyvin, pitää ostaa jatkossakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meilläki paras lelu taitaa nyt olla mun hiuslenksu. :) Et ei kannata ostaa kissoille mitään ältsin kallista lelua kun ne tulee onnelliseks jo voipaperipallostakin. :)

      Mimmosen lelun sä sait mukana, semmosen ravunko? Ku niitäki oli ilmeisesti erilaisia. Ja juu, meillä on se jo niin kärsinyt et heitin jo menee. :) Sevi the Tuhoaja iski. :) PrimaCatia oon iteki ostanu, ku noi kaks tykkäs niin paljon. Tarttis taas käydä ostaas. Harmi vaa ettei sitä saa mistään perusmarketista.

      Poista
    2. Joo, sellaisen ravun. Se oli tosiaan ehkä puoli tuntia, kun katsoin, että mikä ihme tuossa lattialla on ja nehän oli ravun jäännökset. :D

      Koirani suosikkilelu maksaa 28 euroa ja joudun ostamaan uuden parin vuoden välein (ei hän tahallaan riko, mutta kovassa käytössä menee rikki). Ihan siis hyvä, että kissoille kelpaa vähän halvemmatkin! :D

      Poista
    3. Joo, meillä kans oli rapu ja nopsaan Sevi se repi. :) Piti vaa ne pallot leikata pois. Koirille tosiaan saattaa lelut maksaakin ja kyllähän ne jonkin aikaa kestää mut niille pitääki ostaa ku ne ei innostu ian samalla tavalla jostain roskapallosta niinkuin kissat. :)

      Poista