1.12.2014

Loistopäivä = Kuurupiiloa kummipojan kanssa, sekä maukasta juustokakkua



Se on aina kun meidän pitäisi lähteä johonkin reissuun, sattuu jokin katastrofi - ainakin tällä kertaa, ja jos äidiltä kysyttäisiin. Tällä kertaa siis äitini televisio otti lopputilin, eikä äitini mitenkään voinut odottaa sunnuntaihin, vaan hänen piti saada uusi televisio - HETI! No onneksi me olimme silloin kotona, tekemässä lähtöä Tampereen suuntaan kun soitti tuli ja myönnettäköön että sen jälkeen tuli muutamat voimasanat käytettyä. Joten eikun hakemaan vanha televisio kierrätykseen ja Giganttiin katsomaan uutta, sekä lopuksi nopea käyttöperehdytys.

Ei siis alkanut meidän matkamme ihan niin mukavasti kuin olisi voinut odottaa, mutta matkaan päästiin noin tuntia myöhemmin. Matkalla Tampereelle todettiinkin, ettei sinne jaksaisi mennä vaan mentäisikin Ylöjärvelle, kun ystäväni oli vinkannu semmoisesta Mega areena nimisestä kaupasta. Pikaisen tutkimisen jälkeen totesin että tämähän on vallan hyvä idea, kun ruokapaikkakin löytyisi pikatien toiselta puolen. Eli kävimme ensin Mega Areena nimisessä outletkaupassa mutta eipä siltä mitään tullut ostettua, paljon kyllä kaikkea ja halvalla, vaan ei mulle mitään. Tuolta siirryimme sitten Kauppakeskus Eloon jossa vietettiin aikaa vähän enemmän, kun mä tykkäsin kierrellä liikkeitä. Välillä yksin, välillä miehen kanssa.



Jossain vaiheessa miehelle iski nälkä ja niimpä me suuntasimme kohti Pancho villaa. Mies halusi itsekin testata paikan, kun itse olin paikkaa kovasti kehunut. Valikoin itselleni ihan saman aterian kuin viimeksikin, eli juustoburgerin valkosipulimajoneesilla - suussasulavan hyvää! Mies taas valitsi hot hot burgerin, kun tulisista tykkää vaan tämäpä olikin vähän turhan tulista. Mun oli myös pakko saada maistaa habaneropyrettä, ja otinkin ihan pienen nokareen mutta jösses mikä kuumotus siitä tuli.

No avasin tukkoon menneen nokan sen siliän tien - mullahan siis iski kesken matkan kauhea flunssa, joka meni kuitenkin yön aikana ohitse. Tuon takia en oikein uskaltanut pikkuruista vaavia kosketella, ettei vain sairastuisi, mut onneksi pystyin muuten ihastelemaan.


Sitten kello olikin jo sen verran, että oli aika siirtyä ystäväni luokse kaffettelemaan. Hetken aikaa toki höpöteltiin ja ihasteltiin uutta vauvaa, ennenkuin siirryttiin kahvipöydän ääreen. Ystäväni oli leipassut aivan mahtavan juustokakun, sellaisen kahvinmakuisen - tai ainakin mulle tuli siitä kahvi mieleen. Ja tämä juustokakku oli hyvä, ei yhtään semmonen ällönmakea kuten se edellinen juustokakku. Ystäväni on kyllä aivan uskomaton näissä asioissa, tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa sekä leivonnaisia.

No tiedämpähän mistä kyselen neuvoa, tai jopa tilaan kakun jos itse en jaksa. Meillä on muuten tällä hetkellä mietteissä tekaista miehen kanssa marjakakku, näin talven keskellä vaikka mitään ihmeellisiä talvifiiliksiä ei ole.


Kummipoikakin on ihan valtavasti kasvanut, sehän käveleekin jo ja voi pojat kun mentiin lujaa. Alla oleva kuva kertoo kaiken - hyvä kun just ehdittiin tädille poseeraamaan kun jo taas mentiin. Myös tädin reppu kiinnosti - pa-aaaljon! Sitä raahattiin ja heitetiin. Ystäväkin jo kauhisteli että eikai vain mikään mene rikki. No ei mene, kun vain lompakko ja nenäliinapaketteja oli repussa - tärkein eli kamera oli tädin käsissä. Myös tädin tuota norjalainen hirvi oli kuulemma ihana, sitä piti halailla - sekä heitellä - ja taas halailla.

Sitten vanha ja raihnainen tätikin innostui nuoren pojan energisyydestä, että lähti kuurupiiloa leikkimään. Minä keittiössä, ja poika olohuoneessa - sitten vain kurkittiin mistä päin poika tulee ja lähdettiin karkuun. Vai onkos tuo nyt kuurupiiloa vai vain hauskuutta? Myös pehmoleluilla leikittiin ja heiteltiin. Heittäminen oli nyt kova sana, mutta piti silti olla varovainen. On tuo tädin oma pikku kummipoika vaan ihana <3 Vaikkei täti omia lapsia halua, niin kummipoika täyttää sitä koloa ihan kokonaan. Ja nyt sinne on tullut toinenkin, sitä koloa täyttämään - nimittäin kummipojan ihan oma pikkuveli, joka ei ole tädin toinen kummipoika mutta aivan yhtä tärkeässä asemassa.


Kello tulikin jo kuusi ja oli aika lähteä takaisin Poria kohden, että varmasti nähtäisiin kuka voittaa Putouksen (no porilainen tietenkin!) ja pitihän sitä matkan aikana ikuistaa kamala hernerokkasumukin. Hyvä kun eteensä näki. Teki ajamisesta mielenkiintoista, kun osassa matkaa puuttui valot. Sitten mentiin sumuvalojen ja pitkien kanssa.

Meidän auto vaan on niin fiksu, että ilmoittaa heti kun "tie on mahdollisesti jäinen". Onneksi on ollut talvirenkaat jo lokakuun puolesta välistä, niin eipä tommoset pikkujäät haittaa. No Poriin kun päästiin, oli sumu tiessään. Mut pakko sanoa, et semmonen jopa pelottavan aavemainen tuo sumu tuolla tavalla ilta-aikaan.


22 kommenttia:

  1. aivan HURMAAVA PIENI MIES!! Awww!!
    t.anna

    VastaaPoista
  2. Voi mikä söpöläinen pikkumies <3

    VastaaPoista
  3. Ihana pieni mies! :) Olet kyllä (liian) kiltti, itse en olisi tuossa tilanteessa kyllä vaihtanut suunnitelmia äitini tv:n vuoksi :D olisi ehtinyt odottaakin, ei nyt kuitenkaan niin tärkeästä kapineesta kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on! Tädin oma kullanmuru <3 Ja joo, oon mä kyl välillä liian kiltti.

      Poista
  4. Kuulostaa mukavalta viikonlopulta, vaikutat hyvältä kummitädiltä! :) Juustokakku on kyllä kauniisti koristeltukin, voin vaan kuvitella miten hyvältä maistui!
    Miksi sinulla ei muuten ollut sormusta sormessa tuossa edellisessä asupostauksessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli ihanaa nähdä taas kummipoikaa ja ystävää. :) No en tiedä oonko hyvä, mutta ainakin mä yritän olla. :) Ja ystävän kokkailut on kyl hyviä, ja hyvin hän arvasikin että hänen tekemä juustokakku olisi parempi. Kun se eka maistamani, sillon elokuussa, oli liian makea. Sormus on laatikossa, ihan muuten vaan, ei siis mitään omituisuutta siinä. :)

      Poista
  5. No ettekai te oikeasti putouksen takia kiirehtineet kotiin?:D

    VastaaPoista
  6. Etkö osaa/jaksa yksin tehdä ruokaa tai leipoa. Sanot aina, että miehen kanssa ollaan päätetty leipoa/kokeilla sitä ja tätä ruokaa. Ei ymmärrä. Mitenkähän tulisit yksin toimeen, aika onnetonta taitaisi elo olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan, ja jaksankin mutta on kivempaa tehdä yhdessä. :)

      Poista
  7. Vanha ja raihnainen, todellako???
    Pipsa sää oot kolmekymppinen... kuuskymppisellä saattaa olla jo vähän kremppaa :-D
    Asennetta nyt nainen - memento vivere eikös vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, etkös sinä vitsiä ymmärrä? Tuo oli ihan vitsinä sanottu, en mä ole vielä vanha ja raihnainen, paitsi ehkä verrattuna tuollaiseen 1,5-vuotiaaseen. :) Huumoria mukaan!

      Poista
  8. En ole vielä päässyt tuohon Porin Panchoon paikan päälle, mutta mun mielestä tuo annos näyttää niin pieneltä. Miamissa kun tuntuu että purilainen vie jo puolet lautasesta. Vai onkohan kyseessä joku optinen harha? :)

    Meilläkin auto on kovin huolehtivainen. Se ilmoittaa myös että saattaa olla liukasta, mutta myös vienosti pyytää: "Ajathan varovasti?" Mahtaako ajatella enemmän itseään kuin kuskia, hah :D

    Kyllä muakin olisi harmittanut Putouksen missaaminen, mutta taitaa kuitenkin tulla uusintana viikolla vielä monta kertaa. Tosin ei se olisi niin yllättävä se lopputulos kun sen olisi kuitenkin bongannut jostain lehdestä. En ymmärrä tuota yhden ohjelman dissaamista, tuntuu että sitä pitäisi jotenkin hävetä jos seuraa tuota Putousta tai sitten se mitä tykkäät katsoa olisi suoraan verrannollinen älykkyyteen... Mä tykkään katsoa sekä dokumentteja että hömppää, mutta ei sitä mun mielestä toisten tarvitse ihmetellä. Aikansa kutakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mun on vaikea sanoa, koska en ole Miamissa käynyt mutta mun mielestä tuo Panchon hampurilainen oli ihan sopivankokoinen kun siihen tuli vielä ne ranskalaisetkin. :) Sun pitää mennä kattoo, et oisko optista harhaa vai ei. :)

      Hah, varmaan itseään se auto siinä ajattelee. :) Ettei päätyisi romuttamolle.

      No, mua ei olisi haitannut Putouksen missaaminen mutta hyvä kuitenkin että ehdittin näkemään se. :) Me lähdimme siis tuhono aikaan että kummipoika pääsi iltapuuhille jne.

      Poista
  9. Öh, mihin tuo pikku koululainen viittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö kaiken aina viitata johonkin? Ei se viittaa mihinkään, mutta on hauska muuten vaan kun toinen niin oli repusta kiinnostunut ja toisaalta, pieni koululainenhan hän jossain vaiheessa on. :)

      Poista
  10. Oliko pitkästikin pimeää taivalta? Meiltä kun lähtee töihin, kauppaan tai ihan minne vain, niin ensin on 20 km säkkipimeää, paitsi nyt kun on lunta runsaasti :)

    Liittyykö tähän sormusjuttuun jokin salaisuus :D ? Jos se onkin koruliikkeessä entrattavana ja siihen rinnalle tulee toinen sormus...?!
    - Hannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No välillä oli valoja mut suurimmaksiosaksi kyl oli pimeää taivalta. :)

      Ei liity mikään salaisuus, joku vissiin keksinyt ties mitä tarinaa sille. JOo, koruliikkeessähän se on. ;) (Not!)

      Poista
  11. Voisiko kakun ohjetta saada mitenkään?

    VastaaPoista