20.4.2015

Nuoruuden säästelyä kiität vanhempana

Postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Inneoxin kanssa


Kun mä aikoinaan muutin pois kotoa, päätin etten ole yksi niistä nuorista jotka menettävät luottotietonsa. Tuosta päätöksestä on aikaa kohta 12 vuotta enkä ole niitä menettänyt. Säästäväisen luonteeni ansiosta olen aina osannut pelata rahan kanssa, jopa silloinkin kun lähdin etsimään omaa vaatetyyliäni sekä itseäni.

Mulla saattoi palaa yhteen nettivaatekauppaan monia satoja euroja, kun hieman innostuin. Nykyisin olen paljon järkevämpi ostoksieni suhteen. Teen nykyisin niin, että jos en ole jotain vaatetta käyttänyt vuoteen, pistän sen kirppikselle myyntiin. Välttelen nykyisin turhia ostoksia. Joskus saatan innostua ja ostaa jotain halvempaa hetken mielijohteesta mutta harkitsen tarkkaan kaikki hiemankin hintavammat ostokseni ja mietin aina, että tarvitsenko tätä. Melko usein vastaus on ollut en tarvitse ja tuote on jäänyt kauppaan.

Mulla tuo kauhea vaatteiden ostelu johtui oman tyylin etsimisestä, koska en itse saanut nuorempana ostaa vaatteitani oman mieleni ja kokeilunhaluni mukaan. Sain tehdä sen kypsemmällä iällä mutta se voikin olla vain hyvä asia, koska silloin nuori aikuinen minussa kehoitti ostamaan omien varojen mukaan, eli en koskaan ostanut vaatteita luotolla tai joutunut lainaamaan rahaa porukoilta. Pärjäsin ihan itse suuren vaateriehani kanssa ja nykyisin tuo rieha on laantunut. 


Kun me mieheni kanssa tehtiin erästä muuttoa monia, monia vuosia sitten niin kauhistelin sitä turhan tavaran määrää mitä heitimme roskiin ja kierrätykseen. Kymmenen jätesäkillistä täysin turhaa tavaraa. Silloin me sovittiin miehen kanssa, ettei meille tulisi enää yhtäkään turhaa tavaraa koska muutossa sitä saisi aina kirota. Suurinosa noista säkkien sisällöistä oli meille turhaa sisustuskrääsää. Nykyisin mietimme moneen kertaan että tarvitsemmeko jotain tavaraa ja senkin kohdalla katsomme ensin että saisiko sen jostain käytettynä ja hyväkuntoisena.

Kuten alussa jo sanoin, olen säästäväinen luonne ja mulla tuo tarkoittaa sitä että mulla on aina rahaa säästössä ns. "pahanpäivänvaralta" mutta toki tykkään säästellä rahaa kaikkea ylimääräistä varten. Mulla on yleensä tapana säästää johonkin mitä en välttämättä samantien tarvitse, kuten esimerkiksi uusiin silmälaseihin ellei sitten näkö huonone erittäin dramaattisesti ja tarvitsisin ne lasit samantien. No otetaan toisena esimerkkinä vaikka ulkomaanmatka tai vaikkapa ihan nuo mun rakastamani mekot/vaatteet, niihin säästän rahaa ennenkuin ostan. Itse en ottaisi luottoa sellaiseen mitä en tarvitsisi, otetaan esimerkkinä vaikka joku merkkilaukku. Mieluummin säästäisin ja ostaisin sitten myöhemmin, sillä se "maistuukin" paremmalta kun on hetken joutunut säästämään. Mä oon joskus säästänyt erästä matkaa varten ja sitten viime hetkillä muhun iski nuukuus, enkä ostanutkaan sitä matkaa. Mä oon ensimerkiksi niin nuuka, etten varmaan edes miljoona lukaalissa (joo, ei tuu varmaan tapahtuu mut aina saa haaveilla) hommaisi siivoojaa siivoamaan taloni vaan tekisin sen itse.

Moni onkin usein ihmetellyt omaa rahankäyttöäni mutta myös muiden bloggaajien/ihmisten rahakäyttöän. "Miten tuokin on voinut ostaa noin paljon vaatteita", "Millähän rahalla se on ostellut nuo tarransa" ja lista senkun jatkuu. Usein näihin ihmettelyihin on hyvinkin yksinkertainen vastaus ja se on säästäminen. Moni tekee työtä ja saa siitä palkan.




- Mitä itse voisit ostaa hetken mielijohteesta ja mitä ostoksia harkitset tarkemmin?

- Mitä hankintoja varten säästät rahaa?

- Ottaisitko luottoa johonkin kalliiseen hankintaan, mitä et välttämättä edes tarvitse?

- Käyttäisitkö rahaa palveluihin jotka voisit tehdä itse, kuten esimerkiksi siivoukseen


66 kommenttia:

  1. Mä en ole aina osannut pelata rahan kanssa, eli joskus tuli töpättyäkin (ei tosin niin, että luottotiedot olis menny tms.). Nykyisin olen aivan eri ihminen rahan suhteen ja hirvittää joidenkin piittaamattomuus ja leväperäinen asenne raha-asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nuorempana saattaakin tulla töpeksineeksi, mutta onneksi niistä voi oppia. :)

      Poista
  2. Olitko töissä vai koulussa silloin, kun muutit kotoa noin 20-kymppisenä? Vaatii todella pennin venytystä, kun perustaa omaa kotia ja saa laitettua rahaa säästöönkin. Moni varmaan siksi ihmettelee sinun hankintojasi, kun tuntuu että teet aika lyhyitä työpäiviä. Mutta ainahan voi olla jotain perintöjä tai varakas mies :)

    Onnea uudelle kodille! Meillä myös on laaja pihapiiri ja kesäisin ollaan paljon ulkona. Mukava laittaa ruokaa muurikalla ja juoda kahvit naapureiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mä muutin pois kotoa olin työtön. Pystyin siitäkin rahasummasta säästämään, tosin en niin isoja summia kuin työssäollessa. Mulla on vaan ollut menot pieniä joten olen saanut säästöönkin. Moni saa ihan rauhassa ihmetellä vaikka en mä kyllä mitään lyhyitä työpäiviä tee - ole tehnyt enää pitkään aikaan. :) Niin, voihan sitä olla vaikka mitä mutta itse en kyllä miehen elätettäväksi suostuisi. Eikä tästäkään tarvitse kenenkään ottaa nokkiinsa, se on jokaisen oma asia. :) Ja jos on perhettä, niin se on silloin ihan OK.

      Poista
  3. Olen aina ostanut kaikkea, mitä mieli tekee. Joskus rahat on olleet sen vuoksi tosi vähissä, mutta toimeen olen kuitenkin tullut. Tällä hetkellä ansioni on n. 800 euroa kuussa. Pankkitilillä on viisinumeroinen summa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti on asiat jos tilillä viisinumeroinen summa! :)

      Poista
  4. Mulla tuli ihan itteni mieleen tästä! Oon ihan samanlainen pihi. :D Miestä se tosin välillä ärsyttää. Sen mielestä pitäis elää hetkessä eikä säästää turhanpäiten. Ymmärrän hänen pointtinsa. "No use being the richest cunt in the cemetary." Ei siis todellakaan ole helppoa, jos toinen osapuoli parisuhteesta on pihi ja toinen pihin vastakohta. Meillä meinasi tulla ihan ero tämän asian takia. Nyt olenkin alkanut elämään hieman rennommin rahankäytön kanssa, vaikka edelleen säästänkin. :) http://kukapelkaapallinaamaa.blogspot.fi/2015/02/paattyyko-suhteemme-tahan-osa-2.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säästän vapaaehtoista eläkettä ja lyhennän opintolainaa. Siinä se. Sitten kun lainat on maksettu on varaa säästää enemmän. Oon kyllä miettinyt, et jonkun viiskymppiä vois sivuun laittaa. Ostan osamaksulla joitain kalliimpia juttuja, mut maksan ne pois, ennen uusia osamaksuostoja. En mitään satojen tai tuhansien juttuja vaan joitain ns. keskihintaisia. En mistä tahansa vaan sellaisista, missä korot on pienet. Toiset taas saattaa käyttää luottokorttia mut mulla ei sellaisia ole. Mielestäni rahan käyttö on mulla ihan ok. järkevää. Käytän suht paljon rahaa harrastuksiini, mut sitä ei lasketa. Harrastukset maksaa itsensä monenlaisena hyvinvointina... Eläimiin menee kanssa (kissa, koira).

      Poista
    2. Venla, olen kyllä samaa mieltä miehesi kanssa että pitäisi kuitenkin elää hetkessä. :) Itsekin elän vaikka säästänkin ja hyvä myös sulle että oot alkanut ottamaan vähän rennomminkin. :) Kun eihän tässä tiedetä kuinka kauan eletään. :)

      Anonyymi, ensimmäinen kerta kun kuulen jonkun säästävän eläkettä vapaaehtoisesti. Kiva! :) Ihan järkevästi säkin käytät rahaa jos tulee esim. isompia hankintoja.

      Poista
    3. Tuli vahingossa laitettua väärään kohtaan alkup. kommentti. Saan rahasto-osuuteni eläkevakuutuksesta, kun täytän 62 vuotta. Nyt oon kolmeviis, aloitin 25-vuotiaana eli ehdin kyllä säästää sitä ennen... Samassa on henkivakuutus ja jos kupsahdan niin mieheni saa rahat. Ei väliä, vaikka en itse saisi niitä käyttööni. Moni sanoo, ettei säästä eläkettä jos kuoleekin. Mulle se on se ja sama (kuolleena hehee) kuka ne rahat saa. Voihan sitä ajatella, että säästän siltä varalta, että elänkin yli 62-vuotiaaksi ;-).

      Säästämistä tärkeämpää voi olla pienituloiselle se, että on joko sairausvakuutus tai henkivakuutus (etenkin jos on yhteisomistuksessa talo lainoineen tai jälkeläisiä). Meillä on miten kanssa henkivakuutukset ja satatonnia pätkähtää jos jommalle kummalle käy hullusti -alle 60-vuotiaana. Kovin ehdoin tietenkin ;-)

      Poista
    4. Niin, nuo vakuutuksetkin ovat melko tärkeitä. :)

      Poista
  5. Minä olen kova ostelemaan , mutta en luotolla .Tietyn summan laitan kuukaudessa säästöön pahanpäivän varalle , minulla on tietty tavoite paljonko pankkitlillä pitää olla kokoajan rahaa säästössä ja se on toiminut jo vuosia.Välillä joutuu sieltä säästötililtä " lainaamaan " mutta säästän takaisin.
    Joskus käytän myös siivoojaa , koska pitkiä työpäiviä niin jää aikaa viettää laatuaikaa miehen kanssa.
    Ostan myös tavaraa käytettynä ja teen hyviä löytöjä-:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, olen kans kova ostelemaan - ainakin toisinaan, mutta en ikinä luotolla. Onhan mulla nytkin mennyt monta kuukautta etten ole ostellut oikein mitään sen kummallisempaa ja saanut vielä enemmän rahaa säästöön. Mulla ei oo tommosta tavoitetta että pankkitilillä pitäs aina olla joku tietty summa mut tuo vois olla hyvä kokeilu. :) Mie en siivoojaa tosiaankaan käytä, kun voin itse siivota ja se on kivaa. Siivoan myös äidilleni. Tuo on kans hyvä, et voi ostaa tavaraa käytettynä ja niissä voi tehdä hyviäkin löytöjä! :)

      Poista
  6. Kyllä Pipsa, juuri näin. Säästämällä. Voi kun itsekin olisi joskus ymmärtänyt ettei ne suuret tulot vaan pienet menot. Nyt hirvittää se hassaamisen määrä, mitä tuli harrastettua parikymppisenä. Luottotiedot toki on säilynyt mutta ajatus siitä että tilillä voisi joskus olla rahaa ennen uutta tilipäivää on kypsynyt vasta myöhemmin. Jälkikäteen laskeskelemalla nyt harmittaa että tuollakin 15 v aikana huvituksiin tuhlatulla rahalla olisin saanut pienen omakotitalon täältä periferiasta, nyt olisi tarjontaa riittämiin. Edelleen asustelen siis vuokralla.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Mulla täysin sama juttu :)

      Poista
    2. No ihan turhaan murehdit sitä mitä tuli nuorena tehtyä - silloin tulee tehtyä useinkin kaikenlaista tyhmää. Pääasia on se, mitä sä teet nyt. :)

      Poista
  7. Hyvä että näytät hyvää esimerkkiä muille :) Itse olen oikeastaan oppinut paremmin rahankäyttöä erottuani exästä. Oli pakko hommata vuokra-asunto ja maksaa itse kaikki ym. Opin paljon. Hajuvedet ovat ainoa heikkouteni. Niitä ostan ihan hetkenkin mielijohteesta ja olen ostanut suurella summalla luotollakin. Oops! Kuitenkin niin että pystyn lyhentämään sitä luottoa. Vaatteita ym ostan nykyään harvemmin. Hajuvedet ovat siis se mun himo-ostoskohde :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en mä esimerkistä tiedä mutta kiva jos pistää miettimään. :) Heh, meillä on muuten sama heikkous vaikka se ei nyt mulla taida ihan ekana heikkoutunea tulla. :) Mikäs on muuten lempparihajuvetesi?

      Poista
    2. Sanotaan TOP20 ku on vaikee valita 1 :)

      1. Hugo boss-Nuit
      2.Hugo Boss- Jour
      3.Hugo Boss-Orange
      4.tommy Hilfiger-dreaming
      5. Cacharel-Promesse (enää pari tippaa jäljellä :'( )
      6. Avon-Miami Party (tääkin lopussa :( )
      7. The Body Shop-Pink grapefruit
      8. The body shop Vanilla
      9. YR-Moment de bonheur l'eau
      10. Escada-Sexy Graffiti
      11. Naomi Campbell-Cat deluxe at Night
      12. Clean-Fresh Laundry
      13. Clean- Shower Fresh
      14. Jessica Simpson-I fancy you
      15-DKNY-Be delicous
      16. Betty Boop-Angel
      17. Antonio Puig-Lady Mango Rebell
      18. VS Forbidden Vanilla
      19. VS Midnight Dare
      20. VS Aqua kiss (tää on body mistinä mulla)

      En ole vielä löytänyt sitä "signature-tuoksuani". Noihin tulee tartuttua usein tällä hetkellä :)

      Poista
    3. Ohoh, siinä o hyvä lista. :) Muutama tuttukin löytyy. :)

      Poista
  8. Nykyään olen säästäväisempi kuin ennen, vaikka en rahaongelmissa ole koskaan ollutkaan. Mutta nykyään säästän aina ensin ja käyttötilille jätän tietyn summan minkä saa kuluttaa mihin vaan turhuuteen jos haluaa.
    Säästötiliä taas käytän matkusteluun, mahdollisesti uuteen autoon tms. mihin ei peruspalkka riitä. Mutta ensin säästö, sitten osto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on todella hyvä systeemi myöskin. Mutta parhain on kuitenkin se säästö ja sitten vasta osto. Ja silloinkin saa miettiä, että tarvitsenko minä tätä todellakin. :) Tää mun nuukuus on esimerkiksi yksi syy miksi en oo esim. ostanut merkkilaukkuja vaikka voisin. :)

      Poista
  9. Minä en koskaan ole edes ajatellut mitään luottotietoja, minulle on aina ollut ihan itsestäänselvää, ettei sellaista voi ostaa, mihin ei ole varaa. En ole koskaan edes pohtinut mitään tuollaisia. Enkä itse asiassa edes omista luottokorttia, enkä ole koskaan ajatellut hankkiakaan.

    Mikä minua kuitenkin harmittaa ihan hirveästi, on se, että kun olen aina asunut vuokralla, olisin sillä samalla rahalla jo maksanut suuren osan omasta asunnosta. Olin vain niin epävarma tulevaisuuden ja asuinpaikan suhteen, etten edes tiennyt, mistä sen olisin ostanut. Mutta laskin taannoin, paljonko olen elämässäni maksanut vuokraa ja se oli aika järkyttävä summa. :/

    Minusta paras keino säästää on se, ettei osta mitään tarpeetonta hetken mielijohteesta. Jos vielä kuukauden päästä miettii sen jonkun tavaran ostamista, niin sitten se kannattaa hakea, mutta useimmat niistä hetkellisistä mieliteoista vain unohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kaikille tuo ei valitettavasti ole itsestäänselvä asia. :( Heh, en muuten minäkään omista luottokorttia ja hyvä niin!

      No tuo oli ihan hyvä jos kerran olit epävarma missä asuisit. Kyllä sen pitää olla melko varmaa, vaikka voihan aina tietenkin myydä. :) Ja kun miettii että jos maksat vaikka 500€ asunnosta vuokraa, niin vastikkeen summa siitä on yleensä puolet. Että kyllähän sillä tosiaankin ostaisi jo omankin. :) Mut aina pitää ottaa huomioon kaikki mahdolliset remontit jne. koska nekin vaatii rahaa.

      Hei toi on muuten todella hyvä neuvo! Mä oon tota joissakin tapauksissa kokeillut. Tai niinkuin mulle eräs läheinen on sanonut, niin nuku edes yön yli. :)

      Poista
  10. Minulla oli tapana ennen naimisiinmenoa käyttää rahat matkusteluun, vaatteisiin ihonhoitoon, kampaajaan ja ennenkaikkea bailaamiseen . En kadu ollenkaan. Minulla oli ihanaa silloin. Katuisin jos olisin nuoruuteni kitkutellut, nautin elämästä ja tapasin ihmisiä, se oli kivaa rentoa aikaa. Minulla alkoi tarkempi rahankäyttö kun menin naimisiin ja tuli lapsi. Ihanaa sekin, mutta kyllä jotenkin haikailen niitä nuoruuden bailuvuosia....
    Ja olinhan kyllä tyylikkään näköinenkin silloin, nyt satsaan enää urheiluvaatteisiin. Huoh, mun tavaramerkki oli sellainen siisti huoliteltu tyyli, ei koskasn mitään yliampuvaa - se tyyli oli aika kallis ylläpitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän sitä katua tietenkään tarvitse, jokainen käyttää rahansa haluamallaan tavalla. :) En mäkään kitkuttelemaan ole joutunut vaikka olenkin säästänyt. :)

      Poista
  11. On niin pöljää ettei paremmasta väliä... 800 ekun tuloista eikä isommistakaan säästetä juuri missään taloudessa. Tietty jos on hyvintienaava mies joka tienaa ja maksaa suht kaiken on asia jo toinen. Puolia ei tämä meidänkään Pipsa ole jakanut millään työttömänä (tahi muutoinkaan) ollessaan elämästään ... ei pitäisi tämän ihmisen tästä asiasta postata. Tulee paha mieli niitten nuorten vuoksi jotka ovat oikeasti joutuneet ponnistelemaan ja par aikaa ponnistelevat selvitäkeen lasten kanssa elämästään. Hyi mitä elvistelyä samaan aikaan kun suuri osa nuorista taistelee jo jokapäiväisestä ruoastaan, yäk.
    Että joopa joo Pipsa, osa-aikainen porrassiivooja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tuli mullekin mieleen, että miten osa-aikaisen siivoojan tuloista voi säästää,vaikka olisi miten pihi. Jos on saanut perintöä niin sitten voi, eli asunto on ns maksettu. Normaalit lainanlyhennyksetkin voivat viedä sen siivoojan palkan verran kuussa kevyestikin. Jos taas puoliso maksaa asunnon ja sen kulut, niin silloin on säästäminen mahdollista pienistäkin tuloista.
      En siis halua mitenkään tietää teidän taloudellisia kytköksiä, mutta kuten edellä jo todettiin herää epäilys kerroitko ihan kaiken miten taloutenne menot jaetaan. Jos maksat puolet menoistanne, niin sitten nostan hattua muuten pysyy hattu päässä. Mun puolesta on siis ihan ok jos enemmän tienaava puolisko maksaa kaiken tai suurimman osan, mutta ei silloin oikeastaan voi hihkua olevansa säästäväinen, eikö sitä silloin vähän niinkuin siipeile. Tiedoksi, että mulla itsellä on tämä tilanne, mies tienaa leijonanosan ja maksaa melkein kaiken, minun hyvin pienet tuloni menevät ruokaan ja matkakassaamme..

      Poista
    2. Juuri näin! On helppo olla säästäväinen, jos toinen maksaa suuremman osan yhteisistä kuluista. Tämä on arka aihe, jos ei halua tarkemmin kertoa...

      Poista
    3. Mä ymmärrän teitä täysin, kun ettehän te voi tietää mun raha ja työasioista kun en niistä täällä huutele, joten ymmärrän että olette sekaisin näiden asioiden kanssa. :) Mutta miten tämä nyt kääntyikin taas näihin asioihin vaikka ymmärränhän minä, että nämä asiat kiinnostaa monia eikä tämä varsinaisesti ole edes arka aihe, mutta aihe joka ei sen isommin kuulu tuntemattomille :) No mutta meillä maksetaan kaikki menot puoliksi eli saat nostaa hattua. :) Tai jatkaa ihmttelyä, suotakoon se teille jos niikseen menee. :)

      Poista
    4. Niin, mehän emme raha-asioistasi sen kummemmin tiedä, itselleni on kuitenkin muodostunut sellainen kuva, ettei sun juuri tarvitse niitä miettiä. Voit huoletta ostaa 150 eurolla tarroja, monta pussia teetä kerralla, hajuvesiä, koruja... Jne. Et ainakaan ole kertonut säästäneesi esim. niitä sormuksia varten erikseen. Aika impulsiiviselta välillä ostelusi vaikuttaa. Ja kaiken tuon lisäksi maksat vielä puolet kaikesta? Aika hyvin...

      Poista
    5. Miten sinulla on edes voinut olla tarvetta säästää nuorena, kun edellisessä blogissasi kerrot saaneesi 200 000 markkaa perintönä ollessasi 16-vuotias? Tuolla summallahan on silloin saanut jo ihan kunnollisen asunnon Porin kaltaisesta paikasta ja on jäänytkin vielä!

      200 000 markkaa vuonna 1999 on ollut valtava summa teini-ikäiselle!

      Poista
    6. No ompas reilua kirjoitella tuollaisesta vaikka olisinhan minäkin voinut jättää tämän julkaisematta, mutta jäin vain ihmettelemään että mikä tarve sinulla on päästä huutamaan nettiin minun perinnöistäni? Joo, olen sen vanhaan blogiini kirjoittanut mutta se taas tarkoittaa sitä että sinun on täytynyt nähdä vaivaa löytääksesi tuon tiedon. Ihmettelen kyllä miksi nähdä vaivaa jonkun vanhan blogin kanssa. Mutta kerrohan miksi ihmeessä tuo on vaivannut sinua että minulla on perintöä ja olen siitä huolimatta säästänyt? Mitä väliä siis moisella? Miksi ei saisi säästää vaikka olisikin rahaa? Minusta säästäminen on hyvä juttu. Säästäminen opettaa niin monia asioita, kuten itsehillintää ja jollakin tavoin myös nöyryyttä, kun ei anna rahan hallita elämää.

      Poista
    7. Erittäin hyvä lause tuo Pipsan viimeinen!

      Poista
    8. Annoit ymmärtää, että olet pienistä tuloista säästänyt ja jotenkin suurella saavutuksella onnistunut välttämään luottotietojen menetyksen. Eihän kumpikaan ole mikään saavutus, jos on perinyt valtavan summan rahaa jo nuorena! Mihin sinä edes ne säästöt käytit, kun sinähän olet saanut ainakin asunnon perintörahalla ja on jäänyt vielä rahaa shoppailuihinkin?!

      En minä säästämistä kritisoi, vaan sitä, että sinä korostit elintasosi olevan tulosta säästämisestä. Se on nyt kuitenkin vähän eri asia elää opintotuella opiskellessaan ammattia ja sitten käydä töissä, kuin saada teininä pari sataa tuhatta, joka vielä silloin oli suuri summa...

      Raha ei yleensä hallitse elämää silloin, kun sitä on.

      Poista
    9. Minä olen pienistä tuloista säästänyt. Älä anna sen perinnön sekoittaa pakkaa, minäkään en ole.

      Mä olen elänyt opintotuella opiskellessani ja sen jälkeen ollut niin työttömänä kuin töissäkin. Ja hyvin olen pärjännyt ilman perintöäni. :)

      Raha ei hallitse elämää jos ei anna sen hallita.

      Poista
    10. Mitä sinä nyt selität? Ei se perintö edelleen jossain pankkitilillä käyttämättömänä makaa, vai mitä?

      Mutta jos tosiaan on niin, että lahjoitit koko 200 000 pois tai et koskaan ole käyttänyt siitä edes korkotuloja, niin ok. Sitten olet säästänyt pienistä tuloistasi ja pärjännyt ilman perintöäsi. Mutta miten en nyt jotenkaan usko, että se ihan niin olisi...

      Joo, raha ei hallitse elämää, jos sitä on. Mutta kun laskut painaa päälle, eikä palkka vain yksinkertaisesti riitä, niin kyllä se silloin hallitsee. Äitini kasvatti yh:na minut ja kaksi veljeäni, eikä menettänyt luottotietojaan ja onnistui jopa maksamaan talolainan lyhennykset, koska halusi, että saamme kasvaa omakotitalossa. Saimme silloin tällöin jotain erityistäkin, koska äiti säästi. Sinä säästät, jotta voit ostaa tarroja. Et selvästikään ymmärrä eroa, mutta en sitä sinulta odottanutkaan.

      Poista
    11. Se missä perintö nyt on, ei kuulu sinulle. :) Mutta edelleenkin, olen säästänyt pienistä tuloistani ja pärjännyt ilman perintöänikin ja se on ihan sun asiasi uskotko vai etkö. :) Minulle sillä ei ole merkitystä. :)

      Sulla on ollut mahtava äiti, nostan hänelle hattua. :)

      Kyllä minä eron tiedän mutta miksi ihmeessä sinun piti alkaa ilkeilemään asialla? Jokaisella meillä on syynsä säästämiselle, myös minulla.

      Poista
    12. Ei kuulukaan. Mutta sinä kirjoitit kokonaisen postauksen siitä, miten olet saavuttanut elintasosi pienillä tuloilla ja säästämällä. Se olisikin varsin kunnioitettava saavutus, varsinkin jos todella maksat puolet kaikesta.

      Mutta kun se ei ole totta. Se minua tässä nyppii. Kuka tahansa pystyy säästämään, jos saa tuollaisen pesämunan jo teininä.

      Rahat on sinun ja olet saanut tehdä niillä mitä huvittaa, eikä se tosiaan minulle kuulu, mutta et voi kerskua sillä, miten pienistä tuloista olet säästämällä saanut, mitä haluat. Mikä tämänkin ymmärtämisessä on niin vaikeaa...


      Poista
    13. Miksi tämä sinua edes kaivelee anonyymi? Tiedoksesi myös, että kuusitoistavuotiaana Pipsa tuskin on hallinnut perintöään, jos hän sellaisen on saanut vaan edunvalvojina ovat toimineet vanhemmat. Tämän luulisi vähän tyhmemmänkin tietävän. Mitäpä jos hankkisit elämän, lukisit pari kirjaa ja lakkaisit väittämästä toisten kirjoittelua valheeksi? Voin ihan allekirjoittaa tuon pienistä tuloista säästämisen opiskelijana. Se kysyy itsekuria ja joskus säästämistä helpottavat pienet yllätykset, jotka ovat kasvattaneet pottia. En ymmärrä, miksi koet kateutta sellaista ihmistä kohtaan, jota et nähtävästi tunne. Suosittelen sinulle lämpimästi terapiaa ja sitä lottoamista, niin ei tarvitse keuhkota Pipsan rahoista.

      Poista
    14. Jotenkin minusta tuntuu, ettet ole koskaan joutunut taloudellisesti todella ahtaalle, vai olenko väärässä? En siis tarkoita, että se on huono juttu ja että kaikkien pitäisi kokea elämässään ultimateköyhäilyä ymmärtääkseen rahan arvon. Mutta, on aikalailla eri asia oikeasti olla köyhä ja yrittää saada rahat riittämään, kuin se että pankkitilillä makaa 200 000, vaikka niitä ei käyttäisikään. En tiedä ymmärrätkö pointtini?

      Poista
    15. Niin kirjoitin koska näin se on. Sä nyt vaan liiaksi takerrut tuohon että olen saanut perinnön ja pidät kynsin ja hampain kiinni itse pitämästäsi totuudesta. :) Oikeasti sä et tiedä mitään miten mä olen perintöni kanssa tehnyt. Mut tosijuttu on että olen pienillä tuloilla ja säästämiselle saavuttanut mitä olenkin saavuttanut. :) Ja tosiaankin maksan puolet kaikesta.

      No musta tuo on vähän hassua sun sanoa ettei tämä ole totta, vaikka ymmärrän kyllä sua koska ethän sä tiedä kaikkea tästä eikä sun kuulukaan tietää. Mulle on ihan sama vaikka sä tai joku muu ei usko, koska mä tiedän miten asiat on ja se riittää. :)

      En mä kyllä ole millään tavalla ainakaan mielestäni kersunut, että olen pahoillani jos sä olet sen sellaisena kokenut. Mä en koskaan kersaile rahasta mutta olen kyllä ylpeä siitä että olen pystynyt säästämään pienistä rahoistani.

      Antaisit vain olla.

      Poista
    16. Ano; Se kaivelee minua, koska minä oikeasti jouduin nuorena säästämään pienistä tuloista. Minä olen ylpeä siitä, että selvisin ihan yksin, ilman vanhempien tai kenenkään apua. Ilman niiden paljon puhuttujen luottotietojen menetystä, jopa ilman opintolainaa. Ja se teki tiukkaa, koska minulla ei ollut mitään perintöä apuna. Joten minulle ei tarvitse saarnata säästämisestä.

      Enkä tiedä, mikä kermaperseprinsessa sinä olet, mutta minulle 200 000 ei ole "pieni yllätys"! Ei olisi edes nyt, saati sitten nuorena!


      Ja Pipsa, en tiedäkään, mitä olet perinnölläsi tehnyt, mutta jos oikeasti olet vain hukannut kaksi sataa tuhatta ilman, että se on hyödyttänyt sinua mitenkään, niin onhan se nyt aika naurettavaa ylpeillä sillä, ettei ole menettänyt luottotietojaan. Vähemmällä olisit päässyt, kun olisit vain menettänyt ne luottotietosi...

      Mutta antaa tosiaan olla. Kuten sanoit, asia ei minulle kuulu. Mutta ehkä sinun asemassasi olevan kannattaa jättää rahavinkkien jakeleminen hiukan vähemmälle... :D

      Poista
    17. Hienoa, että olet säästänyt. Mutta niin on moni muukin. Et ole ainoa laatuasi, sori vaan. Ihmisillä on eri tilanteita ja toiset ovat eriarvoisempia kuin toiset. Jos se tulee sinulle yllätyksenä, niin sille en voi mitään.
      Eikä tässä nyt ole kukaan puhunut, että 200 000e on pieni yllätys. Ymmärrätkö asiat tahallasi väärin? Joskus ostin kioskista itse euron arvan ja voitin siitä 20e pistin siitä puolet uusia kenkiä varten ja puolet säästötilille pahan päivän varalle. Se on mielestäni pieni yllätys, jolla voi raha karttua. Se, onko se järkevää, en tiedä. Myös vanhemmat saattavat auttaa toisinaan kympillä tahi toisella. Itselläni ei ole ollut rikkaita mummoja tai vanhempia, mutta en silti koe tarvetta nostaa itseäni jalustalle säästämisen suhteen niin kuin sinä teet. Pieniäkin summia voi säästää, lähtötilanteesta huolimatta. Siinä ei mielestäni ole mitään kermaperseilyä. Tiedoksesi myös sinulle, että tulen itse vähävaraisesta ja suuresta perheestä, eikä sinulla ole mielestäni oikeutta alkaa väittämään muuta.

      On ikävää, että koet itse jääneesi paitsi paljosta. Tukipuhelimia on paljon. Soita niihin. Myös kunnalla on vähävaraisille tarkoitettuja puhelimia. Niihin voi soittaa ilman että tarvitsee olla perintöä. :) Eiköhän joku siellä kuuntele, kuinka urhea olet kun olet säästänyt ja kuinka hieno teko sinulta on "opettaa" kaikkia ympärilläsi olevia kermaperseitä ja väittää heitä vielä valehtelijoiksi.

      Pipsalla, kuten minullakin ja sinullakin on oikeus jakaa rahavinkkejään. Luottotietojen säilyminen on hieno asia. Siitä sietääkin olla ylpeä. Sinulla anonyymi sen sijaan ei ole oikeutta määritellä, kuka saa / kenen kannattaa jakaa rahavinkkejään ja kenen ei.

      Poista
  12. Nuorempana käytin rahaa surutta. Mikä tuli, meni kuukaudessa melko tarkkaan. Luotolla en kuitenkaan elänyt ja opintolainat maksoin. Rahaa jäi kyllä hassattavaksi siitä huolimatta.

    Lasten syntymän jälkeen järki tuli mukaan kuvioihin. Lapsia on kolme, on talolaina ja pari autoa, kalliit vakuutukset, joten enää ei eletä heittämällä rahaa turhuuksiin. Mä oon huomannut, että mitä enemmän meillä tulot kasvaa, sitä pihimpi minä olen 😃. Ehkä se johtuu myös siitä, että tämän kokoisessa perheessä niitä menoja on reilusti.

    Säästäminen on mulle tärkeä juttu. Meillä säästetään joka kuukausi lasten tileille tasasumma. Mulle oli heti alusta sydämenasia, että lapsilla on pesämuna valmiina pahan päivän varalle. Ei siis hassattavaksi eikä luomaan liian helppoa elämää. Mun mielestä jokaisen täytyy kokea se tiukempi vaihe tai ei vaan opi käyttämään rahaa. Omalle tilille on tavoitteena kans jäädä joka kuukausi ns. plussalle, eli saldon on oltava enemmän kun edellisessä kuussa. Meillä on myös erillinen talletustili, jossa isompi summa ihan vaan siksi jos vaikka kodinkoneet menevät rikki.

    Palveluja meillä ei juuri osteta, se on iso säästö. Ite siivotaan, tehdään polttopuut, käytetään äitini kampaajan taitoja. Jopa rakennusajan jälkeen on kaikki konetyöt tehty pihassa itse, kun isovanhemmilla on koneet ja laitteet 😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorempana tosiaankin sitä rahaa pystyi käyttämään huoletta, myös itsekin vaikka säästin. :) Niin, kyllähän ne lapset aika paljon muuttaa, taloutta ajatellen. Kun on monta suuta ruokittavana. :) Tuo pesämuna lapsille on todella hyvä idea, mutta saanko antaa pienen neuvon. Älkää luovuttako niitä lapsille kun täyttävät 18v. Antakaa sitten kun ovat paljon vanhempia ja rahankäyttö on järkevää.

      Poista
    2. Hyvä Pipsa nyt mä nostan hattuani todella korkealle. .

      Poista
  13. Hyvä postaus, antoi ajattelemisen aihetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin olin sanomassa. Kävin 7.5 kilsan lenkillä ja mietin koko matkan omaa suhdettani rahaan. Että kyllä! Antoi ajattelemisen aihetta paljonkin.

      Poista
    2. Kiva kuulla, että tästä on ollut jotain hyötyäkin. :)

      Poista
  14. Olin nuorempana paljon tarkempi rahan kanssa, koska oli pakko. Muutin parikymppisenä pk-seudulle soluasuntoon ja opintorahan sekä pienien säästöjen turvin selvisin n.600e kuussa. Ihmettelen vieläkin, että millä oikein elin, varmaan kaurapuurolla enimmäkseen :D Nykyisin kun saan ihan ok palkkaa satsaan mielelläni laadukkaaseen ruokaan ja suosin luomua. En koskaan käy kampaajalla ja vaatteetkin ostan kaikki kirpputorilta, kun en ole koskaan välittänyt niin kauheasti näistä asioista. Rahaa saattaa mennä sisustukseen; nekin kaikki tulee ostettua kirppiksiltä ja antiikkiliikkeistä- vanhan tavaran ystävä kun olen. Mutta joka kuukausi pyrin saamaan vähän säästöön pahanpäivän varalle ja tarpeettomat tavarat laitan aina myyntiin sitä mukaa kun kyllästyn johonkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä tosiaan tulee pienelläkin toimeen, mutta isommat yllättävät menot saattaa sotkea. Mä tiedän mitä on olla pienillä tuloilla mut silti oon pärjännyt. Saanut ostettua jopa kalliit silmälasit mutta joutunut säästämään muutamia kuukausia ennenkuin se on onnistunut. Siis silloin työttömänä ollessa. Ja ehkä tuokin on opetannut sitä rahan arvostusta. Mä varmaan kans ostelisin kirppiksiltä jos olisin hoikempi. :)

      Poista
  15. Meillä on miehen kanssa aika lailla samanlainen rahankäyttötyyli eli välillä ostetaan kaikkea, mitä mieleen juolahtaa ( mm. kakkosasunto, vaikka se ei ollutkaan hetken mielijohde) ja joskus taas kytätään kaupoista punaisen hintalapun tuotteita ja syödään kaurapuuroa ja tonnikalapastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jo pelästyin että oletteko hetken mielijohteesta ostaneet kakkosasunnon mut ei sentäs. ;) Ja toisaalta, mikäpä minä olen sitä tuomitsemaan vaikka olisittekin. :)

      Poista
    2. Ei, mietittiin sitä kuukaudn verran...

      Poista
  16. Mä tajusin tänään, että mulla on kolme materiaan liittyvää haavetta ja että pystyn SÄÄSTÄMÄÄN niihin rahat kuudessa kuukaudessa ja aion sen tehdä. Ja todellakin teen sen.

    VastaaPoista
  17. Tuleeko tällä viikolla porinat?

    VastaaPoista
  18. Minun mielestäni siinä, että ei käytä palveluja vaikka siihen olisi varaa ei ole mitään kehumista.
    Tämä yhteiskunta pyörisi paremmin ja ihmisillä olisi töitä jos pihit hellittäisivät kukkaronnyörejä. Ostaisivat kampaamo-, kosmetologi-, remontti- ja siivouspalveluja.
    Saisivat pienyrittäjät hommia. Ei niitä euroja mukaansa saa, pitää myös nauttia niistä.
    Itse käytän erittäin mielelläni palveluja rahatilanteen mukaan. Viimeksi tilasin ristiäiskakun pikku leipomosta, vaikka olisihan jonkunlaisen kakun saanut itsekin väännettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kommentti! Esim. auton renkaiden vaihtaminen tuli maksamaan vain 25 euroa. Ikinä en enää senkään asian takia aio tuskailla. Ja mitä hienoa siinä on ettei käy koskaan kampaajalla. Entäs pienet remontit? Meilläkin kävi reiska laittamassa kaakelit seinään. Yksi ilta kului, mutta erittäin siistiä jälkeä tuli. Olisihan isäntä ne (ehkä) itsekin saanut laitettua, mutta kun se nyt ei kuitenkaan tule selkäytimestä, niin miksei sitäkin hommaa antaisi ammattimiehelle kohtuullista korvausta vastaan.

      Poista
    2. No kiva, että mun kanssa on joku samoilla linjoilla. Mielestäni tällainen palvelujen käyttäminen ei ole inhoamaani kerskakulutusta.
      On myös tosi kiva olla palveltavana, ja sen tietää, että pienen yrittäjän tavoite on tehdä kaikkensa asiakkaan eteen, kun siitä on oma elanto kiinni.
      Minusta on myös kiva käydä lounastamassa pikku paikoissa, joita ainakin täällä Lahden seudulla on paljon, tällasia yhden kahden naisen firmoja. Eli ei mäkkäriin vaan lähilounaspaikkaan paikalliselle yrittäjälle syömään. Tulipas oikeen palopuhe, mutta tää on mulle tärkeä asia.

      Poista
    3. Olenko turhamainen, mutta ajatteluni on että miksi työnantajani tulisi hyötyä edustavasta ulkonäöstäni jollei palkka kuitenkaan ole sitä mitä kuitenkin ulkoiselta habitukselta vaaditaan. Kävisinkö kampaajalla ja kosmetologilla jos sillä olisi työni kannalta relevantti merkitys? Kyllä. Jos se huomioitaisiin palkassa edustuskuluna? Kyllä. Siihen saakka istun kukkaroni päällä tyynesti kädet ristissä.

      Poista
  19. Minä en varsinaisesti säästä, mutta pyrin elämään niin, että olen pihi sellaisissa asioissa, joissa on helppo säästää. Sähkön säästö, sopimusten kilpailutus, hankinnat ensisijaisesti kierrätettynä, laatu korvaa määrän jne. Ylimääräistä rahaa sitten jää sen verran kuin jää. Uudet säästövinkit ei haittaa ketään ja kukin toteuttakoon niin kuin kykenee.

    Minulla on myös perintörahaa ja lapsuuden säästöjä mukava summa (nyt asunnossa kiinni, lainaakin on), mutten ole koskaan osannut ajatella niitä omiksi rahoikseni enkä siten myöskään käyttänyt (perinnön jättäjän ottaisin mielelläni takaisin..). En ennen asunnon hankkimista koskenut tileihin vaan elin omilla rahoillani ja elän edelleen. Oikeasti omaa rahaakin on tarkan euron politiikan ansiosta jemmassa se joidenkin suosittelema puolen vuoden palkan verran. Myös minun tapaani valittaa pienituloisuuttani on kritisoitu. Totta, että en ole koskaan ollut ns. kuilun partaalla, mutta palkka on silti pieni eikä voi elää leveästi.

    -AI

    VastaaPoista