31.5.2015

Kohtalon oikkumme


SIIRI
(SatuMainen Kohtalon Oikku)
s. 23.1.2013

Siitä on kaksi vuotta kun tämän "pieni" kohtalon oikkumme saapui elämäämme piristämään. Se oli tarkalleen 19.5.2013 kun Siiri tuli meille pikkuisena mustana energiapallerona. Olenkin iloinen että tulin kuvanneeksi Siirin alkuaikoja meillä, nyt kun niitä katsoo, näen miten valtavasti Siiri on muuttunut. Kun kävimme Siiriä aikoinaan kasvattajansa luona katsomassa niin silloin jo naureskelin tuota rekisterinimeä sillä se oli niin sopiva. Minusta se oli kuin kohtalon oikkua että saimme juuri Siirin, koska olihan meillä mahdollisuus hankkia kissa ihan milloin vain, mutta haimmekin juuri tuona hetkenä. Olimme katselleet muitakin kissarotuja mutta kaikkien kiinnostavien pentueet olivat silloin myyty loppuun, vain Siiri oli jäljellä ja itse pidin sitä kohtalon oikkuna, enemmän kuin pelkkänä sattumana. Kyllähän me mieteimme joskos odottaisimme että seuraava pentue tulisi ja ostaisimme siitä, mutta kun Siiri oli tehnyt meihin jo vaikutuksen niin yön yli nukuttuamme taisimme olla päätöksen tehneet. Siiri se olisi.

Vaikka meillä on kolme kissaa, on Siiri kuitenkin se kenen kanssa meillä on läheisimmät välit. Olenkin aina nauranut Siirin olevan meidän oma spesiaalikissamme. Hänen kanssaan osataan jopa "puhua" vaikka emme kyllä aina täysin tiedäkään mitä hän sanoo. Suurimmalta osin ymmärrämme mitä kukin kurnaisu tarkoittaa. 

Siirin on aina oltava kaikessa mukana, en tiedä hommaa jossa en olisi saanut Siiriä seurakseni. Imuroinnissakin se on mukana mutta pitää muutaman metrin turvaetäisyyden tuohon äänekkääseen vekottimeen. Saunaan emme pääse ilman Siiriä, tosin hän ei kauaa siellä viihdy kun tulee kuuma. Siiri tykkää siivouksesta, hän tulee aina mopin perässä. Kokatessammekin on Siiri taustalla katsomassa. Jopa 160cm sänkymme tuntuu ahtaalta kun Siiri tykkää nukkua yöt välissämme ja se rakastaa vinossa nukkumista. Onpa hän joskus änkeytynyt tyynyjemme väliin ja muistankin sen ekan kerran kun heräsin Siirin kehräykseen ja kun avasin silmät oli musta nenänpää vastassa. Nykyään Siiri on alkanut ajamaan mua aamuisin sängystä pois, että pääsee jatkamaan kauneusuniaan juuri siihen mun lämmittämään kohtaan - mikään muu kohta ei kelpaa. 

Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut kahdessa vuodessa mutta olen kyllä niin kiitollinen noille kissoille kun tuovat elämäämme tuota menoa. Mä rakastan meidän karvakorvia! Mä oon aina luullut olevani koiraihminen mutta nyt kun tää kolmikko on meillä ja oon nähnyt niiden touhuja ja rakkautta, niin on pakko myöntää että kissaihminenhän minä olen. Tai molempia.

WE LOVE YOU



29.5.2015

OOTD - Söppänän pinkkiä


Aamulla kun unisena istuskelin bussissa matkalla töihin, sain vihdoin ahaa-elämyksen tuosta mun tukasta. En oo siihen silleen kiinnittänyt mitään huomiota ja antanut vaan ajan kulua mutta nyt mä tajusin - enhän mä mitään hiuksiani värjää, en ainakaa kesällä. Annan auringon vaalentaa mun hiuksiani, sitä se on aina tehnyt kun mulla oli mun oma värini ja nyt oon jopa vähän tykästynytkin tähän omaan väriini. Voisi se toki vaaleampikin olla mutta mitä sitä värjäämään kun aurinko kerran haalistaa. Katsotaan onko syksymmällä intoa värjätä. Mulla on näitä tämmösiä aikoja. Välillä tekee mieli värjäyttää 3kk välein ja välillä on vaan "Näh!".

On ollut kivaa seurata kun uusi nurmikko on lähtenyt vihertämään ja tuo kukkapenkki on alkanut elämään. Kaikenlaisia kivoja värejä on tullut esiin. Vaaleaa violettia, punakeltaista ja keltaistakin. Kuunliljaakin, sillä valkoisella reunuksella, on alkanut tulemaan. Nyt minäkin siis tunnistan jotain. Pitääkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja menä siistimään tuo kukkapenkki siistimmäksi. Oon vaan ollut kamalan arka tekemään sille mitään, etten vahingossa revi irti jotain hienoa kukanalkua mutta onneksi minäkin tunnistan rikkaruohot, ainakin suurimmalta osin. 

Odotan innolla viikonloppua sillä meillä on luvassa pihahommia ja sen takia meille tulee vähän vieraita, apujoukko, auttamaan noiden hommien teossa. Mukavaa saada tänne vipinää ja vilskettä. Mulla onkin edessä ruuan mietintä koska pitäähän sitä nyt tarjottavaakin olla. Tuon lisäksi pitää illemmalla vielä siivota vaikka se on hieman hankalaa nyt kun ei olla hommattu uutta moppia ja vartta, mies nimittäin rikkoi viime viikonloppuna ihanan pinkin mopin ja sen varren. No ehkä mä vaan imuroin. Tarvitsen kyllä sen mopinkin joten kaupoille on mentävä ja pian.


Mä sain eilen jo idean että tänään pukeudutaan söpösti ja siitä se idea sitten lähti. Mulle oli heti selvää että päällä pitäisi olla pinkki mekkoni sekä Furlan laukku kädessäni. Musta tuo Furlan laukku sopii niin hyvin tämän mekon kanssa - luovat keskenään niin söppänän tyttömäisen kuvan ja olon. Kaulaan ja sormeen valikoitui sinistä eli Kalevala korun Meri-kaulakoru sekä HennaK:n tekemä Nature-sormus - halusin jatkaa hopeateemassa ja lisäsin vielä ranteeseeni Ideakorun Memento Vivere-rannekorun. Lopuksi kevyt bolero, sukkahousut ja ballerinat. Myös huuliin sipaisin hieman huulikiiltoa, joka myöskin sopi tähän väriteemaan ja ette arvaakkaan miten paljon itseäkin ilostutti töissä, kun olin laittautunut näin nätiksi. Huomatkaa toki Silla, jonka oli ihan pakko ängetä mukaan - se on aina lähellä kun otan asukuviani. Mamman hömppä muru.

Kattokaa! Ihme on tapahtunut! Mulla on sukkahousut! Mulle on ihan varmasti sattunut joku mielentilahäiriö kun olen alkanut ihan pienesti tykkäämään noista sukkahousuista. Ainakin mustassa värissä, niistä ihonvärisisistä en edelleenkään tykkää - vielä ainakaan! Saatte sitten kalauttaa mua paistinpannulla päähän jos sen menen tekemään. Mä oon mieluummin vaikka paljain säärin kuin ihonväristen sukkahousujen kanssa. No, mä syytän lähestyvää keski-ikää tästä. Nykyisin uskallan olla sukkahousujen kanssa kun ystäväni vinkkasi miten niitä voi käyttää noiden lyhyiden mekkojen kanssa, eikä tartte murehtia vilautusvaarasta. Pistää vain housuliivien tapaiset housut sinne sukkahousujen päälle. Ongelma ratkaistu! Eipä vilku enää. Itse ajattelin kokeilla legginssishortsejani tuohon tarkoitukseen, tosin tuohon ei varmaankaan sovi sellaiset löysät legginssit vaan enemmänkin ihonmyötäisesti menevät - onneksi mulla on sellaisiakin ja yhdet rikoin sillä tavoin, ettei niitä voi oikein legginsseinä käyttää mutta tuollaisina shortseina.

Sain eilen myös myytyä suurimmanosan laukuistani ja vaatteistani - kiitoksia vaan teille jotka annatte uudet kodit näille. Tulin huomanneeksi että muutama mekko oli muuttunut sen verran isohkoksi etten tykkää enää käyttää niitä joten järkevin asia oli pistää ne myyntiin. Ne oli näitä koon 26-28 mekkoja. Mä luulen että kun mulle on tuossa tulossa ikää taas vuoden verran lisää (pari viikkoa vielä) niin jotenkin kun uhkaavasti lähestyn tuota keski-ikää (hitto, kun kirjoitin tuon niin iski samantien vanha olo) olen kiinnittänyt huomiota että toimintani ovat muuttuneet pikkuisen järkevimmiksi. Ehkä? Nytkin olen laittanut neljä mekkoa pois - okei, kaksi niistä oli isoja ja kaksi sellaisia ettei juurikaan tullut käytettyä mutta tilalle en olekaan ostanut enää vanhan kaavanmukaisesti samaa määrää vaan vähemmän. Sitten tämä laukkuinnostukseni - olen nyt myynyt melkein kaikki aiemmat laukkuni pois ja niiden kaikkien tilalle aion ostaa yhden ison Furlan hobon tai toten. Enempää en yksinkertaisesti tarvitse. Piste! (Muista tää sit Piia kun Furlalle tulee jotain tooosi tooosi ihanaa myyntiin) Mut syytän omaa muuttumistani - pikkusen järkevämpään suuntaan menosta - täysin siitä tosiasiasta että ikää on tullut ja iän karttumisen myötä olen saanut myös järkeä enemmän tuonne koppaan. Toivotaan että tää on pysyvää sillä järkevyys on hyvä asia, säästyypähän rahat. Ps. ostakaa mun Guessin Pin-Up Tote laukku. Antakaa sille uus elämä.    

Päivän asu
Mekko - Yours Clothing
Bolero - Yours Clothing
Sukkahousut - Vogue
Ballerinat - KooKenkä
Kaulakoru - Kalevala Koru
Rannekoru - Ideakoru
Sormus - Korusuunnittelu HennaK
Käsilaukku - Furla
Huulikiilto - Lumene Natural Code (5 - Creamy melon)


28.5.2015

Pitkästä aikaa Yoursin mekkojen ihastelua

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Yours Clothingin kanssa ja se sisältää kaupallisia linkkejä


Pitkästä aikaa intouduin erään työpäivän aikana tutkailemaan Yoursin sivuja ja löysin sieltä tämän ihastuttavan mekon. Se siis kutsui niin minua nimeltäni ja tunsin miten se magneetin tavoin veti minua puoleensa. Ihastuttava myyntipuhe mutta noin siinä kävi. Joskus vaatteet puhuttelee. Ja toisaalta mä nyt tykkään kaikesta tyttömäisestä vaikka keski-ikä uhkaavasti läheneekin ja pinkki - mä en vaan voi vastustaa pinkkiä. Tämä mekko lähtee siis tilaukseen jahka saan erään ongelman ratkaistua. Kyseisen ongelman voit nähdä tuossa alempana. Mä käytän varmaan seitsemänkymppisenä mummonakin kyseisiä mekkoja ja viis veisaan jostakin "sun pitäisi pukeutua ikäisesi tavoin" jupinoista. Mutta... tämä lähtee matkaan.


                          Ivory&Black Lace Side Panel Sleeveless Skater Dreess          Magenta&Black Lace Side Panel Sleeveless Skater Dress

No nyt päästään siihen ongelmaan. Mä en osaa päättää kumman ottaisin - voisin toki ostaa molemmatkin mutta kun yritän tässä järkeillä näitä ostoksiani, painostus sanalle yritän. Pinkki olisi niin mun värini mutta uudet laukkuni eivät sovi sen kanssa, kun taas valkoisen kanssa se sopisivat ja toisaalta kun mulla ei mitään mustavalkoista juurikaan ole. Kovia valintoja, kummanko ottaisi. Mitäs te sanotte, kumpi väri pitäisi ostaa? Entäs tuo nimeäni huutanut mekko tuossa ylempänä?

Sitten pieni ilmoitusluontoinen asia, eli minulla on nyt myynnissä Guess Pin Up Black Large Tote laukku sekä Keltamekko koossa UK26 (tää onkin mulle liian iso, nyt jo!) - Kiinnostuneet voi laittaa viestiä sähköpostiini.

http://track.webgains.com/click.html?wglinkid=412723&wgcampaignid=159377

Sitten mulla ois muutama alennuskoodikin ja ne on voimassa 31.5.2015 asti. Itsekin ajattelin hyväksikäyttää jommankumman koodin. Mulle ne on ilmoitettu punnissa mutta laskin itse niille euromääräiset vastineet.

Saat 15% alennuksen kun tilaat vähintään 117€ käyttämällä koodia WGGMAY1580

Saat 15% alennuksen jos olet uusi asiakas ja tilaat vähintään 29€ käyttämällä koodia WGGMAY15

Saat 20% alennuksen kun tilaat vähintään 147€ käyttämällä koodia WGGMAY2000


27.5.2015

Furla Piper Crossbody Pinky







Se on saapunut! Nimittäin mun ihana pinkki pikkulaukkuni. Furla Piper Crossbody Pinky.
Tuo väri on niin karkkia etten olekaan nyt tehnyt muuta kuin ihastellut ihanaa laukkuani enkä ole ainut joka ihanan karkkilaukkuni on huomannut - bussissa satoi aamulla monen monta kehua tuosta väristä ja tietenkin kyselyä että mistä olen ostanut. Tämä yksilöhän saapui Italiasta asti ja aikalailla viikko siinä kesti kunnes sain tämän ihanuuden käsiini. Ja sopii todella monen mekkoni kanssa, jeij!

Nyt jo suunnittelen seuraavaa ostostani sillä mun tarvitsee saada joku pikkulaukku mustassa värissä ja olen jo uumoillut itselleni Furla Metropolis Crossbody Onyx laukkua. Sekä jotain isompaa laukkua joskus myöhemmin. Sitten olen katsellut ihanaa pinkin väristä rannekorua, mustia ballerinoita sekä miehelleni synttärilahjaksi joko vyötä tai lompakkoa, mutta näillä ei ole mikään kiire eli nyt suljetaan lompakko ja keskitytään säästämiseen. Pistinkin vanhat laukkuni myyntiin blogin FB-sivuille eli rusettilaukku, Guessin musta iso laukku sekä Guessin pikkulaukku. Myyn tulevien Furlan laukkujen tieltä pois ja siksi että mä tarvitsen tuonne vaatehuoneeseen tilaa.

Mitäs te tykkäätte "Pinkystä"?

25.5.2015

Maanantai - täällä taas!


Tajusin töissä ollessani että me ollaan kohta asuttu 2kk täällä uudessa kodissa, omakotitalossa. Pitäisi varmaan pian laittaa ne viimeisetkin jutut paikoilleen että pääsisin esittelemään teillekin, ainakin pienesti. Aika on mennyt niin älyttömän nopeasti. Kiva tässä on nyt seurailla noita kukkia että millaisia sieltä tuleekaan ja muutenkin laittaa tätä taloa sekä sen ympäristöä oman näköiseksemme. Noin kaksi kuukautta ja voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan - vaikka oon aina asunut kaupungissa, ajatellut olevani henkeen ja vereen Citytyttö niin nyt voin sanoa olleeni väärässä. Mähän nautin täysillä tästä luonnon helmassa oleilusta ja rentoilusta. Herran tähden, mähän voin hyppiä pihalla vaikka yöpaidassa jos haluan. Oon hyppinytkin ja tuun varmaan jossain vaiheessa hyppimään onesienkin kanssa.

Odottelen tässä pesukoneen pesuohjelman valmistumista että pääsen testaamaan yhden vinkin josta luin eräässä FB-ryhmässä. Kerron siitä sitten myöhemmin - toimi tai ei. Toivon kyllä tämän toimivan sillä ois aika hyvä juttu. Liittyy siis kissankarvoihin. Kissoista puheenollen.. Mä en voi koskaan syödä välipalaani rauhassa sillä Silla tulee vaikka suuhun jos se haluaa kalkkunaleikkeleestä palasen. Se on sen herkkua. Nytkin kesken syönnin tunsin että jonkun silmät porautuu selkääni ja kas kas, Sillahan se. Samaan aikaan toisella puolellani Siiri katsoi minua ja päästi niin surkean miukaisun (huom! meidän kissat ei mau'u/miu'u kuin kiinnittääkseen huomion) koska halusi ulos. Siiristä ja Silla on tullut kauheita ulkonaramppaajia eikä se oikeastaan edes haittaa, sillä hauskahan noiden kanssa on ulkona käydä ja katsoa kun kiipeilevät puussa - kuitenkin sen verran matalalla että ne saa sieltä omin avuin alas. Neideistä on tullut vaativia kun maalle pääsivät.


Viikonloppu on kyllä touhuilujen aikaa. Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja vaihdettua ruukkuhortensialle isomman kotipurkin ja vietyä sen ulos - sisällä se kiinnosti Seviä aivan liian paljon. Sain käyttää ekaa kertaa ihania pinkki hanskojani - ihanat! Huomatkaa muuten palanut päänahkani jonka poltin Helsingin reissullani. Ei ole ihan vielä näköjään parantunutkaan vaikka eipä se millään tavoin ole kipeä. Tajusin muuten että sohvapöydä on niin kamalan paljaan näköinen, että tarttee siihen hommata jotan - joko uusi kukka tai joku vähän pitkäikäisempi koriste.

Tämän lisäksi me leikattiin nurmikko, pestiin räystätkourut sekä terassin laudoitus. Sitten innostuttiin öjyämään tuo terassi ja kaikki puupinnat mitä talon ympäriltä löytyy. Se on hyvä kun innostuu touhuilemaan - tämän lisäksi siivottiin sisällä eli se perinteinen imurointi, lattian pesu sekä tasojen pyyhintä. 


Nyt kun ostin sen Nanson mekon, niin alkoi tekemään mieli uusia mekkoja ja kuinkas sitten kävikään. Vietin erään illan tutkiskellen eri nettikauppojen tarjontaa ja törmäsin Yoursilla (missäs muuallakaan) kahteen ihastuttavaan skatermekkoon jotka ihan oikeasti uusi mun nimeäni. Olen tässä nyt jo monta yötä pähkäillyt että ostaisinko vai enkö. Pitää varmaan konsultoida teitä ennenkuin teen lopullisen päätöksen. Toisaalta, jos ostan uutta niin jotain vanhaa pitää pistää pois. Onko siis ehdotuksia mikä mekko pitäs myydä pois?

Sitten mun ihana Furlan laukku on saapunut Suomeen. Nyt odottelen jännittyneenä, että milloin lähetti on oveni takana kallisarvoisen pakettini kanssa. Luultavasti se on käsissäni huomenna. Voisinkin tehdä paketin avauksesta videon tänne blogiin. Saadaan jänskättää yhdessä!

24.5.2015

Maalaistyttö Kaupungissa - Ostokset


Nyt olisi sitten vuorossa niiden Helsingin ostoksien esittely. Eipä sieltä mitään järketöntä ostosvimmaa ollut vaan aika maltillista. Juurikin se mitä meinasin eli mekko ja laukut. Mekon tosin ostin ihan itse mutta laukut olivat lahja ihanalta mieheltäni. Laukut sain siis ihan itse valita. Olen nyt tässä saanut paljon aikaisia synttärilahjoja.  Oon niin valtavan onnellinen ja iloinen - lahjoista ja ihan muutenkin. Tietenkin toin myös tuliaisia rakkaalle miehelleni sekä kissoille - kissojen minttuhiiri tosin ehdittiin yön aikana saada niin järkkyyn kuntoon, ettei sitä kehdannut kuvata. Ostin siis sellaisen kissanmintulta tuoksuvan leluhiiren jota kunnosta päätellen riepoteltiin koko yön ajan.


Miehelleni ostin Kampin Kaakaopuusta tuollaisen kauniisti paketoidun rasian täynnä Belgialaisia suklaakonvehteja. Siellä oli monen monta vaihtoehtoa että minkäkokoisen rasian haluat ja itse valitsin sellaisen johon mahtui 16 itsevalikoitua konvehtia. Muistaakseni tuo oli 250g rasia ja se maksoi 12,50€. Suklaatuliaiset oli todella hyvä idea - mä hieman stressasinkin että mitähän veisin miehelleni mutta kun tämän kaupan näin, niin tiesin että tällaisen veisin. Mieheni tykkäsi että häntä muistin ja piti myös siitä, että olin valikoinut kaikki 16 konvehtia eri maulla. Tällainen oli siis loistava tuliainen makeasta pitävälle miehelleni. Vai mitä mieltä olette, eikö ollutkin hyvä tuliainen?


Itselleni ostin koko reissun ensimmäisen ostoksen, nimittäin tämän ihastuttavan Nanson Paletti mekon. Löysin sen siis sieltä Lorellan liikkeestä ja se oli ensimmäinen johon iskin silmäni - sitten vaan kannoin mekkoa käsivarrellani ettei sitä vain kukaan muu kävisi ostamassa. Mekko on kokoa 2XL enkä kuvitellut sen mahtuvan päälleni mutta päätin kuitenkin kokeilla, että kuinka kauan pitäisi mahdollisesti odotella että Nanson mekot mahtuisi päälleni. No kuten näette, niin eihän siinä kauaa tarvinnut odotella. Tuo on todella ihana mekko ja siitä rohkaistuneena kävinkin katsomassa Nanson sivujen tarjontaa ja löysinkin sieltä kivan mekon mutta valitettavasti se on loppunut. Nimittäin Nanson Venda mekko. Punaisessa värissä. Elättelen toivoa että tuo kyseinen mekko voisi vielä löytyä jostain myymälästä. Mitäs te tykkäätte mekosta - eikös vaan sovikin mulle?


Sitten mun ihastuttava Furla. Liikkeessä oli vaikka millaista ihanaa laukkua mutta tämä veti sitten viimeisen korren koska tänne sain kaikki ne tavarat mitä halusinkin ja sinne mahtuu vähän enemmänkin. Kyseessä on siis Perla crossbody laukku värissä winter rose. Sitä saa kannettua käsilaukkuna tai tuon erillisen pitkän hihnan kanssa crossbodyna/olkalaukkuna. Lisäksi ostin samaa väriä olevan pikkulompakon sekä laukkukorun. Kuvassa nuo näyttää laventelin värisiltä mutta ovat oikeasti hempeän vaaleanpunaiset. Lisäksi jouduin tilaamaan yhden laukun Italiasta saakka koska sitä väriä jonka olisin halunnut ei ollut Helsingin myymälässä. Tällä hetkellä siis jänskäilen että milloin kyseinen laukku saapuu kotiovelleni - jossain vaiheessa ensi viikolla. Tämä toinen laukku on paljon pienempi crossbody eli sinne saa juuri avaimet, lompakon ja kännykän. Eikö olekin ihanat - laukku ja lompakko? 


23.5.2015

Maalaistyttö Helsingissä - Esplanadilla


Saavuttiin Suomenlinnasta takaisin kauppatorille ja kierreltiin siinä kaikessa rauhassa kojuja läpitse. Aika paljon oli sellaista krääsää mitä ei ihan suomalaisena tee mieli ostaa, mutta ulkomaalainen turisti varmastikin. Sitten koin hämmennyksen hetken kun torilla kaupiteltiin marjoja todella halpaan hintaan - oliko joku pensasmustikkarasia 2€! Tähän aikaan vuodesta vaikka jotenkin odottelinkin että noita marjoja voisi olla jo saatavilla. Hieman teki mieli ostaa mutta jätin kuitenkin ostamatta. Toisen hauskan huomion tein ns. vanhanaikaisessa torimyynnissä eli siellä torikauppias kailotti kovaan ääneen että täältä mansikoita, vadelmia, mustikoita jne. Ei ainakaan Porissa tuota kailotusmainostusta tehdä, tai en ole ainakaan silloin ollut paikalla jos onkin tehty.



Saavuttiin Havis Amandan luokse josta Viki tiesi kertoa että sitä pidettiin aikoinaan säädyttömänä ja voin tämän kyllä uskoa mikäli muistini historian tunneilta on oikeaa. Silloinhan oltiin niin vanhoollisia. Nykypäiväänhän tuo patsas sen sijaan sopii. Tiesittekö muuten että Havis Amanda on sekoitus ruotsia (hav) ja latinaa (amanda) - nimi onkin suomennettuna "Meren rakastettu".


Viki sai sitten idean että täytyyhän musta ottaa suhtkoht samanlainen poseeraus Amandan kanssa. Mitä sanotte, eikös ookki just eikä melkee samanlainen? Yhtä viehkeä katse olan yli. Heh, eipäs nyt sentään mutta hyvä yritys ja kuvatessa oli hauskaa.


Bloggaaja vauhdissa. (tämän kuvan yläpuolella oleva kuva on se jonka tämän kuvan aikana kuvasin)


Jatkoimme matkaa eteenpäin kauniiseen Esplanadin puistoon joka Vikin kertoman mukaan ollut kovin pahamaineista aluetta. Tässä lainaus Vikin postauksen tekstistä: " Tämähän oli aikoinaan paikka, jossa kunniallinen nainen ei voinut liikkua ilman turvallista miesseuraa ilta-aikaan, nurkissa kun pyöri kännisiä opiskelijoita ja huonomaineisia naisia. Nämä kaksi ryhmää kuuluivat tiiviisti yhteen, ja olipa ylioppilailla tapana mennä tentin jälkeen bordelliin juhlimaan. Joskus siellä syntyi kränää, ja toivottavasti en nyt kovasti valehtele, jos väitän että Snellmanin pojat olivat erityisen tunnettuja tavastaan rähinöidä bordelleissa. Ehkäpä nykyajan tenttikaljaperinne on parempi ratkaisu. " No paha tai ei, mutta kaunis paikka se kyllä oli. Ainakin tämän reissun aikana.



Taas niitä kukkia ja minkä värisiä. Tykkään! Bongasimme siis kukkia Vikin kanssa kun molemmat niin tykkäämme niistä ja toisaalta, kukapa nyt ei kiinnittäisi huomiota nätteihin kukkaistutuksiin?


Siirryimme pohjoisesplanadin puolelle koska sitä kävelemällä tulisimme kohtaamaan liikkeet, joissa halusin käydä. Itse siinä ihastelin noita rakennuksia ja niiden hauskannäköisiä julkisivuja. Tuo torni ja sen kaaremuus näyttää hauskalta. On varmasti sisältäkin kivanmallinen ja tuollaisessa olisikin hauska asua. Onneks mulla on kotona erkkeri-ikkuna joka tuo pienesti samaa effektiä. Sitten yhtäkkiä tipahdin haaveistani kun bongasin sen mitä varten Espalle piti päästä. Matkani toinen tarkoitus. FURLA.



Siinä se nyt sitten vihdoinkin oli. Piti tietenkin ihan alkajaisiksi ihastella liikkeen ikkunoiden kauniit somistukset ja esillelaitot. Paljon kaikkia ihania herkullisen värisiä laukkuja. Pakko myöntää mutta mua vähän jänskätti mennä tuonne sisään, tosin se katosi samantien kun mukava myyjätär tuli palvelemaan. Tykkään liikkeistä joissa saa palvelua vaikkakin liian aggressiivinen tuotteiden tarjonta saa vain ahdistumaan, mutta täällä osattiin tehdä se todella hienosti. Itse tosiaan selvensin samantien mitä halusin ja minulle tuottiin tuotteet joita siinä sitten hetken näpräsin.


Napsaisin siinä odotellessani muutamat kuvat liikkeen ihanista uutuuksista. Katselin Furla Alice crossbody laukkua mutta siinä oli liian lyhyt hihna, väärä väri eikä sinne muistaakseni mahtunut kunnolla tuo Olympuksen minijärkkäri. Muutama muukin kiva oli mutta väärässä värissä vaikka lopulta mä sitten löysin sen ihanan laukun ja siihen sopivan lompakon sekä laukkukorun. (linkin koru ei oo täysin samanvärinen mutta samanmallinen kuitenkin) Aion joskus myöhemmin tilata itselleni tämän laukkukorun. Tuonne liikkeeseen kun astuin, niin mulle tuli heti sellainen olo että: "Shut up and take my money!" sillä nuo laukut oli niin ihania ja se laadukkaan nahan tuoksu, wow.


Ja tässä näette onnellisen shoppailijan, tuli ostettua melkolailla ne mitä olin ajatellutkin ja myöhemmin vielä tilasin yhden Furlan laukun netin kautta koska liikkeessä ei ollut juuri sitä väriä jonka halusin. Nyt odottelen innolla sen saapumista Suomeen.


Furlan jälkeen vuorossa oli käynti Louis Vuittonin liikkeessä ja se olikin hauskaa. Siellä nimittäin oli ovimies joka avasi oven ja tervehti. Sisään mentyämme sain samantien palvelua kun eräs myyjätär tiedusteli miten voisi auttaa ja minähän sitten esitin asian että millaisia laukkuja haluaisin nähdä. Ihan ensiksi mulle esiteltiin pienempiä laukkuja kuten Evaa, Favoritea, Pochettea kunnes selvisi että ovat vähän turhan pieniä omiin tarkoituksiini joten katsottiin siitä sitten vähän isompia joista Pallas ja Montaigne (BB koossa ja Empreinte nahalla) olivat miellyttävimpiä - ja tuohon viimeiseen sitten tykästyin, ihanan aprikoosin värisenä. Sitten lähdettiinkin pois ja ovimies muisti toivotella hyviä viikonloppuja.


Seuraavaksi suuntasimme Akateemiseen kirjakauppaan toiveissa löytää kirjepaperia vaan eipä mistään hyllystä näkynyt sellaisia löytyvän. Sitten alkoi tuntumaan kaikki tuo shoppailu eli pieni väsähtäminen iski. Viki ehdottikin että menisimme Cafe Argosiin hakemaan kahvia ja jotain pientä purtavaa.



Itseäni ei kahvi juurikaan kiinnostanut joten nappasin itselleni tällaisen Mango-Appelsiini-Passion smoothien joka toimi oikein hyvin kun sellainen on listattuna vaihtoehdoksi välipalalle. Normaalisti ottaisin "kovaa kuin elämä" jälkiuunipalaleipää. Smoothien lisäksi hörpein ostamaani lähdevettä ja tunsin miten piristyin.Väsähtäminen taisi olla pientä nestevajausta ja nälkää, kun se piristys tapahtui niin nopeasti.  Höpöttelimme samalla Vikin kanssa niitä näitä kun nautiskeltiin noita välipalojamme. Ja ups, yhtäkkiä oli tunti kadonnut ja tuli vähän kiire ehtiä tekemään vaikka ja mitä. Tänä hetkenä tajusin että olin polttanut päänahkani.


Pienen tankkauksen jälkeen jaksoin taas painella menemään energisenä itsenäni. Stockmannilta käytiin katsomassa sitä laukkuosastoa ja olikin iha hyvä etten laskenut ostoksiani sen osaston varaan sillä en löytänyt sieltä mitään mielenkiintoista, edes Furlalta. Tuon jälkeen painelimmekin pihalle jossa piti tietenkin turinstin lailla napsia muutamat maisemakuvat. Mä muuten niin tykkään noista vanhantyylisistä rakennuksista. Ja se kai on osa sitä Helsingin viehätystä. Seuraavaksi alettiin etsimään oikeaa ratikkapysäkkiä koska halutttiin mennä kiertämään 2 linjan reittiä.


Sieltä se ratikkalinja saapui ja lähdettiin kiertelemään melko pitkääkin reittiä. Mut tulipahan nähtyä kaikenlaisia paikkoja joita muistaakseni videolla taitaakin näkyä, ainakin joitakin. Näin muistaakseni Kaivopuistonkin ihan siitä vierestä ja sillä hetkellä kun sen näin, niin muistin että sekin olisi ollut kiva nähdä kunnolla. No ensi kerralla sitten. Se oli todella hauskaa ja nautein tuosta ajelusta vaikka se olikin viimeisimpiä touhujamme kun kello alkoi käydä ja oli parasta alkaa lähentyä lähemmäs Kampin keskusta.


Ehdittiin me käymään vielä Sokoksella pyörähtämässä ja Viki innostuikin sovittelemaan muutamaa vaatetta. Itse katselin vain vierestä vaikka yritin sieltä katsoa kahta Zizzin mekkoa jotka olin Sokoksen nettisivuilla nähnyt, mutta niitä ei löytynyt joten en ostanut mitään. Tässä vaiheessa alko tuntumaan että jalat sanoo kohta sopimuksensa irti. 


Viimeinen vilkaisu ympärille.


Pyörähdettiin siinä viimeisen tunnin aikana Kampin liikkeissä ja samalla löysin tuliaiset miehelleni että myöskin kissoille. Postikorttia en muistanut postittaa itselleni mutta eipä se iso menetys ollut. Ehdittiin käymään muutamissa liikkeeissä pyörähtämässä kun sain yhtäkkiä kauhean energiaspurtin - kävimme myös Guessin liikkeessä jossa ihastelin niiden laukkuja sekä Iittalan liikkeessä ihastelin niitä pieniä Tuikkuja.


Odoteltiin bussiani ja höpöteltiin Vikin kanssa viimeiset höpinät ennen bussin saapumista. Samalla jo puhuttiin mahdollisesta uudesta reissusta - täytyy alkaa sillä silmällä katsella kesäloman ajankohtaa että menisi yksiin Vikin lomien kanssa.


Vihdoinkin se Onnibussi saapui ja pääsin ottamaan hyvän asennon melko tyhjästä bussista. Pakko silti kiittää siitä että siellä on ilmainen WiFi sekä latauspistokkeet. Alkoi akku olemaan melko finito. Kuin myös puhelimen omistajakin mutta pysyin koko matkan hereillä puhelinta räpläten. Klo 1.00 oltiin Porissa ja siellä rakas mieheni odottikin minua. Laskin että olin hereillä 22h tuon vuorokauden aikana, joten kyllä uni maittoi.

           

Ja tähän loppuun sopivasti lyhyt videopätkä reissusta.


Heippa Helsinki - olit mahtava kaupunki ja varo vaan, mä tuun vielä takas! Niin paljon jäi kokematta, mikä on ihan hyväkin asia. Huomenna luvassa viimeinen postaus jossa esittelen ostokseni sekä tuliaiset.

Kuvat: Piia Viena & Viki

22.5.2015

Maalaistyttö Helsingissä - Suomenlinna


Hyppäsin klo 6.30 Porista Helsinkiin lähtevään Onnibussin kyytiin ja otin hyvän asennon tarkoituksena torkkua suurinosa matkasta mutta se osottautui hieman huonoksi kun kanssamatkustajat olivat itseäni pirteämpiä. Torkuin siinä sitten pieniä pätkiä koko matkan ajan ja tunsin virkistyneeni ihan pienesti ja se sai luvan riittää. Ja koko matkan ajan mulla soi korvassa Vicky Rostin menolippu kappale. "Matkaan lähden, matkaan lähden..." 


Klo 10.00 saavuimme Helsinkiin  ja minä säntään etsimään vessaa jonka jälkeen alan laittamaan viestiä ystävälleni Vikille, että missä sää oot - mää oon täällä ulkona. Ja sieltä se Viki pian tulikin ja päästiin halailemaan. Olemme tunteneet jo muutaman vuoden mutta nyt sitten saatiin aikaiseksi nähdä, kun aikataulut sopi yksiin. Siinä sitten hetki pyörittiin ja mietittiin että mitäs ensimmäisiksi tehtäisiin.


Päädyttiin sitten alkajaisiksi menemään Lorellan liikkeeseen kun se siinä ihan lähellä oli ja olipas se iso liike. Varmaan isoin mitä oon ikinä nähnyt, missä siis myydään pluskokoja. Kaikenlaista valikoimaa oli mutta yksi, yksi tietty mekko oli ylitse muiden ja sen sitten nappasinkin mukaani - ja laahasin sitä käsivarrellani koko kaupassa pyörimisen ajan, ihan kuin joku voisi tulla ja napata aarteeni. Minä ja hömpät luuloni. Mut ette tiedäkkään, miten ihanaa oli huomata että kyseinen koko (2XL) meni tästä eräästä vaatemerkistä päälleni - on se vielä kurvit näyttävä mutta se ei haittaa koska mähän vaan tykkään. 


Sitten haettiin mulle sellainen 8€ maksava päivälippu että pääsin liikkumaan rajattomasti ratikalla, metrolla, bussilla ja Suomenlinnan lautalla (en tiedä pääsisikö sillä johonkin muuhunkin) ja sen jälkeen suunnattiin kauppaan hakemaan piknikeväät. Ja sitten kun olimme menossa ratikkapysäkille odottamaan sopivaa linjaa joka veisi meidät lähemmäs satamaa, huomasimme hauskan rakennuksen jota Viki kutsui "voipytyksi" eli Kampin kappelin. Olihan sinnekin pakko käydä piipahtamassa ja se olikin todella nätti paikka - pieni mutta nätti kappeli jonka katto oli hauskasti tehty. Itse kävin kysymässä mukavanoloiselta henkilökunnalta, saisiko siellä kuvata ja sainkin luvan, kunhan en käyttäisi salamaa. Oli kiva hiljentyä hetkeksi. Itseäni tuo "voipytty" muistutti Nooan arkista.


Seuraavaksi hypättiinkin ratikkaan ja ajeltiin esimerkiksi Senaatintorin ja Suurkirkon ohitse, josta jäi harmittamaan etten saanut siitä mitään kuvaa/videoa. No ensi kerralla sitten. Se oli kuitenkin pienempi alue mitä alunperin ajattelin - kuvittelin sitä ihan va-aaaltavaksi paikaksi. Siis onhan se nytkin iso paikka mutta näin maalaisena kuvittelin sen pa-aaaljon isommaksi ja muutenkin, kuvat ei anna aina oikeanlaista käsitystä. Hypättiin (ei ihan kirjaimellisesti) lähellä Uspenskin katedraalia pois ratikasta ja pitihän tuo hieno rakennus ikuistaa. Mun isän puolen sukuhan on ollut, mitä luultavammin, ortodokseja. Siis silloin kauan kauan aikaa sitten kun sukunimemmekin oli ihan eri.


Sitten päästiin kauppatorin luokse josta Suomenlinnan lautta lähti, mutta me myöhästyttiin ihan muutamalla minuutilla joten jouduimme odottelemaan 16 minuutin ajan seuraavaa lauttaa mutta se aika meni nopeasti kun bloggaaja päästettiin vauhtiin.


No se bloggaaja vauhdissa eli videotallennetta tekemässä. Onneks moni muukin heilui siellä kameran ja videokameran kanssa, joten en erottunut suuremmin joukosta.


Aikamme kuluksi katseltiin myös kauppatorin muutamat kojut ja siellä oli yhdessä kojussa tuollaiset hauskat myssyt. Mä oisin ottanut heti tuon vasemmalla olevan kissan, mutta en sitten ottanut. Kummipoika kyllä kävi mielessä mutta en hänellekään ostanut mitään. Paljon tuollaista turisikrääsäähän siellä oli mutta toisaalta, jos olisin ulkomaalainen voisinkin olla enemmän innoissani niistä poron ja huskyn pehmoleluista.


Äkkiä se aika menikin ja Suomenlinnan lautta lähestyi laituria. Ja sitten pääsimme lauttaan jossa ihastelin morsiusparia jotka olivat ilmeisesti menossa Suomenlinnaan ottamaan hääkuvia. Tuli itsellekin siinä iloinen mieli kun näin tämän parin onnen. Lauttamatkan aikana en tehnyt mitään muuta kuin napsin kuvia linnuista.


Tulimme Suomenlinnaan melko nopeasti ja siellä huomasin että olin tehnyt hyvän valinnan ottaessani tuon uuden takkini mukaan. Se oli juuri passeli tähän säähän. Toinen vaihtoehtoni olisi ollut neuletakki mutta se ois ollut ihan liian vilpoinen. Kerrankin osasin valita oikein kun näin keväällä en aina osaa katsoa millainen takki on sopiva.


Otettiin Suomenlinnan kirkolla kuvat toisistamme, kun sieltä löytyi tuollaiset hauskat vanhoista tykeistä tehdyt patsaat sekä paksut ketjut joiden päälle uskalsin jopa minä istahtaa. Bongatkaa myös bloggaajan pakollinen väli tällaisilla matkoille eli videokamera. Kirkon juurelta löytyi laatta jossa luki Viena (näkyy videossa joka tulee huomisessa postauksessa) joka ilmeisesti oli laivan nimi, mutta olihan se pakko ikuistaa koska hei, mun sukunimeni!


Tuolta lähdettiin etsimään sopivaa kohtaa jossa voisimme järjestää piknikkimme. Olin itse ajatellut joskos jossain puistossa voisi olla mutta se oli täynnä hanhenkakkaa. Yöks! Onneksi paikka löytyi mutta jonkinmoisen kiertelyn ja kaartelen jälkeen.


Tällaiseen kohtaan päädyimme pistää pystyyn piknikkimme. Eikä yhtään harmittanut sillä maisemat oli mitä kivoimmat. Istuimme siis jonkinlaisessa laiturissa eväitämme syömässä ja se sijaitsi Suomenlinna Centerin vieressä. Kyllä kelpas!


Tällaisin eväin mentiin - Pensasmustikkaa, lähdevettä ja täytetty sämpylä. Vadelmat tosin on Vikin, mutta sain maistaa sieltä muutaman marjan. ^_^  Ja vaikka tuo näyttää melko vähäiseltä niin voin vakuuttaa, että kyllä tuosta täyteen tuli. Itsellekin jäi leivästä kämmenen kokoinen pala roskiin heitettäväksi kunnes...


 ... lähellemme saapui nälkänen Varpu Varpunen jolle aloin musertaa leivänkäntystäni palasia eikä mennyt kauaakaan kun paikalle saapui Lauri Lokki jolle heitin myöskin muutaman palasen, ja ilmeisesti Lauri mekkaloi sen verran äänekkäästi kun sitten paikalle pöllähti Seppo ja Severi Sinisorsat jotka napsivat leivänpaloja ihan kädestä. Lapsena aina ajattelin että se sattuisi mutta eihän todellakaan. Mä en voi olla antamatta leivänpaloja linnuille, varsinkaan jos noin läheistä tuttavuutta tekevät.
 

Tuolta siis näytti meidän eväspaikkamme.


Sitten jatkettiin raunioiden tutkiskelua. Kovin pitkälle ei voinut mennä kun olivat veden vallassa, kuten tuosta keskimmäisestä kuvastakin voi päätellä. Onneksi on valovoimainen kamera. En kuitenkaan ihmettele miksi Unesco otti Suomenlinnan osaksi maailmanperintöluetteloa sillä onhan tämä ihastuttava paikka täynnä vanhaa aikaa.


Olihan se pakollinen kuvakin otettava tuollaisen suuaukon luona ja Viki vielä innosti ottamaan tuollaisen rukoilevan asennon. Katsokaa nyt tuota maireaa ilmettä kasvoillani.


Tuolla oli paljon nähtävää ja koettavaa. Ei nyt ihan kaikkea käyty katsomassa mutta kierreltiin ja kaarreltiin siellä täällä. Viki kertoi mulle että Suomenlinnassa on myös vakituisia asukkaita ja itse vain ajattelin että olivatpa ne onnekkaita mutta jäin kuitenkin pohtimaan, että miten ne mahtavat talvisin liikkua kun meri on jäässä. Vai oliko tuossa kyse enemmänkin kesäasumisesta.


Oltiin molemmat Vikin kanssa kukkien perään ja napsittiinkin aina kukista kuvia. En nyt tänne kehtaa ihan kaikkia kuvia laittaa mutta tässä muutama kiva väripiristys.


Oli ihanaa huomata miten luonto oli taas herännyt eloon. Kesä on kyllä parasta aikaa kun Suomessa reissuaa. Suomi näyttää parhaat puolensa silloin - tosin onhan Suomi talvellakin kaunis paikka, jos lähdetään pohjoisiin. 


Sitten oli aika lähteä takaisinpäin ja siinä menikin hieman aikaa kun piti mennä noiden kylttien avustuksella. Taidettiin me yhden kerran mennä ympyrääkin, kun yritettiin löytää reitti takaisinpäin. Olisihan tuolla ollut jos minkälaista museota mutta mun mielestä ne ei kaikki olleet auki, ainakin ne muutamat jotka tulivat vastaan vaikuttivat olevan kiinni. No kun ei tuota aikaa ollut kovin paljoa niin ei ehtitty ihan kaikkea käydä läpi mutta jääpähän ensi kerraksi ne museot yms. liikkeet. Jospa ne sitten keskikesällä olisivat kaikki avoinna.


Löydettiin kuin löydettiinkin takaisin lauttalaiturin läheisyyteen. Loppumetreillä tuli sitten valitettua Vikille tuosta mukulakivetyksestä, vaikka saavuttaessa olinkin sitä ihastellut mutta kun niiden päällä oli kävellyt, niin alkoi jo jalanpohjissa tunnahtaa. Meillä kun oli hetki ennenkuin lautta lähtisi, niin ihastelin tätä vaaleanpunaista pääporttia (olikohan se edes sellainen?) ja siinä vieressä ollutta pikkukujaa. Sieltä napseinkin paljon kuvia.


Meillä oli siinä kuitenkin jonkin verran aikaa ennenkuin lautta saapuisi joten otin muutaman maisemakuvan ja ihastelin tuota meristä maisemaa. Samalla huomasin tuon sillan ja vastarannalla olevat talot. Paljon jäi siis kokematta mutta toisaalta on kivakin että jäi, koska nyt mulla on syy palata takaisin. Ehkäpä jo tänä kesänä. 


Hei hei Suomenlinna! Olit kiva ja mielenkiintoinen paikka, seuraavalla kerralla tutkin loputkin alueistasi. Tästä me matkattiin Vikin kanssa takaisin kauppatorille ja kohti Espan kauppoja, mutta niistä ja loppumatkasta tarkemmin huomisessa postauksessa. Sillä välin voisitte kurkistaa Vikin blogipostausta ja näkökulmaa tältä reissulta.

Kuvat: Piia Viena & Viki