25.5.2016

Minä olen lihava. Olen onnellinen. Minä olen minä!


Olen kirjoittanut tätä postausta jo pidemmän aikaa ja nyt musta tuntuu että tänään on se päivä jolloin tämä mielipidepostaukseni saa kokea päivänvalon. Olen jo hetken halunnut kirjoittaa suuren, lihavan mimmin olosta ja mitä ei saisi olla - ja sekin vain syystä että on siis lihava.

Mennään ihan ensimmäiseksi vaikka siihen olettamukseen ettei voi olla onnellinen koska on lihava. Aha, mutta mitäs jos sitä kuitenkin on onnellinen? Miksi se haittaa että lihava on onnellinen? Miksi lihava ei voisi olla onnellinen? Miksi se on jollekin toiselle iso ongelma että lihava on onnellinen? Sitä paitsi kuka sen päättää onko onnellinen vai ei, eiköhän meistä jokainen tiedä miltä itsestään tuntuu ja onko onnellinen?

Mä itse kuulen usein etten voi olla aidosti onnellinen koska olen tämmöinen suurenmoinen mimmi ja ihmettelenkin että miten mulle tuikituntemattomat ihmiset voivat tehdä tällaista olettamusta minusta. Mä olen ollut onnellinen lihava siitä saakka kun yksinkertaisesti vain hyväksyin itseni ja aloin rakastamaan itseäni muhkuroineen kaikkineen. Olen joskus kysynytkin tätä että millä perusteella lihava ihminen ei voisi olla onnellinen mutta en ole saanut siihen mitään kunnollista vastausta, vain toteamuksia että "etsä nyt vaan voi olla". Jassoo, mutta kun mä nyt vaan oon ja se kannattaisi vaan hyväksyä. Olen myös onnellisuuden lisäksi iloinen. Ai niin mutta kun se on kaikki esitystä, koko onnellisuus ja iloisuus, oikeasti itken pimeässä nurkassa ja vedän kaksin käsin suklaapatukkaa turhankin isoon mahaani. Huokaus. Jos joku toinen ei ole onnellinen kroppaansa, tai elämäänsä ylipäätään niin se on okei, mutta ei tarvitse alkaa olettamaan ettei kukaan muu voisi olla.

Ai niin mutta kun minähän olen laihdutuskuurilla, en siis voi olla onnellinen. No kukahan sen asian on kiveen kaivertanut? Sitä paitsi, olen elämäntaparemontilla enkä millään hemmetin kitukuurilla. Ne on kaksi eri asiaa vaikka elämäntaparemontin aikana laihdunkin. Niin nyt vaan sattuu tapahtumaan kun ruuat ja kaikki kolahtaa keskenään yhteen. Ruoka ei ole vihollinen, se on elämänehto. Minkäs sille voi jos ruoka on niin santerin hyvää. Mä rakastin itseäni +30kg sitten ja rakastan edelleen - se ei ole muuttunut vaikka paino onkin. Olen lihava, nautin ruuasta enkä suostu näkemään sitä ongelmana. Voin nauttia silloin tällön hampurilaisen, tai nyt kun on kesä niin jäätelön jos kaksikin. Se on voi voi jos se on jollekin toiselle iso ongelma koska tälle suurenmoiselle lihavalle se ei kuitenkaan ole.

Minä olen lihava. Olen myös onnellinen ja iloinen. Näitä tuntemuksia ei voi kukaan multa kieltää eikä sanella miten saan tuntea. Olkaamme siis rauhassa iloisia, onnellisia lihavia jos meistä siltä tuntuu - viis siitä mitä toiset sanoo että meidän pitäisi tuntea.


Toiseksi haluan sanoa oman painavan sanaseni siihen miten lihava saisi pukeutua. Usein kuulee suositeltavan miten lihavan kuuluisi pukeutua ja mitä ei missään nimessä saisi ajatellakaan laittavansa päälle. Ei saisi pukeutua vaakaraitaan koska se lihottaa. Ei saisi esitellä allejaan koska jonkun silmät saattaa vaurioitua siitä. Ei sitä, eikä missään nimessä tätä mutta tiedättekö mitä? Ei voisi vähempää kiinnostaa! Jos haluan heittää vaakaraitasta päälleni niin minähän laitan. Sitä paitsi olen nähnyt monella lihavalla vaakaraitaa ja tiedättekö mitä? Ne näytti ihan mahtavilta niissä raidoissa! Säännöt on tehty rikottaviksi ja tämä lihava toteaakin tekevänsä niin, sekä toivoo että muutkin tekisivät.

Miksi lihava ei saisi pukeutua miten itse haluaa ja mikä itsestä tuntuu mukavalta? Miten se on toiselta pois jos joku haluaa pukeutua kesähelteillä toppii ja shortseihin? Miksi lihava ei saisi nauttia kesästä, ottaa rusketusta pintaan, se kun ei oikein tuota tulosta jos on päästä varpaisiin asti peitettynä. Sanomattakaan siitä kuumuudesta jonka ongelman tuollainen verhoaminen tuo.

Mä en ole enää vuosiin välittänyt mitä muut ovat sanoneet mun pukeutumisesta, sillä jos välittäisin niin mähän pukeutuisin burkhaan. Tai menisin nakuna tuolla pihalla ja joutuisin putkaan. Mähän en saisi laittaa shortseja jalkaan koska mulla on kuulemma aivan hirvittävät jalat jotka pitäisi mieluusti verhota kuin esitellä. No minäpä esittelen koska mulle on aivan sama jos ne hirvittää jotain muuta, katseen kun voi aina kääntää toisaalle. Mun pitäisi pistää helteellä käsivarret piiloon koska allini ovat painovoimaa uhmaavat mutta edelleenkin heiluttelen niitä tuulessa ja vähät välitän toisten kauhunsekaisista katseista, että miten se kehtaakin. Sorry, mä vaan kehtaan - jokaisen pitää vain hyväksyä se. Ja ah, miten nuo ihanat löllöallini heiluvatkaan, kilpaa tuulen kanssa.
Tiedättekö kuinka vapauttavaa on kun voi vapaasti pukea päälleen ihan mitä itse haluaa, tietenkin hyvän maun rajoissa? No kuulkaas, oikein hemmetin mahtavalta! Jos et ole vielä itse tätä kokenut, niin suosittelen tänä kesänä aloittamaan.

Minä olen lihava. Pukeudun miten haluan ja viis veisaan niistä pukeutumissäännöistä. Oloni on vapautunut ja todella kevyt, suurenmoisesta painostani huolimatta. On vapauttavaa olla oma itsensä.


Kolmanneksi puhutaan lihavan liikunnasta. Niin mikä, mikäs se sellainen on? Eihän ne lihavat liiku kuin korkeintaan jääkaapin ja sohvan välillä. No kyllä ne liikkuu, mutta tätäkään ei lihava saisi tehdä koska sehän on aivan väärin. Lihavan kuuluu olla sohvalla ja valittaa lihavuuttaan. Mitä se lihava oikein kuvittelee sillä liikkumisella saavuttavansa koska eihän se mitään jaksa. Sitä paitsi sehän valehtelee jos sanoo liikkuvansa. Lihavat ei liiku, piste.

Jos ei liiku, on laiska ja jos sattuukin liikkumaan, on naurettava ja valehteleekin vielä hemputti soikoon! Näihin hauskoihin olettamuksiin törmää varmasti jokainen lihava jos vähänkin yrittää tehdä jotain terveytensä eteen. Terveellistä elämää koska terveys, ei koska laihuus.

Mä olen itse törmännyt näihin. Silloin kun en isommin liikkunut, sain kuulla olevani lihava laiska paska ja nyt kun liikun, en kuitenkaan himourheilijan lailla mutta liikun kuitenkin, niin sitten se onkin naurettavaa ja peräti valehtelua. Ja ne jotka uskovat että liikun, niin heidän mielestään en liiku riittävästi. Voisitte jo itseksenne päättää kumpaa se on, hyvää vai huonoa. Mun mielestä se on hemputin hyvä asia jos lihava haluaa liikkua ja härregyyd sentään, jopa tykkääkin siitä!

Jos liikkuukin niin sitä pitää harrastaa naama punaisena, hampaat veressä. Eikä siitä saa missään nimessä sanoa nauttivansa tai että se on kivaa. Ainakaan jos olet lihava. Jos liikunnan jälkeen olo on kuin katujyrän alle jääneenä, niin eihän se ihmekään ole ettei liikuntaa haluta harrastaa. Jos siis sanot että olo tuntuu mukavalta, niin ethän sitä kunnon liikuntaa ole harrastettu nimeksikään.

Minä olen lihava. Liikun ja jopa tykkäänkin siitä. Minä olen kaikkea mutta ensisijaisesti MINÄ OLEN MINÄ!

262 kommenttia:

  1. Go Girl! Mahtava kirjoitus, mahtava persoona 😊 Juurikin näin, ei koko määrittele meitä ihmisinä eikä ole onnellisuuden mittari! Ole oma itsesi, aidosti ja täydellä sydämellä, itsellesi elämää elät, et muille 😊

    Iloista kesää toivottaen, Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Koko ei todellakaan määrittele millainen sä olet ihmisenä ja oletko onnellinen vai et. <3 Toivottavasti kaikki muutkin alkaisivat pikkuhiljaa ymmärtämään tämän.

      Poista
  2. Hyvä hyvä :) Täyttä asiaa :) Ihanaa kesää sulle <3

    VastaaPoista
  3. Peittäisin kyllä nuo kädet ja jalat, ällöttävän näköiset noin lihavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin ostaa sulle silmälaput, niin ei tartte kattella. Pistätkö mulle maililla osoitteesi niin lähetän sulle ne laput helpottamaan elämääsi. <3 Pus Pus!

      Poista
  4. Olet upea tuollaisena ☺! Omana itsenäs

    VastaaPoista
  5. En ehtinyt lukea koko postausta, mutta oli pakko tulla kommentoimaan näin kun vielä muistan. Kuulin kaupassa jonkun kiroavan sitä, että toppeja on niin suuri valikoima. Hänen mielestään suurimmalla osalla naisista ei ole sellaiset käsivarret, joita ei sovi esitellä. Viittasi juuri alleihin. Katselin siinä samassa käsivarsiani. Allit. Ihottumaa. Itseasiassa kahta erilaista ihottumaa. Kaiken kukkuraksi puolet käsistä oli palanut auringossa. Ehkä ei unelmien kädet, mutta miksi piilotella? Tunnen oloni topeissa kivaksi ja viileämmäksi, niin miksi en käyttäisi?

    Ps. Ihailen rohkeuttasi olla oma, ihana itsesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis siitä vaan esittelemään vaikka eivät olisikaan maailman kauneimmat allit. Mä en ainakaan peittele itseäni sen takia että jonkun toisen mielestä ei saisi niitä alleja esitellä. :)

      Poista
  6. Ja miksi tälläinen aihe? Jokainen kantaa kilonsa miten tykkää. Tavallaan mun mielestä kuitenkin häpeät kilojasi kun pitää todistella olevansa onnellinen isona, lihavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun lihava teki tällainen niin se tottakai oikeasti häpeää itseään kun innostuu kertomaan koko maailmalle ettei itseään kannata hävetä, vaan rakastaa sellaisenaan. Ja tietenkin sinun luulosi on ainoa oikea totuus. Jep Jep!

      Poista
  7. Sä oot huippu mimmi!!

    VastaaPoista
  8. Jokainen saa oikeasti olla millainen haluaa ja pukeutua miten vain. Mutta se, että ylipaino ei kuulu kenellekään muulle, ei pidä paikkaansa. Voin kertoa, että työssäni hoitajana sairaalassa se todellakin kuuluu. Arvatkaapa vaan kuinka monen potilaan sairaudet ovat liitännäisiä ylipainoon? Tai kuinka monta hoitajaa on rikkonut selkänsä siirrellessään ylipainoista vuodepotilasta kyljeltä toiselle? Omalle kohdalleni on sattunut tapauksia, että jokin tutkimus on ollut pakko jättää tekemättä potilaan ylipainon takia. Se, että olet nyt terve, ei todellakaan tarkoita että olisit sitä tulevaisuudessa. Voisin väittää, että iän kertyessä vaivoja tulee, joten hienoa että olet tekemässä elämäntaparemonttia.

    Aivan varmasti lihava voi olla onnellinen ja hänen pitääkin olla (tai sitten pitää tehdä asioille jotakin). Ja lihava (tai laiha) saa pukeutua miten vain. Mutta fakta on, että ei se lihavuus ole kellekään suositeltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Lihavuus altistaa hyvin monille (elintaso)sairauksille ja on näin ollen yhdyskuntataloudellisesti hyvinkin kallista. Elämäntapamuutokset ja laihduttaminen ovat ensiarvoisen tärkeät askeleet kokonaisvaltaiseen terveyteen.

      En ymmärtänyt postauksen ajatusta siitä, että onnellisuus, joka on jokaisen subjektiivinen käsitys, liittyisi millään tapaa painoon, pukeutumiseen tai (vähäiseen) liikuntaan.

      Hyvä, jos bloggaaja on onnellinen, mutta onnellisuus ei käsitykseni mukaan tule allien heiluttamisesta tai itsensä esittelystä. Jotenkin koko postaus ja sen idea jäi minulle hyvin hämäräksi. Oliko tarkoitus: lihava = onnellinen?

      Poista
    2. Mutta eiköhän lihava itsekin tiedä olevansa lihava ja niistä mahdollisista riskeistä myös. Ei ole toisen asia mennä kommentoimaan muiden kiloja vain koska on "huolissaan". Moni käyttää sitä ihan vain tekosyynä ilkeilyyn.

      Mun mielestä susta Pipsa huokuu aito elämänilo ja mun mielestä ne vaatteet mitä käytät, sopii sulle. Värikästä ja pirteää kuten säkin, toimii! Sun blogista tulee aina hyvälle mielelle, kiitos siis siitä. :) <3

      Poista
    3. Onko sinulla yleisestikin vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä?

      Poista
    4. Alkuperäinen kommentoija on ilmeisesti ymmärtänyt tekstini hitusen väärin, vaikka ei se ylipaino terveyden kannalta hyvä olekaan. Pointtini on että siitä ylipainosta huolimatta jokainen saa pukeutua kuten haluaa ja saa olla onnellinen vaikka olisikin lihava. Kenenkään muun ei kuulu sanoa miten lihavan kuuluisi pukeutua, tai ettei joku lihava voi olla onnellinen koska on lihava.

      Poista
  9. Kaunis Pipsa :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos kun taas jaksoit vetää kissan pöydälle ja asiaa! Se on karseata huomata yli 50-kesäisenä että on elämänsä elännyt häveten jotain mikä ei ole ikinä ollut oma syy... nyt saa allit heilua ja maha roikkua ja mä puen päälleni mitä huvittaa ja milloin huvittaa ja rakastan itseäni juuri sellaisena kuin olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös nyt ole aika sitten alkaa elää sitä elämää miten tykkää? :)

      Poista
  11. Ihan huippu kirjoitus Pipsa <3
    Itse olen törmännyt lihavana noihin samoihin asioihin. Joskus vuosia sitten tuntui, että miun lihavuus oli isompi juttu muille kuin miulle itselleni. Ja kuulin rivien välistä sellaistakin juttua, että " Miten tolla voi olla noin hyvä itsetunto, kun on niin lihava" Miulla on ylipainoa ollut 60kg. Siitä on jäljellä enää 30kg ja periksi en anna. Elämäntapamuutos se on mikä kannattaa. Hyväksyin itseni yli 10 vuotta sitten sellaisena kuin olen ja sitä en ole katunut. Miekin rakastan olla mie =) Lämmintä, rentouttavaa ja ihanaa kesää siulle Pipsa ja koko siun poppoolle <3
    Terkuin: Taina =)

    VastaaPoista
  12. Olet aivan ihana persoona ja niin kaunis sisäisesti kuin ulkoisestikkin. 💕 Ei ole väliä onko laiha vai lihava, mutta se miten kantaa omaa kehoa sellaisena kuin se on herättää huomiota. Ja sinä kannat omaasi todella kauniisti ja sen todistaa noi kuvat. :) Ihmiset jotka kiinnittää huomion vain kehon pintaan ovat liian pinnallisia ja minua itseäni suoraan sanottuna säälittää sellaiset ihmiset. Toivottavasti et välitä tälläisten ihmisten mielipiteistä. Olet kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jokainen on ihana sellaisena kuin on. Lihava/laiha saa olla onnellinen, itsevarma ja mitä tahansa. Kukaan muu ei voi sanoa millainen toinen on.

      Poista
  13. Vau, arvostan sua tosi paljon, upee oot♥

    VastaaPoista
  14. Tällä säällä paljastavissa vaatteissa polttaa itsensä helposti. Ihosyöpävaara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän asian huomioonottaen voi olla vähissä vaatteissa. :)

      Poista
  15. Kolmikymppisenä ei ymmärrä että viisikymppisenä terveys menetetään helposti ja jokainen riskitekijä on pahasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä todellakin ymmärretään. Siksihän minäkin olen elämäntaparempassani ettei silloin 50v. menetetä terveyttä, mutta se ei silti estä minua olemasta onnellinen yms.

      Poista
  16. Eikö sua yhtään pelota kuinka ylipaino tekee susta todella sairaan ihm isen? Sä et tada välittää, kunhan saat jonkun rätin päällesi ja näyttelet iloista vaikka sisimpäsi itkee ja itkee ja itkee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä et varmaan ole lukenut blogia, niinku yhtään? Kun kerran teet tuollaisen olettamuksen. :) Jos lukisit, tietäisit että todellakin teen ylipainoni eteen jotain.

      Poista
  17. Vaikea ymmärtää mikä sairaanomaisessa lihavuudessa on niin ihailtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka täällä ihannoi ja mitä?!
      Raivostuttaa te kaikki "kaikkitietävät" jotka tiedostaa lihavuuden vaaroja ym. JOO-O kaikki sen tietää, Pipsakin ja sen takia hän on laiduttanut 30kiloa ja aikoo varmaan monta kymmentä kiloa vielä pudottaa. Mutta eikö hän saisi olla onnellinen ja rakastaa itseään nyt kun hän on lihava? Pitääkö odottaa siihen asti että hän on normaalipainoinen että saa olla onnellinen ja iloinen?
      Ei ole kukaan mitään ihannoinut ja bloggaaja mitään yllyttänyt ketään lihomaan, oppikaa lukemaan ennen kuin tulette aukoo päätä.
      Hyvää kesää Pipsa!

      Poista
    2. No mutta enhän tietenkään, koska olen lihava. Eihän lihava saa olla mitään, muutakuin murjottava mättöä syövä. No onneksi en anna sen haitata, mitä muut aattelee. Ja tosiaan, en ihannoi tässä ylipainoa mitenkään vaan yritän sanoa että siitä huolimatta voi olla ihan helveti tyytyväinen elämään. Ja suosittelen laihdutusta, mutta suosittelen etä ihmiset tekisi sen terveyden, eikä niinkään ulkonäkö seikkojen takia tai että sitten olen onnellinen kun olen laiha.

      Poista
    3. Olin ensin närkästynyt tästä postauksesta, koska itse koen, että ylipainoisena en voi olla edes nätti kauneudesta nyt puhumattakaan. Olen pudottanut painoa 10 kiloa ja normaalipainon ylärajalle olisi matkaa toiset 10 kiloa. Tänään minulle kerrottiin, että työkaverin mies oli kommentoinut, että onpa muuttunut edukseen ulkonäkö. Kivalta tuntui mutta Pipsan kommentti siitä, että laihduttaminen terveyden vuoksi on tärkeintä, on ihan ykkösjuttu. Ja toinen asia on se, että en/et pudota painoa muiden ihmisten takia vaan itsesi takia. Tärkeintä on, että itse pitää kropastansa ja hyväksyy sen. Painon pudotukseen pitää olla sisäinen syy, ei ulkoinen. Olisi kiva olla normaalipainoinen pitkästä aikaa mutta oman itseni vuoksi. Ei muiden ihmisten takia kannata laihduttaa. :)

      Poista
    4. Se se on, tärkeintä on että itse tykkää itsestään. Jokseenkin siis huvittavaa miten itse olen aina saanut kuulla, etten mä saisi tykätä itsestäni. Ja jos tykkään, niin se muokataan aina joksikin toiseksi.

      Poista
  18. Niin todella mahtavan hyvä kirjoitus ja nappi mielipiteet sulla! Itsekin olen monesti ihmetellyt tuota ihmisten ahdasmielisyyttä. Mistä toinen ihminen voi todellakaan tietää toisesta ihmisestä onko hän onnellinen juuri sellaisena kuin on kun ei voi toisen pään sisälle nähdä? Itse hiukan ylipainoisena saan kuulla kaikenlaisia kommentteja koska pukeudun aika värikkäästi niin töissä kuin vapaallakin. Joidenkin mielestä se on hyvä asia ja joidenkin mielestä huono. Mitä terveyteen tulee onhan se ylipaino syy moniin sairauksiin ja vaivoihin kuten myös tupakka ja alkoholi. Lähihoitajana hoidan esim. diabetikoita ja sydän- ja verisuonitautisia. Diabetesta sairastavista moni on saanut lääkkeet vähemmäksi ja olon paremmaksi painonpudotuksen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! No nämä tietyt ihmiset kuvittelevat tietävänsä mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, kuten esim. mun mietteistä tiedetään satavarmasti että esim. tämänkin postauksen jälkeen itkeni itseni uneen. Jep! Joo, onhan noita pukeutumisneuvojia mutta heille annetaan anteeksi kun kaikki ei tykkää värikkäistä ja se on niin makuasia. :) Joo, eihän suuri ylipaino ole hyvästä mutta pointtini ei koskekaan nyt sitä. Varmasti kaikki lihavat tiedostavat ylipainon riskit, mutta siitäkin huolimatta heidän ei tarvitse olla ilottomia ja masentuneita.

      Poista
  19. Täällä on yksi lihava, jolla myös elämäntaparemontti käynnissä. Ihana bloggaus Viivi, niin tärkeä! Tuo on hyvä asia minkä otit esille, tuo ylipainoisen liikunta. Ihan hassu, kamalalla tavalla hassu juttu. Itselle liikunta oli pitkään vaikea asia juuri tuosta syystä, että kun lähtee johonkin harrastamaan liikuntaa niin katsotaan pitkään ja usein myös nauretaan. Ja sitten valitetaan etteivät ylipainoiset tee painolleen mitään? Hei haloo! Olet rohkea ja kaunis nainen, pidä kiinni siitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tohon olen itsekin törmännyt. Että vaikka liikun, niin ei sekään ole hyvä juttu. Voisivat oikeasti päättää että kumpi onkaan hyvä ja kumpi ei - liikkuminen vai liikkumattomuus. :)

      Poista
  20. Sä oot kaunis ja upea! Luen sun blogia Kateudella, sillä sun itseluottamus ja asenne on jotain niin käsin kosketeltavan hienoa. Ja inhoan sitä etten voi täysin samaistua tähän tekstiin. Itse painoin 150kg kun aloitin elämöntaparemontin. Nyt on mennyt 16kk ja painoa tippunut -50kg. Silti tunnen itseni lihavammaksi kuin koskaan ennen. Kun olin suurempi, koin itseni pienemmäksi ja nyt kun olen pienempi, koen itseni suuremmaksi. Mut ehkä tää tästä. Tää posaus sai ajattelemaan asioita! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei todella mahtavasti oot saanut paino tiputettua. Mahtavaa!!!! Tuo kaikki on vaan sun pään sisällä ja sun pitää alkaa käymään sitä läpi. Suosittelen jollakin tavalla saamaan nostettua vaikka reppuun (tai vastaavaan) tuon 50kg painon, niin tunnet konkreettisesti eron. Toinen vois olla 50kg verran painoa nokan eteen, se voipaketti esimerkki ois loistava. Voispa johonkin kauppaan mennä kattmaan sitä määrää. :) Sulla kun ois aika kiva määrä niitä paketteja. :)

      Poista
  21. Anteeks, Pipsa, tuli nimesi suhteen ajatusvirhe :D

    VastaaPoista
  22. No kylläpä, kylläpä.

    Olin äskettäin gynekologin luennolla, joka kertoi, että oli ollut BMI 59 synnyttäjä. Tuon kokoinen ei pysty synnyttämään alakautta, koska läskit on synnytyskanavan tiellä, ja sektiossakin on isot hankaluudet. Ja kommentoi vielä, ettei näin reippaasti ylipainoinen äiti pysty huolehtimaan lapsestaan, koska ei kertakaikkiaan pysty olemaan konttailevan pienen lapsensa perässä. MItä mieltä sinä olet tästä? Pitäisikö sairaalloisesti ylipainoisten jättää kokonaan lapset tekemättä? Pitäisikö heidät sterilisoida?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, nyt tuli kyllä semmosta urbaanilegendaa etten vaivaudu edes vastaamaan. Varsinki kun tällä ei ole mitään tekemistä itse postauksen tekstin kanssa.

      Poista
    2. En ole tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja, mutta siis mitä tarkoitit tuolla, että on urbaanilegendaa? Ei itse asiassa ole raskauskomplikaatioiden ja sektion kohdalla, ja vauvan terveyskin vaarantuu kun raskausaika voi vaikuttaa epäedullisesti lapsen tulevaisuuteen, mm. Diabetesriski ja ylipainon riski ovat korkeammat, kuin terveellisesti elävän äidin kohdalla. Mitä tulee toimintakykyyn, niin siltä osinhan kyse on yksilöistä, toinen voi olla varsin toimintakykyinen äärimmäisen lihavana, toisella alkaa vaivat ja kivut jo pienemmälläkin ylipainolla. Ei tietenkään pitäisi sterilisoida, eihän tupakoivia/päihdeäitejäkään pakkosteriloida, sehän olisi ihan natsisaksan meininkiä, tuollaiset puheet täytyy 2000-luvulla unohtaa. Tärkeämpää olisi raskauden aikana pyrkiä ylipainosta huolimatta mahdollisimman terveisiin tapoihin, ja ettei paino nousisi, ja minimoimaan riskit. Eikä tosiaan monet voi noilla painoilla raskaaksi tullakaan, siinä on erinomainen kannustin parantaa elintapoja ja laihduttaa, jos toivoo vauvan kuitenkin saavansa, näin omalla kohdallanikin oli, vaikka toki oli muitakin syitä laihduttaa. :) Asiat eivät ole mustavalkoisia ikinä, eikä niitä pidä pyrkiä sellaisina näkemäänkään.

      Poista
    3. Juu, tottakai kaikessa on aina riskinsä kun puhutaan lihavasta. Mutta on mielestäni tylyä sanoa ettei lihava saisi olla äiti, samoin voisi ajatella myös monesta muustakin jonka jätän kyllä nyt mainitsematta. Itse olen kuullut tuon urbaanilegendan niin että jos lihavalla on läskit synnytyskanavan tukkeena, ei se voi silloin raskautua. Mutta tottakai lihavan raskaus on riskaabelia mutta itse tunnen muutamia jotka ovat lihavuudestaan huollimatta tulleet raskaaksi eikä synnytyksissä ole ollut mitään ongelmia.

      Poista
    4. Vai että läskit synnytyskanavan tiellä. Taisi olla gynekologi huumorimiehiä. Tämä ns. soft tissue dystocia, joka tunnetaan myös nimellä "fat vagina theory", on urbaanilegendaa, jota yksikään luotettava tutkimus ei ole havainnoinut. Suomessakin yli 150-kiloiset synnyttäjät alkavat olla arkipäivää, ja kyllä niitä vauvoja vaan ihan alakautta putkahtelee maailmaan.

      Tietenkin on järjevää pudottaa painoa ennen raskautumista, ja hyvin lihavien naisten raskaudet ovat aina riskiraskauksia. Mutta jotain rajaa noihin väitteisiin. "Läskit synnytyskanavan tiellä", hah!

      - Terveisin äiti, joka synnytti reippaasti yli BMI50-kokoisena, luonnollisesti, alakautta ja ongelmitta, ja joka konttailee lattioilla lapsen perässä joka päivä.

      Poista
  23. Itkitkö itsesi uneen illalla tämän postauksen jälkeen?

    VastaaPoista
  24. Minusta ei tunnu tuolta, mutta 1000 X<3 Sinulle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei kaikki varmasti ajattele samalla tavalla. :)

      Poista
  25. Meille vanhoille lukijoillehan tässä ei ollut mitään uutta, tätä samaa olet julistanut aina. Ja rohkea kyllä olet, siinä mielessä että asetat itsesi kaikkien arvosteltavaksi sellaisena kuin olet, niinhän sen pitäisikin olla.
    Minä en ole rohkea, enkä onnellinen kilojeni kanssa. Mielestäni en näytä hyvältä ainakaan tiukoissa muodot paljastavissa vaatteissa paksuine alleineni. Olen visualisti, sisustussuunittelija joka rakastaa kaikkea kaunista. Tosi asia vaan on, että vaatteet istuvat ja näyttävät paremmilta normaalivartaloisella, jotka hekin haluavat yleensä pukeutua omia parhaita puoliaan korostaen.
    Ulkonäköä tärkeämpää on kuitenkin terveys. Olen sinua vanhempi ja ylipainoni tuntuu jo jaksamisessa. Lihakset ja nivelet kipeytyvät ja olo on usein tukala ja hiki virtaa. Pelkään sairastuvani. Lihavuus estää minua elämästä täysillä. En siis ole onnellinen, vaikka muuten asiat elämässäni ovatkin kunnossa, yritän koko ajan laihtua.
    Ulkonäkö ei määritä ihmistä, mutta runsaassa ylipainossa ei ole mitään tavoiteltavaa ja ihanaa. Pukeutuminen ja liikkuminen on varmasti paljon mukavampaa kun ylimääräistä painoa saa pois.
    Ilolla seuraan elämäntaparemonttiasi, rohkeuttasi ja iloisuuttasi jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tää uus aihe ole. :)
      En sitä ajatellutkaan että kaikki olisivat tyytyväisiä ja kyllähän terveyden takia pitäisikin laihduttaa. Laihdutuksen syytäkin kannattaa miettiä, että miksi laihduttaa. Itse remppailen terveyden takia, ettei sitten 50v. ole kovia kolotuksia. Mutta ei sekään niitä varmaksi voi viedä pois, tiedän hoikkiakin 50v. ihmisiä jotka valittaa ja ovat koko ikänsä olleet hoikkia. Mut tiettenki ylipainoisella on isompi vaara, mutta se ei ole absoluuttinen totuus että kaikille näin kävisi. :) Mutta terveys on silti asia jonka kanssa ei kannata leikkiä.

      Poista
  26. :) Aurinkoista kevättä sinulle! Sekä onnea elämäntaparemontin kanssa! Sellainen tekee ihmeitä, testattu on :)

    VastaaPoista
  27. Pitikö sinun todistella itsellesi vai muille tällä jutulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu ettei mun kannata vastata tähän mitään, koska olet päätöksesi sen suhteen jo tehnyt. Eli viis siitä mitä minä sanon koska kaikki on valetta. :D

      Poista
  28. Hyvä postaus. Mukavasti hauska ja iloinen. Joskus tulee paha olla, kun joissain työpaikan ruokailussa lihava ihminen ottaa lautaselleen lusikallisen ruokaa. Tuleeko siitä maha täyteen. jaksaako tehdä ruumillista työtä. Näin on käynyt mun työpaikalla, muutaman harjoittelijan kohdalla. Sama toistuu kahvipöydässä. Ei kehdata ottaa pullaa tai kakkua. Miksi on näin. Itselläni on tuo 10-15 kg läskiä liikaa, mutta syön kuitenkin kunnolla ruokiksella ja jos kahvilla on jotain tarjolla otan sitäkin.Nyt vaan pitäis hakea jostain apua tän läskin sulatteluun. (ja jättää se pulla ottamatta minunkin)
    Aurinkoa päivääsi ihana Pipsa
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, enempää tietämättä hänen taustastaan en voi ottaa kantaa tuohon mutta ei se lusikallinen ole oikea määrä ruokaa, kenellekään. Pitäisi ottaa riittävästi, ei liikaa eikä liian vähän. Kahvipöydässä en itse valitsisi pullaa, ehkä jonkun hedelmän. Tai ruisleivän jonka päällä kaikenlaista. :)

      Poista
  29. Allekirjoitan kyllä itsekin lievästi ylipainoisena sen että voi olla onnellinen, ihan sama oikeastaan oliko niitä liikakiloja vai vaikka liian suuri nenä tai haisevat varpaat tai ihan mitä tahansa. Mutta mielestäni se miksi onnellisia lihavia ihmisiä pidetään ns. Tabuna on juurikin tuo terveysfakta. Lihavuuden seurauksena saa kyllä ennemmin taikka myöhemmin haittoja enemmän kuin hyötyjä - olivat ne haitat vaikka niinkin pieniä kuin sisäreisien yhteenhankaus tai toisessa ääripäässä diabetes tai sepelvaltimotauti. Minusta olisi kiva kuulla sinun vastauksesi ihan vaikka postauksenkin muodossa tästä aiheesta hieman pintaa syvemmältä, kun olihan tämä sinun kirjoituksesi aika lailla vain lihavien ylistyspuhetta, tavallaan unohtaen sen asioiden kääntöpuolen. Etkös sinäkin kuitenkin ryhtynyt tähän elämäntaparemonttiin juurikin terveyssyiden vuoksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mä olen rempalla just terveyden takia. Ettei se sitten vanhemmiten olisi ongelma. En remppaa ulkonäön takia. Eikä oma remppailuni tarkoita sitä, ettenkö olisi onnellinen. Oikein huvittaa se ajattelutapa että jos lihava remppaa tarkoittaa se automaattisesti sitä, ettei se lihava ole onnellinen ja tyytyväinen itseensä.

      Poista
  30. Löysin juuri äsken blogisi sattumalta jonkin muun blogin kautta ja luin tämän postauksen. Ihana asenne! :)

    VastaaPoista
  31. Aivan mahtava kirjoitus! Olet kaunis juuri tuollaisena ja ihanan itse varma! Iloisuutesi ja varmuutesi kannustaa muita ! Olen itsekkin +30kg ylipainoinen ja seison päivittäin peilin edessä miettien että voinko laittaa tälläistä ja tälläist' päälleni. Olen ollut koko peruskoulun kiusattu ja en nykyäänkään jaksa uskoa, että joku haluaisi olla tälläisen ihmisen ystävä/kumppani. Taistelen itsetuntoni kanssa päivittäin. Sain tekstistäsi paljon rohkeutta yrittää olla minä! Aivan huikeaa kesää sinulle <3 KIITOS!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös sinä itse olet!
      Näin toivon tapahtuvan, että toiset saa kannustusta tästä. :)
      Jos sä itse olet sitä mieltä että sä rokkaat sen asun, niin sähän rokkaat sen asun! Pääasia on se että sä itse tykkään, itse olet kauniina - viis mitä muut ajattelee! Mut hei, voi olla ettei joku halua olla sun kaverisi mut tiiätkö mitä? Ne ei oo ansainnut sua. Pikkuaskeleita se vaatii mutta kun ottaa sen yhden askeleen, niin toinen askel seuraa. <3

      Poista
  32. Wau! Olen ihan kateellinen sulle ja sun positiivisuudelle!! Olet upea <3

    VastaaPoista
  33. Itse näin lihavana voin sanoa, että hienoa! Mutta kun kirjoittamasi ei pidä paikkaansa kohdallasi, täysin. Et muka välitä mitä mieltä vaatteistasi ollaan. Onko paksumpaa puppua kuultukaan! Vaihdat mieltäsi ja kerjäät mielipiteitä koko ajan lukijoilta. Älä suotta väitä muuta, kaikki tietävät miten asiat ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, taas yksi joka VÄITTÄÄ tietävänsä itseänikin paremmin mitä mieltä olen OIKEASTI asioista. Bravoo, kas tässä sinulle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

      Poista
    2. Mutta tottahan tuo on, mitä ano 19.40 sanoi... Usein kysyt lukijoiden mielipiteitä, joten ilmeisesti niillä siis on merkitystä.

      Eikä kyse ole siitä, mitä muut kuvittelevat tietävänsä, vaan siitä, millaisen mielikuvan itse luot itsestäsi.

      Poista
    3. Siis apua? Onko MIELIPITEENKIN kysyminen kiellettyä? En tiennytkään. :D

      Poista
    4. Eiköhän se mielipiteen kysyminen blogissa ole vaan kanssakäymistä lukijoiden kanssa. Sitähän tapahtuu lähes kaikissa blogeissa "Mitä piditte lampuista? Mitä mielipiteitä postaus herätti? Mitä tykkäätte tapetin kuosista? Mitä mieltä päivän asusta? Kumpi on kivempi mekko a vai mekko b?". Eihän se tarkoita, että ois epävarma omasta mielipiteestään tai itsestään, voihan sitä muiden mielipiteitä kysyä ihan muutenkin :)

      Poista
    5. Näin minäkin olen asian nähnyt, mutta ilmeisesti mun tapauksessa se onkin taas jotain muuta. :)

      Poista
  34. Aivan loistava kirjoitus! Minä olen alkanut vasta 40 ikävuoden jälkeen edes vähän oppia sitä, että minun ei pidä antaa onnellisuuttani ihmisten mielipiteiden armoille, vaan se on puhtaasti asennekysymys ja sisäinen tila. Voin olla onnellinen, vaikka koko muu maailma olisi sitä mieltä että en saisi tai ei pitäisi.

    VastaaPoista
  35. Hyvä! Aivan ihana toi ensimmäinen kuva, sopii tekstiin täydellisesti. :)

    VastaaPoista
  36. Vau, hieno kirjoitus! Näin se on ajateltava minunkin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele ihmeessä, mutta muista että se lähtee pienestä. :)

      Poista
  37. Oot loisto tyyppi! Ja hyvä kirjoitus! Hyvä ku oot oma ittes etkä välitä mitä mielt muut juuri niin sen pitäis mennä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin todellakin ja toivottavasti muutkin alkais ajattelemaan näin. :)

      Poista
  38. Hyvä sinä! Hieno asenne ja kunpa muutkin sisäistäisivät tuon saman - sillä, onko ylimääräisiä kiloja tai vaikka huono iho, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen on.

    Onpas muuten ihana mekko! Ihana väri ja sopii sulle hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kiitti, mekko on kyllä ollut täykky ostos. :)

      Poista
  39. Pystyt tekemään kestävää elämäntaparemonttia juuri siitä syystä, että olet tyytyväinen itseesi nyt! Uskomatonta, että moni kommentoija oli ajatellut tästä, että haluaisit olla ylipainoinen. Ihan kuin armollisuus ja rakkaus itseään kohtaan tarkoittaisi sohvan nurkassa suklaan syömistä. Ei todellakaan tarkoita. Kun alkaa rakastaa itseään, haluaa itselleen pelkkää hyvää. Haluaa voida paremmin, haluaa liikkua ja syödä terveellisesti, jotta pysyy terveenä. Kun ymmärtää, että ratkaisut jotka ovat johtaneet ylipainoon, ovat vain aiemman tietämyksen tai traumojen tulos, voi kokea myötätuntoa itseään kohtaan.

    Itsekurin, itsesyytöksen ja itseinhon kautta laihduttamalla tulee vain jojolaihduttajia, joilla laihduttaminen vääristyy mitä kummallisempiin mittasuhteisiin ja pää menee enemmän ja vähemmän sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon miettinytkin ettö tuolla on varmasti suuri merkitys. Kun hyväksyy itsensä, niin se remppakin menee paremmin. On armollisempi itselleen. :)

      Poista
  40. - Sie oot kyllä ihana! Mulle kyllä esikuva ja toivon, että mulla olisi edes murto-osa tuosta sun itsetunnosta ja rohkeudesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti, ittekki oot ihana <3 Pienin askelin voit säkin sen saavuttaa. :)

      Poista
  41. Nämä kommenttiosion (vaki?)nillittäjät on kyllä aivan hulvattomia! Luen ne aina kunnon naurujen toivossa enkä vielä ole joutunut pettymään. Milloin ongelma on vääränlaisissa tekstiilimateriaaleissa, milloin porkkanansyönnissä, nyt ehkä parhaana tämä paljaat käsivarret --> ihosyöpä. Hatunnosto sinulle Pipsa, olen monesti ajatellut että sinulla on kyllä pyhimyksen kärsivällisyys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Myönnettävä se on että saan itsekin välillä hyvät naurut. :)

      Poista
  42. Mahtava teksti!💪🏼 Mahtava asenne ja Mahtava sinä!💕

    VastaaPoista
  43. Laihtuminen ei tekis sulle ja terveydelles kyllä yhtään pahaa.

    VastaaPoista
  44. Etkö oikeasti käsitä, että olet sairaalloisen lihava? Se on sairaus, niin kuin alkoholismikin. Mitä väki sanoisi, jos täällä alkoholisti kirjoittaisi vastaavanlaista postausta? "Olen alkoholisti ja nautin elämästäni. Alkoholisteille aina sanotaan, ettei heidän pitäisi juoda edes yhtä, ettei repsahduksia tapahdu, mutta minäpä juon, koska minusta se tuntuu hyvältä!" Voit olla kyllä tyytyväinen ja onnellinen, mutta älä väitä, että olet terve. Jos olisit terve, et olisi sairaalloisen lihava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toi ei ollut tekstini pointti mutta oot oikeassa siinä ettei ylipaino ole koskaan terveellistä.

      Poista
    2. Aika omituinen vertaus noihin alkoholisteihin liittyen! :D Pakko sanoa, muutamiakin alkoholisteja tuntevana, että huomattavasti helpompaa on alkoholistillakin, jos hän kykenee olemaan onnellinen ja nauttimaan elämästään. Masentuneena ja surkeana se pullon houkutus on vielä vaikeampi vastustaa, kuin elämään ja itseen tyytyväisenä. Jos alkoholisti kirjoittaisi nauttivansa elämästään, olevansa itseensä tyytyväinen JA jatkavansa uutta parempaa elämäntyyliään, olisin oikein tyytyväinen. Surkuttelu ja itseinho ei auttaisi mitään. Ja lisäksi vielä on aika paljon eri asia, kun sanotaan alkoholistille ettei saa juoda yhtäkään... Niin, sairaalloisenkaan lihava ei pysy hengissä jos syömisen lopettaa, joten eihän se auta kuin opetella uusia, parempia ruokailutottumuksia. Kuten Pipsa on hyvän aikaa tässä ja varsin menestyksekkäästi tehnytkin!

      Poista
    3. Mä luulen muuten samaa kuin Hilma. Jos alkoholisti olisi onnellinen ja tyytyväinen, niin ei se luultavasti olisi alkoholisti. Mä oon nähnyt ihan läheltä alkoholistin elämää ja se on kaikkea muuta kuin onnellista. Yleensä sillä alkoholilla haluttaan turruttaan jotain.

      Poista
  45. Mikä sai sinut alkamaan laihduttamaan tai thän ns. elämäntaparemonttiin? Itsellä painoindeksi 30, mutta tuntuu, ettei oikein mikään saa minua motivoiduksi laihduttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No yhteistyöjuttuhan mut siihen sai mutta ajatus siihen lähti että josko nyt onnistuisi. Remppaan koska haluan etten saa vanhemmiten mitään ongelmia. Ja nyt oon jo melko hyvin saanut niitä estetyksi kun painoa on pudonnut pois -32kg. :)

      Poista
    2. Eli ilman yhteistyötarjousta et olisi aloittanut remppaa?

      Poista
    3. Hmmm... se on todennäköist etten olisi.

      Poista
  46. Hieno kirjoitus �� Itse myöskin elämäntapa muuttuja en laihduttaja. Ja kyllä mä +30kg sitten vetäisin bikinit ylle ja lähdin rannalle �� Koska mä halusin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja koska sä voit tehdä niin. :) Ei sitä estä mikään muu kuin oma pää. :)

      Poista
  47. Hei Pipsa! :)

    Tämä oli ensimmäinen kirjoituksistani, minkä olen lukenut. Kadehdin monen edeltävän kommentoijan tavoin kykyäsi erottaa toisistaan itsensä rakastamisen ja arvostamisen taidon sekä omasta terveydestä huolehtimisen ja vartalokuvan.

    Olen aina ollut melko normaalipainoinen ja urheillut suuren osan elämästäni kilpaa, mutta kun noita kahta asiaa ei osaa hahmottaa erillisiksi, niin voi olla tosi onneton. Voi olla vaikka kilpaurheilija, joka todella huolehtii kunnostaan ja terveydestään, ja silti vihata sitä yhtä rasvaprosenttiaan...tai rumia ihohuokosiaan, tai kyömynenää. Jos kilpaurheilijan näköinen ihminen hallitsisi erikseen myös tuon toisen osa-alueen, eli itsensä rakastamisen ja arvostamisen, niin hän olisi todennäköisesti vasta sitten yhtä onnellinen, kuin sä osaat olla.

    Sä kirjoitat aivan rehellisesti, että olet kyllä katsonut peiliin, ja olet aivan realistinen siitä, miltä vartalosi näyttää. Tiedät myös, että haluat olla terve, ja teet sen eteen asioita. Sinussa on mielestäni sillä tavoin enemmän oikeita palasia kohdallaan, kuin sillä hyväkuntoisella ihmisellä, joka ei välttämättä koskaan opi arvostamaan itseään ja tätä elämää, joka on hänelle annettu, opettelemalla rakastamaan itseään ja antamalla itsensä olla onnellinen.

    Kuten kirjoituksestasi kävi mielestäni ilmi, pitää oppia elämässään noi molemmat taidot. Oppia näkemään kroppansa sellaisena kuin se on ja pyrkiä pitämään se sellaisessa olomuodossa, että tuntee itse itsensä terveeksi ja tyytyväiseksi. JA se toinen: eli aivan erillisenä ja edellisestä riippumattomana asiana oppia rakastamaan ja arvostamaan itseään, ihan kokonaan. Itse en oo vielä muutamassakymmenessä vuodessa tätä oppinut, mutta yritän kovasti. Kiitos sulle antamastasi rohkaisusta.

    Ja pahoittelen pitkää kommenttia, mutta halusin vielä tuoda oman näkökulmani siihenkin, miten jonkun ylipaino voi "kuulua muillekin". Isäni on ollut koko elämäni ylipainoinen, ja hänen elämäntapansa ovat huonontuneet koko ajan. En ollut asiasta hirveän huolissani, kunnes hänelle todettiin vaarallisen korkea verenpaine ja muutkin arvot. Kun hän jatkoi varoituksista huolimatta vanhoja tapojaan ja sai pian infarktin, surin perheeni kanssa ja pelkäsin hänen poismenoaan. Kun hänet kotiutettiin 2-tyypin diabeteksen ja verenpainetaudin diagnoosilla pitkän kuntoutuksen jälkeen, eikä hän parantanut tapojaan, suruni muuttui vihaksi, koska minusta tuntui, että huolimatta yrityksistäni auttaa tai tukea häntä elämäntapamuutoksessa, hän oli päättänyt haistattaa meille kaikille ja pakottaa meidät elämään hänen kuolemansa pelossa ja suremaan pian uudestaan.

    Tiedän, että jokaisella on loppukädessä oikeus päättää omasta elämästään, mutta sairaudet ja terveydellä leikkiminen mielestäni vaikuttavat myös kaikkien läheisten ja rakkaiden elämään. Olen yrittänyt kunnioittaa isäni valintaa elää haluamallaan tavalla, jos se tekee hänet onnelliseksi. Mutta se on vaikeaa, kun se valinta aiheuttaa minulle niin suurta surua ja pelkoa.

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia oikein pitkästä kommentista. <3
      Hyvin olet kirjoittanut. Ikävää tuo isäsi tilanne ja itsekin olisin toivonut että hän olisi tuossa vaiheessa muuttanut tapojaan. Väkisinhän sitä ei valitettavasti voi tehdä, koska ei ne uudet tavat pidä ellei se tuu henkilöltä itseltään se muuttumisen halu. En tietenkään tunne isääsi mutta ei tuo tunnu kovin onnellinen olevan. :( Ehkä sun pitää lukea tätä blogia isällesi? :)

      Poista
  48. On se nyt kivaa kun kaikki sun lihavat lukijat ovat bikineissä rannalla ja ovat siten ylpeitä itsestään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen ihmisen kannattaa olla ylpeä itsestään :-)

      Poista
    2. Mä todellakin toivon että kaikki mun lihavat lukijat (ja muutkin) menee biksuissa rannalle ja tuntevat ylpeyttä. :)

      Poista
  49. Hieno postaus, kiitos!<3<3

    VastaaPoista
  50. Mihin hävität jättisuuret roikkuvat ihopussit sitten kun painosi on vakio? Menetkö leikkauseen jossa ihoa poistetaan? Saattais kiinnostaa ihmisiä aihe. Nimittäin vatsanahkasi roikkuu jo nyt (minun myös) ja tulee roikkumaan paljon pahemmin, sen alle kertyy herkästi hikoilun ja hankauksen johdosta mömmöä joka haisee, ihorikkoja syntyy jne. Entä mahdolliset leikkausarvet? Jos sinulta poistettaisiin allit, roikkuva vatsanahka ja jaloista ylimääräinen olisi kyseessä melkoisen iso operaatio. Kasvosi saattavat olla roikkumatta koska olet vielä nuori, yleensä vanhemmille jäävät isot buldogin posket. Onko elämäntapavalmentajasi neuvonut miten minimoida kyseiset haitat? Tiedät, että pidän sinusta suuresti ja olen vakilukijasi, olet myös omalla tavallasi minunkin mielestäni kaunis. En siis ilkeile vaan mietin jatkoa sillä sinähän olet onnistumassa ja onnistunut painonpudotuksessa tosi hyvin. Mutta itsekin laihduttajana tuskailen paljon vähemmissä kiloissa nahkojani, se nahka ei tule kiristymään niin paljon ettei haittaisi. Kumpi on siis hyvän olon kannalta helpompaa, sietää roikkuvaa ihoa vai uskaltautua suht isoon operaatioon joka onnistuessaan olisi elämää helpottava asia? Vai ehkä pitää rasvaa niissä jonkin verran... tietääkö kukaan näistä asioista tai onko ollut kenenkään kanssa puhetta? Iloista, keltaisen lämmintä, ja hyvää kesää ja onnea pian tulevan synttäripäivän johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet anonyymi 23.47 oikeassa. Tämä kommenttini on sinulle, eikä ole tarkoitettu Pipsalle ollenkaan. Itse nopeasti laihduttaneena ja laihdutusleikkauksessa käyneenä tiedän, mistä kirjoitat. Monia monia leikkauksen käyneitä laihduttajia tietävänä (en väitä tuntevani) olen tutustunut aiheeseen koko lailla hyvin. Niitä leikkauksia sanotaan ROIKKOLEIKKAUKSEKSI. Tietyillä, aika paljon rajaavilla kriteereillä tuollainen leikkaus tehdään paljon laihduttaneille julkisessa sairaanhoidossa. Leikkaus on iso ja vaatii paljon jälkihoitoa eikä ole riskitön - niinkuin ei mikään leikkaus ole.

      Jonkun verran "roikkojen" ehkäisemiseksi voi vaikuttaa liikunnalla, mutta kaikille sekään ei auta ollenkaan. Siltikin, moni lihava haluaa mieluummin laihtua ja vaikka sitten kärsii roikkuvista nahoista kuin pelkää kuolevansa ennenaikaisesti lihavuuteen tai sen seuraamuksiin.

      Pipsahan ei kirjoita mitään laihdutusleikkauksesta - hän ei sitä tarvitse, koska kykenee "terveellisellä" tavalla laihduttamaan. Omakohtaisesta kokemuksesta ja monien kohtalotovereiden elämää seuranneena kannustan kaikkia ylipainoisia laihduttamaan - vaikka sitten leikkauksen avulla. Senkin uhalla, että roikot eivät näytä kauniilta.

      Poista
    2. Kuten olen monet kerrat tähän samaan roikkoihon uteluun vastannut, niin se on sitten sen ajan murhe. En mä tiedä asiasta vielä mitään kun vielä ei roiku. :) Mut mitä olen käsittänyt niin sen roikkoihon saa kyllä pois, jos ei kunnallisella, niin sitten yksityisellä.

      Poista
    3. Eikö roiku??? Tuanoinni, anorektikotkaan eivät näe koskaan itseään luisevan laihoina mutta totuus on toinen. On mennyt roikot minuta ohi, ja aihe kiinnosti. Et ymmärtänyt pointtiani mutta kiitos jollekin joka vähän vastailikin. Lueskelen netissä lisää roikkoleikkauksista ja niiden vaaroista.

      Poista
    4. Läski toki roikkuu mutta sellaista roikkoihoa ei ole vielä roikkumassa. :)

      Poista
  51. Sehän ei tosiaan katso vaa'an lukemia onko onnellinen vai ei. Ihminen voi olla vaikka millaisissa unelmamitoissa, mutta onneton ja tyytymätön itseensä. Onnellisuus on niin paljon muutakin kuin ulkonäkö. Onnellisuus tulee sisältäpäin ja omasta itsestä. Kukaan muu ei voi tehdä sua loppujen lopuksi onnelliseksi, sun pitää itse tehdä se. Ihanaa, kun maailmaan mahtuu positiivisia ihmisiä ja että sen voi sanoa ääneen, että on onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Mä olen nyt paljon onnellisempi kuin pari vuotta sitten, jolloin painoin 20kg vähemmän. Ei se onnellisuuden puute johtunut silloinkaan painosta eikä tämän hetken onnellisuuskaan ole painosta riippuvainen. Olen vain oppinut arvostamaan tässä elämässä vähän erilaisia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, se ei ole painolukemaan kiinnitetty. :) Mä oon lukenut juttuja suuresti laihduttaneista ettei sitä onnea ole tullut kun painolukema on pysähtynyt siihen maagiseen lukemaan. Onnellisuus tulee tosiaan sisältä, oli minkä painonen tahansa. Mä tiedän onneksi monia, monenkokoisia ihania ihmisiä jotka ovat onnellisia :)

      Poista
  52. Loistava teksti Pipsa! Sulla on kyllä todella ihailtava asenne tähän asiaan ja elämään ylipäätään, oot niin ihanan positiivinen ja iloinen :) Näille ihmisille, jotka luulevat elämäntaparemontin/muun painonpudotuksen sulkevan pois sen, että on onnellinen ja rakastaa itseään haluaisin lainata sanontaa, jota kaverini käytti usein sinä aikana kun laihdutti -48 kg. Se kuuluu näin: "I work out because I love my body - not because I hate it." Elämäntapamuutoshan onnistuu kaikista parhaiten just siltä pohjalta, että teet sen rakkaudesta itsees kohtaan eli koska haluat turvata mahdollisuuksien mukaan sen, että olisit jatkossakin onnellinen ja hyvinvoiva ja terve.

    Myös multa löytyy ylipainoa. Kun tossa aiemmin sitten laihdutin 20 kg, en mä ollutkaan sen onnellisempi kuin nytkään, kun ne kilot on taas tulleet takaisin (jep, väärä laihdutustapa, olis vaan pitänyt tehdä rauhallinen elämäntaparemontti). Se oli mulle jotenkin erittäin herättävä huomio. Olin vuosia elänyt tyylillä "sitten kun laihdun"-asenteella, vaan eipä se nyt aivan niin toiminutkaan, että se olis ollut joku yhtäkkiä autuaaks tekevä asia. Silloin tajusin, etten olis koskaan saanut antaa mun painon määritellä mua. Kyllä se lähtee jostain paljon syvemmältä kun niistä vatsamakkaroista sun muista, että miten sinut ihminen on itsensä kanssa, miten ihminen suhtautuu vastoinkäymisiin, osaako ihminen olla kiitollinen hyvistä asioista, onko ihmissuhteet kunnossa jne. Noista asioista onnellisuus koostuu, ei vaa'an lukemasta.

    Ja ei, tää ei tarkoita, että vähättelisin ylipainoa terveysriskinä. Ja kyllä, mä itsekin oon aloittanut elämäntaparempan tossa taannoin, sillä pyrin lähemmäs normaalipainoa terveydellisistä syistä. Mutta epävarmuuttani ja negatiivisia fiiliksiäni, jotka on syöneet mun onnellisuutta, oon työstänyt ja työstän edelleen ihan muuta kautta :) Oikein ihanaa kesää sulle Pipsa ja jatka samaan malliin blogin suhteen! Oot inspiroiva, piristävä ja rohkea tyyppi :)

    Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ja just näin, miten sie itsekin sanoit. :) Ja oon samaa mieltä, kaikki on tuntunut remppani kanssa napsahtavan täydellisesti paikoillen että olisiko se jopa siitä että sitä vaan rakastaa itseään, osaa olla armollinen. Hienoa kuulla että sä oot työstämässä siu onnellisuutta, et anna negatiivisille tuntemuksille valtaa. Mahtavaa sinä!

      Poista
  53. Nyt kaikki kuorossa: "Hyi! Hyi! Lihavat, älkää olko esillä, sillä olette sairaita." Ja kunhan sanomme näin tarpeeksi monta kertaa niin, lihavuus katoaa maailmasta ja kaikki parantuvat. Läskitkin ymmärtävät paikkansa ja menevät nurkkaan häpeämään pois säädyllisten ihmisten silmistä, joiden ainut ansio vaikuttaa olevan se että ovat selvinneet helpolla suhteella syömiseen. Eikun... kenen mielestä on looginen ajatuskulku?

    Luuleeko joku oikeasti, että ihminen voisi olla nyky-yhteiskunnassa ylipainoinen ja olla tietämätön miten vääränlainen sitä on, ja mitä ovat seuraukset?

    Joka tapauksessa kiitos mahtavasta postauksesta. Itseään pitää rakastaa, se on hyvä sanoma maailmassa, jossa meidät koitetaan saada vihaamaan itseämme, jotta kuluttaisimme enemmän epävarmuuksissamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinä ole varmastikaan siitä kysymys. En ainakaan usko että me lihavat oltas niin tyhmiä, ettei tajuttaisi noita asioita. Oikein ärsyttääkin ne kertojat, että mä nyt vaan halusin kertoa että sä oot lihava ja se ei oo tervettä. Joo, ei ole tervettä mutta en mä mikään sokeakaan ole ettenkö omaa kokoani huomannut ole. :D

      Kiitos sinulle kun toit tällä hymyn huulilleni. :)

      Poista
    2. Lihavuutta halveksivat tuntuvat olevan sitä mieltä, että lihava=tyhmä. Lihavalle kun voi ihan päin naamaa sanoa, että tämä on ruma, tyhmä ja läski. Ei sillä väliä, se on niin tyhmä, ettei se kuitenkaan tajua sitä itse.

      Ei ole kivaa kuultavaa.. :(

      Poista
    3. No eihän se ole kivaa kuultavaa, mutta kertoo onneksi enemmän niistä huutelijoista kuin itsestä. :)

      Poista
  54. Hyvä kirjoitus Pipsa! Ihmisiltä puuttuu näköjään luetun ymmärtäminen, kun jaksavat nillittää siitä että postauksen tarkoitus olisi ihannoida ylipainoa. Pointtihan on se, että ylipainoa on ja that's it. Minullakin on. Tiedän sen itsekin, eikä se tule minulle mitenkään uutena juttuna jos joku katsoo asiakseen siitä minulle huomauttaa. Pointti onkin se, että kaikki lihavat eivät ole masentuneita ja onnettomia ja verhoudu säkkeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juu, ei ole mikään ylipainon ihannonti tämän postauksen tarkoituksena mutta annetaan me silti anteeksi näille tahallaan väärinymmärtäjille. :)

      Poista
  55. Elämä menee tosiaan hukkaan, jos jatkuvasti vaan miettii mitä muut ajattelee. Hyvä Pipsa olet rohkea nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee, jos liikaa murehtii muiden ajatuksia itsestä. Menee miten itse parhaakseen näkee. :)

      Poista
  56. moi! ihanaa lukea sun kirjoituksia :) hyvää kesää sinulle ja perheellesi,pidä lippu korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät. Hyvää kesää sulle kans! <3

      Poista
  57. Minunkin oli pakko kommentoida tähän tuon ajatuksen osalta, että et voisi olla onnellinen, kun lihavuuteen liittyy niin paljon terveysriskejä. Riskit on hyvä toki tiedostaa ja niille on mahdollisuuksien mukaan tehtävä jotain. Mutta, on myös sairauksia joille et voi isommin tehdä mitään, ja haluatko silti elää onnettomana elämäsi ( no toki terveellisillä elämäntavoilla aina voi vaikuttaa). Ystävälläni on Alzheimerin taudin geeni ja todennäkösesti hän sairastuu siihen jossain vaiheessa. Silti hän pienen prosessin jälkeen totesi, että riskistä huolimatta hän aikoo elää onnellisena, eikä vain pohtien sairastumisriskiään. Ja tuohon alkoholismiinkin on lähipiiristä omakohtaista kokemusta. Tämä mies koki, että ei lopeta juomista sillä ei ole yhtään onnellisempi ilman viinaa. Tiedostaa riskit, eikä ole"veneen alla" ja hoitaa työnsä (uskomatonta kyllä). Hän kokee olevansa onnellinen juuri noin. Eli kyllä niiden riskienkin kanssa voi elää onnellista elämää. Laihankin elämässä riskejä riittää. Tärkeintä on tarttua hetkeen ( carpe diem on oikeasti hyvä motto), eikä elää sitten kun- elämää. Ihana asenne sinulla Pipsa. Tsemppiä! -Anki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväsi elää täysillä, sairastumisriskistä huolimatta. Se on oikein. :) Sano tsemppiterveiset! <3

      Poista
  58. Itse olen reilusti lihava, minulla on myös sairauksia, mutta ne eivät johdu lihavuudesta. On kilpparin vajaa toimintaa ja aivokasvainta yms. Olen tullut siihen tulokseen elämästä, että kun on itsellä hyvä olla ja voi olla onnellinen, niin silloin elämä on hyvää elämää. Jos koettaa laihduttaa jollain pussikeitoilla ja saatkin painon putoamaan ja kohta se tulee takaisin, niin silloin ollaan epäterveellisellä tiellä. Eikös meidän pitäisi hyväksyä kaikki ihmiset ihmisinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin pitäisi, vaan eipä se taida tässä maailmassa onnistua. :(

      Poista
  59. Mä haluaisin pari ajatusta sanoa, vaikka yleensä en kommentoi. Erityisesti näille jotka kysyvät nyt Pipsalta, että "etkö sä tajua että olet sairaalloisen lihava ja sairas" jne. Kyllähän Pipsa tajuaa, siksihän hän on pitkään jo tehnyt töitä terveytensä eteen! Mutta se nyt ei ollut pointtini, vaan se, että miettikääpäs mikä merkitys terveyteen on sillä, että ihminen on onnellinen ja tyytyväinen, verrattuna siihen että ihminen on ahdistunut itsensä ja ulkomuotonsa kanssa, masentunut jopa, eikä osaa nauttia elämästä? Entä jatkuva pelkääminen, mitä voi sattua ja mihin sitä voi kuolla? Aivan yhtä lailla masennus, stressi yms. ovat riski terveydelle pitkällä tähtäimellä. Niillä on luultavasti isompi merkitys kuin vielä on ymmärrettykään. Onnellisena on myös paljon enemmän voimavaroja hoitaa itseään, liikkua, syödä hyvin. Itse ainakin koen niin. Jos motivaattorina muutokselle on surkeus, ulkoinen paine ja hyväksynnän hakeminen, pelko (esim.terveyden menettämisestä), itseinho ja häpeä jne., uskon vahvasti että tulos on huonompi, kuin silloin jos kykenee rakastamaan itseään, ajattelemaan että suorastaa_ansaitsee_ hyvää kohtelua, hyvää ruokaa, liikuntaa, terveemmän elämän. Jotenkin ymmärtäisin vähän paremmin nämä muka hyvää tarkoittavat kysymykset että "etkö tajua...", jos Pipsa tosiaankaan ei selvästi tajuaisi eikä yhtään mitään tekisi itsensä hyväksi. Nythän ei kuitenkaan siitä ollenkaan ollut kyse.

    Miksi aina kielteisen kautta pitäisi lähestyä näitä asioita? Kyllä ylipainoinen tietää varmasti ettei ole terveellistä olla ylipainoinen, vaikka näyttäisi elämästään nauttivankin. Kyllä se siellä takaraivossa on varmasti aina, vaikka ei päällimmäisenä ajatuksena. Se että se ylipainoinen on onnellinen ja tyytyväinen, luultavasti parantaa kuitenkin tilannetta aika paljon. Juurikin nämä monet kommentit kuulostavat siltä, että ylipainoinen ei vain saa olla onnellinen, koska on lihava. Pitäisi vain murehtia sitä lihavuutta koko ajan ja olla surkea, kunnes sitten jonain päivänä ehkä on normaalipainoinen. Ja sitten pitäisi osata yhtäkkiä olla tyytyväinen ja onnellinen. Itsellänikin on pitkä tie ja hieman toisenlainen tarina tässä asiassa, eikä ole aina ollut helppo hyväksyä itseäni. Laihtuminen ei tuo onnea ja tyytyväisyyttä mitenkään automaattisesti myöskään, se vaatii aika paljon työskentelyä pään sisällä, vaikkei sitä kai semmoinen voi ymmärtää, joka on aina ollut normaalipainoinen. Opettelua, opettelua. Itseinholla en ole itse mitään muuta saavuttanut, kuin entistä pahempaa jojoilua ja syvempää itseinhoa. Itse tarvitsin avuksi lopulta "järeämpiä keinoja", jos kiinnostaa niin koko tarinakin löytyy: http://pysyvastipienemmaksi.blogspot.fi/

    Pipsalle valtavasti tsemppiä ja kiitokset avoimuudesta ja rohkeudesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä teksti!
      Ja todellakin mä tajuan kyllä ja terveyden takia tässä remppaillaankin, ettei ois paikat rempallaan sitten vanhemmiten. Mutkun ei sais tätäkään ilmeisesti tehdä. :D Ei ainakaan yhtä iloisella fiiliksellä. Ja todellakin se ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen ja ettei se ole terveellistä. Mut kaikki ei ole aina niin yksinkertaista. :( Mullakin kesti kauan sisäistää nää jutut.

      Poista
  60. Aivan mahtava kirjoitus !! Kunpa olisin enemmän kaltaisesi :) Minulla on noin 30 kg. ylipainoa ja minä en osaa olla onnellinen. Pukeudun paljon mustiin, löysiin vaatteisiin... Itseään pitäisi osata rakastaa sellaisena kuin on tai sitten pitäisi kyetä muuttamaan itsensä sellaiseksi, jonka itse hyväksyy. Minä olen ollut normaalipainoinen ja muutaman viimevuoden aikana lihonut tuon 30 kg. Kai se minä olen edelleen se normaalipainoinen tyyppi, joka ei viihdy tälläisenä :(
    Olet hieno esimerkki meille ylipainoisille siitä, että elämä voi olla hienoa myös pyöreänä.
    Kirjoituksestasi tuli itsellenikin hyväksyvämpi ja iloisempi mieli.
    Kiitos Pipsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :) Ja hei, kaikki lähtee itsestä ja yhden pienen askeleen ottamisesta. :)

      Poista
    2. Aivan totta. Olenkin miettinyt,että jos nyt alkaisin muuttamaan syömisiäni. En niinkään laihduttamaan. Sinulla on vuodessa tapahtunut suuri muutos (kaikki kunnia sille )jos oppisi itsekin kärsivällisyyttä ja sitten pikkuhiljaa pudotetut kilotkin pysyisi poissa :)
      Lisää tälläisiä postauksia Pipsa. Näillä on varmasti suuri kannustava viesti hyväksyä itsensä, näytti se puntari 100 tai 150 kg :)
      Terkuin :S

      Poista
  61. Luuleeko nää kaikki tietävät,että lihavat ihmiset eivät välitä itsestään tai syövät mitä vaan. Itseasiassa lihavat ihmiset stressaa omasta syömisestä enemmän kuin normipainoiset. Tästä oli vasta juttua jossain. Syöminen on sellainen asia,jota ei voi lopettaa kokonaan,niinkuin esim.alkoholin käytön. Itseasiassa kun syö liian vähän,saattaa lihoa ja jos pitää rankkoja dieettejä välillä,ihmisen aineenvaihdunta menee sekaisin. Pitäiskö tästä lähin alkaa sanomaan niille,jotka terrorisoi muita läskikommenteilla,että idiootti!

    Sitten sellainen juttu. Ilkeily ja kiusaaminen itseasiassa pahempi sairaus ja haitta ympäristölle,kuin lihavuus. Kiusaamisella ajetaan moni itsetuhon partaalle,tekemään itselle pahaa. Moni kiusattuhan syö suruunsa... Kenessä se vika silloin on? Katsokaa peiliin ilkeät ihmiset,paha sydän ja suu on paljon rumempaa. Te ootte todellinen ja suurin haitta terveydenhuoltojärjestelmälle,moni sairastuu suvaitsemattomuuden seurauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilkeily ja kiusaaminen ei koskaan lopu, ellei sitä nosteta korokkeelle. Siitä ei parane hyssytellä.

      Poista
  62. Ihana pipsa <3 tulipa hyvä mieli tätä lukiessa. Itse olen pikkuhiljaa oppinut olemaan välittämättä ihmisten usein typeristä mielipiteistä mutta vielä on matkaa siihen että uskaltaisin olla ulkoisesti ihan niinkuin haluaisin. Toi mekko muuten sopii tosi hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että sie oot pikkuhiljaa kans oppinut. Hienoa! Kyllä sie vielä jossain vaiheessa uskallat olla. :) Ei se mullakaan tosta vaan tapahtunut,vaan pikkuhiljaa. :)

      Poista
  63. Hyviä pointteja. Mutta tuntuu, että kirjoituksesi on tehty jonkinlaisen uhman ja suuttumuksen vallassa. Olen itse normaalipainoinen, ja voin ihan rehellisesti sanoa itseni ja monen monen muunkin puolesta, että jonkun toisen ihmisen ylipaino ei mua häiritse, on itse asiassa aivan yhdentekevä asia.
    En katsele rannalla tai kuntosalilla ihmisten läskejä.
    Moni ylipainoinen, sinä mukaan lukien luulee olevansa katseiden ja puheiden keskiössä - mutta ehei näin ei asia ole.
    Tunnen ehkä joskus ,varsinkin lihavien lasten suhteen surua, koska tiedän, että heidän elämänsä voi mennä pahasti pieleen painon takia.
    Ylipaino tuo mukanaan elämään häpeän - mutta kuten sanottu niin harva muiden läskejä seurailee. Rannalla ja kuntosalilla katselee ilokseen vaikka leikkiviä lapsia ja komeita miehiä.

    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on, mutta en kyllä mielestäni ollut missään uhmassa tai kiukussa kun tätä kirjoitin. Oon tätä postausta työstänyt puolisen vuoden ajan ja nyt sain sen intohimon kirjottaa sen kokonaan loppuun. S olet siitä harvinainen että voit sanoa olevasi ihan OK jos joku nyt sattuu olemaan läski, et niitä seuraile. Mutta kyllä muita on jotka nimenomaan seuraa niitä lihavia ja kauhistelee, että miten se oikein kehtaa. :)

      Poista
  64. Hyvä kirjoitus.

    Olen käsittänyt niin, että sinulla on elämäntaparemontti menossa, koska haluat ehkäistä ylipainosta johtuvia sairauksia tulevaisuudessa. Nyt niitä ei vielä ole, mutta on toki järkevää aloittaa ehkäisytoimenpiteet ennen niiden sairauksien saapumista. Näin olen koko ajan käsittänyt, enkä oikein tajua, miten joku on voinut käsittää toisin?

    Otetaan esimerkki: vähän sama kuin jos haluaa muuttaa pois hometalosta, vaikkei homeesta olisikaan vielä tullut oireita. Koska niitä voi tulla ja todennäköisesti tuleekin. Silti ei tarvitse haukkua hometaloa muuten. Että se olikin ihan ruma talo ja huonejako ihan huono, enkä mä tykännyt pihasta enkä sijainnista enkä oikein mistään. Vaan että tykkäsin kovasti, mutta se homeongelma aiheutti huolta. Ehkä nyt tyhmä esimerkki, mutta varmaan ymmärrät Piia, mitä ajan takaa?

    Olen ihmetellyt niitä, jotka toitottavat, että ai sä laihdutat, et siis tainnutkaan olla tyytyväinen ulkonäköösi? Mä olen tosiaan käsittänyt, että tulevaisuuden terveydentilasi on tässä syynä, eikä mikään sellainen, että salaa oletkin tyytymätön olemukseesi (optisesti), vaikka yrität kovasti muuta todistella.

    Kun olet laihduttanut, olet varmaan edelleen tyytyväinen olemukseesi, mutta voit sanoa, että olit isompanakin tyytyväinen. Voi olla tyytyväinen monenlaiseen painoon. Sitä ei täydellisyydentavoittelijat kai koskaan ymmärrä. Jostain luin, että hyvin monet normaalipainoisetkin naiset haluaisivat olla aina sen 5 kg hoikempia eli aina on se pieni tyytymättömyys siihen mitä on. Sinä et kuulu näihin täydellisyydentavoittelijoihin ja sekös monia ällistyttää, ärsyttää ja näiden on vaikea edes uskoa, että puhut totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :)
      Joo, mulla on remontti menossa koska haluan ettei mulle sitten vanhemmiten tulisi mitään remppailuita tuon kropan kanssa. :) Olen saanut -32kg pois 16kk aikana. Ja roimasti senttejä siihen päälle. :)
      Juu, ymmärrän kyllä mitä ajat takaa esimerkilläsi, toivottavasti muutkin. :)

      Joo, mua oikeastaan ärsyttää ja surettaakin kuulla kun joku hoikka nuori nainen sanoo että hän on läski ja pitäisi laihduttaa tyyliin 10kg. En tajua mistä tää tyytymättömyys tulee? Ja siksi mäå aionkin sillon tällön aiheuttaa kohua tämmösellä kirjoituksella. Joo, en kuulu täydellisyyden tavoittelijoihin, mä olen vain realisti. :)

      Poista
    2. Eli on ok ja hienoa olla lihava/ylipainoinen, mutta ei ole ok olla laiha? ;)

      Poista
    3. Sä ilmeisesti ymmärrät tahaltasi väärin. :) On ihan OK olla ihan millainen tahansa, kunhan itse on siinä onnellinen. Mä en vain ymmärrä miksi jo valmiiksi hoikan nuoren tytön pitää ajatella että hänen pitäisi vielä laihtua 10kg. Ainakin se tyttö josta nyt puhun, niin hänellä ei ollut mitään syytä 10kg laihtumiselle.

      Poista
  65. Hienoa, että olet onnellinen ja hyväksyt itsesi, niinhän se pitää ollakin.

    En kirjoita lihavuudesta tai laihuudesta, enkä siitä että ihminen ei saisi hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Mutta nämä vinkit, mitä lukijat sinulle antavat, eivät kyllä ole ollenkaan kaikki mitään "nillitystä", vaan pukeutumisesta nyt vaan on tapana keskustella, antaa vinkkejä.

    Pukeutuminenhan on alun perin ollut ihmisellä keino suojautua kylmää, hankausta, jne. vastaan, mutta nykyään se on paljon muutakin. Pukeutuminen on tyylikeino, keino tuoda esiin sitä mitä on ja mitä haluaa olla, se on leikki, mutta se myös vaikuttaa siihen ensivaikutelmaan, minkä ihmiset saavat.

    Olen itse visuaalinen ihminen (niinkuin joku muukin täällä mainitsi olevansa) ja sen vuoksi en ymmärrä, miksi laittaa päälleen mitä sattuu? En tarkoita että pitäisi pukeutua telttaan tms., vaan minulle itselleni pukeutuminen on luontaisesti sellaista, että pyrin aikaansaamaan mahdollisimman kivan kokonaisuuden, huomioon ottaen myös vartaloni, kasvoni, värit ja mittasuhteet. Omaan silmääni näyttää vaan niin hyvältä jos ihminen, oli sitten laiha tai lihava tai mitä vaan, pukeutuu omia hyviä puoliaan korostaen, ja niitä vähemmän hyviä häivyttäen. Ei ole mitään eksakteja sääntöjä, ja kyllä lihava voi pukeutua vaakaraitaan, mutta tässä taas minun silmiini osa toimii ja näyttää hyvinkin kivalta, osa taas ei.

    Toki jokainen saa pukeutua miten itse haluaa. Mutta silti itse en ymmärrä, miksi jollain (en tarkoita sinua Pipsa, vaan ylipäätään tätä kirjoitustasi) ei ole pienintäkään halua pukeutua tasapainoisiin, kauniisiin kokonaisuuksiin, vaan julistetaan tätä "voi pukea shortsit, vaikka olen lihava" tai jotain muuta mantraa. Toki voi pukea, voi pukea mitä vaan, mutta en ymmärrä, miksi pukea? Yhtä kevyen ja kauniin kokonaisuuden saa sellaisella vaatetuksella, joka sopii itselle. Samasta syystä en ymmärrä rikkinäisten vaatteidenkaan käyttöä, ellei nyt taloustilanne oli ihan surkea, ja silloinkin niitä voisi kyllä edes korjata.

    Mutta minulle visuaalisuus on tärkeää, kaikille ei varmaan sitten niin ole. Näin me ollaan erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on hienoa. Mutta sä olet silti käsittänyt tekstini väärin, en mä pukeutumiskeskusteluista ja neuvoista ole mitenkään ajatellut että ne olisi nillitystä - en ainakaan kaikista. Jotkut on, eikä kaikki ole edes blogiin tulleet.

      Selvä homma, sä olet visualinen ihminen mutta se ei silti tarkoita että kaikkien pitäisi pukeutua just silleen että se ois sun visuaaliseen silmään miellyttävää. :) Se siinä pukeutumisessa onkin, jokainen pukeutukoot miten haluaa. Mä tykkään mennä jalat ja käsivarret paljaina, allit heiluen. Sulle se on ehkä kauhistus etkä näin tekisi, ja se on kuule ihan OK. :)

      Poista
    2. No nyt sinä kyllä Pipsa käsitit tuon yllä olevan kommentin itse täysin väärin, mutta se ei tuossa paatos- ja vänkäysmoodissa ole mitenkään outoa. Mut hei, sekin on kuule ihan ok! Sä rokkaat nää kommentit.

      Poista
  66. Hieno kirjoitus Pipsa! Ja upeat kesäiset kuvat susta :) Sulla on oikea asenne elämäntaparemppaa (ja elämään siis muutenkin!) rakastat itseäsi ja olet onnellinen,et vihaa kroppaasi,näillä on hyvä jatkaa remppaa onnistut siinä varmasti,kiitos mahtavan asenteesi.Itselläni ei ole hyvä itsetunto ja aika onnettonkin oon usein,vaikka oon normipainoinen ollut aina,eli siis onnellisuus ym johtuu ihan muusta,voi kumpa itsekkin osais noin iloita,no ehkä vielä... Mutta ihanaa kesää sulle ihana Pipsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :) Kuvat on kyllä just sopivat tähän. :) Hyvää kesää sulle kans!

      Poista
  67. Ihan kiva että oot onnellisesti lihava, mutta tuo viimeinen kuva, mahasi näkyy roikkuvan rumasti.

    VastaaPoista
  68. Hyvä postaus! Tekstissä kuvaamasi tilanteet ovat myös itselleni todella tuttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista että on mutta toivottavasti menet tästä eteenpäin niinkuin itse haluat ja viisveisaat jos joku pudottaa silmät sen takia. :D

      Poista
  69. Tämä oli sellanen postaus, jonka tekisi mieli tulostaa seinälle ja pistää itselle muistiin.
    Itse olen normaalipainoinen, vasta 20-vuotias, mutta tuntuu että jokaisen pitäisi olla niin fitness kuin olla ja voi. Toisin sanoen olen kamppaillut itsetuntoni kanssa jo kauan ja ajattelen ihan liikaa muiden mielipiteitä.

    Tämän postauksen myötä sain taas sellaisen positiivisuuspiikin ja itseluottamusta enemmän, kiitos siitä Pipsa!

    Ps. RAKASTAN tuota mekkoa, näytät ihan älyttömän kauniilta se päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tästä on hyötyä ja iloa. :) Ja kiitos mekkokehuista, se tosiaan on ihana. :)

      Poista
  70. No mulla on BMI 45 eli tosi lhava. En kuitenkaan koskaan ole kohdannut mainitsemiasi asioita esm. liikunnan suhteen. En myöskään ole kokenut tarvetta pitämäsi kaltaiseen puheeseen... olen pitänyt itseäni tavallisena kiloistani huolimatta. Miksi pitää todistella noin... jotenkin tulee mieleen, ettet olekkaan ihan sinut kilojesi kanssa, kun noin pitää todistella. Vaikka et julkaisisikaan tätä, niin kannattaa miettiä hetki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mitä mun pitää miettiä? Sitäkö että sun mielestä mä todistelen? No sä saat vapaasti olla sitä mieltä, mutta totta se ei siitä silti tee. :)

      Poista
  71. Peukutan!!

    VastaaPoista
  72. Sä sanoit ettei sulla vielä ole roikkuvaa nahkaa, mitäs nuo allit on ja entäs mahasi. Miksi kiellät asian? Voitko nyt olla rehellinen kun oot niin onnellinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahhha, voi kultapieni kun sulla on asiat ihan hukassa. Se on roikkuvaa läskiä, ei roikkuvaa nahkaa. Kas tässä sinulle roikkuva nahka: http://files.fitfashion.fi/wp-content/uploads/sites/12/2015/03/IMG_1417.jpg

      Poista
    2. Kiitos tiedosta,nyt meni yöunet 😔

      Poista
    3. Eikös nämä saaneet nimensä Alli Paasikiveltä?

      Poista
    4. Ooks katsonut noita isoja laihduttajia, se roikku on oikeasti ihoa joka ei palaudu kuosiinsa ilman leikkausta... että mietis nyt... kellä on asiat hiukan hakusessa. Tästä olisi ollut hyvä keskustella sillä esim. laihdutusleikkaukseen mennessä pitää laihtua itsekseen tietty prosenttimäärä, sen jälkeen laihdut tiettyyn painoon ja lääkäri voi luvata roikkuvan ihonpoiston lopussa, jopa Suomessakin. Mutta ehkä tämä aihe on vielä tabu.

      Poista
    5. Miten niin tabu? Kyllä noita Suomessakin tehdään, jos on tarpeen. Mutta onko roikkuvan nahan uhka syy olla laihduttamatta?

      Jos ongelma on tarpeeksi suuri, leikkauksia tehdään ihan julkisella puolella. Eräs lähemmäs 100 kg laihduttanut ystäväni on juuri menossa.

      Poista
    6. Nahankiristyksiä kaipaava saa netistä tarkan tiedon ei kannata arvuutella ja tapella 😁

      Poista
  73. Höpöhöpö.

    VastaaPoista
  74. Olet harvinaisen rohkea ja harvinaislaatuisen positiivinen suomalainen. Harvalle nostan hattua mutta sinulle nostan :) jonkun niitä rajoja on aina edellekävijänä paukutettava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Joskus on nostettava kissa pöydälle ja aiheutettava kohua. :)

      Poista
  75. Nykyään (en tosin tiedä onko joskus ollut toisin tässä maassa) todella harva tuntuu olevan onnellinen. Siksipä se, että joku jatkuvan napinan sijaan sanookin olevansa onnellinen, on jopa outoa. On pikemminkin tapana valittaa aina ja kaikesta. Tässäkin ketjussa valitetaan sitä, että eihän noin onnellinen voi olla. Jopa aito onnellisuus käännetään ajatukseksi 'ettet sä kuitenkaan voi olla'. Jos suhtautuu kaikkeen epäluuloisesti ja torjuvasti, menettää elämässään paljon tilaisuuksia ja hyviä ihmissuhteita menee ohi, kaikki hienot persoonat jää kokematta. Me ollaan kuitenkin täällä maailmassa opettamassa toisiamme, kuka erilaisuuden, kuka onnellisuuden kautta. Hienoa Pipsa, että uskallat erottautua harmaasta massasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä teksti, voit olla ihan oikeassa. Nytkin olen saanut kuulla tuota, että enhän minä oikeasti mitään onnellinen ole - kunhan vaan esitän. Voisikohan se tosiaankin olla, että täällä ei saa sanoa onnesta mitään. Onha sekin sanonta, et se kel onni on sen kätkeköön. Mutta miksi ihmeessä? No ymmärrän että onni aiheuttaa kateutta. Olkoot se vaikka onni itsessään taikka onni vaikkapa parisuhteesta. Kaikki ihana ja positiivinen, ja iloisuus pitäisi lytätä maahan ettei vain aiheuttaisi mielipahaa kenellekään muulle. Jos joku tästäkin nyt kokee mielipahaa, niin mä kehottaisi niitä miettimään että miksi hän kokee tämmöistä mielipahaa. :)

      Poista
  76. Ehkä et kuitenkaan ollut sinut itsesi kanssa! Jotenkin tuntuu että kerjäät kehuja lukijoilta.
    Jättäisit esittelyt ja todistelut vähemmälle kertoisit oikeeti päivistäsi tai mikä ikinä olikaan blogisi aihe niin siitä. Jättäisit turhat ostin sitä ja tätä hetkeksi kertomatta. Niin sanotusti kuumat aiheet tauolle. Kertoisit vaikka pihasi laitosta, pyöräretkistä yms. Nyt blogi tuntuu pyörivän laukkujen voimalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mähän jätin nyt turhat ostelut hetkeksi pois ja kerroin kerrankin mielipiteeni. Kerron myöskin postauksisani päivistäni sen verran kuin niistä voin kertoa. Mielipidepostauskin pitkästä aikaa mutta sitäkään en olisi saanut, joten kertokaahan nyt ihmeessä että mistä tässä enää saa kirjoittaa? Ja lukija voi aina itse päättää haluaako tämmöstä lukea, en ole kaulimen kanssa vaatimassa että nyt pitää lukea minun blogiani. :D

      Poista
  77. Minä puolestani olen normaalipainoinen, onnellinen ja taatusti minä olen minä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa!
      (Eihän postaukseni tarkoitus ollutkaan että pitäisi olla lihava ollakseen onnellinen, mutta kirjoitin sen tuosta näkökulmasta koska olen itse lihava)

      Poista
  78. Voi Pipsa, tämä oli paras postauksesi ikinä <3 melkein tippa tuli linssiin. Olet mahtava ihminen <3

    VastaaPoista
  79. Tää teksti sai hyvälle tuulelle ja on täyttä asiaa! :) Sun asenteesi on ihan mahtava, kiitos kun pidät tätä blogia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kuulla että tulit hyvälle tuulelle. Ja on mukavaa pitää tätä blogia, vaikka kaikki ei siitä tykkäiskään. :)

      Poista
  80. On ihminen laiha tai lihava, niin hänen antamansa kuva ulkopuolisille riippuu siitä, miten hän "kantaa" itsensä.Onko hän tasapainoinen, onnellinen, siisti, en osaa määritellä, mikä sen aiheuttaa. Joillakin ihmisillä on hehkua riippumatta vaatteiden koosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se varmasti osittain näinkin, mutta mitä itse olen huomannut niin välillä ne ulkopuoliset tekee vääriä olettamuksia. Tahallaan tai tahattomasti, en voi tietää. :) Mut kyllä se silti joistakin ihmistä paistaa kilometrien päähän, että tolla mimmillä on munaa. :D

      Poista
  81. AAMEN!!! Ihan superhyvä postaus ja täyttä asiaa!! Kunpa useampi ihminen tajuaisi tämän ja keskittyisi vaan ja ainoastaan siihen omaan elämäänsä :)

    VastaaPoista
  82. Oikeesti onnellinen ei moiti muita eikä ole katkera muiden mielipiteistä...

    VastaaPoista