12.6.2016

Patikointia Pinkjärvellä


Tästä on jo muutama viikko aikaa kun kaverit kävi meillä kysymässä tulisimmeko heidän kanssaan Pinkjärvelle johonkin laavulle grillaamaan makkaraa ja muuteskin patikoimaan. Ensin olin että ei me keritä kun en ollut vielä ehtinyt syömään mutta sitten olin että okei mennään mutta mun pitää syödä lennossa illallinen että voisin lähteä. Joten eikun tuumasta toimeen ja mies haki sillä välin kaupasta itelleen paketin makkaraa ja eiku nokka kohti Pinkjärveä.


Tuosta parkkipaikalta lähdettiin stten kävelemään eteenpäin kunnes tuli kohta jossa piti valita minkä reitin ottaa - me otettiin tuo Vuotavan laavun reitin joka oli n. 1,5km matka keskellä metsää. Viime vuonna tehty patikointi samalla alueella mutta eri reitillä piti mut itsevarmana että määhän pystyn tähän, mutta myönnän että puolessa välissä matkaa tajusin että tää on vähän extremempi reitti siihen aiempaan verrattuna, vaikka tällä kertaa multa oli painoakin kivasti jo tippunut ja kunto kohonnut.


Tarvoin menemään hitaasti mutta varmasti koska tuolla piti katsoa kokoajan mihin astui. Tulipa myös astuttua johonkin liehumönjään ja jalka jäi sinne kiinni ja sain pikkuisen hyperventilaatiokohtauksen kun silmissä vilisi että nyt mää uppoon suonsilmäkkeeseen (vitsi vitsi) mutta ei muutakuin koipi pois kengästä ja kenkä ylös liehusta. Siinä tuli rehellisesti kerrottuna noiduttua muutama kerta. Myös itikat olivat noitumisen kohteena. Ylpenä pakko silti sanoa etten kertaakaan valittanut mistään muusta kuin niistä santerin itikoista vaikka mulla jaloissa tuntuikin niin tarvoin vain eteenpäin.


Mulla tosiaan meni matkan aikana jalat hapoille, ensin sääret ja kun ne alkoi taas tottumaan niin meni reidet ja kun nekin tottui niin loppumatkasta tuntuikin jalanpohjissa mutta oon kyllä ylpeä itsestäni etten valittanut niistä kertaakaan. Miehen kysyssä voinnista kerroin hänelle että maitohapoilla taidetaan olla mutta mennään vaan eteenpäin kun tiedusteli että pitäisikö pitää pieni tauko. Mä vaan vitsailin ettei tässä mitään taukoja voisi pitää kun heti olisi verenimijät imemässä mun kallisarvioista vertani. Toki aina on sen verran aikaa, että ehti ottamaan muutamia maisemaräpsyjä. Hiki tuossa tarpomisessa tuli kun halusi pitää tietyn vauhdin mutta ei siinä isommin hengästynyt. Syke oli kyllä kohollaan.


Meillä meni n. tunnin verran siellä Vuotavan reitillä ennenkuin saavuimme pääpaikkaan eli laavulle. Ihmettelin kovasti punaisia merkkejä joita meidän reitillä oli ja netistä kun katsoin niin ne olivat merkitsemässä Pinkjärven reittiä eli sellaista ihanaa 5km pituista reittiä ja se jatkui tuosta Vuotavan laavun ohitse. Pitää katsoa jos joskus vielä menisi tekemään tuon HC-reitin (hc=hardcore) ja tämän kertaisen reissun jälkeen uskaltaisin sanoa jaksavani tehdä sen jos siinä pitäisi muutaman tauot välillä ja ottaisi riittävästi vettä mukaan.


Ja tässä itse patikoita hymyn kera, uupuneena mutta helvetin ylpeänä itsestä että tuli patikoitua siellä metsän siimeksessä verenimijöitä karkuun. Naama ihan hikisenä ja punaisena + hiukset ihan märkinä. Mut siinä sitä ollaan, Vuotavan laavulla juomassa vettä ja lämmittelemässä tulen ääressä. Join melkein litran verran vettä putkeen, sen verran iso jano siellä tarpoessa tuli. Kello oli n. 22.30 kun saavuttin tuolle laavulle, noin tunnin patikoinnin jälkeen. Kaverit oli meitä ennen siellä joten he laittoivat nuotioon tulen ja grillailivat siinä omia syömisiään kun me saavuttiin. 


Takaisinpäin mentäessä me ei menty metsän kautta koska oli jo sen verran pimeää mutta onneks kaverit tiesi että siitä laavun vierestä meni ihan kunnollinen metsätie niin kävelimme sitä pitkin takaisin autoille. Hyvä juttu koska itseäni ei oikein innostanut patikoida pimeällä metsässä kun pitäisi kuitenkin nähdä miten astuu, varsinkin kun tiesin että siellä on muutama kohta missä saattoi saattoi astua pehmeään kohtaan joka imaisisi tosi hyvin kengät. Tiedän koska tulomatkalla näin kerran kävi joten omalla kohdallani se olisi tapahtunut taatusti uudelleen. Siinä sitten kun ajeltiin kotiinpäin niin mies sanoi olevansa musta niin ylpeä ja se tuntui ihanalta. Seuraavaksi katsomaan jotain patikoimisreissua Norjaan.

76 kommenttia:

  1. Siis. Ymmärsinkö oikein että teillä meni tunti 1.5km matkaan? Ja tuolla matkalla sulla oli jo jalat hapoilla? Suosittelen lisäämään salitreeniin ihan rutkasti enemmän juoksumattoa (ihan kävelyä) ja crosstraineria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ymmärsit ihan oikein, mutta otithan huomioon että tämä oli maastokävelyä eikä siis mitään tasaista ostoskeskuksessa käppäilyä?

      Poista
    2. millaiseksi luokittelet maastokävelyn? Itse en näe kuvissa kuin lähes suoraa polkua. Millainen maasto oli, jouduitteko kiipeämään kallioilla vai millaista se maastossa kävely oli?

      Poista
    3. Juu, otin. Olen itsekkin tuon reitin kävellyt monta kertaa.

      Poista
    4. Täytyy myöntää että itsekin olin ensin hieman hämilläni että miten matkaan meni noin kauan.. Mutta!! Maasto oli tosiaan muutakin kuin tasaista tietä ja patikoijalla ylipainoa. Mun mielestä on loppujen lopuksi ihan sama kuinka kauan kenelläkin menee tuon matkan taittamiseen. Pääasia että liikkuu, nauttii hyvästä seurasta ja luonnosta! :)

      Poista
    5. Ja tosiaan siksi annoin tuon salineuvonkin, jos kesällä treenaat niitä ahkerasti huomaat jo syksyllä kuinka paljon nopeammin kävelet ko.reitin.

      Poista
    6. No siis tää maastokävely sisälsi kaikenlaista, ei ollut mitään tasaista patikointia. Mentiin ylös ja alas, pompittiin vesien ja juurakoiden ylitse. Kuvassa on juu yks kohta minkä kuvasin, siinä nyt sattuu olemaan suora polku mut tommosta se ei kyllä ollut. Maasto oli siis vaihtelevaa, oli nousuja, laskuja, juurakoita, vesistöjä et kokoajan piti katsoa mihin jalkansa laittoi.

      Mä en kans ymmärrä miksi tosta kitistään, että meni niin ja niin kauan aikaa. Eikö se ole hyvä asia että menin ja nautein? Vai eikö sitäkään saisi tehdä kun ei tehnyt jotain huippusuoritusta? :D

      Poista
    7. Meen itse tuon reitin usein puoleen tuntiin, jos hitaasti löntystelen ja annan koirien haistella... Reippaasti kävellen menis vartissa. Että ihmettelen kyllä, miten voi mennä noin kauan. Pysähdyittekö kuvaamaan/hengailemaan polun varrelle?

      Poista
  2. Mitenkäs sulla on noin huono kunto vaikka oot salillakin käynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm.... No enpäs tiedä, kerro mulle! :D

      Poista
    2. No,mä kerron,oot ollut "rempalla"15kk:tta ja esim.painon olisi pitänyt pudota enemmän,kuntosalia ja liikuntaa olisi pitänyt enemmän harrastaa näin ollen kun ei ole sitä tapahtunut,kuntosi on huono.

      Poista
    3. Miksi tää homma taas käännettiin nurinniskoin? Kaikki mistä mä intoilen niin väännetään aina paskaksi. Miksi? Mä oon ollut rempalla 15kk ja oon sinä aikana saanut painoa pois yli 30kg. Eikö se riitä? No ei riitä kun pitäisi laihtua enemmän, pitäisi laihtua 100kg tuona aikana. Hei haloo, te vaaditte multa ihan liikoja. Mä en kyllä tajua tätä. Liikuntaa voisi olla enemmänkin mutta mä oon päättänyt mennä näin ja se teidän pitää vaan hyväksyä. Voitte toki mäkättää siellä itseksenne että kun se liikkuisi enemmän mutta kun tämäkin määrä on hyvä kuin ei tekisi yhtään mitään vaan pierisi sohvalla ja mättäisi herkkuja naamaan. :)

      Poista
    4. Miten löydetäänkään joka asiasta jotakin huomautettavaa.Itse ajattelen, että tärkeintä on, että jotenkin liikuttaa itseään eikä jää sohvan perukoille makaamaan.Hienoa Pipsa :)

      Poista
  3. Hurjan hienoa, että sinulla on elämäntaparemontti menossa, sillä kirjoituksesi perusteella se tulee todella tarpeeseen. Olet jo itsekin huomannut, että painosi on estänyt/estää sinua tekemästä monia asioita. Patikoinnissa oikeanlaiset kengät ja riittävä juominen ovat erityisen tärkeitä asioita, muistathan sen ensi kerralla! T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tulee tarpeeseen ettei terveys ala myöhemmin prenkata. Niin ennaltaehkäisevänä tehdään tämmöstä. :) No en mä nyt tiedä, onko se estänyt oikeastaan muuta kuin ratsastuksen. :)

      Poista
  4. Kävelylenkkejä suosittelen minäkin. Millainen maasto tuolla oli? Mäkiä vai tasasta polkua? Miten töissä sit jaksat olla jalkojen päällä? Lisää oikeesti kävelylenkit päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä on tehtykin, mut ei tommosessa maastossa. Siis ei todellakaan mitään tasaista, se oli niin vaihtelevaa. Oli siellä nousuja ja kokoajan sai katsoa mihin astui kun oli juurakkoa ja vesistöä. Jalka upposki kerran johonkin semmoseen mättääseen. No ihan hyvin mä jaksan töissä olla, kun ei siellä tartte mennä kun tasaista käytävää pitkin. Et sit vois olla ongelma, jos ois tommosta metsässä samoilua. :D

      Poista
  5. Mukavan kuuloinen illanvietto :) Vaihtelevassa metsämaastossa eteneminen on hitaampaa ja raskaampaa, kuin tasaisella. Varsinkin, jos on joka askel katsottava, ettei astu huonosti jonkin juurakon päälle.

    Hyttysiä on nyt paljon, ovat oikein heränneet :) Olitko ilman mitään päähinettä liikkeellä? Mulla ei sisu riittäisi kulkea ilman hattua tai huivia, joka edes vähän estää itikoilta pääsyn korviin ja päänahkaan. Kannattaa kokeilla ensi kerralla, paljon mukavampi olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli kyl tosi kiva ilta. :) Vähän erilaisempaa. :) Joo, vaihtelevaa maastoahan se oli, mentiin ylös ja alas ja kokoajan sai varoa mihin astuit kun oli juurakkoa ja vesistöä. Ettei sitä tasaista matkaa ollut kuin pienet pätkät siellä täällä. :) Mäkin jopa odotin et se ois ollut tasaista kuten viime vuonna olevalla reitillä mut ehei. Siks olinkin ylpee kun menin sitkeesti eteenpäin enkä antanut periks. :) Joo, mulla ei ollut mitään päähinettä päässä, ois ehkä kannattanut. :)

      Poista
    2. Millainen patikoimisasu sinulla oli?

      Poista
    3. Vaalea neuletakki, mutta mitä muuta?

      Poista
  6. Luonnossa patikointi on mukavaa, mutta ne juurakot,itikat ym ärsyttäviä. Mutta hyvässä seurassa aika kuluu. Nyt mulla menee hermo. Tabletti ei meinaa toimia ja pöytäkoneen modeemi on rikki. Tulee hankintoja lomarahoista.
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enemmän ne itikat kuin mitkään muut. :) Huomio piti kyllä olla siinä mihin tassua pisti, ettei vaan astunut harhaan tai mitään. :) VOi ei, toi on aina ikävää kun elektroniikka alkaa tökkii. :(

      Poista
  7. Mä olen myös kävellyt tuon reitin, se on ihan helppo, ei todellakaan siis mitään pystysuoraa vuorenseinämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ole ei mutta enhän mäkään tommosta ole väittänyt. Vaihtelevaahan se maasto on, kokoajan sai katsoa mihin astui.

      Poista
  8. miten te eräät kehtaattekin pilata pipsan kivan patikkaretken tunnelmia? milloin ei kelpaa laihdutusvauhti ja milloin patikoidessa käytetty aika. saisitte hävetä! minusta tuo oli todella kiva retki ja mukavaa kun pipsa kerroit siitä tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mieltä.

      Poista
    2. Täälläkin samaa mieltä. Hieno juttu että Pipsa on käynyt patikoimassa ja innostunut niin että suunnittelee ottavansa uusiksi. Näin sitä pilataan toisten liikunnan ilo...

      Poista
    3. No joo, mitään en saisi tehdä ja jos satunkin tekemään niin sekin on väärin tehty. :D Onhan näitä nähty monet kerrat. Mut olen huomannut että jos sanonkin olevani itsestäni ylpeä niin se tuntuu aiheuttavan jollekin mielipahaa ja paljon. Mitähän pahaa siinäkin on? No kenties saan kuulla vastauksen joskus.

      Poista
  9. Otathan Pipsa huomioon sen ettei kovin monella ole kokemusta siitä,millaista on olla huomattavan ylipainoinen.Sinulle painosi on arkipäivää mutta monelle muulle todella vaikea käsittää.Se,että kokoisesi nainen suhtautuu elämäntaparemonttiinsa rennosti,voi jonkun mielestä vaikuttaa laiskuudelta.Kun muka koko ajan pitäisi olla kauhuissaan siitä että on ylipainoinen.Niinkuin huono itsetunto nopeuttaisi laihtumista.Jatka kuntoremppaasi ja näytä nälvijöille ja ennen kaikkea itsellesi että olet vahva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ei varmasti olekaan mutta kyllä silti luulisi että jokainen tietää mitä hyvät käytöstavat on. Jos mulla on ollut mukava reissu niin en tajua miksi sitä pitää yrittää pilata? Mä tykkään kertoa näistä blogissa, rohkaista muitakin lähtemään sinne reissuun - niistä itikoista huolimatta. Ja se että remppani on nyt rentoa, ei kuitenkaan ole laiskuutta - en ees ymmärrä miten siitä saa laiskuutta? Paino on kuitenkin pudonnut ja innostuin lähtemään salille ja nyt vielä pyöräilenkin siihen päälle + työt ja pihahomma. Että miten tuosta saa edes laiskuuden?

      Poista
    2. En siis missään nimessä tällä kommentilla yrittänyt puolustella sitä että jotkut kommentoijat käyttäytyvät todella urposti.Itse uskon että jos ei ole kaunista sanottavaa niin parempi olla hiljaa.Ehkä ilmaisen itseäni tökerösti mutta en tarkoittanut pahalla.Enkä tarkoittanut että itse pitäisin sinua laiskana-jotkut vain tuntuvat näköjään ottavan oikein velvollisuudekseen seurata että noudatat elämäntapamuutostasi toooodella tiukalla otteella.Onhan elämä kuitenkin paljon muutakin kuin painontarkkailua ja treenaamista.Kun olisikin aikaa keskittyä vain itsensä huoltamiseen.Itse olen ollut melkein vuoden vauvan kanssa kotona eikä aikaa tai jaksamista todellakaan löydy mihinkään näännytyslaihduttamiseen.Koitan saada raskausajalta jääneet kuutisen kiloa pois pikkuhiljaa.Kai tätäkin joku laiskuutena pitää kun ei jaksa ihan kaikkea nyt ja heti.Mutta tärkeintähän se on että edes yrittää.

      Poista
  10. Seuraavalla kerralla kun lähdet patikoimaan hankalaan maastoon, jossa on suuria korkeuseroja, kannattaa ottaa mukaan kävelysuvat. Niistä on paljon apua nousuissa ja yllättäen varsinkin laskuissa. Jyrkät alamäet ja kivikot rasittaa kovasti polvia ja sauvat auttaa siinä hommassa mukavasti, tasapainokin on helpompi säilyttää sauvojen avulla helpommin. Vaikka ne sauvat tuntuu ja näyttää vähän "mummo"vehkeiltä,niin otan kyllä ne matkaan maastoon lähtiessä. Varsinaisille vaelluksille en koskaan lähde ilman sauvoja, koska painava rinkka tekee hommasta vieläkin haasteellisempaa. Älä välitä näistä kitisijöistä, vaan lähe ulos reippailemaan ihan omaan tahtiin. Saisivat nuo vinkujat tehdä samoin, niin löysäisi tuo pipo heilläkin. Ja ihania kuvia olet saanut napsittua tuolta retkeltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, nuo sauvat voisivat kyllä olla aika hyvä lisä. Mies puhui että kun hän oli Itävallassa siellä vuoristossa patikoimassa niin aika monella oli sellaiset kävelysauvat. Pitää siis hommata tuollaiset, jos vaikka innostuisi sauvakävelemäänkin. :)

      Poista
    2. Mikset lähtenyt mukaan Itävaltaan, kuka jättäisi tuollaisen tilaisuuden käyttämättä?

      Poista
  11. Tuossa viime postauksessa jäi vähän epäselväksi kommenteissa, kun joku oli kysynyt sun kotitreeneistä. Eli kuinka usein teet sen kotitreenin salitreenin lisäksi? :) en löytänyt sitä edes siitä sinun linkistäsi. Mutta mukavan näköistä patikointia on ollut! Jatka ihmeessä patikkalenkkejä useemminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis en mä nyt sitä ole tehnyt kuin silloin tällöin, viime syksynä tein enempi ennenkuin salille menin.

      Poista
  12. kivoja kuvia 😊 Tuo 5 kuva on etenkin mieleeni. Luontoretkeily on kyllä kivaa 😊 Itse kävin tänään mieheni kanssa heittämässä 5km lenkin maastossa, jossa on isoja mäkiä..kyllä taas huomasi että on liikunta jäänyt vähemmälle..mutta eikös se suunta oo tästä ylöspäin 😊👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, se viitoskuva on muuten oma lempparini. Pistin sen oikein instagramiin. Luontoretkeily on kyllä kivaa, pitää katsoa jos mentäis jonnekin ihan muuallepäin Suomea patikoimaan. :) Mies tossa jotain ehdottikin mutta unohdin jo sen paikan nimen. :) Mahtavaa et kävitte kans heittämässä lenkin maastossa. :)

      Poista
  13. Jahas ei tänne viitti mitään asiallisia kommentteja laittaa kun ei julkaista. Sen kerran kun minäkin oikein pitkälti tänne kommentoin ja vinkkaan muitakin patikointireittejä niin ei mee sensuurin läpi. Ja aivan turha jauhaa sitä samaa skeidaa siitä että joo jups varmaan just se viesti katos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavaa miten esität asian noin. Totuus on että siinä sun viestissäsi oli muutakin kuin vain patikointireittejä. Nyt voit katsoa peiliin miksi kommenttia en julkaissut. Pelkät vinkit ois ollut ok mutta kun piti sitten kirjoittaa muuta joka oki ala-arvoista tekstiä.

      Poista
    2. Joo kerroin ettet osaa pukeutua tilanteen mukaan kuten esim. vaalea neule patikoinnissa. Täähän on ihan mielettömän ala-arvoista?Älä jaksa jauhaa hyvästä itsetunnosta ja onnellisuudesta jos sä otat nokkiisi aivan kaikesta. Mä en näe tossa yhtään mitään pahaa. Jos nähdään Isolinnan kulmilla voin sen sanoa kasvokkainkin. Mitään en tänne kirjoita mitä en voisi ihmisille livenäkin puhua.

      Poista
    3. Hohhoijaa, oli siinä kaikkea muutakin mutta hei minäpä tartun tuohon sun tarjoukseen eli tuleppa tiistaina klo 12.15 tuohon Isolinnan kulmaan niin keskustellaan oikein henkeviä. :D

      Poista
    4. Tai mä voin helpottaa sun hommaa, kun tuo aika saattaa olla haastava, niin tein tuonne blogin FB-sivuille päivityksen jonne toivon että tulet nimesi ja naamasi kanssa keskustelemaan. :) Jos siis tuo tiistai ei käy.

      https://www.facebook.com/VarikasPipSa/posts/1399614060064040

      Poista
    5. Valitettavasti en oo Facebookissa enkä käytä Instagramia enkä muutakaan. Usko pois kaikki eivät elä netissä! Päivisin käyn töissä joten ei ole aikaa shoppailuun kaupungilla. Mutta miten olisi lenkki Katinkuruun ja takaisin ja maauimala sen jälkeen?

      Poista
    6. Voi tulla nykyaikana yllätyksenä että ihan totta joku voi olla pois Facebookista, mutta silti tämä ihminen on olemassa. Eikös oo jännää?Miten ikinä sitä on ennen mahdettu pärjäkkään.

      Mut hehe jotenkin mä arvasin ettei sua ulkoilemaan ja juttelemaan saa. Isolinnan eessä oon usein sua bongaillut kun kävelet ison jätskipurnukan kanssa äitisi luo. Jäätelö raukka ehtii sulaa jos siinä rupatellaan. Mielummin kaks kärpästä yhdellä iskulla: liikuntaa, ulkoilua ja keskustelua?

      Poista
    7. Vai oikein jätskipurnukoiden kanssa :D Kyllä mua edelleen saa keskustelemaan mutta ulkoilemaan lähden vain hyvässä seurassa. Voit myös piilotella piikittelyidesi takana kun et näköjään uskalla tavata, sitähän tämä on. Mutta hei, laitahan seuraavaksi sähköpostia jos joskus uskallatkin tavata etkä keksi selityksiä. Tämän enempää en tässä jatka tätä vänkäystä.

      Poista
  14. Tämä on nyt kommenttikentän perusteella kaikkea muuta kuin hyvänmielen blogi. Auttaisiko Pipsa se, että et kertoisi asioista niin yksityiskohtaisesti. Joskus ne yksityiskohdat ovat sellaisia, että niihin on liian helppo tarttua. Tällöin välttyisit myös ikävien kommenttien omalta kommentoimiseltasi. Joskus nimittäin sinun vastaukset kommentteihin vaikuttavat (en sano, että ovat) ylimielisiltä, mikä antaa taas lisähöyryä joillekin lukijoillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oon mä sitäkin kokeillut mut ei oikein oo auttanut kun aina sitten keksitään pienemmästäkin sitä aihetta. :( Mä oon sanonut että jos tää blogi ärsyttää niin paljon et pitää väkisin keksiä valittamista, niin sitten kannattaa jättää koko blogi unholaan. Siinä tekee itelleen vaan palveluksen kun ei aiheuta itelleen lisä-ärsytystä. Et esim. tässäkään en nyt ymmärrä et mitkä yksityiskohdat olisivat olleet sellaisia mitkä olisi pitänyt jättää kertomatta - kilometrit?kuinka paljon aikaa kului? No joo, jotkut kommenttini saattavat olla kipakoita mutta en nyt ylimielisyydestä tiedä - toki jokainen kokee asiat eri tavalla. :)

      Poista
  15. Hei Pipsa,
    Tuolla jo joku kävelysauvat mainitsikin ja niitä suosittelen minäkin. Ne ovat maastossa mainiot apuvälineet.
    Minä asun Norjassa ja patikoin paljon maastossa, joka täällä vuoristoisessa maassa on aika vaativaa. Kävelysauvat ovat täällä suosittuja nuortenkin keskuudessa.
    Älä välitä ilkeistä kommenteista!
    Minusta on hienoa, että lähdet patikoimaan ja sinnittlet perille kivuista huolimatta.
    Olen entisessä työssäni opettanut siirtolaislapsia liikkumaan maastossa, kiipeilemään ja käyttämään koko kehoa metsässä liikuessaan. Tottumattomalla patikointi on vaikeaa (jopa siis lapsille) ja raskasta, eikä ylipaino sitä helpommaksi tee.
    Patikointi on hieno tapa liikkua, nauttia luonnosta ja harrastaa samalla valokuvaustakin, joten toivon, että jatkat sitä. Vaihteleva maasto, juuri ne hyppelyt, pienet kiipeämiset jne. ovat mahtavaa treeniä ja parantavat tasapainoakin.

    Tervetuloa tänne Norjaan patikoimaan! Monet reiteistä ovat kyllä aika vaativia, joten treenaa Suomen metsissä ensin. Täällä lisävaikeutta tuovat korkeudet ja polut ovat yleensä todella kivisiä ja kantoisia.

    Tsemppaa edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Joo, sellaiset tulee varmasti hommattua jos aletaan enempikin patikoimaan ja mikä ettei, se on loppujenlopuksi aika puuhaa - varsinkin jos sais semmosen voimakilven suojaamaan mua itikoilta. :D Ei mulla siis varsinaista kipua ollut mutta sellaista epämiellyttävää tunnettas joka kyllä meni ohitse. No en suinkaan välitä ilkeistä kommenteista, eivät oo saaneet mua aiemmin maahan joten eivät saa nytkään. :) Joo, ylipaino ei patikoinnista tee kovin helppoa mut mieheni mielestä liikuin paljon paremmin kuin silloni viimeksi tuolla ollessamme ja se sentään oli helpompikulkuisempi se edelliskertainen reitti. Joo, vaihteleva maasto on just tota enkä siksi annakaan periksi. Tässä tosiaan mietitään et minne seuraavaks. Norja siis on vasta joskus tulevaisuudessa mietteissä, ettei suinkaa nyt vielä. Saarnatuoli olisi ihana nähdä joskus mutta ei ihan vielä. :)

      Poista
    2. Saarnatuoli tavoitteeksi, vai mitä?
      Me asumme ihan siinä lähellä, joten voin lähteä vaikkapa oppaaksi :)
      Kiva, että kulkeminen sujuu paremmin kuin ennen, koska sekin innostaa jatkamaan!
      Tuntuu tosiaan, ettei kaikilla ole empaattista kykyä ajatella ja se ihmetyttää kyllä. Itselläni on astma, joka toisinaan hidastaa kulkua ja vaatii retkilläkin inhalaattorit kehiin. Silloin ei voi minuakaan verrata terveeseen kulkijaan.,
      Oikealla polulla olet kaikin tavoin, jatka vaan ja anna rakkien räksyttää. He kokisivat kaiketi paremmuutta, jos masentuisit ja luovuttaisit.

      Poista
  16. Joitakin näyttää ottavan päähän pipsan rehellisyys 😂😂 mut jatka pipsa vaan kirjoittamista niin kuin asiat on 😊saat olla itsestäsi ylpeä 👍

    VastaaPoista
  17. Minusta tuntuu, että me joiden paino on normaali emme oikein osaa asettua ylipainoisen kokemusmaailmaan.
    Tämän olen itse huomannut kun olen kävellyt ylipainoisen kaverini kanssa.
    Hän rasittuu ja hikoilee aivan eri tavalla kuin minä, kävely on vaappuvaa lyllertämistä.
    Hän ei mielellään ylipäätään liiku, liikuntasuoritus, vaikka 2 km lenkki on hänelle tosiaan jo saavutus.
    Sama pätee vaikka polvivaivaiseen ihmiseen.
    EI voida ajatella, että me kaikki olemme samalla lähtöviivalla, ja samaa suoritusta voidaan odottaa, olet sitten ylipainoinen polvivaivainen tai vaikkapa raskaana.
    Pipsa on ylpeä, että jaksoi tuon reitin ja se on hänelle suuri suoritus, jollekin kovempikuntoiselle ei.
    Pääasia, että yrittää. Kunnon kohotus on pitkäjänteistä puuhaa, joka vaatii useamman liikuntasuorituksen viikossa, silloin tällöin tehtävät rykäisyt eivät siinä auta.
    Joten Pipsa lisää usvaa putkeen vaan.

    VastaaPoista
  18. Tiesitkö, että blogisi on yksi seuratuimmista/ eniten kommentteja keräävistä Suomessa? Minusta aika hieno saavutus sekin!! :)

    VastaaPoista
  19. Reitit ja olosuhteet saattavat välillä yllättää. Olimme lomareissulla aasiassa ja eräällä luonnonsuojelualeella oli patikointireitti,jonka ohjeena oli "paljon portaita,matka 2 km ja kesto noin tunti".
    Hetken ihmettelimme miten ihmeessä siinä voi muka mennä tunti.. Mutta 30 astetta lämmintä, viidakko, portaat välillä korkeammalla kuin omat polveni. Joten matkassa meni kyllä se tunti :)

    Olosuhteet siis yllättävät,oli kyse sitten säästä, varusteista, reitistä, ylipainosta tms. Ja niitä on vaikea arvioida etukäteen.

    Kokeile kesän lopulla sama reitti uudelleen, niin näkee parhaiten kunnon kehittymisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kyseessä olevalla reitillä on yksi n. 50m nousu, joka sekin on samaa tasoa kuin kaupungissakin, eli todella loiva...

      Poista
  20. Hienoa Pipsa! Ihanaa, että nautit reissusta, kuulostaa hauskalta. Mua ottaa päähän nää lukijoiden kommentit. Ei selkeästi ole mitään käsitystä tai edes halua käsittää, että millaista on tehdä isoja muutoksia arkeensa. Muutoksia ei voi ensinnäkään tehdä jatkuvalla syötöllä niin, että paino laskisi jatkuvasti. Välillä on pidettävä tasannevaiheita, jolloin mieli ehtii mukaan. Se on se salaisuus pysyvään muutokseen. Ja se liikunta... jos ei ole kokenut liikunnanriemua aikaisemmin (sinä olet saattanutkin kokea, puhun itsestäni), on iso juttu, jos ylipäätään saa itsensä liikkeelle. Sitä ei kannata pilata vetämällä överiksi,vaan tavoitteena on nimenomaan oppia tykkäämään ja nauttimaan liikkumisesta. Se ei oikein tapahdu verenmaku suussa. Askel kerrallaan. Tsemppiä Pipsa! Hyvin sä vedät. :)

    VastaaPoista
  21. Metsässä samoilu ja patikointi, kilsan tai puoli, on aina virkistävää. Tuosta saa arkeen mukavasti voimaa taas. Paitsiettä itkat *hushus*

    VastaaPoista
  22. Hei, hienoa Pipsa! 1.5 kilsaa patikoimista on jo hyvää liikuntaa ja se että lähdit ylipäätään koko hommaan mukaan on jo upeeta:)

    VastaaPoista
  23. Itsensä ylittäminen on aina hyvä! Ihan sama, tarkoittaako se sitten maratonia vai parin kilometrin lenkkiä. Mikään ei kyllä rentouta ja toisaalta samalla virkistä mieltä niin kuin luonto. Metsässä oleminenhan tutkitusti laskee esim. verenpainetta. Jatka ihmeessä siis metsäretkiä: pikkuhiljaa hyvä tulee ja fyysinen ja henkinen kunto kiittävät :)

    VastaaPoista
  24. Kun sanot, että kaikki mitä teet "väännetään nurinniskoin". Ehkä et julkaise tätä tekstiä, ehkä julkaiset, haluan kuitenkin kirjoittaa.

    Ensinnäkin haluan sanoa, että on ihan tosi hienoa, että liikut, kaikki liikunta on hyvästä. Myös tuo elämäntaparemonttisi on hieno juttu. On myös kiva, että jaksat ilahtua kaikesta pienestä, iloita arjesta.

    Mutta tavallaan ymmärrän näitä ihmettelijöitäkin, 1,5 km ei nimittäin todellakaan ole kovin pitkä matka, maastossakaan. Ellei sitten ole aika ääriolosuhteissa, korkeuserot huimat tms., esim. Alpeilla tms. Eikä 5 km matkaa yleensä pidetä "hc-reissuna".

    Sen takia kirvoittaa varmaan noita kummeksuvia kommentteja, kun tätä niin hehkutat, olet ihan maitohapoilla ja poikki, ja ylpeä. Toki saat olla, ei siinä mitään, jokainen saa olla ylpeä itsestään, mutta monen mielestä tämä tuntuu varmasti vähän ylimitoitetulta tuohon suoritukseen nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitettu, ihan samat mietteet oli minulla.
      Ja ehkä kaikki eivät vaan hahmota täysin sitä, miten iso juttu tuo matka sinulle oli. Itselleni tuo on ihan pieni lenkki, mutta tietenkin käsitän sen, ettei se kaikille sitä ole. Tuosta on vain hyvä jatkaa eteenpäin ja hienoa, että osaat iloita pienistäkin edistysaskeleista, niin pitääkin! Kaikki on kuitenkin kotiinpäin!

      Poista
  25. Oletko sä Pipsa itse tuo nimimerkki IlonaK?

    VastaaPoista
  26. Nyt on kyllä pakko reagoida. Niin pöyristyttävää ja myös niin surullista on se miten näin kiva juttu taas saatiin käännettyä kettuilun aiheeksi. Hävetkää. Älä Pipsa välitä! Fanitan sua ja olet mielestäni tosi ihana tyyppi ja esikuvaksi monelle. Ja todellakin saat puolustautua ja vastata niin napakasti kuin haluat ilkeileviin kommentteihin. Ihanaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi! Keep up the good work!!

    VastaaPoista
  27. Ihanan kuuloinen tuo teidän retki. Olet saanut liikunnasta uuden kivan harrastuksen. Pääasia että nautit ja olet saanut tehdä uusia aluevaltauksia niinkuin tuonne laavulle pääseminen. Ihanan kannustava suhtautuminen myös miehelläsi. Kesäänne mahtuu varmaan useampi tällainen retki. Asuisinpa lähempänä, niin varmaan ehdottaisin sinulle jotain yhteistä kävelylenkkiä, olet niin mukavan kuuloinen ihminen. Kivaa kesää teille!

    VastaaPoista
  28. Tuntuu että monella on oikein tavoitteena saada Pipsa lannistumaan ja luovuttamaan elämäntapamuutoksen? Ihmettelen näitä joitain kommentteja, mitä te oikein saatte tuosta negatiivisuuden hakemisesta joka asiasta? Jos ei ole tottunut patikointiin niin tuollainen lyhytkin reitti epätasaisessa maastossa voi olla todella haastava, ja ylipaino ei todellakaan helpota asiaa. Kokeilkaa itse mennä useamman kymmenen kilon reppu selässä epätasaiselle luontopolulle, nousemaan jyrkkää rinnettä ja hyppimään juurakoiden yli. Veikkaan että on aika harvassa ne jotka eivät mene maitohapoille…

    Pipsalle tsemppiä, patikointi on ihan parasta liikuntaa. Itsekin löysin liikunnan ilon vasta aikuisena, kun alettiin käydä kiertämässä pk-seudun luontopolkuja. Tajusin, että metsässä patikointi onkin se mun juttu, ja minäkin voin nauttia liikunnasta vaikka ryhmäliikunta ja kuntosali tuntuvatkin pakkopullalta. Nykyään käydään miehen kanssa vähintään kerran viikossa patikoimassa jossain ja pidemmillä reissuilla useamman kerran vuodessa. :)

    VastaaPoista
  29. Ihmeellistä ininää joiltakin anonyymeiltä täällä. Yhtä ärsyttävää ininää kuin se itikoiden ininä. Älä välitä, Pipsa! Retkenne vaikutti kivalta. Minusta on mukava katsoa luontokuvia. Käyn itsekin patikoimassa metsissä silloin tällöin. Pinkjärvestä en ole aiemmin kuullut. Tulee hassusti mieleen pinkin värinen järvi. :D

    VastaaPoista
  30. Tottumaton metsässä liikkuja kävelee yleensä varovaisemmin, vaikka maasto olisi pelkästään juurakkoista suoraa polkua. Eli en ihmettelisi yhtään Pipsan vauhtia, jos hirveän aktiivinen metsäretkeilijä ei ole. Ja tuntuu muutenkin tuntuu, että joillekkin kommentoijille tekis ihan hyvää mennä metsään kuljeskelemaan, ilman kelloa ja aikarajoja. Joillakin päiväreiteillä vaeltaessakin menee koko päivä, vaikka kilometrejä tuliskin käveltyä vaan 10. Aina ei oo pakko kiirehtiä, ei varsinkaan luonnossa liikkuessa.

    Kivalta kuulostaa Pipsa tuo teidän reissu. Metsällä on ihmeellisiä vaikutuksia niin kuntoon, kuin mieleenkin :)

    VastaaPoista
  31. Minä olen aina ajatellut että yksi metsässä liikkumisen parhaista puolista on juuri se, että joutuu katsomaan jalkoihinsa ja keskittymään kulkemiseen; siinä unohtuu työhuolet ja muut murheet! Tuo ulkoilualue vaikuttaa kivalta, harmi että on turhan pitkän matkan päässä. Nauti kesästä ja luonnosta!
    -hss

    VastaaPoista
  32. Tämä oli jotenkin todella ihana postaus <3

    VastaaPoista
  33. Tämä on kiva postaus! Jatka ihmeessä metsäkävelyjä, siinä kyllä harjaantuu.

    Kauhean ilkeitä kommentteja täällä taas, vaikka varmasti ne ilkeimmät ovat syystäkin jätetty pois. Ihan kuin joku tuolla kommentoikin, että aivan kuin joku haluaisi vain lannistaa.

    VastaaPoista
  34. Hienoa Pipsa että lähdit metsäretkelle, metsässä liikkuminen tekee hyvää myös sielulle. Lyhyistä matkoista on hyvä aloittaa ja kuunnella kroppaa ^_^

    VastaaPoista
  35. Samaa mieltä Jennin kanssa!

    Ja Norjasta Pipsan kanssa, se on kyllä maa, joka on kuin tehty vaeltamiseen/patikointiin. Me ollaan oltu muutamaan kertaan Rondanen kansallispuistossa ja siellä on vähän haastavammat reitit, mutta ne näkymät!!!! Meillä koko perhe tykkäsi.

    Ja kun lapset oli pieniä, käytiin paljon Nuuksiossa ja kerran mentiin Pieni Karhunkierros Kuusamossa. Nuorin oli silloin 5v ja voin sanoa, että olin kyllä hänestä tosi ylpeä äiti. :-)

    Ja lasten kanssa patikoinnin aloitus meni vähän kuin aikuistenkin, hyvällä fiiliksellä, ensin lyhyitä matkoja, vähän eväitä jne. ja sitten uskaltaa pidemmillekin ja vaikeammillekin reiteille. Tavallisilla hengittävillä (urheilu)vaatteilla pärjää hyvin, mutta vaelluskengät on hyvä olla ja reppuun/rinkkaan kumikengät varalle.

    VastaaPoista
  36. Metsä on mukava paikka, kannattaa mennä uudestaankin, jos into syttyi. :) Kyllä jokaiselle ajalle ja matkalle aina vähättelijät löytyy. Nehän kyllä kysytään, jos niitä ei itse kerro, joten anna tulla vaan. Ihan hyvä on muistaa, ettei kaikki tosiaan lähde samalla kuntopohjalla ja tavoitteilla. Ei tähän varmaan sinänsä mitään tsemppiviestejä kaivattu, mukavan oloinen paikka. :)

    VastaaPoista