31.10.2016

" Jokainen aamu on portti uuteen maailmaan "


Pomppasin aamusti innokkaana sängystä ylös koska olenhan ahkera opiskelija, mutta jos rehellisiä ollaan niin olisin kyllä mieluusti jäänyt sänkyyn pötköttämään. Nämä muutamat päivät kellojen siirtelyiden jälkeen on vaikeimpia ikinä - vaikka olisin nukkunut riittävästi. Oonkin miettinyt että onko tuolla siirtelyllä mitään järkisyytä? Menee vaan sisäiset kellot hetkeksi ihan sekaisin ja se on ärsyttävää olla väsynyt. Oon mä sentään sen kellonajan jo oppinut eli tiedän mihin aikaan pitää herätä että ehtii tekemään kaikki aamutoimet ennenkuin pitää lähteä. Tällä tavoin olen saanut nukkua mahdollisimman pitkälle mutta kuitenkin niin että kaikki ehtii tekemään ja mikä parasta - ei myöhästy! 

Mulla on pää ihan täynnä koulussa opittuja matkalaskutuksen tekemisiä, onneksi ryhmätyöt on siitä kivoja että hommat saa tehtyä suhteellisen nopeasti. Oi ja voi, meille tuli myös läskyjäkin - siitä onkin aikaa kun olen viimeksi tehnyt läksyjä.

Mietiskelin tuossa koulupäivän aikana että miten voisin käyttää mekkoja talvellakin kun mulla on jotenkin niin kamalan ikävä mun kesämekkoja mut sitten mä sen keksin! NEULEMEKOT! Pitäisi mennä joku päivä katsomaan löytyykö tuolta liikkeistä niitä vai pitäisikö vaan pelata varman päälle ja katsoa suoraan netin kautta. Tuohon sitten legginssit vaan alle, niin varmasti toimii kylmemmilläkin keleillä - juu, en vieläkään ole lämmennyt sukkahousuille enkä edes ajattele että ne olisivat kovin lämpimät. Legginssit vaan neulemekkojen kanssa, olkootkin suuri muotimoka. Mut eipä taida mua saada pois mekkoja käyttämästä, kun aina sitä alkaa keksimään tapoja miten niitä voisi käyttää. *nauraa*




Kävin koulun jälkeen Korustudio Linnan uudelleenavajaisissa, vein sinne likoille kauniin pinkin Syystähden pieneksi kukkapiristykseksi. Hennan ja Marin yhteinen Korustudio Linna muutti tosiaankin Isolinnankadulta uusiin tiloihin jotka löytyy tästä päivästä lähtien osoitteesta Yrjönkatu 11 eli Petra's Cafen naapurista. Tosi kivat tilat, todella valoisa myymälätila ja iso alakerta. Likat oli leiponeet kaikkea pikkupurtavaa että sai vieraat pistää suut makiaks. Tottakai minäkin herkuttelin muutamalla mutta erityisesti murosuklaa oli omaan mieleeni. Tuli lapsuuskin mieleen kun äidin kanssa tehtiin joskus aikoja sitten noita murosuklaita. Kaverini tiesi kertoa että näitä kutsuttaisi myös Peikonpieruiksi - itse en ole tuota nimitystä kuullut.

Siitä sitten menin äidin luokse kun oltiin sovittu koska mulla olisi ollut sopivasti aikaa, kun en tämän kolminaisuuden (koulu-hommat-blogi) takia pääse ihan samalla tavalla kyläilemään kuin aiemmin. En ehtinyt tuolla olemaan varmaan 10min kun äiti päätti mennä päiväunille joten hieman siinä tuli sellainen mitä hemmettiä fiilis. Tiedänhän minä että äiti tuohon aikoihin tykkää ottaa torkkunsa mutta eikö tänään olisi voinut pysyä hereillä ja höpötellä kanssani, ettei sitten myöhemmin tarvitse mutkuttaa miten huonosti olen käynyt.

No hetken siinä mietiskelin että olisinko mennyt takaisin Hennalle taikka kaupungille muuten vain pyörimään mutta muistin sitten että kotoakin löytyy tekemistä, joten raahauduin kotiin. Kissat tietenkin tykkäsi kun tulin ajoissa kotiin - Sulo ja Sillo on nyt kokoajan kyöhnänneet mun lähettyvilläni. Sain myös pistettyä koneellisen pyykkiäkin tuonne pyörimään ja ruokakin on tuolla valmistumassa (perunaa, broilerin fileepalaa sekä salaattia). Loppuillan saankin annettua itselleni vapaata eli kirjoitan vain kirjettä. Onneksi huomenna ei tarvitse herätä niin aikaisin, saa ottaa aamun ihan rauhallisesti.




Päätettiin miehen kanssa tehdä viikonloppuna jotain kiva herkkuruokaa, mutta haluttiin kuitenkin kokeilla samalla jotain uutta. Alettiin siinä sitten googlettelemaan erilaisia pizzaohjeita kun ajatuksena oli katsoa jotain vähän "terveellisempää" versiota ja päädyttiinkin sellaiseen VHH-ohjeilla tehtyyn pizzaan. Siinä sitten alettiin käymään kaappeja läpi että mitä meiltä löytyy ja mitä joudutaan hakemaan kaupasta lisää. Meillä oli myös hauska keskustelu ja se on ihan pakko jakaa teidänkin kanssa. Huomaatte ettei Piia ollut ihan täysillä keskustelussa mukana. *nauraa*

M = Mies / P = Pipsa

M: Onko meillä leseitä?
P: Mitä leseitä?
M: Vehnäleseitä.
P: Ei meillä oo...
M: No mitä nämä on?
P: Ne on vehnäleseitä.

Tässä vaiheessa molemmat repesivät ihan totaalisesti. No mutta kaikki ainekset saatiin kasaan ja pizzastakin tuli lopulta oikein hyvänmakuista. Siitä olikin pitkä aika kun olin viimeksi herkutellut pizzalla - maistui todella herkulliselta. Oon huomannut tämän että jos ei syö jotain tiettyä pitkään aikaan, niin se maistuu erittäin hyvältä kun vihdoin saat palasen.


Meidän viikonloppu meni tehdessä noita pihahommia eli tehtiin hyötyliikuntaa. Haravoitiin tippuneet lehdet pois ja nyt ne odottaa poisviemistä. Pitää vain toivoa ettei harakat innostu nokkimaan niitä pusseja, viime vuonna nimittäin innostuivat. Sitten iskettiin muutamat lyhtyvarret maahan kiinni, mitä nyt ensin piti kinastella että mihin paikkaan ne isketään. Ostettiin nuo varret jo viime vuonna mutta liian myöhään eli ei saatu maahan kun oli jo päässyt jäähän. Mut nyt on lyhtyjen paikat katsottuna - mä tykkään laittaa lyhtyjä aika paljonkin koska musta ne piristää kun tuovat valoa. Se olisi upeaa jos olisi lunta ja siinä sitten lyhdyt tuo valoa. Aateltiin kohta myös laittaa jouluvalot paikoilleen, vai oliko ne nyt pimeänajanvalot - ärsyttävää kun en millään muista miksikä me niitä täällä blogissa viime talvena kutsuttiin. Muistaako joku?

Vietin myös pari tuntia viilaillen kaikessa rauhassa ansioluetteloani yhtä koulujuttua varten ja ajattelin että ehdin oikein hyvin tekemään, enkä siis ottanut stressiä. Kuitenkin siinä kävi lopulta niin että palautin sen varttia ennenkuin deadline meni umpeen. Innostuin siis "vähän" viilailemaan.

Käytiin myös vaihtamassa kitkarenkaat auton alle, ettei täällä ainakaan talvi pääse yllättämään. Kovasti se nyt lupailee että talvi tulee Satakuntaan tämän viikon aikana. Eikä mulla vieläkään ole sitä talvitakkia ja jotenkin hirvittää. En ole talven suurin ystävä niin odotan kuitenkin sitä lunta koska se tuo pikkuisen valoa tähän pimeään aikaan. Lisäksi odotan innolla että pääsen tekemään lumiukon. Pääsee vartioimaan luudanvarren kanssa meidän tonttia.

Happy Halloween // Yves Rocher // Saat valinnaisen tuotteen tilaajalahjaksi


- Postaus sisältää kaupallisia linkkejä -

Halloweenin kunniaksi Yves Rocher tarjoaa valinnaisen tuotteen tilaajalahjaksi. Saat ostoskorisi ensimmäisen tuotteen kaupan päälle kun tilauksesi on yli 9,90€. Muista vain laittaa alennuskoodi TREAT16 sille kuuluvalle paikalle. Tarjous on voimassa 1.11.2016 asti.

Nyt kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämän valinnaisen tilaajalahjan. Itselläkin on mielessä pari tuotetta joiden välillä mietin että kumman ottaisin tilaajalahjaksi. Olen molempia miettinyt muutaman kuukauden ajan mutten ole viitsinyt tilata hinnan takia, mutta nyt kun sen saisi tilaajalahjaksi.


Itsekin ajattelin pistää parit tuotteet tilaukseen, mutta en mitään isompaa määrää ajatellut nyt tilata kun juuri tilasin noiden loppuvien hiustenhoitotuotteiden tilalle uusia - Niistäkin on tarjous voimassa 31.10.2016 asti. Mä olen kova käyttämään suihkugeelejä ja nyt bongasinkin tuolta Yves Rocherin nettisivuilta tällaiset talven Limited Edition kuorivat suihkugeelit eli Cranberry&Almond sekä Clementine&Spices. Lisäksi ajattelin tilata miehelle uuden suihkusampoon kun vanhat alkavat uhkaavasti näyttämään loppumisen merkkejä. Tykästyin muutamaankin mutta päätin lopulta tilata Ambre Noiria. Sitten pohdiskelen että kumman ottaisin tilaajalahjaksi: Piristävän ravintolisän vaiko Detox juomavalmisteen? Olen tuosta Detox juomasta kuullut vaihtelevaa mielipidettä, että toisilla toimii ja toisilla ei. Se pitäisi siis vaan itse testata että onko hyvä vai ja mikä sen parempi kuin tällainen tilaisuus. 



30.10.2016

Lahjoitus Porin Isojoenrannan Kissatalolle

           

Jos joku ei vielä tiennyt, niin tilasin itselleni keltaisen mekon ja sain niitä yllättäen kaksin kappalein.  Tiedustelin liikkeestä josta mekon ostin, että mitäs nyt tehdään ja sain luvan tehdä ylimääräisellä mekolla mitä itse haluan. Siinä pienen pohdinnan ja kyselyn jälkeen päätin huutokaupata ylimääräisen mekon ja lahjoittaa mekosta tulevan summan lyhentämättömänä Porin Isojoenrannan Kissatalolle. Lisäksi päätin tehdä pienen yllärin joka selviää kun katsot videon. Video on kuvattu syyskuussa eli kissat ovat jo aika päivää sitten saaneet lahjoitukset.

Jos joku porilainen tykkää myös lahjoittaa Kissatalolle, niin kannattaa soittaa suoraan Kissatalolle ja tiedustella että mitä kaipailevat tällä hetkellä. Kun itse kävin, kaipasivat matolääkettä, märkäruokaa ja kissanhiekkaa. 

Urheilukenttätie 2
28240 PORI
P. 044-339 3368

28.10.2016

Talvitakkistressiä pukkaa pintaan


Tänään raahauduin hommiin mut ennen sitä mun piti käydä pikaisesti Porin keskustassa koska oli pakko päästä tsekkaamaan KappAhlin parit talvitakit mutta ei, ne eivät olleet mun makuuni. Mä en oo koskaan tykännyt untuvatakista, mut piti käydä testaamassa että josko olisi mieli muuttunut. No ei ollut! Mulle nimittäin tuli pieni paniikki koska takki jota olin ajatellut talvitakiksi, ei ollutkaan sopiva. Harmittaa todella paljon koska tilasin sovitukseen lopulta kolmet eri koot (52-54-56) ja ihan täykky ois ollut 52 tuolta yläosasta mutta helmaan jäi kamala rako. En ollut siitä huolissanit kun mulla oli kaks isompaakin kokoa, että ajattelin jommankumman sitten sopivan. No eipä sopinut! Koko nousi, hihat piteni ja yläosa alkoi säkittämään mutta helma - helmassa ei tapahtunut mitään suurenemista. Olen pettynyt koska kyllä nyt yleensä kun ottaa isomman koon, niin kaikki kohdat suurenee sen 5cm suuntaansa.  Suurin koko olisi siis mennyt jotenkuten mutta itse takki ei sitten näyttänyt päälläni hyvältä.

Työkaveri lohdutteli ettei mun kannata vielä stressata, että kauppaan voi vielä tulla valikoimaa lisää ja viimeisenä vaihtoehtona voisin tehdä mattimyöhäistilauksen Briteistä. Jotenkin näissä tilanteissa mä kiroan sitä etten ole tasaisen paksu, että miksi pitää olla tällainen erimuotoinen jolla on yläosa 2-3 kokoa alaosaa pienempi. No löysin sitten Zalandolta muutamankin takin joista kaksi tilasin sovitukseen - New Look talvitakki ja ADIA villakangastakki. Vähän hupsua toisaalta stressata koska kyllähän kaapista löytyy takkia, jolla varmasti tarkenee täällä seudulla ja onhan mulla se parkatakkikin. Jotenkin alkoi kaduttamaan vanhan Duffelin myynti vaikka se olik ihan sairaan iso mulle, mutta kun olisin topannut itselleni puseroa ja neuletakkia päälle niin kyllä se varmaan sitten olisi näyttänyt paremmalta.


Sain muuten korvamadon kun Youtube suositteli mulle Portion Boysin Pokemoneja kappaletta kuunneltavaksi. Se on mennyt nyt repeatilla sellaiset 20 kertaa että luulis riittävän. Eikö? No pistetään toiset 20 kertaa vielä. Harmittaa vaan kun kuulen kaikki "uutuuskappaleet" pari kuukautta jälkikäteen koska en juurikaan kuuntele radiota. Millaisia korvamatoja lukijoilta löytyy? Mä oon musiikilla fiilistelijä eli kuuntelen aikalailla sellaisia kappaleita minkälaiset fiilikset mulla on sillä hetkellä.

Mulla on fiilikset menneet tässä kuluneen viikon aikana laidasta laitaan, milloin oon surullinen, milloin iloinen. Onneksi mulla on nyt vaan yksi asia joka aiheuttaa päänvaivaa, nimittäin remppapostauksen tulevaisuus. Oon murehtinyt sitä todella paljon tässä kuluneen viikon aikana kunnes eilen päätin laittaa sille stopin ja murehtia (+ tehdä päätöksen) vasta kun sen postauksen aika lähenisi liian lähelle. Mietin tuossa sitäkin että jatkaisin postauksien tekemistä kuten tähänkin mennessä, tuonne kevääseen saakka kuten olin ajatellutkin mutta jättäisin pois kaikki tulokset kun tuntuu että tulokset tai tuloksettomuus aiheuttaa sitä suurinta ongelmaa joillekin. Tämä sama ilmiö oli ongelma aiempien laihdutusblogien kanssa. En vaan kestänyt sitä paskaa jota sain niskaani, tosin aikoinaan se oli hyvin pientä verrattuna mitä se on tänä päivänä. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nytkään, että miksi jonkun laihdutus aiheuttaa tuollaisia negatiivisia tuntemuksia että yritetään tahallaan saada toinen lopettamaan.

Mut hei, iloitaan nyt jostakin ettei tule ihan masispostaus elikkä..  Jessss! Taas on yhdestä opiskeluviikosta suoriuduttu kunnialla läpi ja oon tässä miettinyt että miten paljon helpommalta tuo opiskelu tuntuukaan kun vertailen aiempaan. Pystyn ainakin keskittymään paljon paremmin. Tällä viikolla oon kertonut viimeisille jotka ei oo tästä opiskelustani vielä tienneet - että jos joku ei täällä vielä tiennyt, niin mie tosiaan yritän opiskella terveydenhuollon sihteeriksi, paino sanalle y r i t ä n. Tässä sitä koetetaan tasapainotella koulun, hommien ja blogin välillä - vielä on mennyt tällä saralla suht tasaisesti mutta tiedän että joinakin viikkoina postauksien teko voi olla pyhä mahdottomuus mutta te varmasti antanette sen mulle anteeksi.


Tunika // FreeQuent // Halonen
Jegginssit // Double Beauty // NetAnttila
Tekonahkatakki // H&M+ // H&M
Kaulahuivi // Marja Kurki
Laukku // Louis Vuitton
Kengät // KooKenkä

Mä oon viime päivinä mennyt suurinpiirtein tämän näköisenä - tänään mulla oli eri laukku ja tennarit, mutta muuten asu oli sama. Mie on kyllä niin tykästynyt tuohon tekonahkatakkiin, että kenties jossain vaiheessa sitten vaihdan sen kunnon nahkaseen versioon. Oon takin kanssa pystynyt vielä liikkumaan, eikä tunnu missään. Tuulisella kelillä oon joutunut pistämään takkia kiinnemmäs mutta muuten toimii vielä näilläkin plussa-asteilla. Tää tunika on muuten tosi lämmin vaikka sitä välillä mietinkin että onko tää lämmin vai eikö tää oo, kai se on lämmin koska en mä kylmääkään ole sen kanssa kokenut ja tajusinpa tuossa eilen että tämän käyttöähän voi jatkaa siten että laittaa alle samanvärisen alustopin. Naurattaa muuten vieläkin että olen nyt tykästynyt tuohon Marja Kurjen huiviini, ostin sen joskus kauan aikaa sitten kun Marja Kurjella oli Ystävämyynti Porissa ja silloin nappasin tämän vähän extempore. Siis tykkäsin siitä, mutta en silloin vielä osannut tykätä käyttää huiveja mutta sekin on nähtävästi muuttunut.

Oli pakko valita eilen laukuksi tuo Mahina koska kohta mie laitan sen taas talvitelakalle. Vaikka käytän Mahinaa jokseenkin vähemmän kuin muita laukkuja, en silti ole kyllästynyt siihen vaan huokailen ja silittelen sitä kun vaatekomerossa käyn syystä X. Mun ihana lötkölaukku <3 Tänään en uskaltanut sitä ottaa kun aamusti luin luvatusta vesisateesta joten laukuksi valikoitui Mulberry Effie jota voin retuutta ihan kunnolla eikä se siitä pahastu. Effie yleensä valikoituukin mun samoilulaukuksi koska se on tarpeeksi iso eli sinne mahtuu kaikki tarpeellinen mukaan ja koska se ei oksien osumista jne. pahastu. Olisihan mulla tuo punainen Baggu reppukin mutta oon kokenut sieltä kameran ottamisen niin vaivalloisena - Effie on vaan parempi!

Psssst! Blogin FB-sivuille tulee tänään muutama vaate taas myyntiin, että jos kiinnostaa niin ole kuulolla klo 20.00 aikoihin!

27.10.2016

Vielä sitä saa // Yves Rocher Reparation Hiustenhoitosetti // Nyt 21,90€!


Postaus toteutettu yhteistyössä Yves Rocherin kanssa


Kuulin tuossa muutama päivä sitten että Yves Rocher päätti pitkittää tämän Reparation hiustenhoitosetin tarjousta joten innostuin tietenkin tekemään tästä vielä uuden postauksen koska olen ihan myytyä miestä naista tämän setin edessä. Tämä toimii mun kuivan ja karkean hiuslaadun kanssa aivan täydellisesti, tekee niistä niin pehmoiset ja hyvinvoivat. Joten koska mulla oli hiustenpesupäivä niin ajattelin tehdä teille tällaisen havaintokuvien kanssa miten itse käytän näitä tuotteita.

Ihan ensimmäiseksi laitan hiuksiini n. 2-4 tipallista tuota Reparation hiusöljyä (jos sulla on pidemmät hiukset, niin joudut luultavasti laittamaan enemmän tippoja) ja itse laitoin öljyä todella reippaalla kädellä latvoihin jotka mulla on eniten kuivat joten tykkäsivät varmasti hyvää pienestä öljyhoidosta. Sitten vain odottelin n. 10min ajan ja annoin öjyn tehdä hellimisensä.


Seuraava askel oli mennä ihan vain pesemään hiukset ja siihen käytin Reparation shampoota sekä hiusnaamiota. Setin mukana tulee kyllä hoitoainetuubikin mutta en itse käyttänyt sitä tällä kertaa, vaan seuraavalla kerralla sitten. Mä annostelen muuten tuota hiusnaamiota sellaisen teelusikallisen verran ja hieron sen molempiin käsiin josta suurimmanosan pyrin saamaan latvoihin sekä lopuksi pituuksiin. Jos tuntuu siltä ettei teelusikallinen riitä niin älä heti ota lisää, vaan ota käteen vettä ja alat käymään hiusten pituuksia läpi. Jos tämänkin jälkeen tuntuu että tarvitset lisää hiusnaamiota, niin sitten otat toisen teelusikallisen. Tämä on äärimmäisen kestävää - mulla tuo naamiopurkki on kestänyt varmaan 3-4kk ja alkaa nyt olemaan suht lopuillaan, mutta kyllä mä siitä arviolta saan vielä 2-4 hoitokertaa kun oikein nuukailen, tosin mä en käytä tätä hiusnaamiota joka viikkoa vaan sitten kun hiuksista alkaa siltä tuntumaan eli kun latvat tuntuu extrakuivilta.


Kun hiukset ovat saaneet kaikessa rauhassa kuivahtaa (mulla n. tunnin ajan) onkin vihdoin vuorossa hiusten viimeinen siloitus. Nyt siis laitetaan hiuksiin ihanalta tuoksuvat "taikatipat" eli hiusseerumi. Mun hiuksissa nämä tipat tekee sen että tuovat kiiltoa tai jos olen käyttänyt jotain ei niin siloittavaa shampoota, niin noita tippoja laittamalla hiuksista tulee pehmoset ja kiiltävät. Itse annosten tätä 2 pumppausta käsiin ja työstän sen jälkeen hiuksien pituuksiin ja vähän latvoihin. Hommassa kannattaa olla nopea, sillä ainakin mulla nuo taikatipat pakkaa imeytymään käsiin jos en sitä nopeasti työstä hiuksiin.



Tätä ihanaa hiustenhoittosettiä saisi vielä hetken tuolla mahtavan edukkaalla tarjouksella ja vain kun tilaat setin blogini kautta. Tarjouksen viimeinen voimassaolopäivä on 30.10.2016 joten jos et ole vielä tilannut, niin nyt on vihoviimeinen mahdollisuus tilata!

Yves Rocher Reparation Hiustenhoitosetti 21,90€ (norm. 60,50€) tämän tilauslinkin kautta

Mä itsekin pistin tilauksen menemään koska tuossa hiuksien pestessäni huomasin että mun omat hiusnaamio ja shampoo purnukat vetelevät viimeisiään ja koska olen itse nämä todennut omille hiuksilleni aivan loistaviksi, niin tilaukseen lähti.

Setissä tulee siis nämä tuotteet:

Shampoo
- Korjaavaa ja pehmentävää hiustenhoitoa.
Hoitoaine - Ravitsee kuivia hiuksia syvältä. 
Hiusnaamio - Tehohoitoa todella kuiville hiuksille. 
Hiusöljy - Hyvää tekevä öljy kuiville hiuksille. 

+ Kaupan päälle:

Hiusseerumi -Taikatipat kuluneille hiuksille. (Arvo 14,90€)

26.10.2016

Kävelyllä Munakarissa


Ennenkuin olin kunnolla edes lauantaiaamuna herännyt, luin Iltalehdestä jutun Yyterin Munakarista että sinne pääsisi kävelemään koska merivesi oli matalalla joten eikun unihiekat silmistä pois ja miehelle linkkiä skypen kautta että mennäänkö - mennäänkö? Itse innostuin tästä koska en ole aiemmin käynyt Munakarissa mutta kuullut kyllä juttuja että sinne pääsisi välillä ja ihan kävelemällä. Ja ah, mikä loistava syy kokeilla ensimmäistä kertaa uutta parkatakkiakin. Jätettiin auto Yyteri Beachin luokse ja sieltä käveltiin lankkuja pitkin Yyterin hiekkarannalle josta otettiin suunnaksi Munakari. Ei muuten oltu ainoita jotka oli kans päättäneet lähteä tutkimaan tätä pääsy mahdollisuutta Munakariin. Itseäni alkoi hieman hirvittämään kun käveltiin tuota rantaa pitkin ja huomasin että moni oli jähmettynyt yhteen kohtaan tuossa Munakariin vievällä "kivitiellä". Mitä tapahtui, pääseekö Pipsa Munakariin vai jähmettyykö hän samaan kohtaan kuten niin moni muukin? Se selviää kun jatkat lukemista.


Itse intoilin ihan täysillä tuota kävelyreissua ja kokoajan matkan ajan kamera lauloi kun piti ottaa kuvia (tässä ei todellakaan ole kaikki kuvat *nauraa*) ja mie saikin hoputtaa mua kokoajan että ehtisimme ennen pimeän tuloa takaisin. Olen aina sanonut että Pori on pieni paikka ja olen edelleen sitä mieltä koska jopa tällaisella reissulla törmää tuttuihin. Tuo "tie" Munakariin oli alussa suht helpohko mutta muuttuu aika nopeasti kivisemmäksi ja kokoajan sai katsoa mihin kivelle astuu. Tuolla oli kyllä tasapainoaistilla hommia kun piti tasapainoilla noiden kivien kanssa ja myöhemmin tulikin huomattua että myös reisilihakset teki matkan aika töitä, mutta se on vain hyvää tunnetta kun tietää liikkuneensa.


Tässä kuvassa kiteytyy lähinnä itselleni että suomalaisella sisulla ("perkeleellä") mennään vaikka läpi merivesien jos niin päättää. Puolessa välissä matkaa tajusin että mun on uhrattava kengät ja jalkani jos haluan päästä perille. Kumisaappaitahan en omista koska en ole vielä niin isoja löytänyt jotka menisivät paksujen nilkkojeni takia jalkaan, mutta eipä se ole ennenkään mua estänyt pääsemästä perille jos jonnekin oikein haluan. Mieheni nappasi musta kuvan kun kiikun tuossa yhdellä kivellä ja tuossa on siis jalat jo käyneet merivedessä kastautumassa ja edessä olisi vielä puolet matkasta (alin kuva) mutta tässäkään kohtaa ei tullut mieleen periksi antaminen, vaan kun tänne on tultu niin perille mennään. Loppujenlopuksi merivesi ei edes tuntunut kylmältä eikä kengätkään menneet pilalle - Nuo samaiset Eccon kengät on olleet monet kerrat tekemisissä meriveden kanssa eivätkä ole menneet miksikään joten osasin luottaa etteivät mene tästäkään kerrasta.


Voittajan on helppo hymyillä. Munakarissa ollaan! Tässä kuvassa oon äärimmäisen onnellinen ja ylpeä itsestäni etten kääntynyt takaisin kun merivesi tuli vastaan vaan kävelin päättäväisesti eteenpäin. Märistä kengistäkään ei ollut mitään haittaa koska mulla oli kokoajan lämmin olo, jopa jaloissa vaikka olivatkin olleet upoksissa. Kokoajan vain nauratti kengistä tullut hassu ääni kun askelsin menemään. Lisäksi kengät "kuivahti" jonkin verran etteivät edes juuri tuntuneet märiltä paitsi kun paljaalla kädellä kosketti. Mulla muuten oli mukana hanskat ja korvaläpät mutta en tarvinnut niitä - ne lämmitti laukun pohjalla. Oli silti hyvä että olivat mukana ja aluksi mulla olikin ne päällä, mutta kun tuli niin turkasen kuuma niin riisuin pois ja heti oli taas mukavampi mennä eteenpäin.


Saareen kun päästiin niin päätettiin että kun tänne saakka tultiin, niin kierretään nyt tämä saari samalla ympäri ja tottakai mä siinä sitten kuvailin ja mies sai hätyytellä että mennäs taas eteenpäinkin. Myöhemmin kuulin että tuolla oli myös joku geokätkökin ja olisin sitä halunnut yrittää etsiäkin jos olisin siis tiennyt asiasta. No ensi kerralla sitten kun seuraavan kerran tuonne pääsee samoilemaan. Jos joku ei oo tuolla aiemmin käynyt, niin suosittelen jossain vaiheessa käymään ja yrittäkää ihmeessä etsiä se geokätkö. 


" ÄLÄ KAADU! "


Sitten se saari tulikin kierrettyä ja oli aika palata takaisinpäin, mutta ennen sitä mies kerkesi nappaamaan musta kuvan jossa olin aika tyytyväisen näköinen, ainakin omasta mielestäni. Tää kuva kyllä kuvastaa täydellisesti fiiliksiäni tuolla hetkellä. Mä olin ylpeä itsestäni mutta niin oli mieskin. Olen ylpeä itsestäni etten antanut meriveden haitata pääsyäni Munakarille vaan kastoin rohkeasti koipeni päästäkseni sinne. Myönnän etten tuskin olisi tehnyt tätä reippailua silloin kun olin +40kg painavampi koska kivillä tasapainoilu ei olisi onnistunut. Lisäksi olin silloin aika mukavuudenhaluinen etten varmastikaan olisi suostunut kastamaan jalkojani, että siinä mielessä tuo elämäntaparemppailu on pienellä (ja hyvällä) tavalla muuttanut mua. Ai niin, ne mun jalkani muuten olivat kotiin päästyäkin lämpimät vaikka olivat kahteen kertaan päässeet meriveden kanssa kosketuksiin.

21.10.2016

PipSan MEGA Porinat 18-2016

           

Nyt olisi paljon materiaalia kuvattuna tältä viikolta, paljon siis höpinää luvassa joten mä voin pitää rauhassa pienen blogitauon ja teillä on jonkin verran katsottavaa siksi aikaa. Laitan tähän suorat linkit noihin eri pätkiin mitä näissä Porinoissa on, joten voitte katsoa ne siinä järjestyksessä missä haluatte. Tai jos uskallusta löytyy, niin vetästä koko 75min pituiset megaporinat putkeen. Se on ihan teistä kiinni!

Pätkät on siis tältä viikolta kuvattu koska en enää ehdi tekemään yhteen pötköön näin pitkiä mutta nämä MegaPorinat oli mun mielestäni todella kiva tehdä tällä tavalla. Toivottavasti tykkäätte! Nähdään taas jossain vaiheessa ens viikolla! Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

PS. Jostain syystä videon alku pätkii tuolla Youtubessa ja videon kuva + ääni menee jotenkin vääriin kohtiin, en tiedä mikä on syynä koska omalta koneelta katsottuna videossa ei ole mitään hämminkiä joten yrittäkää kestää.


Yves Rocher Hydra Végétal - Nyt blogin kautta 19,90€ (norm. 70,60€)


Yhteistyössä Yves Rocher

Sain taas ainutlaatuisen Yves Rocherin ihonhoitopaketin testattavakseni, tällä kertaa kyseessä on siis kosteuttavat ihonhoitotuotteet kasvoille. Teen näistä hieman myöhemmin paremman testausraportin tänne blogiin ja odotan tuota testausta, koska varsinkin talvisin tuollainen kosteutus on tervetulletta ja uskon että kasvoni iho kiittää.

Kuten aiemmatkin, niin tämänkin setin saisi tilattua blogini kautta todella edukkaaseen hintaan. Tämän setin hinta on voimassa 30.11.2016 asti hintaan 19,90€ (norm. 70,60€) ja tosiaan - kun tilaat setin blogini kautta, saat sen tuohon edukkaaseen hintaan.

Setissä tulee:

Päivä- ja yövoide
- Tehokkaasti kostetuttava, kevyt geeli.
Puhdistusgeeli - Raikas, kostetuttava puhdistusgeeli.
Puhdistusvesi - Puhdistusaine ja kasvovesi yhdessä.  

+ Kaupan päälle:

Seerumi
- Tehostaa ihon luonnollista kosteudensaantia ( Arvo 26,90€ )

Nyt siis VAIN 19,90€ blogini kautta tilattuna.

19.10.2016

Vastauksia kysymyksiinne - Osa 2


1. Onko epilepsiasta paljon haittaa jokapäiväisessä elämässäsi?

- No ei juurikaan ole haittaa, kun se on vain tuollaista silmien räpytystä. Toisinaan sitä on enemmän jolloin se lähinnä ärsyttää mutta ei haittaa elämää. Kyseessä ei ole siis sellainen epilepsia mitä monet heti ajattelee kun sanoo että mulla on epilepsia. Omani on lähinnä valoherkkyyttä eli kohtauksen aiheuttaa joku valoärsyke. Myös stressi aiheuttaa enemmän kohtauksia. Valoherkkyys on yksi epilepsian oireista. Mulla siis pelkästään tämä eli mulla on todella lievä epilepsia koska mulla on tosiaan vain yksi niistä monista oireista.

2. Pelkäätkö koskaan, että avomiehesi jättää sinut, jos et pääse normaalipainoon? Aiotko laihduttaa itsesi normaalipainoiseksi vai oletko päättänyt, että esim. -50 kg riittää?

- Ei, en pelkää tuollaista koska mieheni ei ole tuollainen. Mulla ei ole rajaa laihdutukselle, jos se paino menee normaalimittoihin, niin se menee - tai jos se jää -50kg niin sekin on ihan yhtä hyvä. Mulla ei siis ole mitään painotavoitetta, vaan kaikki saa tapahtua omalla painollaan ja ajallaan. Enkä laihduta ulkonäköseikkojen takia vaan että olisin vanhempana terveempi.

3. Kumman valinta, kumpi toi asian ensin esille, suhteenne on lapseton?

- Minähän se olin. Oon jo 18 vuotiaana tiennyt etten halua lapsia, mutta on mulle toki ollut niitä heikkojakin hetkiä jolloin oon miettinyt lapsia mutta aika pian kuitenkin tullut takaisin järkiini. En vain koe olevani tarpeeksi äidillinen persoona.

4. Jos saisit päivän olla joku toinen henkilö, niin kuka olisit ja miksi? Mitä tekisit päivän aikana? Kuka satu-/sarjakuvahahmo kuvastaa sinua parhaiten? Millä kolmella sanalla kuvailisit parisuhdettasi? Millainen miehesi on luonteeltaan? Vietättekö paljon aikaa yhdessä vai puuhailetteko kotona enemmän omia juttujanne? Miksi kissa? Millainen olisi unelma-asuntosi? Millainen olisi unelmapäiväsi? Mitkä ovat mielestäsi kolme parasta asiaa omassa ulkonäössäsi? Entä kolme parasta asiaa luonteessasi? Rehellisesti, mihin kiinnität ensimmäisenä huomiota ihmisessä, kenet tapaat ensimmäistä kertaa? Jos saisit jonkun näistä supervoimista mikä se olisi: ajan pysäyttäminen, lentäminen, tulevaisuuden näkeminen vai kuolemattomuus?

- Huh, mikä määrä kysymyksiä! I like it! Mä varmaan muutan nämä vastaukset monet kerrat mutta tällä hetkellä mä haluaisin olla Ruotsin Prinsessa Victoria, ihan vain nähdäkseni millaista se elämä kuninkaallisena olisi. En nyt tiedä mitä tekisin sen päivän aikana kun olisin Victoria, kiertelisin Ruotsia ja osallistuisin varmaan hyväntekeväisyyksiin ja illallisiin. Nyt on pakko sanoa etten tiedä kuka satu-/sarjakuvahahmo kuvastaisi mua parhaiten. Kolmen sanan parisuhde olisi: Luotettava, Iloinen ja Rauhallinen. Mieheni on luonteeltaan luotettava, älykäs, ystävällinen, kärsivällinen, avulias ja ahkera. Vietämme jonkin verran aikaa yhdessä että puuhaillaan myös omia juttujamme. Miksi kissa? Koska kissa on ylväs ja omalaatuinen, oman tien kulkija joka ei tottele ketään jota ei halua totella. Ja koska kissat ovat kuitenkin paljon helpompia hoidettavia kuin koirat. Unelma-asuntoni on juurikin tämä missä nyt asun - täällä on mieli ja sydän kotona. Unelmapäiväni olisi varmaankin kuvausretki hyvän kaverin kanssa, aurinko paistaisi ja linnut laulaisi, sekä kaikki menisi täydellisesti. Ainakin siis tällä hetkellä tuollainen olisi yhdenlainen unelmapivä. Kolme parasta asiaa omassa ulkonäössäni ovat nenä koska se on tuollainen pieni hyppyrinenä, sitten pidän hiuksistani vaikka ovatkin vähän ohentuneet mutta pidän näistä enemmän tällaisinä kuin silloin teininä ollessa - silloin hiukset oli tosi tuuheat ja todella hiostavat ja sitten mä tykkään käsistäni, sekä kynsieni muodosta. Kolme parasta asiaa luonteessani on varmaankin avoimuuteni, iloisuus ja luotettavuus. Ihan ensiksi kiinnitän huomiota uudessa ihmisessä hänen kasvoihin ja tarkemmin otettuna silmiin - silmät kun on sielun peili. Noista supervoimista mä ottaisin varmaankin tulevaisuuden näkemisen - pystyisin sitten varoittamaan jos jotain ikävää on tapahtumassa. Tai voisin pyrkiä muuttamaan sitä, vähän kuin Terminaattori elokuvissa.

5. Onko kukaan ystäväsi tai perheenjäsenesi koskaan ihmetellyt tuota sun ostelua?

- Ei ole kun ei siinä ole mitään ongelmaa. Sitten varmaan olisivatkin huolissaan jos ostelisin vaikka ei olisi sitä rahaa millä ostella. Mut niin kauan kun tuota ongelmaa ei ole, että eläisi ylä varojensa niin eipä heidän tarvitse olla huolissaan. Kuten ei myöskään blogin lukijoidenkaan.

6. Teetkö töitä? Jos niin mitä?

- Teenhän minä, siivousta ja toimistohommia.

7. Kutsuvatko esim. kaverisi tai miehesi sinua pipsaksi?

- Jotkut kaverit kutsuvat Pipsaksi mutta kyllä mä suurimmalle osalle olen ihan vaan Piia.


8. Millaisia ylipainon tuomia vaivoja sinulla on? Verenpaine? Diabetes? Virtsankarkailu? Reisien ja kainaloiden hankaumat? Jalan pohjien kovettuminen? Psyykkiset oireet?

- Ei ole mitään yllämainittuja vaivoja täällä. Ainoa ylipainon tuoma vaiva oli se kipu pikkuvarpaan sivussa, joka meni ohitse eikä ole tullut enää vaivaamaan.

9. Miksi et julkaise kaikkia kysymyksiä, vaikka niissä ei ole mitään pahaa?

- No luultavasti niissä on jotain minkä takia en ole niitä julkaissut. Vaikea sanoa tarkkaa syytä koska ei ole esimerkkikysymyksiä. Sen olen huomannut että kaikki eivät ilmeisesti ymmärrä jättämiensä kommenttien/kysymyksien "äänensävyä". Suosittelenkin monia lukemaan kommenttinsa ääneen ja sitten vasta painamaan sitä lähetä nappulaa. Lisäksi on niitä jotka kommentoivat aluksi ihan asiaa ja olen jo painamassa hyväksy, kunnes loppuun on jätetty semmoinen aivopieru että oksat pois.

10. Maksatko ite yleensä ostoksesi vai laittaako miehesi paljon rahaa niihin? onko sulla paljon huonoja päiviä ku blogissa oot aina niin iloinen? onko sulla iso suku? ootko käyny ikinä raahessa ja oulussa? onks sulla monta kirjekaveria? ootko vielä Anselmin kaveri? onko sulla ja sun puolisolla paljo ikäeroa? jos sua pyydettäis niin voisitko osallistua johonki painonpudotus tv ohjelmaan?

- Ihan itse maksan ostokseni, mieheni ei laita mun ostoksiin tippaakaan rahaa. Tokihan mulla on huonoja päiviä mutta eipä niistä blogissa ole koska en niistä sinne juurikaan kerro. Jotain saatan joskus ohimennen sanoa, mutta en tee postausta sen huonon päivän ympärille. Ei, kyllä mun suku on aika pieni. En ole käynyt Raahessa mutta Oulussa olen kerran. Onhan niitä kirjekavereita ihan kiva määrä, en ole kovin perillä määrästä mutta jotain 25 varmaankin. Olenhan mä edelleen Anselmin kaveri, tai en ole ainakaan kuullut että ystävyytemme olisi loppunut. Mulla ja miehelläni on 1,5v. ikäeroa, noin tarkkaan laskettuna. En menisi tuollaiseen painonpudotus tv-ohjelmaan koska mulla ei ole sellaiseen tarvetta enkä oikein ole innostunut näistä ohjelmista.

11. Mitä herkkua söisit jos ei tarvitsisi välittää hinnasta, kaloreista tai valmistukseen menevästä ajasta? Sitten kun joudut uusimaan rintaliivisi niin aiotko enää tehdä niistä esittelyitä /arvosteluja? Jos raha tai aika ei olisi esteenä mihin maahan matkustaisit ja miksi? Jos saisit muuttaa 3 asiaa itsessäsi (luonteessa/ulkonäössä) mitä muuttaisit? Unelma-ammattisi nyt ja lapsena? Mitä asioita kadut/häpeät nuoruudestasi ja kerro 3 noloa teini muistoa? Koska tiesit että isäntä on se oikea vai tuliko se tunne pikkuhiljaa? Tuleeko sinulle ikinä morkkista kun olet ostanut jotain kallista ja miten pääset tunteesta eroon? Bravuuri ruokasi? Unelmia joita haluat saavuttaa elämässäsi? Keksi 5-10 asiaa jotka haluat kokea/tehdä ennen kuolemaasi. Onko sinulla jotain outoja tapoja?

- Varmaankin masaliisaa, se on niin syntisen hyvää koska siinä on ihan kamalan verran kaloreita. Sitä en ole syönyt remppani aikana koska sitä ei vaan voi ottaa yhtä pientä palaa. Sitä voisi ahmasta koko pellillisen kerrallaan. No ei oikeastaan mut melkein. *nauraa* Oon mä rintaliivejä uusinut mutta niistä en ole tehnyt esittelyitä koska ne eivät ole olleet yhteistöitä, ainoastaan yhteistyössä saamani rintaliivit esittelen. Jos aika ja raha ei olisi esteenä, niin matkustaisin varmaan Yhdysvaltoihin ja kiertelisin sitä läpi kaikessa rauhassa, menisin sinne koska en ole siellä aiemmin käynyt ja kiinnostaisi käydä, varsinkin tuolla tavalla kaikessa rauhassa kierrellen. Nyt on pakko sanoa etten muuttaisi itsessäni mitään. Oon melkosen tyytyväinen itseeni näin. Unelma-ammatti nyt ja lapsena (nuorena) on aikalailla sama, jonkun ison firman toimitusjohtajan sihteeri/assistentti. Ei oo ihan onnistunut mutta siksipä se onkin unelma-ammatti. En voi kertoa tänne blogiin noita asioita joita kadun/häpeän, enkä myöskään noloja teinimuistoja mutta jokaiselta meiltä toki nämä asiat löytyy. Mä tiesin että mieheni on Se Oikea siltä sekunnilta kun sain ensisuukon, sillon mä tiesin. Ei mulla oo tullut kalliista ostoksesta mitään morkkista, en ainakaan muistaisi mut se johtuu ehkä siitä että pohdin kalliimpien ostamista vähän kauemmin kuin halvempien. Bravuuriruoka on kaikenlaiset keitot, siis peruskeitot, ei mitään hienoja keittoja. Nyt kun mietin niin ei mulla taida tällä hetkellä olla ihmeempiä unelmia, paitsi tietty päästä sinne Norjaan vielä joku päivä uudestaan. Just nyt ei tuu mieleen noita asioita mitkä haluaisin kokea ennen kuolemaani. Voin tähän palata sitten vaikka omassa postauksessaan. Tätä piti kysyä mieheltä mutta hän sanoi ettei ole kiinnittänyt huomiota eli ei mulla vissiin sit ole outoja tapoja vaikka ite mä luulen et kyllä sellainen varmasti löytyy. 

12. Kuinka monta mekkoa/housua/paitaa/kenkä paria omistat? Onko laihduttaminen aiheuttanut sinulle roikkuvaa ihoa? Paljon syöt kaloreita päivittäin? Jos saisit olla joku eläin, mikä eläin olisit ja miksi? Oletko jättänyt matkustamatta kokosi vuoksi? Esim. sen takia että olet pelännyt ettet olisi mahtunut lentokoneen penkkiin? Mitä asioita olet jättänyt tekemättä kokosi vuoksi? Oletko laihempana toteuttanut näitä asioita? Haluatko lapsia tulevaisuudessa?

- Mekkoja on varmaankin joku 10, housuja n. 12 (jos lasketaan legginssit mukaan), paitoja varmaankin 10 ja kenkiä vissiinkin 18. Laihduttaminen ei ole vielä aiheuttanut roikkuvaa ihoa. En kerro mun päivittäistä kalorimäärää. Olisin varmaankin kissa, koska kissat on itsenäisiä ja itsepäisiä, arvokkaan oloisia. No en mä ihan kokoni takia ole jättänyt matkustamassa, mutta olen kyllä jännittänyt sitä että mahtuisinko lentokoneen penkkiin. En ole koskaan ollut kovin innokas matkustamaan joten asia ei ole sillä tavalla haitannut, kenties jos olisin kovakin matkustaja. No ainoa asia jonka oon jättänyt tekemättä kokoni vuoksi, on ratsastaminen. En ole näin laihempana toteuttanut näitä asioita. En halua lapsia nyt enkä tulevaisuudessa.

13. Harrastatteko enää isännän kanssa lennokkihommia? Jos ette, miksette?

- Ei harrasteta, tuli muita harrastuksia eteen jotka kiinnostaa enempi. Lisäksi tuo on tosi kallis harrastus koska lennokit on kalliita sekä tosi herkkiä särkymään.

14. Aiheuttavatko ilkeät kommentit tai yksittäiset negatiiviset "mielipiteet" koskaan sinulle niin pahaa oloa, että saatat tirauttaa kyyneleenkin?

- Eivät aiheuta, ei yhtäkään kyyneltä. Useimmat negatiiviset kommentit aiheuttaa hymyilyä tai naurua, toki muutamia löytyy joiden osalta on ärsyyntynyt kunnes taas muistaa että sitähän ne haluaa. Eivät ne ikävistä ikävimmätkään kovin kauaan haittaa kun ne heittää roskakoriin ja kun ovat poissa silmistä, ovat poissa mielestä.


15. Oletko koskaan jopa menettänyt yöunia?

- Ikävien kommenttien vuoksiko? No en ole varsinaisesti menettänyt yöunia mutta yhden kerran oli sellainen ikävämpi tilanne joka kyllä aiheutti mielenvaivaa että nukuin sinä yönä huonommin.

16. Jos et noin pahasti ole tullut surulliseksi, niin muistatko jonkun tietyn, inhottavimman oman reaktion johonkin ilkeäksi tulkittavaan kommentiin tai huomautukseen?

- En mä muista noita reaktioita, koska ei ne ikävämmät jutut jää silleen mieleen.

17. Oletko katsonut elokuvaa Gilbert Grape?

- Olen, pariinkin kertaan.

18. Mietitkö koskaan ostamisen ja kuluttamisen eettisyyttä ja/ tai ekologisuutta?

- Kyllähän sitä pyrkii miettimään mutta ihan jokaisen kohdalla se ei ole mahdollista. Yritän kuitenkin tähdätä siihen että ostamani vaate olisi pitkä-ikäinen eli ei olisi heti reikiä täynnä kun sitä on kerran käyttänyt. Harkitseminen olisi hyvä asia minunkin oppia ja kenties joskus onnistuukin, että ostelen vain harvoin ja harkiten. Tällä hetkellä se ei vielä täysin toimi vaikka pyrin toki miettimään ostoksiani.

19. Pelottaako sinua koskaan vanhuus, jos jäät lapsettomana yhteiskunnan "armoille"?

- Ei pelota.

20. Seurailetko joitain plus kokoisten naisten blogeja ja jos niin mitä? Onko urahaaveita ja jos niin minkälaisia?

- Seuraan mä muutamia suomalaisia blogeja, ulkomaalaisia plussabloggaajia seuraan eniten instagramin puolella. Eipä mulla ihmeempiä urahaaveita oo, mut joskus ois kiva olla sen ison firman toimitusjohtajan sihteeri/assistentti. 

21. Valitsetko mieluummin makeat herkut vai suolaiset herkut? Mikä on Suomessa lempikaupunkisi, jos kotikaupunkiasi ei lasketa? Tai kaupunki, jossa et ole vieraillut, mutta haluaisit siellä käydä? Henkilökohtaiset vinkkisi elämäntaparemonttia aloittelevalle? Käytkö kirpputoreilla? Miksi, tai miksi et? Jos voisit tehdä JUURI NYT ihan mitä vain, niin mitä tekisit? Onko sinulla esikuvaa? Kuka?

- No yleensä ne suolaiset herkut, toki välillä pitää valita makeatakin. Tasapainon takia katsos. Lempikaupunki Suomessa on varmaankin Tampere. Savonlinnassa olisi kiva käydä, olen vain ohi mennyt mutta en koskaan kunnolla jäänyt tutkimaan paikkakuntaa. Henk.kohtaiset vinkkinä remppailua alottavalle on se että ei aseta aika- ja painorajaa, se luo liikaa stressiä ja suosittelen myös iloitsemaan niitä pienistäkin pudotuksista. Käyn mä joskus kirppiksillä mutta äärimmäisen harvoin koska Porin kirppiksien tavarat ei oo kovin laadukasta enkä mä sieltä yleensä mitään kivaa löydäkään. Lähinnä kaverien seurana oon käynyt mutta yksikseni en juurikaan käy. Jos voisin tehdä nyt ihan mitä vaan, niin olisin varmaan kalassa tällä hetkellä. Taikka Norjassa, ja siellä kalassa. Ei mulla taida olla esikuvaa, veli oli joskus nuorempana mutta ei oikein enää.


22. Mikset sisusta asuntoasi nätiksi? Mikset koskaan näytä kuvia pihastanne?

- No mikä nyt on nättiä kenenkin mielestä. Mun mielestä kotimme on nätti, se on meidän mieleen. Enkä mä ole toisaalta mikään sisustajatyyppinen mutta toki kotimme on laitettu juuri sillä tavalla mikä on meidän mieleemme. En kuvaa pihalla tunnistettavasti ihan oman kotirauhan tähden, en kaipaa tänne ketään ylimääräisiä hyppijöitä. Tämä tuli edellisen asunnon kohdalla todettua, joten ei kiitos tänne.

23. Oletteko koskaan miehesi kanssa käyneet yhdessä julkisesti yhtään missään?

- Ollaan kyllä, mutta en aio tähän kertoa missä ettei ole suurta fanilaumaa perässä. *nauraa*

24. Mitä kaikkia kieliä osaat puhua? Minkä kielen haluaisit oppia? Käytkö taidenäyttelyissä?

- Osaan puhua suomea ja englantia. Haluaisin vihdoinkin oppia sen ruotsin jota olen opiskellutkin monta vuotta, kyllähän mä sitä jossain vaiheessa osasin mutta koska sitä ei tuu käytettyä niin se on vähän ruosteessa. Oon mä joskus käynyt jossain taidenäyttelyssä, mutta en juurikaan viime aikoina. Sain kyllä kutsun yhteen mutta en ehtinyt sinne.

25. Mitä mieltä olet näistä pahanmielen kommentoijista, siis oikeasti sellaisista, joissa ei haluta muuta kuin haukkua ja arvostella?

- No en oikein mitään sillä tavoin kuin että heidän elämässään täytyy olla suurta ongemaa kun pitää yrittää toiselle tuoda paha mieli. Kyllähän nämä ovat suuresti sanoneet ettei heillä ole pahaa mieltä, ovat onnellisia jne mutta teot puhuvat toista. Yritetään ymmärtää et heillä on jostain syystä paha olla eivätkä osaa purkaa sitä muulla tavoin.

26. Miksi et juurikaan panosta kodin sisustamiseen?

- Olenhan mä panostanut, mutta en vain sillä tavoin kuin lehdissä sanotaan että nyt on sisustuksessa IN. Kotimme on sisustettu juuri siten mistä me tykkäämme, ei sen mukaan mikä on sen hetken juttu sisustuksessa, tai mikä tyyli miellyttäisi monia muita. En pidä maalaisromanttisuudesta, enkä kokovalkoisesta koska siitä tulee aina sairaalafiilis. Kokeilin jonkinlaista sisustusta silloin vanhassa asunnossamme mutta aika nopeasti tajusin etten oikein pidä siitä. 

27. Mihin uskot? Jos olisit joku historian henkilö, kuka olisit? Oletko mielestäsi aina rehellinen? Ketä julkisuuden henkilöä arvostat? Jos saisit muuttaa jonkin luonteenpiirteesi, mikä se olisi?

- Uskon itseeni. Mä olisin varmaan Anne Boleyn, ihan vaan siksi että haluaisin tietää miten hänen tarinansa oikeasti meni. Kyllä mä pyrin olemaan aina rehellinen, toki valkoisia valheita voi joutua sanomaan mutta kuitenkin hyvää tarkoittaen. Julkisuuden henkilöistä ei tule juuri nyt mieleen ketään ketä erityisesti arvostaisin. En muuttaisi luonteenpiirteitäni, mä oon tyytyväinen itseeni näin. 

28. Jos ostatte kodinkoneita tai muita kodintarvikkeita, mikä ratkaisee ostopäätöksen hinta/laatu/ulkonäkö ja kumpi teistä tekee päätöksen? Mikä on teidän kodissanne parasta ja mitä tahtoisit muuttaa? Mikä tekee kodista kodikkaan? Oletteko harkinneet asuntoa keskustasta, kun sinulla ei ole ajokorttia? Tykkäätkö ostella ja vaihdella kodintekstiilejä, esim. koristetyynyjä, mattoja yms.? Keräätkö tai omistatko jotain astiasarjaa, vai onko kaikki astiat erilaisia? Tilaatko netistä kodintarvikkeita tai sisustustuotteita, mistä? Seuraatteko miehesi kanssa yhdessä mitään tv-sarjaa? Käyttekö yhdessä kävelemässä tai pyöräilemässä? Mitä haluaisit harrastaa yhdessä miehesi kanssa? Oletteko siskosi kanssa läheisiä?

- No ei olla nyt kovin paljoa noita jouduttu viime aikoina ostamaan mutta muistelen vaikka tuon pesutornin ostoa. Siinä me katsottiin kaikkia noista, mutta ulkonäköä kaikista vähiten koska ne on aikalailla samoja, eniten ostopäätökseen vaikutti merkki ja hinta. Ei haluttu ostaa halvinta, mutta ei myöskään kalleinta. Ja päätökset tehdään aina yhteisesti. Kotona parasta on ihan kaikki, enkä muuttaisi yhtään mitään - tosin parasta parasta on varmasti se että täällä on se oma rauha, eikä tarvitse pelätä mitään ylimääräisiä hiippareita. Kodista tekee kodikkaan ne asujat siellä kotona. Ollaan me Porin keskustassakin asuttu mutta ei oikein tykätty siitä levottomuudesta joten sen jälkeen ollaan aina haluttu vähän syrjempään. Tää nykyisin kotimme on tosin syrjäisin kaikista aiemmista. Varmaan jos mulla olisi ajokortti, niin oltaisi muutettu jonnekin vieläkin kauemmas. Ei, en tykkää ostella kodintekstiilejä. Mä nimittäin inhoan niitä miljoonia koristetyynyjä mitä porukoilla on sängyillään - toki siis en tuomitse, et jokainen saa tehdä jos haluaa mutta itse en halua. Kissojen takia mattojakaan ei lattialla juurikaan ole, yksi ainoa on ja sekin on kynsitty. En tilaa netistä kodintarvikkeita tai sisutustuotteita, kyllä ne yleensä sitten myymälöistä haetaan jos jotain tarvitaan. Me seurataan yhdessä Huutokauppakeisaria, ja joskus muinoin katsottiin Poliisit sarjaa. Me ei juurikaan katsella televisiota mut sillon kun telkku on päällä niin yhdessä sitä silloin katsellaan, mut ei me silleen kunnolla tosiaan seurata kuin tota Huutokauppakeisaria. Käydään me yhdessä ulkoilemassa, kesällä enemmän sitä pyöräilyä ja nyt kun viileet kelit tulleet niin ollaan käyty iltasella kävelemässä ja tähtiä katselemassa. No varmaan tota kalastusta haluaisn harrastaa enemmänkin miehen kanssa, mitään uutta harrastusta ei tule mieleen. En ole kovin läheinen siskoni kanssa.


29. Jos et pitäisi blogia, ostaisitko silti näin paljon vaatteita? Eikö teitä tosiaankaan häiritse, että teillä kissat "määräävät" niin paljon? vai miksi neljä kissaa saa asustaa ruokapöydällä, tiskipöydällä, puhtaiden pyykien päällä jne.

- Kyllä varmaan ostaisin, en usko että se blogin puuttuminen muuttaisi mun kulutuskäyttäytymistä mitenkään dramaattisesti. Varmaan vaikea uskoa mutta ei, ei meitä tosiaan häiritse että kissat liikkuu missä haluavat - eivät ne silti meillä määrää mutta ei olla haluttu rajoittaa kissoilta noita asioita koska ei ne meitä haittaa. Jos haluavat olla pöydillä, niin siinäpä ovat. Ei me pelätä kissojen pöpöjä, eikä vielä olla niiden takia kuukahdettukkaan.

30. Käyttekö miehen kanssa paljon "treffeillä"? Tuleeko teille kissoja joskus lisää? Lempisarjasi tällä hetkellä netflixissä?

- Kyllä me välillä käydään noilla "treffeillä", piristävät ja voin suositella muillekin pariskunnille. No tällä hetkellä sanoisin että ei tule, mutta eihän sitä koskaan tiedä. ;) Lempisarjani on tällä hetkellä Gossip Girl jota katselen uudelleen.

31. Mitenkä sulla on noin paljon mahdollista laittaa rahaa vaatteisiin, laukkuihin, kenkiin ?? Ehditkö pitämään näitä kaikkija asuja edes yhtäkertaa ? Myytkö itse kirppiksellä ylijäämä vaatteet, vai vietkö koskaan esim. hyväntekeväisyys/lähetyskirppikselle myyntiin.?

- No varmaankin ihan siten on mahdollista kun käyn töissä ja tienaan sieltä rahaa jolla voin ostella. Ja kyllä mä niitä yleensä edes sen yhden kerran ehdin käyttämään mut pääsääntöisesti useammin. No myyn sekä kirppiksellä pois että olen myös lahjoittanut vaatteita ja tavaroita tuon tyyppisille kirppiksille myyntiin. Täällä muistaakseni olen lahjoittanut Fidalle sekä Syöpäyhdistyksen kirppikselle.


17.10.2016

Matkalla kohti kevyempää ja terveellisempää oloa - 21. kuukausi


Hellureissan taas sinne ruudun toiselle puolelle! Se oli jälleen kerran yksi kuukausi vierähtänyt eteenpäin tässä pitkässä elämäntaparemontissani, mutta mitäpä sillä on väliä koska tätä matkaa voidaan jatkaa hymyssä suin. Ongelmia olisi varmaan enemmän jos tätä tekisi hampaat irveessä. Takapakkejakin on otettu mutta niistä on vaan nokka pystyssä selviydytty eteenpäin. Tässä kuukaudessa olen testannut yhtä asiaa, nimittäin sitä että miten paino (tai kroppa) reagoi kun en liikukaan samalla tapaa kuin aiempina kuukausina. Lopetin siis tämän kuun ajaksi kaikki "rankemmat" treenailut - iltakävelyllä olen kyllä käynyt mutta en kovin monella. Ennenkuin viette saunan taakse kivitettäväksi, niin kuulkaahan. Halusin tosiaankin testata että miten kroppani reagoi liikkumisen rajuun vähentämiseen kun tuntui että jokaisen treenin jälkeen paino nousi sen +2kg. Joten nyt halusin testata että miten käy kun en treenaisikaan.

Ensimmäisen viikon aikana ei tapahtunut juuri mitään ihmeellistä joka hieman ihmetyttikin koska vessassa sain rampata paljon tiheämpään tahtiin kuin ennen, joten oli se nyt pentele kun ei missään näkynyt. Pikkuisen siinä piti tussahdellakin että mikä on kun ei mitään tapahdu, mieleen hiipi jopa epäilys että oliko se sittenkään järkevä ratkaisu jättää rankempi treenaus väliin, mutta päätin sinnitellä tämän kuukauden koska eihän he ekoina päivinä, taikka viikkoina voi vielä mitään päätellä. Meni siis syteen tai saveen mutta testi viedään loppuun. Sitten toisen viikon loppupuolella paino nytkähti pieneen laskuun, ja sen viikon kokonaistulokseksi kirjasin -1kg ja minä olin todella tyytyväinen. Vessassa sain edelleen käydä tiuhaan tahtiin kunhan muisti juoda riittävästi nesteitä. Sitten kolmannen viikon lopulla, tarkemmin sanottuna lauantaina painoni rykäisi yhtäkkiä -2kg alaspäin. Tuo taitaakin olla ensimmäinen noin rajua tipahdus mutta sen jälkeen ei olekaan sitten tapahtunut mitään vaan vaaka on näyttänyt jo monena päivänä samaa lukemaa.

Testi on siis ohi ja mielestäni tämä kertoo aika hyvin ettei se liikunta yksistään laihduta eli paino laskee kivasti vaikka ei isommin liikkuisikaan. Toisaalta voihan se olla täysin niinkin ettei se liikunta ole koskaan laskenut painoani kun joskus on tuntunut siltä, vaan enemmänkin piristänyt mieltä ja helpottanut kuntoa. Viime kuussakin meni kivasti vaikka liikuin mutta siinä toisaalta oli myös paljon nousuja sekä niitä laskuja. Mua ärsyttää nuo liikkumisen aiheuttamat nousut vaikka kyllähän ne aina siitä laskee. Oman mielen piristykseksi silti suosittelen sitä liikkumista, mutta ei sitä tarvitse tehdä hampaat irveessä. Sitä kyllä ihmettelen että miten ihmeellisesti tuo painoni silti laskee, että välillä menee tasaisesti mutta että sitten se rykäisee ja sen jäkeen ei mitään. Tänään illalla saan taas jatkaa käsipainotreenien parissa, oonkin tätä jo hetken odotellut. 


Sitten mä haluan kertoa tällaisesta asiasta jonka olen tässä kuluneen kuukauden aikana huomannut ja aika suuresti äimistellytkin. Moni teistä tietää että mä olen vilukissa, tai sellaiseksi olen aina tituleerannut itseäni kun jalkani ja käteni ovat aina olleet kylmät kun lämpötilat alkaa laskemaan. Sisälläkin jos lämpötila tippuu alle 23 asteen, alan vaatimaan lisää lämmitystä - No ei, en oikeasti mutta joudun silloin yleensä laittamaan ison kasan villasukkia jalkoihin ja siltikin mulla saattaa olla viluinen olo. Tämän takia kilpirauhastakin on testattu vähän väliä mutta koskaan siitä ei ole lääkärit löytäneet ongelmaa, ja tätä on kysytty niin kunnalliselta, kuin työterveyslääkäriltä sekä yksityiseltä lääkäriltäkin. Huonoksi ääreisverenkierroksi olen sen itse ajatellut olevan kun kilpirauhasesta ei ole löytynyt selvitystä ja kaikenlisäksi äidilläni on tätä samaa ongelmaa ja netistä luin että tämä huono ääreisverenkierto olisi perinnöllistä. Siitä ei ole koskaan ollut mitään isompaa ongelmaa, mitä nyt kädet ja jalat on olleet kylmät - näistäkin enemmän nuo jalat on kylmät. Tosin nyt se taitaa olla mennyttä mutta seuraan kuitenkin kaikessa rauhassa tuntemuksiani.

Olen silti alkanut epäilemään että onkohan tässä ollut kyse tuosta ääreisverenkierrostakaan vaan enemmänkin siitä että kun olen laihtunut ja kun mun jalat on nimenomaan kaventuneet (ei suuresti mutta ovat kuitenkin) niin yksinkertaisesti pääsee veri vaan virtaamaan paremmin. Äitini tuossa jo naureskeli että mulla on alkanut varhaiset vaihdevuodet mutta tuskinpa sentään koska en saa mitään kuumia aaltoja vaan mulla on vaan lämmin. Ei silti nyt kokoaikaa, kyllä mulla välillä vilukin on mutta silloin pistetään vain enemmän vaatetta päälle. Tämä on vain ollut niin jännää seurata miten kropassa tapahtuu kaikenlaisia muutoksia.

Mulla on tosiaan ollut kaikenlaisia hormonihäiriötä, eikä nekään muuten ole täysin ohitse mutta eivät ole ihan niin rajuina kuin aiemmin. Ei ole mielialat heitelleen ihan sillä tavoin häränpyllyä. Tällä hetkellä se näyttäytyy sellaisessa muodossa että mulle on tullut murrosikä uudelleen kun naama kukkii siihen malliin. Ei näistä pelästyä tarvitse, mut pikkaisen nuo kyllä ärsyttää - toisaalta pitäisi olla iloinen (kuten lääkärikin sanoi) koska tämä tarkoittaa sitä että aineenvaihdunta, hormonit sun muut on alkaneet toimimaan. Eli jee jeee, olen menossa oikeaan suuntaan remppani kanssa!


Ai niin, ne tulokset. Tässä kuussa tuloksia tuli lähinnä vaakalukeman perusteella eli taaskaan ei tullut mittanauhalla muutoksia kuten olen aina epäillytkin että kun lähtee enemmän kiloja, niin silloin ei lähde noita senttejä. Mut tosiaan, tässä kuussa vaaka palkitsi minut -3kg tuloksella ja se tarkoittaa sellaista kivaa pikkuasiaa että olen nyt sitten saavuttanut 21kk aikana kokonaistiputukseni määräksi -40kg ja se on kyllä aivan mahtava asia. Wohooo!!!! Mä lupailin itselleni jotain kivaa kun -40kg on saavutettu enkä tiennyt etukäteen mitä ottaisin, mutta toki vaihdoehdot oli mielessä. Tänään sitten raahauduin kaupasta hakemaan tuon palkintoni ja olen todella tyytyväinen vaikka alunperin olin vähän sitä vastaan. Kiitos vaan lukijoille jotka vinkkaili siitä. Pientä pohdiskelua tuo palkinto kyllä vaati, varsinkinkin kun ensimmäinen oli kamala mutta onneksi, onneksi en antanut sen pelästyttää pois kun tiesin että niitä on monenlaisia. Tällä kertaa kyseessä on ihan käytännöllinen palkinto ja paljastan sen jossain vaiheessa mutta voin sanoa sen verran ettei kyseessä ole tällä kertaa mikään merkkilaukku taikka -asuste.

Kroppamuutokset:
Paino: -40kg (-3kg)
Vyötärö: -35cm (ei muutosta)
Lantio: -36,5cm (ei muutosta)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Elämäntaparemontissa auttamassa:


Seuraava remppapostaus tulee 14.11.2016

16.10.2016

Ulkona on vilpoinen syksy mutta kotona on lämmin kesä


Unikeko tässä moikka moi vaan! Mua on jostain syystä väsyttänyt todella paljon ja olenkin ottanut mallia meidän kissoista ja vetänyt unta palloon koivet tietenkin kattoa kohden. Joskus on kyllä mukava latailla akut tällä tavoin. Harmi vain etten itse pysty ottamaan jotain puolen tunnin pikatorkkuja joiden sanotaan kyllä piristävän. Musta tulee vain kiukkuinen jos torkun noin vähän aikaa. Jouduin tuossa joku aika sitten hommaamaan itselleni kakkosluurin numeroineen päivineen ja nyt moni onkin ihmetellyt tuota numeroa blogini FB-sivuilla niin haluan vain sanoa että voitte ottaa ihan rennosti, sivujani ei ole mitenkään hakkeroitu ja kyseinen numero on prepaid joten sillä ei selvinne yhtään mitään (ei siis kannata pistää eurosia numerotiedusteluun) ja pienen tovin miettimisen jälkeen laitoin sen tuonne kun ajattelin että jos joku haluaisi laittaa whatsappissa mulle viestiä. Halusin nyt kuitenkin kokeilla miten tällainen toimisi vaikka luulen ettei kukaan mulle laita mitään viestiä, mut ei sekään haittaa vaan saahan ne tuolta sitten otettua pois jos ei tuo innostusta. Mä oon kuitenkin tällainen että tykkään kyllä kokeilla kaikenlaisia ja varsinkin kun tällainen prepaid-liittymä ei vaaranna yhtään mitään. Sen jälkeen mitä olen kokenut, niin osaa joutuu väkisinkin puntaroimaan asioita mitä kannattaa kertoa ja mitä ei. Pakko viel sanoa tämä mutta mulla menee kokoajan hermot tuohon Microsoftin luuriin jonka valitsin kakkosluurikseni - siitä menee akku todella nopeasti, vaikka en isommin tee sillä mitään ja lisäksi tekstin kirjottaminen on äärimmäisen hankalaa - kirjoitan kokoajan väärin ja saa olla korjaamassa. Se on todella turhauttavaa kun tottunut ykkösluurin kanssa nopeisiin toimiin.


No ei mun koko viikonloppu ole onneksi mennyt torkkuessa kissojen kanssa vaan eilen hyppäsin auton kyytiin ja huristelin Porin suuntaan. Tuli vaan kotona sellainen olo että haluan lähteä jonnekin ihmisten ilmoille ja kun kotonakaan ei ollut mitään tähdellistä tekemistä. Joten soitin kaverilleni ja menin ensiksi hänen luokse höpöttelemään. Yritin houkutella häntä kaupungille kiertelemään mutta hän ei ehtinyt tulemaan. Lähdin siis itsekseni kiertelemään, ihan vain ajankuluksi, ja siinä tuli käytyä aika monessakin liikkeessä. Muutamia takkejakin kävin sovittamassa ja yhden kivan löysinkin mutta epäröin vielä sen ostamista. En tiedä tykkäänkö siitä vai en. Pitää varmaan huomenna käydä tekemässä uusintasovitus. Kävin kokeilemassa muutamia takkeja, yhdestä jäin epävarmaksi ja sitä pitää ehkä huomenna yrittää käydä uudelleen sovittamassa. Samalla tuli uudelleen todennettua että untuvatakit eivät ole mulle sopivia. Muistupa samalla mieleen että mulla oli lapsena sellainen takki koska äiti pakotti ostamaan enkä kertaakaan sitä pitänyt. Loppujenlopuksi se annettiin jonkun tuttavaraperheen tytölle. Uteliaisuuttani kävin myös katsomassa (sekä sovittamassakin) niitä ehdotettuja ulkoilutakkeja mutta ei, mä en saa makuani niihin. Onko mun ihan pakko ostaa ulkoilutakki jos en halua? Olen pahoillani mutten voi pukeutua ulkoiluihin tietyn normin vaatimalla tavalla. No ei, en mä oikeasti ole pahoillani vaan mä pukeudun ulkoiluun sillä tavalla kuin olen tähänkin mennessä pukeutunut ja se saa riittää. Poikkesin tuolla reissullani myös äidillä hetken aikaa istumassa ettei sitten ensi viikolla tarvitsisi murehtia siellä käymistä.


Ptruu! Älkää nyt kuvitelko että olen tällaisissa vaatteissa hiihtänyt menemään, sillä en todellakaan ole mennyt - voitte ottaa ihan rennosti. Olen osannut pukeutua sään ja vuodenajan vaatimalla tavalla vaikka en mä oikeasti haluaisi. Jos saisin päättää, niin mun ympärillä olisi kupla jonka sisällä olisi aina sellainen 25 astetta ja voisin kulkea vaikka bikineissä. No ehkei sentään bikineissä mutta topissa ja shorteissa jos musta siltä tuntuisi. Oli ihan pakko kokeilla tätä asua joka on pyörinyt mun päässä siitä lähtien kun ostin tuon neulepuseron ja mua harmittaakin etten ehtinyt sitä käyttämään tämän mekon kanssa mutta toisaalta, kyllä se kevät sieltä tulee niin silloin sitten. Tuo mekko on kyllä semmoinen jonka kanssa oon vaihtellut mielipiteitä - oon välillä ollut jo myymässä sitä ja sitten taas en. Nyt kun mietin niin tuohonhan voisi heittää tekonahkatakin päälle ja vaihtaa kengät tummempiin, syksyisempiin ja painua ulos. Voisi hetken kuulostella ulkona että tuleeko jalkoihin kylmä ja jos tulee, niin voisi heittää vaikka viskoosilegginssit jalkaan koska eihän ne tuolta hameen alta näy. Tuossa olisi ideaa mutta pitää vielä miettiä koska mekkoja ei juurikaan käytetä, mutta toisaalta taas milloinkas mä olisin pukeutunut jonkin vaatimalla tavalla vaan mennyt omien mieltymyksieni mukaan. Tykkään muuten tosi paljon tuosta puserosta, jopa tuo hihojen pituus tykästyttää vaikka ne on siis pitkät jos suoristaisin hihat - mun pitää yhdistää tuo neulepusero johonkin housuasuun seuraavaksi.

KOKEILUASU

Neulepusero // Cubus
Mekko // Yours Clothing
Loaferit // KooKenkä
Laukku // Furla

13.10.2016

The OOTD Diary // Alelöytömekko


Nyt on kyllä hyvä syy hymyillä koska sain EA1 kurssin käytyä mutta nämä hymyt johtuvat mukavasta alelöydöstä jonka tein viikko takaperin. Löysin nimittäin tämän ihanan neulemekon ihan sattumalta Tokmannilta ja selvisi kassalla että se oli vielä alennuksessakin. Siis niin tuuripeliä! En ole koskaan aiemmin ostanut itselleni kyseisestä kaupasta mitään vaatetta. No en luultavasti olisi mahtunutkaan heidän vaatteisiin silloin lihavampana vaikka eipä sitäkään nyt täysin varmaksi voi sanoa kun ei ole koskaan kokeillut, mutta epäilys tähän on kuitenkin suuri. Näin jo kaupassa sieluni silmin (siis sen vaatehaukan silmin, hehehe) miten käyttäisin mekkoa. Joku ihonmyötäinen, pitkähihainen pusero alle ja mekko sitten siihen päälle. Jos joku haluaa käydä itelleen ostaas, niin hetinmiten Porin Itäkeskuksen Tokmannille - sieltä toivon mukaan löytyy.

Mä haluaisin itselleni lisää tällaisia neulemekkoja mutta kun yritin katsoa netistä niin missään ei myydä. Ei niin missään! Tai ei ainakaan sellaisissa väreissä mitä nyt haluaisin, koska en tarvitse mustaa enkä todellakaan sitä harmaata. Piia kaipaa väriä. Sanoinko muuten että tykkään tosta kauluksesta? Joskus vuonna nakki olisin sanonut vaan et hyyyii, ei tommosta mutta silleen se mieli muuttuu kun ikää tulee enemmän. Tuosta on ollut myös apuakin koska pienesti suojaa kaulaa, mut ihan pienesti vaan. Mulla tulee muuten jotenkin tästä asusta niin aikuismainen fiilis, mutta toisaalta - aikuinenhan minä olen joten pidetään fiilistä ihan positiivisena.


Tekonahkatakin kanssa tämä näyttää vain niin tummalta, ei silleen värinsä puolesta yhtään multa. Mut tykkään jostain syystä tästä ja varsinkin kun sitä voi piristää muilla tavoin - tämä asu jotenkin huutaisi kaulahuivin punaisia kenkiä. Ja tykkään myös takistakin! Just nyt alkoi harmittamaan että myin ne punaiset Janat pois. Yritän tässä olla etten menisi ostamaan niitä punaisia kenkiä, mutta luulen että mun vastarinta murenee vielä jossain kohdin. Mä muuten heitin vanhat tennarini pois ja otin kaapista nämä Eccot tilalle. Mä aina kiinnyn noihin mun vaatteisiin. Tiedän, se kuulostaa todella typerältä mutta en mä voi itselleni mitään. Mut kyl niiden poisheiton aika jo olikin.

Pidin pitkästä aikaa hiukset auki. Okei, okei totuus on se että mä unohdin aamusti kiireessä laittaa ne kiinni ja kun tajusin että hiukset on auki, niin eihän mulla laukussa ollut pompulaa mukana. Joskus saattaa olla mutta kuinkas ollakaan, eipä ollut tällä kerralla. No oli kuitenkin ihan kiva olla hiukset aukikin vaikka se joidenkin mielestä on ihan kamala pitää hiuksia auki.


Aluspusero // S.t.i // Ratsula
Neulemekko // Tokmanni
Legginssit // XLNT // KappAhl
Tekonahkatakki // H&M+
Kaulahuivi // Marja Kurki
Sormikkaat // Anttila
Tennarit // Ecco
Laukku // Perla tote // Furla
Laukun rusetti // Twilly // Hermès

12.10.2016

Syyskuvia kotipihalta


Ai ihanaa! Mä oon tänään herännyt ennen kellonsoittoa mutta jäin sänkyyn lötköttämään kissan kanssa joka sfinksiasennossa kehräsi rintani päällä. Siiri on tuollainen että heti kun se huomaa, että jompikumpi on hereillä niin heti pompataan päälle kehräämään. Mulla on tänään ollut periaatteessa vapaapäivä, jonka olen kuluttanut tehden blogijuttuja eteenpäin. Eli ei, ei voida varsinaisesti puhua vapaapäivästä mutta onneksi se on ollut täynnä kivaa hommaa. Annoin itsestäni taas kaikkeni kun otin muutamia kuvia tuleviin postauksiin. Nuo kuvausasennot on kyllä joskus aika naurettavia mutta senpä takia tuolla ulkona kun kuvaa, niin ei kannata olla mitkään ykköset päällä.

Meille tuli ilmalämpöpumppu! Eipä kärsitä enää kylmästä (no ei me kyllä olla kärsittykkää) kun on takka sekä pöhisin huolehtimassa talon lämmöstä. Takka on varmaan yksi niistä harvoista asioista joista syksyssä ja talvessa tykkään - se lämpö on niin ihanaa. Muuten ei olla vielä pistetty lämpöä päälle vaan noiden kahden turvin ollaan menty. Sisälämpö vaihtelee jotain 21,5-23,5 asteen välillä. Mä oon aiemmin ollut kamala vilukissa mutta nyt on tapahtunut jotain - siitä kirjottelen enemmän rempparaportissani koska liittyy enempi sinne. 

Ei muuten uskoisi että nämä kuvat on otettu kaksi viikkoa sitten. Sain myös ikuistettua jokasyksyisen kukkavieraan, Amiraaliperhosen. Ja tuli myös bongattua viimeinen voikukka sekä kimalainenkin. Oon kyllä niin tyytyväinen näihin kuviini, näkisittepä miten leveästi hymyilen kun tässä samalla näitä ihastelen. Kyllä vaan on tuo Olympuksen E-PL7 jokaisen euron arvoinen - voin suositella! Kuvat on ihan eri kaliiberia kun vertailee vanhan kameran kuviin. 


Olen tänään tehnyt tuon kauan kaivatun takkivideon ja sitä tässä samalla editoin valmiiksi, älkää silti vielä innostuko koska en tiedä milloin laitan sen blogin puolelle. Olen vain tyytyväinen että sain sen nyt sitten tehtyä. Takeista puheenollen, myin eilen tuon harmaan duffelitakkini pois kun huomasin että se on käynyt isoksi vaikka jotenkin toivoin että saisin käyttää sitä vielä tämän talven ajan mutta ei. Se on aivan liian roikkuva teltta mun päälläni ettei sitä voi ajatella käyttää, ei näytä mitenkään kauniilta. Mieskin katseli takkia päälläni ja sanoi tuomion että "roikkuu tosi pahasti ja näyttää teltalta, ei jatkoon".

Samalla kun tilasin itselleni Ellokselta uuden talvitakin* (* kaupallinen affiliatelinkki), samanlaisen kuin vanhakin mutta ilman huppua ja tällä kertaa mustassa värissä. Olen tuota takkia katsellut jo hetken aikaa mutta koska luulin pärjääväni vanhalla niin en tietenkään pistänyt tilaukseen. No mutta iskin tässä samalla kaksi kärpästä samalla iskulla ja tilasin miehelleni samalla hänen synttärilahjansa. Ostin hänelle T-paitoja kun hänen nykyinen varastonsa alkaa olemaan niin vähäinen. Tykkään ostaa miehelleni tällaisia käytännöllisiä lahjoja.


Ai että mä pelästyin eilen ihan kunnolla. Olin laittanut roskispussit kuntoon, ajatuksena tietty että vien ne roskiin ja siinä kun menin tuulikaappiin aloin ihmettelemään että miksi ulko-ovi on raollaan. Siinä tietty tuli ekana mieleen että oon sen itse sulkenut huonosti enkä miettinyt sen enempää vaan aloin laittamaan kenkiä jalkaan, samalla kun taiteilin kahden roskapussin kanssa. Siinä samassa kun olin ehtinyt ottamaan yhden askeleen kohti ulko-ovea, niin kuulen askelia ja ovi repäistään auki sekä mie hihkaisen että HUUIII! Mieshän se sieltä tuli aikaisemmin kotiin. Molemmat siinä kyllä pelästyttiin. Onneksi mä en ole mikään kurkku suorana kiljuvaa tyyppiä vaan just tommonen vähän korkeempi HUIIII ja se on siinä. En mä kovin usein säikähtele - viimeksi taisin (muistaakseni) säikähtää kun odotin hissiä ja sieltä tulikin joku ulos. Mä oon aina miettinyt tota että miten tossa tilanteessa voi säikähtää koska onhan siinä kuitenkin melko hyvät mahdollisuudet että sieltä hissistä tulee joku.

Oon taas kamalan levoton, enkä tiedä täysin miksi. Haluaisin lähteä päivän reissulle, joko Helsinkiin taikka uudelleen Tampereelle. En vain osaa päättää että kumpaan, enkä myöskään tiedä päivää milloin tuo olisi edes mahdollista. No jos ajatellaan järkevästi niin mun kannattaisi suunnata Helsinkiin koska Tampereelle olen joka tapauksessa menossa n. kuukauden kuluttua. Helsinkiin päin ei samaa reissuilua tule tehtyä, joten siinä mielessä kannattaisi hilata suurenmoinen persoonani tuonne Helsingin suuntaan. Ihan vain päivän reissu jossa voisin tavata kavereita, jotka vaan ehtisi näkemään mua. Mitään shoppailua mulla ei ole tällä kertaa mielessä mutta varmasti jossain liikkeissä tulisi käytyä jos Helsinkiin saakka menisin. Mutta katsellaan nyt ja kuulostellaan tuota levotonta oloa.

Mun pitäisi olla nyt tekemässä ruokaa mutta kökötän edelleen tässä koneeni ääressä ja raapustelen. Pitäisi paistaa kanaa että saan lihaa päivälliseni kanssa. Sitten mulla onkin edessä pari tuntia ihan vain luppoaikaa jonka pyhitän, milles muullekaan, kuin kirjeille. Mulla on jonkinlainen innostus menossa kun olen saanut päivässä jopa yhden kirjeen valmiiksi. Ja oon mietiskellyt menisinkö tänään ehtoolla käymään reippaalla kävelylenkillä, eilenkin sitä suunnittelin mutta meni sitten niin myöhäiseksi etten lähtenytkään, joten josko tänäpä sitten. Toivotaan että taivas olisi pilveetön niin näkisin samalla tähdetkin kun tuossa matkan varrella on yksi kohta sellainen missä ei ole valoja pilaamassa.