28.11.2016

Kun ei vaan jaksa (olla se hymyilyvä ja iloinen itsensä)



Mulla on ollut tänään vapaapäivä ja olen sen viettänyt sisar hento valkoisena, kokoajan Suloa paimentaen. Mä oon jotenkin ihan poikki ja mieli tekisikin kaivautua peiton alle ja nukkua koko tämän ikävän ajankohdan ylitse. Oon nukkunut ihan riittävästi vaikka oonkin yöllä heräillyt jokaiseen Sulon liikahdukseen, koska pitää seurata ettei poju vain loukkaa itseään lisää kun alkaakin tuntemaan olonsa paremmaksi. Pientä alakuloisuutta on siis huomattavissa musta koska en jaksa hymyillä tai edes ilahtua miehen ihanasta ylläristä - hän oli ostanut mulle pinkin kylpypyyhkeen. Meillä yllätellään arkisilla ja käytännöllisillä asioilla. Musta tuntuukin että tulette nyt näkemään sitä Piiaa, mitä ei kovinkaan usein blogissa nähdä. Enkä halua ottaa blogiin kuvia joissa hymyilen tekohymyä ja että elämä olisi sillä hetkellä ytä hymyä, koska musta ei siltä tunnu. Tämä varmasti helpottaa ja elämäkin alkaa taas hymyilyttämään. Mulla vain on periaate että mitään feikkiä en tänne blogiin laita vaan täällä näkyy kaikki elämän meno - mitään kaunistelematta.


Meidän "pieni" toipilas on ollut jo parina päivänä pirteämpi ja tänään mulla onkin ollut aikamoinen homma pitää poika aloillaan. Nyt kun kirjoitan tätä, niin Sulo vetelee itseään etutassujen voimin kohti kissapuuta ja tämä on jo kolmas kerta kun pitää viedä poika kauemmas. Viime yönä herättiin siihen kun reppana yritti kiivenä kissanpuuhun nukkumaan, mutta ei siinä kuitenkaan onnistunut kun takajalat ei toimi. Olemme osanneet odottaa tätä piristymistä ja sen takia teimmekin Sulolle oman häkin jossa on reilusti liikkumatilaa ja lisäksi laitoimme valvontakameran kuvaamaan häkkiä, jotta voimme poissaollessamme seurata että kaikki on kunnossa. Häkki sen takia ettei loukkaisi itseään enempää. Voimme silti huokaista helpotuksesta koska Sulo alkaa olemaan oma itsensä, vaikka siitä tosin on enemmän meille tekemistä. Tällä hetkellä Siiri ja Silla ovat ottaneet häkin leikkipaikakseen ja kuskanneet sinne kaikenlaisia leluja joita sitten heittelevät häkin sisällä. Siiri on muista kissoista ollut se joka on ollut Sulon vieressä nukkumassa.

Ps. Te jotka ette vielä tienneet, niin Sulolta löytyi lonkan kehityshäiriö eli lonkkadysplasia (kyllä, kasvattaja on tietoinen) ja se siis leikattiin perjantaina pois ja poika on nyt siitä toipumassa. Jossain vaiheessa ensi viikolla on tikkienpoisto.



Kuten teistä jo osa saattaakin tietää, niin musta ja rempastani oli Aamulehdessä (+ parissa muussa saman konsernin lehtien nettisivuilla) pieni juttu. Viime viikolla oli haastattelu joka oli todella mukava kun haastattelija oli niin rento että siinä tilanteessa pystyi rentoutumaan - toki mä oon niin pro näiden haastatteluiden kanssa ettei ne silleen enää jaksa jännittää. Harmillista vain että haastattelun jälkeen loppui meikäläisen iloisuus kuin seinään, koska sillon selvisi tämä Sulon tilanne ja sen vakavuus. Kaikkien näiden takia on siis jäänyt vähän myöhäisemmäksi tämän haastattelun kertominen. → Jutun voit lukea tästä

Laitoin tähän kuvan jossa näkyy minkälainen tilanne oli alussa ja mitä se on nyt, sivuprofiilia katsomalla. Harmittaa kun en tajunnut alussa ottaa parempia kuvia ja luulenkin syyksi sen etten edes uskonut että tällä tavalla saattaisi käydä, mutta näillä kuvilla mennään! Kyllähän noista silti näkee miten paljon oon kaventunut vaikka peffassa on edelleen hommaa! *nauraa*



Selvisi muuten ettei mun tarvitse tehdä luokan edessä esitelmää, joka liittyy esiintymistaitoihin, koska olen tuon samaisen kurssin tehnyt jo kauppiksen aikana ja vähän laajempana opetuksena. Jee, pääsin siis pälkähästä! Olin suunnitellut että tekisin esitelmäni Maine cooneista kun se on aiheena sellainen mistä on omasta takaa tietoa. Tuo esitelmähän on sellainen että luokan edessä pitää pystyä olemaan 5-10 min ajan esittelemässä ja havainnoillistamassa. Ja te tiedättekin että tuo 10 min on mulle pieni aika, varsinkin jos innostun. Voi, monet kerrat olen yrittänyt tehdä lyhyitä videoita mutta kuin maagisesti ne menee aina tuon 10 min yli. En usko että tämän esitelmän teko olisi ollut kovin vaativaa multa vaikka terveen jännityksen se olisi tuonut.



Kävin Lidlissä kun bongasin tarjouslehtisestä joulutarroja mutta paikan päällä ne eivät olleetkaan sellaisia joita etsin. Onneksi bongasin sieltä näitä "timangeja" jotka sopivat vallan mainiosti kirjeiden koristeluun. Oon etsimässä jouluaiheisia tarroja kirjeitä varten mutta niitä on tosi vähän tarjolla juuri niitä mitä itse haluan, joten pitää varmaankin lähteä netin ihmeellisestä maailmasta etsimään koska sieltä löytää paremmin. Teen varmaan illan aikana tutkimusmatkan huuto.netin ihmeelliseen maailmaan koska sieltä olen ennenkin löytänyt kivoja tarroja. Mulle on niin tärkeätä että tarroja löytyy koska kirjoitan toisellekin puolelle paperia joka on yleensä valkoinen, niin tarrat tuovat koristusta sille tyhjälle puolelle.

88 kommenttia:

  1. Ei sun tarvikaan teeskennellä iloisuutta, parempi olla aito oma itsensä.
    Toivottavasti Sulo paranee pian.
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en teeskentele en. En blogissa enkä muuallakaan. Se on vaan tällaiselle joka on perusiloinen, niin vähän vaikea tilanne. Kyllä Sulo tuosta paranee mutta tulen vaan surulliseksi kun näen sen tuossa tilassa vaikka on jo parempi kuin aiempina päivinä.

      Poista
  2. Ihmisellä on tärkeää pystyä käsittelemään myös niitä elämän vastoinkäymisiä. Niitä kun väistämättä kaikille tulee, isompia tai pienempiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kyllähän noita tunteita osaan käsitelläkin mutta tällaiselle joka on perusiloinen, niin tällainen ei ole kiva tuntemus.

      Poista
  3. Mä en kyllä usko että olet tällä hetkellä kokoa 48. Eikä tämä ole mitään kettuilua.

    VastaaPoista
  4. Niin, minä käytän Suomen kokoa 48 ja Englannin kokoa 20. Mittani ovat: rinnanympärys 115 cm, vyötärö 100 cm ja lantio 113 cm. Painan n. 80 kg.

    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on jänniä juttuja, miten koot, mitat ja paino eri ihmisillä jakaantuu eri tavalla. Mä oon kokoa 42/44, vyötärö 87cm ja paino myös 87kg. Eli muka pienempi kuin sinä anonyymi paljonkin vaatekooltani, ja kuitenkin paljon painavampi. Tämä vain siis havainnollistamaan sitä, että näin me ihmiset ollaan erimallisia, ja se vaikuttaa vaatekokoon paljon. Itse pystyn kyllä uskomaan, että Pipsakin voi olla koko 48, ainakin joissakin vaatteissa. Kapea vyötärö tekee paljon, menee pienemmät vaatteet päälle.

      Poista
    2. Juu, kannattaa muistaa että olen kahta eri mitoitusta. Yläosasta 48-52, alaosasta 52-56. Se vaihtelee niin paljon eri merkkien ja materiaalienkin kesken.

      Poista
    3. ja minä painan 110 kg ja olen kokoa 46. tämä siis tuolle anonyymille joka ei usko että pipsa on kokoa 48. pipsahan on käsittääkseni aika lyhyt, minä taas olen 181 cm joten vaikka oltaisiin pipsan kanssa saman painoisia (en siis tiedä hänen painoaan), oltaisiin aivan eri näköisiä ja kokoisia.

      ...ja muutenkin, mitä väliä...?!! tuntemattoman ihmisen vaatekoko, mitä ihmettä?! MITÄ väliä sillä on? :D

      Poista
    4. Minä taas olen 162/83 (omasta mielestäni ns.pikkuläski) ja käytän kokoja 44-46 mitat on 101-86-112 ja olen myös melko sekakroppainen. Kyllä mullekin menee joustavat yläosat kokoa L tai 42 ihan helposti ja ne on rinnasta ja vyötäröltä hyviä mutta mahasta pieniä. Itse en ole kokeillut muuta kuin H&M plusmallistoa mutta jos niissä on yleisesti isompi mitoitus, niin kyllä Pipsa varmaan voi joissain vaatteissa ja merkeissä olla 48 kokoa. Vaikka olisikin vain yhden merkin vaatteissa tuota kokoa, niin saahan siitäkin iloita. Mullekin menee välillä (harvoin) Cubuksen 42 ja Lindexin M ja onhan se kiva ostaa kerrankin pienempää kokoa. Toki ymmärrän etten oikeasti ole kokoa M vaikka se joskus jossain olisi sopiva.

      Poista
    5. Minun mittani ovat: rinnanympärys 95, vyötärö 72, lantio 98. Olen 164cm pitkä ja painan 80kg. Käytän vaatekokoa 38 ja toisinaan 40. KUKAAN ei koskaan usko että painan niinkuin paljon kuin 80kg, lihaksestakaan ei ole kyse. Niin me vaan olemme erilaisia. Tämä epäilijälle.

      Poista
    6. Mun ystävätär on suunnilleen saman pituinen ja painoinen kuin Sinä ja naurattaa, kun hän sanoo ITSE aina kaikille, että "kukaan ei usko, että painan 80kg". Hmmmm, itseasiassa minä uskon sen kyllä ja siltä hän näyttääkin, mutta eikai kukaan raaski hänelle sanoa, kun hän on omasta mielestään lähinnä hoikka, läski on niin tasaisesti jakautunut, ettei se näy yhtään. No tuota...

      Poista
    7. " Pipsa: Yläosasta 48-52, alaosasta 52-56." Miksi tätä kahta kokoa ei mainittu jutussa? Tuskin aloittaessa dieetin olit kauttaaltaan kokoa 60 ja jos olit niin muutos yhdellä luvulla ilmaistuna onkai 60->52. Ja sekin näkyy kyllä mainiosti!

      Poista
    8. Joo, olisi pitänyt kertoa se noin tarkkaan että mitä kokoa käytän yläosissa ja mitä alaosissa, niin ei ole aiheuttanut niin suurta ihmetystä. Pitää siis muistaa ensi kerralla tämä tarkennus.

      Poista
  5. Missä välissä koko muuttui muka 48:san kun just olet ostanut neulemekkoja ym. ja takkeja koossa 54-56?? Miksi Pipsa aina näitä epäjohdonmukaisuuksia joita rumemmin voisi kutsua valheiksi? Ja kun juuri sinut kaupungilla näin, ikimaailmassa et kokoa 48 vielä ole! Eikä siinä mitään, loistotyötä olet tehnyt, älä tee saavutustasi tyhjäksi puhumalla potaskaa. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En ole tässä mitään potaskaa puhunut, mutta ihan okei jos se siltä susta tuntuu. Vaatekoot kuitenkin vaihtelee jonkin verran valmistajien mukaan ja tämä EU48 on käännetty UK20 koosta, ja kyseessä on plusmallisto joka on normimallistoa reilumpaa.

      Poista
    2. Hmm. Mutta suurin osa blogissa esitellyistä vaatteistasi on yhä 54-56, eikai silloin voi sanoa olevansa kokoa 48 jos muutama (erikoismalliston) vaate on sitä kokoa?

      Poista
    3. On täällä kaikenkokoisia vaatteita. Ihan UK20-24, taikka EU48-56. Riippuu niin paljon vaatteesta itsestään. Kokoarviointi on todella hankalaa kun olen käyttänyt lähinnä noita Yoursin plussamalliston vaatteita. Mut en mä sitä sano että olisin täysin kokoa 48, koska olen niin erimittainen. Olen yläosasta kapeampi ja monet puserot ovat kokoskaalalla 48-52. Mekoissa koko voi olla isompi, riippuu mekon materiaaleista ja valmistajasta. Housuissa koko on luonnollisesti iso koska persekin on iso.

      Poista
  6. Mutta aika teeskentelyä tuo sun kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun tulit kertomaan mulle mikä on aitoa ja mikä teeskentelyä.

      Poista
    2. No kun netissä pyörii ihan samanlainen "apea" kuva. Siis muutaman vuoden takainen.

      Poista
    3. Mielenkiintoista. Suosittelen etsimään sen vanhan kuvan ja vertaamaan tätä kuvaa siihen - kannattaa kiinnittää erityistä huomiota paitaan ja taustaan. Onko ne täysin samat? Voin toki helpottaa hommaa ja sanoa että tämän postauksen kuva on tänään otettu. Mä myös tiedän kuvieni ottohetken sekä niissä vallinneen tilanteen mutta jos joku ei halua tähän uskoa, niin olkoon sitten niin.

      Poista
    4. Voi hyvä tavaton, kaksi ERI kuvaa mutta sama ilme ja poseeraus,sen takia tuli tunne että mallailu kuva.

      Poista
    5. Joo, onhan ne vähän samanlaiset mutta on se aina niin kiva kun tässäkin heti teeskentelijäksi leimattiin. Olisihan sitä voinut asiaa nätimminkin kysyä, kuin tuolla tavalla tehdä.

      Tämä toinen apea kuva: http://1.bp.blogspot.com/-nVGpLS6p9YY/UCqtVnXclwI/AAAAAAAACL4/P7itja3EHxI/s1600/013+%25285%2529_p.jpg

      Poista
  7. Voihan se vaatteen koko olla mikä tahansa,jos pitää liian pieniä ja venyviä vaatteita.

    VastaaPoista
  8. Voimia Pipsa! Välillä kun elämässä tulee kurjempia aikoja niin niiden jälkeen taas paremmat ajat tuntuvat niin hyviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on ja mullakin on kurjiakin aikoja ollut, mutta ei ihan tällaisesta syystä eikä ne ole koskaan vaikuttaneet blogiin. Siksi tämä on niin rankkaa koska tilanne vaikuttaa niin laajalti.

      Poista
  9. Voimia paljon! <3
    -M-

    VastaaPoista
  10. No se on kyllä juuri noin että aina ei jaksa, eikä pidäkkään. Välillä voi antaa itselleen aikaa tai tehdä vain mikä on sillä hetkellä tärkeintä, eli sinulla nyt tuo Sulo-toipilaasta huolehtiminen. Hieno on tuo painonpudotuksesi kokonaisuudessaan ja hyvä juttu siitä, kiitti linkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei sitä aina jaksa eikä pidäkään jaksaa mutta tää on jotain kamalaa kun tällainen perusiloinen persoona kun miekin oon niin en vaan pysty saamaan mistään edes sitä pientä ilon pilkahdusta. Ei tarvitse kuin katsoa tuota pientä poikaa joka etutassujen varassa raahautuu eteenpäin. :( Ja tällä hetkellä ajatus on vain Sulossa, joten ei se ole kivaa blogiinkaan kokoajan valittaa asiasta. Joten voi hyvinkin olla etten tänne isommin päivittele, ellei sitten just mainoksia (ei hyvä sekään) ja jotain aihepostauksia.

      Poista
  11. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  12. Johan on taas kärtyt liikkeellä😅 Sillä vaatteen koko lapussa olevalla numerolla ei tietääkseni ole kauhean suurta merkitystä🙄 Pääasia että on vaatteet päällä eikä alasti tarvii kulkee😅👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin epäilen ettei se alasti kulkeminenkaan ole hyvä vaihtoehto. Mutta tuo koon ilmoittaminen on hankala asia koska olen kahta eri kokoa.

      Poista
  13. Kiva, että jaksoit tehdä postauksen ja laittaa Sulon kuulumiset ja kuvan. :) Toinen on kyllä niin reppana koipi paketissa! :( <3
    Ihana sun miehesi, kun koitti piristää!

    Mä vieläkin jaksan ihailla sun remppatulosta, se vaan on niin huikea suoritus! Nimim. Edelleen kaksi "ylimääräistä" kiloa, joille ei vaan saa mitään tehtyä :D Oot ihan huikea mimmi, jatka samaa rataa! <3

    -Lilli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan. Kyllähän se reppana sen paketin kanssa oli. No eihän se kaksi ylimääräistä ole enää paha taival. :)

      Poista
    2. Sen verran selvennän, että en siis ole ikinä kiloakaan saanut tiputettua, enkä ole saanut tehtyä remppaa ruokavalioon. Eli varsinaisesti ylipainoa ei ole, mutta ruokailutavat ovat aivan retuperällä ja tuo pari kiloa olisi lähinnä kiinteytystä vailla. Eli siis multa ei löydy luonteenlujuutta edes tällaiseen pienemmän mittakaavan remppaan! :D siksi ihailen jokaista teistä, jotka onnistuu rempassaan noin hienosti kuin esim. sinä!! :) Ja vielä kaiken sen p*skan jälkeen, mitä säkin saat niskaasi... Oot vaan ihan super! :)

      -Lilli

      Poista
    3. Hmm... enemmän tulee mieleen että jos kiinteytystä kaipaat, niin menit salille tai muuta liikuntaa tekisit. :) Ruokavalio vain silleen kuntoon, että syöt paremmin mutta ei silti herkutteluhetkiäkään kannata täysin pannaan laittaa. :)

      Poista
    4. Kyllä, salille meneminen olisi oikea ratkasu ja sen lisäksi koko ruokailutottumukset uusiksi. :) mut ku... :D
      Mä kyllä kävelen todella paljon, todella vauhdikasta kävelyä päivittäin. Ja teen fyysistä työtä. Askelia (ulkona) tulee 10 000-15.000 ainakin viitenä päivänä viikossa. Tästä syystä ylipainoa ei ole, vaikka syönkin oikeasti todella epäterveellisesti ja aivan mitä sattuu mieli tekemään. Eniten ehkä olenkin huolissani tosta syömisestä, ei tällä ruokavaliolla voi pysyä terveenä pidemmällä tähtäimellä, vaikka paino ei nousisikaan. :/
      Mä oon myös "hyvä" esimerkki siitä, että normaalipainoinen saattaa syödä todella väärin ja epäterveellisesti.

      -Lilli

      Poista
    5. Kaiken täytyy lähteä itsestä ja omista haluista, oikeanlaisesta motivaatiosta. Mut uskon että kyllä se vielä jossain välissä pääset kiinni uusiin ruokailutottumuksiin ja jopa liikuntaankin. :)

      Poista
  14. Voi pientä marakattiparkaa (en tarkoita sua) mutta kyllä se tuosta ja kun kerran haukottelee noin leveästi niin ei se ainakaan kovia kipuja tunne luulen. Siiri pitää pojasta huolta ja toiset kissat kantavat lelut lähelle. Ihania ovat.
    Kokosi puhuttaa paljon mutta ajattele saavutuksiasi. Antaa ihmisten puhua. Tärkeimmäthän sinulla on: huolehtiva mies, ihana koti, suloiset kissalapset, läheisiä ja ystäviä. Terveyskin on ok. Ja koulu. Mahdollisuus ostella oikeastaan mitä mielit. Elämäsi on hyvällä tolalla. Meillä kaikilla elämään kuuluu myös ikävät asiat, surut ja väsähtämiset. Liika on kaikille joskus liikaa ja silloin on lupa näyttää myös väsyminen. Oikeastaan se on juuri rohkeutta.

    Onneksi on (lähes aina) huominen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Sait pienen hymyn aikaiseksi, kiitos myös siitä. <3 <3

      Poista
  15. Voimia Sulolle ja koko perheelle!

    VastaaPoista
  16. Ei kannata puhua koosta 48 ilman sitä plus malliston mainintaa, tavallinen koko 48 ei ole läheskään sama kuin plus koko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää muistaa ensi kerralla sanoa tarkemmin, että kyseessä on plussamalliston koko.

      Poista
  17. Kertoisitko lisää Sulosta? Onko jalassa kipsi vai side? Miksi ei vielä pysty kävelemään? Kipujen vuoksi vai onko halvaantunut? Millainen kuntoutus on edessä? Jne.

    Omalta koiralta halvaantui muutama vuosi sitten takapää. Hänellä oli välilevynpullistuma, joka leikattiin. Sen jälkeen alkoi kuntoutus, joka oli hyvin aktiivista ensimmäisen puoli vuotta. Koira kävi fysioterapeutilla, vesijuoksussa, uimassa ja lisäksi jumpattiin kotona. Pikku hiljaa tai oikeastaan tosi huimaa vauhtia palasi kävelykyky. Nykyään tuo ei vaivaa enää lainkaan. Ei-koiraihmiset tuskin huomaavat yhtään mitään, mutta koiraharrastajat varmasti näkevät, että liikkeet eivät ole täysin normaalit. Onneksi kuitenkin päädyin leikkaukseen, kun sillä saatiin monta hyvää yhteistä vuotta.

    Toipumista Sulolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ihan kaikkea voi täällä Sulosta kertoa, mut kerron sen minkä voin. Sulon jalassa on side ja kyllä hän pystyy kävelemään mutta ELL sanoi että sitä liikkumista pitäisi välttää tikkienottoon asti. Mutta veikkaan että kipu on suurin syy miksi Sulo ei mielellään liiku kävellen, hän liikkuu raahautuen. Ei ole kuitenkaan halvaantunut. Olen nähnyt kun ottaa haperoivia askelia mutta kellahtaa heti kumoon. Kuntoutuksesta en osaa sanoa.

      Poista
    2. Ell? Eläinlääkäri...? :D

      Poista
    3. Aaaa siihen ei tulekkaan mitään kolmatta sanaa! :D ihmettelin vaikka kuinka kauan mitä tuo toinen L tarkoittaa :'D

      Poista
  18. Pelotti lukea näitä kommentteja kun arvasin että täällä taas pädetään. Paranemisia Sulolle ja voimia sinulle Pipsa - kunhan Sulo pääsee liikkeelle ja paraneminen alkuun, alkaa maailma näyttää positiivisemmalta.

    Koskien kokoja: olen kanssasi saman pituinen ja painan varmaankin vähemmän, elämäntaparemppa myös takana, mutta lähtötilanne hieman pienempi. Käytän alaosasta kokoa 48 ja yläosasta 40. Käytin muuten alaosassa kokoa 48-50 ennen remppaakin eli jos sillä vain osoittaisin muutosta, jäisi muutos olemattomiin. Eli sanonkin olevani kokoa 40-48. Takamus kun häviää hitaasti jos häviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näinhän se on. Aika vaan on pitkä ja kun itse oon tällainen tosi herkkä persoona, niin kaikki tuntuu entistäkin pahemmalta.

      Poista
  19. Niin, minäkin vähän tässä ihmettelen, miksi Sulo ei saisi liikkua? Onko nämä käytännöt leikkauksen jälkeen eläimillä näin totaalisen erilaisia ihmisiin verrattuna? Yleistähän on, että leikkauksen jälkeen ihmiset melkein pakotetaan nousemaan sängystä viimeistään leikkausta seuraavana päivänä ja sen jälkeen kipulääkittynä pitää liikkua mahdollisuuksien mukaan. Se nopeuttaa paranemista. Jopa lonkkaproteesileikkauksen jälkeenkin ylös vaan jo seuraavana päivänä ja kotiin siitten siitä seuraavana päivänä. Olisi mukava kuulla enemmän Sulon toipumisprosessista ja yleensä näistä hoitokäytännöistä eläinten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitykseni mukaan Sulon pitäisi välttää liikkumista koska tikit - etteivät ne repeisi. Tosin hänellä on sen verran kipuja ettei ole intoa liikkua. Jos liikkuu, niin raahautumalla. Suloa varten meillä on täyden hoidon palvelu. Mä veikkaan että tuo heti seuraavana päivänä sängystä ylös toimii tietyissä tapauksissa muttei ihan kaikissa. Lonkkaleikkauksissakin sinne tulee tekonivel jolloin on helpompi lähteä heti kuntoutumaan - Sulolla ei ole mitään tekoniveltä, eikä Sulon leikkaus ollut mikään lonkkaleikkaus mutta sinne liittyvä kuitenkin. Olisi mukava kertoa asiasta enemmänkin mutta mä en halua tässä vaiheessa kertoa mitään, mistä en itse täysin ymmärrä - etten kerro mitään väärää infoa.

      Poista
    2. Eläimillä liikkumista pitää rajata koska ne eivät osaa varoa kuten ihmiset. Saattavat yrittää hypätä ylös kun eivät ymmärrä että voimat ei riitä ja putoavat sitten. Vähän eri tilanne aikuisella ihmisellä joka osaa varoa itseään.

      Mahtava kuva pojasta. Tsemppiä ja paranemisia!

      Poista
    3. Näinhän se on, että pitää meidän olla valppaina. :)

      Poista
  20. Onko mite yleistä tommoset lonkkakehityshäröt kissoilla?

    VastaaPoista
  21. ""Mulla vain on periaate että mitään feikkiä en tänne blogiin laita vaan täällä näkyy kaikki elämän meno - mitään kaunistelematta"" Jos laitat oheisen kommentin niin mitä se tarkoittaa??
    Sinun kannattaa olla itsellesi rehellinen, ja lopettaa kaunisteleminen. Se alkaa siitä että kaikki kommentit julkaiset ja niihin vastaat. Myös muihin keskusteluihin.
    Olet vain julkaissut kommentit mitkä sinua miellyttää ja SE ärsyttää seuraajiasi.

    => Ole rehellinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ollut rehellinen, se taas ei ole minun ongelmani jos joku haluaa ymmärtää jotkut asiat omalla tavallaan. En todellakaan julkaise kaikkia kommentteja, en halua tästä blogista mitään paskasankoa. Heille jotka haluavat puhua paskaa, on olemassa oma paikkansa ja he voivat mennä sinne. Mä olen kertonut kerta toisensa jälkeen että keskustelu täällä on tervetullutta jos sen osaa tehdä asiallisesti vaikka olisikin eri mieltä asioista. Eikä se ole minun vikani jos joku muu ei pysty (tai halua?) ilmaista mielipidettään asiallisesti. Multa on myös usein pyydetty toisten lukijoien toimesta, etten julkaisisi mitään ikävää kommentointia tänne koska sellaista ei ole mukava lukea.

      Ja sanon tämänkin myös, että jos blogi syystä tai toisesta ärsyttää, niin jokainen voi aina etsiä itselleen parempaa lukemista. Kiitos!

      Poista
    2. Pipsa sun mielestä kaikki se on paskaa, mikä ei ole persettä nuoleva kommentti, suoraan sanoen!

      Poista
    3. Vali vali vali, mene sinne AV:lle valittamaan kun "Pipsa ei julkaissut mun kommenttia, nyyh! Pipsa on ihan paska" - Siellä saat sielunsisaria! Mua ei nimittäin tippaakaan kiinnosta sun valitukset. Jos et blogista tykkää niin ole hyvä ja lopeta lukeminen! Se on NOIN YKSINKERTAISTA!

      Mä oon yrittänyt antaa teille ymmärrystä, yrittänyt ajatella ettei joku kommentti ole pahasti sanottu mutta aina ne kääntyy sellaisiksi ikäviksi. Mä tiedän että porukka on eri mieltä asioista ja mä tykkäisinki keskustella monista asioista mutta kun ne menee aina tappeluksi. Mä tiedän myös että kun täällä kirjoitellaan teksitä, eikä nähdä eleitä tai äänenpainoja, niin väärinkäsityksäkin voi tulla. Mä oon yrittänyt kaikki tämmöset huomioida. Mä olen yrittänyt antaa mahdollisuuksia mut joka kerta oon saanu todeta et turhaan. Että ikinä en voi ottaa kommenttihyväksyntää pois päältä.

      Sitä paitsi mulla ois vähän parempaakin tekemistä kuin tapella jostain kommenttien julkaisusta. Voisitte joskus itsekin katsoa sinne peiliin, ettette heti ole kivittämässä mua kuoliaaksi. Kokeilkaa vaikka lukea se kommenttinne joskus ääneen, niin huomaatte. Jos ette huomaa, niin...

      Poista
    4. Pipsa, sinun kuuluisi vain poistaa ja ignoorata ikävä kommentti. Ei tuoda sitä ja vastaustasi tänne, koska ne eivät ole mukavia meille normaalisti kommentoiville lukijoillesi. Ymmärrän tilanteen, mutta sinun kuuluu olla sen yläpuolella, joten ota neuvosta vaari ;) Sulolle pikaista paranemista ja koko perheelle kaikkea hyvää!>Inka

      Poista
    5. Joo, pitäisi vain kääntää poski eikä koskaan sanoa mitään.

      Poista
  22. Eläinten toipuminen on haastavaa juurikin sen vuoksi, etteivät ne -mokomat- ymmärrä, että pitäisi varoa jotain paikkaa. Siinä mielessä kipu on ihan hyvä luonnon mekanismi varoittamaan. Meillä eläinlääkäri määräsi tässä kerran koiran kahdeksi viikoksi sairauslomalle leikkauksen jälkeen: ei leikkiä, ei juoksemista, vain rauhallisia hihnalenkkejä ja lepäilyä. No, koira lepäsi tasan sen aikaa kun oli nukutuksesta pöpperössä ja sitten alkoi tohottaa entiseen malliin. Onneksi toipui leikkauksesta siitä huolimatta nopeasti.

    Näinhän se on että elämässä tulee aikoja, jolloin ei vaan asiat mene niin hyvin ja mieliala on apeampi. Ei siitä kannata stressata tai sitä miettiä niin kovasti. Itselleni on tärkeää ollut, että keksin konstit, joilla sellaisina hetkinä lievitän stressiä.

    Pikaista paranemista Suloiselle ja jaksamista teille.

    -hss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuon takia juurikin ja kun olen huomannut että Sulon tekisi niin mieli katselemaan kirstun päälle muaaalimaa mutta kun sinne pitäisi hypätä. Siksi tuo häkkikin on ettei meidän poissaollessa pääse hyppimään tai riehumaan. Mut poika vaikuttaa jo aika omalta itseltä, karun arven kanssa. :)

      Poista
  23. Oletpa jo paljon paremman näköinen, älä vain anna valtaa joulun herkuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä jouluna aion syödä, herkkujakin mut kohtuudella. :)

      Poista
    2. Viime joulunahan skippasit kaikki herkut...

      Poista
    3. Niin skippasin eikä tämäkään joulu vielä kiveen ole kirjoitettu. :) Voi olla että herkuttelen, voi olla etten.

      Poista
  24. Hiphei! Vaatekoon muutos 62 -> 48 on huikea! Onnet siitä! Harmi, etteivät kaikki vaan kestä sun onnistumistasi :D

    Näytät oikeanpuoleisessa kuvassa sutjakalta ja hyvältä.

    Hellät silitykset potilaalle ;(

    VastaaPoista
  25. Mua kummastuttaa miksei kissa käyttäisi jalkojaan jos ne vaan toimisivat, ei eläin halua raahautua kahdella jalalla vaikka miten sattuu. Vahvasti vaikuttaa siltä ettei peräpää toimi ja toivottavasti asiantunteva eläinlääkäri pian tarttuu asiaan! 😲

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Sulon jalat toimii - olen nähnyt hänen ottavan muutamia huteria askelia. Ja luulen että se on tuo kauhea sidetuppo jalassa joka vähän estää liikkumista. Ja kyllä ELL olisi sanonut asiasta silloin kun siellä kävimme ja röntgenkuvakin otettiin. Ei siis tarvitse olla huolissaan. :)

      Poista
  26. Paranemisia Sulolle! Se on aivan kamalaa kun eläin sairastaa tai on kipeä, eikä voi auttaa mitenkään. Kaverini kissa toipui juuri tuosta samasta ''taudista'' erittäin hyvin, eli kyllä Suloki varmasti paranee ja pian taas terveenä leikkii muiden kissojen kanssa! :) Onnea myös painonpudotuksesta ja onnistuneesta elämäntapamuutoksen alusta, mahtava tulos minkä myös näkee selvästi! Voisitko kertoa mitkä ovat olleet helpoimmat ja mitkä taas vaikeimmat asiat elämäntaparemontissa? Ja mitkä asiat olet löytänyt hyödyllisiksi?
    Tästä vaatekoosta vielä sen verran, itse olen normaalipainoinen 176/68, ja oma kokoni heittelee erittäin paljon! Paidoissa voi olla 34-38/S-M muutamassa paidassa jopa 40 tai L, housuissa yleensä pituus 31 ja leveys lantiolla 28 / tai sitten 34-38. Kaikki tämä riippuu vaatteen valmistajasta ja materiaalista, luulisi kaikkien tajuavan että koot ovat aina enemmän tai vähemmän erilaisia eri vaatemerkeillä. En edes ymmärrä miksi täytyy alkaa epäilemään sinun ilmoittamaa vaatekokoa, et voittaisi siinä mitään. Vaikka ilmoittaisitkin väärän vaatekoon täällä, niin mitä sitten. Ei luulisi ketään haittaavan!
    Sulta olisi kiva nähdä Week/day through my phone, my day kuvilla, shoppailureissun kuvaaminen, joululahjaostosvideo, 11 unelmaani, ruokapostauksia, omat iho-ongelmat ja niiden ratkaisut, kuukauden suosikit tai kotikaupunki postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkä kokoiseksi itse ilmoittaisit kokosi? 34 vai 40, jos käytät kunpaakin kokoa? Mikä koko siis kuvastaa sinua parhaiten? Siitä asiastahan tässä on oikeastaan kyse.

      Osa vaatteistani on kokoa XS ja osa kokoa L, mutta kaikkein parhaiten minua kuvaa koko M, tai 36/38.

      Yleensä se koko ilmoitetaan mikä yleisimmin kuvastaa parhaiten omaa kokoa.

      Poista
    2. Samaa mieltä, ei Pipsa voi sanoa vaatekoonsa pudonneen kokook 48, sen perusteella että jostain mallistosta joku vaate siinä koossa mahtuu. Kun puhutaan omasta koosta, tarkoiteraan sitä keskimääräistä ja useimmiten sopivaa kokoa.

      Poista
  27. Mulla on ikävä Suloa. Nyyyh
    >Leena

    VastaaPoista
  28. Kotieinlääkärit ja muut suuret asiantuntijat taas vauhdissa... Ei helvetti ihmiset on typeriä ja kehtaavat puuttua joka asiaan ja antaa "neuvoja" jopa kissan liikkumiseen tietämättä asiasta sen enempää! Lopettakaa idiootit.

    VastaaPoista
  29. Luokittelisin itseni 34/36 tai S-M. Silti jos blogia pitäisin ja olisin ostanut tuon L/40 kokoisen vaatteen, en väittäisi sitä pienemmäksi vain sen vuoksi että normaalisti pienempää kokoa. Miksi siis Pipsa ei kertoisi oikeaa kokoa, jos vaatteesta ottaa isomman koon kuin yleensä?

    VastaaPoista
  30. Kiva, asiallinen haastattelu! Ainut mikä minua ihmetytti oli se, kuinka siinä kirjoitetaan, että sinulla oli kaikenlaisia vaivoja ennnen laihtumista ja itse kuitenkin aina sanoit ettei lihavuus aiheuta mitään vaivoja sinulle. Että jaksat kulkea portaat jne. helposti.

    Sulolle paranemista! On aina kurjaa, kun lemmikki sairastaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on vähän huonosti ehkä laitettu tuohon, koska ainoa vaiva mikä mulla ikinä oli, oli se jalkasyrjien säryt. Eikä portaissakaan silleen sillä hetkellä rankkaa ollut, jaksoin tehdä työni mutta nyt kun vertaa sitä nykyhetkeen, niin kyllä se oli rankempaa.

      Poista