16.8.2017

Mekko, josta luopuminen on vaikeaa


Kävin tänään töiden jälkeen postilla, kun eilen oikein säpsähdin kun tajusin etten ole kahteen viikkoon käynyt tsekkaamassa noita poste restanten postejani. Sinne oli tullut kiva kasa kaikkea kivaa. Mulla on tänään ollut kunnon postipäivä, koska noiden lisäksi postipate toi kolmet Wishin paketit, joista paljastui kyniä, jotka olin tilannut testatakseni millaisia ovat ja nämä vaikuttavat oikein hyviltä. Kiinnostaako lukijoita testipostaus näistä kynistä ja linkit mistä ne Wishiltä löytää? Tämä kynäinnostus lähti siitä kun Tokmanni on lopetti mun lempikynien myymisen ja jotain täytyy saada tilalle, mikä on vähän vaikea homma, koska kaipaan kynältä tiettyjä ominaisuuksia. Nyt odottelen itselleni saapuvaksi uutta objektiivia, josta olen aivan innoissani. Viikonloppuna sitä testaamaan! Lisäksi pitää suunnitella uutta kuvausreissua, kun edellinen meni liian nopeasti - ehkäpä menemme uudelleen Reposaareen ja "Merimunkkiin", mutta pitää sillä kerralla ottaa pienempi annos.
   
Ja tiedättekös mitä? Mun selkäkipu on mennyt ohitse ja nyt kovasti suunnittelen että lähtisin salille. Mullahan ei ole tällä hetkellä mitään tiettyä päivää milloin käyn salilla, vaan menen kun menen. Sitten kun salikäynnit nousee (eli aika pian) niin pitää suunnittella. Nyt on ollut kamalasti tätä pientä epäonnea, että oikein jännittää, että mikäköhän paikka seuraavaksi menee. Ei kahta ilman kolmatta ja se viimeinen on vielä tulematta. Kun mietitään, että ensin meni reisi, sitten meni kylki/selkä, niin seuraavaksi menee sitten pää. No, toivotaan ettei mun ennustukset käy toteen.   


Luin Iltalehden sivuilta eutanasiasta ja se pisti miettimään. Mä haluaisin päättää omasta kuolemastani, jos olisin vakavasti sairas ja mahdollisuus parantumiseen olisi mahdoton. Kun luin jutusta, että pariskunta nukkui pois käsikädessä ja rakkaimpien läsnäollessa, niin tippa tuli linssiin. Mun mielestä tuo on kaunis tapa nukkua pois. Jos asiaa tarkistelee uskonnollisesta näkökannasta, niin raamatussahan on käsky "Älä tapa" ja jostain luin, että kuolemisen pitäisi olla Jumalan päätettävissä. Jokainen kuolee kun Jumala niin päättää - ainoa vain etten itse ihan usko tuohon, vaan enemmänkin että meidän genetiikassa on jo sisäänrakennettuna milloin on kenenkin kuolinhetki. Jos on parantumattomasti sairas ja loppuaika olisi kauheaa kärsimystä, niin eikö armokuolema olisi... armollisinta? Mitä taas tulee tuohon raamatun käskyyn, niin itse tulkitsisi sen enemmänkin sellaisena, etten menisi ketään tervettä vierustoveriani tappamaan. Mielestäni armokuolema ei ole varsinaista tappamista. Mitä mieltä te lukijat olette eutanasiasta? 


Mekko - Yours Clothing / Ballerinat - EeWas Shoes / Laukku - Furla

Olin eilen käymässä ystävän luona ja halusin pukeutua tähän maksimekkoon. Vaatekaapissa seistessä tuli sellainen olo, että TÄMÄ. Tiedättekö sen tunteen kun mietitte mitä pukeisitte päällenne ja sitten se vaan iskee silmiin? Mun on pitänyt myydä tämä mekko jo hetken aikaa kaverille, mutta oon aina peruuttanut kaupat, koska iskee epävarmuus. Mekossa on jotakin, jonka takia en siitä halua (vielä) luopua. En normaalisti edes välitä violetista väristä, mutta tässä se ei haittaa. Taisin myydä kaikki violetit mekkoni 2015 pois, jos muistan oikein. Ja tätä ei siis lasketa, koska violetti-turkoori. *nauraa* Ystäväni sanoi, etten ole tänä kesänä ostanut niin paljon mekkoja kuin aikaisempina ja totesinkin hänen olevan oikeassa. Olen toki ostanut ja saanut, mutta määrät ovat hillitympiä kuin vuosia sitten. Tämä on aina hyvä asia. Kenties oma vaatevarastoni alkaa olemaan mieluinen, ettei kokoajan tarvitse ostaa. 

Mulla oli eilen myös toinen asu, joka päällä kun kävin pikaiseen töissä (toki siis töissä työasu päällä). Ja pitkästä aikaa oli myös YSL:n laukkukin kannossa, kun piti likaiset työvaatteet tuoda kotiin pesuun. Mekko on ostettu Zalandolta, löytyy sieltä varmaan vieläkin ja tämä olen saanut jonkun tosi törkeän kommentin ansiosta - mieheni ei suostunut kertomaan kyseisen kommentin sisältöä. Mut kiitoksia vaan törkykommentin lähettäjälle kivasta mekosta. ^_^  Pikkusen pitää totutella käyttämistä, kun on tuollainen off-shoulder tyylinen. Pitäisi kyllä löytää hyvät olkaimettomat rintaliivit, vaikka hyvin se noiden normaalienkin kanssa meni - olkaimet vaan ihan löysiksi käsivarrelle ja ympärys mahdollisimman kireälle.    

14.8.2017

Metsänneitona metsässä


* Laittaa musiikit soimaan ja aloittaa kirjoittamisen *

Mulla soi aina musiikki kun kirjoitan blogitekstiä, aina. Tälläkin hetkellä soi Robin Schultzin OK. Tuosta on tullut tämän hetkinen lemppari, koska kaikki tulee olemaan OK. Tämä soi aika usein salilla ja oon sen tahdilla tampannut menemään crosstrainerin kanssa. Nyt ei voi aatellakaan mitään salitreenejä, koska venäytin kylki/selkälihakseni riehuttuani viikonloppuna kummilasten kanssa. Oon täällä kotona nautiskellut olostani, pienessä kipulääkehöyryssä. Ei ole vanhaksi tulemista, mutta oli se sen arvoista, se riehuminen. Koko sunnuntai meni melkei nukkuessa, koska kolmiolääke. Viitisen tuntia taisin olla siitä vuorokaudesta kaikenkaikkiaan hereillä. Nyt oon vaan löhöillyt terassilla ja lueskellut hömppäpokkareita, sekä naureskellut Piipun hyviä kärpäsen metsästystaitoja. Tuossa on kisu, joka nappaa kärpäsen kuin kärpäsen ja vetäsee huiviin. *nauraa* Oon tässä myös katsellut Norjan reissussa ottamia videopätkiä ja miettinyt, että jos tekisin niistä uuden ja täyspitkän videon. Ajatus on kytenyt mielessäni nyt kun olen tehnyt enemmän videoita ja on toisenlaisia visioita sen suhteen. Jos nyt lähtisin Norjaan, tekisin erilaisempia videoita.   


Ylen kuvauksetkin saatii viime torstaina purkkiin ja nyt odotellaan, milloin se tupsahtaa televisiosta. Mulla oli iso kassi täynnä mekkoja, jotka asettelin kakkoskotona nätisti sohvan päälle, että oli helppo vaihtaa päälle. Kuvattiin viimeisenä päivänä noita mun asuja, vaan eipä tuossa ole kaikkia mekkojani, jätin suosiolla tummemmat mekot kotiin. Ja kävipä niin hauskasti, että yhden mekoista myin Ylen toimittajalle, kun hän niin siihen ihastui. Ilmoitan sen päivän täällä sitten, kun sen saa kertoa. Olemme menossa Hennan kanssa Tampereelle, kun ohjelma julkistetaan. Jos muuten tykkäätte kurkata jo nyt pientä Behind the Scenes pätkää meidän kuvauksista, niin Hennan blogista voitte käydä kurkkaamassa. Oli kyllä melkoinen Once in a lifetime kokemusta. Harmittaa vaan, etten ole löytänyt sitä paperilappua, johon olen kirjoittanut mitä kaikkea haluaisin kokea. Siinä lapussa kun oli ainakin mannekiinina olo, lehtihaastattelu ja televisiossa esiintyminen, mutta oli muitakin. Nuo kolmehan multa on nyt sitten purkissa ja ois ollut kiva päästä vetämään tuon televisio esiintymisen viereen vihreä check väkänen. Nyt kun näin miten kuvaa otettiin, niin katselen esim. musavideoita eri silmin, koska tiedän suurinpiirtein miten ne on kuvattu. Ettei siinä tosiaankaan mennä yhden kameran varassa, vaan niitä voi olla monen monta. 


Käytiin viime perjantaina porukalla uimassa ja taas tuli se ongelma, ettei mua meinannut saada vedestä pois, mutta kaikesta siitä vesiriehunnasta huolimatta mulla oli järki päässä ja käytöstapoja, niin nousin sieltä pois heti, kun muut olivat pukeneet vaatteet päälle. Mä tykkään vedestä, sen äärellä mulla on aina ollut rauhallinen olo ja kaikki murheet lähtee aina pois. Jos mulla olisi ajokortti, myöskin se auto ja rahaa niin paljon, niin ostaisin meren tai järven rannalta ympärivuoden asuttavan talon enkä varmaan muualla sen jälkeen asuisi. Mut eniveis, tosta me sitten lähdettiin koko konkkaronkka etsimään grillipaikkaa, koska oltiin otettu myös makkaraa mukaan. Se olikin hauska reissu se, kun metsästettiin paikkaa ja löydettiinkin sellainen, mutta meni vähän myöhäiseksi. Oltiin kotona joskus 23.30 ja kaikkea piti vielä tehdä ennenkuin pääs nukkumaan ja mulla herätys seuraavana aamuna klo 6:30, koska mie lähdin Tampereelle. Mut oli sen verran kivaa, että kyllä nyt muutaman kerran voi mennä vähilläkin unilla + Tampereella sain vaniljalatella simmut auki.  


Mulle tupsahti postissa tämmönen "Purifying peel-off mask" ja ajattelin, että tämän testistä pitää ottaa videota teillekin. Kyselinkin instassa, että kiinnostaako teitä testivideo tästä. Moni on myös varoitellut tämän olevan niin jytyä tavaraa, että ihokin tuntuu lähtevät irti. Niin tottakai mä haluan testata, että lähteekö se ihokin mukana, vaiko ainoastaan ne epäpuhtaudet. Pienellä varauksella mennään, koska Wishistä tilattu. Eli teen varmaan ensin pienelle alueelle testin, ennenkuin vetäsen koko naamaan. Oisko ideaa, mitä seuraavaksi testattaisi?    


Pusero - KappAhl
Pitsishortsit - Ellos
Sandaalit - KenkäPori
Laukku - Mulberry

Autoreissut on parhaimpia, koska samalla voi pysähtyä metsänlaitaan nappaamaan asukuvat. Tuo pusero on ollut parhain alelöytö Kappahlista ja tykästyin niin paljon tuohon malliin, että kävin ostamassa puseron myös vaaleansinisessä värissä. Noita löytyy edelleen Porin Isokarhun KappAhlista kaikissa väreissä (oranssipunainen, vaaleansininen, tummansininen) ja hintaan 15€. Kivan kevyt asu, kun mittari näytti ulkolämmöksi +23℃. Oon myös ilonen noista pitsishortseista, koska nää on just hyvät - ei kiverry ylös kun liikkuu. Mulla on semmonen lötkömmätkin ja niiden vika on se, että nousevat haaruksista ylös. Oonkin jättänyt ne ihan kotishortseiksi. Ainoat hyvät onkin tämmöset tiukat, mutta ei kuitenkaan liian tiukat shortsit. Täytyy toivoa, että tuota lämpöä riittää vielä jonkin aikaa. Lämmin syksy kuulostaisi kyllä kivalta. Mulbrryn iso lötkökassi on kyllä kiva, mutta ei toimi ihan kaikkien puseroiden kanssa, koska hankaa joihinkin kivan nukkakohdan. 

9.8.2017

Rakkain harrastukseni - Kirjeenvaihto


Multa on pyydetty tätä postausta useasti ja nyt otin itseäni niskasta kiinni että kertoisin vähän tarkemmin tästä rakkaimmasta harrastuksestani eli kirjeenvaihdosta. No mä siis kirjoitan kirjeitä, oikein vanhanaikaisesti eli kynän ja paperin kanssa. Tätä mä tykkään tehdä - rakastan kynän tekemää ääntä paperille, raaps raaps. Tykkään ajatustenvaihdosta jota kirjoittaminen mulle on. Tykkään myös tällä tavoin tutustua uusiin persooniin. Mä oon ehkä vaativakin kirjottaja koska mulle on erityisen tärkeää että kemiat kohtaa sen kanssakirjottelijan kanssa, en voisi koskaan kirjoitella vain muutamaa riviä missä kiitän kirjeestä, vastaan kysymyksiin ja esitän omat kysymykset. Mun kirjeet perustuu aina siihen että tykkään vastata toisen kirjeeseen, miettiä hänen kanssaan asioita ja jos kysyttävää tulee mieleen niin kysyn.

Olen sen verran ahkera kirjottamaan että kirjeiden pituus vaihteleekin 5-15 sivun välillä, paperin molemmat puolet laskettuina. Yhden kirjeen kirjoittamiseen voi mennä muutama tunti, taikka muutama päiväkin. Se riippuu ihan miten ehdin. Joskus työttömänä ollessani saatoin kirjoittaa kolmekin kirjettä päivän aikana, mutta nykyään kun aika on vähän kortilla niin kirjoittelussa kestää mutta kirjeenvaihto on sellainen mistä en ikipäivänä voisi luopua.



Mä tykkään koristella kirjepaperien nurjaa eli valkoista puolta tarroin - joskus harmittaa kun tarrat ovat vähän lapsellisia mutta toisaalta ne piristävät. Parhaimmat tarrat tuli ostettua aikoinaan Tiimarista. Se harmittikin suuresti kun Tiimari lopetti mutta onneksi olen löytänyt muutamat nettikaupat joista näitä mieluisia tarroja löytyy. Kuvan tarrat olen löytänyt Puuilosta, 1€/kpl. Mulla on isot tarravarastot koska niitä on pitänyt hamsteroida sen verran etteivät heti lopu ja sitten kun ei aina tiennyt että mistä ne seuraavat tarrat löytää. Onneksi sitä ongelmaa ei nykyisin ole. Kuvassa ei siis näy kaikki tarrani, tämä ovat tämänhetkiset käytössä olevat tarrat joilla kirjeitä ja kirjekuoria piristelen.


Mulla oli joskus kyniä päälle 200kpl, niitä olen tässä muutaman vuoden aikana käyttänyt loppuun ja nyt mulla on enää n. 50kpl kyniä jäljellä. Joitakin olen ostanut toki lisää mutta suurinosa on noita vuosia sitten ostettuja. Jotkut säilyneet, jotkut kuivuneet. Säilytän noita kyniäni Pentikin meikkipussissa koska se on paljon kivempi ottaa kynät tuolta kuin laatikon pohjalta. Eivätkä kynät mene hukkaan kun niitä pitää yhdessä ja samassa paikassa. Mun lempparikynät on nuo Pentelin EnerGel 0,7mm kynät (sininen,oranssi ja musta tuossa kuvassa vasemmalla) - niillä tulee aivan loistavaa jälkeä eivätkä ole kovin kalliit, olisivatkohan 2,50€/kpl. Yksi kynä kertaa tosi ahkerassa käytössä n. kuukauden ajan.


Tässä mun tämänhetkiset kirjekuoret joista osaa en ole vielä piristänyt tarroilla - laitan tarrat yleensä vasta kun kirje on valmis ja kuori siinä sitten valmis laitettavaksi kuntoon. Mä laitan postimerkit heti kuoriin eikä mun tarvitse pelätä väärinkirjoitusta koska kirjoitan osoitteet erilliselle osoitetarralle, jos siis tulee kirjoitettua väärin niin kirjoitan vain uudelle osoitetarralle ja heitän pilalle menneen roskiin. Joskus kirjoitan osoitteen suoraan kuoren päälle, ainakin ne osoitteet joiden kanssa tiedän ettei tule kirjoitettua väärin. Kuviolliset kuoret on parhaimpia, harmillista vain etten ole tuollaisia nähnyt myytävän Suomessa - nämäkin olen ostanut kirjekaverilta Saksasta. Ovat kierrätettyä paperia, eli pisteet vielä siitäkin.


Jos joku haluaa etsiä itselleen kirjekaveria, suosittelen näitä sivustoja:



Mulle kirjepaperit ovat äärimmäisen tärkeitä. Haluan kirjoittaa kirjeeni kauniille kirjepaperille mutta silti se kirjeen sisältö on ulkonäköä tärkeämpää. Toisinaan itsekin kirjoitan valkoiselle ruutupaperille mutta yleensä koristelen sitä tarroin ja ties minkävärisin koukeroin. Tässä muutamat kirjepapereistani, mulla on kaapissa pyhitetty yksi hylly vain kirjepaperille ja tarroille.

Jos etsit kirjepapereita, voin suositella näitä sivustoja joista itsekin ostelen:

Postcard Garden (Suomalainen firma, nettikauppa)
Kirjepaperit (Saksassa toimiva, suomalaisen pitämä nettikauppa)

7.8.2017

Iloinen pupuliini pinkissä mekossa


Iloinen pupu se tässä morjesta vaan! Oon täällä touhunnut kauhealla vauhdilla loppuviikon blogipostauksia ja pessyt pyykkiä, sekä muutenkin siivonnut. Mulla on tämä tuleva viikko todella kiireinen, koska kuvaukset. Haluan siis tehdä kaikki pakolliset asiat pois alta, ettei mun tarvitse noina päivinä kun kuvaillaan, niin miettiä kotiin päästyä yhtään mitään. Ekan kuvauspäivän jälkeen tiedän, mitä odottaa, eli poikkiolemista, mutta on se sen arvoista. Jännitin aluksi sitä kuvaushetkeä, että osaanko olla oikein, mutta ilmeisesti osasin kun ei asiasta tullut huomautuksia. Ehkä ne omat kuvailut on sen verran opettaneet, että kameran edessä osaa olla jo suht luonnollisesti. Tuli myös testattua tuona ekana kuvauspäivänä Yyterin uusi ravintola, Helmi. Pikkaisen tuo yllätti ruokavalikoimallaan, koska jotenkin odotin sen olevan laaja, mutta sieltä saikin tyyliin hampurilaisia, pizzaa ja myöskin salaattia. Odotin listalta löytyvät tyyliin perunamuussia ja lihapullia. Pienen valinnan jälkeen päätin ottaa nimikkoburgeraterian eli Yyteriburgerin. Ja oli muuten hyvää! Samalla myös toimittaja sai makua siitä, että kun mut saa veteen, niin sieltä saaminen on se isoin ongelma. Otin kyllä ilon irti kun tuolla sain uiskennella, mutta pidin silti järjen mukana, etten voisi olla kauhean itsekäs ja jäädä veteen, kun toiset on rannalla.  


Mä oon viime päivinä huomannut haluavani hernekeittoa. Luin ihan oikein, hernekeittoa! Kävin sitten tänään hakemassa säilyketölkin tätä ihanaa sapuskaa, koska mä en osaa tehdä sitä itse, eikä mulla luultavasti olisi hermoja sen tekemiselle. Ja ai että miten hyvää se osasikaan olla monen vuoden jälkeen, tai en ainakaan muista syöneeni hernekeittoa pitkiin, pitkiin aikoihin. Nämä on niitä hetkiä, kun pitää kuunnella mitä mieli, tai kroppa haluaa (kumpi se sitten onkaan), koska muuten se jää sinne takaraivoon ärsyttämään. Sain myös vihdoinkin Wishistä tilaamani kynätestisetin ja pistin samantien parit lisätilaukseen. Mä oon kova kuluttamaan mustia kyniä ja kauhistuttaakin maksaa niistä 5€/kpl, mutta nyt kun eteeni tuli tällainen tarjous jossa sai 5€ summalla 20kpl, niin olihan se pakko tilata ja kynät vaikuttaa ihan kelvollisilta. 


ARVONNAN VOITTAJA SELVILLÄ

Lauras Vintage arvonnan voittaja on selvillä ja hän on osallistuja numerolla 15. Onneksi olkoon, Anne! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia, käyhän kurkkaamassa! Lauras Vintage haluaa kiittää kaikkia arvontaan osallistuneita. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita shoppailemaan Lauras Vintagen nettikauppaan, joka on aina avoinna. Terveisin, Laura 


Käytiin lauantai-illalla taas iltapulahduksella, mutta ei menty tällä kertaa Harjavaltaan, koska seurueemme pienimmät valitsivat paikan. Tällä kertaa kävin pulahtamassa Pinkjärvellä. Vähän kyllä jänskätti mennä sinne, koska oli pilvistä eikä lämpöäkään tainnut olla kuin 15-17 astetta. Menin sitten kuitenkin tyyliin että reippaalla vauhdilla niin pitkälle veteen, et pystyin sukeltamaan. Ei siis mitään, iiik kun on kylmää, vaan sinne vain! Nyt mulla on nokka ollut tukossa tuosta lähtien, eikä mun luottokaverista Vicksistä (nenäsumute) ole mitään apua. Nokan aukaisuvinkkejä otetaan vastaan! Mut oli se kyllä sen arvoista, kun sai pitkän aikaa riehua siellä vedessä, sukeltaa ja nauttia olosta. 


Lisäksi meillä oli viikonloppuna paritkin synttärit, mutta kaverin 40-vuotissynttäreille pukeuduin tällä tavoin eli Ralph Laurenin pinkki mekko pääsi käyttööni sillä kerralla. Olen omat RL:n mekot ostanut Booztista, koska sinne tulee parhaimmat alennusprosentit. Tähän sitten lisäksi KenkäPorista löytämäni Soft Linen avokkaat, jotka on haaleankultaiset väriltään - tietyssä valaistuksessa vaikuttavat jopa hopeisilta. Tähän vielä Furlan pronssinen Metropolis sekä House of Simonelta saamani kullanväriset nahkakorvikset, jotka muotoiltu kukiksi. Halusin laittaa mekon kanssa jotain kultaisensävyistä. Oli kyllä mukava ilta, vaikka en itse lähtenyt mihinkään baareihin riehumaan. Ei ollut silleen energiaa riekkua aamupuolelle yötä, mutta kuitenkin sen verran että sai hetken juhlia ystävän tärkeitä juhlia - seuraavaksi sitten viisikymppisille.  


Mekko - Ralph Lauren

Avokkaat - Soft Line

Laukku - Furla Metropolis

Korvakorut - House of Simone (Saatu)


6.8.2017

Ellos -25% tilauksestasi


Kaupallinen yhteistyö: Ellos (sis. kaupallisia linkkejä)


Heipä hei, tällä kertaa Elloksella olisi tarjolla -25% alennuskoodi joka on voimassa 6.8.2017 asti. Joten ajattelin taas vinkata tästä teille, josko siellä ruudun toisella puolella joku suunnittelisi tilausta tuolta. 

Tarjousehdot: Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 6.8.2017 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä tuotemerkkeihin Odd Molly, Vagabond, UGG, Odd Molly Home, Spanx, Morris ja Marimekko.

Alennuskoodi: 
365405

Meinasin teille vinkata tuosta ekan kuvan ihanista pitsishortseista, pyöräilyshortseista, mutta valitettavasti tämä musta malli on myyty loppuun. Vinkkaan näistä vielä siksi, koska en suostu ajattelemaan että kesä on ohi. Se ei nimittäin vielä ole, mutta sinnepäin valitttavasti menemme. Mutta nuo shortsit on olleet aivan ihanat - ovat sopivan tiukat, etteivät nouse ylös. Liian löysien shortsien kanssa on ollut tuota vikaa, että nousevat haaruksista ylös. Multa löytyy myös nämä versiot joissa ei ole tuota pitsistä lahjetta. Onneksi Ellokselta löytyy aika kiva valikoima erilaisia shortseja, joten sieltä varmasti löytyy mieluisat, jos shortseja vain etsii. 


Yritin myös etsiä tätä pitsimekkoa, tai tunikaa mutta en enää löytänyt sitä Ellokselta. Tämä oli muutaman kerran käytössäni, kunnes myin sen eteenpäin koska oli todella kuuma päällä. Nyt innostuin kurkkimaan muita pitsimekkoja Ellokselta ja taas silmiini osui tämä pitsimekko. Tässä pitsimekossa vaan on jokin joka kiinnittää huomioni joka kerta. Ja jos mä olisin Elloksen sisäänostaja, hommaisin pikkuisen lisää värivaihtoehtoja. 

Bongasin sieltä myös tämmösen mekon, joka muistuttaa mua eräästä tunikasta jota käytin kun olin lihavimmillani. Se tosin jäi melko nopsaan isoksi ja piti myydä pois. Nyt tuo Elloksella oleva olisi aikalailla samanlainen, paitsi että tässä uudemmassa on pidemmät hihat. Vähän laittaa miettimään, että pitäisikö ottaa. 

Ja koska se syksy tekee tuloaan, niin mietiskelen myös La Redouten trikoomekon ja Elloksen Cala-neulemekon välillä, että kumpi olisi kivempi syksyn viileämmässä kelissä. Oikeasti mun pitäisi varmaankin alkaa etsimään neuletakkeja ja puseroita. No jospa ne tulee joskus eteeni kun aika on oikea. Nyt haluan ihastella mekkoja. 

2.8.2017

Enemmän kuin tiedätkään


Mä oon ollut koko päivän ihan jännittyneissä tunnelmissa, että meni hommatkin ihan tosta vaan viuh. Sain nimittäin yhteydenoton Yleltä ja pienen pohdinnan jälkeen sanoin heille kyllä. Jos mut nyt bongaa jostain kävelemässä iso kuvausryhmä perässä kulkien, niin kyse on tästä jutusta. Pidän teitä vielä vähän aikaa jännityksessä, enkä kerro mistä on kyse, mutta älkää hätääntykö sillä tulette sen varmaankin tässä tulevan syksyn aikana kuulemaan. Kaikki kuitenkin lähti kirjoittamastani onnellisuuspostauksesta, joka on muuten blogini luetuin postaus ikinä. Wohoo! Nyt voin hymyillä leveästi. 


Mulla on tässä hetki, että saan olla itsekseni, kun mies painui kalaan kaverinsa kanssa. Heitin colormaskin päähän, koska pitäähän mun näyttää upealta kuvauksissa. No vitsi vitsi, aion näyttää kuule ihan itseltäni, enkä miltään muulta, vaikka tota kukkivaa ihoa löytyykin. Nyt vaan sattui olemaan tämä päivä viikosta, että laitan maskit päähän. Tässä täytyisi ehtiä myös editoimaan Porinat perjantaiksi ja tehdä sunnuntaille mainospostaus. Pakko yrittää vetää viimeiset mehut, että saan loppuviikosta muutenkin hengähtää kun on tota menoa. Toivon että aurinkoa riittää sen verran tässä illalla, koska haluaisin terassille lueskelemaan uusinta Tosielämä lehteä. 


Löysin eilen illalla vihdoinkin yhden kappaleen, joka on jäänyt päähän soimaan sen jälkeen kun kuulin sen ekaa kertaa radiosta. Hitsit kun ei ollut kännykkä ja Shazam siinä käsillä, että olisin saanut katsottua mikä kappale. Yritin etsiä tuota kappaletta kuulemani mukaan, mutta kun olin kuullut kappaleen hitusen väärin, siinä kun lauletaan "More than you know" eikä "What to you know". Eilen tuli siis Axwell /\ Ingrosso - More Than You Know kappale sattumalta tubessa vastaan ja se on nyt soinut repeatilla eli jatkuvalla syötöllä, niin kauan kunnes kyllästyn. Mulle musiikki on aika tärkeää, vaikka lauluääneni ei olekaan parhain mahdollinen, se helpottaa oloa - oli se sitten onnellinen, innostunut, taikka surullinen, kiukkuinen. Paljasta oma repeat kappaleesi!


Muistutuksena kaikille, että Lauras Vintage arvonta on sunnuntaihin asti voimassa. Mikäli et ole vielä käynyt heittämässä osallistumistasi kyseiseen postaukseen, kannattaa se tehdä tästä klikkaamalla - nyt heti! Palkintona on siis 30€ lahjakortti Lauras Vintagen nettikauppaan. Nettikaupassa myydään käsintehtyjä suomalaisia tuotteita, kuten korviksia, kaulakoruja, aforismityynyjä ja -tauluja.  



Tunikamekko - Yours Clothing / Laukku - Louis Vuitton / Ballerinat - ClickShoes / Hiuskoru - Glitter


Käytiin yks ilta miehen kanssa Kallossa, koska tuo on semmonen paikka missä mieli lepää, mut niin tuntuu lepäävän monen muunkin. Melkonen ryysis taas tälläkin kertaa, mutta onneks tuo on reilun kokoinen saareke, niin saatiin olla ihan kaksistaankin. Ei se mieli samalla tavalla lepää, jos et oo ihan itsekseen ja hiljaisessa paikassa. Kallon kahvila jakaa mielipiteeni, se on sekä hyvä että huono. En silti tuomitse projektia. Pitää vain etsiä lisää rauhallisempi paikkoja omien ajatuksien kuunteluun. Vesi on mulle elementtinä rauhoittava ja usein haluankin veden lähelle, mieluusti merenrannalle, kun haluan olla yksin. Lapsena mun lempipaikka oli Kokemäenjoenranta Porkassa, minne ei olisi saanut mennä mutta menin silti - kotiarestin uhalla. Siellä mä vaan istuskelin rannalla, vähän kastoin varpaita, mutta enimmäkseen tuijottelin niitä pyörteitä. Lapsesta lähtien olen osannut kunnioittaa vettä, etten ole sinne mennyt jos olen tiennyt paikan vaaralliseksi. Ohoh, lähtipä vähän eri teille kirjoittelut, mutta kävimme tuolla ja pyysin miestä samalla nappaamaan asustani muutamia kuvia, koska kohta olisi edessä talvi eikä asukuvailut innosta niin paljoa kuin kesäisin.  

31.7.2017

Tämä on minun voima-asuni


Hitsit kun mä pelästyin tänään. Pötköttelin sängyssä kun lueskelin kirjaa ja sitten... kauhee ujellus alko. Palovaroitin alkoi huutamaan ja tottakai pelästyin, että missä palaa. Minuutin se siinä huusi ja kun sain kättä pidempää, mutta ennenkuin kerkesin tekemään mitään, niin se lakkasi huutamasta. Pelottavaa. Kävin sitten paikat läpi ja nuuskuttelin missä haisisi savu, mutta ei mitään. Samalla huomasin yhden ongelman, Sevi. Hän nimittäin paineli paniikissa sängyn alle ja myöhemmin mietinkin, että miten ihmeessä saisin hänet pelastettua jos tulipalo tulisi. Muiden kanssa tällaista ongelmaa ei tuntunut olevan, ihmettelivät ääntä mutta eivät menneet paniikkiin.

Onko palovaroittimet pelotelleet teitä? Mä en ole koskaan ollut tositilanteessa, eli tulipalossa, kiitos palovarottimien, mutta en kyllä tällaisessakaan tilanteessa. Muutaman kerran on tullut mokattua kokkailujen kanssa, että on saanut hetken kuunnella sitä varottimen huutoa kunnes on saanut käryt pois. Pitää koputtaa puuta, ettei mitään tällaista tilannetta tulisi uudelleen. 

Onneksi nuo turhat palohälytykset eivät ole enää toistamiseen häirinneet ja olen pystynyt keskittymään muihin juttuihin, kuten kuvaamaan Pirpanaa nukkumassa. Pakko sanoa, mutta oon kyllä äärettömän onnellinen tosta raitapaidasta, joka on muuten uskaltautunut ulkohäkkiin kun jossain vaiheessa vaikutti kovasti siltä, ettei tule sinne menemään. Tuli myös katsottua uusin GoT jakso ja aloitettua siinä samalla uusi kirjekin. Onko lukijoissa muita, jotka seuraa Game of Thrones sarjaa? Me lähdemme kohta Meri-Porissa käymään, kun en sinne aamusti päässyt kuvailemaan, koska säätiedotus lupaili vesisadetta (viikko sitten suunnittelin meneväni sinne kuvailemaan) mutta ihana mieheni ehdotti, että menisimme illalla yhdessä käymään. Kenties auringonlaskun aikoihin. 


Mä ylitin viikonloppuna itseni - menin uudelleen sinne Harjavallan uimapaikalle, sinne missä on ne kamalat portaat. Jos haluat nähdä miten tällä kertaa sujui - klikkaa tästä tuubin puolelle kurkkaamaan video tuosta reissusta. Pakko sanoa mutta jännitti ihan hitokseen tuonne meno, kun viimeksi venäytin oikean reisilihakseni, mutta halusin mennä uudelleen - ylittämään itseni, sekä tietty että halusin uimaan. Ja nyt paistattelen sellaisessa tyytyväisyydessä ja ylpeydessä, ettei ole tosikaan. Mä tein sen, menin alas, uin ja kiipesin takas ylös. Hengissä olen ja jalatkin ihan OK. Eilen oli sellainen päivä, että lihaksissa tuntui, mutta tänään on jo melko normaalit. 

Huomenna sitten taas salitreenien vuoro. Pikkusen jännittää, että miten reidet tykkää, mutta pidin eilen vapaapäivän liikunnasta, että jalat sai palautua edes sen yhden päivän. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta mä oon selkeesti saanut taas otteen siitä oikeasta narusta. Vaikka välillä kynnetäänkin katuojassa, niin se ei vielä tarkoita että olisi antanut periksi, niin kauan kun sieltä ojasta noustaan pystyyn - on toivoa. Mä uskon että mulla on toivoa, koska en jäänyt sinne ojaan makaamaan vaikka välillä tekikin mieli. Muutaman kerran on mieleen tullut, että pitäisikö vain antaa periksi. Onneksi en antanut.  


Pusero - Lindex

Pitsishortsit - Ellos

Sandaalit - Rieker

Laukku - Furla


Koska olen tänään ollut ihan vaan kotona, pessyt pyykkiä ja siivonnut, niin saatte ihastella aurinkoisen lauantai-illan shortsiasuani, jonka nappasin päälleni kun lähdin kaverilla käymään. Tää on mun voima-asu. Tunnen itteni tässä tosi kivannäköiseksi, kun nuo kaikki vaan toimii keskenään. Nuo Riekerin sandaalit on ihan parhaat, ehkä se on se antistresspohja, minkä takia tykkään. Eipähän oo enää kesällä liian kuuma, kun pukeutuu tällä tavalla, kevyemmin. Ah, muistan ne ajat kun menin kesäkuumalla legginssit jalassa ja valitin kuumuutta, mutta ihmekös se. Kyllä kesällä pitää mennä kevyemmin - shortsit jalassa. Tai edes jotkut kevyet viskoosihousut jalassa.    

Mulla oli aiemmin lauantaina tämä ihana Dorothy Perkinsin mekko ja hitsit, kun olisin saanut otettua teille kunnon tilannekuvan, joka tapahtui muutamaa sekuntia ennen kuin nappasin tuon instassa olevan asukuvan. Siinä kävi nimittäin niin, että kissojen melkein poikkipurema pompula räpsähtää rikki ja lensi toiselle puolelle huonetta, ja mä möllötän suu auki hämmentyneen ilmeen kanssa.  Siinä sitten nopeasti kerään itteni ja hymyilen, ainoastaan hiukset paljastaa että kaikki ei oo ihan oikein. Tuossa instan kuvassa mulla on kaverin ostama Nyxin huulikiiltoa huulilla, se oli hänen vastapainonsa erittäin ikävää kommenttia vastaan.

Mulla on tämmönen, että jos tulee tosi ikäviä kommentteja, niin saan vastapainoksi jotain kivaa. Pitää olla tasapainoa, blogissakin - jos tulee pahaa, on siihen vastapainoksi saatava hyvää. Itseltä, ystävältä, tai mieheltä. Miksei vaikka lukijaltakin, jos haluaa jonkun ikävän kommentin painoa keventää hyvällä. Enkä se ole minä, joka päättää mikä kommentti on ikävä, vaan henkilöt jotka auttavat mua kommenttien kanssa. En ole enää hetkeen aikaan hyväksynyt itsekseni kommentteja, vaan mulla on pari henkilöä, ns. neutraalilla pohjalla, lukemassa kommentteja ja poistavat sieltä ne pahimmat. Tuo on ollut hyvä muutos. Helpottanut blogin kirjoittamista.   

30.7.2017

Viimeinen tilaisuus Yves Rocher Monoi setin tilaukselle - vain 19,90€


Yhteistyössä Yves Rocher

Vielä pari päivää olisi jäljellä tätä blogitarjousta, jolla saisit Monoi -setin hintaan 19,90€. Tarjous on voimassa 31.7.2017 asti, eli viimeistään nyt kannattaa pistää tilaukseen tämä ihana kookokselta ja kukkaisilta tuoksuva setti. Tilauslinkki löytyy postauksen lopusta. 

Kuten jo aiemmassakin postauksessa kerroin, tuo kultahippuinen kuivaöljy on kaikista parasta koska se ei jätä ihoa tahmaiseksi, mutta jättää siihen pienen pieniä kultahippusia jotka välkkyy auringonvalon kanssa kilpaa. Mä käytän tätä hiusten latvoihinkin, mutta enimmäkseen sääriin ja ne tykkää. Lisäksi tulee tuollainen suihkushampoo, jota voi käyttää niin hiuksiin kuin vartalollekin - jättää kivan kookoksisen tuoksun. Ja lopuksi, kookokselta ja kukkasilta tuoksuva hajuvesi, jonka tuoksu kestää pitkään.


SETTI SISÄLTÄÄ: 
Lagoon Hair & Body Wash ○ Eau de Toilette Monoi ○ Precious Dry Oil





28.7.2017

PipSa Treenaa / Wellgo Training Center / Elämäntaparemontti

              

***** YHTEISTYÖSSÄ WELLGO TRAINING CENTER JA RINGA RUISNIEMI *****

Päätettiin kuvata Ringan kanssa mun treenit, ei tietenkään kaikkia toistoja näytetty, mutta kaikki laitteet ja liikkeet mitä tein, on kuvattu tällä videolla. Kaikkeni annoin taas, kertaakaan en luovuttanut, vaikka Ski-Erg(o) on se laite, joka vie multa ne viimeisetkin rippeet. Periksi en silti ole koskaan antanut, vaan tehnyt sen määrän kuin on pitänytkin. Nykyisin tuo menee paremmin kuin ennen, tiedä sitten onko lisäämästäni jodioidusta merisuolasta ollut apua, mutta tuon aloituksen jälkeen treenit ei tunnu enää niin pahoilta, vaikka tuntuukin. Treenin lopuksi mulla oli muutama kysymys, joita on säännöllisesti kysytty multa, joten Ringa vastailee videon lopussa näihin kysymyksiin.

Tähän loppuun vielä muutama sana tuosta Wellgo training centerin salista, että olen ollut äärettömän iloinen että Ringa sai mut houkuteltua tuonne, koska olen tykännyt todella paljon. Vaikka treenit vetääkin musta mehut pois, niin silti oon tykännyt. Mä treenaan vielä hetken 1x viikko, jonka jälkeen treenit nostetaan 2x viikko jolla menen sitten aika pitkän ajan, kunnes tulee hetki että se nostetaan vielä 3x viikossa. Tämä tapa sopii minulle, pienin askelin. Wellgo training centerillä oon usein laittanut huomioon (tiedä olisiko se tästä siivoojan taustasta) että siellä on äärettömän siistiä. Kanssatreenaajat on mukavia, aina tulee tervehdyksiä kun treenailen, ja myös itse tervehdin. Ja henkilökunta on mukavaa, heiltä voi mennä pyytämään vaikka pientä kuvausapua, jos omat kädet ei riitä. Voin omasta puolestani suositella tätä salia, koska siellä mä en oo vaan se lihava bloggaaja, vaan kanssatreenaaja. Siellä mä saan olla lihava joka hikoilee ja puuskuttaa, treenaa tosissaan, eikä kukaan tuomitse.


Mitä tulee elämäntaparemonttiin, niin nyt on ollut vaikeaa. Sinnikkäästi olen yrittänyt, mutta välillä on käyty kyntämässä ojanpohjaa. Tämä kulunut kevät ja osittain kesäkin on ollut kamalan vaikeaa aikaa. Kiloja mulle tuli kaikenkaikkiaan 15kg takaisin, mutta sain niitä pikkusen välillä poiskin, kunnes niitä tuli taas takaisin. Ruuan kanssa on ollut vaikeimpaa ja tiedän kyllä missä mättää, mutten vain saanut niskastani kiinni. Mun ongelma on, että söin päivällä hyvin epäsäännöllisesti, lounaita tai välipaloja jäi välistä, tuli siis liian pitkiä välejä, joka aiheutti sen, että illalla söin liian paljon. Enkä edes välittänyt, koska nälkä.

Aiheuttiko lihoaminen ongelmia? Riippuu varmaan ongelmasta. Vaatteet mahtui edelleen päälle, jopa joustamattomat. Jalat nousi edelleen keveästi ylös, vaikka kunto oli kyllä pikkusen lössähtänyt. Ainoa asia, jossa huomasin kesäkuussa pienen ongelman, oli se että musta oli tullut väsynyt. Tämä tosin saattoi johtua pienestä alakulosta, jota mulla oli ollut. Lihoamiseni aiheutti myös sen, että nilkkani turposisivat ja kävin niistä lääkärillä sekä fysioterapeutilla - diagnoosiksi sain lymfahäiriön. Nilkoista ei ole kuitenkaan mitään vaivaa, joten tässä nyt seurataan niiten tilannetta. Sekin selvisi, että tuo häiriö aiheuttaa sen, että kroppani imee nestettä kuin pesusieni, joten mulla on hyvin tärkeää juoda riittävästi nestettä, että nesteenkierto toimii. 

Nyt mulla on kolmen viikon putki takana, että kaikki on mennyt hyvin - vaa'alle en ole vielä mennyt, mutta sen aika tulee kyllä. Itse tunnen olossani, että parempaan suuntaan on menty. Jotkut turvotukset ovat vähän laskeneet, mutta vielä on hommaa. Tällä hetkellä mun pitää mennä päivä kerrallaan, suunnitella seuraavan päivän ruuat etukäteen, jotta pysyy raiteilla. Vähän suruttaa, että tämä meni tällä tavoin ja takaisin hyvälle keskitielle on ollut näin vaikeaa päästä, mutta periksi en aio antaa! Se meni kerran 2 vuotta aivan loistavasti, niin pakkohan sille samalle tielle on päästävä - ja pääsenkin!

26.7.2017

Joskus pitää uskaltaa


Miten yksi itikka pystyykin aiheuttamaan näin paljon vahinkoa? Olen täynnä yhden itikan tekemiä paukuroita - tiedän että on yksi ainoa itikka koska se tuijottaa mua katon rajasta ja voin kuvitella miten se suunnittelee ensi yön herkutteluhetkeä mulla. Noihin paukuroihin ei auttanut antihistamiini, mutta työkaveri vinkkasi kokeilemaan hunajaa, jota kokeilin heti kotiin tultuani eikä ole sen jälkeen kutissut. Nyt haluaisinkin kuulla, että mitä vippaskonsteja teillä on hyttysen puremaa lievittämään?

Olen ollut tässä viime aikoina parin kaverin kanssa liikenteessä, joilla on ihanat lapset ja oli tosi kiva kuulla jälkikäteen, että olin ollut todella kiva täti. En tiedä olenko sanonut sitä täällä, mutta mä aina aluksi jännitän lasten seurassa, varsinkin pienempien. Vanhempien lasten (nuorten) kanssa sitä ei ole, vaan voi tuosta ohimennen vaikka kysyä, että onko Roni Back kiva (on se), kun voi ilmetä että seuraatte samaa tubettajaa. No ihan kohta mä pääsen taas harjottelemaan pienten lasten kanssa, kun menen moikkaamaan (sekä tietty hemmottelemaan) kummilapsia. 


Oon tässä kirjoitellessa saanut vihdoin katsoltua muutamia Netflixin sarjoja eteenpäin ja nyt on ollut vuorossa OITNB, jonka muutamat jaksot ovat saaneet mulla aikaan kiukkua ja ällöä. En spoilee enempää, jos siellä on teitä jotka ette ole vielä viitoskautta katsoneet, mutta sanon tämän - Piscatella. Mä oon usein leffoja/sarjoja katsoessani aika tunteellinenkin, mut joskus ne hetket sille on aika erikoisia. Esimerkiksi Titanicin lopussa, ei minkäänlaisia tuntemuksia, mutta Terminator 2 lopussa täydet vesihanat auki. 

Sain muuten eilen illalla vadelmasmoothiesta vispipuuroa. Sitä tuli repeiltyä vielä tänäänkin työkaverille, että miten on mahdollista. Jos joku haluaa kokeilla niin näillä aineksilla saa: 250g maitorahkaa, 100g metsämarjakeittoa, 250g vadelmaa (tuoretta), 1rkl psylliumia ja 5g kookoshiutaleita. On siis todella hyvää ja täyttävää, mutta juotavaa se ei ole - lusikka siis mukaan!


Mekko - Nanso / Laukku - Furla / Sandaalit - Zalando / Hiuskoriste - H&M

Päätin taas tänään heittää tämän ihanan Nanson mekon päälleni. Se oli suoranaista tuuria, että löysin tämän Tuurista. Pitääkin katsoa ehdittäisikö siellä tänä kesänä käymään. Mekko on ollut muidenkin mieleen, koska multa on usein kysytty että mistä olen mekon löytänyt tai kenen valmistajan tekemä. Harmi siis, ettei tätä taida enää mistään löytää - ellei ihan tuurilla hyppää eteen. Lisäksi halusin piristää asua tuolla hiuskoristeella, jonka ostin viime vuonna Jazzien aikaan, kun olin kaverin kanssa H&M:llä hassuuttelemassa. 

Naurattaa miten paljon olen muuttunut, kun vertaan itseäni siihen ysiluokalta päässeeseen Piiaan. Piiaan, joka ei halunnut ostella vaatteita ellei ollut ihan pakko. Piiaan, joka vähät välitti mekoista mutta joutui tappelun kautta pitämään päättöjuhlassa leninkiä. Mä olin tosiaan sellainen joka pukeutui... wait for it.... FARKKUIHIN ja flanellipaitaan. Paljon on tuo pukeutuminen muuttunut, jonkun mielestä rohkeammaksi, mutta itse sanoisin että omanlaisekseni. En nyt ole yhteiskunnan mielestä se kedon kaunein kukka, eikä mulla sellaiseen ole edes halujakaan. Mä oon hyvin tyytyväinen elämääni näin, toki sitä painoa otetaan terveyden takia pois, ettei sitten vanhempana kaikki paikat prakaa. Jalat mun kuulemma pitäisi peittää (muiden takia) koska ne on kuulemma "ihan karseet tolpat, että silmiin sattuu", mutta jos mä menisin pienen elämäni peitellen ja häpeillen, voisinko sitten kuolinvuoteella sanoa eläneeni? Nauttineeni jokaisesta sekunnista? Jos olisin ollut kuin vanha Piia, en voisi sanoa eläneeni, mutta nyt voin koska elän ja nautin. Noista "ihan karseista tolpista" huolimatta. Muistakaa tekin elää, ettei sitten myöhemmin kaduta. Viis siitä, mitä joku muu ajattelee, tai kenen silmiin sattuu, sillä jos sun silmiin ei satu niin antaa mennä vaan! 

24.7.2017

Auringonlaskun aikaan...


Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen oli mukava painua taas hommiin, jossa tämä viikko onkin viimeinen ja ensi tiistaina alkaa toinen kohde - maanantai on siis vapaana ja mie oon ihan vapaudenhuumassa, että mitähän silläkin tekisi. Oon katsellut säätiedotuksia, että jos olisi aurinkoinen aamu voisin mennä kaverin luokse Meri-Poriin. Tai sitten menen Reposaareen samoilemaan, kunhan sillä kerralla pysyisi jalat kuivana. Viimeksi kun siis liukastuin ja vetäisin jalkani Ahdin valtakuntaan. Reisipala muuten voi jo hyvin - tänään illalla salille ja aion mennä jossain vaiheessa uudelleen ne portaat (ja sit ollaan taas viikko levossa, ahhahaha).  


Meillä on ollut sängyssä viime aikoina erityisen ahdasta, kun kaikki kissat ovat kavunneet sinne meidän kanssa nukkumaan. Yhtenäkin yönä heräsin siihen kun Sevin naama oli oman naamani vieressä ja Pirpa oli toisen jalkani päällä. Meillähän oli Pirpan kans aluksi pieniä mielipideongelmia, kun hän olisi niin kovasti halunnut syödä mun liikkuvia varpaita, mutta onneksi sain muutamalla inahduksella opetettua, ettei niihin kannattaisi koskea. Nyt voinkin liikutella varpaitani ihan vapaasti ja oikeastaan kivakin, kun Pirpa lämmittää mun nakkivarpaita. Mut onhan se nyt ihanaa kun tommonen karvapallo on sussa kiinni, vaikka vähän ahdasta pakkaakin olemaan jos kaikki ovat samaan aikaan sängyllä. No, jos tulee sähkökatkos, niin ompahan omasta takaa lämmittäjät 🐱


Ostin just äsken bussilipun Tampereelle! Mie lähden Onnibussin kyyditsemänä moikkaamaan rakkaita kummilapsiani sekä tietenkin rakasta ystävääni. Teen tällä kertaa vähän eri tavalla, koska mie menen sinne yksin klo 15 ja mies tulee jälkijunassa omalla autolla. Saadaan siinä ihan kaikessa rauhassa kiertää kaupungilla, höpötellä ja mie pääsen myös hemmottelemaan pirpanoita. Kummiflikalle pitää ehdottomasti ostaa joku söpismekko ♥ Onko Tampereella mitään erikoisvaateliikettä lapsille? Entä, mitä kirppiksiä siinä keskustassa vielä on? Onko radiokirppis vielä vanhassa paikassa, Laukontorilla?


Mä innostuin perjantaina suoraan hommien jälkeen jatkamaan siivoilua kotona, kun kerrankin tuota energiaa oli. Tein siis kunnon siivouksen täällä ja heitin matot ulos odottamaan iltaa, jolloin mentiin yhdessä miehen kanssa pesemään ne. Molemmilla oli omat matot, jotka pestiin. Samalla puhuttiin siitä, ettei olla enää nähty niitä mattolaitureita, vaan kaikki on tällaisia maalla olevia pesupaikkoja. Muistan vielä ajan, kun käytiin Luotsinmäellä (Porkan vieressä) olevalla mattolaiturilla pesemässä viidet matot, mutta enää ei sitäkään laituria ole. Seuraavaksi TO DO -listalla on ikkunoiden pesu, mutta sitä ei vielä tiedä milloin niiden aika on. 


 Maximekko - Wish.com / Sandaalit - KooKenkä / Laukku - Furla


Meillä oli lauantaina treffi-ilta ja se oli ihanaa. ♥ ♡ ♥ Mie oon niin rakastunut mieheeni ja äärettömän onnellinen - vaikka yhteiseloa onkin kohta takana 15 vuotta. Ja onhan meilläkin kränämme ollut tässä vuosien aikana, mutta aina ollaan pystytty puhumaan asiat halki, eikä kränämme ole koskaan ollut kovin vakavia. Vietämme näitä iltoja aina sillon tällöin ja voin suositella muillekin pariskunnille. Kävimme ensin Porissa syömässä myöhäisen illallisen, jonka jälkeen lähdettiin käymään vielä Kallossa. Siellä oli tarkoitus olla pidempäänkin ihastelemassa auringonlaskua, mutta koska Kallossa oli aika ruuhkaisaa, niin ajettiin rauhallisempaan kohtaan. Napattiin siinä samalla myös asukuvaa ja tietenkin maisemakuvaa, myös siitä auringonlaskusta. Tykkään kyllä tästä mekosta todella paljon, nuo värit on vaan niin herkulliset, varsin loistavat auringonlaskun aikaan - helma on kuin liekeissä. Alunperin mun piti laittaa tämä mekko, mutta naisen mieli kun on, niin yön aikana mieli olikin muuttunut.  

23.7.2017

Lauras Vintage + Arvonta


Yhteistyössä Lauras Vintage

Lauras Vintage on yhden naisen pitämä kierrätystuoteyritys, josta löytyy niin korvakoruja, kuin hauskoja aforismityynyjäkin. Tuotteet pyritään tekemään kierrätysmateriaaleista niin pitkälle kuin on mahdollista. Verkkokaupasta löytyy myös Lauran miehen, Johnin käsinmaalattuja koruja, sekä heidän tyttärensä, Eleonoran tekemiä kauniita taidekoruja.

Laura kertoi hieman koruistaan ja niiden teosta: 

" Toimittajana rakastan sanoja ja kaunista kieltä ylipäätään, siksi varmaan valikoimissa on koruja sanakirjan sivuista ja vanhoista runoista. Sanoja löytyy myös aforismitauluista ja -tyynyistä, jotka hullunkurisuudellaan ovat vallanneet monen sydämen ja nostaneet hymyn ihmisten huulille. Saaristomme luonnon kauneuden olen tallentanut taidevalokuvien kautta lasin alle, näistä on tehty korvakorujaRetrohenkiset kankaat ovat sydäntäni lähellä, niitä pyrinkin käyttämään kaikissa tekstiilituotteissani. Minulla on ollut etu käyttää myös vanhemmiltani perittyjä puuhelmiä joissakin tuotteissa, ne ovat isäni käsin värjäämät ja lakkaamat 70-luvulla, jolloin heillä oli oma yritys. Tämä on vähiin käyvä materiaali, mutta vielä muutamia koruja saan näistä aikaiseksi. Tuntuu mukavalta, että helmet ovat päässeet uuteen elämään lähes 50 vuotta syntymänsä jälkeen! Materiaalivalikoima elää koko ajan, uusia ideoita syntyy ja vanhoja jalostetaan. Vanhat lautaset, jotka nekin ovat päässeet elämään uudestaan koruissa.

Mieheni on maalannut miniatyyrejä koruihin, näin jokaisella on mahdollisuus hankkia itselleen pieni taideteos. Hän on erikoistunut maalaamaan merta ja purjelaivoja, värit eivät kuitenkaan ole ihan tavanomaiset. Jokainen koru on uniikki, taidolla ja rakkaudella maalattu. Taidemaalari tekee toki myös isoja maalauksia ja veistoksia romuraudasta, niihin pääsee tutustumaan hänen fb-sivullaan John Sychold paintings.

Toivon, että tuotteemme toisivat ihmisille hyvää mieltä ja kivan tunteen siitä, että saa kotiinsa tai itselleen jotain kaunista. Elämä ei saa olla liian vakavaa, niinpä teemme tuotteemme sopivalla huumorilla höystettynä. Maailman muuttuessa aina vain kovemmaksi ja kylmemmäksi toivomme myös voivamme tuoda tuulahduksen kotoisuudesta ja lämmöstä jokaiselle, joka vierailee kaupassamme tai tilaa tuotteitamme. "


Nämä Eleonoran tekemät taidekorvikset iskivät aivan ensimmäiseksi silmääni, kun sain valita mieluisat tuotteet Lauras Vintagen nettisivuilta. Nähtyäni nämä, mulle tuli heti mielikuva näistä korvissa ja valkomusta skatermekko päällä. Korvikset ovat kuin raikkaat punaiset marjat oksalla, valmiina poimittaviksi. Nämä punaiset, akryylistä maalaamat, korvikset on tehnyt Lauran tytär, Eleonora. Hänen muita taidekorviksia voit kurkata tästä




Seuraavaksi valitsin itselleni kaulakorun, joka on tehty puuhelmistä, sekä sopivat turkoosinväriset puuhelmikorvikset. Heti kun näin tuon värikkään kaulakorun, pystyin kuvittelemaan ne päälleni jonkun mustan/valkoisen mekon kanssa. Nämä puuhelmet ovat 70-luvulla käsinvärjättyjä ja -lakattuja, nupun muotoon sorvattuja suomalaisia koivuhelmiä. Nämä ihanuudet (sekä paljon muitakin ihania puuhelmikoruja) löydät klikkaamalla tästä


Lisäksi ihastuin näihin taidevalokuvakorviksiin, jossa gladiolukset hehkuvat kaikissa väreissään. Todella kauniit korvakorut, jotka näen itselläni jonkun pinkin mekon kaverina. Nämä korvikset ovat mukavan kevyet, että minunlaiseni korvisten käytön aloittajakin pystyy käyttämään. 



☆ ◯ ☆  ARVONTA ☆ ◯ ☆


23.7. - 6.8.2017
(klo 22.00 asti)

Palkinto: 30€ lahjakortti Lauras Vintage nettikauppaan

Näin osallistut: 
  
2. Kerro nimimerkki, toimiva sähköosoitteesi sekä tuote, joka sinua eniten kiinnostaa

19.7.2017

Furla Metropolis (Bronzo)

          

Tässä olisi Unboxing video jos tykkäätte katsoa, vaikka alta ja otsikosta pystyttekin päättelemään mikä sieltä paketista paljastuikaan. Mut jos kuitenkin tykkäätte jänskäillä mukana ♡ Oli myös pakko laittaa video oravaäänellä - tämä on tätä huumorintajuani, toivottavasti ollaan samoilla aaloilla sen suhteen. 


Siinä se on - toinen Metropolikseni, värisävyssä Bronzo. Olen jo pitemmän aikaa miettinyt ns. neutraalimman värisen laukun hankintaa ja kun sähköpostiini kolahti Furlalta ilmoitus alennusmyynneistä sekä heinäkuun ilmaisista postikuluista, pistin töpinäksi!


Kultasta alunperin etsin, mutta koska niitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla (ei alessa, eikä normihintaisten puolella), päädyin tähän bronzon, eli pronssinväriseen Metropolikseen. Ja tämä on siitä aika jännä väri, että sisällä väri on aika tummahko, mutta auringonvalossa/luonnonvalossa väri muuttuu lähes kultaiseksi.


Ja tässä nämä mun kaksi Metropolista - Winter Rose ja Bronzo. Menevät aika kivasti ihan noin hyllykoristeinakin ja ovat siis samankokoiset, vaikka kuva hieman antaakin olettaa, että winter rose olisi pienempi, mutta se on kuvassa vain taaempana. Optinen harha siis. Mies jo naureskeli että mikäs väri seuraavaksi, mutta vastasin että aika sen sitten näyttää mitä myöhemmin tarvitaan.


Pusero - H&M+

Housut - Ellos

Neulostakki - Samoon

Tennarit - KooKenkä

Laukku - Furla

Tänään päätin ottaa uuden laukun käyttöön, kun mielestäni sopi aika kivasti tähän asuun. Olisi tähän asuun toiminut pinkkikin laukku, mutta halusin saada uuden hetinmiten kokeiluun. Ei sitä olisi uskonut, että jonakin päivänä tykkäisin jostain näin rauhallisestakin väristä. Täällä on tänään ollut vilpoinen keli, joten päätin heittää tällaiset ylleni. Reisipalakin muuten voi hyvin, pystyn kävelemään ihan normaalisti, mutta venähtäneessä reidessä tuntuu jotenkin oudolta - pientä jurppimista mutta ei varsinaisesti kipeäntuntuinen. Tulipa tänään myös käytyä moikkaamassa vanhalla harjottelupaikalla, kun sinnepäin oli asiaa. Nyt tekisi mieli vetästä pikatorkut, koska Siirin takia jäi viime unet pienemmiksi, kun neiti ei suostunut tulemaan ulkohäkistä sisälle. Nyt se on löytänyt torkkupaikakseen pesukoneen.