13.1.2017

Päivän asu - Hymyttömänä mutta värikkäänä mennään


Heippa! Mun piti ihan oikeasti pitää pitempi tauko blogista koska Sillan poismenon jälkeen ei ole ollut kunnon keskittymiskykyä ja kun tunteetkin on vaihdelleet kiukkuisen ja surullisen välillä. Ihanat ystäväni kuitenkin meinasivat että mulle tekisi vain hyvää jos yrittäisin touhuilla normaaleja asioitani, etten miettisi liikaa Sillaa. Mä oon vähän herkkä tyyppi ja siksi kaikki tämän tilanteen aiheuttamat tunneskaalat ovat olleet mulle aika voimia vieviä. Onneksi musiikin kuuntelu on hieman helpottanut, mutta on yksi kappale joka nostaa tunteet pintaan. Sillan kuolema on ottanut koville koska hän oli mun kissa, mamman tyttö. Saatiin tuossa tietää ettei Sillan sydämestä löytynyt viitteitä cooneja vaivaavasta HCM:sta. Sillan sydän oli ollut pieni ja jos hänellä olisi ollut HCM, olisi sydän ollut paljon suurempi. Vielä ei tiedetä kuolinsyytä vaan sen selviäminen menee hamaan tulevaisuuteen ja itseäni kiukuttaa jo valmiiksi että joudun silloin taas käymään menetyksen läpi.  

Muut kisut ovat selvästi olleet vaisumpia ja ihmettelenkin, että onko oliko Silla se joka toi paljon ääntä (eloa) kotiin. Oon myös huomannut että Siirin ja Sulon välit on lämmenneet, ovat nyt nimittäin nukkuneet kylki kyljessä ja pesseet toisiaan - tätä ei tapahtunut ennen Sillan poismenoa. Sevi on taas hakenut multa aiempaa enemmän paijauksia. Siiri haki kahtena ekana päivänä Sillaa, mutta ei muut. Sulohan oli Sillan vieressä kun tämä ikävä asia huomattiin. Mulla on ollut muutamina öinä sellaisia havahduksia, että ihan kuin Silla ois ollut siinä. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä - Silla on oli ainoa joka hyppii toisinaan aamuyöllä selän tai mahan kautta sänkyyn ja yhtenä yönä heräsinkin siihen kun "joku" hyppi päälleni mutta kun aloin katsomaan, niin ketään ei näkynyt. Tiedän kyllä että se on vain alitajuntani. Mies on todennut että Silla on mennyt Severin/Sirpan seuraksi, yhdessä ne sitten kummittelee meillä. 


Koulukin sitten jatkui tällä viikolla eikä se ole mennyt oikein kunnolla, mutta ei se isoa ongelmaa itselleni tuo koska mulla on jo perustiedot tästä mitä opetetaan. Tosin parempihan sitä olisi jos pystyisi keskittymään opetukseen. Maanantaina opeteltiin asiakirjan tekoa ja se meni kokoaan päin puuta. Jouduin lähtemään kesken kaiken pois koska tuli niin kiukkuinen ja itkuinen olo, enkä halunnut siellä alkaa vollottamaan tai kiroamaan universumia. Keskiviikkona meillä olikin tuosta jo näyttö josta nyt odotellaan kädet ristissä että meni suhtkoht oikein. Itse olin tyytyväinen aikaan saannokseeni, ei siinä isommin pitäisi mitään olla väärin.  

Lisäksi meillä alkoi ruotsi ja suullinen englanti, joista molemmista tulee sellainen näyttökoe että pitää puhelimessa pystyä keskustelemaan. No, englannissa se ei tule olemaan ongelma mutta ruotsia pitää petrata. Oikein ärsyttää kun meillä ei aikoinaan satsattu tuohon suulliseen ruotsiin. Onneksi mieheni on hieman auttanut tuossa, ollaan muutamia keskusteluita ja sanoja käyty läpi. Oli yllätys että tunnistan kyllä sanoja ja osaan hieman (hyvin jäykästi tosin) puhua ruotsiakin. Ettei se osaaminen sentään "Jag heter Piia" tasolle jäänytkään. Pitäisi opetella sanomaan ainakin tämä verran "Vänta lite, jag söker någon som talar svenska". Ja ei, tällä sanomisella tuskin pääsee näytöstä läpi mutta jos menee täysin jäihin niin osaisi sanoa edes tuon verran. Enkä tiedä onko tuo oikeaoppisesti kirjoitettu mut yritin parhaani noin jotenkin aivoistani rönkkiä tota tietoa. Tietäjät varmaan osaa neuvoa. 


Kasmirneulepusero - Ellos *
Alustoppi - Lindex
Housut (Keto) - Nanso
Takki - Yours Clothing
Laukku (Perla tote) - Furla
Kengät (Rieker) - Kenkärepo

Harkitsin kyllä kymmeneen kertaan että viitsinkö julkaista tämän päivän asuani koska olen kuvissa niin totinen, hymyä on tällä hetkellä vaikea saada aikaiseksi. Olen tämän viikon mennyt suurinpiirtein samoissa vaatteissa, välillä vaan laukkua, kenkiä tai neulepuseroa vaihtanut toiseksi mutta tänään mentiin näissä. Ellokselta kashmirneulepusero on ollut kyllä äärimmäisen loistava ostos ja kun siihen ostin vielä lukijan vinkistä alustopin, että pysyy pidempään hyvässä kunnossa. Neulepusero on ohuehko ja olinkin positiivisesti yllättynyt kun se silti lämmitti, mutta sitä se kai on kun on hyvästä materiaalista tehty. Voin suositella! Harmittaako teitä koskaan, ettet voi käyttää nättejä syyshousuja talvella? No voin antaa pienen vinkin miten voit käyttää - pistäkää alle vain legginssit! Mitä sitten vaikka housut olisi tarkoitettu syksyyn. Mä oon tykännyt käyttää näitä Keto housuja legginssien kanssa - plussakeleillä oon kyllä käyttänyt ilman legginssejä mutta heti pakkasella lisännyt ne jalkaan. Kun pakkasasteita on vain vähän, olen laittanut viskoosilegginssit (ohuemmat) mutta heti kun pakkaset ovat nousseet, olen vaihtanut viskoosiset puuvillaisiin. 


! Tähdellä (*) merkitty kaupallinen linkki !


146 kommenttia:

  1. Kun ensimmäinen koirani kuoli, kuulin pitkään sen askeleet ja yöllä tuntui kuin se olisi painautunut jalkoja vasten nukkumaan. Sen jälkeen olen joutunut luopumaan vielä kahdesta koirasta ja valehtelisin, jos väittäisin, että se olisi ollut helpompaa. Jossain vaiheessa voi jo muistella yhteisiä hyviä hetkiä, mutta ainakin minulle se on aluksi ollut liian kipeää. On vain täytynyt täyttää päivät jollain puuhalla ja jonain päivänä sitä sitten huomaa olevansa vähän vähemmän surullinen ja haikea olo. Ja vaikka uusi koira ei korvaa vanhaa, on meille aina tullut uusi hyvin nopeasti (pisimmillään olimme koirattomia 2 kuukautta ja se oli kamalaa).

    Neulepusero sopii hyvin housujen kanssa ja nuo kengät ovat ihanat!
    -hss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän että se helpottaa ajan kanssa. Me emme onneksi ole kissattomia, mutta Silla puuttuu. Vielä ei olla ajateltu uutta kissaa, surraan aikamme ja katsotaan sitten. Onhan meillä tosiaan nuo kolme, jotka hieman helpottaa tätä surutyötä.

      Kengät on kyllä kivat, vähän pitää totutella kun ei ole aiemmin tuollaisia ollut. :)

      Poista
  2. Surullisuuden ja hymyttömyyden ymmärrän, mutta miksi kiukkuisuus ja vihaisuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, itse olen kiukkuinen/vihainen koska Silla otettiin meiltä liian aikaisin. Kiukkuinen kun elämä on niin epäreilua. Ymmärtäisin paremmin jos toinen olisi ollut sairas.

      Poista
    2. Suremiseen voi kuulua vihaa, epäuskoisuutta, katkeruutta, kieltämistä ja vaikka mitä muutakin. Normaalia.

      Poista
    3. Itselläni ei ole lemmikkieläimiä, joten en oikein ymmärrä. Eläimiähän saa uusia, ihmisiä ei.

      Poista
    4. Kyllä niitä ihmisiä saa ihan samalla tavalla uusia kuin eläimiäkin. Eli ei kovin helposti. Aivan käsittämätöntä käytöstä täällä joillain. Ymmärtäkää edes olla hiljaa jos ette muuten asiaa käsitä.

      Poista
    5. Tiedän ettei kaikilla ole lemmikkejä tai edes minkäänlaista kiinnostusta eläimiä kohtaan,sekin on ok.Mutta eipäs vähätellä toisten surua,jos et tiedä minkälaista on omistaa lemmikki niin et vain tiedä tai ymmärrä.Et sitä surun määrääkään.

      Poista
    6. Eihän sitä tietenkään voi käsittää jos ei itseltä ole mennyt lemmikkiä tai läheistä, mutta kyllä jokaiselta pitäisi jonkinlaista tilannetajua olla.

      Poista
    7. Hyi oikeasti, en voi sietää näitä "ne on vain eläimiä" -tyyppejä. Ja ihan samalla tavalla tosiaan ihmisiä saa uusia kuin eläimiäkin, vai eikö tuon 10.33 kommentin jättänyt tiedä miten vauvoja tehdään? :)

      Toisten surun vähättely ja ihmislajin ylivertaisuuden korostus on iljettävää.

      Poista
    8. En ymmärrä vertausta että ihmisiä ei saa uusia mutta uuden eläimen saa? Jos vaikka sun lapsi kuolee, niin uuden lapsen saa tekemällä uuden lapsen. Jos sun koira kuolee, niin uuden koiran saa ostamalla uuden koiran. Right? Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Olen kerran menettänyt rakkaan kissani ja sen jälkeen ottanut uuden kissan ja ei, uusi kissa ei korvaa menetettyä kissaa. Jokainen eläin, niinkuin ihminenkin on yksilö. En ymmärrä ihmisiä jotka eivät tätä tajua. Sellaisen ihmisen on parempi olla ottamatta yhtään lemmikkieläintä. Ja parempi olisi jos ei tekisi lapsiakaan ja opettaisi niille samanlaista kieroutunutta ajatusmaailmaa. Tuollaisten typerien ihmisten takia olen alkanut vihaamaan ihmisiä. Ja rakastamaan eläimiä entistä enemmän. En olisi halunnut kirjoittaa näin negatiivista kommenttia varsinkaan nyt kun teillä on muutenkin tarpeeksi surua, mutta ihmisten idioottimaisuus pistää niin vihaksi.

      Poista
  3. Kun mun rakas ensimmäinen kissani menehtyi pian kolme vuotta sitten, mulla oli samantyyppisiä tuntemuksia sen läsnäolosta. Saatoin huomata silmäkulmassani, että vaalea kissa vilahtaa ovensuussa (muut kissat, 2kpl, olivat mustavalkoinen ja tummanruskea), kuulla kehräystä ja maukunaa tai tuntea, että kissa hyppäisi vierelleni, vaikka kissat olivat kerrosta alempana suljetun oven takana. Tätä jatkui muutaman kuukauden ajan, en ole enää pariin vuoteen tuntenut vierasta läsnäoloa.

    Vaikka olenkin tosi skeptinen tuonpuoleisen ja jumalan ym suhteen, jotenkin haluan ajatella, että nuo olivat kissani jäähyväiset minulle sekä kavereilleen. Ehkä Sillakin siellä teillä haluaa jättää jäähyväiset teille. :)

    Paljon voimia Pipsa! Silla oli todella kaunis kissa ja eli varmasti ihanan elämän kanssasi. Kyllä sen näkee, miten paljon välität karvakavereistasi ❤️ Itseasiassa inspiroituneena kissoistasi, meillekin tulee Maine Coon parin kuukauden päästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla etten ole ainut, joka tuntenut poismenneen lemmikin läsnäolon. Hyvä tietää että menee ohitse. Itsekin olen skeptinen noiden asioiden kanssa mutta ajattelen asiaa samalla kannalta kuin sinäkin. Jäähyväisinä. Ja jotenkin se lohduttaa ajatella näin.

      Millainen cooni teille tulee, väri, sukupuoli?

      Poista
    2. Oranssi tabbypoika. :)

      Poista
    3. Oi, varmaan samanlainen kuin Sulo. <3 Jos haluat, uskallat, niin laita kuvia sähköpostiini kun hän teille kotiutuu. <3

      Poista
  4. Nyt kyllä oli teennäisyyden huippu.Olisit tosiaan jättänyt postaamatta,tää oli noloa.

    VastaaPoista
  5. hei olen tehnyt kissoistasi ilmoituksen eläinsuojeluun. soittavat varmaan aika pian kotikäynnistä. huolehtisit kissoistasi paremmin ettei tulisi kuolemantapauksia. sinä kun olet kuitenkin julkkis niin luulisi että hoitaisit paremmin elukkasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaseksi vetää tuonkin anonyymin kommentti... ei voi muuta sanoa kun että j*malauta mitä ilkeitä kiusankappaleita maa päällään kantaa!
      Toivottavasti tuo raukka saa elämänsä vielä kuntoon!

      Poista
    2. Siis onko tämä ihan pakollista???!! Kyllä kaikessa näkyy että kissoista välitetään. Tämä on kiusantekoa ja turhaa resurssien käyttöä. Todella julmaa.

      Poista
    3. Perättömän ilmiannon tekeminen on rikos! Pahimmillaan tuomio on 3 vuotta vankeutta, halvimmillaan voit selvitä sakoilla. Kunnianloukkaus syyte kaupanpäällisiksi. Vaikka kuinka esiinnyt anonyymina ei se tarkoita sitä, etteikö henkilöllisyyttäsi pystytä tarkistamaan. Sinuna pahoittelisin välittömästi mitä nöyrimmin. Tuon ikäisenä olisiko fiksua joutua rikosvastuuseen moisesta?

      Poista
    4. Ai minkä ikäisenä?

      Poista
    5. Kyseisen "uhkailijan" ikäisenä. Suosittelen suuresti miettimään mitä nettiin kukin kirjoittelee. Ajattelemattomuuttaan voi aiheuttaa itselleen pitkäaikaisen harmin.

      Poista
    6. Anonillittäjä 20:21, come on! Lyö nyt lyötyä, vihaks pistää! Olisit itelles tilannut psykiatrin!

      Poista
  6. Muuten hyvä, mutta "jag hämtar någon som talar svenska". Söka tarkoittaa etsimistä, hämta hakemista. Mutta ei hätää, tuo on sellainen virhe jota moni suomenruotsalainenkin tekee, joten varmasti tulet ymmärretyksi. Tsemppiä kokeeseen, hyvin se menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jeee, meni siis jotenkin oikein että vaan yksi sana oli väärin. :) Mut ei tuolla kuitenkaan pääse siis näytöstä läpi, mut aattelin ottaa sen semmoseksi et jos menen ihan lukkoon ni osaisin sanoa edes tuon!

      Poista
    2. itse sanoisin ehkä että "jag ska hämta..." jag hämtar = etsin juuri nyt, ja sitähän sinä et vielä sanomishetkellä tee.

      Poista
    3. Äääh, kovin on vaikeaa. :D Tosin opettaja sanoi että riittää kun sanoo oikeita sanoja, että jotenkin ymmärtää. Siis tyyliin Minä etsiä joku joka puhua ruotsia.

      Poista
  7. No voihan lässyn...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiasta jotain tietävinäni voisin hyvinkin sanoa: - Jag söker någon som kan. = Etsin jonkun joka osaa.
      Kyllä tuo on Pipsalta hyvin sanottu. Du är bra, tycker jag.

      Poista
    2. Kuulemma riittää että vastapuoli ymmärtää suurinpiirtein mitä haetaan takaa. Mut ei tuolla silti vielä läpi pääse, mut katsotaan mitä tässä ehditään oppia. :)

      Poista
  8. Piia, lemmikin äkillinen kuolema nuorella iällä on ääretön shokki. Anna itkun, vihan, kiukun ja surun tulla. Paras olisi vain antaa kaiken tulla heti ulos. Meiltä kuoli 8v koira 2kk sitten. Äitini pääsi parhaiten arkeen kiinni koska itki 1,5vkoa putkeen. Itki ja itki. Oli vihainen ja sit taas itki. Vihaisuus ja kiukkuisuus ovat surutyössä täysin normaaleja. Puhu asiasta sen mitä pystyt. Sulla ei ole mikään kiire päästä yli. Anna rutkasti aikaa itsellesi. Toivon sulle paljon voimia ja lämmin osanottoni.
    Älä täytä päiviä liikaa puuhalla, koska pahimmillaan patoat surua sisääsi. Tottakai on hyvä yrittää saada hetkittäin ajatuksia muualle mutta suru on surtava. Iso halaus. Olen niin pahoillani että kisunne vietiin kohtuuttoman nuorena luotanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Shoppi se jollakin tapaa olikin, kun ensinhän mä kielsin koko asian vaikka näin että Silla oli poissa. Sitä vaan halus ajatella pahana unena. Kyllä mä annan tunteiden tulla, jos siltä tuntuu. Olinhan tuossa yks päivä metässä kävelyllä ja huusin siellä, et jos joku kuuli ni se olin minä. Itkin ja huusin. Mä vaan en tykkää itkeä kun mulla tuli pää kipeäksi ja silmät väsyneiksi, utuisiksi.

      Poista
    2. Tuskinpa vaan

      Poista
    3. Oot huutanut metsässä,oot katsonut liikaa elokuvia

      Poista
    4. Ai, voitko todistaa väitteesi ettei näin oo tapahtunut? Tuskinpa vaan! *nauraa*

      Poista
  9. Ei kai ihmisen pitäisi joutua tunteitaan selittämään! Kaikkea hyvää sinulle Pipsa. Luen blogiasi säännöllisesti ja tuot paljon hyvää mieltä mun elämään. Olet vahva, positiivinen ihminen, pääset tästäkin yli. Älä välitä typeristä kommenteista. Kaikkiin tunteisiin on oikeus! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan minäpä joudun. Kiva kuulla että olet tykännyt. :)

      Poista
    2. Sulta nyt ei oikein luonnistu tuo draamakuningattaren rooli.

      Poista
    3. Ei varmaankaan koska en vedä mitään roolia. En vaikka näin ajattelisitkin.

      Poista
  10. Onko muut kissat reagoineet jotenkin Sillan kuolemaan?

    Jaksamista sinulle ja isännälle ja kisuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan he. Siiri on etsinyt Sillaa, Sevi on hakenut enemmän mun seuraani, Siiri ja Sulo ovat lähentyneet ja täällä on niin rauhallista.

      Poista
    2. Voi, kuulostaa niin hellyttävältä, että kissat etsivät nyt uusia paikkojaan laumassa, kun yksi joutui lähtemään. On kyllä varmaan sulle tosi lohdullista, että kolme jäi, vaikkei se surua vähennäkään, mutta hieman helpottaa.

      Poista
    3. Joo, selvästi etsivät uutta dynamiikkaa. Kyllähän se lohduttaa että tuossa on nuo kolme karvakorvaa vielä, ei surua vähennä mutta helpottaa.

      Poista
  11. Ai hups anteeksi, siellähän se tekstissä lukisin.

    VastaaPoista
  12. Olet totisena pelottavan näköinen.. Kuin joku sarjamurhaaja. Evil look.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanki anonyymi itsellesi apua, tuo ei ole tervettä.

      Poista
  13. Tuntuu että suhtaudut joihinkin asioihin todella lapsellisesti (esim. tuo luokasta lähteminen kun ei onnistu). Onko sulla diagnosoitu jonkinlainen kehityshäiriö tms.? Toki rakkaan lemmikin kuolemaa saa surra, mutta olen jo aikaisemmin asiaa miettinyt kertomasi perusteella.

    Vähän huvittaa nuo kuvat, onko sulla muuten muka aina aito hymy asukuvissa? Ymmärrettävää kyllä ettei hirveästi hymyilytä :/

    Jaksamisia ja osanotot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettinyt ihan samaa.

      Poista
    2. Sama ajatellut. Ei vaikuta ihan normaalilta tuollanen käytös 😕

      Poista
    3. Ja se on sulta jotenkin pois jos mä suhtaudun asioihin lapsellisesti? Ja jos sulta kysytään, niin mulla on vissiin aina ollut tekohymy ja rooli päällä.

      Olkaa hyvät ja menkää sinne vauva.fi:n paskasankoon keskustelemaan kun ette täällä sitä pysty asiallisesti tekemään.

      Poista
  14. Kun rakas Misseni kuoli, asuin viikon vanhempieni luona, koska en kestänyt tyhjää ja yksinäistä kotia. Minäkin näin aina välillä silmäkulmasta haamu- kissan entisellä ruokakupin paikalla. Oli aika outoja tuntemuksia! Ensimmäisellä kerralla huutelin Misseä, kun olin ihan varma, että se olikin tullut takaisin.
    Tsemppiä päiviinne, kyllä se hymykin sitten aikanaan palaa, kun on sen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmaan ikävämpää kun se ainoa kissa lähtee. Meillä on onneksi kolme vielä ilostuttamassa päiviämme, niin kai sekin helpottaa. Onneksi sä pystyit menemään vanhempiesi luokse. Kyllä se hymy varmasti palaa ja onhan täällä ajoittain pystytty nauramaan mutta Sillan kuvia ei pysty itkemätin katselemaan.

      Poista
  15. Kiva nähdä että kaikesta kauheudesta huolimatta jaksat postata blogiin. Kovin moni muu ei jaksaisi tehdä samaa ja tuoda esille omaa suruaan. Harva tosin kykenee samanlaisiin ratkaisuihin, jotta saisi nostettua esille omaa vakavampaa puoltaan. Rauha Sillan sielulle vaikka joutuikin poistumaan julkisuuden tavoittelun takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä hittoa sä ano selität? Toivottavasti saisit apua omiin ongelmiisi... Kuulostat aika pimeeltä.

      Poista
    2. Juurikin tällaiset kommentit ovat hyvä esimerkki. Ensin kommentoidaan hyvin mutta loppuun pitää päästää se aivopieru. Todella mukavaa kuulla tällaisia että Silla olisi kuollut julkisuuden tavoittelun takia. Miettikää ihmiset ihan oikeasti mitä "suustanne" päästätte.

      Poista
    3. Voi hyvänen aika mikä kommentti! :O ton taustalla on jo ihan pakko olla täysin harhainen ihminen. Ehkä tuo kirjoittelee joltain osastolta? ainakin tosiaan toivon näin! Alkuperäinen anonyymi: käyppäs sanomassa hoitajille, että miettivät vielä sitä sun lääkitystä!

      Poista
    4. Hoitajat voivat toki miettiä lääkityksiä kuten mitä tahansa asioita. Lääkärit kuitenkin määräävät lääkkeet!

      Poista
  16. Tiedän miltä susta tuntuu, itse koiran menettäneenä. Koskettaa yhtä paljon kun ihmisen poismeno. Eläimet on rakkaita. Anna tunteiden tulla kun on tullakseen. <3 Otan osaa suruusi. Ja kaunis asu myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tottakai läheisen ihmisen tai lemmikin poismeno koskettaa. Mä kyllä mietein hetken että kirjoitanko blogia, mutta koska kaverit olivat sitä mieltä että helpottaisi, tosin nyt olen vähän epävarma asiasta koska jotkut osaavat vääntää tästäkin kaikkea ilkeyksiä. :(

      Poista
  17. Voi Silla ♥ Useamman koiran sateenkaarisillalle saatelleena mulla on usein lenkillä olo, että noiden elossa olevien lisäksi ne edesmenneet juoksee meidän mukana siellä. Varsinkin kesällä sitä oikein havahtuu tuijottamaan jonnekkin, että ihan niin kuin koko lauma olis taas koossa. Tiedän toki, ettei se tietenkään niin ole, mutta se tunne siitä on niin vahva, että haluan jollain tapaa uskoa että ne on aina ihan lähellä, jossain kulman takana, vaikkei niitä voi enää nähdä ♥

    Tsemppiä surutyöhön sulle! Muistelkaa ja puhukaa Sillasta, se ettei unohda ja sulje poisnukkunutta mielestään auttaa lopulta kaikista eniten ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on lohduttavaa, ajatella että ne edesmenneet juoksee siinä vieressä. Niinku mieskin sanoi, niin Silla kummittelee Severin/Sirpan kaverina nyt sitten meitä. Mä oon käynyt Sillan kuvia ja videoita läpi, ollaan myös puhuttu hänestä. Missään nimessä ei olla yritetty unohtaa ja suljettu pois mielestä vaikka se muistelu sattuukin.

      Poista
  18. En ymmärrä näitä kommentteja.. vaikka itsekin kirjoitan tämän anonyymina (ei ole tunnuksia), niin silti. En koe tarvetta olla ilkeä kellekään...🙄 Aina voi vedota "rehelliseen mielipiteeseen" ja "sananvapauteen". Itselleni ainakin on opetettu käytöstapoja.
    Olen pitkään lukenut blogiasi, pidän siitä, kiitos siitä :) -A.M-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä itsekään ymmärrä. Ei minkäänlaista empatiakykyä näiltä mutta rehellisesti sanottuna, tiesin kyllä ettei sellaista voi näiltä muutamilta odottaa. Mut toivottavasti kasvavat ja tajuavat asioita.

      Poista
  19. Kaunis asu ja pidän myös blogistasi paljon <3 Itse jouduin viime keväänä hautaamaan lemmikkini ja kauanhan siinä meni ennenkuin asia ei enää tunteita herättänyt... Mutta päivä kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oon kuullut tuota että aikaa se vie ennenkuin asiasta pystyy puhumaan ilman isompia tuntemuksia, mut tosiaan, päivä kerrallaan. <3

      Poista
  20. Sä teet pipsa itsestäsi entistä pellemmän ja 'tsoukin' näillä kuvilla ja postauksilla😂 No ainakin saat kommentteja kissavainaasi kustannuksella😉 Tulee vaan sellainen olo näistä sun jutuistas, että mälläät kattisi kuoleman kustannuksella.. aika kurja juttu kyllä😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos näistä kivoista sanoista. Mene nyt ihmeessä sinne vauva.fi paskasankoonkin kertomaan nämä kauniit sanat. Ps. Se on toinen meistä joka antaa pellen ja tsoukin kuvan, ei millään pahalla. :D

      Poista
  21. Voi herranjumala minkälaisia koulukiusaajia täällä on kommentoimassa!En oikeasti ymmärrä miten jaksat kirjoittaa blogia jos aivan kaikesta keksitään naljailua ja moitteita.Voisivat nuo suoranaiset v..tuilijat keksiä jotain mukavaa omaan elämäänsä niin eivät olisi niin katkeria.Ei voi ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, loppuu nyt tämä eräiden kommenttien julkaisu mutta näyttivätpä taas kerran syyn, miksi se kommenttien hyväksyntä pitää olla ja miksi jotkut kommentit eivät näe päivänvaloa. Eikä niiden tarvitsisi tulla sitten kitisemään että miksen julkaissut heidän "ihan asiallista" kommenttia. Joskus kyllä räkätän ääneen kun tuota tapahtuu. Mut kyl mä tässä odotin että jopa vihaajat antais olla rauhassa, keksisivät jonkun muun aiheen josta valittavat.

      Poista
    2. Hyvä! Jätä ne ihan omaan arvoonsa. Tää on aika klisee, mutta haukkujilla on itsellään jostain syystä paha olo ja purkavat sitä muihin. Epävarmat naiset kadehtii ja niitä ketuttaa kun uskallat laittaa itsesi esille!

      Poista
    3. Joo, yleensä tämän tyyppiset kommentoijat kärsivät itse jostain. Huonot kotiolosuhteet, tai muuten vaan huono päivä. Mene ja tiedä, mutta itse en koskaan menisi sanomaan toiselle noin kamalasti mitä tässäkin on ollut.

      Poista
  22. Voi, voi näitä kommentoijia. Toivon sulle kaikkea hyvää ja voimia selvitä eteenpäin. Silla on ollut sulle rakas, niinku muutki kissasi.
    Suru helpottaa jossakin vaiheessa ja taas välillä joku asia nostaa sen esiin.
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Silla tosiaan oli rakas - hän oli kuitenkin mun kissani, siis mamman tyttö joka oli kaikessa aina mukana. Suihkuunkin ois mielellään tullut.

      Poista
  23. Minusta on ihan OK, jos ihminen antaa rehellisen, oman makunsa mukaisen kommentin esim. vaatteista jne., mutta tuota v****ilua lemmikin kuoleman johdosta en hyväksy sitten millään.

    VastaaPoista
  24. Lemmikit ovat osa perhettä, joten tietenkin suru vie oman aikansa. Olen itsekin menettänyt rakkaan lemmikin äkillisesti, joten ymmärrän miltä tilanne voi tuntua :'( Alussa tuntuu kuin olisi shokissa ja ei oikein tiedä mitä ajatella. Toivottavasti ette joudu hurjan kauan odottelemaan kuolinsyyraporttia, kun se varmasti verottaa myös henkisesti :(
    Jaksamista tuleville päiville! ❤
    P.S. Noissa housuissasi on mahtava kuviointi. Tykkään! :)
    -JoJo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, todellakin on osa perhettä vaikka jotkut toista väittävät. Kyllä me valitettavasti joudutaan kuukausia odottelemaan, se tekee asiasta vielä ikävämmän kun joutuu uudelleen tähän tilanteeseen mut kenties se ei satu enää niin paljoa. Joo, housujen kuviointi on makea. :)

      Poista
    2. Ihmisten kuollessa kuolinsyyraporttia voi joutua odottamaan vuodenkin verran.

      Poista
  25. Silla oli kyllä ihana kissa,rakastuin sen viiksiin,ainakun lisäsit kuvia sillasta niin huokaisin aina että "ihana" :) eläimen menetys sattuu pitkään,onham ne kuitenkin perheenjäseniä vaikka muut sanoisikin muuta. Silla eli kuitenkin hyvän elämän ja parhaan mahdollisen. Itselläni kuoli koira 15v 9kk iässä,olihan rouvalla jo ikää ja paljon sairauksia mutta kun 12vkosena tuli mulle lahjana niin ei sitä menetystä unohda helpolla,itse tiedän että koiralla on nyt helpompi olla ilman kipuja ja särkyjä mutta kyllä se sattuu vieläkin,nyt 7kk myöhemmin alan päästä pikkuhiljaa ylitse menetyksestä vaikka olenkin elänyt normaalia elämää tässä niin kyllä itselläni tulee aika ajoin muistot mieleen ja silloin on pysähdyttävä ja itkettävä jo itkettää :)
    Tuo neule on kyllä nätti,itsekkim etsinyt tuon näköistä.

    Inhottavia nuo joidenkin anonyymien kommentoinnit,menisivät muualle kitisemään ja valittamaan. Millähän tavalla sillan kuolema oli blogista(julkisuuden tavoittelusta) kiinni, tai että kiinnostaisi tietää millasset olot näiden kukkahattutätiem mielestä pipsan kissoilla sitten on ku väitetään yhtä sun toista ??


    -janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillalla oli kyllä pitkät viikset, yhden irronneen joskus mitattiin niin se oli n. 15cm pitkä. Päästä päähän laskettuna. :) Sevillä on myös pitkät muttei ihan noin. Sun koirasi sai elää pitkän ja hyvän elämän. Luopuminen on kyllä ikävää, varsinkin jos se tulee ihan yllätyksenä.

      Ps. Neuletta saa monissa eri väreissä Ellokselta. :)

      Poista
  26. Kauan oli minultakin hymy kadoksissa kun reilu vuosi sitten jouduttiin Leevi-koirastamme (cockeri) luopumaan. Ja kun yhteisiä lenkkireittejä kuljin, tuntui kun olisi se nuuskuttaja siellä sivulla mennyt. Koita jaksaa, ajann kuluessa ikävä helpottaa, hyvät muistot pysyy ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se eka viikko ja ne ekat päivät varsinkin on pahimpia. Nyt on jo muutamat asiat hymyilyttäneet, että kyllä tämä tästä.

      Poista
  27. Anteeksi jos on tökeröä kysyä tällaisessa tilanteessa, että mikä/kuka oli tämä severi/sirpa? Teidän entinen kissa? Oon törmännyt tähän useasti ennenkin, mutta nyt sain aikaiseksi kysyä. Ja ihan kamalia viestejä olet taas saanut :( tsemppiä ja koita jättää ne omaan arvoonsa. Kaikki normaalit ihmiset ovat kyllä huomanneet kuinka hyvin kissojasi hoidat ja miten niistä välität, eivätkä tuollaiset häiriintyneet viestit saa sitä muuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. severi ja sirpa ovat ns.koti haamuja

      Poista
    2. Severi/Sirpa on kotihaamuja, joiden syyksi ollaan laitettu kaikki äänet mitä kotoa on kuulunut. Natinat ja sellaiset, vaikka kyllähän niille varmasti on ihan järkikäyvätkin syyt. Niin Silla on nyt Severin/Sirpan seurana. Kummittelevat tuolta jostain meitä. :)

      Poista
    3. Ahaa! Kiitos vastauksesta! :)

      Poista
  28. En voi kun ihmetellä kuinka julmia ihmiset voivat olla. No se johtuu vaan siitä että heillä on itsellään paha olla ja johonkin se kiukku ja turhautuminen pitää purkaa. Meillä on lähemmäs 20 v kissa perheenjäsen jonka nyt selvästi huomaan tekevän kuolemaa. Jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Minä en edes Pipsan tilanteessa olisi varmaan pystynyt edes menemään kouluun. Voimia Pipsa surun keskelle. Jätä idiootit omaan arvoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen purkamaan sen kiukun vähän muuhun kuin täysin viattomaan ihmiseen. En mäkään ole omaa kiukkuani purkanut kehenkään, itsekseni vaan huutanut ja itkenyt. Mut ehei, kun en minä saa surra, enkä varsinkaan kertoa siitä blogissa mutta kas kun jos en olisi kertonut niin sehän olisi herättänyt vaikka ja mitä spekulaatioita. Oon jo monen vuoden bloggauksella oppinut että näistä tietyistä kannattaa sanoa, koska ne tulee jossain vaiheessa selville. niistä, jotka ei voi tulla selville, ni voi huoletta olla sanomatta mitään. Mut joo, väärin surtu, väärin blogattu, väärin kaikkea.

      Poista
  29. Itsekin lemmikkejä menettäneenä ymmärrän hyvin surusi. Se ottaa oman aikansa, että saa itkut itkettyä. Ja vielä kauan jälkeenkin tulee niitä ikävän hetkiä ajoittain. Ihmisillä on asioista monenlaisia kommentteja, mutta ne sun pitää vaan kestää, koska jaat asioitasi julkisesti. Oma on valintasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että mun pitäisi kestää se kun kissoistani tehdään perättömiä eläinsuojeluilmoituksia (kiusaamismielessä) ja vihjaillaan että olisin tappanut Sillan että saisin huomiota. Anteeksi vain, mutta tuossa menee se raja. Ihan sama jos joku nyt sanoo jotain helvetin mekkoa pieneksi tai vääränlaiseksi, se on sitä mielipidettä vaan. Ja nämä mä kyllä kestän vaikka moni on siellä pääkopassaan kuvitellut etten kestä näitä "mielipiteitä". Kestän kyllä, kestän mä tämänkin mitä on nyt tullut mutta olen silti järkyttynyt ja loukkaantunut että tässä kun suren kissani kuolemaa, niin tullaan tällä tavalla "kertomaan mielipidettä". Jotkut mielipiteet kun voisi jättää sinne omaan päänuppiinsa eikä tulla tieten tahtoen pahoittamaan toisen mieltä lisää. Huomaan ettei jotkut ihmiset omaa minkäänlaisia käytöstapoja! Ja huvittavinta siinä on se että bloggaaja saa niistä syyt niskoilleen.

      Ja musta tuokin on aika ikävä ajatus että kun bloggaa niin pitäisi vaan kestää. Kyllä tässä voisi oikeasti kommentoijatkin miettiä mitä ja miten kommentoi. Eikä aina vaan olla, että "itsepähän bloggaat, sun pitää kestää". Mun mielestä tuo on paskin tekosyy ikinä kaikelle tommoselle paskalle mitä monet bloggaajista joutuu kohtaamaan. Mut totta, kyllähän tässä paksua nahkaa tarvitaan koska ihmiset nyt vaan on julmia ja se pitää aina muistaa.

      Poista
    2. Sä voit Pipsa ihan oikeasti tehdä rikosilmoituksen. Menee jo lakien rajat rikki näissä perättömissä paskapuheissa ja ilmoissa. Anonyymienkin IP:t jää talteen. Lemmikeillä on synnynnäisiä sairauksia ja jokainen lemmikki lopulta kuolee, niille ei omistaja voi mitään vaikka olisi "tavis" tai suosittu bloggari.

      Poista
  30. Pakko kommentoida asuun, et noi kengät + keto housut menee tosi hyvin yhteen, värit sopii kivasti. :)

    VastaaPoista
  31. Kauhistuttavia nuo jotkut kommentit, ei tervettä kyllä... Pipsa, olen niin pahoillani tapahtuneesta. Sillan poismeno oli jotenkin todella järkytys. Olin erityisen ihastunut juuri Sillaan, ihana väritys ja mikä luonne! Olet ollut nyt usein mielessäni ja tunnen niin suurta myötätuntoa. Tällaisen yllättävän äkillisen kuoleman kohtaaminen on verrattavissa kriisiin, jossa asian läpikäyminen kulkee yleensä tiettyjen vaiheiden kautta: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Voit halutessasi etsiä aiheesta lisää tietoa avuksesi. Voimia teille koko perheelle! Lämmin halaus.
    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Silla tosiaan oli ihana, vähän arka uusia ihmisiä kohtaan mutta jos tarpeeksi usein kävi niin lämpeni aika nopeasti. :) Mä oon muuten lukenut noista vaiheista, mutten muista miten ne eteni ja millaisia tunnetiloja niiden kanssa on. Pitää etsiä googlella enemmän tietoa. Nyt on tuntunut hieman helpottavalta vaikka siitä tuli nyt tasan viikko kun Silla kuoli.

      Poista
  32. Kun puhutaan siitä että "pitää kestää vaan" kaikenlaiset kommentit, niin ei se tarkoita sitä että mäkään hyväksyisin törkeät/ loukkaavat sanomiset, mutta tosiasia vaan on se että ihmisiä on moneen lähtöön. Se on julkisuuden valitettava hinta, niin ikävää kuin se onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen tiedostanut sen että kun julkisesti tekee jotain niin pitää varautua hyviin että huonoihin kommentointeihin. Eikä mua se haittaakaan mitä musta höpötetään jossain, mutta rajan vedän tähän kun bloggaajalta on kuollut lemmikki tai läheinen, niin sillon voisi olla soveliasta jättää ilkeilyt hetkeksi aikaa. Se olisi kohteliasta. Itsekin mitä nyt olen saanut Sillaan liittyen on ollut puhdasta ilkeilyä, eikä mielipidettä jonkun mekon istuvuudesta.

      Poista
  33. Paskat. Ei ole olemassa mitään sellaista sääntöä, että koska joku on tai esiintyy julkisesti, häntä saisi kiusata, nimitellä ja väittää perättömiä. Jo tuosta huomaa, etteivät nämä anot ole aivan tasapainoisia ihmisiä. Ja ovat vieläpä määrätietoisia kiusaamisessaan ja miettivät huolellisesti, miten kirjoittaa mahdollisimman ilkeästi. Se on jo vakavampi oire, ja luulen, että oirehtii anojen reaalielämässäkin hyvin näkyvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tietenkään, kohteliasta olisi pitää tietyn tyyliset mielipiteet omana tietonaan mutta koska lähtökohtaisestikin halutaan satuttaa niin eihän niitä silloin pidetä omana tietona. Mut mä yritän ymmärtää näitä ilkeilijöitäkin, ei heilläkään ole kaikki kunnossa. :(

      Poista
  34. No huhhuh! Nyt on kyllä niin sankkaa paskaa, ettei tosikaan! Oikeasti, jotkut viitsii tulla morkkaamaan ja vinoilemaan tällaisessa tilanteessa! Tottakai saa surra ja pitääkin surra, jokainen suree ja käsittelee asiat omalla tavallaan ja toisella se lemmikin kuolemakin ottaa kovemmalle, varsinkin jos on muutenkin tunteellinen ihminen. Olen pahoillani noista ilkeistä kommenteista, ikävää että jotkut kokevat oikeudekseen lisätä pahaa mieltä, koska olet bloggaaja, ei nyt kukaan päin naamaa tuollaisia juttuja tulisi sanomaan! Voimia ja pahoitteluni menetyksestänne. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuskinpa tulee naamatusten näitä asioita sanomaan. Jossain teinijoukossa varmaan yllytettynä voisi tulla mutta ei yksin.

      Poista
  35. Voi mitä kommentteja, miten ihmiset viitsivät.:(

    Lemmikkien menettäminen on aina surullista, ollaanhan niiden kanssa päivittäin tekemisissä ja ainakin meidän kissat myös nukkuu usein sängyssä, istuu sohvalla sylissä ym ja lisäksi kissatkin on niin erilaisia luonteeltaan ja tavoiltaan eli ihan omia persooniaan, vaikka toiset pitävät niitä "vain kissoina". Ja ikävähän niitä tulee, kun niistä aika jättää. Varsinkin äkillinen kuolema on shokki ja rotukissoilla ja -koirilla voi olla alttius tiettyihin sairauksiin ja ne tulevat, jos ovat tullakseen eikä se tarkoita, että kissoja olisi huonosti hoidettu. Ihan jo kuvista ja videoista näkee, että hyvin hoidettuja ja rakkaita kissoja teillä asustaa!

    Meidän kissa piti lopettaa muutama vuosi sitten vanhuuden sairauksien takia ja kaksi muuta kissaa myös sitä aikansa etsi. :( Ja kyllä minäkin välillä kuulin sen ääntelyä yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon pahoillani kissasi lopetuksesta, mutta hänellä on nyt parempi olla. Mä en tiedä miten olisin pystynyt viemään Sillan lopetettavaksi. Siinä täytyy olla todella vahvana.

      Joo, kissoissa on omia persoonia. Toinen tykkää juustosta, toinen makkarasta. :D Äkillinen kuolema on kyllä shokki ja nyt kun sitä syytäkin pitää odottaa kun tutkitaan kunnolla.

      Poista
  36. voimia sulle ja miehellesi:) lemmikin menettäminen on raskasta. ne on perheenjäseniä.

    VastaaPoista
  37. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
    Nämä jotka nyt pilkkaavat sinua ja suruasi, saattavat ensi viikolla saada itse turpiin joko fyysisesti tai psyykkisesti. Ehkä ulosannista päätellen ovat useasti saaneetkin, ja purkavat nyt omaa huonommuutaan nimettömänä niin sinun kuin monen muunkin blogissa. Samaten saattaa kiusanhengiltä kuolla oma lemmikki tai läheinen, tovottavasti silloin joku soittaa myös lasten- tai eläinsuojeluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinkin voi ajatella. Ja mä oon aivan varma että näillä tietyillä on itsellään huono olo jota sitten puretaan netissä muihin. Surullista.

      Poista
  38. Näitä kommentteja luettuani on pakko todeta, että mieleltään tasapainottomia ihmisiä on yllättävän paljon. Pelottavaa.

    Pipsalle kaikkea hyvää. Toivottavasti olet saanut hyvistä kommenteista voimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin tai sitten on se yks tai kaks täysin samaa kirjoittajaa jotka vinoilet ja kettuilevat jatkuvasti kaikkee

      Poista
    2. Tai ehkä niilläkin kommentoijilla on yhtä paha olo kuin mulla on? Eivät vain osaa purkaa sitä muulla tavoin. Mene ja tiedä, mutta kenties jossan vaiheessa ymmärtävät tekonsa ja edes itsekseen katuvat.

      Poista
  39. Hei Pipsa! Kaunis säpäkkä asu, mutta olisit pitänyt hieman taukoa. Olisimme ehtineet nähdä tän asun myöhemminkin, olet niin totinen, että lukijakin itsee...

    Tee seuraava postaus sitten kun olet jotakuinkin kunnossa, me kyllä ymmärrämme surusi ja jaksamme odottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietein sitäkin että pitäisin pitkän tauon mutta kuuntelin nyt ystäviä jotka ehdottivat että yrittäisin päästä takaisin arkeen kiinni ja ainahan asioista kirjottaminen on helpottanut. Ikävää tietty tuoda blogiin tätä murhetta mutta se on elämää ja oikeastaan ihan hyväkin näyttää, etten aina ole yhtä hymyä.

      Poista
  40. Pitkästä aikaa taas eksyin koulukiireiden keskeltä blogistaniaan.;) Mulla ensimmäinen koira kuoli yllättäen kahdeksan vuoden iässä. Löysin sen lattialta ja lähdin viemään eläinlääkäriin, missä se todettiin kuolleeksi. Eläinlääkäri lohdutti, että toisinaan keski-ikäisiä miehiäkin tuupertuu kesken kaiken. En halunnut ruumiinavausta, koska se tuntui liian rankalta ja ajattelin, ettei se lopulta muuta tilanteessa mitään. Suru tuntui lohduttomalta.

    Otan osaa kissasi kuolemaan, ja toivon sinulle parempaa vointia.

    Itse kävin juuri tekemässä tilaukset Mangolle (Violeta), Stockalle ja Lindexille. Aioin lähteä shoppailemaan, mutta en jaksanut.:p Stockalta tilasin Junarosen sinisen hameen, Mangolta jakun sekä t-paidan, ja Lindexiltä mustan neulemekon sekä sukkikset. Omaa blogiani en ole jaksanut ajatella koko syksynä, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa saan aikaiseksi asukuvia... Tosin odotan kevätlukukaudesta todella hektistä. Onneksi sen pitäisi tällä erää olla viimeinen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa koirasi kuolemaan. Mä olisin varmaan tehnyt samalla tavalla koska mä oln meistä se joka ei uskonut. Mä jopa luulen ettei mitään olisi edes ollut tehtävissä jos olisimme nähneet ettei Sillalla ole asiat hyvin, koska kaikki tapahtui niin nopeasti.

      Sie oot vähän kans ostellut. Oliko tuo Lindexin neulemekko hyvä? Eikä sitä aina varmaan jaksa bloggailla, en mäkään aina jaksaisi ja siksi on hyvä kun luonnoksista löytyy juttuja mitä laittaa. :)

      Poista
    2. En tiedä vielä mekosta, se varmaan tulee joskus ensi viikolla.:) Lähimmästä Lindexistä oli loppu niin tilasin nettikaupasta.

      Poista
    3. Ahaaa! No kerrot sitten kun saat mekon käsiisi. :) (jos haluat)

      Poista
  41. Ihmettelen Pipsa, miten jaksat tätä. Minulla ei vain pää kestäisi; ensin järkyttävä menetys ja sitten törkeää haukkumista, ilkeilyä ja kiusantekoa täällä. Olen seurannut sun blogia vuosia, mutta nyt melkein toivoisin että lopetat kirjoittamisen. Onko tämä kaiken arvoista, mitä joudut kestämään? Pelkään että sulla menee mielenterveys näiden psykopaattikiusaajien takia!! Rakastan sun blogia ja olen sun esimerkistä saanut elämänmuutoksen alulle, mutta mieti oikeesti, kannattaako jatkaa. Tietty se ratkaisee, kumpaa on enemmän, positiivista vai negatiivista. Laita itsesi etusijalle nyt ja toimi sen mukaan ❤️ Toivon sulle parempia aikoja!!!

    Terkuin Beata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Mulla on parhaimmat ystävät ja läheiset jotka auttaa jaksamaan. Jos blogi olisi täysin negatiivista, niin en varmaankaan jaksaisi mutta onneksi tänne kirjoittelee kuitenkin suurinosa ihana lukija jotka auttaa jaksamaan. Ehkä se on se, että ne negatiiviset saavat keskustella siellä vauva.fi sivustolla niin blogi pysyy suhtkoht rauhallisena. Enkä normaalisti olisi päästänyt noita ikäviä kommentteja läpi mtuta halusin taas näyttää että tämmöistä se sitten olisi.

      Poista
  42. Yksi kissoistani jäi auton alle ja kuoli (tämä tapahtui vuosia sitten). Seuraavana päivänä kuulin sen juoksevan sisään. Sillä oli ihan oma tömistävä tapansa tulla innoissaan ruokakupille. Käännyin hämmästyneenä ja hetken ajattelin, että ehkä se ei kuollutkaan. Mutta mitään ei näkynyt. Olen silti varma että se tuli takaisin kotiin. Teidän kenenkään ei tarvitse uskoa. Otan osaa, Pipsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa kissasi kuolemasta. Ja mä uskon että siinä kävi juurikin noin, kissasi tuli takaisin. Siellä se varmaan nytkin menee sun vierelläsi. Itse tykkään ajatella myös näin koska se helpottaa.

      Poista
  43. Herranen aika, mitä kommentteja! Aivan järkyttävää! Voimia Pipsa. Minä tekisin jo rikosilmoituksen tietyistä viesteistä.

    VastaaPoista
  44. Hei Pipsa,surullinen mieli ihan sinun puolestasi.Lemmikin poismenon jättämä aukko on niin valtava, onneksi ajan myötä helpottaa.Ihmettelen joitakin näitä ilkeitä kommentteja, sanoisiko kukaan samalla lailla kasvotusten toiselle ihmiselle.Kuitenkin toivottelen sinulle kaikkea hyvää tälle alkavalle vuodelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tää on nyt jo helpottanut kun on voinut puhua asiasta.

      Poista
  45. Itse lemmikkejä menettäneenä olen kyllä silti ihan eniten pahoillani Sillan itsensä puolesta, hänellä olisi ollut elämää niin paljon edessä 😞. Olen myös todella pahoillani Pipsan ja miehen sekä kissakavereiden puolesta 🙁. Onkohan toiset nyt hilaisempia, kun yksi on poissa. Ovat varmaan tajunneet kuoleman? 😢

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Silla kuoli aivan liian varhain. :( Kisut on vaisumpia, en tiedä miten ovat tajunneet kuoleman mutta kaikki ovat saaneet sanoa Sillalle hyvästit. Sulohan löytyi Sillan vierestä, Sevi ja Siiri on käynyt nuuskimassa mutta jotenkin pelänneet kun eivät sinne huoneeseen menneet enää ennenkuin Silla haettiin pois. Mut hiljasta täällä on. :(

      Poista
  46. Eikö tämän pitänyt olla päivänsä postaus?

    VastaaPoista
  47. Milloin Sillan kuolinsyy varmistuu?

    Miten muut kissat suhtautuu tilanteeseen? Se on "hyvä" että Silla nukkui pois kotona, siten kaverit eivät jääneet ihmettelemään mihin katosi. Niinhän käy jos lemmikki viedään lääkäriin nukutettavaksi.😡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä milloin varmistuu, ei ole tietoa päivästä. Voi varmistua huomenna, tai vasta vuoden päästä. NO muut kissat on kovin vaisuja, eivät saa ihmeempiä hulluusspurttejaan kuten ennen.

      Poista
  48. Näetkö tosiaan kaikkien kommentoijien ip-osoitteet ja siis saatko sitä kautta noin vain selville kuka on kommentin takana? Mietin vaan lukijoiden yksityis suojaa....Mutta toisaalta jotkut kommentit ovat kyllä sellaista törkyä että...ainakin pystyisit sitten helpommin nostaa vaikka kunnialoukkaus syytteen,jos haluaisit. Kunhan vaan siis uteliaisuuttani kysyin. Kaikkea hyvää sulle ja miehellesi+ kisuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen kyllä ip-osoitteet, mutta sen tarkempia tietoja en näe itse vaan silloin pitää tehdä ilmoitus poliisille joka sitten lähtee tutkimaan asiaa ja saa tietoonsa ne tarkemmat tiedot.

      Poista
  49. Nyt lukijana tuntuu, että some- js blogitauko tekisi sinulle hyvää. Keskity mukaviin juttuihin, sure rauhassa - me lukijat kyllä odotamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huolenpidosta, mutta en usko että mun pitää ottaa taukoa. Olo ei tunnu enää niin pahalta kuin alkuviikosta. Mutta jos tulee huonompi olo, niin sitten tietysti pidetään taukoa.

      Poista
    2. Itse postauksen teksti oli ok, mutta uskoisin, että kuvat (lähinnä ilmeesi) aiheutti kovan paskaryöpun. Mikäli olisit jättänyt omat kuvasi veks niin uskoisin, että asiaa olisi käsitelty kiltimmin...Nythän tilanne on jo kohdallasi onneksi parempi sillä remppapostauksen kuvat olivat suorastaan erinomaiset.

      Poista
  50. Hei Pipsa! Silla sai varmastikin rauhallisen lähdön, ja muiden kisujen ollessa lähellä. Eläimet suhtautuvat kuolemaan luonnollisesti, mitä se onkin. Kaksi viimeisintä kissaani ovat olleet hyvin sairaita viime ajat, ja niiden kärsimykset piti päättää eläinlääkärissä. Surullista, mutta näitä kuuluu elämmän. Niin ihmisillä kuin eläimilläkin, elämät ovat eri mittaisia...
    Olet saanut tosi törkeää kohtelua kommenteissa, tahallista kiusaamista. Ihminen se vasta julma onkin.
    Tsemppiä, tee postauksia silloin kun tuntuu siltä, että voit tehdä ja jaksat. Suru helpottuu jakamalla, ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

    VastaaPoista
  51. Voihan piip, miten vihaiseksi tulen luettuani näitä törkeitä kommentteja täällä. Pipsa, miten oikein jaksat tätä? Itsekin eläinrakkaana ihmisenä ja monen lemmikin menettäneenä varmaan sekoaisin, jos surun lisäksi joutuisin kestämään tällaista kommentointia. Sinä olet juuri menettänyt rakkaan perheenjäsenesi, ja ihmiset ovat silti tällaisia. En vain pysty ymmärtämään miten ilkeitä ja julmia ihmiset voivat olla. Sillalla oli varmasti hyvä ja onnellinen elämä. Paljon voimia suruusi <3

    VastaaPoista
  52. Julkisesti asioitaan kertovana kyllä altistaa itsensä kaikenlaiselle kommentoinnille. Mutta se ei ole mikään syy oksentaa näppikseltään ihan mitä tahansa. Toisen ihmisen asemaan asettuminen ei ole pahaksi kenellekään.
    Ja on täysin eri asia esim. sanoa tökeröstikin jostain vaatteesta, kuin mennä vihjailemaan, että Pipsa olisi aiheuttanut kissansa kuoleman, että saisi huomiota. Se on kaikin tavoin törkeämpää, mutta se todellakin on jo rikos. Monella hukkuu netissä jo laillisen ja laittoman käytöksen rajat
    Pipsalle, miehelleen ja muille kisuille lämpimät osanottoni.<3 Itse monta karvaturria elämäni aikana menettäneenä tiedän kuinka raastavaa se suru siinä alkuun on.

    VastaaPoista
  53. Kun on epäilty,ettei Pipsa kirjoita asioita niinkuin ne oikeasti ovat, niin sehän ei ole ikinä varmaa,kertooko blogi asioita totuudenmukaisesti. Usein muutenkin elämämme on omasta näkökulmastamme erilaista kuin muiden. Mutta blogi voi olla myös fiktiivinen ja tarinallinen ja näkökulmien painotukset vaihdella.

    VastaaPoista