7.4.2017

Perjantaina ollaan vähän tukka sekasin, eikä se haittaa!


Mulla oli tänään koulupäivä! Olisin aamusti voinut nukkua pari tuntia myöhempään, mutta pomppasin aamusti samaan aikaan ylös, koska ajattelin että mitä sitä nyt sekottamaan hyvää rytmiä. Koulupäivä tosin oli hieman turha, koska olisin voinut lähettää oman tutkintosuunnitelmani ihan netin kautta ja odottaa sinne opettajan korjausehdotukset. Näin kuitenkin luokkakavereita joten se oli pelasti. Ihan koko päivää en jaksanut olla ja odottaa vastausten kanssa, vaan poistuin takavasemmalle mutta se ei luonistunut hyvin kun odottamani bussi ei koskaan saapunut, vaan piti ottaa puoli tuntia lisää että vihdoin pääsi pois. 

Nauratti kauheasti tuolla koulussa kun mun korvissa soi kokoajan harjottelupaikan puhelin ja onpa nuo työt uniinkin tulleet. Tuo puhelinjuttu on kai jäännettä siitä, että rakas ohjaajani on pistänyt mut vastuuseen puhelimesta, mikä on ihan hyvä koska se on selvästi a-i-n-o-a kehittymiskohta. Mä oon nyt löytänyt sen, että kuinka suuren paineen alla pystyn toimimaan. Omasta mielestäni siedän sitä aika hyvin siihen saakka kunnes tulee mokattua. Itelle kävi tällä viikolla tällä tavoin kun stressasin koulujuttujen kanssa ja siinä samalla piti myös yksin pystyä toimimaan (mikä ihan hyvä koska siinä sitä oppii kun pitää omilla aivoilla pyrkiä selvittämään asioita) muutaman kiireellisen työhomman kanssa ja siinä sitten mokasin yhden kuljetusasian kanssa. Mitään suurta mokaa en tehnyt mutta siinä sitten tuli murruttua paineen alle. Onneksi mulla on aivan paras harjottelupaikka ja se porukka siellä, lisäksi luulen että ovat nähneet näitä ennenkin, niin sain ymmärrystä osakseni. Mulla kun on vielä tätä tietynlaista perfektionistin vikaa, etten tykkää yhtään jos epäonnistun vaikka pitäisi muistaa että olen harjottelija eikä mun kuulu kaikkea osatakaan. Tuntuu muuten hyvältä saada kirjoittaa tästä asiasta, vähän niinkui puhdistaa sielua tästä tapahtumasta. 

Ensi viikolla on pääsiäinen ja otan sen ilolla vastaan. Oon miettinyt josko yrittäisi katsoa jotain hemmotteluaikaa torstaille, kun mulla on silloin vapaapäivä. Tällä hetkellä tuollainen tekisi hyvää ja katselinkin Hoitola Valonsäteen sivuilta että tuollainen kevätsiivoushoito kuulostaisi mielenkiintoiselta. Oon myös miettinyt että pitäisikö pääsiäistauon aikana pitää sama rytmi yllä, ettei se kovasti sekottuisi, koska tiedän miten kamalaa se on kun tottuu taas toisenlaiseen. Mä muuten löysin viime lauantaina loistavan pääsiäisasun itselleni, vaikka en tiedä pidetäänkö me mitään sen ihmeempiä pippaloita pääsiäisen suhteen, mutta ihan vaikka vaan omaksi (ja teidän) iloksi. Vähän ehkäpä lapsellista pukeutua pääsiäisasuun, mutta toisaalta kun asiaa ajattelee, niin mä oon sellainen, lapsellinen siis. 


Ai niin, mulla kävi muuten harjottelussa mielenkiintoinen juttu. Siellä kun työvaatteet eivät ole mitenkään joustavia, niin huomaa nopeammin jos jotain kaventumista on tapahtunut. Mä sain hommata itselleni pienemmän koon puseron kun tämä isompi kävi liian suureksi eli oli liian löysä ja paljastelun vaara kasvoi. Onneksi varastolta löytyi pienempää kokoa. Mut en ymmärrä miksi se kaventuminen tapahtuu aina tuonne yläosaan? Haluaisin että persus pienenisi, mutta ehei, tuntuu että se pitää itsepäisesti senteistään kiinni mutta kyllä mä vielä ne sieltä saan pois. 

Meillä teki mies eilen itselleen eväät ja itse olin jo sängyssä lueskelemassa, kun yhtäkkiä tuli kamalan hiljaista ja sitten ykskaks kolme kakaraa (Pirre, Sulo ja Sevi) juoksee keittiöstä pois. Mies meni sitä ihmettelemään, niin jumakauta nääs oli kakarat vieneet miehen eväsrasiasta lihapalat. Tuntuu että noiden kissojen kanssa sopii sama sääntö kun lastenkin kanssa, että jos tulee liian hiljaista - mene katsomaan mitä siellä touhutaan. Samana yönä kaikki kisut änkesi meidän kanssa sänkyyn, oli vähän ahasta.  

Ihanaa kun saa tänään pikkuisen valvoa, eli tyyliin klo 23 asti ja sitten painun nukkumaan. Tällä uudella rytmillä en pysty valvomaan myöhempään, paitsi sitten huomenna (tuurilla) noin klo 01.00 saakka. Aiemminhan valvoin aamupuolelle yötä, mutta nyt ei vaan onnistu. En toisaalta ole siitä kovin pahoillani. Oonkin odottanut että pääsen kirjottamaan kirjeitä ja käyttämään uusia kirjepapereitani - nekin pitää tilata Saksasta asti että saa kauniita (muutakin kuin siis valkoista ruutupaperia) Lisäksi pitää lähettää muutamat synttärilahjat parille kirjekaverille - postimerkkejä ja kirjepaperilehtiöitä. Hyvin käytännöllisiä lahjoja. Olen muuten chatissa tällä hetkellä, kun tuli tämmönen extempore idea että pistetääs tämmöinen pystyyn. Jos tykkäät ja ehdit höpöttelemään niin tuuppa tänne → Chattiin ←  Olen siellä paikan päällä 22.30 asti.  


Koska meillä oli tänään koulupäivä halusin vetästä mekon päälleni ja kun muutenkin on mieli jo kesään päin. Nämä kuvat olen ottanut itsestäni suoraan kun olen ovesta päässyt sisälle, tukkakin ihan silmillä koska tuulessa nuo lyhyemmät ei vaan pysy kiinni enkä ole vieläkään oppinut näin arkena laittamaan niitä isolla lakkamäärällä oikoseen. Tässä siis näette ihan aitoa tunnelmaa kun tulee kotiin ja on kuin tuulen tuivertama. Tänään mun pitäisi tehdä päätös sen violetin puseron suhteen, mutta toisaalta kun olen näin kamalan epävarma niin viisain päätös olisi pistää se takaisin. Ongelma vaan on se että epäröin myös sitä palauttamista.

Lötkö-Mullysta on tullut kyllä ihan luottolaukku, kun sinne mahtuu niin paljon ja kun sitä voi kantaa noin crossbodynakin. Itse tykkään vaihdella, että välillä kannan ihan olallakin kun silleenkin pystyn toisinaan käyttämään. Joskus kiireessä voi kantaa myös niin, että kantaa noista hihoista suoraan mutta silloin laukun pitää olla melko kevyt. Jos tykkää lötkömmästä laukusta, niin tätä mallia voin suositella. 

Olen huomannut että haikailen jo mekkojen perään, monesti huomaankin tallustaneeni vaatekomeroon ja katselen pää kallella kaikkia mekkojani, että jokohan mä pian voisi ottaa jonkun niistä käyttöön. Laitoin tuossa yhtenä päivänä itseäni hitusen enemmän ja valitsin päälleni tuskoosivioletin maksimekkoni, joka on jo hetken aiheuttanut sellaisia "voisinpa jo käyttää" tuntemuksia. Helpotin siis olotilaani ja leikin vähän mannekkiinia kyseisen mekon kanssa. Voitte kurkata tämän instalinkin kautta kyseisen leikkikuvaushetken saldokuvan. Odotteleeko muut yhtä innolla että saa kaivaa kaapista sen tietyn vaatteen?

LISÄYS: Keskustelin chatissa lukijan kanssa joka antoi mielenkiintoisen kokeiluidean, josta innostuinkin hetken pohdittuani sen verran että kokeilu alkaa tämän postauksen kanssa. Eli julkaisen tästä lähin kaikki kommentit, hyvät ja pahat. Niin katsotaan mihin se meidät vie ja näette tekin sen kaiken, aivan kaiken! Sellaiset kommentit jätän julkaisematta jotka liittyvät yksityisyyteen. Kommenttihyväksyntä on edelleen siis päällä mutta julkaisen tästä lähin kaikki kommentit 7.-15.4.2017 välisenä aikana.

238 kommenttia:

  1. Ainahan sulla on tukka sekasin, tai ainakaan en ole koskaan nähnyt että olisit laittanut tukkaa muuten kuin kampaamokäynnin yhteydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt tarkoittanutkaan laittamissa että hiukset olisi tyyliin suoraan kampaajalta, vaan enemmän että pyrin aina siistimään kuitenkin hiukseni ennen kuvanottoa harjaamalla ne läpi. Sen ihmeemmin en yleensä hiuksiani kuvia varten laita, mutta tässä en ole sitä siis tehnyt vaan suoraan kotiin tullessani oon antanut hiusten olla tuulen tuivertamat. :)

      Poista
  2. Suhtaudut työhösi suurella vastuuntunnolla ja se on hyvä piirre ja ihailen paneutumistasi ja suhtautumistapaasi. Meillä on töissä usein perehdytettäviä, jotka ottaa virheet tosi rennosti ja huolettomasti tyyliin ai no joo mä en huomannut.
    Kyllähän sitä aina silloin tällöin sattuu kaikille virheitä ja ihmisiä tässä vaan ollaan, mutta jos ei pidä pahojakaan mokia yhtään pahana, niin on sekin vähän kurja suhtautumistapa.

    Kiva asu ja näytät kuvissa tosi onnelliselta. Tuikkivista silmistä sen näkee :)

    Voi pienet lihavarkaat! Mutta selvästi yrittivät hissukseen toimia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, virheitä sattuu ja se on ihan normaaliakin mutta mä vaan otan ne aina niin rankasti. Vaikka ei tässäkään mitään isoa virhettä edes ehtinyt tulemaan kun toinen ymmärsi sanoa, että nyt tais tulla väärin. Mut otan tämän kehittymiskohteena itselleni. Osaan sen toki tehdä mutta kiireessä ja paineenalla unohtuu oppi.

      Vai tuikkivat silmät, et oo muuten ainoo joka asiasta sanoo. Kaverini laittoi eilen facessa viestiä ja sanoi ihan samaa. :D Et vissii sit silmät tuikkii.

      Juu, lihavarkaat oli hiiren hiljaa mutta säikähtivät jotakin ja asia siinä selvisi kun mies meni ihmettelemään että mitä säikkyivät. :D Mut kattos kun pahanteossa oltiin niin pienen pieni kolahdus jossain sai pelästymään. :D Kuin pieni lapsia nuo kissat.

      Poista
  3. Itsekkin mietin ihan samaa että ainahan sulla on tukka sekaisin! Eikä se ole huono juttu! Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se yleensä ihan näin sekasin ole, kyllä pyrin kuviin harjaamaan hiukseni ja jos on ponnarilla, niin laitan sen uudelleen nätimmin ponnarille. Nyt en tehnyt mitään ja sen kyllä huomaa, kun hiuksia hapsottaa siellä täällä. :)

      Poista
  4. Oikeastaan ihan hyvä veto toi että julkaiset kaikki. Toivoisin että se herättäisi ihmiset, mutta oikeastaan kyllä pelkään jotain ihan muuta. Mielenkiinnolla seuraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on aika hyvä veto. Kiva kun lukija chatissa asiasta kertoi ja mun mielenkiinto kans heräs, että hyvähän se ois näyttää että mitä tulee. Vaikka mietin just sitä että nyt kun tietävät että on kokeilu niin tuleeko niitä pahimpia sitten ollenkaan. No, sen näemme. :)

      Poista
  5. Mokat on ihan inhimillisiä ja niitä sattuu kaikille, jopa pitkään töitä tehneille.Ja noi kissojen lihavarkaudet, hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne ovat mutta otan ne aina niin suurena katastrofina ettei tosikaan. Juu, oikeen meen teinilauma pahuuksia tekemässä. :D Aina jos jotain tapahtuu, niin on kyse noista kolmesta.

      Poista
  6. Kuinka paljon siellä harjoittelussa kiinnitetään huomiota, jos esim. purat saneluita, oikrinkirjoitukseen? Vai sanelevatko lääkärit pilkutkin? Blogitekstissä sulta puuttuvat pilkut jne. Oliko koulussa puhetta asiasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän siellä jonkin verran kiinnitetään huomiota ja sanelussa lääkärit todellakin sanelee pilkut ja pisteet.

      Poista
  7. Säälittäviä sun poseeraukset. Huulten muikistelu ja ihme käsimerkit. Mitä hittoa sä oikein yrität? Olla seksikäs vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. En mä mitään yritä, oon vaan minä. :)

      Poista
  8. Sulla on tosi taitava ompelija (olen käsittänyt, ettet itse pienennä noita vaatteitasi). Tuostakaan mekosta ei näe yhtään, mistä se on kavennettu! Hyvä ompelija on kullan arvoinen. Valitettavasti omani jäi eläkkeelle :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mekkoa ei ole kavennettu, se on ihan alkuperäiskuntoinen jos niin voi vaatteesta sanoa. :D

      Poista
    2. Missä vaiheessa projektia olet tuon mekon ostanut?

      Poista
    3. Piti oikein katsos, niin mekko on ostettu kesäkuussa 2015, eli aikalailla projektin alussa. :)

      Poista
    4. Mutta hei,tuon mekon pitäisi olla sitten sulle tosi löysä,kun omien sanojesi mukaan olet laihtunut 40kg ????

      Poista
    5. Ei se ihan noin paljoa ollut mutta totta, mekon pitäisi olla löysempi mutta ei sitä ole. Se on tosi jännää kun muut samankokoiset kävi isoksi, mutta tämä ei.

      Poista
    6. Sulla kun on tapana antaa vaatteille nimiä, niin täähän vois olla Taikamekko 🙄

      Poista
    7. Hauska nimi. Yleensä kun annan nimeä, niin se voi olla jo valmiiksi mekon nimessä tai jotenkin. Esim. se yksikin mekko oli Troppiikkimekko koska siinä oli trooppisia kuvia. :) Tähän mulla ei taida olla valmiiksi mitään nimeä.

      Poista
  9. Hei, kiva idea tuo chatti, toivottavasti pääsen joskus mukaan minäkin. Yksi kysymys siitä eli onko chatin tarkoitus keskustella blogista, vai ihan yleisluonteinen aihepiiriltään eli jutellaan ihan vaikka mistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä joskus pääset, mulla on yleensä tapana ilmoittaa edellisenä päivänä chatista mutta nyt menin vähän extempore meiningillä. Ja siellä voidaan keskustella ihan mistä vaan, olihan tuolla nytkin laihdutus, kirjat ja sitten blogista keskustelua. Mut ei oo mitään tiettyä aihetta, sinne voi tulla ja alkaa itte puhumaan vaikka säästä tai vaaleista. :D Aihe on niin sanotusti vapaa. :)

      Poista
  10. On kyllä hieno juttu, että sulla on niin kiva harjottelupaikka! :) Sillä on tosi iso merkitys. Itselle sattui opiskeluaikana onneksi hyviä paikkoja, vain yksi paikka oli aivan kamala. Etenkin silloin, koska olin tosi nuori, oli tuo todella rankka harjoittelu. Tänä päivänä en antaisi enää kenenkään kohdella itseäni sillä tavalla! :)

    Ihanat kissat, olikohan ne oikeen porukalla päättäneet, että nyt lähtee isännän eväät parempiin suihin? :D Olisi tosi kiva nähdä se ulkotarha, aiotko tehdä siitä esittelyä? :)

    Toi maxi-mekko on kyllä upea! Ei ihme, että sun tekee jo mieli päästä pukeutumaan siihen! Mä ootan kyllä kanssa kesää ja kesävaatteita, en mitään tiettyä, mutta sitä helppoutta! Ei muuta kun mekko päälle ja menoksi! Etenkin muut äidit varmasti tietävät mitä tarkoitan. :D

    Mä en tykkää tosta kommentti-päätöksestä yhtään, mutta sun päätös ja toki teet kokeilun, jos tahdot! :) Noita ilkeitä kommentteja on tosi ahdistavaa lukea, mutta sä saat niitä ja joudut ne lukemaan, joten se, ettei muut niitä nää, ei tarkoita ettei niitä olisi. Mä toivon todella, että bloggaajat/vloggaajat tekevät rikosilmoituksen kaikista rikoksen tunnusmerkit täyttävistä kommenteista ja nuo tekijät rupeavat saamaan tuomioita. Ehkä ihmiset sitten rupeavat miettimään vähän enemmän, että kannattaako lähteä kirjoittelemaan kaikkea mitä sylki suuhun tuo. Nuo ilkeät kommentit ovat samalla tasolla koulukiusaamisen kanssa, hyi hemmetti! :(

    Ja oli kiva tutustua tuohon chattiin ekaa kertaa! :)

    -Lilli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on kyllä tuuri käynyt tuon paikan kanssa. Nuo ikävämmät harjottelukokemukset ei ole kovin mukavia, oon itsekin niitä kokenut toisella alalla. Vaikka silloinkaan se ei ollut koko paikan syy, vaan yhden ihmisen joka kyllä sai puhuttelun asiasta. Aina kannattaa avata suunsa jos joku kohtelee väärin.

      Joo, nää nuoret oli päättäneet et nyt lähtee eväslihat. :D Mies oli niille antanut muutamia paloja kyseisestä lihasta joten kai se oli niin herkullista et piti lähtee varkaisiin. :D En mä tee ulkotarhasta isompaa esittelyä, paitsi jos saan miehen tekemään jonkun piirroksen siitä, niin ehkä sillä tavalla.

      Maksi on kyllä upea ja mä vielä jossain vaiheessa talvea mietin sen myymistä. :D No onneks en oo myynyt. :D Muutenkin kaipais jo sitä että pääsis ottaa rusketusta iholle. :) Lämpöä, vihreyttä, aurinkoa. <3

      Se on hyvä että toit oman mielipiteesi tähän julki. Tämän takia mä olen halunnut moderoida näitä kommentteja, miettinyt siis teitä lukijoita, koska ei ikävämpien kommenttien lukeminen mieltä ylennä. Mutta toisaalta, saapahan kaikki sitten nähdä millaisia kommentteja saan, vaikka epäilen että nyt viikon ajan niitä ei tule. Mut katsotaan nyt tämä viikko mitä se tuo tullessaan.

      Poista
  11. Kommentoin sinulle jo aiemmin toiseen postaukseen, että etkö lue tekstiäsi läpi ennen julkaisua, kun niissä on paljon virheitä tai turhaa toistoa. Tätä kommenttia et silloin julkaissut ollenkaan. Oliko tämä sinun mittapuulla sieltä pahasta päästä, siksi piti jättää julkaisematta? :D
    No, edelleen toivon, että kiinnität huomiota siihen mitä kirjoitat ja luet tekstisi huolella läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä muista saaneeni tällaista kommenttia ja kun äsken nopeasti katsoin roskapostitkin jonne joskus menee kommentteja, niin ei sielläkään ollut. Joskus tapahtuu ihan oikeasti tällaisia ettei kommentit vaan tule perille.

      Mutta kommenttiisi, kyllä mä luen nuo tekstini läpi mutta silti sieltä löytyy pätkiä jotka on päässeet läpi. Näitä sitten korjailen sitä mukaan kun itse huomaan tai joku huomauttaa. Yritän jatkossa katsoa tekstin paremmin vaikka luulen että niitä virheitä sattuu siltikin. :)

      Poista
  12. Mitä alaa opiskelet?

    VastaaPoista
  13. Mokia sattuu kaikille, se on inhimillistä.
    Niihin tulee kuitenkin sihtautua "aikuismaisesti", eli pahoitella normaalisti,jos se moka aiheutti toiselle ongelmia ja korjata oma mokansa. Ja tietysti ottaa opiksi. Ei tarvitse kauhistua, itkeä tai suurennella, se ei ole oikeaa käytöstä.
    Haluaisinkin tietää mitä tarkoitit tällä lauseella: "Mitään suurta mokaa en tehnyt mutta siinä sitten tuli murruttua paineen alle" ?
    Eli teit mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai, mutta en mä voi reaktiolleni mitään. Yritin kyllä pinnistellä ettei itkua tulisi, mutta tuli se, tosin mitään vollotusta ei tullut, vain kyyneleet. Mutta en nyt tiedä tuosta oliko se oikeaa vai väärää käytöstä, se oli vain mun reaktioni.

      Niin, mulla oli siinä paljon kaikkea mielessä, joten murruin paineen alla kun mokasin. Olen tuolla mokannut ennenkin enkä silloin reagoinut tällä tavalla, mutta silloin ei ollut tällaista tilannetta vaan rennompi. Ja mokani ei ollut mitenkään katastrofaalinen, kun se selvisi siinä samantien ja pahoittelin tapahtunutta. En tiedä voinko sanoa tarkalleen tilanteesta mutta liittyi soittamiseen.

      Poista
    2. Mokaaminen on normaalia, sitä sattuu ihan kaikille. Mutta opettele pitämään tunteesi kurissa työpaikalla, etenkin itkeminen on hyvin vaivaannuttavaa muista ihmisistä.

      Tiedän, itkeminenkin on inhimillistä. Mutta kun työelämässä joku mokaa ja itkee päälle, mitä hänelle tulisi sanoa? "Voi raasua, ei se haittaa, puhelin soi ihan tyhmällä hetkellä.."

      Poista
    3. Mä en voi reaktioilleni mitään, ja olen tätä yrittänyt opetellakin ettei tulisi kyyneleet silmiin mutta en vain pysty. Se on todella ärsyttävää koska en mä edes haluaisi välttämättä itkeä. Tai en tiedä voiko tuota sanoa itkemiseksi, kyyneleet vain nousi silmiin ja kokosin itseni siitä aika nopeasti.

      Poista
  14. Lihonnut kyllä olet, etkä laihtunut. Ja tämä ei ole ilkeä kommentti vaan se mitä kuvista näkee.

    VastaaPoista
  15. Mielenkiintoista nähdä tuleeko kommentit oikeasti perille. Useasti olet jättänyt kommenttini julkaisematta, vaikka ovat olleet asiallisia vinkkejä tai kysymyksiä. :) Vaikka pidät julkista blogia niin et taida kestää minkäänlaista asiallista kritiikkiä tai vinkkejä. Kaikki kommentit eivät ole haukkumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen julkaissut kaikki kommentit mitä nyt on eilisen illan klo 23 jälkeen tullut. Ainoastaan yksityisyyteen liittyvät kommentit jätän julkaisematta, kuten olin postaukseen laittanutkin.

      Poista
  16. Ei kuulosta kovin aikuismaiselta käytökseltä, jos rääyit jonkin pienen mokan takia😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkäs ihminen reagoinneilleen mahtaa, mutta en suinkaan missään vaiheessa rääkynyt. :)

      Poista
    2. Kyllä vain mahtaa😊 Asiallinen käytös edesauttaa mahdollisesti työpaikan saannissa. Itse en henkilökohtaisesti palkkaisi tai suosittelisi työpaikalleni ihmistä, joka pillittäisi pienistä virheistä. Se olisi merkki siitä, ettei kyseinen henkilö kestä pienenkään kiireen/paineen alla työskentelyä. Täytyy olla vankka ote ja hyvä itsetunto ja ottaa virheeetkin/palaute positiivisessa mielessä. Eihän siitä mitään tulisi, että työkaverit joutuisi toisen päätä silittelemään ja lohduttamaan kesken oman kiireen ja työn!

      Poista
    3. Enhän mä mitään pään silittämistä ja lohduttamista ole kaivannut. Ja kyllä mä noihin reaktioihin yritän aina olla ettei sitä tulisi mutta ei ole vielä tässä 15v. aikana pystynyt. Oon vaan huomannut että mitä enemmän yritän saada sitä loppumaan, sitä pahemmaksi se vain muuttuu. En mä tykkää tuollaisesta reaktiosta, varsinkin kun ei siinä mitään kyynelehtimisen aihetta edes ollut. Olisiko sulla sitten antaa vinkkiä, miten saada tuo tunteminen kuriin?

      Poista
    4. Työpaikallani kyllä loksahtaisi kaikilla suut auki jos joku siellä nyyhkisi jonkun pienen mokan takia😂 Luulen et hänen työpöydälle ilmestyisi aika pian suuri paketillinen nessuja😂

      Poista
    5. No sehän olisi ystävällistä tuoda nessuja, niin on jotain mihin pyyhkiä silmät. :)

      Poista
    6. Hei anonyymi, me ihmiset ollaan erilaisia! Toiset tunteettomia, toiset enemmän tunteellisia. Mä työnantajana arvostan nimenomaan sitä, että kun joku tekee virheen, hän näyttää avoimesti sen, kuinka se virhe v*tuttaa. Tällaiset ihmiset osoittavat sen, että he todella vaativat itseltään paljon ja pyrkivät tekemään työnsä viimeisen päälle hyvin. Tokikaan en tarkoita mitään itkupotkuraivareita, vaan juuri noin, kuin Pipsakin teki: hetken kyyneleet silmissä ja sitten kokoaa itsensä. Että ei kannata yleistää, että työn saamista haittaisi pieni omien tunteiden näyttäminen.
      Sitäpaitsi, ei niitä kyynelkanavia voi umpeen liimata eikä herkempää luonnetta niin vaan saa muutettua kylmäksi tai tunteettomaksi.
      Pipsalle tsemppiä opintoihin!

      Poista
  17. Sulla on tuossa insta-kuvassa huulipunaa, ehkä silmämeikkiäkin ja hiukset ihanasti! WAU, näytät upealta, kyllä sä osaat :)

    VastaaPoista
  18. Et julkaissut viestiä kun kysyin instan mekosta.Vertasitko kuvia keskenään? Nimittäin näytät laihemmalta vuoden takaisessa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä juurikaan vertaile kuviani, ellei ole kyse remppapostauksen kuvista. Tuohon näyttämisasiaan en osaa ottaa kantaa.

      Poista
  19. Oot lihonut tai sitten tuo mekko lihottaa :)

    VastaaPoista
  20. voi vitun nolo oot porannu töissä miten noloa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen toki oikeutettu mielipiteeseesi, mutta mielestäni itkemisessä ei ole mitään noloa ja toisekseen, en mä siellä porannut vaikka murruinkin. :)

      Poista
    2. Olipa anolla tosi tyhjentävä kommentti :D mut helppo se on huudella tuollaisia kun ei itse tee työtä jossa olisi paineet ja aikataulut. Ja joillekin se sopii, itse ainakin pidän hektisestä työstä enkä tasapaksusta. Jos joskus murtuu ni so vat, ihmisiä tässä ollaan. Eri asia tietenkin jos istuisi vaikka kassalla niin tilanne vois olla vähä epämukava mut eipä siihen kuole.

      Btw hei toi maksimekko kuva oli 6/5, kiva kun olit punaa huulille, sopi tosi hyvin!!

      -J

      Poista
    3. Joo, siinä oli monen asian summa jonka takia sitten tuli hieman kyyneleitä tirautettua. JOkseenkin huvittavaa että tällaista pidetään nolona.

      Poista
  21. "Mä sain hommata itselleni pienemmän koon puseron kun tämä isompi kävi liian suureksi eli oli liian löysä ja paljastelun vaara kasvoi."
    Sun on kyllä täytynyt laihtua useampi kilo (5-enemmän?) että paita jäisi todella suureksi😮 Haluaisin tietää että siis minkä 'paljastelun'? Tuskin siellä tk:ssa niin avarakauluksisia ym hepeniä käytetään työasuna😂
    Ja ihmetyttää muutenkin, koska minä en ainakaan huomaa sussa nyt tulleen laihtumista missään kohti vartaloa. Kyllä jos useamman vaatekoon pieneneminen tapahtuisi, niin sen jo huomaisikin helposti.
    Samaten tuo suurikuvioinen mekkosi, se näyttää jopa olleen väljempi vuosia sitten aiemmassa postauksessa. Mistähän johtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis se paita kävi yläosasta, rintojen kohdalta niin isoksi että paljasti liikaa siitä alueelta ja varsinkin jos kumartelin. Siksi hainkin pienemmän koon jossa kaulus pysyi kunnolla. Eikä näitä työvaatteita ja mun omia vaatteita voi verrata keskenään.

      Poista
    2. Ai miksei voi? Miten sä joudut kumartelemaan töissä jos teet vain päätetyötä? Ettet nyt vain puhu palturia tuon 'laihtumisen' suhteen? Jos kävi sittenkin niin että se paita venyi?

      Poista
    3. Ei niitä voi verrata koska työvaate ei jousta ja esimerkiksi mekot ovat joustavia. Ja kyllä siellä kumartelemaankin joutuu mutta vähemmän, siltikin se yläosa kävi liian löysäksi että paljasti rintaliivit. En mä mielestäni palturia puhu, mutta saat toki olla tätä mieltä asiasta jos haluat. :) Eikä ne työpaidat veny, kuten sanoin, ne eivät jousta.

      Poista
    4. Joustaminen ja venyminen on aivan kaksi eri asiaa😊 Eihän nahkakenkäkään jousta juuri ollenkaan, mutta käytössä venyy.. ja luulen että ihan puuvillaa se työpaita on, joten kyllä venyy käytössä. Ainakin minulla ja kyseessä siis todnäk samantyyppinen työpaita.
      Epäilys vaan hetää kirjoituksistasi, koska kyllähän meillä on silmät päässä joilla nähdään onko laihtumista tapahtunut vai ei😉

      Poista
    5. Ah, niinpä taitaakin olla. Voihan ne tietty olla venyneitä koska en tiedä kuinka kauan ovat olleet käytössä. Itse kun sen ison koon otin käyttöön, se oli suoraan pesusta tullut enkä tiedä kenen päällä oli sitä ennen ollut ja samantien huomasin että nyt on väljää. En usko että nämä on puuvillaa, vaikuttaa polyesterilta enemmänkin mutta asian voin selvittää ensi viikolla jos niistä lapuista pystyy lukemaan materiaalin. Kiiltäväpintaisia kun ovat, niin itse epäilen polyesteria. Vilutakkini kyllä on puuvillaa. Tuolla tosin on monenlaista paitaa, eli ei ole välttämättä sama sun työpaidan kanssa, mutta eipä sitä voi näkemättä sanoa onko vai eikö. :) Saat toki epäillä mutta mä oon sanonut asiat siten kun olen ne itse kokenut. Sillon kun harjottelun aloitin, samanlainen työpaita samassa koossa oli ihan hyvä mutta nyt ei enää ollutkaan.

      Poista
    6. Käytössä venyvät kyllä pitkässä juoksussa ja ei ne pesussa takas muotoonsa palaa jos ovat venyneet. Paitoja todnäk myös uutta ja vanhaa erää, osa käytetympiä kuin toiset jne joten varmasti saman koon vaatteissakim kokoeroja. Meillä ainakin on.

      Poista
    7. Meillä töissä terveyskeskuksessa, jos sattuu ottamaan toisenlaisen paidan ihan samassa koossa saattaa rintavako äkkiä näkyä, joten ihan varmaan voi noin käydä!

      Poista
    8. Hoitajana olen huomannut, että jos on työvaate on kokoa xl, voi se joskus olla ihan sopiva, joskus pieni ja joskus liian iso. Ihan riippuen siitä, mistä erästä on valmistettu (vaikka periaatteessa ovat samanlaisia).

      Poista
    9. Tuota en ollut ajatellutkaan, pitää siis metsästää jostain samankokoinen pusero ja katsoa miten se käyttäytyy.

      Poista
  22. tee palvelus ja lopeta tää paska blogis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisena lukijana sanoisin, että kiitos mielipiteestäsi. Itse haluan kuitenkin jatkaa blogin lukemista, joten voisitko sinä lopettaa blogin lukemisen? :)

      Poista
    2. Sinulla on toki oikeus tähän mielipiteeseesi mutta oletko ajatellut että voisit yksinkertaisesti vain itse lopettaa tämän "paskan blogin" lukemisen? :)

      Poista
  23. Kerroit että olet laihtunut, koska työpusero on jäänyt suureksi. Mistä syystä esim tuo kuvassa oleva vanha mekko on edelleen päälläsi samankokoinen kuin aiemmin? Eikö senkin pitäisi olla kaiken järjen mukaan sinulle jo liian iso? Ihmetyttää suuresti, koska kerrot laihtuneesi, mutta vaatteesi koko ei muutu miksikään. Aina vain samat vaatteet on sopivia, jotkut vanhat nykyään jopa pienen/ahtaan oloisia aiempiin kuviin verrattuna😕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensiksi sanoisin ettei työpuseroa ja tätä mekkoa voi verrata keskenään. Työpusero ei jousta, mekko taas joustaa. Ja kaiken järjen mukaan tämän pitäisi tosiaan olla isohko mutta ei ole, mutta mulla oli samankokoinen mekko viime kesänä joka selkeästi oli yläosastaan iso. En tiedä miksi samanlaiset ja samankokoiset mekot käyttäytyy noin paljon eri tavalla.

      Poista
  24. Miten on mahdollista, että 5 viikon harjoittelun aikana työvaate on jo käynyt liian isoksi, mutta kahden vuoden aikana muut vaatteesi eivät?
    Saitko koittaa työvaatteita ennen niiden käyttöä vai otitko vain kokonumeron perusteella paidan harjoittelupaikalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan mulla kahden vuoden aikana vaatteet käyneet isoiksi ja siksi myynytkin niitä pois. Siihen myös vaikuttaa niin moni tekijä, materiaali eniten. Harjottelussa työvaatteesta huomaa mielestäni parhaiten nuo koska ne eivät jousta. Näkee jos on liian iso tai liian pieni. Ja sain mä ennen harjottelua kokeilla eri vaatteita ja silloin tuo aiempi koko oli OK. Ja nyt ei enää ollutkaan. Toki siis välissä käytin pienempääkin kokoa kun siellä ei aina ollut saatavilla sitä isompaa. Nuo isoimmat koot kun on aika haluttuja. :)

      Poista
    2. Olet sairaalloisen ylipainoinen ja joudut sen takia käyttämään isoa kokoa. Väitäkö siis, että sinun kokoisiasi on niin paljon, että aina ei saatavilla ole oikeaa kokoa? Kyllä tuollainen ylipaino on ennemminkin poikkeus.

      Poista
    3. En ole koko sairaalan henkilökuntaa nähnyt mutta aina nuo isoimman koon vaatteet ovat loppu kun itse niitä käyn etsimässä. En tiedä millainen määrä sairaalalla on hommattuna näitä ison koon vaatteita.

      Poista
  25. Minkätakia et vastaa kaikkiin kysymyksiin joita täällä lukijasi esittää? Mun mielestä se olisi ihan reilua että vastaisit rehellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen mielestäni vastannut kaikkiin kommentteihin. Jos en osaa kommenttiin sen ihmeemmin vastata, olen vain kiittänyt siitä enkä lähtenyt sen enempää selittelemään.

      Poista
  26. Alalla työskentelevänä kiinnostaa kuinka usein vaihdat työvaatteet? Saako teillä olla omassa pukukaapissa jemmassa varavaatteita (työvaatteita siis)? Mitä tietsikkaohjelmia teillä on käytössä töissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu ihan kuinka nopeasti menevät likaiseksi, mutta 1-2 puseroa/viikko on sellainen vaihtoväli. Ja saa meillä olla varavaatteita pukkarissa, pitääkin olla. Itse pidän 2-4 aina jemmassa. Valitan, en uskalla kertoa noista ohjelmista mitään.

      Poista
    2. Meillä ei saa olla jemmassa kuin yks vaatekerta sen käytössä olevan lisäksi. Muuten loppuisi vaatteet kierrosta.

      Ohjelmat ei ole salaisuus. Porissa on ainakin Effica käytössä.

      Mikä puhelintyöskentelyssä on sinulle haastavinta? Tai miksi koet sen siis "vaikeaksi"?

      Poista
    3. Meillä saa olla useampi vaatekerta, ei silti mitään kohtuuttomia. Olen itse yrittänyt pitää sen tuossa että yhden viikon vaatteet on ja seuraavalle löytyy jo yhdet eli 3 yleensä löytyy kaapistani. Mut niinhän se on että jos liikaa hamstraa, ni vaatteet loppuu kierrosta. Mut toi 2-4 tuntuu olevan yleinen käytäntö.

      Ei puhelintyössä mitään suurta haastetta ole. Vaikeaa siinä on kun kiireessä pitäisi muistaa minne pitikään soittaa. Kun siinä on erot. Jos olet alalla, tiedät mistä puhun. :)

      Poista
    4. Itse työskentelen paineen alla sujuvasti, koen että osaan priorisoida työni ja pieni kiire vain parantaa työskentelyäni. Siksi rakastan työtäni ja mm. meidän talon kiireisimmät osastot ovat mieluisia työyksiköitä. Päivät menee hujauksessa eikä ainakaan tarvi pyöritellä peukaloita. En koe myöskään puhelimen kanssa ongelmaa, joten vaikka alalla olen, en tiedä mistä puhut :). MUTTA minulla toki pidempi työhistoria, useimmat numerotkin tulee selkärangasta.

      Poista
    5. Meinasin kyllä tuolla että tiedät mistä soittamisesta puhun jos olet alalla. :) Mutta totta, sinulla on pidempi työhistoria, olet tottunut siihen menoon. Mulle taas kaikki on uutta.

      Poista
    6. Mä en kyllä osaa yhtään edes arvata mitä soittamista tarkoitat. Sihteerit kun ei soittelen mihinkään sellaiseen paikkaan että siitä aiheutuisi katastrofia. Vaatetilaus? Hoitotarviketilaus? Taksintilaus? Ruokatilaus? Jos mitään tähän liittyvää niin asiat korjaantuu yhdellä puhelinsoitolla. Sihteerit kun ei potilasasioissa soittele kenellekään, siinä hommassa toimii hoitohenkilökunta. Henkilöstöasiatkaan ei kuulu sihteereille. Toki sihteeri voi varata aikoja esim. jatkohoitoon, tutkimuksiin yms, mutta en näe itkun aihetta vaikka näissäkin mokaisi.

      Poista
    7. Siis eihän se ollut mikään katastrofaalinen moka, enkai missään kohtaa sitä sellaiseksi sanonut? Mutta kuten oon sanonut, niin monen asian takia reagoin kuten reagoin. Normaalissa tapauksessa tuskin olisin reagoinut noin.

      Poista
  27. Kaikkien kommenttien julkaiseminen on toisaalta hyvä juttu. Ilkeiden kommenttien kirjoittajat kun lukevat tekstinsä blogistasi, normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen häpeää ja katuu kirjoittamaansa.
    Mutta mutta... katsotaan miten käy.

    Kaikki mokaa joskus töissä. Silloin tällöin se on ihan ok. Paitsi kirurgeilla ym.

    Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua! Täällä Pirkanmaalla ainakin paistellut ja teinkin hyvän lenkin koiran kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä kommenttien julkaisu ollut aika mielenkiintoista seurattavaa, että katsotaan nyt miten tämän viikon aikana käy. :)

      JOo, kyllähän sitä mokaa eikä se ole paha asia. Itseäni vaan ärsyttää nuo heti vetistyvät silmät. Tosin mietin että miten kirurgit sitten, hekin ovat harjottelijoita, opiskeljoita jossain vaiheessa, niin miten heillä sitten. Mokata ei saisi.

      Kiitos, sitä samaa sinulle. Mie kans tässä pohdiskelen lähteväni lenkille - voi että kun kissan voisi ottaa lenkkikaveriksi. :D

      Poista
    2. Ajattelitko taas tehdä sellaisen kolmen tunnin happihyppelyn? Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka pitkä lenkki siitä tulisi.

      Poista
    3. En sentään kolmen tunnin happihyppelyä tehnyt, vähän pienemmän tällä kertaa.

      Poista
  28. Ja 13.12 lisää vielä sen että tämä kokeilu toivottavasti herättää ihmisiä ymmärtämään kuinka paljon netissä on vihamielistä kommentointia ja kuinka alas ihmiset ovat menneet :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä viikon sisällä me nähdään että miten käy. :)

      Poista
  29. Hei koska oot lopettanu swappailun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista tarkkaa ajankohtaa saatikka vuotta, mutta kauan kauan aikaa sitten. :)

      Poista
  30. Kiva kuulla, että on mukava harjoittelupaikka. Vähän kannattaa kyllä nahkaa paksuunnuttaa, ettei häkelly liikaa omista virheistä. Asiallinen pahoittelu, virheen korjaaminen/seurausten minimointi ja muistiin vastaisuuden varalle. Paineensietokyky on työelämässä tosi tärkeä taito ja omien virheiden hyväksyminen myöskin.

    Nuorilla ymmärtää, että virheiden tekeminen kirpaisee enemmän, mutta aikuisen ja työelämässä olleen pitää pystyä hoitamaan tilanteet aikuismaisesti ja tyynesti. Eihän siitä mitään tulisi jos asiakaspalvelijat, bussikuskit ja opettajat ja lääkärit kyynelehtisivät työpaikoilla!

    Töissähän on kuitenkin työtehtävänsä mukaisessa roolissa eli ei omana itsenään. Ja en nyt tarkoita, etteikö olisi oma itsensä, mutta kyllä sitä työtehtävästä riippuen käyttäytyy eri tavalla töissä kuin vapaa-aikana. Ja muista sanonta, missä tehdään virheitä, ainakin tehdään jotain (töitä).

    Luulisi, että laihtuessa joustava vaate tuntuisi ennemmin löysältä kuin ei joustava, joka on aina samankokoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä sitä pitäisi paksuunnuttaa mutta kun mikään ei tunnu auttavan. Oon ihan oikesti yrittänyt etten herkistyisi ihan niin herkästi mutta mikään ei auta. Jos yritän väkisin pinnistää ettei tulisi kyyneleet, niin sillon se tulee yleensä moninkertaisena. Toki eihän mulla tässä mitään vollotusta tullut, silmät vain kastuivat eikä sitä vuotoa saanut heti tyrehdytettyä. Ja tuo on tosi ärsyttävää, en itsekään tykkää.

      Ja mä käyttäydyn aina korrektisti, mutta tuo perkeleen (anteeksi) herkkäperseisyys on oikeasti tosi rasittavaakin. Mut se saattoi olla kun monesta suunnasta oli kaikkea, niin mä vaan murruin. Et hyvä tietää se oma kestävyyskin. Tää sama moka on käynyt aiemminkin, enkä mä sillon herkistynyt näin mut sillon ei ollut kiire eikä stressiä koulujuttujen kans. En mä tiedä, tää herkkyys on ikuisuuskysymys.

      Poista
    2. Hei! Jos tunneherkkyys harmittaa edes pikkuisen, kannattaa tutustua asiaan liittyvään matskuun täällä: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/epavakaa_persoonallisuushairio/Pages/osio2.aspx

      Tälläista ongelmaa ollut itsellä (tunnehaavoittuvuutta ja vaikea kestää pettymyksiä / omia mokia), itsellä se johti tunnesyömiseen ja lopulta rajuun lihomiseen... Paljon auttoi kun kävi läpi omaa tunnepuolta, ja nyt voi väistämättä elämässä vastaan tulevia omia virheitä ottaa reippaana vastaan. Ei ole tietysti maailman miellyttävintä kun mokaa, mutta ei myöskään väliaikaisestikaan maailmaa romuttavaa. Suosittelen! Kiitokset kivasta blogista :)

      Poista
    3. Minä olen myös sellainen, jolle kyyneleet voivat nousta herkästikin silmiin. Ja se ei ole kyllä ammattitaitoani ja työni laatua mitenkään vähentänyt. Meitä on monenlaisia ja herkkyyttä sekä empatiakykyä soisi tähän maailmaan paljon enemmänkin. Eikä herkkyys tarkoita sitä etteikö ko. ihminen pärjäisi työssään. Itse työskentelen henkisesti vaativassa työssä, jossa myös todella tiukkaakin otetta tarvitaan eikä minulla herkkyyteni suhteen ole ollut siinä ongelmia. Pikemminkin siitä on ollut hyötyä, asioita tarkastelee laajemmalta näkökannalta asettuen välillä myös toisen asemaan. Tsemppiä Pipsa, älä ole itsellesi liian ankara, herkkyytesi on myös voimavarasi. Hyvää harjoittelun jatkoa ja kiva asu sinulla jälleen päällä!
      Mari

      Poista
    4. Kiitoksia linkistä, pitää tutkailla se paremmalla ajalla. Olen tosiaan aika herkkä, ja joskus se ärsyttää kun vesihanat aukeaa ihan sellaisissakin kohtaa, missä ei nyt välttämättä olisi mitään syytä. Enkä mä luultavasti normaalisti samaisessa tilanteessa reagoisi noin ja kuten sanoin, niin tuo oli monen tilanteen summa.

      Poista
  31. Ei sun tarvi enää laihduttaa, oot just hyvä noin😊👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä vielä aattelin laihdutella. :)

      Poista
    2. anna jo olla bibs et tule koskaan onnistumaan

      Poista
    3. Arvaa miten ällöttäviä ovat lihavuuden ihannoijat,niille on oma nimityskin.

      Poista
    4. Niin kauan kun ei anna periksi, kaikki on mahdollista. :)

      Poista
  32. Ällöttävä ihrakasa painu vituun mun internetistä!!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ohhoh... Joku on kyllästynyt itseensä ja elämäänsä!

      Poista
    2. NO höh, että voit noin huonosti. Ja kaikella ystävällisyydellä sanon tämän, että sinä voit itse myös helpottaa oloasi jättämällä tulematta tähän blogiin. Se on niin yksinkertaista. :)

      Poista
  33. Toivottavasti nyt en loukkaa mutta ajattelin kysyä, onko sinulla esim. kilpirauhasen vajaatoimintasairaus vai mikä ihme? Siis oletko ollut lapsesta lähtien pyöreä ja sitten kiloja tullut koko ajan lisää? Minä niin toivon, että saat pudotettua painoa, koska vanhemmiten sen kanssa tulee yhä enemmän ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on testattu tuo kilppari monet kerrat, monien eri lääkärien johdosta eikä niissä tuloksissa ole mitään siihen viittaavaa. En sitten tiedä jos on joku harvinainen sairaus josta en tiedä, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta se ei ole.

      Oon mä ollut nuorena pyöreä ja siitä pikkuhiljaa tullut kiloja lisää. Mut nyt oon saanut painoa pois ja aion saada vieläkin sitä pois. Pikkuhiljaa vaikka sitten.

      Poista
  34. Moi
    Olisi kiva joskus lukea sinun ja miehesi parisuhteessa, ja miten tapasitte. Kauanko olette olleet yhdessä/ oletko naimisissa tai jos et, niin haluatko joskus naimisiin.? Käytätkö jotain meikkejä tai onko sinulla mitään tiettyjä kauneusrutiineja.
    Blogisi on mielestäni kiva, tekstit ovat yleensä aika pitkiä joten en aina jaksa lukea koko postausta läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan tavattu netin kautta, oltu yhdessä nyt 14v. emmekä koskaan tule menemään naimisiin vaikka kihloissa olemmekin. En juurikaan käytä meikkejä, silloin kun käytän niin huulikiiltoa tai -punaa ja BB-voidetta. Kasvojen pesu tietty lasketaan kauneusrutiineiksi, että sitä tietty teen aamuin illoin. :)

      Poista
  35. Jeesus, kuinka kusipäistä porukkaa tänne kommentoi :o Ihan uskomatonta. Hankkikaa elämä. Tsemppiä Pisa harjoitteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että nuo kusipäisimmät viestit on ihan vaan testailua tuleeko kaikki kommentit läpi, eikä suinkaan kenenkään oikea mielipide 😀

      Poista
    2. No nyt tosiaan ensi viikon sunnuntaihin testataan ja katsotaan että mimmosia tulee. Tietty tässä tietyn tyyppiset kommentoijat innostuvat entisestään.

      Poista
  36. Olen itsestäni huomannut, että hormonit vaikuttaa paljon itkuherkkyyteen. Kun oli hormonaalinen ehkäisy käytössä, niin itkin ihan vaikka mitä. Ja enää vaikka ei olekaan, niin silti toiseen aikaan kuukaudesta saattaa töissäkin tulla lähinnä liikutuksen kyyneliä silmään eri asioista kun juttelee työkavereiden kanssa. Onneksi ei asiakkaiden kanssa.

    Jos teen jonkin mokan töissä, niin en itke, vaan valvon muutaman yön (nukun siis tod. huonosti silloin) ja märehdin asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuommoisia lihavia itkuiikkoja jotka vetovat hormooneihin ja sit jatkuvasti saikulla 😲

      Poista
    2. No noiden hormonien kanssahan mulla on ollut ongelmaa, mutta tällä hetkellä kaiken pitäisi olla ihan OK joten en usko että on siitä kiinni. Ja kun oon tämmönen tosi herkkä, et saatan itkeä vaikka liikuttavan videon nähdessäni.

      Poista
    3. Just joo. Kuka tässä sairauslomista puhui? Kerroin hormonien heilahtelujen vaikutuksista itkuisuuteen. Sairauslomieni määrä on minimaalisen pieni. Ja painoanikaan tuskin tuosta viestistä pystyit päättelemään. Ihmekommentoijia täällä liikuskelee.

      Poista
  37. Yököttää katsoa sun roikkuvia alleja ja niitä melkein kuoliossa olevia jalkoja.Sinua ne eivät taida haitata, mutta ajattelisit meitä muita.Me emme halua katsella noin yököttäviä ruumiinosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka käskee kasoa ? Voit hyvin olla katsomatta ja lukematta koko blogia jos noin ällöttää

      Poista
    2. Kumpi on hajalla: sun internet vai pääkoppa? Kumpi syy pakottaa sut tulemaan Pipsan blogiin?
      Tajuan kyllä miksi sulla ei ole parempaa tekemistä lauantaina, mutta ei ole Pipsan vika, ettei kukaan jaksa katsella sua.

      Poista
    3. Kuka käskee sun katella niitä?!

      Poista
    4. Niin,ja sulla ei oo lauantaina muuta tekemistä kuin ihailla Pipsan alleja 😂

      Poista
    5. Mä osaan lukea, ei tarvi vaan katsella kuvia. ;)
      Hienosti muuten vastattu kysymyksiin! Bravo!!! 👏🏻

      Poista
    6. Tässäkin sanon ystävällisesti että mua ja mun ällöttäviä osia ei ole pakko katsoa. Minä en ole kaulin kädessä selkäsi takana vaatimassa sua katsomaan. Itse teet valinnan tulla blogiin ja nähdä nämä ällötykset. :)

      Poista
  38. Miksi tilaat netistä selkeästi liian pieniä vaatteita ja venytät niitä päälläsi mallauksen ja valokuvauksen ajan vain palauttaaksesi ne vielä takaisin myyntiin. Monista kuvistasi näkee selvästi, että ne on venytetty aivan äärimmilleen. Minusta tuo ei ole reilu juttu kaupalle ja muille ostajille, että takaisin myyntiin menevät vaatteet on venytetty piloille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan niitä vaatteita on sovittaa, enkä yleensä pidä vaatteita päälläni kuin maksimissaan 5min ajan. Vaatteen täytyy olla sitten huonoa materiaalia jos tuossa ajassa jos venyy piloille. Jos tällainen ärsyttää, niin kannattaa kääntyä kauppojen suuntaan ja pyytää heitä lopettamaan tällainen sovittamismahdollisuus.

      Poista
  39. Kyllä mullakin hormonit vaikuttaa itkuherkkyyteen ja liikutun välillä herkästi. Eikä se ole mikään huono asia! Ja vastaukseksi joillekin, kyllä ne kirurgitkin itkee töissä, ja kokemattomat varsinkin paineen alla, mutta on meidän ylilääkärikin stressin vallassa töissä itkenyt. Ihmisiä ne on lääkäritkin :)
    Jos ihmisellä ei olisi tunteita, niin sitten enemmän olisin huolissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta kyllä puhut että se ois aika ikävää jos ihmisillä ei olisi tunteita. Enkä mäkään siis töissä mitenkään isosti itkenyt, mutta kyyneleet tuli kyllä silmiin ja sain korjattua itseni nopeasti.

      Poista
  40. Voi ei näitä kommentteja. Miten sä jaksat lukee niitä, jotka on noin törkeitä. Ollaanko me ihmiset aivan järjettömiä.
    Jostakin pienestä asiasta aletaan vaahtoamaan. Mitä se nyt haittaa, jos tukka ei ole aina tällingissä.
    Mun työpaikalla näyttöä tehnyt nainen näytti olevan ratkeamaisillaan.
    Ohi mennen huomasin, et kolme näytönvalvojaa testas ja jallitti naista. Näytön jälkeen sitten tuli itku, mutta läpi meni. Aika stressaavaa nykyisin.
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mä vaan jaksan. Enkai ota niitä ihan niin nahkani alle vaikka jotkut kyllä ovat todella ikäviäkin. Julkaisin varmaan aina kaikki kommentit mutta kun ajatuksena on ollut pitää tämä mukavana paikkana. Missä kaikki saisi keskustella, jos vaan voivat ilmaista sen asiallisesti, muuta en ole vaatinut.

      Joo, nuo näyttötilanteet on kuulemma aika stressaavia. Varsinkin laitoshuoltajan näyttötilanne. Mulla ei ole tuollaisesta edes kokemusta joten saas nähä miten reagoin silloin.

      Poista
  41. Ei hyvä jumala sentään mitä kommentteja täällä on! Nyt ihmiset ryhdistäytykää ja etsikää jotain muuta tekemistä.

    Pipsa mä oon hoitsu ja tiedän tuon paineen töissä. Välillä saa vähän näyttää tunteitaan, niin teen minäkin. Hyvää kevättä sulle ja jätä noi ilkeät kommentoijat pois blogista. Ei ne edes tiedä miten tyhmäksi ne itsensä tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin hoitsu voisit laihduttaa niin olis helpompaa🙄

      Poista
    2. Tällaisia tänne tulisi jos en niitä jättäisi julkaisematta mutta on toisaaltas ihan hyvä että näette mimmosia tulee. Moni vakkarikommentoija onkin alkaneet laittamaan mulle viestiä sähköpostin tai facen kautta. Ihan järkevää.

      Poista
  42. Kuinka monta % suurinpiirtein palautat nettikaupoista tilaamistasi vaatteista sovituksen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan laskenut prosenttiosuutta siitä, mutta pyrin siihen että mahdollisimman vähän palautuisi takaisin.

      Poista
    2. Tässä linkki siihen, mitä niille palautetuille vaatteille tapahtuu: http://m.iltalehti.fi/talous/201703152200086101_ta.shtml

      Poista
    3. Mielenkiintoinen teksti. En tiennytkään että jotkut kaupat heittävät palautetut tuotteet roskiin. Mun mielestä tuollaisessa tapauksessa tällainen mahdollisuus, että voi tilata kotiin tavaraa, niin pitäisi sitten lopettaa. Nettikaupoissa on paljon niitä, että koko ei välttämättä aina pidä paikkaansa, tai väri on muuta kuin tuotekuvassa näkyy. :) Toki sellaisia en ymmärrä jotka tilaavat kauhealla määrällä vaatteita ja palauttavat kaikki pois.

      Poista
  43. Ethän vaan sattuis olemaan raskaana kun niin tunteet pinnassa? Onnea vauvauutisista jos näin on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan mutta vauvauutisia ei tule täältä suunnalta kuulumaan ellei uutta kissaa voisi ajatella vauvana, karvaisena sellaisena. :D

      Poista
  44. Miksi jatkat yhteistyötä Yves Rocherin kanssa, vaikket ole kiinnostunut heidän tuotteistaan pätkääkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti siksi että kyseisen merkin tuotteet kiinnostaa. Ei ehkä kaikki tuotteet, mutta jonkin verran. Ja sitten on mukavaa kun pääsee kokeilemaan. :)

      Poista
  45. Todella ikäviä nämä joidenkin asiattomat komentit, mutta ne johtuvat vain mielen köyhyydestä tai pahasta olosta.

    Henkilökohtainen kysymys eikä tarvitse vastata, mutta oletko ikinä käynyt terapeutilla tai luulisitko, että joskus sinne haluaisit mennä?

    Monesti ulkopuolinen (en tod tarkoita tätä blogia) osaa katsoa omaa tilannetta eri näkökulmasta kuin esimerkiksi ystävät tai puoliso.

    Toivoisin, että jaksaisit jatkaa remppaa, vaikka tiedän että se on vaikeaa. Kun sulla kuitenkin Netflix niin aloita katsomaan sarjaa Koukussa ruokaan joka kertoo tunnesyömisestä. Ok on aika jenkkikamaa mut laihat ja lihavat samalla viivalla.

    Itse kamppaillut näiden asioiden kanssa koko ikäni ja se sama jatkuu loppuelämäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin,muita haukut,itse kysyt tarviiko Pipsa terapeuttista apua,miksi?

      Poista
    2. En ole koskaan käynyt terapeutilla, mutta olen kyllä käynyt juttelemassa ammatti-ihmisten kanssa. Mut jos tarvitsisin nimenomaan terapeutin apua, niin enköhän minä sinne sitten menisi. Kiitos tuosta Netflix-suosituksesta, pitää kurkata kun ehdin. :)

      Poista
    3. Niin, tosin esim. syömishäiriöihin kuten moniin muihinkin sairauksiin liittyy hyvin yleisesti täydellinen sairaudentunnottomuus. Se, että myöntää tarvitsevansa apua ja uskaltaa ottaa sitä vastaan on todellista rohkeutta, ei se, että vuodesta toiseen yrittää selitellä syyllä jos toisellakin tilannetta siedettäväksi ja hakee selityksille hyväksyntää.
      http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/laheisille3.html

      Poista
  46. Leena mitä tuo sinun kommenttisi tarkoitti? Nainen ratkeamaisillaan ja kolme näytönvalvojaa testas ja jallitti naista ja läpi meni. Sinä siis katsoit vieressä ja vaikka itku tuli et sanonut mitään??? Siinä tässä yks tavallinen Leena. Jatkuvasti laittaa Pipsalle mukavia komentteja, mutta itku tulee kun lihava nainen on omalla mukavuusalueella eikä uskalla sanoa mitään. "Näyttöä tehnyt nainen näytti olevan ratkeamaisillaan". Voi vittu sinulle Leena tukehdu omaan kukkahattuusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulle vähän tarkennusta. Ei ollu mun harjottelija. Vaikka mun alueella teki näyttöä. KIELLETTIIN ettei saa sitten millään lailla osallistua tähän näyttötilanteeseen. Sä et varmaan ole koskaan nähny kun harjottelija tekee näyttöä.
      >Leena

      Poista
    2. En tiedä millasia näyttöjä sieläpäin tehdään, mutta tuskinpa niitten tarkoitus on "jallittaa" ketään tai saada itkemään?

      Poista
    3. Kovan paineen ja stresin kuormittamana sinäki voit murtua.

      Poista
  47. Sosiaalipornoahan tää on miksi kaikki seuraa, kuten Tuksuakin aikoinaan. Ihminen tekee jotain aivan muuta mihin totuttu. Hyvä blogille onko hyvä pitäjälle hmm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen saa seurata blogia ihan mistä syystä tahansa, mutta kommentointiin saan onneksi itse sanoa viimeisen sanan. Toki nyt tässä annetaan löysää narua että kaikki näkee mimmoista se on, mitä jätän yleensä julkaisematta.

      Poista
  48. No ei todellakaan haittaa :) Ihmisiä kun ollaan niin mokiakin sattuu ja ihan vaan vahinkoja, ne kuuluu elämään. Ja kyllä sitä sattuu että kyyneleetkin tulee silmiin kun jotain sattuu, varsinkin jos tuntee mokanneensa ja vieläpä harjoittelussa jota ehkä tahtomattaankin vielä jännittää/stressaa ja yrittää tehdä kaiken juuri oikein. Tuo mekko on tosi kiva, minulla vain aina ekavilkaisulla tulee "essu" mieleen kun tuo valkoinen joka katkeaa päällä olevaan puseroon :) Eikä sekäön haittaa, mutta on siis vielä nätimpi jos valkoista ei katkaista vaan on esim auki oleva neuletakki, mutta eihän siten ulkona vielä toki tarkene. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harjottelussa sitä vähän jännittääkin mutta en mä yleensä tällä tavoin ole reagoinut. Enemmän tulee just mieleen että sen päivän kaikki tapahtumat yhteensä sai aikaan tämmösen. Ja nopeasti mä siitä kyllä toivuin ja jatkoin touhujani. Ja onneks on ihana porukka tuolla jotka ymmärsi, ovat varmaan ennenkin nähneet vastaavaa.

      Poista
  49. Et jää mistään paitsi, kun kerrot hyviä asioita ja pidät huolen mitä suustasi päästät ulos.
    Nää ihmiset, jotka huutavat kaiken paskan suustaan on jotenki sairaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä ovatko välttämättä sairaita, mutta huono olo heillä jostakin on.

      Poista
  50. Pitkää tekstiä olisi helpompi lukea, kun pilkut olisivat paikoillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti, mutta blogissa en kiinnitä kaikkeen paljon huomiota koska kirjoitan niin vauhdikkaasti. Pitäisi kyllä mutta ei sitä aina tee.

      Poista
  51. Haluaisin kysyä,että m7nkä ihmeen takia sä pidät tätä blogia? Saat noin kamalasti negatiivista tekstiä, ja silti vain jatkat? Ja se, että vaikka nyt julkaisetkin kaiken, niin kaikkein pahiten sä teet itsellesi tällä hallaa.. vai kenties haluatko niitä sääli kommentteja ja tsemppi kommentteja? Tuo nyt tuli päällimmäisenä mieleen. Kyllä täytyy olla eriklinen luonne tai syy, että tällaista blogia pitää, vaikka suurinosa lukijoilta on pelkkää p*skaa.
    Mikä on sinulle se 'hyöty' jonka tästä kaikesta saat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska itselleni tätä on kiva kirjoittaa, toki tykkään että täällä voitaisi sivistyneesti keskustella aiheesta kuin aiheesta - se on ainoa mitä oon vaatinut että mielipiteet ilmaistaisi asiallisesti vaikka kuinka oiskin eri mieltä. Ja mä uskon siihen että 1 hyvä voittaa 20 pahaa. Enkä mä edes noita ikävämpiä kommentteja koskaan liian itteeni ota vaikka ihmetelenkin että miksi joku sanoo ja tekee tuolla tavalla.

      Poista
    2. Mikä se hyöty sulle tästä on?

      Poista
    3. En ole ajatellut asiaa tuolla tavalla. Tykkään kirjoittaa, tykkään keskustella mutta se ei ihan aina vain onnistu. Tai ehkä yksi hyöty on, saan kerrottua muille että voivat rohkeasti pukeutua miten haluavat, etteivät miettisi liikaa mitä joku muu miettii siitä. :)

      Poista
    4. Niin ja rahallinen hyöty lisäksi.

      Poista
    5. No sekin tietty, mutta rahallinen hyöty ei ole itselläni se pääasia pitää blogia.

      Poista
  52. Se on vähän niin Pipsa, et kun sä julkisesti esittelet itseäsi ja elämääsi, niin sanomattakin on selvää että saat kaikenlaisia kommentteja.
    Se, joka noista huonoista kommenteista kärsii ja 'joutuu' niitä lukemaan, olet sinä itse. Mun mielestä jos yhtään rakastaa itseään, ei alistu tällaisen blogin pitämiseen. Koska sä tiedät jo sen, että suurinosa on säälihehkutuksia tai sitten suoraan keljuilua tai noita surkeita haukkumistekstejä. Ihan turha 'valitella' että kun noita tulee lukijoilta, ei sun ole mikään pakko tätä blogia pitää. Kenenkään ei myöskään ole pakko tätä blogia lukea, mutta sä annat kaiken tämän mahdollisuuden vaan itse.
    En usko että lukijat mieltänsä pahoittaa nuista ala-arvoisista negoista, sinullehan ne on kohdistettu.
    Miettisin kyllä kaksi kkertaa itse, että jatkaisinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai se on näin, sen tiesin jo blogia aloittaessanikin. Mutta ikävät kommentit eivät ole itselleni se syy miksi blogin lopettaisin. Varsinkin kun tiedän että aika moni nimenomaan kiusaa siksi, että saisivat mut lopettamaan, muutama on ihan näin sanoneetkin. Toiset kiusaa siksi että on paha olla jostan syystä ja mä vaan tunnun kai hyvältä purkukohteelta. Mut en mä niitä koskaan ota liikaa itteeni. Yritän ymmärtää vaikka en aina kyllä ymmärrä koska en itse tekisi noin. Jos joku blogi ärsyttää, lakkasin vain seuraamasta sitä. Ja mitä mulle on sanottu, niin kyllä lukijat pahoittavat mieltään ala-arvoisista kommentoinneista, eikä sellaisten päästäminen tänne nostata blogin ilmapiiriä. Jos jollakin on hampaankolossa just mua varten, niin saavathan he mielipiteensä tuotua myös facen tai sähköpostin kautta.

      Poista
    2. En ole Pipsan vakkarilukija ja tulen tänne puhtaasti viihteen vuoksi, mutta kyllä nuo pahimmat kommentit eli nuo läskittelyt yms haukkumiset saa kyllä miettimään, että minkälaisia ihmisiä keskuudessamme oikein onkaan. Enkä tiedä onko niitä tarpeellista kenenkään lukea/nähdä.

      Poista
    3. PipSa,
      jokin aika sitten päätit, ettet reagoi mitenkään törkykommentteihin. Ja että haukkujille ei anneta palstatilaa. Miksi tätä asiaa taas vatvotaan?

      Onko blogin kirjoittamisessa kuitenkin enemmän positiivisia puolia kuin negatiivisia?
      Osa noista piip-kommenteista kuulostaa ihan teinien kirjoittamilta, ei kukaan aikuinen tee noin!

      Jos sinua ei hetkauta, vaikka tulisi millaista palautetta, niin kyllä me lukijat se kestetään.

      Poista
    4. Näitä on nyt kun tässä on tämä kokeilu jonka yksi lukija heitti minulle chatissa ja näin sen kiinnostavaksi kokeiluksi. Että näette nyt sitten tässä viikon aikana nämä kaikki kommentit mitä mulle tulee. Ja blogin kirjoittaminen on enemmän positiivista kuin negatiivista, harmittaa vain kun jotkut yrittää saada siitä aikaan negatiivista. Mutta enpä tiedä onko se ikävä palaute pidemmän päälle kivasta, liian negatiivisen huomion antaminen syö energiaa ja mä en halua antaa energiaani tällaisille energiasyöpöille.

      Poista
  53. Pipsa ystäväni. Jätä ihmeessä nuo tosi törkeät kommentit julkaisematta. Niistä ei ole kenelläkään mitään hyötyä. Mieluimmin luen asiallista palautetta.
    Aina löytyy, jotain hyvää sanottavaa blogin pitäjälle, jos vaan viitsii miettiä tarkemmin.
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki meistä haluaisi lukea asiallista palautetta, vaikka oiskin eriävä. Mutta katsotaan nyt ensi sunnuntaihin mitä kaikkea tää tuo tullessaan.

      Poista
  54. Niin minkätakia haluat nyt näyttää paskakommentteja? Ei kai kukaan ole tätä pyytänyt sinulta? Ja tämä on ollut jo tiedossakin, että mitä pahimmillaan niissä on kirjoitettu.
    Laita kommentointi vain rekisteröityneille, sillähän sä saisit täällä ilmapiirin just mieleisekesi. Niin kauan kun tänne saa anot kommentoida, niin kauan saat kuraa niskaasi. Tästäkin asiasta sulle on monet kerrat jo kirjoitettu ja tätä ehdotettu, et siltikään ota vinkistä vaarin, miks?
    Mun lukeminen/seuraaminen tätä blogia kohtaan loppuu tähän, koska sulta on niin typerää näiden sanojen asioiden jankkaaminen vuodesta toiseen.
    Ihmettelen, miksei toisten bloggaajien blogit ole tämmöisiä kaatopaikkoja ja säälin kerjuu blogeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten postauksessakin sanoin, niin idea lähti chatissa lukijalta ja itse kiinnostunut tästä. Että kyllähän tämä tosiaan esitettiin mulle kokeiluideana. Ilmeisesti kaikille ei ole tiedossa mitä se kommentointi voi pahimmillaan olla joten näytetään nyt sitten. :)

      Tottatoki voisin laittaa sen rekisteröityneille mutta olen näin kokeillut joskus aikoinaan eikä se vienyt ikäviä kommentteja pois, koska he tekivät tilin jonka kautta kirjottelivat. Ja toisaalta anonyymeissa on paljon asiallisia kirjottelijoita ja niitä jotka esittävät erivänä mielipiteen ehkä purevasti mutta ihan hyväksyttävinä.

      No monissa blogeissa on kommenttihyväksyntä ja uskon että he saavat osakseen aikalailla samaa. Olisi toisaalta mielenkiintoista nähdä kans et mimmosta he saavat osakseen. Mutta hei, en mä sääliä tässä kerää - haluan vain kokeilla ja näyttää samalla et mitä se sitten ois jos päästäisin kaiken läpi. Syytä miksi pidän hyväksyntää päällä.

      Mutta jos tosiaan päätät lähteä, niin en mä sua pakota jäämäänkään. Kaikkea hyvää sinulle! :)

      Poista
    2. Aika vähänhän noita ilkeitä kommentteja tulee. Luulin että tulis enemmän! Näistäkin yli sadasta kommentista vain noin 10% on paskaa.

      Poista
    3. Meillä on jokaisella omat näkemyksemme. :)

      Poista
  55. Samaa mieltä ano 11.17 kanssa.
    Älä Pipsa inise sitten anojen kommenteista kun ne ei sua kuulosta haittaavan mitenkään😊 Päästä vain kaikki läpi tästä eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa päästä läpi, haluan että tämä on mukava paikka eikä mikään hiekkalaatikko.

      Poista
  56. Tykkään tästä sun blogista, tässä on energiaa ja ihania kuvia :) Löysin tänne joskus muutama kuukausi sitten sattumalta, ja onneksi, olen siitä lähtien seurannut sun blogia säännöllisesti (: Ja muutenkin mua kiinostuanu tuo elämäntapa remppa, alotin ittekin sen syyskuussa 2016 ja nyt lähtenyt painoa -17kg. :)

    Hyvää pääsiäisen odotusta sinulle :) ja kiitos hyvästä blogista äläkä välitä ilkeistä kommenteista. Sä oot ihana persoona! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla että elämäntaparemppa on innostanut suakin ja hienosti olet saanut painoa pois, mahtavaa! :)

      Poista
  57. Mietin sellaista, että voisiko seuraavaksi kokeilla olla julkaisematta yhtään negatiiviseen sävyyn kirjoitetut viestit? Siis että todella rankalla kädellä karsisi kaiken pään aukomisen pois? Jaksaisiko nuo ilkeilijät jatkaa, kun viestit ei pääse läpi? Ja nuo, ketkä lukevat vain sosiaalipornon takia, roikkua lukemassa blogia? Ja ei, en tarkoita, että pitäisi vain kehua, nuoleskella jne., mutta jos ei osaa kommentoida asialliseen sävyyn, niin ei pääsis kommentit läpi. Tälläsen kokeilun pitäisi toki kestää pidempään, eikä loppumisen ajankohtaa kannattaisi kertoa.
    Sä saat niin hirveitä kommentteja (myös noi muka asialliseen sävyyn kirjoitetut) että mun mielestä olisi hyvä yrittää pistää kokonaan stoppi kiusaamiselle. Näyttäisit, että et hyväksy kiusaamista ja taistelet sitä vastaan kaikin keinoin. Ja tokihan nuo ilkeilijät vinkuisi, kun "ihan ystävälliseen sävyyn kirjoitettua viestiä ei julkaistu", mutta totuus on se, että tää on SUN blogi, SÄ päätät olla julkasematta vaikka yhtäkään kommenttia, jos niin haluat. Se olis myös ihan oikein noita tyyppejä kohtaan, ettei niiden lähettämää p*skaa julkastais yhtään missään.
    Sä oot niin ilonen ja positiivinen tyyppi, että olisi kiva jos myös kommentit sopisivat sun ja sun blogin tyyliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen aiemmin tehnytkin mutta ne jaksaa kyllä laittaa viestiä kun tietävät että mä luen ne kuitenkin. Tai en mä niitä kokonaan lue jos huomaan heti muutamasta sanasta, että ei ole kovin asiallinen viesti edessä.

      Stoppi kiusaamiselle olisi hyvä laittaa, mutta mielestäni tämäkin on hyvä että kaikki voi nähdä millaisia viestejä saan. Näkee sen kaiken.

      Poista
    2. No tämähän on se linja, joka on vallinnut kommenttien julkaisemisessa tähän asti. Jos ihan asiallinen, ilkeilemättä kirjoitettu kommentti ei päivänvaloa bloggaajan mielestä kestä, niin mikähän sitten olisi sellainen asiallinen, mutta ei mielistelevä kommentti joka seulasta läpi pääsisi? Olen monta asiallista, mutta kritisoivaa kommenttia välillä jättänyt (eikä todellakaan ole sisältänyt mitään haukkumista tai ilkeilyä), mutta harva on julkaistu.

      Poista
    3. Enempää en voi ottaa kantaa koska en tiedä mitä kyseiset kommentit ovat sisältäneet, mutta niissä on täytynyt omasta mielestäni olla jotain että on jäänyt julkaisematta. Lisäksi on myös niitä, jotka kirjoittavat ihan asiaa mutta loppuun ovat laittaneet todella ala-arvoisesti, jonka takia kommentti jää julkaisematta.

      Poista
    4. Kiitos vastauksesta!
      Kyllä tääkin kokeilu on ihan hyvä, jospa näiden kommenttien lukeminen herättäisi edes yhden ilkeilijän miettimään?
      Mun mielestä rankemman sensuroinnin voisi pistää päälle vaikka lopullisesti. Nämä pään aukojat voisivat tulla omalla naamallaan vaikka facebookissa kertomaan asiansa? :P Varmasti ilkeitä viestejä tulisi silti, mutta jos eivät saisi vastausta enää mihinkään, voisi se vähentää niitä. Ainakin ajan kuluessa.

      Anonyymille: kannattaa varmaan kertoa, että mitä kommentteja on pistänyt, niin Pipsan on helpompi vastata tuohon.
      Jos mun kommentti jäisi jossain julkasematta, niin ensin pistäisin kommentin uudelleen ja kysyisin, tuliko aikasempi viesti perille, enkä heti syyttäisi julkasematta jättämisestä.

      Ap-ano

      Poista
  58. Nyt kun olet päässyt maistamaan arjen työelämää niin mitä mieltä olet, oletko nyt oikealla alalla? Haluatko työllistyä jatkossa tuonne ihan täyspäiväisesti? Mikä työllisyystilanne tuolla alalla ylipäänsä lienee siellä suunnalla, löytyykö duunia helposti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu kyllä sellaiselta mistä tykkään, ei ole tullut vastaan päivää etten olisi halunnut mennä. Tottakai haluan työllistyä täyspäiväisesti mutta myös pienemmätkin pätkät otan ilolla vastaan. Työllistyystilanne on käsittääkseni ihan hyvä, mutta toisaalta on paljon kilpailuakin.

      Poista
  59. Tuo mustavalkoinen mekkohan oli nappiostos,pysyy oikean kokoisena, vaikka olet laihtunut paljon.Mitä materiaalia se on?

    VastaaPoista
  60. Suurinosa tässä ns avoimessa kommentoinnissa on aivan ok. Miks kauhee haloo muutamasta haukkumaviestistä😄? Voi pyhä sylvi, etten paremmin sanois😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me näemme asiat eri tavalla. Sinä et ehkä näe mitään ongelmaa, mutta joku muu voi nähdä. Mielestäni tässä on ollut kommentteja jotka jättäisin julkaisematta, mutta aion silti viikon ajan antaa kommenttien tulla. :)

      Poista
  61. Mikä se asia, on josta olet keskustelupalstojen mukaan jäännyt kiinni valehtelusta?😮

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on pakko sanoa että mulla ei ole pienintäkään käsitystä asiasta, sun pitää kysyä asiaa sieltä palstoilta.

      Poista
    2. Suoranainen valehtelu tapahtui sanojesi mukaan edellisen blogisi aikana jolloin muka laihdutit ja valehtelit syömisesi. Kerroit siitä ja se jäi mieleeni todella outona käytöksenä.

      Poista
    3. Juu, näin tapahtui vanhassa blogissa kun pidin silloin yhden kerran pientä ruokapäiväkirjaa (ilman kuvia), niin silloin väritin syömisiä. Mutta kerroin asiasta aika pian, koska oli huono omatunto. Ja sillon vielä olin kovin herkkä ikäville kommenteille, varsinkin kun siinä oli pientä nettistalkkausta ollut. Mutta tuo tapahtui monta vuotta sitten, olisiko ollut 2009, eli on ollut ja mennyttä. Tietenkin jos joku haluaa mut vanhan virheen takia leimata ikuisesti valehtelijaksi, niin ovat siihen toki oikeutettuja.

      Poista
  62. Minäkin olen yllättynyt, että näitä haukkumaviestejä on tosiaan näin vähän! Sairasta mutta totta. Minä kun olen aiemmista postauksista saanut jotenkin käsityksen, että "kakkaa" tulee sammiokaupalla ja bloggaaja saa hiki hatussa moderoida 90%:a kommenteista pois.

    Ehkä tosiaan olen maailmaan kyynistynyt ja tottunut omassa elämässäni kauheuksiin, mutta en aikuisena, kypsänä naisena jaksaisi loukkaantua ja kauhistella muutaman peruskouluikäisen "Nico-Petterin" ilmiselviä trollauksia. Sillä sellaisiahan nuo lapselliset läski-huutelut on. Jos jokaisesta asiasta, huutelusta ja kritiikistä pahoittaa mielensä ja ottaa aina itseensä, saa märehtiä uhrin roolissa koko elämänsä ja jää se oikea elämä elämättä. Antaa koirien haukkua ja karavaanin kulkea!

    Mikä mua itseäni blogin satunnaisena lukijana hieman ihmetyttää, on jonkinlainen epäjohdonmukaisuus kommenttien julkaisussa.
    Esim. siihen "Ne sanoo etten voi pukeutua noin, mut kyllä mä voin" -bloggaukseen kommentoin, että onpa kivasti leikatut hiukset ja monesti se pahin kriitikko löytyy ihmisen itsensä sisältä. Ja tämä kommentti ei jostakin syystä ylittänyt julkaisukynnystä?
    Oliko esteenä nätisti laitettujen hiusten kehuminen vai mietiskely itsekriittisyyden mahdollisesta vaikutuksesta rohkeuteen pukeutua tai toteuttaa itseään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vähän riippuu postauksesta, joihinkin tulee enemmän ja joihinkin vähemmän. Eikä pahimmat ole vielä edes kommentoineet, olen hieman odotellut heidän viestejään. :)

      Ja hei, en minä näistä loukkaannut millään tavalla - ihmettelen toki tiettyjen kommenttien tarkoitusperiä, kaikki eivät ole trollaavia Nico-Pettereitä. Enemmän mulla on tässä ollut se, että haluan pitää tämän mukava paikkansa enkä minään hiekkalaatikkona. Sellaisia varten ovat sitten nämä keskustelusivustot. Ja jos mulle on kovasti pakko päästä puhumaan, niin muhun saa kyllä muullakin tavoin yhteyden. :)

      Totta, ei tuossa kommentissasi ollut mitään vikaa. Ja kun katsoin tuon postauksen kommentteja (tulevat mulle sähköpostiin), niin en löytänyt sitä sieltä enkä roskaposteistakaan. On hyvin mahdollista, ettei koko kommentti ole tullut vain perille. Näitä tapahtuu aina välillä.

      Poista
  63. Hitsit, missasin chatin, anna ensi kerralla etukäteisvaroitus! :D

    VastaaPoista