30.8.2017

Älä hylkää kissaa kesän jälkeen



Nyt alkaa olemaan taas se aika, kun osa kesäkissoista hylätään oman onnensa nojaan. Tämä asia on ollut omaa sydäntä lähellä jo kauan ja aina pistää suruttamaan, kun näistä epäonnisista saa lukea FB-ryhmissä. Myös muut kissat, jotka tulevat kaltoinkohdelluksi, ovat mielessäni. Jos ottaa lemmikkieläimen, tässä tapauksessa kissan, niin siitä tulee huolehtia eikä potia pimeään metsään kun ei enää kiinnostakaan. Tuolla maailmalla on paljon kissataloja, minne kissan voi viedä jos siitä ei itse kykene syystä tai toisesta huolehtimaan. Mieluummin siis sinne, kuin pimeään metsään jossa selviytymisen mahdollisuus on pieni. 

Mulla oli tuttu, joka otti itselleen kissan, koska se oli niin söpö ja ihana jne. Meni muutama kuukausi ja tuttuni kyllästyi tähän ihanan söpöön kissaan ja kävi kylmästi viemässä jonnekin metsään. Siis heitti suoraan sanottuna auton kyydistä metsään ja ajoi pois. Se oli ensimmäinen kerta kun suutuin kyseiselle tutulle ja totesin, että jos vielä kerrankin näen hänellä kissan, niin ilmoitan eläinsuojeluun.

Mä tuen omalta osaltani näitä kissataloja lahjoittamalla heille rahaa, ruokaa, lääkkeitä. Tiedustelen aina etukäteen, minkälainen tarve sen hetkisellä tuettavalla talolla on ja lahjoitn sen mukaan. Haluaisin lahjoittaa omaa aikaanikin, mutta koska olen ajokortiton on se hieman haastavampi tapaus. Ja jos meillä ei olisi jo näin paljon kissoja, joiden joukossa on hyvin reviiritietoinen Siiri, olisin tarjonnut kotiamme ensikodiksi. Ensikodissa koditon kissa odottaa pysyvää kotia ja on samalla ihmiskontaktissa.  


Mulle tämä sai isomman merkityksen tämän vuoden alussa, kun sain antaa Piipulle kunnon kodin. 

Kodin, jossa on leikkikavereita joiden kanssa painia ja leikkiä hippaa. 
Kodin, josta ei pistetä pihalle kun ilmat viilenee tai ei ole enää pentumaisen söpö. 
Kodin, jossa on aina leluja leikittäväksi ja kiipeilypuita kiivettäväksi. 
Kodin, josta löytyy ruokaa ja puhdas veski. 
Kodin, josta löytyy lämpöä ja turvaa. 

Mä itse epäilen Piipun olevan kesäkissa, koska löytyi viime vuoden ensimmäisten isompien pakkasten aikaan, kun oli etsinyt suojaa jonkun naisen takapihalta ja sitä kautta päätynyt EHY:n hoiviin, josta minä tämän tättärääneidin ilmoituksen ihan sattumalta huomasin. Ja tätä päätelmää tukee myös Piipun nuori ikä - hänhän on syntynyt joskus 2016. 


Näissä kuvissa Piipu on ollut toista kertaa valjaissa ulkona - Ja se oli todella jännittävää! Piipulla kesti kauan mennä kissojen ulkohäkkiinkin, vasta kun oli tarpeeksi lämmintä. Ja mä vähän luulen, että sille on jäänyt mieleen se kun joutui pakkasessa olemaan ulkona. Sen takia Piipu on varmaankin alkanut etsimään lämpimiä pesäpaikkoja - mieluisin paikka tuntuu olevan tällä hetkellä tuolla sängyssä, peiton alla (ei kokonaan).  

Mä oon ollut niin iloinen Piipusta ja vaikka hänkin osaa olla välillä ärsyttävä, niin ei ole kertaakaan tullut mieleen että kävisin tämän töttöröön heittämässä pimeään metsään. Se ei vain ole vaihtoehto. Mä olen päättänyt huolehtia tästä pienestä Pirpanasta, ettei hänen tarvitse enää ikinä tuntea pakkasta tassuanturoissaan tai nälän murinaa masun pohjassa. Piipun ottaessa mä tosissani tarkoitin, että hänestä huolehdin loppuun asti ja jos asiat menee niin huonosti, etten Piipusta pystyisi huolehtimaan, niin hankkisin hänelle toisen, paremman kodin. 

28.8.2017

Jäähyväiset kesäkaudelle, mutta tervetuloa lämpimälle syksylle


Mulla oli tänään kova kiire hommista kotiin, koska Game of Thronesin seiskakauden finaalijakso! Siinä katsomisessa menikin pari tuntia koska pätki niin penteleesti, mutta ihmekkös tuo kun luultavasti moni muukin yritti sitä katsoa. Jakso oli ihan katsottava, mutta siitä puuttui se OOOOH hetki. Edes loppukohtaus ei tehnyt sitä (huomaatteko miten varon spoilaamasta?) Nyt pitää odottaa hiton kauan sitä viimeistä kautta. Rehellisesti sanottuna, luulin että tämä kausi olisi ollut viimeinen. Nyt oon alkanut harkitsemaan että lainaisin tuon kirjasarjan ja lukisin sen tässä välissä ennenkuin kasikausi alkaa.  

Mä tykkään seurata tv-sarjoja, varsinkin kun samalla voi kirjoitella kirjeitä. Tosin GoT taitaa olla ainuita sarjoja joita seuraan sen verran tiiviisti ettei siinä samalla pysty kirjottelemaan. Tästä voisi ajatella etten juurikaan seuraa niitä mitä "katson" kun kirjoitan, mutta yllättävän hyvin niissä juonissa pysyy kyllä perässä, vaikka kirjottelisin.  



Tällä viikolla onkin hieman touhotettavaa. Menen kuvaamaan Hennan estevalmennusta ja tässä katselen jo tavaroita valmiiksi, mitä sinne otan mukaani. Pitää myös testata miten videointi onnistuu tuolla kameralla, koska se helpottaisi suuresti jos saisin otettua videot ja kuvat samalla. Ootan ihan innolla, että pääsen harjottelemaan nopeasti liikkuvan kuvan kuvaamista. Onneksi mulla on Henna the ammattilainen kertomassa vinkkejä, joten uskon selviytyväni tästä hommasta. Te muuten pääsette vähän myöhemmin mukaan tuohon päivään, koska suunnittelin tekeväni siitä my day videon, niin näette millaista sitten oli.  

Oon tässä siis touhunnut tämän päivän hommien + GoT:n jälkeen blogia, että teillä riittää niille päiville katsottavaa kun mä olen muualla menossa. Jokaiselle päivälle löytyy tekemisensä. Huomenna pitäisi kuvata se peel-off naamion testaus ja editoida valmiiksi. Myös se vegaanisten herkkujen maistelun ajankohta pitäisi miettiä valmiiksi, mutta ainakaan tällä viikolla se ei onnistu. Sitten pitäisi käydä Muksumassissa ostamassa kummipojalle synttärilahja - joku pikkuauto vaan, koska annan oikean lahjan rahana, että ystäväni saa sitten ostaa pojalle tämän tarvitsevia syys/talvivaatteita. Ja salille pitää ehtiä joku ilta käymään - mulle tuli muuten ne ostamani uudet salihousut, ettei enää tule viime kertaista ongelmaa.    



Palataanpa hetkeksi viime viikonloppuun, kun käytiin kaveripariskunnan kanssa katsomassa Napapiirin Sankarit 3 ja oli niin hauska leffa, etten muista milloin oon viimeksi nauranut leffassa noin paljon. Ja naurusta päätellen muutkin taisivat tykätä. Voin suositella! Me ollaan nähty aiemmatkin osat tästä leffasta. Napapiirin Sankarit 2 löytyy meiltä dvd:nä ja lupasinkin lainata sen kavereille, kun eivät olleet niitä aiempia osia nähneet. Niiden näkemättömyys ei kuitenkaan haittaa tämän uusimman katsomista, kun jokainen leffa on ollut niinku oma tarinansa. Mä yritin illemmalla kotona katsoa kakkosleffan uudelleen, mutta koneeni dvd-asema ei suostunut yhteistyöhön ja pitkän etsiskelyn jälkeen huomasin, ettei koko asemaa löydy edes laitehallinnasta. Joo, että eipä se kai toimikaan kun on aseman johdot irti.

Leffan jälkeen mentiin vähän ajelemaan, koska sateessa seisoskelukaan ei ollut mieleen ja kun Venetsialaisten ilotulitukseen oli vielä aikaa. Venetsialaiset ovat kesän ja mökkikauden lopetusjuhla ja me ollaan näissä juhlissa käyty jo monena kesänä. En silti tohdi uskoa, että kylmä syksy tekee tuloaan. Ei, mä nimittäin uskon lämpimään syksyyn. Pikkusen tuolla tuli noiduttua kun sade alkoi, koska olin ajatellut testailla telezoomobjektiiviani, että millaisia ilotulituskuvia tulisi. Onneksi kaverilla oli sateenvarjo, joka antoi siinä pientä suojaa. Meni silti aika nippanappa, kun piti asetella jalusta ja laitettua kameraan oikeat asetukset - ihan ekat paukut menikin vähän ohitse, mutta sain kuin sainkin muutamia ihan hyviä ilotulituskuvia. Oon näihin kuviin äärimmäisen tyytyväinen, vaikka noin läheltä kuvattuna olisi laajakulmalinssi ollut parempi. Kuvat on otettu asetuksilla ISO200, f/8 ja valoitin BULB-asetuksella eli päätin itse kauanko valoitin kuvia, näissä se vaihtelee 2-5 sekunnin välillä. Objektiivina oli Olympuksen 40-150mm f/4-5-6 telezoomilinssi, johon olen tyytyväinen.



Sunnuntaisin pitäisi olla lepopäivä, mutta tämä asia ei meillä ihan aina toteudu. Varsinkaan nyt viime sunnuntaina, koska me olimme ahkeria. Mies touhusi omia hommiaan ulkosalla ja itse touhusin omiani sisällä, eli siivosin, siivosin ja siivosin. Kun sain omat touhut tehtyä, päätin lähteä ulos testaamaan ostamaani uutta macrolinssiä. Sen käyttö ei olekaan ihan niin yksinkertaista, ainakaan minulle, joten harjottelua pitää tehdä. Opin kuitenkin aika nopeasti, että jalusta pitää olla mukana - harmi vain, että mun jalustani ei mene kovin alas. Pitää varmaankin hommata tuollainen gorillapod-jalusta, kun sillä tuntuu pääsevän vähän lähemmäs maata.

Kisut sai oman ruokapöydän, jonka mieheni heille teki. Sitä pitää vielä pikkuisen lyhentää jaloista. Miehestäni on tullut melkoinen timpuri ja jos olisin tästä taidosta tiennyt aikaisemmin, olisin toivonut hänen tekevän ne makuuhuoneen yöpöydät. Nyt se on myöhäistä, mutta pidän tiedon korvan takana jos eteen tulee vaikka ruokapöydän hankinta.  

23.8.2017

Värikkäänä syksyä kohden


Mulla on tänään ollut pieniä käynnistymisvaikeuksia. Aamusti en olisi halunnut nousta töihin, mutta pakkohan se oli. Hieman sitä nukkumista haittaisi Sulo ja Siiri, jotka nukkuivat kanssamme sängyssä. Nukkuvat itseasiassa joka yö ja Sulolla on paha tapa alkaa nuolemaan mun varpaita. Kotiin päästessäni en meinannut saada itseäni kirjottamaan tätä postausta, vaan kaikki muut jutut oli yllättäen kiinnostavampia. Luomisen tuskaa kaiketi. Lisäksi luulen että mun kroppa tajuaa syksyn tulevan, koska on ollut ihan järjetön kylmäkin, että piti tehdä teetä lämmikkeeksi. Mutta sitten yhtäkkiä tulikin kiire, kun mieheni ilmoitti lähtevänsä kaverin kanssa kalaan eikä heillä ollut mitään eväitä, joten mun piti loihtia pikaisesti nälkäisille kalamiehille evästä matkaan. Ja samalla tunnen olevani taas täynnä tarmoa, vaikka tiedänkin etten tänään pääse kovinkaan ajoissa nukkumaan. No, pitää varautua huomiselle aamulle kahvitäräyksen kanssa.   


En oo ihan varma kerroinko tästä jo, mutta meidän piti ottaa verhot pois, koska eräs raitapaita päätti että niissä on kiva roikkua ja leikkiä piilosta, ja roikkua. Just kun olin itse vähän ajatellut että saisin vihdoinkin laittaa ne normaalisti. Jouduimme aikoinaan laittamaan verhot ylös Sulon takia, koska hän teki aivan samaa kuin Piipu nyt. Pitää varmaan alkaa miettimään kappaverhon hommaamista, jos jotain verhoa haluan noihin ikkunoihin laittaa. Jos muuten kiinnostaa, laitoin instaan kuvan Sulosta, jonka nappasin tuolla uudella telezoomillani. Sulo makoilee tuossa kuvassa häkissä ja oon ottanut kuvan 4 metrin päästä, sisältä. Tommosia lötkötasoja mies teki häkkiin ja kisut tykkää. Sulo myös osaa avata vetolaatikon, jossa on kissojen leluja ja tekipä Piipukin sinne kerran pesän.   


Eilen mulla oli aivan loistava päivä kahden ystävän kanssa, mutta en kerro siitä tämän enempiä vaan saatte tulla eiliseen päivääni mukaan vähän myöhemmin koska innostuin tekemään taas My day videon. Videoista puheenollen, tänä perjantaina tulee Tampereen reissun ostosten esittely - mitä siis ostin itselleni ja miehelleni. Nyt yritän katsoa olisiko elokuvissa menossa mitään kiinnostavaa elokuvaa - nyt tai kuukauden sisällä. Meillä on muutama lippu jotka menee vanhaksi ensi kuussa emmekä tietenkään halua jättää niitä käyttämättä. Mietin tässä sellaistakin vaihtoehtoa, että kutsuisimme jonkun kaveripariskunnan kanssamme katsomaan leffaa. Olisiko lukijoilla jokin elokuva jota suositella? 


Valitsin tänään päälleni saman, kuin mitä mulla oli eilenkin, koska kokonaisuus on kivan värikäs ja tunnen oloni kotoisaksi, vaikka kyseessä onkin housuasu. Pakko se on silti hyväksyä, että taas joutuu vaihtamaan mekot tämmöisiin. Aion kyllä hieman kapinoida ja laittaa mekkoja legginssien ja neuleboleron kanssa, varsinkin pinkki skatermekko voisi näyttää oikein kivalta noiden kanssa stailattuna. Mutta tämän asun paita on mukava alelöytä Kappahlilta ja olen tähän tykästynyt todenteolla ja sopii hyvin Nanson pöksyjen kanssa, jotka muuten ovat muuttuneet liian pitkiksi. En ymmärrä miten se on mahdollista, koska housut on aikoinaan lyhennetty. Pitää siis jossain vaiheessa viedä uudelleen lyhennettäviksi. 



Värikkäästi syksyä vastaanottamaan

Paita - KappAhl

Housut - Nanso

Neuletakki - Samoon

Laukku - Mulberry

Tennarit - KooKenkä

21.8.2017

Värikkään auringonlaskun aikaan


Sain itselleni uuden linssin, Olympuksen 40-150mm f/4-5.6 telezoomobjektiivin ja olihan sitä pakko päästä viikonloppuna testailemaan, joten suuntasimme auringonlaskun aikaan Reposaarelle. Parasta oli se, että tuona iltana kun päätettiin käydä, oli pientä allokkoa joten sain tosi kivoja aaltokuvia. Bongasin takarannalla myös pari surffaria, jotka olivat aika pelottomia, koska tuossa kohdilla taitaa olla paljon kivikkoa. Postaukset kuvat on siis tuolta Reposaaren takarannan vierestä napattu tällä uudella linssillä. Myös kissoista otin paljon kuvia, mutta en ole niitä ehtinyt vielä laittamaan instaan. Ja koska nälkä kasvaa syödessä, niin harkitsen tällä hetkellä uuden linssin ostamista, mutta mitäpä sitä ei tekisi harrastuksen eteen mistä tykkää. Mulle valokuvaus ja kirjeenvaihto ovat tärkeimpiä. Löydettiin muuten ullakolta (ei meidän) videokameralaukku, jonka totesin hyväkuntoiseksi ja sopivaksi mun kameroille sekä linsseille. Enää ei ole pakko raahata Mullya kameralaukuksi, ellen sitten ihan pakosti halua niin. Mully kyllä sopii vaativampiinkin olosuhteisiin pehmeän nahan takia, se ei nimittäin ota itteensä jos joku oksa vähän raapaisee.


Tänään on otettu ilo irti tästä lämpimästä päivästä. Alamme menemään sinne syksyyn päin - nyt jo sitä säpsähtää kun klo 22 aikoihin on pimeätä. Pian sitä saa toivottaa taas tervetulleeksi lisävalot, jos asukuvia haluaa ottaa, EI-IIIIIH! Uimisetkin taitaa olla tältä erää ohi luonnonvesissä, ellen tee kauheata syöksyä veteen ja sieltä pois. No onneksi on uimahallit minne voi mennä uiskentelemaan jos tulee kauheat tuskat keskellä talvea. Valitsin tänään päälleni tämän ihanan maksimekon, joka on kulkenut mun kanssa pitkän matkan ja on edelleen hyvässä kunnossa. Jos muuten päivän asun näkeminen kiinnostaan, sen voipi kurkistaa tästä. Alkaa olemaan viimeisiä hetkiä pitää mekkoja sellaisenaan, mutta onneksi on legginssit ja neulepuseot, joiden avulla mekkojen käyttöä voi venyttää pitkälle syksyyn. Muuten, muistaako lukijat pörrötakkia? Se ei enää ole mun, koska kissat valtasi sen ja nyt mun pitäisi hommata tilalle joku toinen - nyt saisi suositella jotain kivaa collegetakkia/fleecetakkia. Sen täytyy olla mun tuoksu, minkä takia moni mun vaatteistani on kissojen suosiossa. 


Kävin töiden jälkeen hakemassa todennäköisesti viimeisimmät (tuoreet) vadelmat tältä kesältä, ovat tuoneet kivan säväyksen smoothieen ja puuroihin. Onnistuuhan se pakastevadelmallakin, mutta maku ei ole yhtä herkullista. Pitää varmaan viikonloppuna käydä hakemassa pari ämpärillistä mustikoita, jos nyt vielä jostain sattuu saamaan. Piti tänään mennä salillekin, mutta huomasin eilen illalla että mun salikamppeet on pesussa, joten piti siirtää treenihetki toiselle päivälle. Todella ärsyttävää kun olin juuri muutama päivä takaperin pessyt pyykkiä ja nyt piti oikein keksimällä keksiä mitä muuta voisin pestä, koska parit housut ja puserot olivat liian vähäinen määrä. Mut nyt mä saan vetää vaihteen vapaalle eli kirjoitella kirjettä, katsella jotain leffaa Netflixistä - suositelkaa mulle jotakin, tuntuu etten löydä sieltä enää mitään kivaa mitä en olisi jo joskus katsonut. Ja päivän päätteeksi valitsen huomiselle päivälle vaatteet - musta tuntuu että menen housuasussa. Ps. Mistä lyödään vetoa, että aamusti valitsenkin mekon? *nauraa* Tämä voisi hyvinkin olla mahdollista, mutta koska huomiseksi on luvattu sadetta ja vilposempaa keliä, niin housuasu on the best.

16.8.2017

Mekko, josta luopuminen on vaikeaa


Kävin tänään töiden jälkeen postilla, kun eilen oikein säpsähdin kun tajusin etten ole kahteen viikkoon käynyt tsekkaamassa noita poste restanten postejani. Sinne oli tullut kiva kasa kaikkea kivaa. Mulla on tänään ollut kunnon postipäivä, koska noiden lisäksi postipate toi kolmet Wishin paketit, joista paljastui kyniä, jotka olin tilannut testatakseni millaisia ovat ja nämä vaikuttavat oikein hyviltä. Kiinnostaako lukijoita testipostaus näistä kynistä ja linkit mistä ne Wishiltä löytää? Tämä kynäinnostus lähti siitä kun Tokmanni on lopetti mun lempikynien myymisen ja jotain täytyy saada tilalle, mikä on vähän vaikea homma, koska kaipaan kynältä tiettyjä ominaisuuksia. Nyt odottelen itselleni saapuvaksi uutta objektiivia, josta olen aivan innoissani. Viikonloppuna sitä testaamaan! Lisäksi pitää suunnitella uutta kuvausreissua, kun edellinen meni liian nopeasti - ehkäpä menemme uudelleen Reposaareen ja "Merimunkkiin", mutta pitää sillä kerralla ottaa pienempi annos.
   
Ja tiedättekös mitä? Mun selkäkipu on mennyt ohitse ja nyt kovasti suunnittelen että lähtisin salille. Mullahan ei ole tällä hetkellä mitään tiettyä päivää milloin käyn salilla, vaan menen kun menen. Sitten kun salikäynnit nousee (eli aika pian) niin pitää suunnittella. Nyt on ollut kamalasti tätä pientä epäonnea, että oikein jännittää, että mikäköhän paikka seuraavaksi menee. Ei kahta ilman kolmatta ja se viimeinen on vielä tulematta. Kun mietitään, että ensin meni reisi, sitten meni kylki/selkä, niin seuraavaksi menee sitten pää. No, toivotaan ettei mun ennustukset käy toteen.   


Luin Iltalehden sivuilta eutanasiasta ja se pisti miettimään. Mä haluaisin päättää omasta kuolemastani, jos olisin vakavasti sairas ja mahdollisuus parantumiseen olisi mahdoton. Kun luin jutusta, että pariskunta nukkui pois käsikädessä ja rakkaimpien läsnäollessa, niin tippa tuli linssiin. Mun mielestä tuo on kaunis tapa nukkua pois. Jos asiaa tarkistelee uskonnollisesta näkökannasta, niin raamatussahan on käsky "Älä tapa" ja jostain luin, että kuolemisen pitäisi olla Jumalan päätettävissä. Jokainen kuolee kun Jumala niin päättää - ainoa vain etten itse ihan usko tuohon, vaan enemmänkin että meidän genetiikassa on jo sisäänrakennettuna milloin on kenenkin kuolinhetki. Jos on parantumattomasti sairas ja loppuaika olisi kauheaa kärsimystä, niin eikö armokuolema olisi... armollisinta? Mitä taas tulee tuohon raamatun käskyyn, niin itse tulkitsisi sen enemmänkin sellaisena, etten menisi ketään tervettä vierustoveriani tappamaan. Mielestäni armokuolema ei ole varsinaista tappamista. Mitä mieltä te lukijat olette eutanasiasta? 


Mekko - Yours Clothing / Ballerinat - EeWas Shoes / Laukku - Furla

Olin eilen käymässä ystävän luona ja halusin pukeutua tähän maksimekkoon. Vaatekaapissa seistessä tuli sellainen olo, että TÄMÄ. Tiedättekö sen tunteen kun mietitte mitä pukeisitte päällenne ja sitten se vaan iskee silmiin? Mun on pitänyt myydä tämä mekko jo hetken aikaa kaverille, mutta oon aina peruuttanut kaupat, koska iskee epävarmuus. Mekossa on jotakin, jonka takia en siitä halua (vielä) luopua. En normaalisti edes välitä violetista väristä, mutta tässä se ei haittaa. Taisin myydä kaikki violetit mekkoni 2015 pois, jos muistan oikein. Ja tätä ei siis lasketa, koska violetti-turkoori. *nauraa* Ystäväni sanoi, etten ole tänä kesänä ostanut niin paljon mekkoja kuin aikaisempina ja totesinkin hänen olevan oikeassa. Olen toki ostanut ja saanut, mutta määrät ovat hillitympiä kuin vuosia sitten. Tämä on aina hyvä asia. Kenties oma vaatevarastoni alkaa olemaan mieluinen, ettei kokoajan tarvitse ostaa. 

Mulla oli eilen myös toinen asu, joka päällä kun kävin pikaiseen töissä (toki siis töissä työasu päällä). Ja pitkästä aikaa oli myös YSL:n laukkukin kannossa, kun piti likaiset työvaatteet tuoda kotiin pesuun. Mekko on ostettu Zalandolta, löytyy sieltä varmaan vieläkin ja tämä olen saanut jonkun tosi törkeän kommentin ansiosta - mieheni ei suostunut kertomaan kyseisen kommentin sisältöä. Mut kiitoksia vaan törkykommentin lähettäjälle kivasta mekosta. ^_^  Pikkusen pitää totutella käyttämistä, kun on tuollainen off-shoulder tyylinen. Pitäisi kyllä löytää hyvät olkaimettomat rintaliivit, vaikka hyvin se noiden normaalienkin kanssa meni - olkaimet vaan ihan löysiksi käsivarrelle ja ympärys mahdollisimman kireälle.    

14.8.2017

Metsänneitona metsässä


* Laittaa musiikit soimaan ja aloittaa kirjoittamisen *

Mulla soi aina musiikki kun kirjoitan blogitekstiä, aina. Tälläkin hetkellä soi Robin Schultzin OK. Tuosta on tullut tämän hetkinen lemppari, koska kaikki tulee olemaan OK. Tämä soi aika usein salilla ja oon sen tahdilla tampannut menemään crosstrainerin kanssa. Nyt ei voi aatellakaan mitään salitreenejä, koska venäytin kylki/selkälihakseni riehuttuani viikonloppuna kummilasten kanssa. Oon täällä kotona nautiskellut olostani, pienessä kipulääkehöyryssä. Ei ole vanhaksi tulemista, mutta oli se sen arvoista, se riehuminen. Koko sunnuntai meni melkei nukkuessa, koska kolmiolääke. Viitisen tuntia taisin olla siitä vuorokaudesta kaikenkaikkiaan hereillä. Nyt oon vaan löhöillyt terassilla ja lueskellut hömppäpokkareita, sekä naureskellut Piipun hyviä kärpäsen metsästystaitoja. Tuossa on kisu, joka nappaa kärpäsen kuin kärpäsen ja vetäsee huiviin. *nauraa* Oon tässä myös katsellut Norjan reissussa ottamia videopätkiä ja miettinyt, että jos tekisin niistä uuden ja täyspitkän videon. Ajatus on kytenyt mielessäni nyt kun olen tehnyt enemmän videoita ja on toisenlaisia visioita sen suhteen. Jos nyt lähtisin Norjaan, tekisin erilaisempia videoita.   


Ylen kuvauksetkin saatii viime torstaina purkkiin ja nyt odotellaan, milloin se tupsahtaa televisiosta. Mulla oli iso kassi täynnä mekkoja, jotka asettelin kakkoskotona nätisti sohvan päälle, että oli helppo vaihtaa päälle. Kuvattiin viimeisenä päivänä noita mun asuja, vaan eipä tuossa ole kaikkia mekkojani, jätin suosiolla tummemmat mekot kotiin. Ja kävipä niin hauskasti, että yhden mekoista myin Ylen toimittajalle, kun hän niin siihen ihastui. Ilmoitan sen päivän täällä sitten, kun sen saa kertoa. Olemme menossa Hennan kanssa Tampereelle, kun ohjelma julkistetaan. Jos muuten tykkäätte kurkata jo nyt pientä Behind the Scenes pätkää meidän kuvauksista, niin Hennan blogista voitte käydä kurkkaamassa. Oli kyllä melkoinen Once in a lifetime kokemusta. Harmittaa vaan, etten ole löytänyt sitä paperilappua, johon olen kirjoittanut mitä kaikkea haluaisin kokea. Siinä lapussa kun oli ainakin mannekiinina olo, lehtihaastattelu ja televisiossa esiintyminen, mutta oli muitakin. Nuo kolmehan multa on nyt sitten purkissa ja ois ollut kiva päästä vetämään tuon televisio esiintymisen viereen vihreä check väkänen. Nyt kun näin miten kuvaa otettiin, niin katselen esim. musavideoita eri silmin, koska tiedän suurinpiirtein miten ne on kuvattu. Ettei siinä tosiaankaan mennä yhden kameran varassa, vaan niitä voi olla monen monta. 


Käytiin viime perjantaina porukalla uimassa ja taas tuli se ongelma, ettei mua meinannut saada vedestä pois, mutta kaikesta siitä vesiriehunnasta huolimatta mulla oli järki päässä ja käytöstapoja, niin nousin sieltä pois heti, kun muut olivat pukeneet vaatteet päälle. Mä tykkään vedestä, sen äärellä mulla on aina ollut rauhallinen olo ja kaikki murheet lähtee aina pois. Jos mulla olisi ajokortti, myöskin se auto ja rahaa niin paljon, niin ostaisin meren tai järven rannalta ympärivuoden asuttavan talon enkä varmaan muualla sen jälkeen asuisi. Mut eniveis, tosta me sitten lähdettiin koko konkkaronkka etsimään grillipaikkaa, koska oltiin otettu myös makkaraa mukaan. Se olikin hauska reissu se, kun metsästettiin paikkaa ja löydettiinkin sellainen, mutta meni vähän myöhäiseksi. Oltiin kotona joskus 23.30 ja kaikkea piti vielä tehdä ennenkuin pääs nukkumaan ja mulla herätys seuraavana aamuna klo 6:30, koska mie lähdin Tampereelle. Mut oli sen verran kivaa, että kyllä nyt muutaman kerran voi mennä vähilläkin unilla + Tampereella sain vaniljalatella simmut auki.  


Mulle tupsahti postissa tämmönen "Purifying peel-off mask" ja ajattelin, että tämän testistä pitää ottaa videota teillekin. Kyselinkin instassa, että kiinnostaako teitä testivideo tästä. Moni on myös varoitellut tämän olevan niin jytyä tavaraa, että ihokin tuntuu lähtevät irti. Niin tottakai mä haluan testata, että lähteekö se ihokin mukana, vaiko ainoastaan ne epäpuhtaudet. Pienellä varauksella mennään, koska Wishistä tilattu. Eli teen varmaan ensin pienelle alueelle testin, ennenkuin vetäsen koko naamaan. Oisko ideaa, mitä seuraavaksi testattaisi?    


Pusero - KappAhl
Pitsishortsit - Ellos
Sandaalit - KenkäPori
Laukku - Mulberry

Autoreissut on parhaimpia, koska samalla voi pysähtyä metsänlaitaan nappaamaan asukuvat. Tuo pusero on ollut parhain alelöytö Kappahlista ja tykästyin niin paljon tuohon malliin, että kävin ostamassa puseron myös vaaleansinisessä värissä. Noita löytyy edelleen Porin Isokarhun KappAhlista kaikissa väreissä (oranssipunainen, vaaleansininen, tummansininen) ja hintaan 15€. Kivan kevyt asu, kun mittari näytti ulkolämmöksi +23℃. Oon myös ilonen noista pitsishortseista, koska nää on just hyvät - ei kiverry ylös kun liikkuu. Mulla on semmonen lötkömmätkin ja niiden vika on se, että nousevat haaruksista ylös. Oonkin jättänyt ne ihan kotishortseiksi. Ainoat hyvät onkin tämmöset tiukat, mutta ei kuitenkaan liian tiukat shortsit. Täytyy toivoa, että tuota lämpöä riittää vielä jonkin aikaa. Lämmin syksy kuulostaisi kyllä kivalta. Mulbrryn iso lötkökassi on kyllä kiva, mutta ei toimi ihan kaikkien puseroiden kanssa, koska hankaa joihinkin kivan nukkakohdan. 

9.8.2017

Rakkain harrastukseni - Kirjeenvaihto


Multa on pyydetty tätä postausta useasti ja nyt otin itseäni niskasta kiinni että kertoisin vähän tarkemmin tästä rakkaimmasta harrastuksestani eli kirjeenvaihdosta. No mä siis kirjoitan kirjeitä, oikein vanhanaikaisesti eli kynän ja paperin kanssa. Tätä mä tykkään tehdä - rakastan kynän tekemää ääntä paperille, raaps raaps. Tykkään ajatustenvaihdosta jota kirjoittaminen mulle on. Tykkään myös tällä tavoin tutustua uusiin persooniin. Mä oon ehkä vaativakin kirjottaja koska mulle on erityisen tärkeää että kemiat kohtaa sen kanssakirjottelijan kanssa, en voisi koskaan kirjoitella vain muutamaa riviä missä kiitän kirjeestä, vastaan kysymyksiin ja esitän omat kysymykset. Mun kirjeet perustuu aina siihen että tykkään vastata toisen kirjeeseen, miettiä hänen kanssaan asioita ja jos kysyttävää tulee mieleen niin kysyn.

Olen sen verran ahkera kirjottamaan että kirjeiden pituus vaihteleekin 5-15 sivun välillä, paperin molemmat puolet laskettuina. Yhden kirjeen kirjoittamiseen voi mennä muutama tunti, taikka muutama päiväkin. Se riippuu ihan miten ehdin. Joskus työttömänä ollessani saatoin kirjoittaa kolmekin kirjettä päivän aikana, mutta nykyään kun aika on vähän kortilla niin kirjoittelussa kestää mutta kirjeenvaihto on sellainen mistä en ikipäivänä voisi luopua.



Mä tykkään koristella kirjepaperien nurjaa eli valkoista puolta tarroin - joskus harmittaa kun tarrat ovat vähän lapsellisia mutta toisaalta ne piristävät. Parhaimmat tarrat tuli ostettua aikoinaan Tiimarista. Se harmittikin suuresti kun Tiimari lopetti mutta onneksi olen löytänyt muutamat nettikaupat joista näitä mieluisia tarroja löytyy. Kuvan tarrat olen löytänyt Puuilosta, 1€/kpl. Mulla on isot tarravarastot koska niitä on pitänyt hamsteroida sen verran etteivät heti lopu ja sitten kun ei aina tiennyt että mistä ne seuraavat tarrat löytää. Onneksi sitä ongelmaa ei nykyisin ole. Kuvassa ei siis näy kaikki tarrani, tämä ovat tämänhetkiset käytössä olevat tarrat joilla kirjeitä ja kirjekuoria piristelen.


Mulla oli joskus kyniä päälle 200kpl, niitä olen tässä muutaman vuoden aikana käyttänyt loppuun ja nyt mulla on enää n. 50kpl kyniä jäljellä. Joitakin olen ostanut toki lisää mutta suurinosa on noita vuosia sitten ostettuja. Jotkut säilyneet, jotkut kuivuneet. Säilytän noita kyniäni Pentikin meikkipussissa koska se on paljon kivempi ottaa kynät tuolta kuin laatikon pohjalta. Eivätkä kynät mene hukkaan kun niitä pitää yhdessä ja samassa paikassa. Mun lempparikynät on nuo Pentelin EnerGel 0,7mm kynät (sininen,oranssi ja musta tuossa kuvassa vasemmalla) - niillä tulee aivan loistavaa jälkeä eivätkä ole kovin kalliit, olisivatkohan 2,50€/kpl. Yksi kynä kertaa tosi ahkerassa käytössä n. kuukauden ajan.


Tässä mun tämänhetkiset kirjekuoret joista osaa en ole vielä piristänyt tarroilla - laitan tarrat yleensä vasta kun kirje on valmis ja kuori siinä sitten valmis laitettavaksi kuntoon. Mä laitan postimerkit heti kuoriin eikä mun tarvitse pelätä väärinkirjoitusta koska kirjoitan osoitteet erilliselle osoitetarralle, jos siis tulee kirjoitettua väärin niin kirjoitan vain uudelle osoitetarralle ja heitän pilalle menneen roskiin. Joskus kirjoitan osoitteen suoraan kuoren päälle, ainakin ne osoitteet joiden kanssa tiedän ettei tule kirjoitettua väärin. Kuviolliset kuoret on parhaimpia, harmillista vain etten ole tuollaisia nähnyt myytävän Suomessa - nämäkin olen ostanut kirjekaverilta Saksasta. Ovat kierrätettyä paperia, eli pisteet vielä siitäkin.


Jos joku haluaa etsiä itselleen kirjekaveria, suosittelen näitä sivustoja:



Mulle kirjepaperit ovat äärimmäisen tärkeitä. Haluan kirjoittaa kirjeeni kauniille kirjepaperille mutta silti se kirjeen sisältö on ulkonäköä tärkeämpää. Toisinaan itsekin kirjoitan valkoiselle ruutupaperille mutta yleensä koristelen sitä tarroin ja ties minkävärisin koukeroin. Tässä muutamat kirjepapereistani, mulla on kaapissa pyhitetty yksi hylly vain kirjepaperille ja tarroille.

Jos etsit kirjepapereita, voin suositella näitä sivustoja joista itsekin ostelen:

Postcard Garden (Suomalainen firma, nettikauppa)
Kirjepaperit (Saksassa toimiva, suomalaisen pitämä nettikauppa)

7.8.2017

Iloinen pupuliini pinkissä mekossa


Iloinen pupu se tässä morjesta vaan! Oon täällä touhunnut kauhealla vauhdilla loppuviikon blogipostauksia ja pessyt pyykkiä, sekä muutenkin siivonnut. Mulla on tämä tuleva viikko todella kiireinen, koska kuvaukset. Haluan siis tehdä kaikki pakolliset asiat pois alta, ettei mun tarvitse noina päivinä kun kuvaillaan, niin miettiä kotiin päästyä yhtään mitään. Ekan kuvauspäivän jälkeen tiedän, mitä odottaa, eli poikkiolemista, mutta on se sen arvoista. Jännitin aluksi sitä kuvaushetkeä, että osaanko olla oikein, mutta ilmeisesti osasin kun ei asiasta tullut huomautuksia. Ehkä ne omat kuvailut on sen verran opettaneet, että kameran edessä osaa olla jo suht luonnollisesti. Tuli myös testattua tuona ekana kuvauspäivänä Yyterin uusi ravintola, Helmi. Pikkaisen tuo yllätti ruokavalikoimallaan, koska jotenkin odotin sen olevan laaja, mutta sieltä saikin tyyliin hampurilaisia, pizzaa ja myöskin salaattia. Odotin listalta löytyvät tyyliin perunamuussia ja lihapullia. Pienen valinnan jälkeen päätin ottaa nimikkoburgeraterian eli Yyteriburgerin. Ja oli muuten hyvää! Samalla myös toimittaja sai makua siitä, että kun mut saa veteen, niin sieltä saaminen on se isoin ongelma. Otin kyllä ilon irti kun tuolla sain uiskennella, mutta pidin silti järjen mukana, etten voisi olla kauhean itsekäs ja jäädä veteen, kun toiset on rannalla.  


Mä oon viime päivinä huomannut haluavani hernekeittoa. Luin ihan oikein, hernekeittoa! Kävin sitten tänään hakemassa säilyketölkin tätä ihanaa sapuskaa, koska mä en osaa tehdä sitä itse, eikä mulla luultavasti olisi hermoja sen tekemiselle. Ja ai että miten hyvää se osasikaan olla monen vuoden jälkeen, tai en ainakaan muista syöneeni hernekeittoa pitkiin, pitkiin aikoihin. Nämä on niitä hetkiä, kun pitää kuunnella mitä mieli, tai kroppa haluaa (kumpi se sitten onkaan), koska muuten se jää sinne takaraivoon ärsyttämään. Sain myös vihdoinkin Wishistä tilaamani kynätestisetin ja pistin samantien parit lisätilaukseen. Mä oon kova kuluttamaan mustia kyniä ja kauhistuttaakin maksaa niistä 5€/kpl, mutta nyt kun eteeni tuli tällainen tarjous jossa sai 5€ summalla 20kpl, niin olihan se pakko tilata ja kynät vaikuttaa ihan kelvollisilta. 


ARVONNAN VOITTAJA SELVILLÄ

Lauras Vintage arvonnan voittaja on selvillä ja hän on osallistuja numerolla 15. Onneksi olkoon, Anne! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia, käyhän kurkkaamassa! Lauras Vintage haluaa kiittää kaikkia arvontaan osallistuneita. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita shoppailemaan Lauras Vintagen nettikauppaan, joka on aina avoinna. Terveisin, Laura 


Käytiin lauantai-illalla taas iltapulahduksella, mutta ei menty tällä kertaa Harjavaltaan, koska seurueemme pienimmät valitsivat paikan. Tällä kertaa kävin pulahtamassa Pinkjärvellä. Vähän kyllä jänskätti mennä sinne, koska oli pilvistä eikä lämpöäkään tainnut olla kuin 15-17 astetta. Menin sitten kuitenkin tyyliin että reippaalla vauhdilla niin pitkälle veteen, et pystyin sukeltamaan. Ei siis mitään, iiik kun on kylmää, vaan sinne vain! Nyt mulla on nokka ollut tukossa tuosta lähtien, eikä mun luottokaverista Vicksistä (nenäsumute) ole mitään apua. Nokan aukaisuvinkkejä otetaan vastaan! Mut oli se kyllä sen arvoista, kun sai pitkän aikaa riehua siellä vedessä, sukeltaa ja nauttia olosta. 


Lisäksi meillä oli viikonloppuna paritkin synttärit, mutta kaverin 40-vuotissynttäreille pukeuduin tällä tavoin eli Ralph Laurenin pinkki mekko pääsi käyttööni sillä kerralla. Olen omat RL:n mekot ostanut Booztista, koska sinne tulee parhaimmat alennusprosentit. Tähän sitten lisäksi KenkäPorista löytämäni Soft Linen avokkaat, jotka on haaleankultaiset väriltään - tietyssä valaistuksessa vaikuttavat jopa hopeisilta. Tähän vielä Furlan pronssinen Metropolis sekä House of Simonelta saamani kullanväriset nahkakorvikset, jotka muotoiltu kukiksi. Halusin laittaa mekon kanssa jotain kultaisensävyistä. Oli kyllä mukava ilta, vaikka en itse lähtenyt mihinkään baareihin riehumaan. Ei ollut silleen energiaa riekkua aamupuolelle yötä, mutta kuitenkin sen verran että sai hetken juhlia ystävän tärkeitä juhlia - seuraavaksi sitten viisikymppisille.  


Mekko - Ralph Lauren

Avokkaat - Soft Line

Laukku - Furla Metropolis

Korvakorut - House of Simone (Saatu)


2.8.2017

Enemmän kuin tiedätkään


Mä oon ollut koko päivän ihan jännittyneissä tunnelmissa, että meni hommatkin ihan tosta vaan viuh. Sain nimittäin yhteydenoton Yleltä ja pienen pohdinnan jälkeen sanoin heille kyllä. Jos mut nyt bongaa jostain kävelemässä iso kuvausryhmä perässä kulkien, niin kyse on tästä jutusta. Pidän teitä vielä vähän aikaa jännityksessä, enkä kerro mistä on kyse, mutta älkää hätääntykö sillä tulette sen varmaankin tässä tulevan syksyn aikana kuulemaan. Kaikki kuitenkin lähti kirjoittamastani onnellisuuspostauksesta, joka on muuten blogini luetuin postaus ikinä. Wohoo! Nyt voin hymyillä leveästi. 


Mulla on tässä hetki, että saan olla itsekseni, kun mies painui kalaan kaverinsa kanssa. Heitin colormaskin päähän, koska pitäähän mun näyttää upealta kuvauksissa. No vitsi vitsi, aion näyttää kuule ihan itseltäni, enkä miltään muulta, vaikka tota kukkivaa ihoa löytyykin. Nyt vaan sattui olemaan tämä päivä viikosta, että laitan maskit päähän. Tässä täytyisi ehtiä myös editoimaan Porinat perjantaiksi ja tehdä sunnuntaille mainospostaus. Pakko yrittää vetää viimeiset mehut, että saan loppuviikosta muutenkin hengähtää kun on tota menoa. Toivon että aurinkoa riittää sen verran tässä illalla, koska haluaisin terassille lueskelemaan uusinta Tosielämä lehteä. 


Löysin eilen illalla vihdoinkin yhden kappaleen, joka on jäänyt päähän soimaan sen jälkeen kun kuulin sen ekaa kertaa radiosta. Hitsit kun ei ollut kännykkä ja Shazam siinä käsillä, että olisin saanut katsottua mikä kappale. Yritin etsiä tuota kappaletta kuulemani mukaan, mutta kun olin kuullut kappaleen hitusen väärin, siinä kun lauletaan "More than you know" eikä "What to you know". Eilen tuli siis Axwell /\ Ingrosso - More Than You Know kappale sattumalta tubessa vastaan ja se on nyt soinut repeatilla eli jatkuvalla syötöllä, niin kauan kunnes kyllästyn. Mulle musiikki on aika tärkeää, vaikka lauluääneni ei olekaan parhain mahdollinen, se helpottaa oloa - oli se sitten onnellinen, innostunut, taikka surullinen, kiukkuinen. Paljasta oma repeat kappaleesi!


Muistutuksena kaikille, että Lauras Vintage arvonta on sunnuntaihin asti voimassa. Mikäli et ole vielä käynyt heittämässä osallistumistasi kyseiseen postaukseen, kannattaa se tehdä tästä klikkaamalla - nyt heti! Palkintona on siis 30€ lahjakortti Lauras Vintagen nettikauppaan. Nettikaupassa myydään käsintehtyjä suomalaisia tuotteita, kuten korviksia, kaulakoruja, aforismityynyjä ja -tauluja.  



Tunikamekko - Yours Clothing / Laukku - Louis Vuitton / Ballerinat - ClickShoes / Hiuskoru - Glitter


Käytiin yks ilta miehen kanssa Kallossa, koska tuo on semmonen paikka missä mieli lepää, mut niin tuntuu lepäävän monen muunkin. Melkonen ryysis taas tälläkin kertaa, mutta onneks tuo on reilun kokoinen saareke, niin saatiin olla ihan kaksistaankin. Ei se mieli samalla tavalla lepää, jos et oo ihan itsekseen ja hiljaisessa paikassa. Kallon kahvila jakaa mielipiteeni, se on sekä hyvä että huono. En silti tuomitse projektia. Pitää vain etsiä lisää rauhallisempi paikkoja omien ajatuksien kuunteluun. Vesi on mulle elementtinä rauhoittava ja usein haluankin veden lähelle, mieluusti merenrannalle, kun haluan olla yksin. Lapsena mun lempipaikka oli Kokemäenjoenranta Porkassa, minne ei olisi saanut mennä mutta menin silti - kotiarestin uhalla. Siellä mä vaan istuskelin rannalla, vähän kastoin varpaita, mutta enimmäkseen tuijottelin niitä pyörteitä. Lapsesta lähtien olen osannut kunnioittaa vettä, etten ole sinne mennyt jos olen tiennyt paikan vaaralliseksi. Ohoh, lähtipä vähän eri teille kirjoittelut, mutta kävimme tuolla ja pyysin miestä samalla nappaamaan asustani muutamia kuvia, koska kohta olisi edessä talvi eikä asukuvailut innosta niin paljoa kuin kesäisin.