16.8.2017

Mekko, josta luopuminen on vaikeaa


Kävin tänään töiden jälkeen postilla, kun eilen oikein säpsähdin kun tajusin etten ole kahteen viikkoon käynyt tsekkaamassa noita poste restanten postejani. Sinne oli tullut kiva kasa kaikkea kivaa. Mulla on tänään ollut kunnon postipäivä, koska noiden lisäksi postipate toi kolmet Wishin paketit, joista paljastui kyniä, jotka olin tilannut testatakseni millaisia ovat ja nämä vaikuttavat oikein hyviltä. Kiinnostaako lukijoita testipostaus näistä kynistä ja linkit mistä ne Wishiltä löytää? Tämä kynäinnostus lähti siitä kun Tokmanni on lopetti mun lempikynien myymisen ja jotain täytyy saada tilalle, mikä on vähän vaikea homma, koska kaipaan kynältä tiettyjä ominaisuuksia. Nyt odottelen itselleni saapuvaksi uutta objektiivia, josta olen aivan innoissani. Viikonloppuna sitä testaamaan! Lisäksi pitää suunnitella uutta kuvausreissua, kun edellinen meni liian nopeasti - ehkäpä menemme uudelleen Reposaareen ja "Merimunkkiin", mutta pitää sillä kerralla ottaa pienempi annos.
   
Ja tiedättekös mitä? Mun selkäkipu on mennyt ohitse ja nyt kovasti suunnittelen että lähtisin salille. Mullahan ei ole tällä hetkellä mitään tiettyä päivää milloin käyn salilla, vaan menen kun menen. Sitten kun salikäynnit nousee (eli aika pian) niin pitää suunnittella. Nyt on ollut kamalasti tätä pientä epäonnea, että oikein jännittää, että mikäköhän paikka seuraavaksi menee. Ei kahta ilman kolmatta ja se viimeinen on vielä tulematta. Kun mietitään, että ensin meni reisi, sitten meni kylki/selkä, niin seuraavaksi menee sitten pää. No, toivotaan ettei mun ennustukset käy toteen.   


Luin Iltalehden sivuilta eutanasiasta ja se pisti miettimään. Mä haluaisin päättää omasta kuolemastani, jos olisin vakavasti sairas ja mahdollisuus parantumiseen olisi mahdoton. Kun luin jutusta, että pariskunta nukkui pois käsikädessä ja rakkaimpien läsnäollessa, niin tippa tuli linssiin. Mun mielestä tuo on kaunis tapa nukkua pois. Jos asiaa tarkistelee uskonnollisesta näkökannasta, niin raamatussahan on käsky "Älä tapa" ja jostain luin, että kuolemisen pitäisi olla Jumalan päätettävissä. Jokainen kuolee kun Jumala niin päättää - ainoa vain etten itse ihan usko tuohon, vaan enemmänkin että meidän genetiikassa on jo sisäänrakennettuna milloin on kenenkin kuolinhetki. Jos on parantumattomasti sairas ja loppuaika olisi kauheaa kärsimystä, niin eikö armokuolema olisi... armollisinta? Mitä taas tulee tuohon raamatun käskyyn, niin itse tulkitsisi sen enemmänkin sellaisena, etten menisi ketään tervettä vierustoveriani tappamaan. Mielestäni armokuolema ei ole varsinaista tappamista. Mitä mieltä te lukijat olette eutanasiasta? 


Mekko - Yours Clothing / Ballerinat - EeWas Shoes / Laukku - Furla

Olin eilen käymässä ystävän luona ja halusin pukeutua tähän maksimekkoon. Vaatekaapissa seistessä tuli sellainen olo, että TÄMÄ. Tiedättekö sen tunteen kun mietitte mitä pukeisitte päällenne ja sitten se vaan iskee silmiin? Mun on pitänyt myydä tämä mekko jo hetken aikaa kaverille, mutta oon aina peruuttanut kaupat, koska iskee epävarmuus. Mekossa on jotakin, jonka takia en siitä halua (vielä) luopua. En normaalisti edes välitä violetista väristä, mutta tässä se ei haittaa. Taisin myydä kaikki violetit mekkoni 2015 pois, jos muistan oikein. Ja tätä ei siis lasketa, koska violetti-turkoori. *nauraa* Ystäväni sanoi, etten ole tänä kesänä ostanut niin paljon mekkoja kuin aikaisempina ja totesinkin hänen olevan oikeassa. Olen toki ostanut ja saanut, mutta määrät ovat hillitympiä kuin vuosia sitten. Tämä on aina hyvä asia. Kenties oma vaatevarastoni alkaa olemaan mieluinen, ettei kokoajan tarvitse ostaa. 

Mulla oli eilen myös toinen asu, joka päällä kun kävin pikaiseen töissä (toki siis töissä työasu päällä). Ja pitkästä aikaa oli myös YSL:n laukkukin kannossa, kun piti likaiset työvaatteet tuoda kotiin pesuun. Mekko on ostettu Zalandolta, löytyy sieltä varmaan vieläkin ja tämä olen saanut jonkun tosi törkeän kommentin ansiosta - mieheni ei suostunut kertomaan kyseisen kommentin sisältöä. Mut kiitoksia vaan törkykommentin lähettäjälle kivasta mekosta. ^_^  Pikkusen pitää totutella käyttämistä, kun on tuollainen off-shoulder tyylinen. Pitäisi kyllä löytää hyvät olkaimettomat rintaliivit, vaikka hyvin se noiden normaalienkin kanssa meni - olkaimet vaan ihan löysiksi käsivarrelle ja ympärys mahdollisimman kireälle.    

54 kommenttia:

  1. Mä tilasin Lumingerielta yhdet olkaimettomat liivit ja yllätyin positiivisesti. Ehkä himpun valahtaa kainaloon, sen verran et itse huomaa mut tuntemattomat ei taatusti huomaa mitään ja mikä tärkeintä, ne oikeasti pysyy päällä 😄
    T. Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että on ollut hyvät. :) Itsekin harkitsen tuollaisia, kun on nuo muutamat mekot jotka sellaisia vaatisivat. :)

      Poista
  2. Kiva törkykommentti-mekko. Sopii sulle tosi hyvin.

    Olen eutanasian kannalla. Mä korjaisin hieman sun juttua genetiikasta. Lääketiede on nykyään kehittynyttä ja monia sairauksia voidaan hoitaa, mutta se ei välttämättä tarkoita ihmisarvoista elämää. Mitä se sitten on, on laajempi kysymys. Joskus on armollisempaa lähteä kuin olla keinotekoisesti ja pitkitetysti "elossa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, tai siitä voi oikeastaan kiittää sitä törkykommentoijaa. :)

      No joo, se on totta, että lääketiede on kehittynyttä että voidaan hoitaa, mutta onko se elämä silti elämisen arvoista, riippuu toki sairaudesta. Mutta aattelen asiaa niin, että meidän geeneihin on jo painettu se erääntymispäivä. Jotain tietty voidaan pitkittää kehittyneen lääketieteen avulla. Itse en haluaisi olla keinotekoisesti elossa.

      Poista
    2. Tuo milloin elämä on elämisen arvoista ja milloin ei on niin vaikea sanoa! Mutta jos ihminen on oman asiansa perusteellisesti ja kypsästi miettinyt ja osoittanut oman vakaan tahtonsa kuolla parantumattomassa tilanteessaan, niin minusta on oikein, että sitä tahtoa kunnioitetaan.

      Poista
    3. Tuohon keinotekoisesti elossa -kommenttiin on pakko tarttua. Itse en olisi elänyt yli 10-vuotiaaksi ilman lääkitystä, joka minulla on loppu elämäni (vakava perussairaus). Eli näkemyksenne mukaan olen keinotekoisesti elossa, mutta olen kiitollinen synnyttyäni tänä aikakautena sillä lääkityksen ansiosta saan elää tätä "keinotekoista" elämääni. Tarkoititte varmaan pääosin kuolemansairaita, mutta vähän pisti silmään lukiessa näitä kommentteja että minun olisi pitnyt jo kuolla. ;D

      Poista
  3. Tuo on paras ja kaunein mekkosi.

    VastaaPoista
  4. Onko sulla noiden rintsikoiden olkainten kanssa jotain ongelmaa, kun näissäkin kuvissa ovat ihan kummallisessa paikassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään isompaa ongelmaa. Tässä on vaan olkaimet jääneet liian löysiksi tuon toisen mekon kanssa, joka mulla oli päivemmällä päällä. :) Oma moka.

      Poista
  5. Miksi aina pitää syödä? Syö kotona ja juo siellä vaikka teetä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysytäämpä näin, että miksi ei saisi syödä kaverin kanssa ulkona?

      Poista
  6. Miksi sun ylipäätään pitäisi luopua mekosta? Tuntuu hyvin oudolle tuo vaatteiden myyminen. Minä ostan ja käytän omia vaatteitani siihen asti kun ne kuluvat/menevät pois muodista/mahtuvat päälle. Sen jälkeen joutavat roskikseen, parhaimmat kierrätyskeskukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihmettelen tätä. Ymmärrän, että myy sellaiset vaatteet, joita ei käytä, mutta miksi pohtia myykö vai eikö sellaisen vaatteen kohdalla, jota käyttää?

      Poista
    2. Mulla on tapa, että jos jotain ei ole tullut käytettyä, niin myyn sen eteenpäin. Silleen tässäkin ajattelin, mutta tulin toisiin ajatuksiin. En vaan halua vielä luopua. :)

      Poista
  7. Kivaa vaihtelua, kun kerroit mielipiteesi eettisestä aiheesta. Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Muuttaisivatkohan nämä eutanasiaa vastustavat mielensä, jos joku heidän läheisensä olisi tosi kovissa kivuissa, eikä mahdollisuutta parantua ole?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit pienestä mielipidepätkästä. :) Kenties asiat muuttuisivat, kun näkisivät ja kokisivat asiaa.

      Poista
  8. Toivon, että kiinnität jatkossa enemmän huomiota tekstien jäsentelyyn ja johdonmukaisuuteen. Sinulla on usein postauksia, joissa pompit aiheesta toiseen, mutta tämä nyt vihdoin sai kommentoimaan aiheesta kun ensin kirjoitat kynien ostamisesta, sitten eutanasiasta ja sitten mekko-ostoksista.
    Ostokset ja niiden pohtimiset voisivat olla oma postauksensa ja sitten tällainen ehdottomasti syvällisempi aihe täysin oma postauksensa. Itse olen ollut siinä tilanteessa, että tiesin sukulaisen toivovan eutanasiaa (oli puhunut siitä jo 25 vuotta aikaisemmin) ja sitten tulikin tilanne, jossa väistämätön oli edessä. Suomessahan eutanasia ei ole mahdollinen ja lääkärit pitävät viimeiseen asti kiinni Hippokrateen valasta (ja pitävät elämää yllä, kunnioittavat sitä) vaikka jossain tilanteissa olisi tosiaan järkevämpää antaa luovuttaa. Voisin kertoa enemmänkin siitä, miten meidän tapauksessa kävi, mutta ehkä tässä nyt on jo riittävän pitkä kommentti.
    Harkitsethan tosiaan jatkossa hieman tarkemmin tekstien sisältöä ja kappaleiden järjestystä. Viime aikoina postauksesi ovat olleet paljolti lähinnä polveilevia listauksia sinulle mieleen tulleista asioista, lähinnä tajunnanvirtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen tuosta aiheesta aiheeseen hyppimisestä! Jotenkin outoa lukea ensin kynien ostelusta ja seuraavassa kappaleessa kirjoitatkin jo eutanasiasta.
      Joku yksi selkeä aihe/teema postaukseen olisi hyvä olla. Nyt on vähän sekavaa.
      Mutta hyvä aihe tuo eutanasia! Siitä pisteet!

      Poista
    2. Kiitoksia vinkistä, pitääpä tähän kiinnittää huomiota. Tekstini on kieltämättä tuollaista "hetkessä" kirjoitettua, mistä silloin tekee mieli kirjoittaa. Mutta yritän kiinnittää jäsentelyyn paremmin huomiota. :)

      Poista
  9. Mielenkiintoista pohdintaa eutanasiasta... Asia on vaikea ja sitä tulisi mielestäni tarkastella mahdollisimman monesta näkökulmasta.
    Itse uskovana ihmisenä ajattelen, että elämä on Jumalalta saatu lahja. Jokainen meistä on luotu Jumalan kuvaksi. Kukaan ei ole täällä "sattumalta" vaan Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja on meistä jokaisen suunnitellut ja halunnut tänne maailmaan elämään.

    Valitettavasti tämä maailma on sellainen, että täällä on kärsimystä. Jokainen ihminen sen tietää ja varmasti jokaisella on elämässään omat vaikeudet ja vastoinkäymiset.
    Itse ajattelen niin, että koska meistä kukaan ei ole päättänyt tänne maailmaan tulla, kenelläkään ei myöskään tulisi olla oikeutta päättää elämäänsä. Kärsimystä pitäisi pystyä lievittämään jollain muilla tavoin. Onneksi nykylääketieteessä on kehitetty monenlaisia keinoja esim. kivunlievitykseen. Mielestäni tätä puolta (saattohoito) tulisi kehittää ja tehostaa ensisijaisesti.

    Toivottavasti kuntoprojektiisi ei tule enempää vastoinkäymisiä. Ikäviä tuollaiset krempat sun muut.
    Mekko on kiva! Erilainen, muta kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteeko kukaan sitten kipua "sattumalta"? Pitäisikö ihmisten sitten kestää kipunsa koska jumala on sen heille suunnitellut?

      Poista
    2. Minusta kipu kertoo, että elää mutta kipua, jota joudut kärsimään elämäsi viimeiset 3kk, ei ole enää elämisen arvoista elämää. Minun mielestäni siis.

      Poista
    3. Ööö, kipu kertoo, että elää? What? Moni asia kertoo, että on elossa, ei siihen kipua tarvita. Et ilmeisesti ole koskaan tuntenut todellista kipua. Sellaista, johon lääkkeetkään eivät auta ja joka ikinen päivä eikä helpotusta ole luvassa. Moni varmaan valitsisi sitten sen toisen vaihtoehdon.

      Poista
    4. Kipu on yksi niistä, jotka kertoo että elää. Monikin asia kertoo, siinä olet oikeassa. :) Ja ei, en ole varmaankaan kokenut todellista kipua.

      Poista
    5. Nyt sellainen korjaus, että yhdistät liikaa tuon Eutanasian kipuun. Ihminen voi ilman kipujakin olla parantumattomasti sairas.

      Poista
  10. Minulla on molemmat vanhemmat kuolleet kivuliasti syöpään eli toiselle olisin suonut mielelläni eutanasian, vaikka olinkin silloin vain parikymppinen. Yllättävän syvällinen aihe, kun muuten blogi on iloisen ympäripyöreää mekko-sali-syöminen-laihdutus-kissat-kassit -aihetta. Kiva, kun otat myös "oikeita" teemoja blogiisi. Edellistä kompaten vakavampi aihe vähän hukkuu näin hömpänpömpän sekaan.

    Mekko on kiva, mutta miksi niitä pitää ostaa ja myydä koko ajan? Etenkin, kun osa on ns. halpismekkoja, joista nyt ei luulisi kenenkään mitään maksavankaan. Mitä tapahtui muuten sille keltaiselle mustakuvioiselle teetetylle mekolle? Käytätkö sitä vielä?

    Tsemppiä remppaan ja ylen ohjelmaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää kuulla, että vanhempasi ovat kuolleet syöpään eikä kivalla tavalla (tosin voiko syöpään kuolla kivalla tavalla?) :(

      Joo, tämä oli tällainen extempore aihe. Mä kun kirjoitan mitä sillä hetkellä aattelen tai noin. Tietty sen olisi voinut tehdä omaksi postauksekseenkin. Kenties näitä mietteitä nähdään blogissa jatkossakin, kun ilmapiiri täällä on kivempaa, koska modet. <3

      Enhän mä nyt ole juurikaan mekkoja ostanut, en siinä määrissä kuin aiemmin. :) Mutta siis tästä ajattelin että myisin koska ei ole juurikaan ollut käytössäni, mutta sitten päätinkin etten vielä myykään. Mulla siis ajatus, että jos jotain en vuoteen käytä, myyn sen pois, sellaiselle joka käyttäisi. :) Se teetetty mekko on myyty eteenpäin. :)

      Poista
  11. Mikäs idea tuossa nyt on, että saat mieheltäsi mekon lohdutukseksi ilkeästä kommentista, mutta miehesi ei edes kerro mikä se kommentti oli? Ethän sä ole voinut pahoittaa mieltäsi siitä kommentista kun et ole sitä edes nähnyt, etkä siis edes tarvitsisi mitään "palkintoa" siitä. En ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä palkintoasia on hyvin kummallinen. Normaalielämässä palkinnon saa tehtyään jotain erityisen hyvin. Pipsan elämässä palkinnon saa kun joku tyhmä purkaa sisäistä pahaaoloaan Pipsan blogiin. Asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään etenkään kun Pipsa ei lue näitä ilkeilykommentteja. Jos ajatellaan realistisesti niin palkinto tulisi antaa Pipsan miehelle, joka joutui lukemaan kyseisen ikävän kommentin. En minäkään nyt ymmärrä tätä epäjohdonmukaisuutta.

      Poista
    2. Mutta miksi pitäisikään ymmärtää? Kai nyt Pipsa, miehensä ja ystävänsä saavat ihan vapaasti keskenään päättää miten toimivat kussakin tilanteessa? Se ei meille lukijoille kuulu mitenkään eivätkä he jonkinlaista "lupaa" toimiinsa tuntemattomilta ihmisiltä tarvitse. Eikö niin? <3

      Poista
    3. No ei tietenkään tarvi lupaa. Mutta kai sitä nyt voi ihmetellä, kun toinen julkisesti kertoo asiasta.

      Poista
    4. Eipä sitä tarvitse kenenkään muun ymmärtääkään, mutta tällaisella mennään. :) Vaikka mä en näekään sitä kommenttia enkä niin ollen pahoita mieltä, niin nämä ihanat haluaa silti tasapainottaa sitä. :) Kaikistahan kommenteista sitä "palkkiota" ei tule. Ja se voi olla mitä vaan, vaikka jalkahieronta mieheltä tai kiva yhteinen aika ystävän kanssa. Ei siis pakko olla materiaa.

      Ja moderointi oli just ajatuksena, että niiden katsoja olisi suht neutraali - etten itse ole niitä miettimässä että julkaisenko vai enkö. Ja sitten kun mulla muutamakin paha vainoaja, jotka kommentoi sinne vain koska haluaa loukata, niin tämä vietiin nyt niiltä pois. Ei sitä vaan jaksa lukea, kyllästyttää.

      Poista
  12. Pakko minunkin kommentoida tuota palkitsemis systeemiä...aika oudolta vaikuttaa, ethän itse näe edes törkykommentteja, mutta silti saat palkinnon... Valitettavasti en usko että saatte törkykommentteja loppumaan tällä palkintojutulla, päinvastoin, koska itsehän joudutte kuitenkin kaikki palkintokrääsät ostamaan...No kukin tyylillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin just samaa että jos trollit alkaa tykittää ilkeitä kommentteja niin siitähän tulee aikamoinen taloudellinenkin rasite niille jotka palkintoja on luvanneet ostaa.

      Itse ensin luulin että "esilukijoiden" tarkoitus on se, ettei Pipsan tarvitse tietää ikävistä kommenteista. Mutta siis se idea onkin, että he informoivat Pipsaa aina kun ikäviä kommentteja tulee, vaikkeivat sisältöä kerrokaan. Itsestäni olisi kyllä mukavampi olla tietämättä että taas joku on haukkunut.

      Poista
    2. Kenties on outoa, mutta aika kiva tapa mielestäni. :) Ja kun monihan ei halua että saisin yhtään mitään, niin nythän heillä on se valta - olla kirjoittamatta mitään tosi ilkeää, etten mä vaan saa mitään kivaa. :D Jos siis saan jotain, voivat syyttää ihan itseään. Jos on pakko ihmetellä, niin tuolla on edelleen keskustelupalstat, siellä voi keskustella. Paitsi tietty, jos ajatus on saada loukata mua, mutta kun sekään ei enää onnistu koska en lue kommentteja ensin. :)

      Poista
  13. Onko sun pakko myydä mekkoa? Onhan tuo vähän jo ison näköinen ja tietysti ensi kesänä jo aivan liian suuri, mutta eikö ompelijasi osaisi kaventaa sitä? Ylijääneestä kankaasta saisit esim. hiuspannan.

    VastaaPoista
  14. Olen samaa mieltä eutanasiasta. Olisi mielenkiintoista kuulla useamminkin mielipiteitäsi erilaisiin aiheisiin. Kiva kun selkäkipu on hellittänyt! Toivottavasti ei tule mitään uusia särkyjä, ne ovat tosi ikäviä jos on juuri innostunut jostain liikunnasta tai harrastuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties tulen kirjoittelemaan näistä uudemmankin kerran, jos tulee hyvä aihe vastaan. :) Joo, se selkäkivun loppu on loistava asia. :) Ja hyvin meni eiliset treenitkin. :) Täytyy toivoa ettei tuu uusia, niinku sanoin, että kai se on seuraavaksi pää mikä menee. *kopkopkop* :D

      Poista
  15. Palkitsemistyyli on kerrassaan outo. Jos kirjoitaa julkista blogia ja on jo elämää nähnyt, pitäisi pystyä ottamaan kaikenlainen palaute vastaan ilman modea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyse siitä, ettenkö pystyisi ottamaan kaikenlaista palautetta vastaan. Mä vaan päätin, että otan modet koska sellainen voisi taata kaikille kivemman ilmapiirin tänne. Ja tietty tuo vie niiltä henkilöiltä ilon pois, jotka halusivat vain päästä loukkaamaan mua, heille ei ollut väliä julkaistiinko kommentti vai ei, kunhan mä luin sen. Eikä siinäkään ollut kyse, ettenkö pystyisi niitä ottamaan vastaan, vaan siitä että mä pystyn blogistani nitomaan kaikki rikkaruohot pois, halutessani niin. Ja blogi on nyt ollut ilmapiiriltään mukava, eikö?

      Poista
    2. Inhottavat kommentit ovat inhottavia ja ne pitää ehdottomasti poistaa, mutta mistä lie johtuu niin blogista on kyllä kommentoinnin osalta tullut aika tylsä. Juuri minkäänlaista keskustelua ei näytä syntyvän mistään aiheesta..

      Poista
    3. Samaa mieltä! Ettei vaan poistettaisi liikaa ihan asiallisia, mutta eri mieltä olevia tai asioita kyseenalaistavia viestejä?

      Poista
    4. No modet päättävät siitä ja luotan heidän arvostelukykyyn. :)

      Poista
    5. Minun mielestäni moderointi sujuu nyt loistavasti, kiitos heille! Maailma hukkuu nyt muutenkin niin pahuuteen, joten en henkilökohtaisesti itse blogien kommentointiin tarvitse lisää erimielisyyksien lietsontaa ja rasittavaa kiistelyä aiheesta kuin aiheesta.

      Poista
  16. Kiva, kun otat kantaa muihinkin asioihin, kuin mekkoihin, kasseihin ja kissoihin. Eutanasiasta - olen terveyskeskuslääkäri ja kannatan periaatteessa eutanasiaa. En vain halua itse ryhtyä sitä harjoittamaan, kuten ei moni kollegakaan. Jos eutanasia hyväksytään, ei lääkäreitä automaattisesti pitäisi valjastaa sen toteuttajiksi, lääkärinvalassakin tuodaan esiin halu toimia elämän puolesta. Eutanasiaa varten tulisi perustaa oma ns. pyöveleiden (tai miksi heitä nyt sitten kutsuttaisikaan) ammattikunta. Ei tarvittaisi kovinkaan pitkää lääketieteellistä koulutusta, että ihan maallikotkin pystyisivät toimimaan eutanasian toteuttajina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisi loistava idea. Psykologien, lääkäreiden jne. tiimi tutkisi tapaukset tarkkaan ja joku muu asiaan koulutettu tiimi sitten toteuttaisi sen. Väestön ikääntyessä ja lääketieteen kehittyessä asiasta tulee yhteiskunnassa varmaan vielä merkittävämpi kuin nyt. Pitkään eläminenhän ei tarkoita automaattisesti, että se elämä on läheskään aina hyvää, itsenäistä, 'elämisen arvoista' elämää. Nythän on kuitenkin eräänlainen passiivinen eutanasia elvytyskiellon ja elämää ylläpitävien koneisiin kytkemiskiellon muodossa. Siinäkään ei toimita elämän puolesta.

      Poista
    2. Kiva että pidit ja kenties jatkossakin tulee, jos aihe on sopiva.

      Poista
  17. No toivotaan että se kolmas tälli jää tulematta. Armokuolemasta aikalailla samoilla linjoilla, tosin eipä sitä tiedä miten tosipaikan tullen ajattelisi... vaikeita asioita mietittäväksi. Kamnattaa pitää mekko itsellä kum on mieluisa ja kauniilta näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, mutta jotenkin pelkään sanontaa ei kahta ilman kolmatta. :D Tosipaikan tullen on varmasti vaikeaa, jos on kyse rakkaasta läheisestä, mutta toisaalta, jos siinä näkee miten paljon toisella on kipuja, voi sekin muuttaa mielipiteen.

      Poista
  18. Tiedostan hyvin, että ihminen on eri asia kuin eläin, mutta myös eläimen omistajan olisi hyvä miettiä tuota eutanasia-asiaa.
    Sinulla kun on 4 kissaa, niin jossain vaiheessa voi tulla eteen se tilanne, kun se päätös on vaan tehtävä. Puhun kokemuksesta, se ei ole helppo päätös. Mutta joskus se on väistämätön, viimeinen palvelus sille rakkaalle karvaiselle perheenjäsenelle <3 Nyt on minun lemmikeilläni parempi olla, vaikka minulle jäikin suunnaton kaipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Tämä voi tulla eteen, jos kaikki eivät tee yllätyskuolemaa, kuten Silla. Se tulee olemaan kipeä hetki, mutta tiedän jo nyt, että oikea päätös on päästää toinen kivuistaan.

      Poista
    2. Olen esellä olevan lääkärin kanssa samaa mieltä. Hakuaisin henkilökohtaisesti kuitenkin ehdottaa sinulle, että menisit yksityislääkärin vastaanotolle painoasioissa ja noiden jalkojen turvotuksen vuoksi.

      Poista