28.2.2018

Kohti terveempää huomista | 2-2018


Hellureissan taas! Helmikuukin ois sitten melkein pulkassa ja tässä sitä taas istuskelen pohtimassa että mitä tässä kuussa oikein tapahtui. Mieli on ollut vaihtelevasti maassa ja pilvissä, on ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Oudoksuttaa miten paljon vaikeampaa tämä "uusi startti" on ollut, kun miettii sitä rempan lähtöstarttia vuonna 2015. Silloin kaikki meni oikein hienosti ja muistan kovin ihmetelleenkin, että missä ne kaikki ongelmat on. No nähtävästi tässä - kolme vuotta myöhemmin! Onneks mä oon aina saatanan jästipäinen emäntä, etten oo (tajunnu) antanut periksi enkä varmaan annakaan, koska tiedän että tämä toimii, vaikka onkin nyt tämmöstä räpiköimistä. Toivon, että tuolla räpiköimisellä saan jossain vaiheessa siitä kultaisesta narusta kiinni ja kaikku lähtee sujumaan kuten aiemminkin.    

Mä en laita tähän mitään vertailukuvia, koska joka kuukausi ei tapahdu sitä muutosta. Toki mulla on olemassa jokaisesta kuukaudesta sivukuvat. Olen sen verran oppinut vanhasta, että niitä kuvia kannattaa ottaa, vaikka ei sillä hetkellä niitä blogiin jakaisikaan. Haluan siis tällä kertaa esitellä teille tämän uusimman saliasuni ja mitä tuli hupsuiltua kun otin kuvat. Tämä olisi tarkoitus laittaa päälle, kun joskus pääsen sinne salille asti. Paita on ihan KappAhlin alerekistä bongattu, housut ovat BomBomilta saadut ja lenkkarit isäntä kiikutti mulle Lidlistä.  


Tämä kuukausi on mennyt ruokailujen suhteen todella hyvin, vain muutama päivä jolloin on jäänyt syömättä lounas tai välipalat, mutta nyt oon huomioinut näitä hetkiä paremmin. Olen niinä päivinä kiinnittänyt huomiota syömisiini nimenomaan iltasella. Etten ole syönyt yli sovittujen kaloreiden, mutta katsonut että sen päivän kalorit tulee syötyä, koska olen huomannut senkin että edellisen päivän vaje saattaa vaikuttaa vielä seuraavaankin päivään. Oon itse kokenut tällaisinä päivinä pähkinät hyväksi avuksi, koska niistä saa rasvaa ja proteiinia, eikä niitä tarvitse paljoa syödä kun ylimääräiset kalorit on täynnä. 

Tämän kuukauden ongelmahetki ei ole ollut ruokailussa, vaan salille menossa. Jostain syystä en ole päässyt sinne, vaikka salikassinkin olen aina laittanut valmiiksi, mutta siihen se sitten on jäänyt. Oon potenut tuosta huonoa omatuntoa, kun mulla on ollut kaikenlaiset aikataulutuksetkin tuolle salitreenille ja nyt ne on päin honkia. En oo silti täysin liikkumaton ollut, vaikka salille en olekaan päässyt. Olen käynyt reippailla lenkeillä, tehnyt kotijumppaa (askelia, kyykkyä, käsipainojen kanssa nostoja) ja muutaman kerran käynyt uimassakin. Ja onhan tuossa lumihommiakin saanut tehdä. Kokoajan on takaraivssa, että josko nyt menisi, mutta toistaiseksi siinä on käynyt niin, etten ole mennyt. Pakko myös sanoa, ettei tässä mun salille pääsemättömyyden kanssa ole mitään draamaa, eli Wellgo Training Center on edelleen ihana sali, siellä on aina ollut mukava olla, kanssatreenaajat on mukavia ja aina oon saanu apua, jos oon ollut huuli pyöreänä et mitäs nyt. Oikeastaan mulla on tonne salille ikäväkin, mutta joku mörrimöykky nyt vaan elää mun mielessä eikä päästä mua tuonne salille. Josko se kohta menisi pois, koska nyt on aurinkoakin ollut.   



Nyt onkin aika sitten kertoa, miten täässä on mennyt. 2kk aikana multa tipahti painoa pois -5kg verran, mikä on erittäin hyvin. Tammikuussa multa tipahti -3kg ja helmikuussa -2kg. Pieni perfektionisti mussa nostaa päätään, että vain -2kg, mutta onhan tuo ihan hyvä saavutus. Terveydenhuollon ammattilaisetkin ovat määritelleet sen terveellisen laihdutuksen määräksi kuukautta kohden. Jos se on heille hyvä määrä, niin miksei myös minulle? Vyötäröltäni suli sellaiset mukavat -3cm. Jeeeij! Päätin nyt ottaa tuon vyötärön tähän toiseksi mitaksi, mitä seuraan kuukausittain, koska siihen tulee yleensä kivemmin muutoksia. Seuraan toki omaan vihkoseeni muutamia muitakin mittoja ja voin niitä kertoa, kun jotain kerrottavaa on.  

Kroppamuutokset: 

Paino: -5kg

Vyötärö: -3cm

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Elämäntaparemontissa auttamassa:

Personal Trainer Ringa Ruisniemi
 (ruokaohjelma, treeniohjelma, tuki)
Wellgo - Personal Training
Wellgo Training Center (kuntosali jolla käyn)


26.2.2018

Köyliönjärvellä potkukelkkailemassa


Bongasin lehdestä jutun Köyliönjärven potkukelkkailusta ja ehdotin miehelle siellä käymistä, kun oli niin kaunis aurinkoinen päivä. Pienen tutkailun jälkeen päätettiinkin lähteä, joten pakattiin reppu täyteen ja laitettiin navigaattoriin osoitteeksi Pyhän Henrikintie 1042. Tuo osoite vei latorivistön luokse, jonne jätettiin auto ja lähdettiin käppäilemään rantaa kohden. Siinä hetki katseltiin ympärillemme ja mie kuuntelin kanssakelkkailijoiden iloista puheensorinaa ennenkuin lähdimme kiertämään jäärataa ympäri.  




Miekin innostuin menemään kuin "Jaffat tulloo" mummo konsanaan, mut myönnetään etten ole tuossa kelkkailussa mikään virtuoosi, vaan melkoisen kankea. Eteenpäin mentiin silti, vaikka vauhti olikin hissusempi, mutta onni on rakas puoliso joka pysyy vierellä tsemppaamassa. Mentiin siis tuolla yhdellä ja samalla kelkalla, välillä vaan vaihdellen ja olinpa muutamaan otteeseen tuossa istumassakin. Se vasta hauskaa olikin! Oon jostain syystä kadottanut mun "kalastajanmyssyni", mutta onneksi pään päälle kilahti valolamppu palamaan ja keksin laittaa huivin "silleen vanhanaikaisesti" suojaamaan päätä, korvia ja kaulaa. Pakko hehkuttaa uudelleen, että tämä Ahkkan parkatakki on kyllä ehdottomasti paras kun pakkasta on enemmän ja siihen vielä kylmä pohjoinen tuuli. Ei tuu kylmä ei. 






Tuolla oli todella paljon porukkaa liikenteessä - potkukelkalla, luiskellen, kävellen tai hiihtäen. Vähän tuli itsellekin fiilis, että luisteleminen olisi ollut kivaa, mutta en enää omista sellaisia, enkä tiedä mahtaisiko noiden nilkkojen takia luistimet jalkaan sopiakaan. Pakkanen paukkui siinä -11℃ eikä se ei tuntunut haittaavan ketään, mutta eihän se ihmekään ollut kun taivas oli pilveetön ja aurinko paistoi lämmittävästi. Keskellä järveä kun mentiin, niin siinä tuntui puhaltavan melkosen pureva tuuli. 






Lopuksi hengähdettiin hetkinen, nautittiin kuumat kaakaot ja höpöteltiin fiiliksistä. Me tykättiin tästä kelkkailusta ja mietittiin miksei lähempänä ole tehty tällaista. Onko siinä se, ettei muualla ole yhtä tasaista jäänpintaa? Itse nappailin aikalailla kuvia, kun kokoajan näkyi jotain kiinnostavaa ja kaunista mikä piti tietenkin ikuistaa. Meiltä on tuonne Köyliönjärvelle sellaiset 50km matkaa, joten piti ottaa tästä reissusta ns. ilo irti. 



Jos kiinnostaa mennä Köyliöön, Köyliönjärvelle potkukelkkailemaan, niin lähtöpisteitä ovat Pyhän Henrikintie 1042 tai Pispantien päässä oleva rannat. Molemmilta puolilta löytyy noita potkukelkkoja ja niitä saa vapaasti käyttää. Ja tuolta jäältä löytyy monen pituisia reittejä, joista lyhin taisi olla 2,5km ja se tuli kun meni suoraan toiselta lähtöpisteeltä toiseen.   




23.2.2018

PipSan Porinat 9-2018 | My Day 20.2.

            

Huutokauppa alkaa tänään klo 16 ja päättyy sunnuntaina klo 22. 
Tästä huutokaupoille: http://bit.ly/2Ceypqr

Huutokaupan tuotto lahjoitetaan Vaasan Kissatalolle


22.2.2018

Hyväntekeväisyyshuutokauppa / Vaasan Kissatalo

             

Minä järjestän tulevana viikonoppuna Hyväntekeväisyyshuutokaupan, jonka tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Vaasan Kissatalolle, koska siellä kissat tarvitsevat kiireesti apua. 

Huutokaupattavana on: Kaulahuivi, Nahkalaukku, Pluskoon mekko, Pluskoon treenipaita, 2kpl Merinovillaisia Lexington merkkisiä pipoja, Marc O'Polo merkin neuleponcho, mbym merkin iso shaali ja kaulakoru.

Lahjoittajia ovat:

* Korusuunnittelu HennaK (http://bit.ly/2HCeJw9)
* Muotitavaratalo Ratsula (http://bit.ly/2BIPtUj)
* BomBom.fi (http://bit.ly/2F02kDN)
* FineFactory (http://bit.ly/2ohSkMn)
* Lumingerie (http://bit.ly/2ona1dR)
* Minä itse

Huutokauppa alkaa 23.2. klo 16.00 ja päättyy 25.2. klo 22.00.

Linkki huutokauppakansioon, jonne tuotteet tulevat perjantaina 23.2. vähän ennen kuin huutokauppa alkaa klo 16.00 aikoihin: http://bit.ly/2Ceypqr

19.2.2018

Likat vastaan Pojat - kumpi voitti?


Ihana aurinkoinen keli innosti tänään sen verran paljon, että kävin heittämässä mun lenkkireissun heti töiden jälkeen ja pakko sanoa, mutta se oli pitkästä aikaa oikeasti kivaa. Tarkoitan siis sellaista että on oikeasti pirteällä tuulella ja nauttii siitä tallustelusta eteenpäin. Entistäkin kivempaa olisi ollut, jos olisin tallustellut jossain kauniissa maisemissa, vaikka esimerkiksi Yyterissä. No pitää katsoa jos joku päivä, tai viimeistään ensi viikonloppuna, ehtisi sinnekin ihastelemaan aurinkoista maisemaa. Mulla on silti pieni toivonkipinä, että ehkä tällä viikolla saisin itseni sinne salillekin. Jostain syystä pohden asiasta ihan hirveätä omantunnentuskaa. On vaan ollut helpompi lähteä kävelemään, kuin mennä salille, enkä tiedä miksi, koska molemmissahan pitää kuitenkin nousta ylös tuolista ja lähteä etuovesta ulos. 


Viime viikonloppu olikin täynnä menoa. Perjantaina olin Hennan kanssa kuvaamassa seuraavaa testailuvideotamme ja innostuin nappaamaan siitä päivästä vähän enemmänkin videomateriaalia, joten te pääsette huomenna siihen mukaan. Ja tällä viikolla tuleekin kahdet porinat, joten toivottavasti jaksatte meikäläisen porinointia. Lauantaina meille tuli Silja miehensä kanssa kylään ja olin tarkkaan miettinyt mitä tarjoisin - legendaarista broiler-pastasalaattia, ananasta, viinirypäleitä sekä viiniä. Kysyin oikein Alkon myyjältä neuvoa, että mikä viini sopisi tuon salaatin kanssa, koska itselläni ei ole tällaista osaamista. Lisäksi valitsin alkoholittoman viinin, koska tiesin että Silja miehensä kanssa olivat autolla liikkeellä. Mut hyvin teki kaikki kauppansa ja viini toimi oikein hyvin salaatin kanssa, ehkä joku punaviinikin olisi voinut toimia. Pelattiin myös Trivial Pursuitia, likat vastaan pojat. Oli muuten todella hauskaa pelailla yhdessä. Mä oon joskus ex-kaveriporukan kanssa tainnut viimeks pelailla jotain Aliasta, mutta palataanpa takas nykyhetkeen. Olimme Siljan kanssa jo pitkän aikaa poikia edellä, mutta ihan viime metreillä pojat tasotti ja kun huomattiin että kello kävi jo puolta yötä, niin päätettiin pelata ns. äkkikuolemaa, eli se kumpi saa ekana puuttuvan palasen, voittaa pelin. Lopulta siinä kävi niin, että toisella kysymysvuorolla me likat saimme sen ja voitettiin siis pojat. Hyvä likat! Wohooo! Sunnuntaina me otettiin mieheni kanssa hyvin rennosti ja ainoa "iso" puuha olikin tuplasämpylätaikinan teko. 


Paita - S.T.I. (Ratsulasta) / Hihaton mekko - Pola (Tokmannilta) /
Housut - Zalando / Kengät - Rieker (KenkäReposta)

Nämä asukuvat ovat jo hitusen vanhoja, mutta ajattelin näiden menevän hyvin kun olin tällä samalla yhdistelmällä tänään liikkeessä ja mitä katselin säätiedotteita, niin ehkä menen koko viikon. Onhan mulla noita neulemekkojakin, niin kenties niistä voisi miettiä jonkun yhdistelmän. En silti ole kovin ilahtunut tuohon Siperian ennusteeseen, että eteläiseen Suomeenkin voisi tulla -20-30 asteen pakkaskelit. Tää asukokonaisuus oli viime talvenakin yksi mun suosikeistani ja muistupa tässä mieleen, että mä yritin viime talvena etsiä lisää tämmösiä hihattomia mekkoja, joiden alle voisi laittaa just tommosen pitkähihaisen trikoopaidan. En löytänyt silloin, mutta nyt mulle tuli mieleen parikin kivaa ideaa mitä voisi kokeilla. Tähän kokonaisuuteen sopisi muuten oikein kivasti Lumme-kaulakoru, mutta pidemmällä ketjulla, vai mitä? Musta on välillä kiva mietiskellä noita kokonaisuuksia ja laitan sellaiset yleensä henkariin, niin näen miten se oikeasti toimii eikä vaan jossain mielessä. Muistu tuossa joku hetki sitten mieleen että kuinka paljon mun tyylini on ihan oikeasti muuttunut - tänä päivänä kun katselen tätä kuvaa, jonka silloin ajattelin olevan niin mahtava, niin nyt se vain aiheuttaa facepalmin. Tuo oli sitä aikaa, kun etsin omaa tyyliä ja vaatemakua ja myönnän, olin ihan hukassa. Sieltä ollaan päästy paljon parempiin tyyleihin.   

14.2.2018

Se hetki kun paistat kilpaa auringon kanssa


Mie tässä jännityksellä seurailen Postin pakettiseurantaa kun näyttäisi siltä, että mun lähettämä paketti on tulossa mulle takaisin. MITÄ IHMETTÄ? Pitää nyt toivoa että tuossa seurannassa on vain joku bugi ja paketti on oikeasti menossa sinne minne pitääkin. Mulla ei yleensä ole ollut pakettien kanssa minkäänlaista ongelmaa, vaan enemmänkin noiden kirjeiden kanssa ja silloinkin ne vain katoaa kuin tuhkana tuuleen. 

Oon yrittänyt tässä rentoutua tuon Postin sekoilun takia ja nautiskelin uusimmasta Tonyn tekemästä ASMR-videosta. Tämä ei ole kyllä kovin järkevä idea, koska nämä alkaa ramasuttamaan ihan liikaa eikä päikkärit tule kyseeseen. Suosittelen jos on ongelmia saada unesta kiinni - joku rauhallinen taustatouhuilun ääni pyörimään ja silmät kiinni. Jostain syystä sellainen taustaääni on rauhoittavaa. Nukahtaahan ne lapsetkin aika usein auton kyydissä enkä ihmettele, koska oon itsekin sellainen että torkahtelen auton kyydissä. Se lämpö ja hurina. <3 


Oon tässä huomaamattani taas tuijotellut Zalandon kenkävalikoimaa ja lisäillytkin muutamia mielestäni kivoja kenkiä ylös. Ajatuksella että jos vaikka kesällä sattuisin kaipaamaan jotain sen tyyppisiä. Eilenkin bongasin KappAhlista tämän pliseeratun mekon ja sen isommin ajattelematta nappasin sen mukaani kassalle. Ja kotona kun sovittelin, niin sehän on just eikä melkein! Vinkki (ainakin Porilaisille) että kyseistä mekkoa löytyi alennusrekistä enemmänkin kuin tämä yksi ja -70% alennuksella. En ole täysin varma, mutta mielestäni mekon hinta oli 15€. 

Seuraavaksi mulla olisikin tiedossa Porinoiden editointia ja mietinkin, että jos tykkäätte heittää mulle vähän aiheita, mistä höpistä seuraavissa Porinoissa niin se olisi mukavaa. Jos et tykkää kommenttina sitä laittaa, niin laita vaikka instassa, whatsappissa, facessa tai sähköpostitse viestillä niitä aiheita. Seuraavaksi meiltä tuleekin Hennan kanssa jotain kivaa ja suunnitellaan jo seuraavaa. Ollaan molemmat tälleen innostuttu videokuvauksesta. Hennan youtube kanavalta löytyy myös hänen versionsa meidän yhteisestä Bonan muuttopäivästä

Ja oikein ihanaa Ystävänpäivää teille kaikille <3 <3 


Takki - Ellos / Neuletakki - Samoon / Pusero - Yours / Housut - BomBom (saatu)
Kaulahuivi - Becksöndergaard / Kaulakoru - Korusuunnittelu HennaK /
Laukku - YSL / Kengät - Rieker

Olimme miehen kanssa tuossa yksi päivä pienellä päiväreissulla ja siinä samalla käytiin ottamassa muutamatkin asukuvat. Olin myös juuri saanut nuo BomBomin uudet mustat supplex-housut mallilta Blackie, joten halusin päästä testailemaan niitä ns. arkiasun kanssa. Ensin käytin ne ompelijalla, koska olivat sellaisenaan liian pitkät tällaisella 160cm pätkälle mimmille. Päätin sitten tehdä tällaisen raikkaan asun, jonka keltainen paita kilpaili auringon viimeisten säteiden kanssa. Sain Hennalta tuohon Lumme-kaulakoruun pitemmän ketjun, joten pystyn pitämään kaulakorua pidempänä ja sillä tavoin se sopii hyvin tämmöisen rennon asun kanssa. Nuo Blackie-housut on kuin legginssit, mutta paljon napakammat ja peittävämmät. Lisäksi housuista löytyy kompressiota, joista mun jalat tuntuu tykkäävän. Harmi ettei siitä saatu hyvää kuvaan, kun vetäisin yhtäkkiä tuossa pihalla niin syvään kyykkyyn kuin pystyin, eikä housut tehneet mitään - eivät sanoneet ritsrätspoks eikä tainneet senttiäkään liikkua. Ps. Kuvattavan ei tullut kylmä, vaikka keikistelikin ilman korvalappusia ja hanskoja. 


Jos muuten nämä kuvissa olleet napakkaakin napakammat ja mukavaakin mukavammat housut kiinnostaa, niin BomBomilla on nyt ystävänpäivän kunniaksi näistä todella kiva alennusetu. 

BomBom tarjoaa Värikäs Elämäni blogin lukijoille
Sporting Way supplex housut Blackie -10% alennuksella
BomBomin verkkokaupassa 14.-15.2.2018 välisenä aikana.

Lunasta etu ostoskorissa koodilla BLACKIE


13.2.2018

Vuosi täyteen lämpöisessä kodissa


Meidän ihana pikku Pippana on ollut meillä vuoden päivät ja hienosti menee elo täällä meillä. Pippa on kyllä pikkuisen kerännyt painoa itselleen, koska hänen suurinta herkkuansa ovat Cooninappulat. Me kyllä vähennettiin niiden antoa, kun huomattiin tämä ja paino onkin sitten tasaantunut. Pippalla on hauska tapa pörröttää häntä todella tuuheaksi, kuin pulloharja konsanaan, kun hän on innostunut, säikähtänyt tai kiukkuinen. Pippan turkki on kokenut tosi hyvän muutoksen siihen verrattuna mitä se eläinsuojelussa oli. Silloin se oli hilseinen, pölyinen ja karkea, mutta nyt turkki on pehmeän siloinen eikä hilsettäkään näy. 

Pippalla on myös monia nimiä, mutta alunperin hän on Pirpana, josta sitten lähti monet variaatiot kuten: Pippa, Pirpa, Piipu, Piipa, Pulloharja jne. 

Pippa on myöskin monen ilmeen kissa, hänestä saa mitä hassuimpia kuvia ja hän on aina intoa piukassa (?) kun otan kameran esiin ja alan kuvaamaan. Ei siis lähde kameran edestä pois jos sen siihen laittaa kuvaamaan. 

Pippa on kova seuraamaan, jos me liikuntaan tässä, niin tulee katsomaan mitä tehdään. Aamuisin Pippalla on tapana hypätä tiskipöydälle ja siitä katselee aamutouhuja. Tässä vaiheessa yleensä annan aamuruuan hänelle, että saa syödä ilman Coonien ahneuksia. 

Eiköhän Pippa ole vielä kauan meidän ilonamme <3 

Listaan tähän vielä muuamia tykkää/ei tykkää kohtia mitä oon huomannut, tosin luulen että muutama jää kertomattakin kun ei kaikkea tahdo muistaa. 


PIPPA TYKKÄÄ: 

- Sulosta (kun poju ei hypi koko painollaan ja yllättäen niskaan)
- Cooninappuloista
- Dreamies namiherkuista (niinkin paljon, että niitä yritetään varastaa)
- Harjaushetkestä Furminatorin kanssa
- Takasta (saattaa olla ihan kiinni takan tiiliskivissä, varsinkin tassuja tykkää pitää niissä kiinni)
- Lämmöstä nyt ylipäänsä, miehen tietokoneen päällä on ollut kiva lämmitellä kans
- Lapsista (tykkää leikkiä heidän kans)
- Rauhallisesta hieronnasta
- Tykkää nukku sängyssä mun jalkopäässä ja nuolla varpaita
- Tykkää paijauksesta
- Juoda vettä minun mukista (jos oon jättänyt sen täytenä pöydälle)
- Ikiomasta pehmopedistä


PIPPA EI TYKKÄÄ: 

- Kylmästä
- Liiallisesta paijauksesta
- Siiristä
- Kalasta (ei ainakaan huolinut silakkafileestä palaa)
- Koirista (kinkkinen juttu, ollaan häntä pörröllään mut silti uteliaita)
- Kynsien leikkuusta
- Lääkkeen otosta
- Olla sylissä kovin kauaa, mutta jo hetken aikaa enemmän kuin alussa


12.2.2018

Valoa päivään että kevät tulee pian (että pääsen taas käyttämään mekkoja)


Oletteko muuten huomanneet, että aamuihin on alkanut tulla valoisuutta? Huomasin tämän ihanan asian tuossa viikonloppuna ja olin tietenkin innoissani, koska se on merkki kevään tulosta. Eikä enää tarvitse odotella tyyliin puoleen päivään, että on valoisaa. Kenties tämä matalapainekin lähtee pois, kun tulee enemmän valoa elämään. Ja sitten alkaa se jokakeväinen ongelma, eli kun syksyllä pystyi menemään vaikka kuinka pitkälle ilman takkia, tyyliin neuletakin kanssa jne. Keväälläpä se ei ole sama asia, vaan tuntuu että sitä talvitakkia saa pitää sinne +10 asteeseen saakka. Tiedostan asian, mutta en oo silti tyystin osannut "parantaa" asiaa. 

Mä oon ollut niin tyytyväinen tuohon Gorillapodiin, jonka ostin kuvailuja varten, koska nyt oon voinut napata Olympuksen järkkärin mukaan ja hyödyntää sitä myös tuossa videokuvauksessa. Eikö olekin ollut kivempi katsoa näitä paria viimeistä Porinaa, kun oon tuon avulla kuvaillut? Tämän takia mulla onkin ihan turhana tuo vanha Sonyn videokamera, mut oon vähän miettinyt et lahjoittasin sen eteenpäin. Mulla on jo parikin henkilöä, keille lähden tuota vanhaa tarjoamaan, koska epäilen että niistä on heille enemmän hyötyä kuin mulle. 


Leipastiin viikonloppuna pitkästä aikaa kaurasämpylöitä ja pakko sanoa että kyllä itse tehty on aina itse tehty. Ovat sen verran muhkeita, että yks kokonainen riittää oikein loistavasti esim. lounasleiväksi, munakkaan kanssa siis. Saas nähä tehdäänkö heti perään lisää, kun vanhat loppuu. Meillä kun pakkaa olemaan sellainen tyyli, että noita sämpylöitä tehdään hetken aikaa ihan täysillä kunnes kyllästytään, eikä sitten taas hetkeen tehdäkään. 

Bongasin Youtubesta Saara Aallon Monsters kappaleen ja musta siinä on kyllä mahdollisuuksia, mutta odotan mielenkiinnolla niitä seuraaviakin kappaleita ennenkuin sanon oman lempparini. Mulla tulee edelleen kylmäväreet kun kuuntelen Saaran version Let It Go kappaleesta. Mitä mieltä te ootte tästä Monsterit kappaleesta?

Havahduin tuossa joku aika sitten siihen, että mun ASMR-videoiden lempparitekijä on yhtäkkiä kadonnut kuin jokin Saharaan. Tietääkö kukaan täällä asiasta mitään? Veikkaan että on vähän kaukaa haettu, mutta pakko yrittää. Kyseessä on siis Jade ASMR Garden joka on kuulemma yhtäkkiä poistanut tilinsä Youtubesta, Instagramista, kaikkialta. Nyt mun pitää taas etsiä joku yhtä hyvä. Luultavasti alan seuraamaan Tony Bombonia, koska häneltä tulee paljon videoita ja ne on hyviä.  Noita ASMR-videoita kun kuuntelee, niin tulee yllättävän rennoksi ja oon muutaman kerran nukahtanutkin kun sängyssä kuunnellut.  


Mekko - Dorothy Perkins Curve / Ballerinat - So What /
Kaulakoru - Korusuunnittelu HennaK / Kisukorvis - ButoniDesign
Laukku - Furla

Mulle tuli Zalandon paketista tämä ihastuttava mekko ja olihan sitä tuossa viikonloppuna pakko vähän sovitella päälle, vaikka tarkoitus oli silleen pikaisesti vain katsoa et miten istuu, mutta innostuinkin ottamaan kunnon kuvat. Tykkään mekosta vaikka tuo tumma pohja hieman mietitytti, enkä ole kovin ihastunut noihin pitsihihoihin, mutta aattelin nyt ensin kokeilla ennenkuin lähden ottamaan niitä poiskaan. Mulla on muuten vain toisessa korvassa tuo ButoniDesignin kisukorvis, koska tuon puolen korvisreiän kanssa on ollut pieniä hankaluuksia. Kuvaa katsomalla ei kyllä arvais, ettei toisessa ole, koska kuvakulma. Oon miettinyt, että pitäisikö käydä uudelleen rei'ittämässä tuo puoli, kun välillä on todella hankala saada korvista korvaan. Ja kaikenlisäksi saamani kaulakoru sopii ihanasti tämän mekon kanssa. Pitää vielä katsoa, miten Lumme-sarjan korvikset toimivat. Kun otin mekon muovipussukastaan pois, niin huomasin vaaleanpunaiset kukkaset ja ajattelin, että pinkki Metropolis voisi toimia mekon kanssa. Pikkusen noiden kukkien värisävy on kylmempi, mutta ei se mielestäni isommin haittaa.

Tulisipa se kevät tänä vuonna ajoissa eikä vasta kesäkuussa, koska mulla on kaappi täynnä ihania mekkoja, jotka kaipaa ulkoilutusta. Välillä naureskelen itselleni, miten on hassua että ikä todellakin muuttaa omia makunäkemyksiä. Mä kun en siis 15-vuotiaana voinut sietää mitään mekkoja, vaan aina piti olla housut, jopa farkut. No jos totta puhutaan, niin siihen aikaan ei vielä ollut isojen tyttöjen vaatemallistoa ja ne ainoat mekot mitä oli, olivat tyyliä mummu, ainakin sen ikäisen silmin. Eihän sillon nuorempana tullut pukeuduttua vaatteisiin missä olisi ollut nätinnäköinen, vaan vaatteisiin joihin mahtui ja joissa ei herättänyt huomiota. Melkoisen päälaelleen on asiat menneet kun vertaa teiniminää aikuisminään.

7.2.2018

Tule sinäkin auttamaan Vaasan Kissataloa


Kävin töistä tullessa hakemassa Zalandolta saapuneen paketin, kun en sitä eilen ehtinyt hakemaan. Sovittelin niitä vaatteita tuossa hetki sitten, mutta oon vähän kahden vaiheilla tykkäänkö vai enkö. Samalla katselin että mun myytävien vaatteiden kasakin on taas päässyt paisumaan eli jossain vaiheessa tulevat myyntiin. Pohdiskelen vain, että pitäisikö asiasta ilmoittaa vuorokautta ennen että minne ja mihin aikaan lätkäsen noita myyntiin. Vaatteiden sovittelun jälkeen päätettiin miehen kanssa painua ulos lumihommiin, vaikka ei siellä kovin paljoa sitä hommaa ollut. Teki tuon pienen ulkoreippailun jälkeen hyvältä juoda kuumaa mustikkateetä. Nyt naureskelen Sulolle, joka istuu kirjoituspöytäni kulmalla ja tuijottaa kun syön päivällistä. Hän tulee siihen aina kerjäämään, jos vaikka sais palasen. Tykkää ilmeisesti laskea jokaisen suuhun laittaman palasen. Loppuilta meneekin Porinat nro 6 editoidessa, koska sain eiliseltä materiaalia kasaan kahden tunnin verran. Uskomatonta! Oon joskus miettinyt, että miten paljon helpompaa olisi jos voisi aamusti kiinnittää kameran tohon rintakehän kohdalle ja painaa rec. Kateeksi käy niitä tubettajia, ketkä pystyy tiivistämään päivänsä siihen kymmeneen minuuttiin. Mä en vaan pysty ja oon kyllä kokeillut. 


Joko te ootte käyneet auttamassa Vaasan Kissataloa? Luin eilen lehdessä tuosta heidän tilanteesta ja olin heti, että haluan auttaa. Ovathan kissat ja heidän auttamisensa lähellä omaa sydäntä. Siispä lahjoitin omalta osaltani rahasumman, koska en oikein muuten pysty auttamaan. Jos meidän matriarkka-Siiri ei olisi tuollainen pomottaja, niin olisi kiva tarjota sijoituskoti muutamalle kissalle. Täällä ois neliöitä missä temmeltää. Tai antaa pysyvä koti. Mä menin jo ihastumaan yhteen kissaneitiin tuolla Vaasan Kissatalon instassa. Huokaus. Lisäksi olisi mukavaa toimia vapaaehtoisena eli menisin niin tuonne talolle auttelemaan ja olemaan kisujen kanssa, jos vain asuisin lähempänä. Pitääpä katsoa jos laittasin jotain hyväntekeväisyyshuutokaupalla myyntiin, eli se summa mikä siitä tulee, menisi sitten lyhentämättömänä Vaasan Kissatalolle. 


Pusero - Dorothy Perkins / Housut - Ellos / Kengät - Yours / Kaulakoru - Korusuunnittelu HennaK

Tää asu oli mulla viikonloppuna päällä kun meillä kävi vieraita syömässä puolukkapiirakkaa (on muuten ihan the best, suosittelen). Kengätkin pistin kuvan ajaksi, koska halusin taas testata miten glittermonot toimis tämmösen kans. Ja kyl ne toimii! Tulispa kevät niin sais laittaa useamminkin jalkaan, koska tuolla lumessa nää ei oo parhaimmat. Samalla pistin ensimmäistä kertaa kaulaan kaulakorun, jonka sain mieheltä lahjaksi. Huomasin tuossa että mun harmaasta lötköpaijasta (joo, tarkoituksela kirjoitusvihe) on tullu uus kotipaita vaikka en mä sitä alunperin sellaiseksi ajatellut. Jos ette vielä tienneet, ni en mää kotosalla liidä missään kauniissa maksimekoissa sun muissa, vaan ihan rehellisesti niissä reikäisissä piaruverkkareissa. *nauraa* No ei ehkä reikäisissä eikä mulla oo verkkareitakaan, mutta yleensä sellaiset vähän huonommat vaatteet jätän kotiasuksi. Tällä tavalla ne ihanammat kestää kauemman aikaa. 

5.2.2018

Áhkkán takissa on hyvä reippailla


Oon tässä riehunut kissojen kanssa ja musta tuntuu että Sulo on arvostanut sitä, koska nyt se nukkuu tuossa takan vieressä ja KUORSAA. Kyllä vain, kissakin voi kuorsata - meillä sitä tekee Sulo. Likkojen oon kuullu vaan tuhisevan. Sulo olisi halunnut uloskin ja näin päättelin siitä märinästä jonka hän päästi, kun näki mun laittavan ulkovaatteita päälle (kävin hakemassa postit), mutta en viitsinyt ottaa mukaan kun ulkona on kylmä. Olin nimittäin Sulon kanssa tuossa yks toinen ehtoo ulkona ja poika olisi muuten tykännytkin olla, mutta ilmeisesti varpaat kastui tai kylmettyi, koska nosteli kokoajan tassujaan. Oonkin nyt miettinyt, että pitäisikö hänelle ostaa sellaiset tassujalkineet jollaisia olen nähnyt myytävän Mustissa&Mirrissä. Tällaisena kokeile ensin itse tyyppinä yritin väkertää vanhoista sukistani pojalle jonkinlaisia suojia, mutta hänpä sai ne tuosta vaan irti.


Ja kissanvaatteista onkin helppo hypätä lastenvaatteisiin. Meillä kun on edessä kahden kummilapsen synttärit, nuorimman ja vanhimman, niin pitäisi jotain lahjaa miettiä. Vanhimmalle pojalle oon jo löytänyt lahjan, mutta tytölle se onkin vaikeampi vaikka saimme kasan vaihtoehtoja joista valita. Mä kun sain päähäni että haluan löytää tytölle söpön sadehaalarin. Netistähän niitä muutama löytyikin, mutta kun mä oon välillä semmonen että se pitäisi löytyä ihan kivijalkamyymälästä. Tiedättekös, että pääsisi hypistelemään ja myhäilemään, että ostaakko vai eikö. Kenties käyn huomenna kurkkaamassa muutaman kaupan valikoimat läpi. Saa toki myös vinkata!


Käytiin eilen sunnuntaina Reposaaressa, kun oli niin kaunis keli. Aurinko paistoi, lumi narskui kengän alla ja siihen vielä kivan pirteä pakkanen. Siinä meni puolitoista tuntia aika nopsaan ja olisi siellä vielä pitempäänkin kelvannut olla, ettei ainakaan kylmän takia ollut kiire pois. Oon sitä miettinyt, että olisi ehkä pitänyt ostaa koti jostain tuolta suunnalta, kun sydän tahtoo aina vetää sinnepäin. Eikä muuten oltu ainoita jotka tuli tuota ihanaa Reposaaren takarantaa ihastelemaan. Suosittelen käymään, jos et ole vielä piipahtanut. Paikka löytyy ehkä paremmin jos pistät etsintään Reposaaren Linnakepuiston. Vinkkinä silti, että kannattaa olla varovainen kun tuonne "jäälle" menee, kun varsinkin lähellä vesirajaa saattaa lumessa olla onkaloita, ettei se Ahti nappase jonkun toisen koipea hyiseen valtakuntaansa.

Pakko kehua tässä kohdin, kun olen tuota Ahkkan takkia ehtinyt muutamaan otteeseen käyttämään, kiitoksia tänne noiden reilumpien pakkasten saapumisen, että on todella hyvä takki. En siis yhtään ihmettele miksi Ahkkan takkeja on niin kovasti kehuttu. Vähän tämä on tällainen tasapötkö, mutta eipä se tuolla reippaillessa haittaa. Takissa on toki kiristysnauhat tuossa "vyötäröllä" (enemmän oikeastaan rintojen alla), mutta mielestäni se kiristää takkia vain selkäpuolelta. Lisäksi mun pitää tutkailla tuota hupun kiristysmekanismia, kun sellaisenaan huppu on liian iso ja peittää koko pääni jos vähänkin katson alaspäin. Naureskelen aina kun saan hupun naamani eteen, että kuka sammutti valot. Onneksi takin tärkein ominaisuus on se, että sillä pystyy liikkumaan miten päin vain (jep, jopa päällään voi olla) ja sen kanssa ei tule kylmä. Mullakin on tuolla alla vain yksi neulepusero ja hyvin tarkeni. Ai niin, tuosta korkeasta kauluksesta en ole niin ihastunut, mutta jos vaan kävelee eikä päällään yritä olla, niin menee toki, silleen hammasta purren.


Tuolla takarannalla ollessa ja auringonlaskua tuijottaessa tuli mieleen idea että olisi kiva noilla my day videoilla näyttää teille muutakin Poria, kuin aina sitä keskustaa. Keskusta toki on helppo, kun siellä on kaikkea. Mut jos niinku menisi oikein tarkoituksella johonkin tiettyyn paikkaan Porissa ja kuvailisi siellä, näkisitte (mahdollisesti) maisemia ja samalla höpöttelis niitä näitä. Ollaanhan me käyty jo Reposaaressa (se kerta kun Ahti melkeen vei mut mennessään) ja Yyterissä, eli joku muu paikka olisi hyvä. Kallo ja Mäntyluoto voisi olla yksi paikka, koska en muista että siellä olisin vielä kuvaillut. Ja saa muuten myös ehdottaa paikkaa, mihin lähtisin kuvailemaan. Intoa kuvaamiseen toi myös tuo uusi Gorillapod.