30.3.2018

Kohti terveempää huomista | 3-2018


Heissuli vei! Täällä sitä taas ollaan raportoimassa kuukauden aikana tapahtuneita asioita. Kyllä kuukausi meneekin nopeasti. Tässä kuussa oli yksi läheltäpiti tilanne. Multa oli jäänyt yhtenä päivänä kiireessä lounas syömättä ja jouduin käymään kaupassa ennen kotiinmenoa, niin sieltä sitten tarttui mukaan pieni sipsipussi. Onneksi sitten kotiin päästyäni heräsin tuohon tilanteeseen ja nappasin kaapista pahimpaan nälkääni banaanin, jonka jälkeen tein vielä mustikkarahkan. Osasin siis tuolla kertaa kiertää ongelman eli valitsin paremman välipalan kuin sipsipussin. Sipsit tuli syötyä sitten herkkuiltana. Tämän takia on todella tärkeää syödä tasaisesti vuorokauden aikana, eikä kannata mennä nälkäisenä kauppaan. Tätä ongelmaa ei nimittäin tule, jos on huomannut syödä tasaisesti. Tai ainakin mulla se toimii. Sekin helpottaa jos jokaisella aterialla on riittävästi proteiinia, otetaan vaikka esimerkiksi kaurapuuro. Jos puuron söisi vanhalla tavalla eli kaurahiutaleita ja maitoa, niin ei tuolla pärjäisi kuin maksimissaan pari tuntia, mutta kun otetaan maito pois, laitetaan sen tilalle pikkuisen marjakeittoa, raejuustoa/maitorahkaa ja marjoja, niin kaurapuurolla pärjää helposti sen nelisen tuntia. Tai edelleenkin minä oon pärjännyt. 


Kuukauden kohokohta taisi olla se, kun löysin vihdoin ja viimein itseni salilta. Wohoo! Ensimmäisellä kerralla tein kroppani kanssa "kuolemaa", koska jatkoin siitä mihin olin jäänyt ja nopealla temmolla. Suuri virhe! Tai ehkei sittenkään, sillä seuraavalla kerralla treenit sujui paljon kivemmin ja "kuolema" oli aina vain pienempi. Hämmästyinkin siitä, miten nopeasti kroppa sitten "nousi" siihen mihin jäätiin. Ja oli myös ihana huomata, miten mut otettiin ilolla vastaan. Tuo sali jolla käyn, on siitä kyllä mukava, että siellä saa apua ja siellä tuntee ilmapiiristäkin, että on mukava olla. Huomasin myös, että määhän viihdyn salilla ja samalla pohdiskelin (siinä treenauksen lomassa, ajatukset lentää välillä liikaakin) että miksi tällainen salimökötys tuli. Oliko se kenties se, että mulla oli tavotteita tehdä niin ja niin paljon treeniä viikossa sekä tietyssä ajassa. Varsinkin kun sairastelut tekivät sen, että aikatauluni meni sekaisin. Alkoiko mua siis ahdistamaan se asettamani tavoite? Mulla siis oli tavoitteena että suurinpiirtein näihin aikoihin olisin jo tehnyt 3xvko rytmillä salitreeniä. Sitä ei ehkä uskoisi, mutta mä oon aika tiukka itselleni, siis tietyissä tilanteissa. Mulla on myös se paha tapa, että liikkumiseni pakkaavat menemään suorituksiksi ja silloin siitä itse liikunnasta lähtee se ilo. Oon epäillyt että kyse voisi olla tästä ja noiden aikaisempien liikuntasuorituksien takia mä en esim. pidä sykemittareita, kalorimittareita, mitä niitä nyt onkaan, koska aikoinaan noiden kanssa se liikkuminen meni suorittamiseksi ja mä haluan liikkua koska se on kivaa ja mukavaa. En siksi, että saan tietyn sykkeen, tietyn kalorimäärän x ajassa. Aion kyllä kokeilla sen 3xvko treenin, mutta luulen ettei siitä tule säännöllistä, mutta mistäpä sitä koskaan tietää. Parempi antaa fiiliksen viedä, eikä väkisin yritä mitään. Mä haluan liikkumisen olevan miellyttävää, mukavaa ja kivaa.    


Tässä kuussa ei mennyt oikein hyvin tuon pudotuksen suhteen ja oon siitä vähän harmissani, koska olen noudattanut ruokavaliota todella hyvin - muutamat herkutkin mukaan huomioiden. Olisi tiputuksen pitänyt olla pikkuisen enemmän. Mut semmosta se on aina ollut, se ei aina mene kuin on laskenut ja kuvitellut sen menevän. Nyt siis painoa tipahti pois -1kg verran mikä on aina hyvä asia, koska se on kilon verran pois kropasta. Mutta sitten taas samaan aikaan mun vyötäröltä suli toiset -3cm, mikä on todella kiva määrä. Multa sentit menee ensin vyötäröltä, rinnoista, kasvoista ja lopuksi sietä mistä pitäisi eniten mennä eli lantiolta. Sen oon huomannut, että mun pitäisi olla lempeämpi itselleni. En saisi soimata itseäni liikaa, varsinkin kun tulostakin on tullut. Laihtuminen tapahtuu kuin itsestään, jos on lempeämpi. Pois siis ajatukset, että "höh, paino tippui vain kilon",vaan että "jess, taas kilo vähemmän", koska yhtäkkiä niitä kiloja on mennyt pois 12, 24, 36...

Ai niin, hyvää pääsiäistä!

Kroppamuutokset: 

Paino: -1kg (yht. vuoden alusta -6kg)


Vyötärö: -3cm (yht. vuoden alusta -6cm)


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Elämäntaparemontissa auttamassa:

Personal Trainer Ringa Ruisniemi
 (ruokaohjelma, treeniohjelma, tuki)
Wellgo - Personal Training
Wellgo Training Center (kuntosali jolla käyn)

28.3.2018

Ruismarjapuuro on POP


Tämä viikko on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen kun on ollut paljon kaikenlaista, joka on pistänyt ns. normirytmin sekaisin. Mulla on ollut normaalisti vapaapäivä tiistaisin, mutta jouduin sitä nyt muuttamaan kun mieheni tuli kipeäksi, eikä äitini halunnut mua luokseen ettei itse tule kipeäksi, koska odottaa leikkauskutsua. Päätin sitten pitää vapaani vasta myöhemmin kun tajusin että saan pidemmän pääsiäisloman, kun pidän vapaani vasta huomenna. Porinoiden kohtalo tältä viikolta vähän huolettaa, koska en yleensä kuvaile mieheni aikana. Ehkä mun pitää painua varastoon kuvaamaan niitä höpinöitäni, kenties siis MegaPorinat voisi tulla kyseeseen. Niiden tekemisestä on tullut toki rutiinia, mutta se on silti kivaa. Kiva ilahduttaa katsojia ja saada samalla itsekin piristysruiskeesta kun pääsee höpöttelemään niille monille katsojille. Summasumarum, piristämme siis puolin ja toisin. Miten ois, kelpaiskos kunnon höpinäporinat? 


Päätin sitten pitkän pohdinnan jälkeen tehdä ruismarjapuuroa. Muistatte varmaankin kun kysyin, että mitä ihmettä mä teen noista pakkasessa makaavista puolukoista. Jotkut teistä ehdottikin ruismarjapuuron tekemistä, joten kiitos teille ehdotuksesta, sillä nyt sitä on! Mä otin oman annokseni isohkoon kahvikuppiin ja nautiskelin sitä kaikessa rauhassa. Tämä rauhassa syöminen onkin yksi niitä parhaimpia asioita, mitä oon elämäntaparemontiltani oppinut. Syömään rauhallisesti. Mun mielestä ruismarjapuuro on sopivimmillaan haaleana ja ilman maitoa, vaikka olen sitä kylmänä ja maidonkin kanssa syönyt. On tuo puuro vaan hyvvää ja luulen niiden maistuvan extrahyvältä ihan jo senkin takia, että on ne puolukat itse poiminut metsästä. Äitini kertoi että isäni on aikoinaan tehnyt pihlajanmarjoista ruismarjapuuroa ja että minäkin olisin sitä syönyt, mutta tästä mulla ei ole mitään muistikuvaa. Ehkä sitä voisi joskus kokeilla, ehkä. Se on silti varmaa, että tänä vuonna mennään uudelleen metsästämään marjoja. 


Ihanaa kun kesä tulee kovaa vauhtia, vaikka on niitä yöpakkasiakin vielä. Ärsyttääkin se kun aamulla pitää pukea kunnolla ettei jäädy, mutta iltapäivällä kiroatkin sitä toppaamista, kun hikivesi valuu niskaa pitkin. Ei, en ole vielä oppinut sitä kultaista lankaa, miten pukeutua että aamulla on lämmin ja päivällä sopiva. Iskin kissatkin äsken ulkohäkkiin kun on niin kaunis ilma ja istahdin siinä samalla itsekin hetken aikaa. Haistelin kevättuulia, kuuntelin linnunlaulua. Tämä kevät on nyt ollut todella rankkaa mun silmille. Kuten moni varmaan jo tietää, mutta kerrataan silti - mulla on lievä epilepsia ja tätä mun versiota on neurologit aina kutsuneet valoherkkyydeksi eli koen valoisuuden voimakkaammin kuin muut ja valo, varsinkin yllättävä sellainen, aiheuttaa mulle hyvin pieniä sähköpurauksia, joita varmaan kutsuttaisi poissaolokohtauksista, vaikka en enää vanhemmiten ole ollut poissa. Onneksi tuli hommattua ne aurinkolasit, joita siis edelleen odottelen, koska nyt niistä olisi hyötyä. Mulla ei ole ollut koskaan aiemmin tällaista reaktiota kevään valoisuuden lisääntymisestä, nimittäin päänsäryt. Päänsärkyjä on tullut nyt muutaman kerran ja ovat selkeästi valoisuuteen liittyviä, koska helpottavat kun tulee pimeä, tai menen pimeään huoneeseen. Tästä ei kuulemma pidä olla huolissaan, mutta ne aurinkolasit auttasivat tällaisessa tilanteessa. 

24.3.2018

Ootko kuullut Castaluna merkistä?


Yhteistyö / Postaus sisältää mainoslinkkejä


Bongasin tuossa jokunen aika sitten Ellokselta tällaisen merkin kuin Castaluna. Olin nimen nähnyt jo tätä ennenkin, mutta en kiinnittänyt siihen kovin isoa huomiota. Nyt sitten pitkästä aikaa kävin Elloksella kurkkimassa mahdollisia maksimekkoja ja törmäsinkin tähän Castalunan hempeänväriseen maksimekkoon, jota kääntelin ja vääntelin mielessäni, mutta en sitten pistänyt sitä tilaukseen, vaan tämän kivan tummansinisen maksimekon. Tätä löytyy kolmessa eri värissä ja hetken aikaa pohdiskelinkin, että olisin ottanut mekon tuossa punertavassa värissä. Tästä t.sinisestä maksista tosin sanotaan että siinä on vetoketju, mutta mun on pakko sanoa etten itse sitä huomannut. 

Jos muuten innostuit näistä mekoista, niin Elloksella on tällä hetkellä menossa alennuskampanja, joihin kaikki mekotkin kuuluu. Alennus voi olla jopa -40%. Tosin noista uusimmista Castalunan mekoista, kuten näistä kahdesta, alennus on -10%. Nämä kampanjahinnat ovat voimassa 28.3. asti ja alennukset ovat jo valmiiksi tuotteissa. 



Sitten päädyin pitkän pohdinnan jälkeen tähän petroolinväriseen mekkoon, jonka pitäisi olla polvipituinen, mutta itselleni se toimii midimittaisena. Oonkin mietiskellyt veisinkö myös tämän ompelijalle lyhennettäväksi, koska tuo maksimekko pitää ainakin viedä koska on muutaman sentin liian pitkä. Mulla on aika usein valmismaksien kanssa se, että joudun lyhennyttämään max 5cm verran. Tässä petroolissa on puolikietaisu, eli toinen noista rintamuksesta on avoin ja se sidotaan selän taakse. 

Nämä kaksi mekkoa jotka itselleni ostin ovat aika reiluhkoja mitoitukseltaan. Mulla on molemmista koko 52 ja se tuntuu ihan sopivalta kun nauhoilla on kiristänyt sopivaksi. Molemmissa taisi materiaalina olla viskoosi  ja ovat todella miellyttävät päällä. Ainut negatiivinen maininta tulee hajusta, joka mekoissa oli kun pussista otti pois. En ole vielä pessyt mekkoja, joten en tiedä häviääkö haju, mutta eiköhän. Hajusta huolimatta voin suositella - vaikuttavat oiken kivoilta kesämekoilta. 

21.3.2018

💋💄 BEST FRIEND DOES MY MAKEUP | Silja Meikkaa Pipsan 💋💄

    


Me olimme mieheni kanssa viime viikonloppuna Siljan luona ja kun pojat meni pelailemaan, niin Silja tarttui meikkitavaroihin sekä alkoi loihtimaan kivan luonnollista meikkiä mulle, johon kuului myös ihana kampaus. Yllä olevalta videolta voit katsoa koko tapahtuman - nopeutettuna. 


Silmämeikki ei näistä kuvista oikein tule esiin, mutta videolla sen näkee paremmin. Ja ennenkuin joku huomauttaa ripsivärin puuttumisesta, niin mä en pysty käyttämään sitä, joten sitä ei laitettu. Mulla on silmät todella herkät ja alkaa heti valuttamaan, jos ripsiväriä laittaa - olen kokeillut monet kerrat ja vielä sellaisia joiden pitäisi sopia herkille silmille. 



Ensimmäisen kampauksen sai muutettua toisenlaiseksi pienellä muutoksella, nimittäin muutamalla lisäpinnillä. Näissä alimmissa kuvissa näkyy tämä toinen kampaus. Ylemmissä hiukset ovat enemmän avoimemmin. Mut oli meillä hauskaa, kun tätä tehtiin. ❤♡

19.3.2018

Sano se viikonloppu kuvin!


Nyt onkin mukava istahtaa hetkeksi alas, kupissa vihreää teetä ja tukka ihan räjähtäneenä sekä alkaa muistelemaan mitä sitä on viime päivinä oikein puuhastellut... 

Mulla oli viikonloppuna "kirppispöytä" yhdellä Facebookin kirpparilla ja aika kivasti meni kaupaksi, yhdet käyttämättömät housut tosin jäi nurkkiin pyörimään. Tämä mekkokin meinasi mennä myyntiin, mutta viime hetkellä nappasin sen sieltä pussukasta pois. Tuossa kuvan ottohetkellä testailin jaloissani olevia sandaaleita, jotka olivat ihanat, mutta auttamattomasti liian isot. Kokeilin niihin vaikka mitä kikkakolmosia, mutta aina ne pääsivät hölskymään kun lähti kävelemään, joten lopulta tein päätöksen pistää ne takaisin. Vielä mä joku päivä ne ruusukultaiset sandaalit hommaan, koska ainakin tämän kokonaisuuden kanssa toimii. 



Meidän pieni pöllö. Nappasin tämän kuvan ikkunan takaa kun huhuilin Seviä. Musta tuntuukin ettei Sevi näe mua, mutta kuuli kyllä äärimmäisen hyvin mistä kohtaa huhuilin. Mitä enemmän ulkona paistaa aurinko, sitä useammin kissat ovat kökötelleet häkissään. Tai ei ihan kaikki. Pirpana ei ole mennyt ulos, koska luulen että on sen mielestä liian vilpoista.  Sevi viihtyy yleensä kaikista pisimpään ulkona, vaikka viihtyy Sulokin siellä kivan aikaa. Kohta tulee se aika, kun saa aamusti avata ikkunan ja illalla lätkästä kiinni - emme anna kissojen hyppiä häkissä yöllä. 


Olen päässyt salille! Jos joku ei vielä viimeisimmistä Porinoista ole sitä huomannut, niin kyllä, minä olen palannut salille! Kävin viime viikolla kaksi kertaa salilla, mikä on siis ollut normimääräni nyt hetken aikaa. Ekan kerran fiilikset oli aika rikkipoikki ja uni maistuikin makealta, mut tokalla kerralla se ei enää tuntunut niin pahalta. Jeeeij! Uudella innolla taas salille menemään. Oli myös kiva huomata, että yhtä ystävällisesti mut otettiin siellä vastaan kuin aiemminkin.


Innostuin sitten heittämään muutamat puolukat aamupalan joukkoon, koska johonkin noita punaisia marjoja pitää alkaa survovaan.  Aamupalani oli siis puuroa jonka päällä raejuustoa, mustikkaa, puolukkaa, hevosbiotiinia ja mustikkakeittoa. Pitää muuten hyvin nälän poissa. Huvittaa miten isolta annos näyttää, vaikka aineksia ei ole mikään iso määrä - kaikki vaan ovat toistensa päällä kuin mikäkin keko. Mikä on sun perusaamupalasi? Ruuasta puheenollen, leivoimme taas sämpyläsatsin, koska se tekee niin hyvin kauppansa meillä. Ainakin toistaiseksi. 


Ositn tikashyllylle piikkipaatsaman/orjanlaakerin ja kyllä, tiedän että se on myrkyllinen, mutta kissoja se ei juurikaan kiinnosta - aluksi nuuskivat läpi ja se oli siinä. Pidän sitä muutenkin tuolla hyllyllä, ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan. Lueskelin tästä laakerista, että sen voisi ilmeisesti laittaa keväämmällä ulos, mutta sen menestyminen on vähän kiikun ja kaakun. No, katsotaan ensiksi kestääkö se mun hoidossa täällä sisälläkään. Kaunis se on, kaunis ja erikoinen. Jostain syystä Siiri päätti että häntä voi nyt kuvata ja otti rennon asennon tikashyllyltä.  


Olimme lauantaina Siljan ja hänen miehensä luona kyläilemässä. Veimme mukanamme valkoisen atsalean, koska kevät ja valkoinen sopii heille. Aivan ensimmäiseksi kilistelimme kevään tulolle, jonka jälkeen nautiskeltiin hyvät vihersalaatit sekä patonkia. Jälkkäriksi Siljan mies oli tehnyt suussasulavan suklaakakun, joka oli oikein hyvässä määrin makea. Mä pelkään aika kakkujen kanssa, että kuinka makea kakku on kyseessä, koska mulle tulee liian makeasta todella huono olo. Siksi olikin kiva huomata makeuden olevan juuri sopiva. Siinähän tuo aika nopeasti menikin kun höpöteltiin niitä näitä. 


Sitten kun miehet painelivat peliluolaan pelaamaan Resident Evil peliä, niin me naiset aloitimme videoiden teon. Se oli todella hauskaa ja jossain vaiheessa pääsette tekin katsomaan millaisia niistä tuli. Äärimmäisen hauskaa oli kuitenkin niiden teon kanssa ja muutenkin. Aika kului todella nopeasti! Napsimme Siljan kanssa kuviakin ja mä laitankin tähän omat suosikkini jotka nappasin Siljasta. Hänellä on tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa mun asuuni liittyvät laukku ja avokkaat, mutta kivasti toimii myös hänellä. Haluaisin kuvailla enemmänkin muotokuvia, kuka uskaltaa tulla kamerani eteen? Siljakin napsi musta kuvia, mutta saatte nähdä niitä sitten myöhemmin. 


Sunnuntaina me kävimme juhlimassa kummipojan 5-vuotissynttäreitä ja kummitytön 1-vuotissynttäreitä. Silleen se aika vaan lentää eteenpäin, tätylin muruset on jo no-oooin isoja. Pitkän etsinnän jälkeen löytyikin kivat lahjat vietäviksi. Lasten äiti oli tehnyt kaksikin kakkua ja kuvassa on kummitytön yksisarviskakku, josta söimme palaset. 


Ai että mä tykkään tästä kuvsta. Tykkäätkö sä, kun Pirpana tuijottaa syvälle sieluusi? Nappasin tämän ihan vaan extempore ilman sen ihmeempiä kikkailuja. Pirpana on siitä ihana kuvattava, että katsoo useinmiten suoraan linssiin. Ja tietenkin ollaan Pirpanan lempipaikalla eli takan edessä. Hän oli hyvin loukkaantunut kun lauantaina emme ehtineet takkaa lämmittämään, niin hänpä oli päättänyt kaivautunut meidän vaatteiden alle lämpimään. Hän on kyllä sellainen kissa, että etsii aina lämpöistä kohtaa, mutta mikäpä kissa ei etsisi. Coonit ei ole ihan niin lämpimän paikan perässä, paitsi jos ulkona on -20 asteen pakkaset. Pakko myös sanoa, oon niin iloinen että saimme antaa Pirpanalle kodin ja musta tuntuu että hänkin tykkää siitä. Pikkusen on myös alkanut sylikin kiinnostamaan, kun aluksi sinne ei kiivetty. 

14.3.2018

Vaate-esittelyssä SheIn.Com pluskokoiset vaatteet

          

Yhteistyössä SheIn.com

Sain valita SheIn'in nettisivuilta kolme tuotetta ja päädyin pitkän pohdiskelun jälkeen näihin kesämekkoihin. Koot tuolla ovat pienehköjä ja suosittelenkin katsomaan jokaisen vaatteen kohdalta löytyvät mittatiedot, niiden perusteella olen itse valinnut koon ja olen aina pyrkinyt ottamaan sen isoimman, koska näissä ei juurikaan ole joustoa. Tuolta tilattaessa kannattaa myös huomata, että joudut maksamaan arvonlisäveroa, jos tilauksen arvo ylittää 22€. 

Nämä mekot ovat kyllä todella ihania, mutta pitää ottaa huomioon ainakin vihreän kohdalla ettei silloin käydä noita nudenvärisiä rintaliivejä kun hohtaa kivasti läpi. Viimeisen mekon kohdalla mua harmittaa kovasti kun ei mennyt päälle. Syynä tähän on tuo rintojen alle tai ehkä vyötärölle tuleva koriste, joka ei joustanut sitten tippaakaan. Se oli todella outoa kun mekko muuten oli joustava ja olisi muuten istunut päälleni. 

Sain myös alennuskoodin, jolla saa -20% alennusta normaaleista hinnoista. Tämä koodi on toiminnassa vain pluskokoisille vaatteille ja toimii kun tilauksen arvo on yli 59$. Pääsette plussakokoisiin vaatteisiin klikkaamalla tätä linkkiä. Alennuskoodinne on: varikas20








12.3.2018

Lumihippuna luoksesi leijun




Tulin äsken kotiin ja olin kuin lumiukko päästessäni sisälle. Nyt katselen ikkunasta kun lunta sataa edelleen ja maa peittyy jälleen valkoiseen peittoon. Tämä lumimäärä tosin tarkoittaa sitä, että myöhemmin illalla saan mennä lumihommiin. Ajattelen asiaa positiivisesti, että se käy hyvästä kuntoilusta, kun märkää lunta kolaa. Löytyykö sieltä muita, jotka ottaa tämän lumenluonnin yhtä positiivisesti? Eikö? Ei hätää, ymmärrän senkin. 

Oon tässä pyykännyt vaatteita jotka ajattelin laittaa tulevalle kirppikselle, jonka yritän pistää pystyyn nyt viikonloppuna. Ai miksi? Siksi että uusi käyttäjä saisi puhtaan käytetyn vaatteen missä ei toivon mukaan olisi kamalasti kissankarvoja ja koska tarvitsen mun vaatekaappiin lisää tilaa. Se walk-in-closet olisi aika kova sana meikäläiselle mutta ei taida nyt onnistua. Onhan se hyvä käydä välillä tuota kaappia läpi ja laittaa sellaiset pois, mitä ei juurikaan ole käyttänyt. Kuka muu käyttää tätä samaa menetelmää?

Lisäksi multa on jäänyt ihan tyystin kirjaamatta muistilapulle, että mitä höpöttelen tulevassa Porinassa jonka kuvaus olisi huomenna. Mulla on yleensä tähän mennessä ollut lappu ihan tupaten täynnä, mutta nyt se jostain syystä jäi. Oonkin miettinyt, että pitäisikö vetää ihan lonkalta ne höpinät, ilman muistilappuja. Tai ainahan mä ne lonkalta oon vetänyt ja muistilaput on vaan muistuttamassa aiheista mistä tykkään puhua, koska ne hiljaiset mietintätauot tai "öö, öö, ööt" ei ole hyvä. Jos tykkääte jelpata, osallistua Porinoiden tekoon, niin heittäkään jotain pikkuaiheita tai mitä tykkäisitte nähdä Porin keskustasta. Ps. Oon myös päättänyt, että huomenna on se päivä kun minä menen salille! Nih!  


Meillä oli ihanan rento viikonloppu, mikä oli oikein kiva kun tässä on ollut kaikenlaista touhua ja menoa, eikä siihen jää. Oli siis mukava pitää sellainen aivot narikkaan viikonloppu. Meidän piti mennä pilkille, mutta se jäi kun meitä ei se lumivesiräpäskässä tönöttäminen innostanut. Oon sitä mieltä, että pilkkiminen vaatii kivemman ilman, mutta tiedän että on niitä hardcore pilkkijöitä ketkä menee vaikka heikoille jäille pilkkimään. Sitä en suosittele ja jäillä ollessa kannattaa olla varovainen. Mekin uskalsimme mennä, kun näimme muita siellä jäillä. 

Ai niin, teimme me viikonloppuna uuden satsin sämpylöitä. Meillä on selkeesti niiden kausi tuossa leipomisessa. Siinä samalla tuijottelin pakkasta ja siellä olevia puolukoita, joita on siis paljon, että mitähän niistä voisi tehdä. Jotenkin se puolukkapiirakan/-muffinssien tekeminen vaikuta hyvältä vaihtoehdolta tässä tilanteessa. Ehdotuksia puolukan kulutukseen? 

Bongasin muuten viikonloppuna Nymfit -sarjan Netflixistä, kun etsein itselleni katsottavaa samalla kun kirjottelin kirjettä. Mulla kun siis pitää olla jotain "seurattavaa, taustamölyä" kun kirjoitan kirjeitä, koska muuten en vain pysty keskittymään. Oon nyt melkein katsonut sen läpi, taas kerran. Silloinkin kun tuli televisiosta oli mun pakko katsoa se samantien pois. Koukuttava siis. Katseliko joku muu tuota sarjaa kun tuli televisiosta? 





Takki - Ellos / Mekko - Kude Design (saatu) / Legginssit - KappAhl
Kengät - Rieker / Tumput - Saatu, mutten muista keneltä / Kaulahuivi - Taifun /
Laukku - Louis Vuitton / Kaulakoru - Saatu perintönä

Käytiin eilen hakemassa kummiflikan synttärilahja ja napattiin siinä samassa nämä asukuvat kun mentiin kotiin. Ja samat on mulla ollu tänäänkin päällä. Luontokin oli sitä mieltä, että nyt on hyvä ottaa kuvia - tuli niin kauniit kuvat tuossa lumisateessa, että oli vähän vaikeuksia valinnassa. Tämä Kude Designiltä saamani Hertta-mekko on todella ihana, eikä tullut kylmä vaikka tuossa hetken olin ilman takkia, mutta eipä täällä ole kovin kylmäkään. Musta nimittäin tuo +2° tuntui yllättävänkin lämpöseltä sen kauhean pakkasjakson jälkeen. Pakko myös sanoa että tämän mekon väri on oranssi - niin moni on luullut sitä punaiseksi. Eräs ystävistänikin yllättyi kun näki sen livenä, sillä hänkin luuli blogin kuvien perusteella että tämä olisi punainen. 

Kaulaani valitsin tädiltäni perityn kaulakorun, jota luulin kauan Kalevala Korun Kuutar kaulakoruksi, mutta tämä osottautuikin ns. Viikinkikoruksi. Joka tapauksessa, itselleni on tunnearvoltaan suunnaton, koska tämä ja pari muuta korua ovat ainoat muistot tädistäni. Päätin myös pitkästä aikaa ulkoiluttaa tuota ihanaa laukkua ja valitsin siihen kaveriksi kevyen kaulahuivin sekä joltakin saadut siilitumput. Mä en yhtään muista keneltä oon saanut noin suloiset tumput. Mä taisin joku aika sitten mutista tännekin, että suurinosa mun hanskoista oli kadonneet, mut löysin ne tuossa viikonloppuna kun siivosin kaikki kaappini. Sieltä ne kaikki löytyi, yhdestä laatikosta, eikä mulla ole mitään käsitystä miksi olisin ne sinne laittanut.

Mulla olisi huomenna yksi tapaaminen ja oon ihan hukassa, mitä laittaisin päälleni. Siis miettikää, mimmillä on kaappi täynnä ihania vaatteita eikä muka mitään päälle laitettavaa! No ei siltä vaikuta jos kaappiin katsoo - täynnä valikoimaa! Oon joskus naureskellutkin sille, että ei mulle tule tätä ongelmaa kun kaapissa on vaikka mitä, mut niin se vaan tuli. Tai ehkä mä vain tein siitä ongelman, ehkä mun ei pitäisikään miettiä asiaa sen kummemmin vaan valita sen mikä puhuttelee mua. #FirstWorldProblems

7.3.2018

Auringon hellästä huomiosta ei voi olla tykkäämättä


Vaikka eilen olin kuin maani myynyt, mutta onneksi perinteisten Porinoiden kuvaaminen piristi mieltä, eli kiitos kun saan tehdä teille videoita. Tänään mieli onkin ollut taas pirteä oma itsensä ja ollaan kissojen kanssa nautittu terassilla auringon hellästä huomiosta. Ihana on ollut huomata, miten aikaisin aamusti jo alkaa valaistumaan (jooo, mun oma sana, ei taitu ei). Tuntuu että kevät tulee oikein kunnon vauhdilla. Tajusin myös että olemme asuneet nykyisessä kodissamme kolme vuotta ja me tykätään, koska tämä ihana rauha.  

Aina kun Coonit on ulkona häkissä, niin Piiperö sekoaa täällä sisällä. Tälläkin hetkellä se vetää tuhatta ja sataa huoneesta toiseen sekä tekee hyppyvoltteja. Ja miukuu. Tuo on niin hellyyttävän hauskaa katsottavaa ja leikitänkin yleensä Piiperöä tässä välissä, kun muut on ulkona. Olen yrittänyt kuvailla kissoista sellaista videota, missä esittelen heidät ja kerron millaisia ovat, mutta tuon tekeminen on ollut hivenen vaikeaa koska Sevi ja Siiri ei tykkää että heitä kuvataan, molemmat muuttuu suolapatsaiksi. Mut aion itsepäisesti jatkaa kuvailuja, että saisin vaikka pätkissä tehtyä ne esittelyt. 


Me käytiin viikonloppuna pilkillä, tai oikeastaan mieheni kävi - mä pidin lähinnä seuraa vaikka muutaman kerran se pilkkivekotinkin oli mun kädessä. Nappailin enemmän kuvia ja videoklippejä, joista tuli ihan vahingossa kunnon pilkkivideo. Kyseisen videon voitte kurkata täältä. Vähän kyllä arvellutti olla tuolla jäällä, kun jää kumisi ihan kunnolla. Mä oon ollut joskus nuorena tyttösenä isän ja sedän kanssa pilkillä, silloinkin ihan seurana, vaikka tuon ikäiselle se paikoillaan pysyminen oli hitusen vaikeampaa kuin aikuisena. Onneksi silloin oli sedän koirasta seuraa ja kun aika kävi oikein tylsäksi, menin läheisen saaren rantaan seikkailemaan.

Hyvin tuolla pilkillä tarkeni olla, vaikkei mulla ollut mitään pilkkihaalaria, mutta olen edelleen sitä mieltä että tarvitsen jossain vaiheessa merinovillaiset sukat ja ne toppahousut. Ellokselta löysin Ahkkalta vain laskettelu- ja hiihtohousuja, mahtavatko olla yhtä lämpimiä kuin toppahousut? Onneksi noiden löytyminen ei ole tämän hetken murhe, kun kevät sieltä jo kuristelee ja pärjään hyvin noiden nykyisten housujen ja sukkien kanssa. Ensi syksyllä sitten!


Takki - Ellos / Supplex-housut - BomBom (Saatu) / Tennarit - Pier One (Zalando) /
Pusero - Anna Field Curvy (Zalando) / Neuletakki - Samoon (Ratsula) /
Villahuivi - Becksöndergaard / Laukku - YSL Shopper / Kaulakoru - Korusuunnittelu HennaK

Huom! *-merkitsemäni linkki on kaupallinen linkki

Nämä asukuvat on otettu jo kauan aikaa sitten ja silloin tuli huomattua, ettei noiden tennarien kanssa vaan voi mennä lumessa - ovat aivan liian liukkaat. Onneksi mun ei juurikaan tarvinnut kävellä noiden tennarien kanssa ulkona, niin tuostakin reissusta pääsi ilman maanhalailua. Valitsin siksi nämä vanhat kuvat, koska liidoin tänään näissä samoissa vaatteissa, paitsi että kengiksi olin valinnut Riekerin talvikengät. Tuo Elloselta ostamani villasekoitetakki* on ollut aivan ihastuttava ja lämmin kuin mikä! Jostain syystä  kaipaisin mustanväristä pitkää takkia ja mulla on fiilis, että sellainen tulee hommattua ensi syksynä.  

Mulla on tässä nuo BomBomilta saadut Sporting Way supplex-housut ja ovat kyllä todella kivat. Pääsin niitä vihdoin testaamaan vähän isommissa pakkasasteissa, kun aamulla mittari näytti -8° ja pieni viimakin kävi, mutta ei tuntunut kylmältä. Muistan vain luvanneeni jollekin, että testaan miltä housut tuntuu pienessä pakkasessa ja viimassa/tuulessa. Hyvin toimii, ainakin mulla! Lisäksi tuosta Hennalta saamasta Lumme-kaulakorusta on tullut lempparini, sillä joka aamu nappaan sen kaulaani ja se tuo muistot tästä dokkarin teosta ja suorassa lähetyksessä olosta. Mä tykkään jos jollain vaatteella, korulla, esineellä yms on muisto jostain mitä on tapahtunut. Ps. Mun odottama vaatepaketti saapui! Siitä kohta tekemään esittelyvideota. 

5.3.2018

Hyvää eräretkeilyä Joutsijärven Karhunpesällä





Me päätettiin lähteä viikonloppuna konkkaronkalla Joutsijärvelle, tarkemmin sanottuna Karhunpesän laavulle grillailemaan ja nauttimaan ihanasta ulukoilimasta. Mikä on aika hauskaa, kun olen lapsena todennut isälleni, etten ole ulukoilimaihminen. *nauraa* Silja ja miehensä olivat ottaneet mukaansa ihanan pörröisen Hessunkin, jonka kanssa oli tosi hauskoja hetkiä. Tässä tuleekin kunnon kuvapostaus kun kuvasin lauantaina niin paljon kaikkea, kun oli niin ihania hetkiä. En pystynyt valitsemaan vain muutamaa kuvaa, joten tässä teille vähän enemmän kuvia ja tunnelmia lauantailta.  




Laavulta löytyi kiva kamiina jonka päällä pystyi grillaamaan makkarat sekä paistamaan valurautapannulla suussasulavat lättyset. Pakko sanoa että tuollainen sheikkeri on ihan loistava puolen litran lättytaikinaan, jos siis haluaa eväsretkellä paistella lättyjä. Siljan mies oli tehnyt lisukkeeksi mansikkahilloa ja kermavaahtoa, joten lätyt teki aika nopeasti kauppansa. Ja oli muuten todella hyvää hilloa, just semmosta sopivanmakusta eikä liian makeata. Pohdiskeltiin myös sitä, miten maukkaita lätyistä tulee kun niitä tekee ulkosalla. Lisäksi meillä oli makkaraa ja miehet joi kahvia, kun taas naisilla oli kuumaa kaakaota.  




Tehtiin muuten Siljan kanssa pieni video sirkkatuotteiden testauksesta, siihen videoon voit klikata tästä. Se oli tosi hauskaa, vaikka olin mokannut noiden videon asetusten kanssa. Olisin myös halunnut löytää enemmän sirkkatuotteita, joissa olisi ollut kokonaisia sirkkoja. Esimerkiksi sirkkasuklaa olisi ollut kova pala, kun siinä olisi ollut kokonaisia sirkkoja suklaalla kuorrutettuna. Kenties joskus tulee kakkososa. Ps. huomatkaa miten kivannäköiset puolukat löysin keskellä talvea!



Silja päätti tehdä lumienkelin ja siitäkös Hessu sai hepulit. Kannattaa klikata tuo ylin kuva isommaksi. Vähän niinkuin että "apua apua, emäntä kaatui maahan, nyt pitää auttaa" Hyppi pomppu hyppi. Sitten kun Silja nousi istumaan, Hessu rauhottui. Vähän kuin että "emäntä nousi, se on kunnossa, jeee".  





Mulla oli Hessun kanssa todella hauskaa. Hän tykkäsi kovasti puskea itseään mua vasten eikä mua haitannut, vaan kahta enemmän pöyhein ja silittelin. Kotona kissat kyllä huomasi että "tuli sitten käytyä vieraissa". *nauraa* Tuo kakkoskuva jossa odotan Hessua kädet leväällään on jotenkin todella suloinen kuva. Olin hyvin osannut valita vaatetuksen, ei nimittäin tullut kylmä paitsi ihan loppumetreillä alkoi varpaissa pikkusen tuntumaan jos oli seissyt paikallaan lumessa. Jotkut merinovillaiset sukat olisi ehkä kova sana. Elloksen parkatakin alla mulla oli villamekko, joka oli oikein riittävä ja kahdet housut päällekkäin - ne toppahousut olisi kova sana kans, mutta en taida ihan tähän kohtaan enää hommata. Ja oli mulla pipo ja hanskat, mutta en juurikaan tarvinnut niitä. Hiusten kun oli auki, niin oli ihan lämmin olla, mutta hiukset kiinni tarvitsin heti pipoa. Kaulaa ja puolta naamaa suojasi Becksöndergaardin villahuivi, ihan paras ostos!





Tässä on ihana kuvasarja Hessusta. Hän tuossa ylimmässä kuvassa on ihan, että "hei, te jätitte mut tänne ihan yksin" ja sitten kun kiinnitettii huomiota sekä huudettiin Hessua, niin johan lähdettiin innolla tulemaan kun "te huomasitte mut, en oo yksin!". Muutenkin Hessusta tuli kokoajan mieleen lumihauva, kun vaalea turkki ja kaunis luminen maisema.  


 Hessu ei kuulemma oikein tykkää että häntä kuvataan ja musta tämä ilme kertoo sen. Just semmonen "mä tiedän että sä kuvaat mua, mä tiedän". Hessua oli kyllä kiva kuvailla, mitä nyt välillä tuli semmosia "aavemaisia" kuvia kun oli jäänyt väärät asetukset kohdilleen. Oli nekin silti omalla tavallaan hauskoja kuvia, vaikkakin epäonnistuneita. Mä luulin aikoinani että Hessu on kultanennoutaja, mutta hän onkin Podhalanski.  




Me saatiin kyllä aivan ihana päivä vaikka säätiedote ensin lupailikin pilvistä päivää ja -10℃ pakkasta, mutta saimmekin aurinkoa pilveettömältä taivaalta ja pakkastakin vain -6℃. Kuvattiin Siljan kanssa keijupölyäkin, se on siis tuo auringonvalossa kimmeltävä lumi, tai lumikiteet, joita itse puhuttelin lapsena keijupölyksi. Saa olla sitä näin aikuisenakin! Haluan ehdottomasti käydä tuolla kesälläkin kun luonto on puhjennut kukkaan ja kovasti mietin että onkohan tuossa millainen ranta, että voisiko uimista ajatella. Aurinko kyllä lämmitti jo pikkusen verran. Siljakin tuossa kuvassa kuvittelee olevansa Teneriffan lämmöissä. ♡





Tämä paikka on siis Joutsijärven rannalla, Kylmälahden leirikeskuksen vieressä. Karhunpesän laavu. Viereen pääsee autollakin, mutta me jätimme automme kauemmaksi ja tulimme järven jään ylitse. Laavulta löytyy puucee, jos vaikka hätä yllättää. Laavun sisällä on kamiina, joten oli kiva huomata ettei savu täyttänyt laavua vaan meni hormin kautta "pihalle". Pihalta löytyi parit tukkipöydät, mutta niitä ei pystynyt kunnolla hyödyntämään - sirkkavideon kuvasimme yhden pöydän ääressä. Ja maisemat on mitä ihanammat. Suosittelen käymään!