5.3.2018

Hyvää eräretkeilyä Joutsijärven Karhunpesällä





Me päätettiin lähteä viikonloppuna konkkaronkalla Joutsijärvelle, tarkemmin sanottuna Karhunpesän laavulle grillailemaan ja nauttimaan ihanasta ulukoilimasta. Mikä on aika hauskaa, kun olen lapsena todennut isälleni, etten ole ulukoilimaihminen. *nauraa* Silja ja miehensä olivat ottaneet mukaansa ihanan pörröisen Hessunkin, jonka kanssa oli tosi hauskoja hetkiä. Tässä tuleekin kunnon kuvapostaus kun kuvasin lauantaina niin paljon kaikkea, kun oli niin ihania hetkiä. En pystynyt valitsemaan vain muutamaa kuvaa, joten tässä teille vähän enemmän kuvia ja tunnelmia lauantailta.  




Laavulta löytyi kiva kamiina jonka päällä pystyi grillaamaan makkarat sekä paistamaan valurautapannulla suussasulavat lättyset. Pakko sanoa että tuollainen sheikkeri on ihan loistava puolen litran lättytaikinaan, jos siis haluaa eväsretkellä paistella lättyjä. Siljan mies oli tehnyt lisukkeeksi mansikkahilloa ja kermavaahtoa, joten lätyt teki aika nopeasti kauppansa. Ja oli muuten todella hyvää hilloa, just semmosta sopivanmakusta eikä liian makeata. Pohdiskeltiin myös sitä, miten maukkaita lätyistä tulee kun niitä tekee ulkosalla. Lisäksi meillä oli makkaraa ja miehet joi kahvia, kun taas naisilla oli kuumaa kaakaota.  




Tehtiin muuten Siljan kanssa pieni video sirkkatuotteiden testauksesta, siihen videoon voit klikata tästä. Se oli tosi hauskaa, vaikka olin mokannut noiden videon asetusten kanssa. Olisin myös halunnut löytää enemmän sirkkatuotteita, joissa olisi ollut kokonaisia sirkkoja. Esimerkiksi sirkkasuklaa olisi ollut kova pala, kun siinä olisi ollut kokonaisia sirkkoja suklaalla kuorrutettuna. Kenties joskus tulee kakkososa. Ps. huomatkaa miten kivannäköiset puolukat löysin keskellä talvea!



Silja päätti tehdä lumienkelin ja siitäkös Hessu sai hepulit. Kannattaa klikata tuo ylin kuva isommaksi. Vähän niinkuin että "apua apua, emäntä kaatui maahan, nyt pitää auttaa" Hyppi pomppu hyppi. Sitten kun Silja nousi istumaan, Hessu rauhottui. Vähän kuin että "emäntä nousi, se on kunnossa, jeee".  





Mulla oli Hessun kanssa todella hauskaa. Hän tykkäsi kovasti puskea itseään mua vasten eikä mua haitannut, vaan kahta enemmän pöyhein ja silittelin. Kotona kissat kyllä huomasi että "tuli sitten käytyä vieraissa". *nauraa* Tuo kakkoskuva jossa odotan Hessua kädet leväällään on jotenkin todella suloinen kuva. Olin hyvin osannut valita vaatetuksen, ei nimittäin tullut kylmä paitsi ihan loppumetreillä alkoi varpaissa pikkusen tuntumaan jos oli seissyt paikallaan lumessa. Jotkut merinovillaiset sukat olisi ehkä kova sana. Elloksen parkatakin alla mulla oli villamekko, joka oli oikein riittävä ja kahdet housut päällekkäin - ne toppahousut olisi kova sana kans, mutta en taida ihan tähän kohtaan enää hommata. Ja oli mulla pipo ja hanskat, mutta en juurikaan tarvinnut niitä. Hiusten kun oli auki, niin oli ihan lämmin olla, mutta hiukset kiinni tarvitsin heti pipoa. Kaulaa ja puolta naamaa suojasi Becksöndergaardin villahuivi, ihan paras ostos!





Tässä on ihana kuvasarja Hessusta. Hän tuossa ylimmässä kuvassa on ihan, että "hei, te jätitte mut tänne ihan yksin" ja sitten kun kiinnitettii huomiota sekä huudettiin Hessua, niin johan lähdettiin innolla tulemaan kun "te huomasitte mut, en oo yksin!". Muutenkin Hessusta tuli kokoajan mieleen lumihauva, kun vaalea turkki ja kaunis luminen maisema.  


 Hessu ei kuulemma oikein tykkää että häntä kuvataan ja musta tämä ilme kertoo sen. Just semmonen "mä tiedän että sä kuvaat mua, mä tiedän". Hessua oli kyllä kiva kuvailla, mitä nyt välillä tuli semmosia "aavemaisia" kuvia kun oli jäänyt väärät asetukset kohdilleen. Oli nekin silti omalla tavallaan hauskoja kuvia, vaikkakin epäonnistuneita. Mä luulin aikoinani että Hessu on kultanennoutaja, mutta hän onkin Podhalanski.  




Me saatiin kyllä aivan ihana päivä vaikka säätiedote ensin lupailikin pilvistä päivää ja -10℃ pakkasta, mutta saimmekin aurinkoa pilveettömältä taivaalta ja pakkastakin vain -6℃. Kuvattiin Siljan kanssa keijupölyäkin, se on siis tuo auringonvalossa kimmeltävä lumi, tai lumikiteet, joita itse puhuttelin lapsena keijupölyksi. Saa olla sitä näin aikuisenakin! Haluan ehdottomasti käydä tuolla kesälläkin kun luonto on puhjennut kukkaan ja kovasti mietin että onkohan tuossa millainen ranta, että voisiko uimista ajatella. Aurinko kyllä lämmitti jo pikkusen verran. Siljakin tuossa kuvassa kuvittelee olevansa Teneriffan lämmöissä. ♡





Tämä paikka on siis Joutsijärven rannalla, Kylmälahden leirikeskuksen vieressä. Karhunpesän laavu. Viereen pääsee autollakin, mutta me jätimme automme kauemmaksi ja tulimme järven jään ylitse. Laavulta löytyy puucee, jos vaikka hätä yllättää. Laavun sisällä on kamiina, joten oli kiva huomata ettei savu täyttänyt laavua vaan meni hormin kautta "pihalle". Pihalta löytyi parit tukkipöydät, mutta niitä ei pystynyt kunnolla hyödyntämään - sirkkavideon kuvasimme yhden pöydän ääressä. Ja maisemat on mitä ihanammat. Suosittelen käymään!

12 kommenttia:

  1. Näyttää kivalta ja on kyllä ihania kuvia <3

    VastaaPoista
  2. Kivaa, että tykkäät retkeillä. Kannattaa sijoittaa hyviin varusteisiin niin on aina mukavampaa ulkoilla säässä kuin säässä. Kauniita kuvia. Maistoitko puolukkaa? Ei sen parempaa olekaan kuin lumen alta poimittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tykkäänhän mää jos ei nyt mistään ihan mahdottomasta puhuta. :) Joo, pitää ne toppahousut joskus hommata, mut aika hyvin pärjäsin näilläkin ja autossa oli se paksumpi Ahkkan takkikin jos ois kylmä tullut, mut ei tullut. Eli oli just sopiva. :) Ku inhoon sitäkin jos on liikaa topannut päälle kun sitten liikkuminen vaikeutuu ja tulee nopeasti kuuma. En mä maistanut puolukkaa, annoin olla ihan rauhassa. :)

      Poista
  3. Kauniita naisia molemmat! :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihanalta reissulta :)
    Me käydään miehen kanssa aina kesällä laavulla, tälleen talvella ei olla vielä "uskaltauduttu". Voi, tulikin ikävä nuotiomakkaraa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi menkää ihmeessä käymään, se on talvellakin kivaa. :)

      Poista
  5. Luonnon helmassa on kyllä ihanaa :) Hessukin vaikuttaa mahtavalta, tosi fotogeeninen koira. Onko se ihan tyypillinen rotunsa edustaja, jotenkin luulin ettei laumanvartijat paljon vieraista ihmisistä piittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on! Ja talvella ei ole itikoita riesaksi asti. :D Hessu on kyllä mahtava koira, mutta en osaa sanoa tuohon onko tyypillinen edustaja. Silja osaisi varmaan kertoa enemmän. Tosin enhän mä Hessulle mikään vieras ole. :)

      Poista
  6. Tää on parasta talvessa :) Me käydään usein ulkona syömässä eli tehdään nuotiolla ruokaa, ei nyt viikoittain mutta muutaman kerran kuussa. Jauhelihamureke toimii tosi hyvin. Mureke vaan foliovuokaan ja notskille paistumaan, viereen herkkusienistä tehty mössö. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kivalta tää jauhelihamureke herkkusienimössön kanssa. :) Kenties kokeilemme sitä joskus. Kiitoksia. :)

      Poista