25.9.2018

Myrskyllä otetut asukuvat eivät ole ideaali


Oon täällä kärsinyt mahakivusta mikä ei kuitenkaan vaikuta vatsataudilta. Oon myös ollut kovin viluinen ja topannut itseni ihan kunnolla - jopa sisällä. Huomaan viimeistään kynsistä, että nyt on kylmä kun ne muuttuu haaleanviolettisiksi. Onneksi multa löytyy ystävän tekemät kämmekkäät, niin sain lämmitettyä käsiä samalla kun touhuilin. Kenties näillä kahdella on jokin yhteys. Kenties olen tulossa kipeäksi, vaikka ainahan mä oon näin syksyisin viluissani kunnes siihen tottuu. Sen näkee sitten iskeekö flunssa vai mikä. Tein itselleni Pakurikääpäteetä pari mukillista ja imen käsilläni siitä lämpöä. Ostin tuon sillä Salon reissulla, kun kävimme Herkku&Lahja Murenassa kun meidät sinne kutsui. Moni mua varoitteli tuosta, että on aivan kamalan makuista mutta mun mielestä se on "ihan ookoo". Kuvasin muuten eilen uuden vaatevideon mutta sain kuulla, että sen saa julkaista vasta ens kuun puolessa välissä, eli ihan turhaan oli ahkerana ja tein hommat ajoissa. No ei oikeastaan, koska sitten saan touhuttua kaikkea muuta. 


Katselen tässä kauhilla huomista säätiedotusta, koska se lupaa vesisadetta ja mun pitäs pomppia kuin aropupu pitkin Poria. Tuo tietää sitä, että mä joudun laittamaan paksumman takin päälle, ottamaan sateenvarjon ja myöntämään tappioni tältä syksyltä. Housujen kausi on katsottava avattavaksi, mutta niitäkin pitäisi taas hommata kun juuri heitin kasan huonoksi menneitä pois - niitä ei voi käyttää edes kotihousuina. Oon myös tosi tarkka housuista eli mitkä tahansa ei mulle kelpaa. Inhoan yli kaiken sellaisia kiiltäväpintaisia, sähköisiä pöksyjä ja sellaisia on nyt tuntunut olevan tarjolla. Onneksi huomasin että Zalandolle oli tullut lisää myyntiin mun lempparihousuja. Mä luulen kun huomenna on niin paljon kaikkea, niin otan teidätkin mukaan. Te varmaan tykkäisitte siitä? Mulla on kauheat kasat videoita valmiina, niin tuon huomisen videon ulostulon kanssa voi hetki kestää, mutta mä uskon että te jaksatte odottaa ellen sitten lätkäisenä taas yhtenä viikkona kaikkia julki. Niitäkin kun on kovin toivottu. 


Kuten moni varmaan muistaa mun vaatekriiseilyt, niin tämä hempeä mekko päätyi lopulta päälle, koska tämä sai lopulta kaikkialta mistä kysyin yhteensä eniten ääniä. Tein asuun pienen muutoksen eli vaihdoin hartiahuivin tähän neuletakkiin/boleroon, koska hartiahuivin kanssa asu alkoi näyttää mun silmiini ehkä turhan juhlavalta, vaikka halusinkin nimenomaan panostaa asuuni. Ennen synttärijuhlille menoa kävin ystäväni luona laitattamassa hiuksiin pienet kiharat, jonka jälkeen käytiin miehen kanssa nappaamassa muutamat asukuvat Karjarannan uudella asuinalueella, siellä missä Asuntomessutkin oli. Oli vaan hivenen hankala kuvaussää kun tuuli niin kauhiasti ja kiharatkin meni lopulta korkkiruuville. *nauraa* Tässä on kuitenkin parhaimmista parhaimmat kuvat. Sentään aurinko paistoi, eikä satanut kaatamalla vettä. 


Jätin kameran ihan tarkoituksella autoon, koska juhlissa mä en ollut bloggaaja, vaan ystävä joka oli juhlistamassa ystävänsä syntymäpäivää. Muutamat kuvat julkaisin instassa mitä tuli puhelimella otettua, mutta loput jäävät meidän juhlijoiden tietoon. Oli kyllä aivan ihanat juhlat ja juttu raikasi pyöreän pöydän ympärillä. Henna oli laittanut paljon kaikenlaista naposteltavaa; karkkia, suklaata, popcornia, sipsiä dipin kanssa sekä ruisnappeja joiden päälle sai laittaa raputahnaa. Tilattiin myös jossain vaiheessa iltaa myös pizzaakin. Lisäksi Henna oli tehnyt oikein maistuvia booleja sekä mustikkashotteja. Noista shoteista tuli niin mieleen vanha kaveriporukka, jonka kanssa noita on viimeksi juonut. Osa porukasta lähti kotiin ja osa lähti vielä Amarilloon. Itse kuuluin tuohon viimeiseen ja sieltä sitten rakas mieheni tuli mut hakemaan kotiin. Monien vuosien jälkeen voin sanoa olleeni humalassa, mutta en kännissä eli edelleen tiedän ne omat rajani. Moni varmaan miettii mitä annoin lahjaksi, niin teetin yhdestä Hennan ja Bonan kuvasta palapelin. 

17.9.2018

Keskellä viljapeltoa


Selvä syksyn merkki on se, kun Pipsa alkaa juomaan teetä. Pistin heti vedenkeittimen päälle kun tulin kotiin, kun oli hieman vilponen olo. No ehkä sillä pienellä kastumisella on osasyynsä. Jos multa kysytään tykkäänkö mä syksystä, niin normaalisti olen etten siitä nyt erityisemmin tykkää, mutta en sitä toisaalta inhoakaan. Pidän teestä, tähdistä, tuikuista ulkona ja pimeästä - eikä noista voi nauttia kesällä, ei ainakaan samalla tavalla kuin syksyllä. Mistä sä pidät syksyssä?


Lähdettiin extempore lauantai-iltana ajelemaan, vaikka oli ihan pimeää eli ei voinut mistään maisemoinnista ihastella, mutta ei se olekaan se syy miksi ajelemaan lähdetään. Päädyttiin sitten lopuksi Mäntyluotoon ja löydettiin sieltä kiva kohta missä katseltiin niskat vääränä tähtitaivasta. Näin myös Linnunradankin. Siinä miehelle mutisin, että olisi pitänyt ottaa kameravehkeet mukaan, mutta ensi kerralla sitten. Nähtiin monet sateliitit, Mars ja muutama lepakkokin taisi siinä vierestä lentää. No en ole varma oliko ne lepakkoja, mutta jotain pientä, mustaa ja hyvin nopeita ne oli. Lisäksi nähtiin muutamat tähdenlennot ja mie kun oon tämmönen hömppänä, niin heitin sille pienen toiveen, mutta saas nähä toteutuuko se. Mä voisin tuijottaa vaikka kuinka kauan noita tähtiä. Ne on niin lumoavia. Pitäisi vissii viedä makuupussi keskelle pihaa ja pistää itsensä madoksi, sekä tuijotella niitä tähtiä.    


Oli pakko tehdä tossa viikonloppuna koneelle vähän tilaa, kun on niin paljon videoita viemässä tilaa. Mulla on siis ulkonen kovalevy minne säilytän kaiken. En oikein luota noihin pilvipalveluihin. Pitäisi hommata uusi teranen kovalevy, kun tuo vanha menee kohta täyteen, ellen sitten ota kokoyön hommaksi että käyn ne kansiot ja kuvat läpi - heittäsin siis kaikki huonot kuvat pois. Tosin niitä on alkuajoilta melkolaillakin. Mun pitää aina suunnitella tämmönen siirtely, koska siinä menee monta tuntia kun siirtää monia satoja gigoja. Nyt oon käynyt koneen kovalevyltä kuvia läpi ja on muuten todella vaikea heittää sieltä mitään pois - paitsi nyt selkeesti tärähtäneitä (heh) kuvia. 


Kysyin instassa pitäisikö mun ostaa uusi mekko, kun parit synttärit lähestyy enkä mukamas löydä kaapista mitään päälle laitettavaa. Suurinosa instaan vastanneista oli sitä mieltä, että kyllä. Äänestys taisi mennä 60% (kyllä) ja 40% (ei), mikä on yllättävää koska odotin itse tietenkin murskaEItä. Älkää hätääntykö, en ole ostamassa mitään uutta vaan yritän löytää kaapista jotain kivaa ja kyllähän siellä viisi tosi kivaa vaihtoehtoa onkin, mutta en vain osaa päättää. Ja kun ite oon vielä vähentänyt sitä ollutta määrää, niin luulisi olevan helppo valinta. Kaipa mun pitää ottaa niistä kuvat ja katsoa ruudulta mikä olisi silmää miellyttävin. Mikä susta ois kivoin vaate? Ykkönen / Kakkonen (ei takkia) / Kolmonen / Nelonen / Viitonen  - Huomaa toki, etten ihan samoilla tavoilla ole ajatellut stailata, mutta noista vaatteista siis ajattelin että joku olisi se mekko synttäreille. 


Iida-mekko - KudeDesign
Kaulakoru - Korusuunnittelu HennaK
Tennarit - KooKenkä

Ostin jo varmaan pari kuukautta takaperin, ellei kauemminkin tämän ihanan Iida-mekon KudeDesignilta. Aivan ihana leveehihainen mekko.  Tähän tulee kaksi narua, joista toinen on muistaakseni kellertävä ja nyt kun mietin sitä, niin ei mitään hajua missä se mahtaa olla. Vaikea valinta oli tämän ja pinkin värin välillä, mut oon tyytyväinen että päädyin tähän väriin, koska toimii paljon paremmin mulla. Tää on mulle lanteista vähän pieni, mutta en oo antanut haitata käyttöä. Nyt vaan tekemään lantiotreeniä Wellgolle, niin nopeastikos sentit katoaa. Tää on aina ongelma, että kun on yläosasta just sopiva, niin lanteilta hivenen liian pieni. Hennan Lumme-kaulakoru toimii muuten tosi nätisti mekon kanssa. Nämä kuvat on muuten otettu jokunen aika sitten ku oli vielä lämmintä.  Olimme menossa kyläilemään ja huomasin siinä tuon puidun pellon, niin päätin napatuttaa siinä mekosta kuvat, koska niitä ei vielä oltu otettu. Olisi ihana ollut päästä kunnon peltoon kuvaamaan, mutta haluan olla kohtelias maanviljelijöitä kohtaan, etten mene sinne pomppimaan satoa maahan. Tässä siis uskalsi olla kun oli jo puitu. 

16.9.2018

Syksyn takkivinkkini Ellokselle


Postaus sisältää kaupallisia linkkejä

Syksy tekee tuloaan ja multa on nyt muutamaan otteeseen kyselty tähän vuodenaikaan sopivia nättejä takkeja, niin ajattelin vinkata teille näistä kolmesta mitkä löytyy edelleen Elloksen valikoimista ja ovat 17.9. asti -25% alennuksella (hinta huomioitu jo nettisivuilla). 

Ihan ekana esittelen teille tämän ihanan vadelmanpunaisen eli pinkin Helle-takin, jonka ostin jo keväällä mutta en ehtinyt juurikaan käyttämään kun tuli sen verran lämpimät ilman. Takki on todella ihana päällä ja todella lämmin että voisin jopa ajatella käyttäväni ihan talvellakin jos ei nyt kovin kamalat pakkase iske. Takissa on silkintuntuinen kiiltävä vuori (ei siis silkkiä, mutta tuntuu siltä). Takin olkapäillä on erikoiset "krympyt" joita itsekin aluksi vierastin, mutta niihin tottui kun takki muuten kerran on ihana, niin tällaisia asioita voi katsoa vähän läpi sormien. Mulla on tästä takista koko 54 joka on oikein sopiva. Helle-takista löytyy värit pinkki, sininen ja musta


Kas tässä Softshell-takki joka on saanut hehkutusta niin monelta käyttäjältä. Käytän omaani lähinnä kaikkialla muualla paitsi en kaupungilla, koska sitä varten on toiset takit, kuten yllä oleva Helle-takki. Tässä takissa pieni vesitihu ei haittaa ja niitä on nyt lupailtu. Sisällä on myös fleecemäinen vuori, joka auttaa pysymään lämpimänä ja lisäksi takista löytyy myös huppu. En normaalisti hupuista välittäisi, mutta on se ihan hyvä lisä näin syksyllä kun vesitihu saattaa yllättää. Tätä takkia saa monessa eri värissä, kuten musta, mariini, harmaa, ja harmaakuvioitu. Itselläni on tästä tietenkin punainen ja se sopiikin tosi kivasti tuonne metsään. Mulla on tästä koko 56, mikä on ihan sopiva. Takki kahisee hieman, mutta ei ole liian häiritsevä. Mä en jostain syystä tykkää jos takki kahisee todella paljon. Tässä takissa pituus on myös sopiva eli peittää pepun ja suojaa vähän reisiä siinä samalla. 



Tämä on Florida-farkkutakki ja tämä on parhaimpia farkkutakkeja mitä oon kokeillut, ja mulla on niitä muutama ollutkin. Tähän mahtuu hyvin mun isot rinnat. Lisäksi pituus on sopiva. Ette tiedäkään miten vaikea on ollut löytää lyhyttä farkkutakkia. Monet ovat olleet pitempiä ja silloin mun leveä lantio on tuonut ongelman - ei ole saanut takkia kiinni. Itse käytän kyllä tätä takkia useinmiten auki, mutta tykkään että sen saa kiinnikin. Takki on 99% puuvillaa, 1% elastaania. Mulla on takista koko 54 mikä on oikein sopiva. Olen tätä takkia käyttänyt nyt näin alkusyksyllä, kun lämpötila on ollut 15-18 asteen välillä. Välillä se on ollut sopiva ja välillä liian lämmin. 

14.9.2018

Syyskuun vaate-esittely | SHEIN.COM

             

Vaatteet saatu yhteistyössä SheIn.com kanssa

Tällä kertaa SheIniltä tuli tällaiset vaatteet. Osa vaatteista oli liian pieniä, ja yksi oli sellainen ettei oikein toiminut mulla, mutta pari ihan kivaakin löytyi. Vaatteet oli tosi mukavan tuntuisia, erityisesti vihreän maksimekon kangas oli erittäin laadukkaan oloista. Harmillista ettei tämän kertaiset vaatteet olleet taas tyystin sopivia. Tuosta laukusta sen verran, että se oli todella kiva. Sellainen jämäkänoloinen ja mielenkiinnolla katsonkin että pehmeneekö se ajan kanssa, vai onko aina tuollainen jämäkkä. Laukun ketju voisi olla muutaman sentin pidmpikin, mutta en pidä sitä noinkaan kovin huonona. Alennuskoodilla VARIKAS20, millä saat -20% alennusta normaalihintaisista pluskoon vaatteista. Koodin minimitilaus on 59$. Paketit tulee yleensä muutamassa viikossa. 


SHEIN Plus Long Sleeve Solid Maxi Dress



Plus Hanky Hem Coat



SHEIN Plus Mixed Print Hanky Hem Belted Blouse



SHEIN Plus Flounce Sleeve Surplice Wrap Floral Lace Dress



Plus Split Sleeve Belted Detail Top



Applique Flap Chain Shoulder Bag


12.9.2018

"Lopeta toi sun paska blogis, Sä et tuu onnistumaan, Haista paska läski" - Bloggaajan elämää



Hellureissan murmelit,

Mä en tiedä tulenko koskaan julkaisemaan tätä, mutta koska kirjoittaminen on aina auttanut mua selventämään päätäni, niin annan sormieni liitää näppäimistöllä ja katsotaan lopuksi painanko julkaise nappulaa, vaiko en. Tätä lukiessa tiedät kumpaan päädyin.

Huom! Tämä alla oleva teksti on mun mielipiteeni, mun tuntemuksia tästä kaikesta mitä olen vuosien aikana saanut kokea. En syytä ketään, mutta totean että kaikilla on vaikutuksensa ja sen varmasti jokainen aikuinen tietää ilman sanomistakin. Oon aina ollut tämmöinen etten ole hiljaa, vaan kerron miten asiat on. Miltä musta tuntuu. Ehkä se saa porukan miettimään. 



Siitä on muutama päivä aikaa, kun ilmoitin että remppapostaukset loppuu, koska mulla ei ole motivaatiota eikä kunnollista annettavaa aiheesta teille. Tai näin mä sen lopultakin koin, kun kokoajan sain kuulla, ettei mikään ollut hyvä. Vuositolkulla kun sitä valitusta kuunteli, niin nyt mun on nostettava kädet pystyyn, tehdä tästä loppu että mä voin hyvin. Mun pitää valita oma hyvinvointi tai remppapostaukset ja vastaus on tietenkin oma hyvinvointini. Mua verrattiin tosi paljon toisiin laihduttajiin, että olisi pitänyt onnistua laihduttamaan X määrä samassa ajassa kuin tuo toinenkin. Olen myös miettinyt olisiko kaikki hyväksyttävämpää, jos olisin valittanut enemmän, hyppinyt seinille kun tehnyt mieli leipää tai mitä milloinkin mun olisi pitänyt jättää syömättä. 



Mulla on hyvänä tukena oma perhe ja ystävät, sekä tietenkin Ringa. Harmittaakin kun annoin kaiken lipsua ja tuntuu siltä, kuin olisin pettänyt kaikki. Kaksi vuotta meni oikein hyvin ja sitten se lähti - pikkuhiljaa. Korjausliikkeitä tuli tehtyä, mutta seuraavassa hetkessä mentiin taas liusuun. Tuntui etten saanut enää mistään hyvästä kiinni. Selvennykseksi vielä monille teille, etten ole siis ollut pariin vuoteen Ringan antamalla ruokavaliolla. En siis ainakaan kunnolla. Hyvinä päivinä mä pystyn menemään siinä 1800kcal päiväkalorilla ja makroja seuraamalla, mutta niinä huonoina, joita on aivan liian monta, en ole vain välittänyt kaloreista sun muista tuon taivaallista. Hassuinta tässä on, että syön siis samoja ruokia kuin aiemminkin, mutta aivan liian paljon. Mun ei siis tarvitsisi tehdä mitään muuta, kuin vähentää sitä määrää. Lisäksi myös herkkuja tulee otettua. Ringan ruokavalio ja apu siis toimii, jos itsellä on kaikki hyvin. Mulla ei selkeästikään ole ollut kaikki hyvin, joten se ei mulle nyt toimikaan. Työstän asioita joka päivä, että vielä jossain vaiheessa se taas toimii. Aloitan yhtenä päivänä, vain epäonnistuakseni toisena, mutta ainakin mä yritän. Mulla on edelleen Ringa apuna ja tukena, ja tuosta olenkin todella kiitollinen, että epäonnistumisesta huolimatta, hän tukee ja sanoo että tulen onnistumaan. Moni muu olisi varmaan jo dumpannut mut, mutta ei Ringa, eikä mun läheiset. Ja tämä antaa mulle uskoa jatkaa, että vielä mä tuun olemaan kevyempi ja hyvinvoivampi.  



Muistan parin vuoden takaa monen monta kommenttia, missä sanottiin etten ole laihtunut, vaikka sulatettuna oli jo monia kymmeniä kiloja ja kuvia katsomallakin sen näki. Ja nyt kun on lihottu, niin nämä samat ihmiset voivottelevat miten näytinkään hoikemmalta silloin vuosia sitten. Olen tätä naureskellut miten ristiriitaista tästä kommentointi on - ensin en ollut hoikistunut ja nyt yhtäkkiä olinkin. Vuosia sitten syy tähän hoikistumiseen selitettiin photoshopilla, että olin vain muutamalla klikkauksella saanut itseni hoikemman näköiseksi. Saan kuulemma edelleen näitä kommentteja missä mua väitetään valehtelijaksi, koska photoshoppaan itseni hoikemmaksi, vaikka mitään tällaista en ole koskaan tehnyt. Tästä pääsemmekin sopivasti tähän miten kaikki mun tekemät asiat on aina väärin. Siis aivan kaikki. Kaikista absurdein näistä oli se, että kissani olivat väärän värisiä. 



Oon edelleen saanut kuulla, etten ole hyvä, etten ole arvokas sellaisena kuin olen. Rempankin kanssa olen kuulemma epäonnistunut, koska en suostu tekemään sitä veren maku suussa. No eihän tässä kovin hyvin olekaan onnistuttu, mutta epäonnistunut on sitten vasta kun kokonaan luovuttaa. Oma vikahan se on, kun antoi kaiken luisua alas, mutta kyllä siihen vaikutti moni muukin asia. Ne monet vähättelyt ja epäonnistumista toivovat viestit eivät helpottaneet oloa, mikä oli todella outoa kun aiemmin olivat valittaneet kun lihava ei tehnyt mitään ja kun teki, niin sekään ollut hyvin. Ei sitä kestä vuosi tolkulla kuulla ikäviä, lannistavia sanoja. Itse myönnän virheeni ja ongelmani - olisi kiva että eräät toisetkin myöntäisivät sen, eivätkä esittäisi muuta. Olenhan kuitenkin tunteva ihminen, mullakin on se muki joka ennemmin ja myöhemmin täyttyy. Mun tekemiset ei ole koskaan hyvin ja aina löytyi se valittamisen aihe. En kirjoittanut remppapostauksia lukijoiden takia, mutta tykkäsin jakaa niitä, koska ajattelin niistä voisi olla tsemppiä jollekin toiselle. Nyt ei huvita kirjoittaa mitään mahdollisesta matkasta, haparoivista askelista ja ongelmia, avata tätä herkkää ja ruvella olevaa sielua teille kaikille, vaikka siitä voisi olla hyvää jollekin toiselle, mutta koska tiedän että valitettavan osa teistä haluaa vain repiä sen orastavan sielun pieniksi päreiksi. Ihan kuin ei haluttaisi mun onnistuvan, tai kenenkään muun. 



On siis äärimmäisen vaikea pitää remppapostauksia kun kokoajan tein kaiken väärin. Onneksi sain myös ihanaa tukeakin teiltä seuraajiltani, kiitoksia siitä. Se on jännä miten tietyt kommentoijat eivät ota omista sanoistaan vastuuta, vaan se on aina minun vikani. Eihän se tietenkään anonyymien syy ole, että ruokaa suuhun lappaan, eli oma vika se tietenkin on, mutta annan pienen osavastuun kyllä anonyymeille. Jos aina suoltaa sitä kakkaa, mitä itsekin oon vuositolkulla saanut kokea, niin ihmekös se on että sen ihmisen, bloggaajan, voimavarat ratkeaa. Mä oon kuitenkin ihminen ja vielä tunteva sellainen ja mullakin on rajani. Oon tunnistanut muutamat kommentoijat ja tiedän, että he eivät mitään muuta haluakaan kuin pahaa. Etten onnistuisi. Jos kerran mun pitää olla rehellinen, niin kyllä sitä rehellisyyttä toivoisi myös näille muutamille muillekin. Miettisivät että mistä tämmöinen toisten alasajaminen johtuu, miksi pitää aina valittaa jne. Syitä siihenkin on, miksi on niin kiukkuinen että se pitää purkaa toisiin. 



Mä siis tiedän muutamien anonyymien henkilöllisyydet, heidän jotka Kaksplussan ja Vauvan keskustelupalstoillakin kirjoittelevat. Ikäjakauma menee 35-60 välillä. Yleisesti ottaen blogini, jonka pitäisi tuoda hyvää mieltä, aiheuttaakin muutamalle ärsytystä. Niin suurta ärsytystä, että musta on vuodesta 2012 lähtien kirjoitettu vaikka mitä. Olen trokannut festarilippuja, myynyt laukkuja mutta koskaan lähettänyt niitä laukkuja, ollut raskaana miljoona kertaa, hakannut jotain mummoa, eronnut varmaan sen pari miljoonaa kertaa. Puhumattakaan mitä kaikki ystäväni ovat joutuneet kestämään, kun ystävyydestä ei olla tykätty. Mua on vaadittu lopettamaan blogi, koska ärsytän, eikä vaihtoehtona ollut että kyseinen ärsyyntyjä olisi vain lopettanut seuraamisen. Olen kokenut aiemmassa kodissani vainoamista, jonka takia en uskalla kuvata nykyisen kodin lähettyvillä. Vainoamiseen kuului kokoaikainen seuraaminen ja sen raportointi keskusteluapalstoille. Postit ja roskat pengottiin, kukkaruukkua liikuteltiin, ikkunoista kurkittiin, jne. Kaikenlaista siis oli ja tässä vain muutama niistä. Ihmekkös se siis, ettei blogiin enää uskalla kertoa asioista vaan pitää se aika pinnallisena. 



Tämä olen minä tänään, tai siis muutama viikko sitten, mutta tänään kuitenkin. Kyllä, olen lihonnut siitä mihin parhaimmillani pääsin, mutta olen myös laihtunut sekä lihonnut takaisin. Välillä olen pitänyt taukoa ja yrittänyt uudella tarmolla. Mä oon iloinen elämästä ja kaikesta, blogista ja vlogistakin, mutta kun mun pitäisi alkaa kirjottamaan rempan kuulumisia multa ei tule mitään. Tiedän siihen syynkin. Olen saanutkin neuvon jättämään nämä päivitykset blogista ja se on tosiaan viisain ratkaisu, ihan oman hyvinvoinnin takia. Mä raapustelen asioita ihan itselleni ylös ja käyn asioita läpi (näitä en onneksi yksin). Eli elämäntaparemonttini ei lopu, vaikka postaukset aiheesta loppuukin. En silti tiedä onko tämä täysin the end, vai kerronko joskus, jossain lauseessa, mitä mulle sen kanssa kuuluu, vai huomaatteko kuvissa. No ehkä jotkut huomaa ja jotkut ei. Mutta tietäkää tämä - Pipsa ei luovuta. Ikinä. Eikä blogi lopu vaikka jotain ärsyttääkin - tässä tapauksessa kannattaa vain olla klikkaamatta tähän blogiin. Mie aion olla ääni kiusatuille, etteivät ikinä enää ole hiljaa. Mie aion myös olla hyvänmielentuojana, iloisena ilopillerinä ja rohkaisen kaikkia muita olemaan oma itsensä ja nauttimaan elämästä välittämättä muiden mielipiteistä miten pukeutua tai uskaltaako edes olla. Ihan vaan siks, koska me kaikki ollaan arvokkaita sellaisina kuin olemme eikä siihen oo muilla mitään valittamista. 



Ps. Otan kommentit tästä pois käytöstä, koska tämä on nyt mun näkökantani asioista. Jos joku haluaa keskustella, niin voitte vapaasti tehdä niin tuolla blogin FB-sivulla, tämän postauksen kommenttikentässä. En kaipaa tsemppejä, enkä valituksia. Mä toivon että siellä nettipalstoilla, missä mun elämästäni keskustellaan, vääristellään asioita, keksitään valheita ja miten kaikki on aina väärin tehty, että miettisitte hetken niitä kirjoituksianne. Jos aidosti haluatte tukea mua, tai olette huolissanne, niin tekisitte sen toisella tavalla. Jos siis aidosti olette sitä mitä sanottekin. 

10.9.2018

KESÄN UUTUUSJÄTSKIT (myöhässä) | TESTATAAN

             

Huom! Video on kuvattu jo heinäkuun aikana, mutta jostain kumman syystä sain sen julkaisuun vasta nyt, joten nauttikaa mun kesäjätskien testauksesta. Eihän se syksy sitä tarkoita, että jätskit pitää unohtaa, eihän? Ootko muuten maistanut jotain noista videolla näkyvistä jätkeistä, mitä tykkäsit? Mitäs seuraavaksi maisteltaisiin? Yksin vaiko kaverin kanssa? 

7.9.2018

Viimeiset lämpöiset auringonsäteet


Loikoilen tällä hetkellä ulkona ja yritän tabletin avulla kirjoittaa tätä tekstiä, mutta jotenkin pidän tätä kamalan hankalana verrattuna tietokoneen näppäimistöön, mutta kun haluan nautin auringosta. No ainakin hetken olen tässä ja sitten siirryn sisätiloihin. Ai miten niin yritän imeä viimeisiä lämpösäteitä itseeni? *nauraa* Sulo mouruaa tuossa vieressäni, haluaisi häkin toiselle puolelle missä ruoho on vihreämpää. Ai niin, muistatte varmaan kun harmittelin villasukkien puutetta, niin mun ei tartte talvella kärsiä kylmistä varpaista, sillä yksi aevan ihana lukija lupasi kutoa mulle muutamat villasukat. Tällaiset asiat on arvokkaampia kuin yksikään merkkilaukku, tunnearvoa kun ei voi mitata. En muuten tiedä sukkien väriä, joten se on kiva yllättyä kun ne saapuvat varpaitani lämmittämään. Harmi etten itse ole tätä taitoa oppinut, vaikka muistelen että olisin koulussa jotkut sukat joutunut kutomaan ja se oli melkoisen noitumisen takana. Musta ei ole tekemään käsitöitä, vaikka muuten tykkäänkin touhuilla käsilläni kaikkea (kirjoittaa, askarrella, piirrellä, maalailla jne). 


Pitäisi varmaan tännekin kertoa, ettette kovin ihmettele ja odottele, että remppapostauksia ei nyt enää tule. Mulla ei ole motivaatiota, eikä kunnolla annettavaa teille, niin ei tunnu hyvältä kirjottaa. Motivaationi on pohjamudissa, mutta periksi en ole antamassa, vaan käyn tässä asioita läpi ja ne ovat sellaisia mistä en halua blogiin kertoa. Ne on sellaisia mitä mun pitää käydä läpi, mutta ei onneksi yksin. Kenties joskus teen päivityksen missä kerron mitä kuuluu ja noin, tai ehkä teen sen videomuodossa, kun tuossa instan puolella juuri kyselin että blogi vai vlogi, niin yllättäen vlogi vei voitin. Oon kieltämättä alkanut miettimään, pitäisikö siirtyä videoiden tekoon ihan kokonaan mutta tykkään vielä ihan liikaa näiden perinteistenkin teosta. Mut älkää murehtiko, mie voin ihan hyvin ja noin, mut nyt ei vaan tunnu hyvältä kirjottaa aiheesta blogiin. 


Päätin tuossa laittaa taas vaatekaapista vaatteita pois, jos siis kiinnostaa, niin kannattaa heittää mulle facessa viestiä. Katselin tota kaappia yhtenä päivänä ja aattelin, että jostain on taas laitettava pois, kun uutta tulee tilalle. Lähinnä siis paitoja ja huiveja oon laittamassa pois. Huiveja mulla on niin valtavasti, että on pakko pistää jostain päin pois. Osa niistä on Marja Kurjen mallistosta. Mekoistakin oon yrittänyt miettiä, että mikä voisi lähteä. Oon katsellut silmällä silmällä sitä mustavalkoista skatermekkoa, että siitä voisin ehkä luopua. Yritän olla tiukkana noiden valintojen kanssa, että jos ei oo tullut käytettyä, niin mitäpä sitä pitämään. Nuo skatermekotkin alkaa vähän olemaan silleen, ettei enää ole makuuni. Silleen sitä maku ja mieli muuttuu, mut silti se yksi mekko vaan pysyy kaapissa vaikka oon meinannut moneen kertaan sen myydä. Multa on joskus kysytty, että kaduttaako jonkun vaatteen myynti, niin kyllä, kyllä muutaman kohdalla on tullut jälkikäteen sellainen fiilis, että miksi ihmeessä mä oon tuonkin myynyt pois.   


Mekko - Yours Clothing / Laukku - Louis Vuitton / Kengät - Rieker

Vielä on kesää jäljellä, vaikka syyskuussa olemmekin. Olen ottanut näistä lämpöisistä päivistä ilon irti ja pomppinut mekoissani kaupungilla. Olen toki jo varautunut kylmempiin ilmoihin ja hommannut lämpimämpiä tunikoita valmiiksi kaappiin. Tämä mekko on mulla ollut tällä viikolla ahkerassa käytössä, se on Yoursilta ostettu tässä jokunen aika sitten. Joku vaan sai mut ihastumaan tähän, vaikka yleensä kierrän harmaat mekot kaukaa. Tiedän, kuvassa se näyttää aika sinivoittoiselta, mutta harmaaksi mä sen miellän - muutaman violetin twistin kanssa. Oon käyttänyt mekkoa tuon LV:n pochetten kanssa, mutta kengät on vaihdelleet mustien ja harmaiden kanssa. Myös valkoinen väri toimisi mekon kanssa, mutta sitä en ole vielä lähtenyt testaamaan. Ehkä se pitäisi tehdä ennen kuin kylmät ilmat tulee. Seuraavaksi kuolaan tätä punamustaa versiota, mutta ei se vielä ostopäätöstä tarkoita, koska mää nyt kuolaan vähän väliä kaikkea. *nauraa*

3.9.2018

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt


Kaadoin itseni suoraan kotiin päästyäni löhölinnaani ja aloin lueskelemaan uusinta Tosielämä -lehteä. Ja annoin auringon vain helliä. Olin jo ajatellut että jokohan ne kylmät kelit saapui, kun syksyn puolelle päästiin, mutta ei ilmeisesti ihan vielä. No eihän se mitään kylmyyttä heti tarkoitakaan, mutta siihen kannattaa alkaa varautumaan. Oon mä jo pessyt kaikki villasukat valmiiksi ja otin paketistaan pois nuo lämpötossutkat mitkä olen saanut Offerillan yhteistyön kautta. Testasinkin niitä yhtenä vilpoisena yönä ja oottelen innolla, että saan talvella käyttää niitä sitten ahkerammin. Tarttis jostain markkinoilta hommata villasukkia, mut aika monissa niissä on liian korkea varsi, kun on nuo mollukkanilkat. Enkä itse osaa kutoa sukkia - yhdeltä ihanalta lukijalta oon saanut viime vuonna yhdet sekä rakkaalta kirjeystävältä toiset. Joskus nuorena en osannut arvostaa villasukkia, mutta näin vanhempana harmittelenkin kun niitä ei ole enempää.  


Oli muuten hauska tuo viime viikon megaporinaviikko. Se on siis kuvattu jo aiemmalla viikolla, kuin milloin julkaistu. Ja koska tuo oli tosi suosittu, niin tulen tekemään toistekin samanlaisen viikon, kun se vain oma aikatauluun sopii. Tuo viime viikko toi myös mukavan kevennyksen omaan viikkoon, niin että sain antaa paremmin aikaani äidilleni, ystävilleni ja ennenkaikkea - kirjeille! Muistan kun tuossa kesällä ihkuttelin miten olin saanut vastattavan pinon pienemmäksi, niin noh, nyt se pino on taas suuri. Tänään mun pitäisi pakata muutamat paketit valmiiksi sekä laittaa salikassi kuntoon, sillä huomenna mennään salille. Saas nähdä miten rikki olen tuon jälkeen.   


Käväistiin viikonloppuna taas keräämässä purkillinen tyrniä ja tällä kertaa ajettiin ihan Reposaareen saakka, eikä oltu ainoita ketkä oli tullut keräämään tyrniä. Siellä me kaikki sulassa sovussa poimittiin tätä C-vitamiinipitoista maakuntamarjaa. Melko moni poimi ihan käsin enkä voinut kuin ihmetellä sitä, koska kun itse yritin poimia käsin, niin muussiksi meni, vaikka kuinka varovainen olin. Hatunnosto siis näille käsinpoimijoille. Itse taidan pysytellä tuossa poimurissani. Oon nyt saavuttanut sen, millä ajattelin pärjääväni talven ylitse. Aion kyllä mennä poimimaan lisääkin, jos mahdollisuus tulee ja jos niitä silloin vielä on. Mä tykkään laittaa siis muutaman tyrnimarjan smoothien joukkoon, koska se tuo siihen mukavan maun yhdessä mustikan kanssa. Eikä niitä tyrnimarjoja tartte laittaa paljoa ku ovat sen verran tujuja. Oletko maistanut tyrniä? 


Neuletunika - Kaino / Legginssit - Ellos / Tennarit - KooKenkä / Laukku - Furla

Bongasin viime viikolla instassa Kaino -nimisen yrityksen ja tykästyin niin kovasti näkemääni keltaiseen neuletunikaan, että menin ja tilasin sen itselleni. Kaino on Satakunnassa, Köyliössä sijaitseva yritys joka valmistaa neuletuotteita. He tekevät kaiken alusta alkaen itse ja se jos mikä sai mut innostumaan, sillä mikäpäs sen ihanampaa on, kuin tukea satakuntalaista kädenjälkeä. Erityisen paljon tykästyin siitä että heidän vaatteistaan löytyy värejä ja kokojakin 2XL asti. Itselläni on tästä Ruutu-tunikasta on väri kirkas keltainen ja koko 2XL. Pääsin omaa ihanaa tunikaani käyttämään todella nopeasti, sillä toimitus oli todella nopea. Parissa päivässä tunika oli mun hyppysissäni. Tunikan kangas oli todella miellyttäväntuntuinen iholla ja lämmin. En siis ihan turhaan kuvissa hymyile. Olin iloinen tunikasta ja oloni oli hupsutteleva sekä onnellinen. 

2.9.2018