31.3.2019

Minä, sämpylät & Sulo | Arkikuva


Arkikuvan ajatuksena on jakaa tänne arkisinta arkea, ilman kuvien muokkaamisia yms. Idea tähän lähti kun olin hetken katsellut Noora N:n blogin puolelta, jossa hän pitää omaa arkikuvasarjaansa. Suosittelen kurkkaamaan. Nykysome kun on täynnä filtteriä ja kuvien muokkauksia, niin nämä omat arkikuvani tulee olemaan pientä kannanottoa siihen. Blogistani löytyy kuvia jotka eivät ole käyneet hirveätä filtteröinti ja/tai muokkausprosessia läpi. Ja niistä kaikista vähiten nämä arkikuvat. Nämä on tarkoitus lätkästä tänne ilman muokkauksia - ainoastaan kuvatiedoston pienennyksen sallin. Arkikuvissa tulette näkemään arkea sellaisena kuin se on. 

* * * * * * * *

Tässä me ollaan tehty pari pellillistä sämpylöitä ja mä oon just laittamassa kauralesettä sämpylöiden päälle. Meillä on jo hetken aikaa ollut taas innostus leipoa itse leipämme ja tässä tapauksessa siis sämpylää. Ja koska olemme kissatalous, niin meillä on välillä näitä yli-innokkaita apulaisia. Tosin tällä kertaa Sulo tyytyi vain katsomaan mitä touhusimme. Joskus mukana voi olla muitakin kissoja, mutta se riippuu mitä olemme tekemässä. Sulo on sellainen että hän on aina katsomassa tai lähistöllä pyörimässä. Meillä myöskin käytetään leivinpaperit uudelleen, jos ovat suhteellisen siistejä. Näitäkin on käytetty edellisten sämpylöiden paistossa.

29.3.2019

MAALISKUINEN MEKKOJEN VAATE-ESITTELY

            
Postaus toteutettu yhteistyössä - Shein

Taas kerran saapui paketillinen kaikkea kivaa Sheiniltä, joista yhteen tykästyin melkosen kovaa. Osaatko arvata mikä se näistä on? Luulempa että osaat. Paketin mukana tuli myös kaksi kietaisumekkoa, jotka eivät mahtuneet päälleni ja haluankin varoittaa, että Sheinin sivuilla kun näissä wrap mekoissa on ilmoitettu se rinnanympärys, niin se tarkoittaa siitä kohtaa kankaan pituutta, tai näin mulle kävi kun lopulta mittasin näiden kietaisumekkojen mitat. Ja toisesta en edes heti tajunnut, että kyseessä on kietaisumallinen mekko. Mutta olen tyytyväinen jäljellä olevien kolmen mekon laadusta. Ovat todella hyväntuntuiset, vaikkakin tekokuitua.  

Kyseessä oli siis nämä kietaisumekot: 

Plus Wrap Tie Side Floral Print Dress   ja   Plus Asymmetrical Hem Scarf Print Dress


Tällä kertaa mulla on tarjota teille alennuskoodi, joka käy koko nettikauppaan ja sillä saa extra -10% alennusta kaikesta. Koodi on voimassa 23.3.-14.4. välisenä aikana. Koodi on: shsale441 


SHEIN Plus Pearl Beading Fit & Flare Dress



SHEIN Plus Mesh Panel Appliques Detail Belted Dress



Plus Contrast Mesh Embroidery Dress


27.3.2019

Valoisuus nostaa hymyn huulille ja piristää mielen


!! Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, nämä merkitty *-merkillä !!

Ihanaa kun aurinko on alkanut paistamaan enemmän ja enemmän, sekä päivä pitenee kokoajan. Tunnen miten itsekin piristyn päivä päivältä enemmän ja välillä herään ennen kellonsoittoa, kun on niin valoisaa. Arkisin jos herään 20min ennen kellonsoittoa, niin nappaan yöpöydältä pokkarin ja lueskelen, koska tuossa kohtaa ei kannata yrittää nukahtaa uudelleen. Viikonloppuisin asia on toinen ja yritänkin nukahtaa uudelleen. Onpa mun soittolistoillekin ilmestynyt piristäviä kappaleita, joita tulee kuunneltua enemmän ja enemmän - hyvänä esimerkkinä Lindsay Stirlingin Master of Tides. Oon aina tykännyt hänen musiikistaan, koska se on aina mukaansa tempaavaa ja innostavaa. Kävin tänään pikaisesti äitiä moikkaamassa kun huomenna en pääse häntä katsomaan ja tuosta poikkesin Tunnin kuvassa teettämään muutamat kuvat siskonlikasta ja sieltä viimein suuntasin töihin. Oon tässä saanut myytyä muutamia ottamiani kuvia, kun blogin ja instan kautta on tullut muutamat yhteydenotot. Se on aina kivaa, että joku tykästyy johonkin kuvaan noin paljon, että haluaa teetättää siitä taulun kotiinsa. 


Teimme eilen kissojen häkin kevätsiivouksen ja voi että sitä kissankarvan määrää. Onneksi on karstaharja millä karvojen keräys käy käden käänteessä. Siinä siivouksen aikana pohdiskeltiin, että tämä taitaa olla nyt aikaisemmassa kuin aiempina vuosina. Yleensä kun olemme tainneet tehdä kevätsiivouksen vasta huhtikuun aikana. Kissat tykkää kun on häkissä siistit nurkat. He ovatkin alkaneet viihtymään häkissä pidempään, jos vain aurinkoa piisaa eikä kovin tuule. Kävimme eilen myös Siirin ja Sulon kanssa ulkona - ensin kierrettiin tontti läpi, siis niiltä kohdin kun ei lunta ollut haittaamassa. Kissat ei nimittäin lumen päälle mielellään astu. Lopuksi sitten istuttiin paikoillaan ja haisteltiin kevättuulia. 


Kauppoihin on alkanut tulemaan kaikenlaisia kevätuutuuksia, mutta mä en oo saanut mistään sellaista suurta innostusta. Tulee mieleen että onko mun innostus mekkoihin laantunut, tai kadonnut kokonaan? Mä ihastun väreihin ja kauniisiin kuoseihin, mutta nyt en ole kokenut yhtäkään "suu suppuun ja ota mun rahat" fiilistä. Luulen kyllä, että sekin sieltä vielä tulee. Olen pitänyt silmällä montaakin eri kauppaa ja onhan niissä paljon kaikkea "uuuh, ompas kiva", mutta lopulta pistin tilauksen Ellokselle, koska tarvitsin sieltä ihan oikeasti parit jutut ja samalla klikkasin sovitukseen tällaisen Elloksen oman merkin kukkatunikan* sekä Studio merkin kukkamekon*, joista sitten mielenkiinnosta katson kumpi miellyttää silmääni enemmän. Sitten otin poistomyynnin puolelta Joelle merkin Ariel maksimekon*, vaikka hivenen epäilen että mahtaakohan olla sopivankokoinen, mutta sitä ei tiedä ennenkuin sovittaa. Lisäksi mun oli laitettava ostoon tää ihana vaaleanpunainen Florida farkkutakki*, joka multa löytyy muuten vaaleansinisessä värissä. Aivan ihana! 


Monien blogien asukuvissa on näkynyt jo häivähdys kevättä, mutta ei täällä. Täällä me palataan (tasan) 2kk takaperin otettuihin asukuviin, vaikka ei silloin mikään älyttömän kylmä ollut, mutta maisema oli enemmän talvisempi kuin keväisempi. Ja koska tänään aurinko ei päässyt paistamaan, niin nämä kuvat sopivat hyvin, kun silloin kuukausia takaperin lumisaderintama esti auringon paiston. Oon vaan sellainen, etten haluaisi haaskata yhtäkään kuvaa. Halusin tässä käyttää pitkästä aikaa punaista villasekoitetakkia, jonka olen muutamia vuosia sitten ostanut Ellokselta. Takin huppu tosin on saanut aikaan yhden jos toisenkin noitumisen, koska se on välillä päin honkia eikä sitä aina heti huomaa. Yleensä en siis valitsisi hupullista takkia, mutta jos se on ainut "vika", niin olen yrittänyt elää sen kanssa. Mekko on muuten Pont Neufin mallistoa, jonka taisin ostaa kun Fine Factory lopetti Porin liikkeensä. Multa löytyy saman merkin mekko myös mustavalkoraidallisena ja nämä molemmat ovat olleet yksiä mun talven suosikeista.

Takki - Ellos
Mekko - Fine Factory
Kompressiolegginssit - BomBom (saatu)
Kengät - Rieker
Kaulakoru - Korusuunnittelu HennaK (saatu)
Laukku - Mulberry

25.3.2019

Pako pakohuoneesta!




!! Postauksen pakohuonepeli saatu Mysteeriltä / @pakenearjestasi !!


Me vietettiin perjantaina kunnon pariskuntien iltaa Siljan ja hänen miehensä kanssa. Ilta alkoi kahvittelulla ja höpöttelyllä Puuvillan Espresso Housessa. En ollut aiemmin tuolla käynytkään, mutta aivan ihastuttava paikka. Paljon kaikenlaista tarjottavaa ja tykkäsin todella paljon tuosta sisustuksesta. Iso tilava alue sai multa pisteitä ja tykkäsin sohvista joilla istuimme. Tuosta tuli niin sellainen fiilis kuin olisi omassa olohuoneessa istunut ja höpötellyt. Hyvin siis rento tunnelma, mikä on aina ihanaa kun kahvilassa käy. 




Itse päädyin ottamaan vanilja latten, koska se on selkeästi mun juomani. En siis useinkaan tilaa kahviloissa mitään muuta kuin vanilja lattea. Se on vaan hyvvää! Otin lisäksi myös tuorepuuroa ja tämänkin valinnan kanssa meni hetki jos toinenkin, kun tarjolla paljon muutakin hyvää. Tykkäsin kun tähän tuorepuuroon oltiin laitettua kookoshiutaleita ja sain siitä myös innostuksen kokeilla joku kerta kotona samaa, kun kookoshiutaleita löytyy kaapista. Oon välillä tehnytkin tuorepuuroja, mutta ikinä en ole ajatellut hyödyntää kookosta tuolla tavalla. Mut toimii mun mielestä todella hyvin!






Kahvittelun jälkeen olikin vuorossa illan kohokohta eli pakohuone. Olin saanut blogini kautta yhden pakopelin viidelle osallistujalle ja valitsin sinne mukaan pakenemaan Siljan sekä molempien meidän puolisot. Mikäs sen mukavampaa! Silja oli jo aiemmin käynyt miehensä kanssa pakoilemassa, joten osasivat neuvoa oikeaan paikkaan ja muutenkin. Minä tai mieheni kun ei kumpikaan olla aiemmin käyty pakohuoneessa, mutta melko moni tuttumme oli eli tiesimme heidän kauttaa kyseisestä paikasta.   




Tuo rakennus, missä Mysteerin pakohuoneet sijaitsee, oli todella kiinnostava. Siis paljon kauniita, vanhoja yksityiskohtia mistä itse valokuvaajana innostuin. Rakennus on toiminut aikoinaan Puuvillatehtaan konttorina, jossa oli johtajan asunto. On siis kiva, että vanhaa on säilytetty eikä purettu uuden tieltä. Ainakaan täysin. Rakennuksen ulkopuolella on kaunis ja isohko puutarha, joka kutsui myös kuvailemaan, mutta koska pimeä oli tulossa ja meillä kuitenkin varattu pakohuone, niin se jäi seuraavaan kertaan.


Eilisilta oli älyttömän hauska. Tutustuitte illan aikana hauskaan kaveriin nimeltään Jaska ja ilta huipentui jatkoihin hänen kotipubissaan. Jaskan pubi olikin mainio mesta, mutta Taliskerin virratessa selvisi kaksi asiaa: Jaska olikin astetta rajumpi kaveri, ja jokin hermostutti häntä koko illan.

Yhtäkkiä, menon ollessa kovimmillaan, huomaatte Jaskan kadonneen. Valot ovat poissa, ulospääsy pubista on teljetty ja jotain pahaa on tulossa tunnin päästä…

Pystyttekö pakenemaan ajoissa? "
- Jaskan Pubin tarina Mysteerin sivuilla -

Olimme siis yhdessä valinneet Jaskan pubi nimisen pakohuoneen ja se oli aivan mahtava. Sai kyllä loppuun asti käyttää päätään ja loppupuolella alkoi tuntumaan ettemme pääsisikään karkuun, mutta lopulta näyttökello pysähtyi sekuntia ennenkuin aika loppui. Pääsimme siis ajalla 59:59 pois huoneesta. Siis todella kiva arjesta pakeneminen, että vähän jäi miettimään josko seuraavaksi Sofian mieli peliä kokeilemaan. Myös meitä palvellut mysteerikko oli todella mukava - hän siis kertoi säännöt eli mitä sai tehdä, mitä ei saanut ja hän myös valvoi pelin kulkua.  



Heti huoneesta pääsemisen jälkeen mulle iski adrenaliinipiikki eli mulla alko käsi tärisemään. Itselläni se siis ilmenee tuolla käden tai käsien tärinänä. Jotenkin se jännitys siis laukesi ja siinä kun muut lähti hakemaan autoja Puuvillan pihasta, niin minä menin hetkeksi aikaa rantaan rauhottelemaan ja ottamaan kuvia. Aika kivoja kuvia, kun miettii että toinen kädestä tärisi. Eivät siis ole täydellisiä kuvia, koska käsivaralta otettuja pikkutärrän kera, mutta tunnelmallisia. Sain myös kaksi vapaakorttia, jotka ajattelin arpoa instan puolella ihan tässä lähiaikoina, joten kannattaa siellä seurailla milloin arvonta starttaa.




Sitten mietittiinkin että mihin menisimme syömään ja muutamaakin eri paikkaa mietittiin, mutta lopulta päädyimme Rossoon, koska se oli yksi harvoista ravintoloista joissa oli pitkä aukioloaika. Emme nimittäin lämmenneet sellaisen, että tunnissa olisi pitänyt tilata ruuat ja ehtiä syömäänkin, varsinkin kun itse olen päässyt pois siitä "ahmin ruokani viidessä minuutissa". Ruuasta pitää nautiskella ja onhan se mukava siinä myös kaikessa rauhassa jutella. Rosso oli musta hyvä valinta jo senkin takia, etten itse ainakaan muista aiemmin käyneeni Porin Rossossa. Me valittiin sellaiset paikat, että näimme hyvin keittiöön ja itse kävinkin uteliaisuuttani kurkkaamassa tuota uunia, millä pizzat paistettiin ja heitin muutaman sanasen kokin kanssa. Rosson henkilökunta oli todella mukavaa ja saimmekin oikein kivan tarjoilijan, joka jaksoi kertoa tällaiselle "en osaa päättää mitä syön", että mitä kenties kannattaisi ottaa. 



Mieheni päätti varmaan nopeiten mitä ruokaa haluaa. Hän otti sellaisen setin kuin roomalainen illallinen johon sisältyi antipastolautanen (eka ylempi kuva), roomalaiset pizzat (4 erilaista) sekä jälkiruuaksi pannacotta. Tuo setti maksoi 25€ jos oli S-bonuskortti, normaalisti 29€ eli ei ollenkaan paha. Noita roomalaisia pizzoja sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja mies maksoikin kaikkia neljää pizzaa sillä tavalla että yhdessä kokonaisessa pizzassa oli kaksi erimakuista puolta. Tuossa alimmassa pizzassa on Rustica Mare ja Vegana. Itsekin maistoin palaset jokaisesta pizzasta ja oli ne hyviä. 


Itse päädyin erittäin pitkän pähkäilyn jälkeen ottamaan perinteisen pasta bolognesen, koska sitä tulee syötyä todella harvoin ja kun seuraavana päivänä meillä oli kotona pizzaa. Vähän kyllä mietein että olisin ottanut pizzaa, mutta valinnan vaikeus iski ja kun siinä kuulostelin itseäni, niin en lopultakaan ollut "pizzan nälkäinen". Olen kyllä todella tyytyväinen tähän pasta-annokseen, sillä se oli juuri sopivaa ja tulin myös sopivan kylläiseksi. Ei siis mitään ähkyä oloa, vaan ihan passeli. Vettä kyllä meni annoksen kanssa aikalailla, sillä annos oli omaan makuuni reippaasti maustettua, mutta myös siksi että juon nykyisin ruokani kanssa vettä/vissyä.  




Jälkiruuaksi päätettiin ottaa Siljan kanssa puoliksi Gelatoa, jossa oli mango-passionsorbettia, suklaakermajäätelöä, vaniljakermavaahtoa ja paukkusokeria. Oli ihan hyvä veto pistää tuo puoliksi, sillä se oli aika makea. Paukkusokeri oli mulle uusi tuttavuus, tai en ainakaan muista aiemmin syöneeni, vaikka lapsuudesta tuleekin heikko muistikuva jostain raksuvasta karkista. Kunno riksrakspoks sokeria. Kaiken kaikkiaan aivan onnistunut ja mahtava ilta. Pitää joku kerta mennä tällä samalla kokoonpanolla uudelleen pakoilemaan ja syömään. 

22.3.2019

PIPSAN PORINAT 8-2019 | MY DAY 19.3.

           

Varoitus! Tämä Porina on pitkä kuin mikäkin. Jos aiot katsoa tämän videon, suosittelen suuresti touhuamaan siinä sivussa jotain muuta, kun kuuntelet porinoitani aiheesta kuin aiheesta. Mukavia katseluhetkiä ja ihanan aurinkoista viikonloppua! Ps. Nostan virtuaalista hattuani jokaiselle joka videon katsoo läpi. 

20.3.2019

Poikkee ny sääki kaffeel Puiston Kaffetuval






Käytiin jokin aika sitten ystävän kanssa kaupungilla ja siinä lounaan aikoihin ajateltiin että olisi kiva mennä johonkin kahvilaan "kaffeelle" ja kenties ottaa pientä purtavaakin. Porin keskustassa on kahvila jos toinenkin eli valinnan varaa löytyy, mutta me haluttiin kokeilla jotain uutta. 

Siispä päädyimme Puiston Kaffetupa nimiseen kahvilaan, joka sijaitsee Porin ydinkeskustassa, tarkalleen ottaen Itäpuisto 5:ssa, Ravintola Borgia vastapäätä. Kaffetuvasta saa ihania leivonnaisia, pikkusuolaisia pikkunälkään sekä esimerkiksi jäädytettyä jogurttia. Myös henkilökunta ja palvelu oli todella ystävällistä.  



Tykästyin paikan persoonallisuuteen kun tuolit ja pöydät olivat erilaisia ja sekin ihan siitä syystä, että tässä kahvilassa kunnioitetaan kierrätystä. Suurinosa kahvilan tavaroista on joko saatu, tuotu omistajan kotoa tai löydetty kirpputoreilta.

Pidin myös siitä, että lapset ovat tervetulleita Kaffetuvan kahvilaan ja heille on tehty leikkimistä varten oma leikkikulma. Itselläni ei kylläkään lapsia ole, mutta tämä pisti silti silmään ja ajattelin miten kiva asia huomioida kaffettelijoiden pienimmät.  


Ajattelin tilata vain vanilja latten, mutta kun oli tosiaan jo lounasaika, niin päädyin ottamaan siihen lisäksi kinkku-juusto toastin. Normaalisti tykkään syödä leipäni ihan tavallisena, mutta nyt otin toastin toastina eli paahdettuna. Oli hyvvää! Latte oli myöskin todella hyvää ja se onkin ainut kaffe mitä oikeastaan juon ja sitäkin lähinnä kahviloissa käydessä eli ei siis kovinkaan usein. 

Mun kanssa kahvitellessa kannattaa ottaa huomioon, että oon äärimmäisen hidas syömään ja juomaan. Siinä ajassa missä ystäväni oli nauttinut omansa, oli mulla vielä puolet jäljelllä. Oon pikkuhiljaa oppinut nauttimaan ruuan mauista ja varsinkin kun latteakaan en muuten juo, niin tykkään nautiskella sen kaikessa rauhassa. 


Me päädyimme ottamaan yhteisen jälkiruuan, sillä mielemme teki kovin testata jäädytettyä jogurttia. Itsekin olin näihin törmännyt ulkomaalaisissa TV-sarjoissa tai elokuvissa ja aina miettinyt että miltähän mahtaisi maistua. Olen utelias ja nyt saatiin mahdollisuus kokeilla.  

Oma jogurttimme oli maultaan mango ja se oli todella hyvää, eikä ollenkaan liian makeaa, vaan enemmänkin hyvin mieto maku. Olen itse maistanut mangoa sorbettina ja se oli todella makeaa, joten tämä jäädytetty jogurtti oli paljon miellyttävämpi - makea, mutta mieto. 



Tämä oli kyllä todella mukava paikka, tykkäsin todella paljon ja aion joskus mennä uudemmankin kerran. Tykkäsin rennosta tunnelmasta, hyvästä lattesta+toastista ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Suosittelen piipahtamaan jos Porissa ja nimenomaan ydinkeskustassa käyt. 5/5


Puiston Kaffetupa
Itäpuisto 5
28100 PORI
www.puistonkaffetupa.fi


18.3.2019

Arkisinta arkea - Sulon kanssa ruokapöydässä


Olen jo hetken aikaa mietiskellyt miten kiva olisi tehdä tällaisia pieniä postauksia arjen keskeltä. Näyttää kaunistelematta että tällaisesta se arki on tässä talossa, minun elämässä. Olkoot tämä vaikka jonkinlaista kannanottoa niitä kaikkia siloteltuja, suunniteltuja ja "täydellisiä" kuvia kohtaan, mutta ennen kaikkea näyttämään mitä elämä ja arki ovat. Inspiraationa ja innostuksen lähteenä tähän kaikkeen toimi Noora N joka blogissaan on jakanut arkikuviaan, mutta erona on se, että itse ajattelin jakaa näitä silloin kun siltä tuntuu, kun Noora jakaa niitä kerran viikossa.

Tässä ensimmäisessä arkikuvassa palataan kuukauden verran taaksepäin. Isäni oli ilmoittanut ostavansa kilon verran muikkuja, jotta saisimme maistaa miltä ne maistuu, vaikka sen jo toki tiesimme monet kerrat kyseisiä kaloja syöneinä. Minä sitten tekaisin meille suussa sulavaa perunamuussia ja salaattia kyytipojaksi ettei vain pelkkiä muikkuja tarvinnut syödä. Pöydän katoin todella pikaisesti ja siinä samalla Sulo päätti, että hänellekin maistuisi muikut. Me emme pahastuneet kun Sulo istui omalla tuolillaan ja laski suupaloja. Tällainen tää meidän toiseksi nuorimmainen, hän on aina mukana menossa, jopa ruokapöydässä.  

Arki voi olla hauskaa ja ihanaa kuin siihen asennoituu oikealla tavalla. Meillä arkeen kuuluu kissanvillat nurkissa, minne ne ilmestyy heti viiden minuutin päästä imuroimisesta. Tämä on arkea  (ja totuutta) kun asuu kolmen pitkäkarvaisen kissan kanssa.

13.3.2019

Värikkäät vaatteet toivottavat kevään tervetulleeksi


Postaus tehty yhteistyössä Kainon kanssa
(liivi & huivi saatu) 

Tämä viikko onkin mennyt aika nopealla vauhdilla ja suunnitelmat ovat muuttuneet siinä mennessä vaikka kuinka monet kerrat. Tästä en voi valittaa, koska se vaikutti loppuviikkoon niinkin mukavasti että saan olla "vapaalla". Mun suunnitelmiin kuului mm. Hennan kanssa lounastaminen useampanakin päivänä ja niillä kerroilla valitsin vähän parempaa ruokaa kuin yleensä. Yhtenä lounaspaikkana oli Pikku X, josta valitsin itselleni karkkipossutacot (3 tacoa) ja oli muuten todella hyvää. Klikkaa tästä jos haluat kurkata ravintolan sivulta miltä annos näyttää. Sitten kun seuraavan kerran tilaillaan lounasta tuolta X:stä, niin taidan ottaa saman tacon, mutta joko jättikatkiksilla tai ihan vaan vegen. Onko kukaan Porilainen käynyt tuolla syömässä, mitä tykkäsit?   

Nyt kun työt on saatu pois alta, niin alkaa kotona melkoinen multitaskin eli yritän tehdä montaa eri asiaa ja koska ne ei liity tyystin toisiinsa, niin se on hivenen hankalaa. Esimerkiksi postauksen ja asiakirjan kirjottaminen onnistuu hyvin, mutta sitten kun pitäisi vielä pestä pyykkiä, siivota kotia ja tehdä ruokaa, niin homma hankaloituu. Tähän vielä päälle isäni, joka on tulossa käymään, koska hänellä on jokin ongelma tietokoneen kanssa. Ja ettei jutut vielä tähän loppuisi, niin pitäisi leipoa uusi satsi sämpylöitä (kiitos seuraajan antaman ohjeen, tumma siirappi on päässyt käyttöön) ja uusin video pitäisi editoita. Paljon on siis juttuja mutta se on oikeastaan hyvä, sillä touhukkaat päivät ovat saaneet aikaan sen, että nukun yöllä kuin tukki. Jos joku muistaa, niin mullahan on ollut pientä uniongelmaa kun aivot alkaa sängyssä huutamaan vaikka ja mitä ideoita. No nyt ne aivot on liian väsyneitä siihten joten jessss!

Ajankäyttö on kyllä mielenkiintoinen juttu, kun itse seuraan ihmeissäni perheellisiä, että miten oikein ehtivätkin tekemään ja ratkeamaan joka paikkaan. Oon tässä tullut tulokseen, että jokaisen elämä adaptoituu siihen tilanteeseen. Jostain siis saa vaan aikaa ja jaksamista, eikä sitä toisen kiirettä tai ehtimistä (yms) voi ymmärtää jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Kumpikaan ei ole väärin tai oikein, vaan elämäntilanteet on mitä ne on. Mä tykkään että on touhuamista, mutta hengähdän helpotuksesta kun saan vain istahtaa takan ääreen eikä tartte tehdä yhtään mitään. Joskus mulle tulee kovin tyhjä olokin jos ei ole mitään, siis yhtään mitään, tekemistä. Oon huomannut, että tykkään jollain pienellä osalla päivien aikataulutuksesta eli missä olen mihinkin kellonaikaan ja kun oikein mietin, niin kuulostan ihan veljeltäni. Hän on aikataulutuksen mestari.   


Innostuttiin viime viikonloppuna leipomaan sämpylöitä ja kun yritin muistella milloin viimeksi oltiin leivottu niitä, niin en muistanut.  edellisistä on aikaa. Käytettiin seuraajalta saatua ohjetta jolla saatiin hyödynnettyä tummaa siirappia jota löytyy kaapista kahden pullon verran. Toinen näistä pulloista pystytään säästämään ensi joulua ajatellen eli tulevia pipareita varten, mutta toiselle piti keksiä nopeampaa käyttöä ja sekin saatiin pienellä avulla ratkaistua. Ja mikäs sen parempaa kuin itse tehty sämpylä. Me muuten laitetaan noiden sämpylöiden joukkoon kauralesettä että kaurahiutaleita, koska tällä tavalla niistä saa vähän ruokaisampia.  

Viikonloppuna tuli myös chättäilyä yömyöhään joidenkin seuraajien kanssa. Kiitos vaan yöseurasta. Mulla on siis yleensä lauantai-sunnuntai väliset yöt pyhitellyt pienelle valvomiselle ja se on oikeasti tosi ihanaa. Täällä on talo ihan hiljainen ja hetkittäin voi kuulua mun näppäilyn äänet, mutta muuten ihanan hiljaista. Mies nukkuu. Kissat nukkuu. Kaikki muut nukkuu paitsi minä. Mä saan myös yömyöhään tosi paljon tehtyä kun tuntuu että olen silloin pirteimmilläni. 

Multa kysyttiin perjantaina että enkö mä koskaan ärsyynny ja muistelen että tätä olisi ennenkin kysytty. Niin kyllähän mä tietenkin ärsyynnyn, koska olen vain ihminen ja ärsyyntyminen on yksi tunneskaala, mutta en anna sen hallita mun elämää. Jos jokin ärsyttää, niin siirryn eteenpäin enkä anna itseni upota siihen tuntemukseen pitkiksi ajoiksi. On normaalia ärsyyntyä ja antaa sen mennä ohitse, mutta ainainen ärsyyntynyt olotila ei ole hyväksi mielelle. Joten tämän vastapainoksi kerron, että tänään mulla on ollut mukavan iloinen päivä, että asiat jotka normaalisti ärsyttäisivät, eivät teekkään niin. Olen happy happy joy joy ja miehenikin naureskelee, että mistäs nyt tuulee. No mulla on toki syyni tälle extrailolle, mutta yleisesti ottaen elämä on mukavaa vaikka kiireistä.  


Mun piti kerätä kaikessa rauhassa muutamia vaatteita yhteen säkkiin ja laittaa se iso kasa yhdellä heilatuksella nettikirppikselle myyntiin, mutta siinä kävi niin, että kaikki menivät jo. Tekivät maagisen katoamistempun. Ainoastaan muutama kenkäpari koossa 36-38 ja tämä hopeinen glitterclutch olisi vailla uutta kotia. Kiinnostaisko, jos vastasit kyllä, heitä mulle viestiä FB tai S-postiin pipsan83@luukku.com. On hyvä tehdä tuonne pieneen komeroon tilaa mahdollisille uusille, vaikka en sitä sano että sinne kovin paljon uutta olisi tulossa, mutta silleen kaiken varalta. Tykkään varautua, varsinkin kun joka keväinen mekkovillitys on vasta tulossa. Toivon tekeväni tänä vuonna järkeviä valintoja, mutta en odota itseltäni tässä suhteessa liikoja, koska minä ja mekot. Mä en vaan voi vastustaa niitä.   

Oon aika sekasin tästä nykyhetkestä, että onko se hyvä säästää vanhaa vaatetta kaapissa vai pistää se pois, kiertoon. Tästä kun oon lukenut niin montaa eri mielipidettä. Pitäisikö siis säästää joku vaate, vaikka tietää ettei sitä luultavasti enää käyttäisi? Jos ei siis ole tähänkään mennessä käyttänyt ja vaate vain roikkuu kaapissa monta vuotta, käyttämättömänä?

Mä oon ite pyrkinyt siihen, että jos jokin tietty vaate ei vaan valikoidu päälleni kerta toisensa jälkeen, niin pistän sen kylmästi eteenpäin, enkä ajattele että kyllä mä sitä ehkä vielä joskus käytän. Mun kaappi olisi varmaan tupaten täyttä, jos noin tekisin. Niin, pitäisi pyrkiä harkitsemaan tarkemmin noita vaateostoksia ja tähän olen kokoajan pyrkinytkin, mutta olen niin heikko kauniiden vaatteiden mekkojen edessä. Aina on silti hyvä pyrkiä parempiin valintoihin, kuin olla täysin välinpitämätön. Itelläni on paljon vielä tekemistä noiden vaateosteluiden kanssa, mutta on se silti maltillisempaa kuin esimerkiksi viitisen vuotta sitten. Kirppikseltäkin olisi mukava ostella vaatteita, mutta kaunistelematon totuus on, etten sieltä löydä itselleni mitään kivaa. En sen takia, etteikö nettikirppikseltä isoja kokoja löytyisi, vaan oman vaativan maun takia, kun itse haluan vaatteiden olevan värikkäitä ja tällaisia on aika harvoin myynnissä.  


Olin aivan innoissani kun sain nämä kuvissa näkyvät Kaino tuotteet eli mua varta vasten tehdyn neuleliivin sekä Kaino-huivin. Huivin värin värin valikoimisessa oli pieniä haasteita, kun oli paljon ihania vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin väriin Viini. Nythän Kainon huiveihin on tullut ihanan keväisiä värejä ja niistä mun silmät ihastui Ilo, Koralli ja Turkoosi väreihin. Ne on niin ihanan hempeän värisiä. Tämä liivi on tosiaan mulle tehty eli sitä ei löydy Kainon omista valikoimista. Kutsutaan tätä nyt Spiraaliliiviksi kun tämä on Spiraalitakin mallista tehty, mutta vain hihaton ja mulle on pikkusen lisätty leveyttäkin. Lisäksi sain mukaan tuollaisen kietaisuvyön, jolla saan laitettua liivin kiinnemmäs tai antaa olla auki - ihan miten itse tykkäänkin. Liivi on 100% merinovillaa ja huivi taas 50% luomu kampapuuvillaa ja 50% merinovillaa.

Tuossa kuvauksen aikoihin oli mukavan lämmin keli, muistaakseni +6 asteen lämpö mutta tuntui kuin nolla koska tuuli, niin tuo asukokonaisuus oli mukavan lämmin niinä hetkinä kun ei tuullut. Odotan siis innolla, että lämmöt nousee ja pääsen käyttämään liiviä useamminkin. Takin alle laitettavaksi se on ainakin nyt turhan lämmin. Oon niin iloinen, että löysin Kainon - suomalaisen, ekologisen ja eettisen vaatemerkin. Näitä ei kovin montaa ole, tai en itse ainakaan ole huomannut. Uskon myös, että nämä ovat vaatekaappini pysyviä asukkeja.  

Neuletunika Ruutu - Kaino
Neuleliivi Spiraali - Kaino (saatu)
Kaino-huivi - Kaino (saatu)
Kompressiolegginssit - BomBom (saatu)
Kengät - Rieker

11.3.2019

TERVETULOA MUN "VAATEKAAPPIIN"

           
Nyt toteutan todella monen toivoman videoehdotuksen eli vaatekaappivideon. Olkaapa hyvä. 
Videolla käyn läpi vaatteita mitkä pistän eteenpäin eli myyntiin ja ihan yleistä höpöttelyä. 

10.3.2019

Mekkoihastukset Elloksella


Postaus sisältää affiliate-linkkejä joista hyödyn


Olen tässä odotellut milloin joka keväinen mekkovillitys iskee, mutta vielä en ole huomannut mitään villitykseen viittaavaa vaikka olen katsellut mekkoja eri nettikaupoista. Tällä kertaa tosin tykästyin moneen Elloksen valikoimassa olevaan mekkoon ja ajattelin jakaa nämä ihastukset teidän kanssanne. Huom! Tämä ei siis tarkoita että olen ostamassa näitä kaikkia, vaan nämä iski silmään kun erään unettoman yön aikana selailin Elloksella. 

Tässä Inga-mekossa mua kiinnosti ihan vaan tuo hopeinen kimalluspaljetti, koska olen harakka eli kaikki mikä vähänkin kimaltaa saa mun huomioni. Yleensä tuollaiset paljettimekot on aika ikäviä päällä. Sitten tämä Zizzin pitsimekko iski silmään koska mielestäni tuo mekon malli toimisi mulla ja lisäksi väri on sopivan vihreä ja tuo pitsikangas on kauniin näköinen. Mekko toimisi niin arkena, kuin juhlissakin kun siihen lisää sopivat asusteet. Keltainen Ellos Collectionin Stina-mekko taas innostaa, koska se on keltainen ja musta toimisi oikein kivasti alkukesästä kun ei ole liian lämmin. Jos ei ole vielä tullut selväksi, niin mä tykkään keltaisesta väristä. 


Multa on kysytty mihin mä kiinnitän huomioni kun katselen vaatteita., niin todella usein se on se väri tai kuosi mihin kiinnitän huomion ja sen jälkeen katson yleensä materiaalitiedot. On tiettyjä värejä, esimerkiksi keltainen, mikä saa mut pysähtymään ja tutkailemaan vähän kauemmin. Kuosien suhteen en ole niin tarkka, mutta kovin "sikinsokin" tyyppinen ei välttämättä innosta. 

Esimerkiksi Elloksen plus collectionin punertavassa Gia-mekossa huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi tuohon punertavaan väriin ja se sai mut klikkaamaan mekkosivun paremmin auki. Toiseksi keskellä oleva myöskin Elloksen plussamalliston Lacey-mekko kiinnitti huomioni tuolla oranssilla värillään Normaalisti en katsele mustapohjaisia mekkoja, koska miellän ne itselleni turhan tummiksi, mutta silti tuo oranssi väri nappasi sen verran että halusin tutkailla enemmän. Kolmas Ellos Collectionin Dana-mekko sai kiinnostukset ihan vain tuosta leopardikuosista, koska olen tuollaista vähän katsellut, mutta en tiedä haluanko mekon, jakun vai paidan.  


Tässä on taas yksi hyvä esimerkki, miten oma maku voi muuttua. Tämä mustapohjainen Carina-maksimekko jäisi normaalisti huomioimatta, mutta koska tässä on mun tämän hetkistä lempiväriä, niin se saa mut innostumaan. Lisäksi tykkään mekon mallista ja nuo hihat vaikuttaa kivoilta. Voisin hyvin nähdä tämän kesämekkonani. Tuossa toisessa Junarosen mekossa on kans tumma pohja ja miellän tämän nytkin aika tummaksi omaan makuuni, mutta pidän kuitenkin tuosta pinkin ja oranssin värin tuosta värikkyydestä.

Mitkä olisi sun mielestä ne kaksi mekkoa, mitä suosittelisit mulle? Jos pitäisi puhtaasti ulkonäön ja värityksen perusteella valita. 

6.3.2019

Päiväni kuvina | 5.3.2019


Se oli kylmä tiistain aamu kun kello soitti 8:15 heräyksensä - ylös, ylös, ylöööös. Mulla oli vapaapäivä joten otin suhteellisen rennosti, vaikka kaikenlaista olikin tiedossa. Aivan ensimmäiseksi otin puuroa ja vitamiinijuoman. Tässäkin kävi hauskasti, että olin jo muutaman lusikallisen ehtinyt syömään kunnes muistin, että ai niin, mun piti kuvata päivääni. Mä tykkään kiireettömistä aamuista, kun saa syödä ja juoda kaikessa rauhassa, koska yleensä mun aamut on tooodella hektisiä. Samalla kun syön aamupalaa ja heräilen uuteen päivään, niin lätkäsen puhelimen lataukseen että on mahdollisimman isot prosentit kun liikenteeseen lähtee. 


Päivän ekana hommana oli kuvauskeikka Pohjoisrannassa, tai "puuvillassa" kuten tuota aluetta joskus aikoinaan kutsuttiin, mutta kun kauppakeskus valmistui, niin tuli hankaluuksia. Nyt jos menet sanomaan että olet Puuvillassa, niin porukka ajattelee, että olen siellä kauppakeskuksessa. Ennen kauppakeskusta tuo i-iiiso alue oli yhtäkuin Puuvilla. Tuolla paikalla on kyllä melkoinen historia. Mutta olin siis kuvausmallin kanssa Pohjoisrannan ja Pumpulikadun alueella kuvaamassa. Oli kaunis aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Itse ajattelin että ei se -9 asteen pakkanen nyt paha ole, mutta en ollut ottanut huomioon tuulta. Se nimittäin teki pakkasesta purevamman ja haittasi kuvausta hivenen. Onneksi tuolla oli rappukäytäviä missä saattoi mennä hetkeksi lämmittelemään, kunnes taas ulos pakkaseen kuvaamaan. 



Oli kuitenkin äärettömän mukavaa kuvailla ja tultiin hyvin juttuun päivän kuvausmallin kanssa. Itse vain ajattelin että kuvaus kestää enintään puolisen tuntia, mutta lopulta meillä taisi mennä 1,5 tuntia kun käytiin välillä lämmittelemässäkin. Kun kuvaukset oli tehty, käppäiltiin kuvausmallin kanssa Puuvillan kauppakeskukseen, jossa vielä nappasin muutamat kuvat kun huomasin loistavan kohdan. Tuntui että kokoajan löytyi paikkoja missä napsia kuvia. No, siitä sitten erkanimme ja itse menin käymään muutamalla asialla, kunnes lopuksi kävin moikkaamassa Siljaa. Tiesittekös muuten, että Silja on jatkanut bloggausta? Hänen blogistaan löytyy muutamakin uusi postaus. Suunniteltiin Siljan kanssa kaikenlaista kivaa puuhaa tähän keväälle ja yritetäänkin nyt saada aikataulut sopimaan. 


Olin laiska ja hyppäsin Citylinjan kyytiin. Oikeasti kyllä suunnittelin käveleväni keskustaan, koska eihän tuosta nyt mikään matka ole ja ajattelin et ois ollut kiva kuvaillakin pitkin matkaa,  mutta muutamista syistä johtuen päätin ottaa sen nopeimman tien eli citybussin. Citybussi liikkuu siis vartin välein (vissiinkin?) Satasairaala-Matkakeskus-Kauppatori-Yliopistokeskus-Puuvilla akselilla ja maksaa 1€. Plussana tälle kaikelle on ystävälliset kuskit. 



Päästyäni kauppatorille, kävin siinä liki olevalla ärrällä hakemassa tripin ja propudin, jonka jälkeen kiiruhdin päämäärääni eli Korusuunnittelu HennaK:n pajalle. Henna oli ihana ja tuonut mulle lounaaksi leipomansa sämpylän. Ja oli muuten hyvää sämpylää. Siinä samalla höpöteltiin kun Henna työskenteli korun kimpussa.  


Ihanaa kun paistoi aurinko, mutta ei niin ihanaa kun tuuli nostatti katupölyä. Kiva kun tuo Porin keskusta on noin sulaa, ettei siellä tarvitse nastoja, mutta ei niitäkään voi kokonaan jättää pois, sillä kotona päin onkin sellaiset jäätiköt. Tätä maisemaa kun katsoo, niin tulee niin keväinen fiilis. 


Ihana kevätaurinko piristi matkaa kotiin.




Kissat oli näin innostuneita kun saavuin kotiin. Oli uniaika menossa, joten en kovin suurta innostusta saanut osakseni. Piipulla on oma petinsä minne hän tykkää kirjaimellisesti kaivautua. Siiri taas tykkää pötkötellä tuossa laiskanlinnasohvan päällä ja katsella ulos. Sulolla taas on erikoinen uniasento, hän tykkää pitää niskaansa tolleen kenossa ja oon miettinytkin että eikö hänen niskansa kipeydy.  


Iski kauhea väsymys, joten hain Noccoa ja aloin kirjottelemaan. Meni ohitse! Tilasin itselleni muuten uutta Viaplay aikaa, että sain jatkettua Greyn anatomian katsomista. Samalla kirosin mun älyttömän ihanan jumpperin hihoja (joo, en oo saanut lyhennettyä tai tehtyä niille mitään järkiratkaisua) jotka ei toimi sitten yhtään, jos yrität kotihommia tehdä. Ne on aina tiellä, hihat siis. Ja vaikka kivertäsin ne kuinka ylös, niin ne tippuu alas ja aaarrggh! Päivän ensimmäiset kirosanat tuli siinä kun koetin tehdä itselleni välipalaa ja hihat oli kokoajan tiellä - lopulta paita lensi komeassa kaaressa pöydälle. Piipu kävi samantien tekemässä siihen pedin ja totesin vain, että pidä hyvänäsi. Kuka haluaa antaa maailman ärsyttävimmälle puserolle kodin?  


Ystäväni tyttö täyttää vuosia, joten hommasin hänelle lahjakortin ja ostin söpön kortin. Ihanaa päästä keijukaiset ilahduttamaan. Näpertelin tämän lahjan parissa hetken aikaa ja ylipäänsä tykkään näpertää käsillä kaikenlaista. Mähän aikoinaan askartelinkin, mutta se sitten jäi, kun tuntui ettei aikaa oikein tuntunut olevan. Toki se oli myös sellaista extempore tyyppistä, mutta aina se on ollut kivaa. Aikoinaan tein kaikille omat joulukortit, synttärikortit, ystävänpäiväkortit, mutta sitten ne väheni ja väheni, kunnes tein enää joulukortteja ja lopulta nekin jäi. Nykyisin toki teen muutaman joulukortin itse, mutta en enää sitä 60kpl kuten ennen.  


Moni varmaan mietii hetken että mitä tässä kuvassa tapahtuu ja tekisikin mieli pistää skaba pystyyn, mutta ei sentään. Mä siis laulan tässä Mira Luodin Harakiri kappaletta, tarkalleen ottaen kohtaa "Ottaisit minut syliin, Jättäisit räyhät väliin, Vietettäis ilta ylimaallinen, Sit rupeen havahtumaan, Unesta arkikuvaan, Tää on kuin emotionaalinen ". Mä tykkään laulaa, vaikka mulla on maailman huonoin lauluääni, mutta mä tykkään silti laulaa. Laulaminen puhdistaa fiilistä ja laulan usein sellaisia kappaleita, jotka jollain tasolla vaikuttaa siihen hetkeen. Ps. kuvassa näkyy myös maailman ärsyttävin pusero, josta teen kohta lattiamopin. 


Sevistä ei yleensä saa hyviä kuvia, koska hän ei tykkää olla kuvattava, joten mun tarttee olla kekseliäs. Nytkin heilutan yhtä kissanmintulta haisevaa lelua, jota Sevi tuossa siis tuijottaa sen hetken aikaa, että saan otettua hänestä kuvan. Mulla oli tässä muutenkin meneillään kissojen leikkihetki, joten siksi heilun lelun kanssa. 



Sitten leikkihetkeen pääsi Pirpana ja Sulo. Nämä kaks tykkää laserhiiren pisteestä yli kaiken, tai Piipu vielä enemmän kuin Sulo. Tällä saa hyvin otettua sitä ylimääräistä energiaa pois. Sulolta sen saa toki sillä että käydään ulkona valjaitten kanssa, kuten myös tuona päivänä käytiin.  



Sitten oli vuorossa aamupäivällä ottamieni kuvien editointi. Mä en yleensä tee kovin rankkaa editointia, ellen halua oikein hifistellä ja testailla, mutta nekin yleensä maisemakuvien kanssa. Muotokuvauksessa oon maltillisempi. Tähänkään en ole sen ihmeempää editointia tehnyt, kuin vaalentanut hieman kasvon varjoja, terävöitin ja tein lämpimmän sävyn kuvaan. Yllä siis käsittelemätön kuva ja alla käsitelty. Laitan lisää kuvia valokuvaussivulleni joka löytyy instasta @valokuvauspiiav nimen takaa. 



Suihkupäivä ja tuossa tämän kertaiset aineet joilla pesin pääni. Tuota kysytään aina sillon tällön ja se vaihtelee, koska mulla on todella paljon erilaisia pesuaineita. Tosin vain muutama hoitoaine joista tykkään ja toinen on tuo kuvassa oleva. Mä tykkään kun hiukset kuivuu nopeasti - nuorempana kun mulla oli tosi paksu hiuspehko, niin kuivumisessa kesti äärettömän kauan ja hiukset saattoi olla kosteat vielä seuraavan päivän aamuna. Ja mä inhosin niitä paksuja hiuksia kun kuivumisessa kesti kauan ja kesäisin niiden kanssa oli kamalan kuuma olla - siis päänahka paistui! Toki voisin ottaa jonku prosentin verran sitä paksuutta takaisin, mutta paremmin viihdyn ohuempien hiuksien kanssa. 


Soittelin myös äidille, sellaisen kunnon maratoonipuhelun. Tätä on tullut tehtyä aika usein nyt, kun äiti sai pahan flunssan enkä ole päässyt häntä katsomaan.  Eihän tuo soittaminen ole sama asia kuin käyminen. Äiti voi muuten ihan hyvin ja nyt odotellaan jännityksellä tulevaa Tyksissä käyntiä. 



Tämä on jokapäiväinen näky kun takkaan laitetaan tuli. Minä ja kisut nauttimassa lämmöstä - erityisesti minä ja Piipu tykätään tästä. Lämmitellessäni nautiskelin mukillisen magnesiumia ja lueskelin upouutta Tosielämää lehteä. Kunnon arkikuva, jonka rakas mieheni nappasi meistä. 


Olin unohtanut julkaista yhden asukuvan, joten laitoin sen vasta illalla myöhään kun muistin koko asian. Mulla ollut viime aikoina paljon kaikenlaista ja aina iltasella tulee semmosia fiiliksiä, et oonkohan unohtanut jotain ja useinmiten olen. Mun pitäisi tehdä yksi asiakirja valmiiksi tämän viikon loppuun mennessä ja jotenkin jänskättää miten käy. Oon jo toki tehnyt sitä mutta näiden unohteluiden takia se jännittää. 


Kuten tuossa kirjeessäkin lukee, niin mun piti tuohon aikaan olla periaatteessa sängyssä mutta halusin ottaa itselleni pienen hetken raapustellakseni kirjettä. Ainoa hetki jolloin ehdin täysin rauhoittumaan. Kirjoittaminen on terapeuttista, suosittelen! Mullahan on myös se One Line A Day muistikirja, minne kirjoitan aina pienesti sen päivän kulusta eli kirjottamista tulee harrastettua joka päivä. Kirjoittelin vähän yli puolen yön eli n. puolisen tuntia, jonka jälkeen raahauduin sänkyyn ja nukahdin samantien. Semmonen päivä se tällä kertaa.