27.9.2019

Juhlimassa pikkusen ristiäisiä


Ihanaa kun taidetaan saada kaunis viikonloppu, sillä mulla on suunnitelmia joiden toteutuminen riippuu täysin siitä ettei sataisi. Muutenkin ihanaa kun saa viikonloppuna vähän hengähtää, sillä tämä viikko on ollut täynnä tekemistä joista huolimatta ehdin kuvailemaan kahtena päivänä My Day Porinat. Oli kuvausinspiraatiot kohdallaan eli nyt mulla on täksi illaksi tekemistä, kun editoin teille tuon uusimman videon. Tosin sitä ennen pitää syödä, sillä olen nyt yrittänyt saada takaisin sitä tasaisempaa ruokaohjelmaa mutta se tuntuu kamalan vaikealta enkä ihan ymmärrä mikä siinä on ongelma.    

Syksy on myös virallisesti tullut, sillä oon joutunut vaihtamaan kylmääkin kylmemmät Noccot kuumaakin kuumempaan teehen. Toisaalta, myös lompakkoni kiittää tästä. Syksy myös tarkoittaa sitä, että on aika alkaa miettimään teenkö tänä vuonna The joulukalenteria tubeen&blogiin. Mulla sellainen ajatus että luukut eivät saisi olla täysin samanlaisia kuin aiempina kertoina eli uutta, uutta uutta pitäisi keksiä ja mun päässä kumisee tyhjyyttä. Jos siis tykkäätte auttaa, niin voisitte kertoa mulle että millaisia kalenterin videoluukkuja te haluaisitte nähdä. Onko se jonkin jouluherkun leivontaa tai joulukoristeiden askartelua, vai mitä? Sana on vapaa!



Viime viikonloppu oli meillä juhlaa juhlan perään. Ensiksi vietimme Hennan synttäreitä ja mä olin innoissani kun olin löytänyt hänelle just täydellisen lahjan. Muutenkin oli mukava nähdä Hennaa pitkästä aikaa kun meidän aikataulut ei nyt viime aikoina olleet sopineet yks yhteen, joten siinä samalla juteltiin muutamista ajankohdista jolloin voisi touhuta jotain kivaa. Ja toiseksi juhlistimme Siljan tyttären ristiäisiä. Oli todella ihanaa saada olla paikalla kuulemassa pikkusen nimi ja ikuistamassa se kuvin. Eikä tässä juhlassa säästytty itkuilta, mutta siis hyviltä sellaisilta. Oli niin koskettavaa nähdä kun rakkaan ystävän pikkutyttö kastettiin. Mä oon aina ollut hyvin tunteellinen ja herkkä - reagoin aina kaikkeen voimakkain tuntemuksin. 


Ootteko muuten huomanneet että negatiivisuus synnyttää negatiivisuutta? Mä nimittäin olen eikä se ole kivaa. Se on äärimmäisen kuluttavaa. Jos olet esimerkiksi kokoajan sellaisen henkilön seurassa, joka vain valittaa ja valittaa, niin yhtäkkiä huomaat itsekin olevasi kiukkuinen. Toisena hyvänä esimerkkinä voisi ottaa nuo keskustelupalstat, koska niissä jos missä tällaista negatiivisuutta näkyy. Ei tarvitse mennä kuin jonkun lehtiartikkelin kommentteja katsomaan niin sieltä tätä löytyy. Siksi mä skippaan kaikki tuollaiset ellen ihan väkisin halua saada oloani kiukkuiseksi.

Tottakai perusnegatiivisuutta on elämässä kuin elämässä, koska ei me olla 24/7 hymyileviä ja positiivisia ihmisiä. En edes minä, vaikka miellän itseni aika positiiviseksi tyypiksi, mutta jopa minulla on ne päivät etten ole kovin positiivinen. Mutta mä pystyn valitsemaan lähdenkö esim. jonnekin keskustelupalstalle haastamaan riitaa ja kärhämää. Itse tosin olen sellainen, että jos oon kiukkuinen, niin haluun silloin olla vain omissa oloissani enkä mene purkamaan sitä nettiin. Mun elämä on tällä hetkellä hyvin seesteistä kun täällä blogissa tai omassa elämässä ei ole ollut liiallista negatiivisuutta. Kaikki on niin mukavan rauhallista kun oivaltaa tiettyjä asioita ja kenties muutkin ovat tehneet niin.  


Mekko - Scarlett&Jo / Kaulakoru - Siljan kirppispöydästä / Urheiluliivit - Enell & Lumingerie

Sandaalit - KenkäPori (ei juu näy) / Laukku - Furla Metropolis

20.9.2019

KESKELLÄ KESÄISTÄ VILJAPELTOA


Tällä viikolla oonkin tapellut flunssanpoikasta vastaan, jolle piti nyt loppuviikosta antaa periksi ja vaan levätä. Tein kyllä kaikkeni ettei tuo olisi tullut - juonut kuumaa teetä, syönyt tyrniä ja kaikkea muutakin C-vitamiinipitosta. Tällä viikolla kun ei oikein sopisi olla kipeänä, mutta hyvä että tuli tässä kohtaa, niin on pieni mahdollisuus parantua. Moni onkin töissä ja somessa valitellut flunssasta, joten osasin odottaa että varmaan itsellenikin tulee. Ollaankos siellä pysytty flunssasta erossa?

Mulla oli eilen todella erikoiset kuumehäröilyt koska kuulin ääniä. Ensiksi kuulin ihan selvästi miten mieheni huhuili mua nimeltä, mutta kun huutelin hänelle takaisin - en saanut vastausta. Toinen tapahtui sitten myöhemmin ja silloin olin kuulevinani Siirin vaativaa miurunaa. Ja ei, se ei voinut olla kukaan muu kissoista koska noilla on jokaisella niin omanlaiset äänensävynsä. Tiedänhän minä, että kuumehan se nyt asialla oli mutta silti siitä tuli sellainen jaiks fiilis, mut kieltämättä vähän hymyilyttääkin kun yhden kuvausmallin kanssa naureskelin "kuulevani ääniä". Kyseisen reissun aikana oli sen verran tuulista, että pusikossa rasahteli vähän väliä ihan kuin joku olisi liikkunut siellä. Tuosta "äänien kuulemisesta" tuli meidän pieni inside läppä jolle naurettiin muutamaankin otteeseen. Ootteko te kuulleet ääniä? Heränneet kenties siihen että joku huhuilee teitä? 


Viime yö mulla meni vähän valvoskellessa kun pieni kuume piti mut aktiivisena. Mulla siis se paha ongelma, että jos kuumetta on vain vähän, niin mä pystyn suht virkeänä jos siis en tee mitään fyysisesti raskasta hommaa. En siis nytkään tehnyt mitään sen ihmeempää kuin kirjottelin kirjettä ja katselin Netflixistä Terminator Genisysin. Pakko sanoa, mutta tykkään Arnoldin näyttelijätyylistä ja varsinkin kun tuossa elokuvassa terminaattori on sellainen "isämäinen". Sieltä tuleekin uusi terminaattori elokuva ihan just ensi-iltaan ja luulen että käyn sen katsomassa. Hei, suosittele mulle sun lempparileffaa netflixistä!

Meillä oli joku aika sitten kirppispöytä ja koetin siellä myydä tommosta jalkojen lämmitintä. No, nyt kiitän onneani ettei se mennyt kaupaksi sillä tuosta on ollut suurta hyötyä itselleni kun kokoajan on  kylmä, vaikka olisi miljoonat vaatekerrokset päällä. Lisäksi Pirpana on tykännyt pötkötellä lämmittimen päällä kun se on päällä. 


Mekko - Palmiina / Korvikset - Tyypit / Tennarit - Zalando / Laukku - Furla

Tää mekko tässä on Palmiinalta teetetty mekko joka on ihan sama kuin KesäAlmakin, mutta tätä kutsun AurinkoAlmaksi koska keltainen ja koska tätä on vähän muutettu. Tää on kooltaan ihan sama kuin tuo aiempi mekko eli 3XL mutta tähän olen pyytänyt olka-helmaan 15cm lisää pituutta. Oon tykännyt näistä Palmiinan mekoista ja suunnittelenkin että ensi kesäksi teettäisin sinisen mekon tällä samalla pituudella. Kun tykästyy johonkin malliin, niin täytyyhän sitä olla sateenkaaren kaikissa väreissä eikö vain? Mut ihan loistava tähän alkusyksyyn - Kainon merinovillaine neuletakki tohon päälle, niin hyvin tarkenee. 

Ps. Itselläni oli lupa käydä tuossa viljapellolla ja muistuttasinkin kaikkia ettei kenenkään pelloille mentäisi ilman lupaa. Ja aina mennä niin, ettei tallo viljaa lyttyyn. Itsekin kävelin paikoilleen traktorin renkaanjäljissä. 


Viime aikoina on tullut istuskeltua ulkosalla ja tuijotettu tähtiä. Oon pohdiskellut lähiaikoina sattuneita asioita, joista yks sattui samaan aikaan Siirin kuoleman kanssa ja oon siitä vähän loukkaantunut. Se on pistänyt hiljaiseksi. Onneksi mun ei oo tarvinnut olla yksin, vaan ympäriltä löytyy ihania ihmisiä keiltä oon saanut tukea ja he ovat saaneet mielen myös kirkkaaksi. Että ei munkaan elämä kokoajan ole ruusuilla tanssimista ja ihanaa. Välillä elämä näyttää sen ikävämmänkin puolensa. Sen antaa hetken vaikuttaa, mut sit vaan nousee ylös, ottaa ryhdin ja antaa olla. Ehkä ajan kanssa asiat ratkee.  


" Nosta katse taivaaseen, sieltä leijun hiljalleen "

18.9.2019

SYYSKUUN SHEIN VAATE-ESITTELY

          


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ, SHEIN


Joka kerta kun saan uusimman Shein paketin, niin sen avaaminen on yhtä jännittävää sillä et voi koskaan tietää mikä vaatteista on tällä kertaa suosikki. Kuvia katsomalla saattaa olla tykästynyt johonkin vaatteeseen, mutta sovituksessa viimeistään se suosikki paljastuu. Osaatko nyt päätellä mikä näistä kolmesta oli suosikkini? Taas kerran tuli muutamat ei sopivat vaatteet - tällaiset kauniin vihreä glitterkankainen juhlamekko sekä vaaleanpunainen pitsimekko. Hieman harmittaa kun olin katsonut että niiden olisi pitänyt mennä, mutta sovittaessa huomasin että "todella joustavaksi" ilmoitettu kangas ei joustanutkaan vyötärön kohdalta. Luonnollisesti nuo kaksi lähtee eteenpäin koska on aivan turha pölyttää niitä omassa kaapissa.

Jos haluat tilailla Sheiniltä niin kannattaa käyttää tätä saamaani koodia jolla saat -15% pois tilauksen loppusummasta. Koodi käy koko kauppaan ja se on voimassa syyskuun loppuun asti. Huom! Koodi toimii Sheinin eurokaupan puolella - tarkista siis että osoiterivillä lukee eur.shein.com, niin koodi toimii! Laita siis koodi varikasQ3 ja nauti alennuksesta!

Huomaa, että päälle 22€ paketista pitää maksaa 24% arvonlisävero ja 150€ ylittävästä summasta tullimaksu. Lisäksi pakettien pitäisi saapua 2vko aikana.




Plus Button Front PU Metallic Jacket



Plus Floral Lace Sheer Dress



Plus Sequin Contrast Mesh Sleeve Dress


13.9.2019

Perjantai 13.päivä ei aina tiedä epäonnea


Tämä viikko onkin mennyt nopeasti, kun mulla on sellainen tunne että maanantai olisi ollut just tossa toissapäivänä ja sitten onkin jo perjantai. No, tämä viikko on ollut työntäyteinen joten en ihmettele nopeaa vauhtia että päivätkin menee hujauksessa. On kyllä kiva istahtaa alas kirjottelemaan, vaikka oon ollut koneen äärellä nyt aivan liikaa. Kenties tämän jälkeen laitan villasukat jalkaan, otan viltin ja lehden mukaan ja menen terassille rentoutumaan. Nyt kun pimeä tulee jo ajoissa, niin on ollut ihana istuskella ulkona ja katsella tähtiä. Ainakin silloin kun ei sada kaatamalla. 

Oon mä toki ehtinyt kuvailemaan. Uuden kameran kanssa on ihan pakko leikkiä. Olin sopinut yhden kuvauskeikan Reposaareen tuntia ennen auringonlaskua, mutta se kerkesikin "laskemaan" aiemmin kun pilvet tuli eteen. Jäin tuon kuvauksen jälkeen sinne vielä itse kuvailemaan kun halusin kikkailla pitkällä valotusajalla ja sainkin tämän upean kuvan jonka laitoin instan puolelle

Tänään tein pitkästä aikaa broiler-pastasalaattia (kuka muistaa?) ja ai että miten hyvältä se maistuikaan pitkän tauon jälkeen. Muutin salaattia sen verran että lisäsin siihen enemmän kasviksia ja se oli mielestäni hyvä muutos. 


Multa on nyt tosi paljon kysytty uuden kissan perään ja myönnän, että oon katsellut kotia etsiviä kissoja, mutta aika nopeasti mulle on tullut surullinen fiilis. Sellainen olo että tää ei oo oikein. Etten mä halua ottaa toista kissaa korvaamaan Siiriä. Siiri ei voi korvata. Niin että ei, meille ei ole tulossa uutta kissaa, mutta en voi sanoa ettei koskaan tulisi mutta ei ainakaan nyt eikä varsinkaan korvaamaan toista. Se ei vain tunnu oikealta. 

Mä luulin myös hetken, että täällä ei tule olemaan uutta pomoa kun kukaan kissoista ei aloittanut mitään valtatappelu/välien selvittely tuokiota. Kunnes tällä viikolla musta alkoi tuntumaan että Sulo on ottamassa Kuninkaan paikkaa, sillä hän on alkanut painimaan tyttöjen kanssa ja nämä jäävät toisiksi. Sulo uhmasi joskus Siiriäkin, mutta tämäpä teki yhdellä otsaan lätkäistyllä tassun iskulla selväksi että hän on Kuningatar ja Sulo on alamainen. 


Mekko - Yours / Ballerinat - SoWhat / Shortsit - Ellos / 
Korvikset - House of Simone (Saatu) / Rannekoru - Kalevala Koru

Multa tulee nyt näitä kesän aikana napsittuja kuvia mutta tokkopa tuo nyt haittanee. Asukuvia tuli napattua aina kun oli mahdollista. Tämäkin asu oli päällä kun oltiin kaverien luona päivää istumassa. Pitäisi näissäkin taas petrata ja alkaa ottamaan syksyisiä asukuvia. En oo kyl viel täysin luopunut ajatuksesta että kesä oli ja meni. Mut siitä oon ilonen, et voin ottaa taas farkku- ja neuletakit käyttöön! Kainon ihanan keltainen neuletakki onkin jo odottanut käyttämistä. Tiesittekö muuten, että Kainolta on tullut ensimmäinen droppi syksyn vaatteita? Kainon instan mukaan Katukissa-legginssit ovat olleet melkoisen suositut tästä dropista. Iskeekö sua tuollaiset legginssit? 

Ai niin, tänään on epäonnenpäivä mutta ainakaan vielä se ei ole näkynyt täällä meilläpäin. Oon välillä vähän skeptinen moisille taikauskosille höpötyksille, mut on se silti hauska katsoa et tapahtuuko tällaisena päivänä jotain. Oletko sä taikauskoinen? 

12.9.2019

ETSINNÄSSÄ SYYSVAATTEITA?


Kaupallinen yhteistyö, ELLOS
(Sisältää kaupallisia linkkejä)



Taas on tullut aika miettiä lämpimiä vaatteita, joten mikäs sen kivempi kuin tehdä pikainen tsekkaus Elloksen tarjontaan. Multa myös usein kysytään takkisuosituksia, joten mäpäs suosittelen teille muutamia takkeja joita itse käytän syksyllä.

Nyt kun on vielä suhtkoht lämmintä, niin oon käyttänyt ahkeraan farkkutakkeja. Multahan löytyy farkkutakkeja muutamassakin eri värissä, kuten vaaleansinisessä ja -punaisessa. Tosin kun kurkkasin Ellokselta, niin tuo vaaleansininen farkkutakki on muuttunut sen verran, että uusimmissa ei enää ole kurkibrodeerausta selässä. Molemmat näistä farkkutakeista on Elloksen omaa valikoimaa ja mulla on näistä koot 54. Vaaleanpunainen farkkutakki on siis täysin sama kuin tuo vaaleansininenkin. Molemmat on muuten tehty 99% puuvillasta ja 1% elastaanista. Mukavan pehmeitä!  


Sitten päästään syksyn ehdottomaan must have tuotteeseen! Nimittäin tämä Elloksen Softshell takki on musta ihan loistava syksyllä. Oon itse käyttänyt tätä punaista takkia kun ollaan käyty metsässä tai yölaavulla. Sisällä on pehmeää fleeceä tai sen tuntuista ja päälikangas hylkii pikkuisen vettä - mikään sadetakki tämä ei ole, mutta pitää kuivana pienessä tihkusateessa. 

Mulla siis tosiaan tuo punainen versio, mutta tästä löytyy kyllä musta ja harmaatkin sävyt. Metsässä syksyllä käyskennessä on tuo punainen väri melko hyvä. Samalla kun katselin Ellosta, niin huomasin heille tulleen myös Lona-Softshell takin jossa on hivenen enemmän värivaihtoehtoja jos tuntuu siltä ettei tuon punaisen softshell-takin värivaihtoehdot ole ihan mieleen.

Lisäksi huomasin Elloksella myynnissä tämän Alexis tekoturkistakin ja tuo sai mut ainakin pysähtymään. Enhän mä tuollaista tarve, mutta on se vaan kivan muhkea ja kaunis. Voisin kuvitella, että laittaisin tuon juhlavaatteitteni ylle kun lähtisin juhliin, mutta takki on myös sellainenkin että menee ihan arkisempana "vähän hienompana" takkina. Vai oisko vähän överi? 


Ja samalla pakko myös sanoa tästä ihanasta Carina-maksimekosta. Kuva on jo vanha eli oon siihen tehnyt pienet muutokset ompelijalla kuten lyhennyttänyt ja sitten pistettiin tuota rintamusta vähän kiinnemmäksi. Tästä mekosta on koko 50/52 mikä on oikein sopiva, mutta huomaa että tää on reilua mitoitusta! Mut aivan ihastuttava tähän alkusyksyyn ja muutamiinkin pikkujuhliin.

Tää mekko on ollut yks mun alkusyksyn lemppareista eli tää on ollut aivan liian usein mun päällä kun oon lähtenyt menemään ja hei, tämän olen stailannut myös vaaleanpunaisen farkkutakin kanssa. Toimii! Joo, tää on polyesteriä mutta ei ainakaan itsellä oo ollut hiostava, vaan mukavan miellyttävä iholla.


6.9.2019

Loman aikana kuvattua


Aattelin laittaa teille esiin kuvia mitä lomani aikana tuli napsittua, kun niitä tuli jonkin verran otettua. Nämä kolme ylintä kuvaa olen ottanut vanhemmalla kamerarungolla ja ensimmäisessä kuvassa on Hennan tekemä nahkainen puhelinkotelo, kun vanha tekonahkainen alkoi menemään rikki. Oon todella tyytyväinen tähän koteloon. Tällä hetkellä odotankin Hennalta nahkavyötä. 

Ai niin, näin aluksi on varmaan hyvä myös mainita että nämä, kuten kaikki muutkin kuvani, olen pienentänyt eli kun niitä katsoo isompana, niin ne näyttävät huonolaatuisilta, mutta se on ihan tarkoituksellista. Täysikokoisina ovat oikein hyviä, mutta sellaisia kuvia ei kannata tänne laittaa ettei niitä vain käytetä väärin.


Viimeinen päivänkakkara. Halusin testata vanhan kittilinssin toimintaa, että jokohan osaisin sillä ottaa kuvia ja kyllähän minä osasin. Katselinkin tämän kuvan jälkeen niitä ihan ensimmäisiä kuvia mitä kyseisellä linssillä otin, niin on se taito aikalaillakin kehittynyt. Nyt osaisin käyttää kameraa että kittilinssiä. Usein siis kuulee valitusta miten kittilinssit on huonoja ja aikoinaan itsekin olin sitä mieltä, mutta en enää. Kyllä se oli se kuvaaja joka ei vain osannut käyttää tavaroitaan.


Pirpanahan se siinä katselee kun kuvailen 45mm linssillä sisältä ulos. Satuin vain huomaamaan että Piipu oli kivasti tuossa pötköttelytasolla ja ihmetteli sisältä kuuluvia ääniä, niin menin ja nappasin hänestä pikaisesti kuvan. Tein kuvasta mustavalkoisen koska se toimi tässä todella hienosti. Muutenkin viime aikoina tykännyt mustavalkoisista kuvista. Niissä on omaa tarinaa kerrottavana. 


Ja tässä kohtaa tuli sitten se uusi kamerarunko - Olympus OM-D E-M5 Mark II. Ja olihan sillä pakko mennä heti testailemaan että millaista jälkeä sillä saisi aikaiseksi. Ihan kaikkea en edelleenkään osaa tehdä, mutta ajan kanssa. Tämän kuvan olen ottanut pitkällä valotusajalla joka saa veden muuttumaan tuollaiseksi pehmeäksi ja liikkumattomaksi. Lisäksi olen editoinut siihen värisävyä että sain sen näyttämään pehmeämmän väriseltä.


Tää viimeinen tähtisilmä kuva on jotenkin pysäyttävä. Ihan siis omastakin mielestä. Tää on siis viimeinen meidän tähtisilmäkasasta pystyssä, muut oli jo loistonsa loistaneet. Kunnon syksyn tuntua.


Sateen jälkeen tulee pienetkin tyypit esille. Kävin napsimassa mustavalkokuvia kun huomasin että sateen jälkeen näiden päälle oli jäänyt isoja pisaroita. Ja kuva on niinkin tarkka, että lehden karvatkin on terävät. Kannattaa klikata isommaksi, niin huomaatte kans!


HEI, VARO VÄHÄ! Toteaa tuohtunut sorsa kun haikara meinasi päälle laskeutua. Kuva on napattu Kirjurinluodossa jossa olin käymässä ja hyvinkin pikaisella naps naps naps tyyliin otettu kun haikaran siellä huomasin. Lisäksi rajasin ylimääräisiä sivuilta ja ylhäältä pois.


Sulohan se siinä ihmettelee. Oli hieman väärä linssi mukana, niin ei tullut korvat täysin mukaan. Mut söpöinen kuva ja kun hän ei kameraa ujostele. 


Piipu keittiökaappien päällä ottamassa päivätorkkuja. Tai eihän se tuossa nyt mitään torku vaan ihmettelee mua kameran kanssa. Hän on taas pitkästä aikaa mennyt tuonne nukkumaan. Oikeastaan sen jälkeen kun Siiri lopetettiin, mutta ei siis hetinmiten. Ketkään muut tuolla ei käyneetkään kuin Piipu, Siiri ja Silla. 

Kas, tässä muutamia ottamiani räpsäisyjä pitkin lomaa. Kerro toki oma suosikkisi näistä kuvista. 


4.9.2019

Lomaltapaluun hetki


Lomat on lusittu ja sorvin ääreen palattu. Tuntuipa muuten oudolta pitää kuukauden blogiloma vaikka ei se blogiin silleen vaikuttanut, kun olin tehnyt videoita teille katseltavaksi. Niistä jäikin vielä kolme jäljelle ja julkaisen ne jossain kohtia. Lomailu teki kyllä hyvää ja tuntuu että oon saanut akut ladattua. Harmi vaan, että kesä sai ikävämmän lopun. Kuten tiedättekin, niin Siiri kissa tuli kipeäksi ja jouduimme lopulta tekemään sen raskaan päätöksen päästää pois. 

Ensimmäisen päivän ajan tuli itkettyä todella paljon, mutta sitten se lakkasi. Vielä välillä tulee tunnekuohuja jossa silmät vettyvät, mutta muuten olen enimmäkseen kiukkuinen. Kiukkuinen itselleni kun en sure Siiriä tätä enempää, koska Sillankin kuolemasta toipuminen otti aikaa. Olen yrittänyt ymmärtää asiaa, että se johtuu ehkä siitä että Siirin sain hyvästellä ja itkeä jo pidemmän aikaa, kun taas Sillan tapauksessa itkut sai itkeä tapahtuneen jälkeen. Neljä heitä kaikenkaikkiaan oli, mutta nyt on enää puolet jäljellä. Näiden kahden kohdalla saa pelätä, että milloin heistä aika jättää, kun tuntuu ettei kovin pitkäikäisiä olekaan. Elämä jatkaa kulkuaan ja onhan mellä edelleen kissoja, joita olemme nyt paijanneet kahta kauheammin. Saimme myös Siiristä ihanan muiston - Siljan tekemän taulun.   


On mun kesään mahtunut ilonaiheitakin ja niistä oonkin ammentanut itselleni hymyn aiheita, jotka ovat jaksaneet auttaa mut ylitse niistä ikävistä fiiliksistä mitä Siirin sairastelu toi tullessaan. Näitä aiheita on ollut mm. nämä: 

* Ystävä sai suloisen pikkutytön (hän on siis söpö-ööö)

* Aurinko ja lämpö ylipäätään (koska silloin on voinut maata nurmikolla ja katsoa ohilipuvia pilviä)

* Sai lukea kirjoja (Eli sain ajatukset muualle kun uppouduin kirjailijan luoman tarinan maailmaan)

* Pääsin kuvaamaan mukavia kuvauskeikkoja & upeita persoonia (Nää on aina kivoja, kun tässä saa unohdettua sen harteita painavan kivikasan ihan totaalisesti)

* Sain uuden järjestelmäkameran (Oon ihan rakastunu siihen, kuvista tulee upeita mut videoo en oo viel ottanut, mut pian!)

* Hetket ystävien kanssa (Nää piristää aina!)

* Halaus (Tätä mä suosittelen kaikille! Se on joskus hyvinkin lohduttavaa)

* Pienet lähireissut miehen kanssa


Mitä mun keskiviikkoon sitten kuuluu?

No, tällä hetkellä tuijottelen säätiedotteita ja yritän katsoa mihin väliin sopisi mahdollinen kuvauskeikka. Intoa on taas vaikka muille jakaa kun pitää päästä harjottelemaan uudella kameralla. Samassa merkissä pysyin mutta runko muuttui hivenen vaativammaksi. Oon alkanut myös järjestelemään instan puolella olevaa kuvaussivua. Poistelen sieltä muutamat vanhat, mutta laitan ne paremmassa järjestyksessä takaisin. 

Kävin myös Sulon kanssa kävelemässä kun oli niin levottomalla tuulella ja kiusasi likkoja kokoajan. Siinä kun Sulo söi ruohoa ja ihmetteli ympäristön ääniä, niin mä istuskelin ja pohdein huomista. Pitäisi nimittäin mennä kaupungille mutta on luvattu vesisadetta, niin en tiedä onko se kovin järkevää. Varsinkin kun ainut sateenvarjo jonka löysin oli se joka meni yhden kuvauskeikan jälkeen rikki, se vaan sano POKS. Meillä pitäisi olla kolmetkin sateenvarjot mutta jostain syystä ne kaksi on päättäneet olla niin hyvässä hukkapiilossa ettei ole tähän mennessä löytynyt. 

Katsotaanko siellä BB:tä? Mä oon aiemmin katsonut, mutta en silloinkaan kuin ne päivittäiset koosteet ja pudotuksen, mut nyt en oo jaksanut oikein innostua. Pisteet silti siitä, että tällä kertaa se on alkuaikojen mukainen eli porukka tavallista. Värikkäitä persoonia, kyllä vain, mutta silti niin tavallisia. Kaverit noista kovin juttelee ja mä oon jäänyt vähän taka-alalle kun en osaa ottaa kantaa kaikkeen.