30.10.2019

Sulo on mun voimaeläimeni


Mulla on tällä hetkellä hyvin autuainen fiilis. Tiedättekös, sellainen kevyt olo. Ehkä se oli tuo hetken maassa ilahduttanut lumipeite tai ehkä vaan monen asian yhteensumma. Iloitsin ystävälleni että jouluun on vajaa 2kk aikaa ja tämä sai hänet nauramaan, koska tietää etten ole mikään joulutyyppi. Siitäkin huolimatta on kiva iloita tuota tulevaa joulua. Odotellaankos siellä jo joulua? Mä ainakin odotan sitä, että pääsen tekemään teille Joulukalenteria, olkoot se mun lahjani teille kaikille kun en voi jokaiselle yksilöllistä lahjaakaan antaa. Onko sinne päin jo satanut ensilumi? Kenties tämä kappale muuten sopii kertomaan miten onnellinen oloni on, siis kun musiikki yleensä kertoo millaisilla tuntemuksilla menen milloinkin. Jos kuuntelen iloista musiikkia, niin olen silloin itsekin iloinen. Jos taas olen kiukkuinen, niin musiikkiki on sellaista. Ja mä saan musiikista sillä tavoin paljon irti, se auttaa tietyissä tilanteissa. Suosittelen muillekin!   


Tein eilen päivän hyvän työn. Kaupassa käydessäni huomasin että joku oli unohtanut hanskansa ja niistä oli tarkoitus mainita kassalle, mutta kuinka ollakaan juuri sillä samalla tuli toinen myyjä niitä kyselemään. Hihkaisin siinä sitten että tuossa on ainakin tuollaiset hanskat, että voisikohan ne olla nämä kadonneet ja olihan ne! Nuorempana mä en olisi saanut sanottua sanaakaan, sillä oli niin kamalan ujo tai arka, en tiedä kumpi olisi oikea sana kuvaamaan sitä epävarmuutta. Nykyisin kuitenkin saan suuni paljon helpommin auki. Oon myös huomannut, että multa tullaan tosi paljo kyselemään neuvoa mistä löytyy joku paikka tai muuta vastaavaa. Se on tosi kivaa koska mä tykkään auttaa ja neuvoa. Tämä asia saa mut aina hymyilemään, sillä nuorempana sain usein kuulla että oon (mukamas) kiukkuisen näköinen ja ettei kukaan uskalla siksi lähestyä mua. Asiahan ei koskaan kuitenkaan ollut noin - mulla ei ole vihaista yleisilmettä, ei silloin eikä nytkään.


Mä pursuan taas kaikenlaista ideaa jotka pitäisi toteuttaa. Joskus vain tuntuu, että kun on paljon kaikkea ideaa ja touhuttavaa, niin lopulta en saa mitään tehtyä. Mun pitäisi vissiin alkaa aikatauluttaa päivänäni että saisin niitä tehtyä ennenkuin alan kuvaamaan joulukalenterin luukkuja. Noiden luukkujen kuvaamiseen kun saa laskea yhden kuukauden eikä siihen sitten muuta oikein mahdu. Aiemmin mulla oli pieniä ahdistuksia miten ehtisin tekemään kaikkea kun mua vedettiin moneen eri suuntaan, mutta tässä tulin huomanneeksi sen että kestän painetta. Ei se kivaa ole. Olla siis paineen alla kun monta asiaa vetää eri suuntiin, mutta lohduttavaa huomata ettei se litistä mua alleen. Ja ihan kuin hommia ei olisi jo riittävästi, niin ostin itselleni paremman mikrofonin jolla voin tehdä parempia asmr-videoita. Hetki tuossa toki menee ennenkuin alan sen kanssa mitään enempiä tekemään, koska on nyt muita jotka vie huomioni. Mutta kiva tietää, että tuolla se kaapissa odottaa että mulla on taas aikaa alkaa opettelemaan uutta. 


Käytiin viikonloppuna Sulon kanssa metsässä seikkailemassa ja voi hurja, miten jännittävää se olikaan. Aluksi Sulo oli kamalan peloissaan ja haki musta turvaa, mutta kun tarpeeksi rohkaisin häntä ettei sieltä metsästä mitään mörköä tule ja jos tulisi, niin mamma kyllä suojelee. Siitä sitten lähdettiin pikkuhiljaa tutkimaan paikkoja. Sulo on siitä kiva, että kulkee valjaissa todella nätisti ja sen takia hänen kanssa ulkona liikkuminen on todella mukavaa. Välillä toki pitää pysähtyä kuuntelemaan ja ihmettelemään, mutta muuten liikkuminen on reipasta. Sain tuossa samalla toteutettua oman pikkutoiveeni eli Sulon kuvaamisen metsässä. Oon pitkittänyt sinne menoa kun oon vähän pelännyt mahdollisuutta törmätä käärmeisiin, mutta nyt kun on sen verran jo kylmää niin kaikki käärmeet on untenmailla. Sain napattua Sulosta todella upeita kuvia ja yhdestä kuvasta jonka jo aiemmin nettiin julkaisin, niin tuli muutamat kyselytkin.


Mulla oli päällä Kainon Voimaeläin-mekko ja fleksissä ikioma voimaeläimeni. Mekossa on siis ilveksen hahmo joka sopii niin hyvin Suloon. Hänestähän tosi paljon sanotaan että on ihan mini-ilves, vaikka muuten kyllä käyttäytyy enemmänkin koiramaisesti. Ylemmässä kuvassa mekko näkyy ilman takkia ja tuon kuvion näkee paremmin. Tää on aivan ihana mekko ja lämmin, mut toisaalta tämä on tehty 50% merinovillasta ja 50% kampapuuvillasta niin en ihmettele. Tässä on lyhyet hihat, mutta aion silti käyttää mekkoa myös talvella - laitan vain alle Palmiinalla teettämäni pitkähihaisen puseron. Pinkki väri muuten soveltuu todella hienosti tämän sinisen sävyn kanssa. Pitäisi tässä ennen joulua käydä Kainon kaupalla, sillä haaveilen yhdestä puserosta mutta haluaisin ehdottomasti sovittaa sen ennen ostoa. Oon edelleen iloinen että Kainon vaatteisiin törmäsin ja kohta mulla onkin vaatekaappi täynnä heidän pehmoisen lämpösiä vaatteita.  


Meillä oli viikonloppuna siis kaikenlaista kivaa pikku puuhaa. Lauantaina oltiin esimerkiksi ihan tyystin pihahommien parissa ja se päivä menikin todella nopeasti. Tuntui muuten tosi kivalta painua pihalta suoraan lämpimään saunaan ja pestä pois kaikki se lika. Kaikesta touhuilusta huolimatta mulla oli hyvinkin rentoutunut olo ja sellainen tyytyväinen. Onnellinen. Ehkä syynsä oli myös sillä toisella saunakerralla kun kävimme poikkeuksellisesti molempian päivinä. Normaalisti käymme siis vain kerran viikossa, koska mun ihoni ei oikein tykkää liiallisesta saunomisesta mutta nähtävästi ajottaiset ylimääräiset kerrat ei haittaa. Olin kuitenkin päässyt sellaiseen zen-tilaan, totaaliseen rentoutumiseen, niin tuon viikonlopun jälkeen olikin mukava aloittaa taas uusi viikko. Oliko teillä yhtä rentouttava tai kaikenlaista pikku puuhaa täynnä oleva viikonloppu?

27.10.2019

EQUALLY WOMAN | ELLOS


POSTAUS SIS. KAUPALLISIA LINKKEJÄ
LINKIT MERKITTY *-MERKILLÄ


Kiinnitin huomiota Elloksella* käydessäni että heidän plus ja curve mallistonsa ovat saaneet uusia tuotteita, juhlasesongin vaatteita. En normaalisti kiinnittäisi näihin sen isompaa huomiota kun siellä on yleensä vain mustan sävyisiä vaatteita (ehkä pari hassua väriläiskää), mutta nyt jostain syystä ne pari väriläiskää olivat liian ihania vain ohittaakseni ne. 

Päätin siis tehdä pienet kollaasit niistä jotka kiinnittivät mun huomioni eniten ja joista pistän jotkut tilaukseen. Sametti ei toki ole kovin järkevä kissataloudessa, mutta nämä ovat sen verran ihania että olen valmis ohittamaan tämän asian. Tuolla oli lisäksi paljon muitakin ihania ja kiinnostavia vaatteita eli suosittelen kurkkaamaan nämä uudet Elloksen juhlasesongin vaatteet*, josko sinäkin löytäisit kivoja vaatteita esim. tulevia pikkujouluja varten. 

Pppsst. Postauksen pääkuvan Carina-mekko löytyy Ellokselta* ja mulla on koko 50/52. Huomaa että tämä on reilua mitoitusta eli jos tilaat, ota pienempi koko kuin normaalisti. 


- Maksimekko Sinika* ei ole ehkä kovin järkevä Suomen talveen, mutta kun kyse on juhlamekosta, niin eiköhän se tuollaisenakin menisi. Itse tosin heittäisin boleron kaveriksi. Kesällähän tämä on ihastuttava juuri tällaisena. 

- Samettimekko Laila* on sitä samettia mitä kauhistelen mutta tuo väri on aivan liian herkullinen ohitettavaksi. Lisäksi tykkään tuosta keitaisumallisesta kaula-aukosta, sillä tuollaiset sopivat isorintaiselle. Tykkään myös kun mekkoa voi käyttää ns. arkisena, mutta pienellä muutoksella myös juhlavana. 

- Samettimekko Darling* on violetinvärinen minkä normaalisti kiertäisin kaukaa, mutta nyt se jotenkin hivelee silmää. Tästä on myös musta versio. Myös tämä on samettia eli kauhistus kissataloudessa. Tämän voi myös pienellä asustelisäyksellä pistää juhlavaksi. 

Pohdintaa: Kannattaako molempia samettimekkoja ottaa, vai ainoastaan toinen? Pinkimpi, koska en normaalisti välitä violetista väristä? 


- Kietaisumekko Decibel* kun näin olin samantien että tässä on oikea hopeainen sävy yksien glitterkenkien kanssa. Kyllä, laittaisin ne glittermonit tämän mekon kanssa ja lähtisin pikkujouluja viettämään. Mustat sukkahousut, glittermonot, hopeiset korvikset, hopeinen tai musta pikkulaukku. 

- Pusero Sequins* ne on nuo paljetit jotka otti mun huomion. Näen niin tämän itselläni siistien mustien housujen kanssa, miksei pidemmän hameenkin kanssa. Paljeteista ei oikein osaa varmaksi sanoa onko ne kultaiset vai hopeiset. Mulla on ennenkin käynyt niin, että kuvassa näyttänyt kultaiselta mutta sitten käsissä onkin ollut hopeaa. Mikä ei siis haittaa mua, mutta kenties jotain joka on hakenut nimenomaan kultaista. Puseron paljettien lähempi tarkastelu nimittäin kertoo, että se voi olla kumpi vain. Molempaa värisävyä nimittäin löytyi. Tämä selvinnee vasta kun pitää puseroa käsissä ja silloin vasta voisin päättää olisiko asusteeni hopeiset vai kultaiset. 

- Samettimekko Dag* koska pitäähän sitä nyt yksi musta mekko olla ja jostain syystä tämä viehätti silmääni eniten. Ehkä ne on nuo pienet yksityiskohdat tuossa. Musta on myös helppo väri yhdistää eri värejä. Näkisin tämän mekon kanssa kultaiset asusteet. Miksei hopeisetkin. 


22.10.2019

Mitä hyvää some on mulle tuonut ?


Viime aikojen matalapaine sai musta melkein suuremman vallan mitä normaalisti joten tämä postaus tulee hyväksi muistutuksesi myös itselleni ettei kaikki ole aina ikävää. Ei, vaikka ne kaikki tuleekin isossa ryppäässä ja sen kestäminen munlaisella koppakuoriaisella (niillä on kova panssari)Tässä siis haluan muistella mitä kaikkea hyvää some on mulle tuonut. 


- Ystävyytemme Siljan kanssa. Mehän olimme Siljan kanssa kirjoitelleet aiemmin kirjeitä ja blogien avulla tapasimme uudelleen, sekä näimme ensimmäistä kertaa. Tästä lähtien ystävyytemme on kukoistanut. Oon niin iloinen tästä ystävyydestä, koska meillä on aina niin hauskaa kun nähdään että loppupäivästä on poskilihakset ihan kipeät.  

- Uudet kaverin somen kautta. Oon blogin kautta saanut paljon uusia läheisiä nettikavereita, kuin myös ihan "livekavereitakin". On ollut ihanaa päästä tutustumaan uusiin tyyppeihin ja oon kaikista heistä iloinen. 

- Mukavat keskusteluhetket seuraajien kanssa. Näitä on ollut todella kiva käydä, eli uskaltakaa vain laittaa mulle viestiä. Mä tykkään 

- Upeat, ihanat yhteistyökumppanit. 

- Some on tuonut eteeni paljon mielenkiintoisia juttuja esim. työn parissa.

- Olen vuosien saatossa kehittynyt valokuvaajana ja siitä on samalla tullut rakas harrastus. 

- Olen saanut toteutettua nuoruudenaikaiset haaveet pääsemällä televisioon ja lehtiin. Se oli silloin niin tärkeää, kun en ollut itsevarma ja ajattelin että "jos mä telkkuun ja lehteen pääsen, niin oon voittanut itseni". Arkana ja epävarmana kun sitä ajatteli että siitä saisi sysäyksen olla itsevarmempi. 

- Eniten kaikista on kuitenkin palaute jota saan teiltä seuraajilta. Teiltä joita olen päässyt blogilla ja ylipäätään olemassaolollani auttamaan, vaikkakin kaukaa mutta kuitenkin. Se on aina hyvin lämmittävää kuulla, että on sillä hetkellä tuonut iloa toisen elämään. Tai antanut rohkeutta toteuttaa joku juttu. 


Ilman blogin olemassaoloa ja somessa esillä olemista en olisi kokenut mitään näistä ja vaikka some on tuonut tullessaan myös niitä ikäviä tilanteita, niin ne eivät ole mitään kun miettii mitä kaikkea hyvää se on tuonut. Uusia ystäviä, uusia työkuvioita, uuden harrastuksen ja toisten auttamisen. Kaikki huono häipyy kun miettii näitä hyviä, mutta pitää silti ymmärtää että hyvää ei voi olla ilman pientä pahaakin. Ne vaan kulkee käsi kädessä.  


16.10.2019

Bloggaajan nettistalkkerointi on huolestuttava ja ahdistava ilmiö




* Pahoittelut heti alkuun jos teksti on kovin lennokasta, koska sitä se luultavasti on kun lennossa ja tunnekuohunnassa kirjoitettu *

Kirjoitin maanantaina postausta kun sain yhdeltä seuraajalta instassa kuvankaappauksen muutamista viesteistä eräällä keskustelusivustolla. Mietin hetken aikaa avaudunko tästä mitään, vai teenkö samat kuin viimeksi - olen vain hiljaa. Nuo kuvankaappaukset nostivat pinnalle vanhat ajat aiemman stalkkerin kanssa, joka tiiviisti seurasi tekemisiäni kotipiirissä ja raportoi niistä nettiin. Silloin olin vain hiljaa ja toin asian vasta myöhemmin ilmi etten antaisi. Silloin asia ei varsinaisesti ahdistanut, mutta nämä nykyiset seuraamiset ovat alkaneet.

Sain siis kuvankaappauksessa tietää, että mun paikallaoloa instagramissa keskellä yötä oltiin "ihmetelty", ehkäpä ihan harmittomasti, mutta itselle se sai aikaan
pienen ahdistuksen. Olen nimittäin tietoinen että mun tekemisiä ollaan seurattu jo pitemmän aikaa ympäri nettiä. Facebookissa on hakeuduttu ryhmiin missä olen ja sanomisiani sieltä on raportoitu keskustelusivustoille. Silloin kun ensin kuulin tuosta, otin sen vain naurahtaen vastaan, mutta nykyisin tuollainen seurannan alla oleminen tuntuu ahdistavalta. Tuntuu että jokaista tekemistä seurataan suurennuslasin kanssa ja asioita liiotellaan ihan muuksi mitä se on alunperin ollut. Sanomisia voidaan irroittaa lauseista, jolloin ne kuulostavat ihan muulta. Enkä se ole ainoastaan minä, joka tuollaisten seuraamisten kohteiksi on joutunut. Itse tein sitten sellaisen ratkaisun, että estin paikallaoloni instagramissa - vähän sama kuin vanhassa kotipaikassa ennen avoin postilaatikko jouduttiin lukitsemaan ettei sinne mene ketään ylimääräinen niitä penkomaan. Melko pahoja asioita on myös ollut nämä ketkä esittävät toimittajia että saisivat jotain mehukasta tietoa musta irti, tai haluavat kirjoitella kanssani kirjeitä ja silloinkin agendana on vain saada sellaista tietoa esiin mitä en julkisesti ole halunnut kertoa - esimerkiksi kotiosoitteeni.

Oon itse tullut myös huolestuneeksi tietyn tyyppisistä kommenteista joita olen saanut blogiin, että muuallekin. Tällaisia ovat mm. peseytymisen onnistumisesta miettivät kommentit sekä muunlaiset, liian häiritsevät joita en halua tässä jakaa. Musta on myös tehty masentunut, työtön, likainen ja vammainen joka ei pysty tekemään mitään itse. Ja kaikesta näistä on vaatimalla vaadittu todisteita kun olen sanonut ettei näitä tarvitsisi murehtia. Samaisen asian takia en lähtenyt todistamaan tuota kamalaa kyykkykohuakaan. Yksi ja sama henkilö näkee esimerkiksi mulla aina kuvissa likaiset hiukset, mikä ei ole totta. Porinoissa näin saattaa olla jos olen innostunut kuvaamaan sellaisena päivänä että hiukset ovat hivenen jo likaiset, mutta eivät kuitenkaan niin likaiset että "niistä valuu solkenaan puhdasta laardia". Lisäksi oon ollut varmaan miljoona kertaa eronnut kun joku on ties milloin nähnyt mitäkin ja muistuupa mieleeni sellainenkin, että tällaisesta olisi tekaistu nimelläni oikein FB-päivitys, siis photoshopilla erittäin hyvin editoitu. Ja hyvinkin yksityiskohtaisesti yritetty uskotella, että miehelläni olisi toinen nainen, tämä asiasta minulle ilmoittaja. Siihen vielä päälle haukut miten mieheni ansaitsisi kauniimman ja hoikemman naisen. Kaikin keinoin on kyllä yritetty satuttaa ja tässä kohtaa ajattelen asian olevan aika henkilökohtaistakin.

Tästä pääsemmekin sopivasti kohtaan missä kaikesta aina valitetaan ja kyseessä on aina samat tietyt henkilöt. Enkä puhu nyt täysin itsestäni vaikka olen myöskin näitä valituksia saanut kuulla. Milloin valitetaan että blogi on kamala ja pitäisi tehdä parempaa tai ehdotetaan vaikka tiettyä ja auta armias jos menet ihan asiallisesti sanomaan ettei kukaan pakota lukemaan, niin saat vihat niskaasi. Että bloggaajien pitää tehdä kuten lukija(t) haluaa. Itse näen sen kuitenkin niin, että lukija saa itse valita bloginsa mitä alkaa seuramaan ja yleensähän sitä seurataan sellaista mitä on mukava lukea, saa siitä jotain irti. Jos siis lukija lukee blogia joka aiheuttaa kiukkua, niin onko se bloggaajan vika? Kaikesta ei voi ymmärrettävästikään pitää, mutta sellaisessa tapauksessa se on lukija joka lopettaa seurannan ja alkaa lukemaan sellaista mitä on kiva lukea. Näin yksinkertaista, ainakin mun mielestä.


Ihmiset ovat uteliaita ja jos heiltä evätään kaikki tieto jostain asiasta niin se on maailmanloppu ja sitä tietoa lähdetään etsimään joka puolelta. Ainakin jotkut tekevät mutta eivät onneksi kaikki. Olen itse törmännyt tähän asiaan todella usein, koska en halua puhua tietyistä asioista blogissani. Otetaan esimerkkinä vaikka työkuvioni. Mulla on ihan turvallisuussyyt pitää nämä asiat pimennossa ja pyrin olemaan kertomatta niistä sen enempiä ettei se sitten ärsyttäisi näitä keille se on maailmanloppu kun eivät tiedä kaikkea. Tietynlaisen uteliaisuuden ymmärrän, mutta en sitä kun siitä suututaan ja aletaan etsimään tietoa, tai pahempaa - aletaan levitellä jotain muuta juttua. Omassa tapauksessani kun en luonnollisesti töistä halua kertoa, niin siitä on levitetty juttua että olisinkin oikeasti työtön.

Ja haluankin tässä kohtaa muistuttaa kaikkia, että jos et tiedä koko tarinaa, niin älkää menkö levittämään nettiin jotain juttua totena vain koska itse ajattelet sen olevan näin. Siksi itsekin pyrin sanomaan välillä että niihin juttuihin mitä musta levitetään, niin kannattaa suhtautua äärimmäisen varautuneesti jos en ole itse asiaa sanonut.

Somevaikuttajat saa todella paljon kakkaa niskaansa ja aivan syyttä suotta. Joskus taustalla voi olla apua kaipaava henkilö joka reagoi tällä tavoin ja joskus siellä voi olla joku jonka kanssa kyseisellä vaikuttajalla on mennyt sukset ristiin eikä tää toinen tyyppi voi päästää vain irti. Syitä on monia, mutta usein se kumpuaa sieltä sen toisen kirjottajan sisimmästä. Joskus somevaikuttaja voi olla täysin viaton siihen vihaan minkä tämä seuraaja päästää niskaan. Voi kun me voitas kaikki yrittää ymmärtää, että se somavaikuttaja on tunteva ihminen joka ei ole tällaista kohtelua ansainnut. 


Nyt kun olen tämän kirjoittanut, niin voisin vaikka lyödä vetoa että mulle tullaan sanomaan että itse olet itsesi nettiin laittanut ja lopeta blogisi jne. Niin vaikka nettiin olenki itseni laittanut, niin se ei silti oikeuta stalkkeroinnille tai muullekaan paskan jauhannalle. Se ei oikeuta ketään tekemään musta feikkijuttuja nettiin, että näyttäisin joltain kamalalta henkilöltä. Hyvä stalkkeri/kiusanhenki, minä haastan sinut miettimään hetken aikaa ja kaivautumaan syvälle sisimpääsi ja kertomaan, että tuleeklo sulle oikeasti hyvä olo kun saat haukkua/kiusata jotain toista? Onko tuo bloggaaja/somevaikuttaja oikeasti ansainnut tuon kaiken ikävän jonka heität tämän niskaan? Ja muistakaa, että me ollaan ihmisiä, eikä me olla täydellisiä. Me kaikki ollaan tehty virheitä mutta toivon mukaan niistä otettu opiksemme.


Otan tästä postauksesta kommentoinnin pois ja jos joku haluaa keskustella, niin se pitää sitten tulla facebookissa tekemään, omalla nimellään ja mieluiten naamallaan - [linkki] TÄMÄN KETJUN ALLE [linkki]. Jos niitä kirjoituksiaan ei häpeä, niin silloin ei pitäisi olla ongelmaa tulla keskustelemaan. Ja sellaiset jotka olen estänyt facebookissa, voivat tulla keskustelemaan kanssani tekstiviestitse tai whatsapissa - numeroon 0452129810, koska oletan että jompikumpi on mahdollinen. Tähän täytyy pystyä keskustelemaan ilman anonymiteetin suojaa. Lupaan myös, etten estä ketään joka nyt voi omalla nimellään ja kasvoillaan tulla keskustelemaan.

14.10.2019

Viikonloppu vei energiat


POSTAUS SISÄLTÄÄ KAUPALLISIA LINKKEJÄ
LINKIT MERKITTY *-MERKILLÄ


Ihanaa kun oon saanut aloittaa tämän viikon iisimmin, koska tuntuu etten vieläkään ole täysin palautunut viikonlopun touhuista. Mulla oli lauantaina mielenkiintoinen päivä kun olin ensin monta tuntia töissä, josta lähdin tukka putkella kuvailemaan mallin kanssa ruskan loistoa. Ja kiinnostavaksi asian tekee se, että mun piti tehdä pikainen vaatevaihto auton vieressä ja jonka lisäksi tein kameralaukun fiksauksen eli otin sellaiset tavarat pois joita en tarvinnut enää tuolla ruskakuvauksessa ja siistein kameran. Sitten siinä kun mies heitti mut sovittuun paikkaan, niin söin pikaisesti proteiinivanukkaan ja join tölkillisen noccoa (kofeiinia, energiaa!). Sanomattakin selvää, että tuon päivän ruokatasapaino oli vinksallaan. Mutta saimme upeita ruskakuvia ja muutama löytyykin jo mun omasta instasta. Valokuvauksieni instasivulle laitan sitten kolmen suoran kun saan ensin selville mitkä kolme kuvaa on suosikit. Aattelin laittaa sinne aina kuvauksista kolmet kuvat, niin seinä pysyy jotenkin selkeämpänä. 

Viikonloppu oli kuitenkin todella mukava vaikka se vaati paljon energiaa. Lauantaina valvoin n. 20 tuntia ennenkuin alkoi silmät mennä väkisten kiinni ja oli vain pakko todeta, että nyt nukkumaan. Tuo väsyminenkin on aika jännä asia. Olin nimittäin töiden jälkeen tosi väsähtänyt ja automatkalla ois tehnyt mieli vetästä pikaunet, mutta eihän sitä voinut kun piti syödä ja juoda. Ottaa lisäenergiaa. Siinä kuitenkin kun kierreltiin mallin kanssa kuvauskohteessa, niin piristyin tosi paljon. Ehkä se oli se auringonvalo, ehkä mukava seura, tai kenties pirtsakka syysilma. Ehkä kaikki yhteensä ja se kesti pitkälle aamuyöhön. Ja kun sitten sunnuntaina heräsin, niin eipä sitä tullut tehtyä oikein mitään kuin editoitua kuvia ja nautittua jalkapohjan hieronnasta. Olikos sulla yhtä kiva viikonloppu kuin mulla?

Mulla oli kaikenlaisia suunnitelmia tälle päivälle, mutta oon vain koomaillut täällä kuvien keskellä. Onneksi hätä ei ole paha, sillä voin ne suunnitelmat toteuttaa myöhemminkin. Oon myös tutkiskellut tuota Shane Dawsonin tekemää uutta dokkaria, että montako jaksoa niitä oikein tulee (9!!) kun jostain syystä oon jäänyt tuohon koukkuun, vaikka en silleen kyseisiä henkilöitä seuraile tai ole kiinnostunut meikeistä. Onko joku teistä seuraajista kattonut tuota uusinta dokkaria? Katsoin myös että Shane on tehnyt noita dokkareita enemmänkin, että pitää varmaan nekin katsoa läpi.   


Nää asukuvat on otettu syyskuussa kun oli viel kivan lämmintä ja aurinko paistoi. Otettiin samalla kun olin kaverin luota tulossa ja hän tästä paikasta vinkkasikin. Mulla oli tuolla kerralla päällä Elloksen mekko* jonka ompelija lyhensi ja pisti muutamalla ompeleella tuota kaula-aukkoa kiinnemmäs. Tästä löytyy vaikka kuinka monta erilaista kuosia. Mulla siis tää vaaleanpunainen kukkakuosi ja lisäksi mustalla pohjalla keltaisia kukkia oleva kuosi. Ja tää on sitten reilua mitoitusta! Mullakin on koko 50/52 vaikka en todellakaan ole tuota kokoa. Kannattaa siis ottaa 1-2 kokoa pienempi koko mitä normaalisti. 

Oon viime aikoina taas hetken mietiskellyt että haluaisin ostaa jonkun tumman kimaltavan mekon ja sitten huomasin että Elloksella olisi Zizziltä tällainen musta kimaltava kietaisumekko* jonka ajattelin jättää seurantaan. Mä siis nykyään laitan vaatteita seurantaan eli en niitä ihan tosta vaan mene heti ostamaan. Nukun siis muutaman päivänkin, ehkä viikonkin ennenkuin teen päätöksiä. Toinen mitä oon hieman katsellut on Zay-merkin kukkamekko 3/4 hihoilla*, jotka kyllä kuvassa antaa viitettä että voisi olla mulle lähes täyspitkät. Kumpi noista mekoista kannattaisi ottaa - Zizzin musta kimaltava vai Zayn kukkainen mekko?

Mä teetin tosin äsken Palmiinalla bambupuuvillasta tehdyn mustan pitkähihaisen, kun tuntui ettei kaupasta löytynyt ollenkaan ja olin siitä ihan shocked, koska yleensä myymälöistä löytyy nuo perusvärit musta-harmaa-valkoinen, sekä punainen-vihreä-sininen. Nytpä ei löytynyt mustaa pitkähihaista. 

7.10.2019

YSTÄVÄT PELASTAA PASKIMMANKIN HETKEN


Niin se alkoi taas uusi viikko ja ollaan jo lokakuussa. Vajaa pari kuukautta vielä niin alkaa joulukalenteri sekä joulun odotus. Jotenkin vuosi on mennyt äärettömän nopeasti. Tällä viikolla mulla onkin paljon kuvausreissuja kun mennään kuvailemaan ruskasettejä mallien kanssa. Loppuviikkoa vain tuijottelen kauhulla kun on pieni mahdollisuus vesisateeseen eli muutamat kuvaukset on vähän kiikunkaakun. Kuvista puheenollen multa kysellään aina välillä sähköpostitse että saako mun kuvia ostaa, niin ajattelin kertoa tännekin että kyllä saa. Jos löytyy esimerkiksi joku kiva maisemakuva, niin sen saa ostaa multa. Blogissa olevia kuvia ei kannata varkain kopioida koska ne eivät hyvänlaatuisia ja ihan syystä. Postaukset kuvat on muuten otettu Reposaaressa. Mutta tämä viikko on tosiaan kivaa puuhaa täynnä ja lisäksi tiedossa on ystävien näkemistä. Tällä hetkellä kaipaankin elämäänkin jotain kivaa. Vaniljalatte ja ystävät kuulostavat niin kivoilta asioilta. Mikäs siis sen kivempaa. Onko teillä tiedossa tälle viikolle jotain kivaa? 


Nyt voin rehellisesti sanoa että olipas paska viikonloppu. Toki mullakin on huonoja hetkiä, mutta ei yleensä kokonaista viikonloppua. Oon tässä nyt muutaman päivän ajan kuunnellut Portion Boysin uusinta kappaletta "Päivit tua menee" koska se vaan sopii tähän mielialaan. Mun piti viikonloppuna editoida yksi videokin tänne, mutta tapahtumat veti niin energiat alas etten jaksanut keskittyä parin tunnin raakaversion läpikäymiseen. Pitää tällä viikolla se sitten jossain kohtaa tehdä. Oon myös huomannut että kun menee hyvin, niin aika nopeasti tulee joku asia joka viimeistään tiputtaa sut takas todellisuuteen. Ja kun tapahtuu ikäviä asioita niin ne tulee kaikki yleensä samassa ryppäässä. Millaisia keinoja teillä on paskojen hetkien läpikäymiseen? Mulla se on yleensä asioista puhuminen  ja sen läpikäyminen. Lisäksi tykkään kuunnella musiikkia ja laulaa se fiilis paremmaksi. 


Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta kun mulle tuleva paketti on hukassa. Kyseisen paketin piti jo viime viikolla tulla vaan eipä ole. Seurantakoodistakaan ei ole mitään apua, koska se ei ole viime viikon jälkeen päivittynyt. Mut kuten sanoin, ikävät asiat tuntuu tulevan ryhmäryppäänä. Tekis mieli huutaa universumille, että mitä muuta hän ajatteli heittää mun tielleni. Asioilla on yleensä tapana järjestyä kuin itsestään. Jopa mulla, jota monet tuntuu pitävän aina positiivisena persoonana, on huonoja hetkiä ja se on kuulkaas ihan okei. Me ollaan kaikki ihmisiä ja meillä on tunneskaalat jotka vaihtelee. Joo, oon mä positiivinen mut mä osaan olla myös hyvin negatiivinenkin. Riippuu tilanteesta. Mutta yritän nyt ajatella iloisia asioita, niin kenties se auttaa niitä tulemaan tännekin päin. Kuuntelen musiikkia, käyn Sulon kanssa lenkillä, hengitän raikasta syysilmaa keuhkoihin, kirjoitan kirjettä, nautin takkatulen lämmöstä Piipun kanssa. Ikävistä asioista pääsee yli kun ei anna niille valtaa. Murehtii ehkä sen hetken ja sitten vaan keskittyy iloitsemaan niistä iloisista, lämpimistä asioista.

3.10.2019

Ihan vaaleanpunaista hattaraa


POSTAUS SIS. KAUPALLISELLA YHTEISTYÖLLÄ SAADUN HAMEEN
& KAUPALLISIA LINKKEJÄ JOTKA MERKITTY *-MERKILLÄ


Taas on yksi viikko lähes takana ja viikonloppu tekee tuloaan. Mulla on luvassa pidennetty viikonloppu kun perjantai on vapaa, joten saan olla kotosalla ja pitää pientä lepoa. Oon vähän suunnitellu että kuvaisin jotain videota mutta en oikein tiedä millaisen haluaisin toteuttaa. Ehkä kyselen instan puolelta että mikä teitä kiinnostaisi. Voitte tännekin kertoa mikä video kiinnostaisi silleen että sen voisi kotona toteuttaa. Mä myös toivon että kun oon huomenna kotona, niin tuo yksi kauan matkannut paketti saapuisi ovelle. 

Multa pyydetään tosi usein laihdutusaiheisia videoita tai postauksia, mutta en vieläkään koe hyväksi kertoa ainakaan omassa postauksessa sen isommin mitään. Ehkä jotain voisi kirjoitella facebookin tai instan puolelle, kun noihin ei tule niitä ikävämpiä kommentteja. Sen voin kuitenkin kertoa että tää viikko on mennyt syömisten kanssa tosi hyvin eli oon saanut pidettyä ruokailujen välit tasaisina. Tämän kun oon kokenut nyt isompana ongelmana. Lisäksi ihmettelen miksi tää nyt on niin kamalan haastavaa kun sillon v. 2015 tää meni niin leikiten. 


Me ollaan taas lähdetty Sulon kans lenkille enkä oo muuten ainut. Oon nimittäin muutamaan otteeseen nähnyt muutaman muunkin omistajan kissansa kanssa lenkillä. Tämä aiheuttaa pientä hämmennystä aina kun kerron että käyn kissan kanssa lenkillä. Eihän se ole sama asia kuin koiran kanssa, kun kissan kanssa se on vähän hitaampaa. Sulo tosin liikkuu aika reippaasti valjaiden kanssa. Me käydään siksi lenkillä, että saan Sulon valtavan energian kulutettua pois, koska muuten hän kiusaisi Seviä ja Pirpanaa. Pieni tihkusadekaan ei Suloa haittaa, vaan ulos mennään ihan innoissaan. Pitäisi varmaan testata kunnon vesisadekin, että lähtisikö poika silloinkin innolla ulos. Sulolla on hyvin valaistut varusteet että varmasti näkee ja itselläkin on heijastimia, mutta haluaisin itselleni sellaisen led-valolla varustetun mutta en ole löytänyt sopivaa. 


TAKANANI ON KISSA!

Ajattelin hemmotella itseäni hyvin alkaneesta syksystä ja uusista kivoista asioista. Sen takia olenkin tässä tuijotellut Kainon sivuilta tätä voimaeläin mekkoa siitä lähtien kun se sinne myyntiin laitettiin ja nyt koettanut päättää minkä värisenä ottaisin sen. Vaihtoehtoina on sininen ja punainen. Alunperin olen tuijotellut tuota sinistä, mutta nyt tykästyin myös punaiseen. En viitsisi molempia ottaa vaikkei sekään nyt mahdoton idea olisi. Kumman sä valitsisit mulle? Kumpaakaan värisävyä ei juurikaan kaapista löydy ja mä tykkään tosi paljon Kainon neulemekoista. Viime syksyn tunikatkin on edelleen uudenveroisessa kunnossa, vaikka talven aikana tuli käytettyä reippaanlaisesti. Kiinnostuin nytkin yhdestä tunikasta, mutta jätin sen vielä mietintähyllylle. Palaan ostamaan jos se tuntuu jäävän kutkuttamaan. Tämä onkin ollut mulla käytössä pidemmän aikaa eli oon pyrkinyt odottelemaan jonkin aikaa ja jos innostus jotain vaatetta kohtaan on säilynyt, niin olen sen sitten ostanut.  


Farkkutakki - Ellos / T-paita - KappAhl / Hame - SHEIN (*saatu) / 
Tennarit - Zalando / Laukku - Furla

Pakko hehkuttaa että tämä Elloksen vaaleanpunainen farkkutakki* (sekä se vaaleansininen) ovat mitä ihanammat. Ollut viileämpinä loppukesän päivinä käytössä (kuten kuvan iltana) sekä nyt syksyn tullen olleet kovassakin käytössä. Nuo farkkutakit on molemmat puuvillaa (vain yksi prosentti elastaania) ja ihanan pehmosia. Vaaleanpunainen takki sointuu aika kivasti tuon saadun hameen kanssa. Keksin myös nostaa hameen todella ylös enkä laittanut paidan helmaa hameen sisälle, niin asusta sai todella kivan. Nyt ei tuo valkoinen paidan helma hohda hameen alta, vaikka ei se itseäni silleen haitannut mut kiva kokeilla erilaisia asettelutapoja. Täytyisi kehitellä hameen ympärille syysversio ettei tarvitsisi ensi kevääseen odotella taas käyttöönottoa. 

Tulikin mieleen että mulla on yksi Elloksen paketti kaapissa - avaamattomana. Tilasin sieltä keväällä puuvillaisia legginssejä* vinotpinot kun sai kivalla alennuksella ja oon nuo legginssit todennut erittäin hyviksi ja kestäviksi. Kaiken lisäksi mun ei tarvitse lyhentää niitä, vaan 70cm lahjepituus on just sopiva. Täytyisikin avata paketti ja ottaa sieltä yhdet käyttöön. Alkaa nimittäin olemaan sen verran kylmä, että viskoosilegginssit tuntuu vilposilta. Tuntuu kyllä haikealta jättää kauniit mekot taas kaappiin, vaikka toki joitakin pystyy käyttämään talvellakin.